LASTEN YLIPAINON JA LIHAVUUDEN EHKÄISY SEKÄ HYVINVOINTIA EDISTÄVIEN RUOKAILUTOTTUMUSTEN TUKEMINEN KUNNAN HYVINVOINTIKERTOMUSTYÖSSÄ
Hong Dienh Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Kesäkuu 2020
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede
HONG, DIENH: Lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisy sekä hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukeminen kunnan hyvinvointikertomustyössä
Pro gradu -tutkielma, 85 s., ja 55 s. liitettä (140 s.)
Ohjaajat: TtT Tanja Tilles-Tirkkonen, TtM Päivi Mäki ja HTM Samppa Määttä Kesäkuu 2020
Avainsanat: hyvinvointikertomus, lapsuusiän ylipaino, lapsuusiän lihavuus, ravitsemus, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen
LASTEN YLIPAINON JA LIHAVUUDEN EHKÄISY SEKÄ HYVINVOINTIA EDISTÄVIEN RUOKAILUTOTTUMUSTEN TUKEMINEN KUNNAN HYVINVOINTI- KERTOMUSTYÖSSÄ
Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus on yleistynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Vuonna 2018 2–16-vuotiaista pojista joka neljäs ja tytöistä noin joka viides oli ylipainoinen. Syyt lasten ylipainon yleistymiseen ovat moninaisia. Yhtenä keskeisenä tekijänä ovat epäedulliset ruokailutottumukset.
Hyvinvoinnin edistämiselle kunnissa on laaja lakipohja. Terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia laatimaan hyvinvointikertomuksen väestön hyvinvoinnin nykytilasta ja hyvinvoinnin edistämisen toimenpiteistä. Hyvinvointikertomus on hyvinvointijohtamisen työväline, jonka avulla johdetaan, ohjataan ja kehitetään hyvinvoinnin edistämistä kunnissa.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, miten lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden ehkäisy sekä hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukeminen on huomioitu kuntien hyvinvoinnin edistämistyössä. Tutkimuksen aineiston muodostivat kuntien uusimmat, sähköiset hyvinvointikertomukset, jotka haettiin hyvinvointikertomus.fi, Google-hakukoneen tai kuntien omilta verkkosivuilta. Lasten ja nuorten ravitsemusta sekä ylipainoa ja lihavuutta käsittelevää asiasisältöä haettiin hyvinvointikertomuksista hakusanojen avulla. Löydetyt asiasisällöt luokiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen eri ryhmiin ja niistä tehtiin yhteenveto.
Tutkimuksen kriteerit täyttäviä hyvinvointikertomuksia löytyi yhteensä 155 kappaletta, joista 45 %:sta (n = 69) löytyi maininta lasten ja nuorten ylipainosta ja 59 %:sta (n = 91) ravitsemuksesta. Hyvinvointikertomuksista 37 %:ssa (n = 58) oli huomioitu lasten ja nuorten ylipainon yleisyys sekä asetettu ruokailutottumuksiin liittyviä tavoitteita tai toimenpiteitä.
Asetetut tavoitteet olivat pääosin epätarkasti määriteltyjä ja laajoja kokonaisuuksia, ja ne koskivat mm. lapsiperheiden tukemista, hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukemista sekä sairastuvuuden vähenemistä. Toimenpiteissä mainittiin erityisesti erilaisten suositusten, toimintamallien ja ohjelmia noudattamista sekä koululaisten osallistamista kouluruokailuun ja lasten, nuorten sekä lapsiperheiden ravitsemustietouden lisäämistä.
Tämän tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten yleistynyttä ylipainoa ja ravitsemuksen tilaa on huomioitu melko vähäisesti kuntien hyvinvointikertomuksissa. Jotta aihe voidaan nostaa voimakkaammin esiin, tarvitaan Kouluterveyskyselyn lisäksi indikaattoreita kuvaamaan myös lasten ja lapsiperheiden ruokailutottumuksia. Konkreettisten tavoitteiden ja toimenpiteiden asettamisen helpottamiseksi ravitsemukseen liittyvien julkaisujen ja toimintaohjeiden kokoamisesta yhteen voisi olla hyötyä. Lisäohjeistusta tarvitaan myös hyvinvointikertomusten rakenteen yhtenäistämiseksi.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Institute of Public Health and Clinical Nutrition
Nutrition
HONG, DIENH: Preventing childhood overweight and obesity and promoting healthy food habits in part of municipal health promotion work
Master´s Thesis, 85 p., ja 55 attachments (140 pages)
Supervisors: PhD Tanja Tilles-Tirkkonen, TtM Päivi Mäki ja HTM Samppa Määttä June 2020
Keywords: wellbeing report, childhood overweight, childhood obesity, nutrition, health promotion
PREVENTING CHILDHOOD OVERWEIGHT AND OBESITY AND PROMOTING HEALTHY FOOD HABITS IN PART OF MUNICIPAL HEALTH PROMOTION WORK Childhood overweight and obesity has become one of the most prevalent public health problems in Finland. In 2018, 1 in 4 of 2–16 years boys and about 1 in 5 girls were overweight. The causes of obesity in children are complex. One of the most common cause is unhealthy food habits.
The municipal health promotion works under wide range of laws. The Health Care Act obligates each municipality in Finland to compose annual report of resident’s health and wellbeing and an extensive wellbeing report once during each local councils’ term of office. The extensive wellbeing report is purposed to lead municipal health promotion work.
The aim of this Master´s Thesis was to identify if Finnish municipalities have taken account of preventing childhood obesity and promoting healthy food habits in their extensive wellbeing reports. One of the aims was to identify what kind of goals and actions regarding children´s healthy nutrition was set in the reports.
All the extensive wellbeing reports of municipalities were screened from the webpage hyvinvointikertomus.fi or using Google search, or from the municipalities home pages. The relevant mentions in reports considering childhood overweight and obesity and nutrition were found by using specific keywords. All the found mentions were categorized into different groups to be formed into a summary.
Eight annual reports and 147 extensive wellbeing reports were found and accepted to this Master´s Thesis. Less than half (45 %) of the reports included mentions of childhood obesity.
About 59 % of them included mentions considering promotion of children´s healthy nutrition.
Only 37 % included both. Most of the goals set, regarding children´s healthy nutrition in the reports were inaccurate and large-scale. The set of actions varied from day care to the health care services.
The growth in prevalence of childhood overweight and obesity was mentioned poorly in the extensive wellbeing reports of Finnish municipalities. Furthermore, promotion of children´s healthy nutrition was mentioned rarely. There is a need to improve the way to set goals for promoting healthy nutrition in wellbeing reports. As a result, more attention should be given into monitoring the prevalence of childhood obesity and promotion of healthy food habits.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 4
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 6
2.1 Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus Suomessa ... 6
2.1.1 Lapsuusiän lihavuuteen vaikuttavat tekijät...10
2.1.2 Lapsuusiän lihavuuden vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ...14
2.1.3 Lapsuusiän lihavuuden vaikutukset kansantalouteen ...15
2.2 Lasten ja nuorten ruokailutottumukset Suomessa ...17
2.3 Lasten ja nuorten ylipainon ehkäisy ja hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukeminen kunnissa ...20
2.3.1 Ravitsemussuositukset ...22
2.3.2 Kansalliset ja alueelliset hankkeet, suunnitelmat ja ohjelmat ...26
2.3.3 Toimintamenetelmät ja -mallit lasten ruokailutottumusten edistämiseksi ...29
2.4 Hyvinvointijohtaminen kunnissa ...31
2.4.1 Hyvinvointikertomukset ...33
2.4.2 Hyvinvointikertomustyön tietopankkeja ...35
2.4.3 Indikaattorit ylipainon, lihavuuden ja ruokailutottumusten seurantaan ...37
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ...39
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ...40
5 TULOKSET ...49
5.1 Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden huomioiminen hyvinvointikertomuksissa ...49
5.2 Lasten ja nuorten ravitsemuksen huomioiminen hyvinvointikertomuksissa ...50
5.2.1 Hyvinvointikertomuksessa esitetyt ruokailutottumuksiin liittyvät tavoitteet ...51
5.2.2 Hyvinvointikertomuksissa esitetyt ruokailutottumuksiin liittyvät toimenpiteet ...54
6 POHDINTA ...62
6.1 Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden huomioiminen hyvinvointikertomuksissa ...62
6.2 Hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukeminen hyvinvointikertomuksissa ...63
6.3 Tavoitteet lasten ja nuorten ruokailutottumusten edistämiseksi ...66
6.4 Toimenpiteet lasten ja nuorten ruokailutottumusten edistämiseksi ...68
6.5 Aineiston ja menetelmien tarkastelu ...71
6.6 Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet ...72
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ...76
LÄHTEET ...78 LIITTEET
Liitetaulukko 1. Ylipainon indikaattorit.
Liitetaulukko 2. Ruokailutottumuksiin liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet, A-L.
Liitetaulukko 3. Ruokailutottumuksiin liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet, M-Ä.
1 JOHDANTO
Suomessa lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet (THL 2019a). Vuonna 2018 2–16-vuotiaista joka neljäs poika ja tytöistä reilu kuudes oli ylipainoinen. Keskeisimpinä syinä ylipainon ja lihavuuden yleistymiseen pidetään fyysisen aktiivisuuden vähenemistä ja suosituksista poikkeavia ruokailutottumuksia.(de Onis 2015, Mihrshahi ym. 2018). Lasten ruokavalion laadun on todettu heikkenevän heidän siirtyessä syömään samaa ruokaa kuin muu perhe (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017). Lasten ruokavalio sisältää suosituksiin nähden liikaa sokeria ja muun muassa välipaloina saatetaan nauttia karkkia ja suklaata (Raulio ym. 2018, Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019a). Kasviksia sen sijaan nautitaan melko vähän (THL 2019b). Lisäksi yhä suurempi osa lapsista ja nuorista ei syö aamupalaa joka arkipäivä (THL 2019b).
Lihavuus on yhteydessä moniin erilaisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä mielenterveyden häiriöihin (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset):
Käypä hoito -suositus, 2020). Lapsuusiän lihavuus säilyy usein aikuisuuteen: riskin on todettu olevan jopa viisinkertainen (Lee ja Yoon 2018). Ylipainoisen tai lihavan lapsen painon normalisoituessa ennen aikuisikää, riskit sairauksiin ovat kuitenkin samalla tasolla kuin koko ikänsä normaalipainoisena olleella (Juonala ym. 2011). Lihavuudella on myös taloudellisia vaikutuksia, kuten lihavuudesta johtuvien sairauksien hoitokustannukset (Hamilton ym. 2018).
Myös lihavuudesta johtuvat tuottavuuden laskun kustannukset ovat suuret myöhemmin aikuisiässä (Hamilton ym. 2018, Koivumäki ym. 2018).
Lasten ja nuorten lihavuuden yleistymisen huomiointi sekä ennaltaehkäisy ovat perustellusti tärkeää. Poliittisilla päätöksillä ja ruokaympäristöä muuttamalla voidaan tukea väestön hyvinvointia edistäviä ruokailutottumuksia (Mansfield ja Savaiano 2017, Schwartz ym. 2017).
Suomessa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (hyte), johon myös lihavuuden ehkäisy ja hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukeminen kuuluvat ovat kunnan vastuulla (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Hyvinvointikertomus on kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnittelun, seurannan, arvioinnin ja raportoinnin työväline (THL 2019c).
Terveydenhuoltolain mukaan kunnan on laadittava joka valtuustokaudella laaja hyvinvointikertomus, jossa raportoidaan edellisen valtuustokauden kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tila sekä suunnitellaan tulevan valtuustokauden tavoitteet toimenpiteineen (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Lisäksi kunnan on raportoitava kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tilasta vuosittain.
Kansallisen lihavuusohjelman (2012–2018) yhtenä tavoitteena oli kuntatasolla monialaisen yhteistyön lisääminen lihavuuden ennaltaehkäisyssä (THL 2019d). Ohjelman tavoitteiden mukaan kuntien hyvinvointikertomuksissa tulisi kuvata kansallisia indikaattoreita hyödyntäen kunnan väestön ruokailutottumuksia ja ylipainoa, tavoitteita ja toimenpiteitä ylipainon ehkäisyyn sekä riittävien resurssien varaamista toiminnalle.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella, onko lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyys ja ehkäisy otettu huomioon kuntien hyvinvointikertomuksissa. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia tavoitteita ja toimenpiteitä hyvinvointikertomuksissa oli asetettu lasten ja nuorten hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukemiseksi. Vastaavaa laajaa selvitystä aiheesta ei ole aikaisemmin tehty.
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA
2.1 Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus Suomessa
Lasten ylipainon ja lihavuuden määritelmät
Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta liiallisesta energiansaannista suhteesta energiankulutukseen (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020).
Lasten ylipaino ja lihavuus määritellään aikuisen painoindeksiä vastaavalla painoindeksillä, ISO-BMI:llä (ISO-body mass index) tai pituuspainon mukaan. Lasten ylipainoa ja lihavuutta ei voida määritellä aikuisten painoindeksillä (BMI kg/m²), koska lasten pituuden ja painon suhteet muuttuvat kasvun aikana (Mustajoki 2019). Lasten painoindeksi (ISO-BMI) kuvaa painoindeksiä, joka lapsella on tulevaisuudessa aikuisena, jos hänen painoindeksinsä pysyy iän karttuessa samalla tasolla ikätovereihin nähden. ISO-BMI:n ylipainon ja lihavuuden raja-arvot vastaavat aikuisten painoindeksin (BMI) ylipainon ja lihavuuden raja-arvoja 25kg/m² ja 30kg/m² (Taulukko 1). Lasten (2–18-v.) ISO-BMI voidaan laskea laskurilla, joka muuttaa lasten painoindeksin iänmukaisella kertoimella aikuista vastaavaksi (Dunkel ym. 2018).
Painoindeksi korreloi vahvasti kehon rasvan määrään, mutta se ei kuitenkaan erota rasvaa lihaksista (Güngör 2014, Dunkel ym. 2018). Painoindeksi voi yliarvioida lapsen kehon rasvaa, kun lapsen lihasten määrä on kasvanut, esimerkiksi urheilevilla lapsilla. Se voi myös aliarvioida kehon rasvaa lapsilla, joiden lihasten määrä on laskenut, esimerkiksi paljon istuvilla lapsilla.
Pituuspainoprosentin mukaan arvioitaessa ylipaino ja lihavuus määritetään vertaamalla lapsen pituuspainoa saman ikäisten ja pituisten sekä samaa sukupuolta olevan lapsen pituuspainon keskiarvoon (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Mikäli alle 7- vuotiaan lapsen pituuspaino ylittää keskiarvon 10–20 prosentilla, lapsi on ylipainoinen (Taulukko 1). Yli 20 prosentin ylityksessä lapsi luokitellaan lihavaksi. Yli 7-vuotiaat lapset luokitellaan ylipainoisiksi pituuspainon ylittäessä keskiarvon 20–40 prosentilla ja yli 40 prosentin ylityksessä lihaviksi.
Taulukko 1. Suomalaisten lasten ylipainon ja lihavuuden kriteerit. (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) Käypä hoito -suositus, 2020)
Ylipaino Lihavuus
ISO-BMI (≥ 2 v)* 25–29,9 kg/m2 ≥ 30 kg/m2
Pituuspaino < 7 v 10–20 % > 20 %
Pituuspaino ≥ 7 v 20–40 % > 40 %
* Yli 2-vuotiailla lapsilla ISO-BMI (aikuista vastaava painoindeksi) kuvaa painoindeksiä, joka lapsella on tulevaisuudessa aikuisena, jos hänen painoindeksinsä pysyy ikätovereihin verrattuna samalla tasolla.
Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden seuranta ja yleisyys Suomessa
Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyyden valtakunnallista seurantaa on kehitetty Suomessa (Mäki ym. 2017a ja Mäki ym. 2018). Lasten ja nuorten kasvua seurataan määräaikaisissa terveystarkastuksissa ja tiedot kirjataan potilastietojärjestelmään (Mäki ym.
2017a). Lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa tehtyjen kirjausten, kuten lasten pituus- ja painotietojen toimittaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) perusterveydenhuollon avohoidon ilmoitukseen (Avohilmo) on ollut kuntien velvollisuus vuodesta 2011 lähtien (Mölläri ja Saukkonen 2017, Mäki ym. 2017a). Pituus- ja painotietojen siirtyminen lastenneuvoloista ja kouluterveydenhuollosta Avohilmoon on parantunut viime vuosina. Vuosina 2016–2017 noin 40 prosentilla kunnista lasten pituus ja painotietojen kattavuus oli vähintään 65 %, kun vuosina 2014–2015 vastaava osuus oli 20 prosenttia kunnista (Kuva 1) (Mäki ym. 2018). Pituus ja painotietojen kattavuus lasketaan kaavalla:
(Niiden lasten lukumäärä, joilta oli sekä pituus- että painotieto saatavissa / Lasten lukumäärä kunnassa) x 100 %.
Kuva 1. Lasten pituus- ja painotietojen kattavuus Avohilmo-aineistossa vuosina 2014–2015 (2015 kuntajaon mukaan) ja 2016-2017 (2017 kuntajaon mukaan). (Mäki ym. 2018).
Avohilmo-aineiston perusteella ylipaino ja lihavuus ovat Suomessa huomattavasti yleisempiä pojilla tyttöihin verrattuna (Mäki ym. 2017a, Mäki ym. 2018 ja THL 2019a). Vuosina 2016–
2017 suomalaisista 2–16-vuotiaista pojista 26 % ja tytöistä 16 % oli ylipainoisia (Mäki ym. 2018). Pojista 7 % oli lihavia ja 1,5 % vaikeasti lihavia. Tytöillä vastaavat luvut olivat 3 % ja 0,5 %. Ylipainoisten ja lihavien lasten osuuksissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa vuosien 2014–2015 ja 2016–2017 välillä. Lasten ylipainoisuus oli yleisintä pienissä kunnissa. Alle 10 00 asukkaan kunnissa ylipainoisia oli pojista 30 % ja tytöistä 20 %.
Kunnissa, joiden väkiluku oli 10 000–50 000 pojista 26 % ja tytöistä 17 % oli ylipainoisia. Yli 50 000 asukkaan kunnissa luvut olivat vastaavasti 24 % ja 15 % (Mäki ym. 2018). Vuonna 2018 lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä ei havaittu merkittävää eroa verrattuna vuosiin 2016–2017 (THL 2019a). Tällöin 2–16-vuotiaista pojista 27 % oli ylipainoisia ja 8 % lihavia ja tytöistä vastaavat luvut olivat 18 % ja 4 % (Taulukko 2). Ylipainoisten ja lihavien lasten osuus näyttää kasvavan iän myötä (THL 2019a).
Taulukko 2. Lasten (2–16 v.) ylipainon ja lihavuuden yleisyys ikäryhmittäin ja sukupuolittain vuonna 2018. (THL 2019a)
Ylipainoisuus¹⁾ Tytöt Pojat Kaikki (2-16-vuotiaat) 18 % 27 %
2–6-vuotiaat 15 % 25 %
7–12-vuotiaat 18 % 29 %
13–16-vuotiaat 21 % 29 %
Lihavuus²⁾ Tytöt Pojat
Kaikki (2-16-vuotiaat) 4 % 8 %
2–6-vuotiaat 3 % 6 %
7–12-vuotiaat 3 % 9 %
13–16-vuotiaat 6 % 10 %
Lasten ylipaino ja lihavuus on luokiteltu suomalaisten ISO-BMI-kriteerien mukaan. ¹⁾mukaan luettuna lihavat ja vaikeasti lihavat lapset; ²⁾mukaan luettuna vaikeasti lihavat lapset
Joka toinen vuosi toteutettavassa Kouluterveyskyselyssä kerätään seurantatietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä koulunkäynnistä ja opiskelusta (Opetushallitus 2020, THL 2020a). Kouluterveyskyselyyn osallistuvat perusopetuksen 4. ja 5. vuosiluokan oppilaat ja heidän huoltajansa, perusopetuksen 8. ja 9. vuosiluokan oppilaat sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Ammatillisissa oppilaitoksissa kyselyyn osallistuvat alle 21-vuotiaat (Opetushallitus 2020, THL 2020a).
Kouluterveyskyselyssä ylipainon ja lihavuuden määritelmässä käytetään kansainvälisiä International Obesity Task Force (IOTF) -kriteerejä (Cole ja Lobstein 2012, THL 2020a).
Määritelmässä otetaan huomioon lapsen ikä ja sukupuoli ja alle 18-vuotiailla BMI:n ylipainon raja on pienempi kuin 25 (Cole ja Lobstein 2012).
Kouluterveyskyselyn mukaan vuosina 2017 ja 2019 ylipaino oli yleisempää pojilla kuin tytöillä perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisten, lukion 1. ja 2. vuoden ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden keskuudessa (THL 2019b) (Taulukko 3). Ammatillisessa oppilaitoksessa vähintään joka viides tyttö ja joka neljäs poika oli ylipainoinen. Kouluterveyskyselyjen tulokset ovat oppilaiden itseraportoimia, kun taas Avohilmon lasten pituus- ja painotiedot terveydenhuollon ammattilaisen mittaamia (Opetushallitus 2020, THL 2020a).
Taulukko 3. Nuorten ylipainon yleisyys kouluasteittain ja sukupuolittain Kouluterveyskyselyn mukaan vuosilta 2017 ja 2019. (THL 2019b)
Ylipainoisia¹⁾ (2017) Tytöt Pojat Perusopetuksen 8. ja 9. lk 13 % 19 %
Lukio 1. ja 2. vuosi 14 % 18 %
Ammatillinen oppilaitos 20 % 27 % Ylipainoisia¹⁾ (2019) Tytöt Pojat Perusopetuksen 8. ja 9. lk 14 % 20 %
Lukio 1. ja 2. vuosi 14 % 18 %
Ammatillinen oppilaitos 22 % 27 %
Lasten ylipaino ja lihavuus on luokiteltu kansainvälisen IOTF-kriteerien mukaan (Cole ja Lobstein 2012).
¹⁾mukaan luettuna lihavat ja vaikeasti lihavat lapset
2.1.1 Lapsuusiän lihavuuteen vaikuttavat tekijät
Lihavuuteen vaikuttavat niin geneettiset tekijät, elintavat kuin sosiokulttuuriset tekijät (Lee ja Yoon 2018). Lihavuuden synnyssä yksilön elintavat ja elinympäristö ovat ratkaisevassa asemassa (Lihavuus (lapset, nuoret, aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Merkittävänä tekijänä lihavuuden synnyssä on huomattavasti muuttunut ruokaympäristö, joka yllyttää lisäämään elintarvikkeiden kulutusta (Salminen ja Koivukangas 2017). Lihavuutta esiintyy yleisemmin matalammin koulutetuilla ja heidän lapsillaan (Lihavuus (lapset, nuoret, aikuiset):
Käypä hoito -suositus, 2020). Tärkeimmät tekijät koululaisten lihavuuden syntymiselle ovat liiallinen runsasenergisten ja ravintoköyhien ruokien syöminen sekä energian saantia pienempi kulutus (Mihrshahi ym. 2018). Lasten ja nuorten terveen kasvun tukeminen sekä ylipainon ja lihavuuden ehkäisy ja hoito on tärkeää, koska lapsuudessa kertynyt ylipaino ja lihavuus säilyvät usein aikuisikään saakka (Lee ja Yoon 2018). Lapsen painon normalisoituessa ennen aikuisikää, riski sairastua lihavuudesta johtuviin sairauksiin on sama kuin lapsella, joka on ollut koko elämänsä normaalipainoinen (Juonala ym. 2011). Mitä nuorempien lasten ylipainon ehkäisemiseksi tehdään toimia, sen tehokkaampia ne ovat (Dalla Valle ym. 2017). Alla on käsitelty tämän työn kannalta tärkeitä ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä tekijöitä tarkemmin.
Raskausajan ja imeväisiän merkitys lapsuusiän painonkehitykseen
Lapsen ylipainon ja lihavuuden riskiin vaikuttavat jo odottavan äidin elintavat (Blake-Lamb ym. 2016). Mikäli äidillä on ennen raskautta korkea painoindeksi, hänen painonsa nousee suosituksiin nähden liiallisesti raskauden aikana, hänellä todetaan raskausdiabetes tai hän tupakoi, suurentavat ne syntyvän lapsen ylipainon riskiä. Myös lapsen korkea syntymäpaino on yhteydessä lapsuusiän ylipainoon (Blake-Lamb ym. 2016).
Suurin osa aivojen kehityksestä tapahtuu heti synnytyksen jälkeen (Schwartz ym. 2017).
Aivojen kehityksen aikana kehittyvät myös ruokahalun säätelytaidot sekä erilaiset makumieltymykset. Imetys edistää lapsen terveyttä edistävien makumieltymysten kehittymistä (Broekhuizen ym. 2014). Sen on havaittu olevan yhteydessä muun muassa vauvan ruokahalun säätelytaitoihin sekä vähempään uusien ruoka-aineiden pelkoon (ruokaneofobia). Lasta suositellaan imetettävän vähintään 6 kuukauden ikään asti. Kiinteisiin ruokiin tutustuttamisen suositellaan tapahtuvan noin 4–6 kuukauden ikäisenä pieninä annoksina imettämisen rinnalla vauvan yksilöllisyys huomioiden (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019a). On viitteitä siitä, että kiinteään ruokaan tutustuttaminen liian aikaisin ennen 4 kuukauden ikää on yhteydessä lapsen korkeampaan painoon (Blake-Lamb ym. 2016, Russell ym. 2016, Poorolajal ym. 2020).
Vanhempien ruokakasvatustyylin vaikutus lapsen ruokailutottumuksiin ja painoon
Lasten ruokamieltymykset syntyvät jo ensimmäisten elinvuosien aikana (Schwartz ym. 2017).
On havaittu, että varhaislapsuuteen kohdistuvat ravitsemusinterventiot ovat ihanteellisimpia terveellisten ruokailutottumusten kehittymisessä (Mazarello Paes ym. 2015). Mitä aikaisemmin ravitsemusohjausta annetaan vanhemmille, sitä parempi lasten ruokavalion laatu sekä sydän- ja valtimoterveys on aikuisuudessa (Laitinen ym. 2018). Lasten paino ja ruokavalion laatu ovat yhteydessä vanhempien ruokailutottumuksiin (Gerards ja Kremers 2015). Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa siitä, millaista ruokaa on tarjolla kotona. Sen vuoksi lasten ja nuorten hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukeminen edellyttää koko perheen ruokailutottumuksiin vaikuttamista (Mazarello Paes ym. 2015, Matthews ym. 2019). Lapset ottavat mallia vanhempien ruokailutottumuksista (Mazarello Paes ym. 2015). Vanhempien ruoanvalmistustaidoilla ja erityisesti äidin ravitsemustietämyksellä on havaittu olevan yhteys kotona tarjotun ja lapsen ruokavalion laatuun. Terveellisten ruokien saatavuus kotona saa tekemään terveellisempiä valintoja (Paixão ym. 2020). Lisäksi lasten ottaminen mukaan ruoanvalmistukseen voi parantaa lasten ruokailutottumuksia (Mazarello Paes ym. 2015).
Vanhempien ruokakasvatustyylien (Taulukko 4) on havaittu olevan yhteydessä lapsen painoon ja ruokailutottumuksiin (Gerards ja Kremers 2015, Russell ym. 2016, Demir ja Bektas 2017, Vollmer 2019). Lämmin, turvallinen ruokakasvatustyyli on tutkimusten mukaan pääsääntöisesti paras tyyli verrattuna muihin ruokakasvatustyyleihin: lempeään, autoritaariseen ja sallivaan kasvatustyyliin (Vollmer 2019). Turvallinen kasvatustyyli on yhteydessä muun muassa runsaampaan hedelmien ja vihannesten nauttimiseen, normaalipainoon tai pienempään painoon ja parempiin ruokailutottumuksiin verrattuna lempeään, autoritaariseen tai sallivaan ruokakasvatustyyliin (Gerards ja Kremers 2015, Demir ja Bektas 2017). Turvallinen ruokakasvatustyyli on myös yhdistetty taaperoikäisten vähäisempään sokeripitoisen virvoitusjuomien nauttimiseen (Russell ym. 2016). Lasten mielihaluihin painottuva lempeä ruokakasvatustyyli on yhteydessä lasten korkeampaan runsasenergisten ruokien ja vähempään vihannesten kulutukseen (Demir ja Bektas 2017), autoritaarinen ruokakasvatustyyli lasten ylipainoon sekä epäterveellisiin ruokailutottumuksiin ja salliva ruokakasvatustyyli suurentuneeseen virvoitusjuomien nauttimiseen (Gerards ja Kremers 2015, Russell ym. 2016).
Taulukko 4. Ruokakasvatustyylit. (Gerards ja Kremers 2015, Russell ym. 2016, Vollmer 2019)
Ruokakasvatustyyli Odotukset lasten ruokailusta
Lasten tarpeisiin vastaaminen
Erityispiirteitä
Lämmin, turvallinen Korkeat Vastataan Vanhemmat päättävät mitä syödään
Positiivisuus Kannustaminen
Lempeä Matalat Vastataan Lapset päättävät mitä syödään
Autoritaarinen Korkeat Ei vastata Tiukka kuri syömisestä Ruoan rajoittaminen Syömiseen pakottaminen Salliva Matalat Ei vastata Lasten syömisiin ei puututa
Vähän rajoja
Tunteiden säätely ruoalla
Vanhemmat odottavat varhaiskasvatuksen, koulujen, terveydenhuollon henkilöstön sekä päättäjien edistävän heidän ravitsemustietouttaan sekä parantavan lastensa ruokavalion laatua (Mazarello Paes ym. 2015). Perhepohjaisia interventioita suositellaan kehitettävän edistämään positiivista vanhemmuutta (Gerards ja Kremers 2015). Interventioissa on otettava huomioon perheen lähtökohdat. Osa perheistä voi kaivata hyvinkin paljon tukea, osa taas vain vahvistusta
nykyiseen ruokakasvatustyyliinsä. Lasten paino ja temperamentti sekä vanhempien ruokakasvatustyyli on otettava huomioon, kun valitaan tai suositellaan perheelle sopivia auttamis- ja ruokakasvatustapoja (Gerards ja Kremers 2015, Vollmer 2019).
Ruokaympäristön vaikutus lapsen painoon
Lapsilla sokeripitoisten juomien jatkuva saatavuus on yhteydessä huonoon ruokavalion ravitsemukselliseen laatuun (Mazarello Paes ym. 2015). On viitteitä siitä, että makeiden juomien tarjoaminen heikentää lasten makumieltymysten kehittymisen terveelliseen ruokaan (Schwartz ym. 2017). Lapset ja nuoret, jotka nauttivat puolet enemmän sokeroituja virvoitusjuomia kuin ikätoverinsa olivat ikätovereitaan useammin ylipainoisia (Twarog ym.
2020). Sokeroitujen juomien nauttiminen vähintään neljä kertaa viikossa nosti riskiä lapsuusiän lihavuuteen (Poorolajal ym. 2020). Vähintään kolme kertaa viikossa makeisten syöminen taas ei nostanut riskiä lapsuusiän lihavuuteen. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että makeisten syöminen vähentää ruokahalua, jolloin pääaterioilla syödään vähemmän. Suomessa sokeripitoisia tuotteita myyvien koulujen osuus oli vähentynyt kolmanneksella vuonna 2010, kun suositus, ettei koulussa myytäisi säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja tuli voimaan vuonna 2007 (Anttila 2018). Ei kuitenkaan ole täysin varmaa, onko koulussa virvoitusjuomien tiukalla rajoittamisella vaikutusta virvoitusjuomien kokonaiskulutukseen yksilötasolla (Momin ja Wood 2018). Suomessa virvoitusjuomien kotimaanmyynti on 2000-luvusta 2017-lukuun vähentynyt paljon (Panimoliitto 2020).
Sokeripitoisten juomien myynti oli 2000-luvulla hieman yli 225 000 litraa ja vuonna 2017 se oli noin 151 000 litraa. Sokerittomien virvoitusjuomien myynti oli vuonna 2000 lähes 300 000 litraa ja vuonna 2017 se oli noin 240 000 litraa (Panimoliitto 2020).
Lasten ruokahalun on nähty olevan yhteydessä ruokaympäristöön (Mazarello Paes ym. 2015).
Mitä enemmän lapsi näkee runsasenergistä ja ravintoköyhää ruokaa, sitä enemmän hänen tekee mieli syödä sitä. Näiden ruokien runsas saatavuus kotona on yhteydessä myös niiden suurempaan kulutukseen. Lasten nirsoilu voi johtaa siihen, että vanhemmat tarjoavat vähemmän hedelmiä ja vihanneksia, mikä taas johtaa vähempään hedelmien ja kasvisten mieltymykseen ja syömiseen (Jones 2018). Koulussa lasten on havaittu saavan vähemmän energiaa sekä syövän enemmän vihanneksia, hedelmiä ja täysjyvätuotteita silloin, kun välipalatarjoilun laatuun on panostettu (Welker ym. 2016, Schwartz ym. 2017). Veden ja rasvattoman maidon saatavuudella on yhteys koululaisten ylipainon ja lihavuuden yleisyyden
vähenemiseen. Ruokakasvatuksessa yhteistyö varhaiskasvatuksen, koulun ja kodin välillä on tärkeää (Mazarello Paes ym. 2015).
Säännöllisen ruokailurytmin ja perheen yhteisen aterioinnin vaikutus lapsen painoon Säännöllinen ruokailurytmi on yhteydessä terveellisempiin ruokavalintoihin ja vähäisempään energiansaantiin aikuisuudessa (Aljuraiban ym. 2015). Säännöllinen aamupala voi ylläpitää normaalipainoa ja on yhteydessä parempaan painonhallintaan lapsilla (Paixão ym. 2020, Poorolajal ym. 2020). Perheen yhteisten aterioiden on havaittu vähentävän runsasenergisten ja ravintoköyhien ruokien syömistä (Jones 2018). Perheen yhteisten aterioiden on todettu olevan yhteydessä myös vähäisempään ruokaneofobian esiintymiseen lapsilla sekä lisäävän lapsilla ruokaan liittyvää itsesäätelykykyä. Yhteiset ateriat ovat myös yhteydessä edullisempaan terveyskäyttäytymiseen myöhemmässä iässä (Matthews ym. 2019). Lisäksi niiden on havaittu vaikuttavan positiivisesti lasten ja nuorten mielenterveyteen, ollen yhteydessä vähäisempään syömishäiriöiden sairastuvuuteen, masennukseen tai itsemurha-ajatuksiin (Harrison ym. 2015).
Perheen yhteisten aterioiden yleisimpinä esteinä on havaittu olevan aikatauluihin liittyviä seikkoja, kuten vanhempien työaika sekä häiriötekijä, kuten TV ja muu teknologia (mm.
tabletit, älypuhelimet, videopelit) (Harrison ym. 2015, Jones 2018). Ajanpuutteen on todettu lisäävän runsasenergisten ja ravintoköyhien, kuten pikaruokien syömistä lapsiperheissä. TV:n ääressä syöminen on yhteydessä lapsen lisääntyneeseen runsasenergisten ja ravintoköyhien ruokien ja vähäiseen hedelmien ja vihannesten syömiseen. Myös lapsen ylipaino ja lihavuus ja epäsäännöllinen ruokailurytmi ovat yhteydessä TV:n ääressä syömiseen. Lapsen runsas teknologisten laitteiden käyttö on yhteydessä aterioiden väliin jättämiseen tai nopeaan syömiseen. Haasteista huolimatta perheitä olisi hyvä kannustaa syömään kotona yhdessä (Matthews ym. 2019).
2.1.2 Lapsuusiän lihavuuden vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin
Lapsuusiän lihavuudella on lukuisia epäedullisia seurauksia (Lee ja Yoon 2018). Lihavuus on yhteydessä moniin kroonisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, verenpainetautiin, munuaistauteihin, sydän- ja verisuonitauteihin sekä erilaisiin syöpätauteihin. On todettu, että jo lihavilta lapsilta voidaan löytää sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, kuten epäedullisia rasva-arvoja ja insuliiniresistenssiä (Dalla Valle ym. 2018). Lapsilla ja nuorilla lihavuus on
insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen merkittävin yksittäinen riskitekijä (Lihavuus (lapset, nuoret, aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Lihavilla lapsilla ja nuorilla voi esiintyä rasvamaksaa ja heillä voi olla suurentunut riski sairastua astmaan myöhemmässä iässä (Niinikoski 2020). Lapsuusiän ylipaino nostaa myös ennenaikaisen kuoleman riskiä myöhemmin aikuisiässä (Lee ja Yoon 2018).
Fyysisten sairauksien lisäksi lapsuusiän lihavuus on yhteydessä moniin psykososiaalisiin tekijöihin (Güngör 2014). Lihavat lapset kokevat normaalipainoisia useammin syrjintää, ennakkoluuloja ja kiusaamista monilla elämänalueilla, kuten kouluissa (Anglé 2020). Syrjintä ja kiusaaminen voivat toisaalta myös altistaa lihavuudelle. Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan suomalaiset ylipainoiset ja lihavat nuoret kokivat terveydentilansa keskinkertaisiksi tai huonoksi yleisemmin kuin normaalipainoiset ikätoverinsa (Mäki ym. 2019). Vähintään ylipainoiset nuoret myös kärsivät fyysisistä oireista, kuten niska- tai hartiakivuista, päänsärystä, väsymyksestä sekä psyykkisestä kuormittuneisuudesta useammin kuin normaalipainoiset nuoret samalla kouluasteella (Mäki ym. 2019). Lasten lihavuus on myös yhteydessä huonoon itsetuntoon, kehotyytymättömyyteen, erilaisiin syömishäiriöihin ja masennukseen (Güngör 2014). Lisäksi lapsuusiän lihavuus voi haitata sosiaalisia suhteita, huonontaa elämänlaatua ja voi olla yhteydessä itsemurhayrityksiin. Ei ole kuitenkaan selvää, millainen syy-seuraussuhde mainituilla tekijöillä on, sillä lihavuuden ja psyykkisen huonovointisuuden väliset yhteydet ovat monimutkaiset (Anglé 2020).
2.1.3 Lapsuusiän lihavuuden vaikutukset kansantalouteen
Lasten ylipainosta ja lihavuudesta aiheutuvat koko elämän ajan kustannukset ovat arvioiden mukaan Suomessa huomattavat (Koivumäki ym. 2018). Suomessa lapsen ylipainon hintaa on Koivumäki tutkimusryhmineen (2018) arvioinut Hamiltonin ym. (2018) systemaattisen katsauksen pohjalta (Taulukko 5). Katsauksessa laskettiin kolmentoista tutkimuksen perusteella yhden tytön ja pojan ylipainon keskimääräiset kustannukset koko elämän ajalta.
Poikien ylipainon hinta on katsauksen laskemien mukaan noin tuhat euroa enemmän kuin tyttöjen. Ylipainon kustannuksiin laskettiin terveydenhoitokulut sekä tuottavuuden laskun kustannukset. Terveydenhoitokuluilla tarkoitetaan koko elämän ajan lääkekustannuksia, hoitokustannuksia sairaalassa ja avohoidossa sekä perusterveydenhuollon kustannuksia.
Tuottavuuden laskulla tarkoitetaan ylipainosta johtuvia epäsuoria menoja, kuten menetettyjä työpäiviä ja verotuloa. Menetetyillä työpäivillä tarkoitetaan, esimerkiksi sairauspoissaoloja,
sairauden vuoksi aikaista eläkkeelle jäämistä tai kuolemaa myöhemmin aikuisuudessa (Hamilton ym. 2018).
Taulukko 5. Lasten ylipaino lukuina ja kustannuksina Suomessa 2018 perustuen Hamiltonin ym. (2018) systemaattiseen katsaukseen. (muokattu Koivumäki ym. 2018)
Lasten ylipaino lukuina ja kustannuksina Suomessa koko elämän ajalta
Tytöt Pojat
0–14-vuotiaat¹⁾, n 435 392 455 032
Vähintään ylipainoisia²⁾, n 69 662 113 758
Ylipainoisuuden hinta lapselta³⁾, €* 148 200 149 200
- josta terveydenhuollon menoja³⁾, €* 19 600 16 200
- josta tuottavuuden laskua³⁾⁴⁾, €* 128 600 133 000
Ylipainoisuuden hinta yhteensä³⁾, €* 10 323 629 800 16 973 376 100 - josta terveydenhuollon menoja³⁾, €* 1 367 883 000 1 846 178 600 - josta tuottavuuden laskua³⁾⁴⁾, €* 8 955 746 700 15 127 197 600
¹⁾ Tilastokeskus 2017;²⁾ Mäki ym. 2017a; ³⁾ Hamilton ym. 2018; ⁴⁾ sisältäen menetettyjä työpäiviä ja verotuloa;
*luvut pyöristetty lähimpään sataan
Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan aikuisten lihavuuden arvioitu hinta maailmanlaajuisesti olisi vajaat kaksi triljoonaa euroa vuodessa (WHO 2018). Irlannin tilanteeseen pohjautuvan arvion mukaan keskimäärin viiden prosentin lasku lasten painoindeksissä lihavuutta ehkäisevillä toimenpiteillä säästäisi 1,1 miljardia euroa koko elämänajan terveydenhuollon sekä tuottavuuden laskun kustannuksia (Perry ym. 2017).
Meksikossa lasten ja nuorten lihavuuden ja siihen liittyvien lisäsairauksien ehkäisemisen on arvioitu säästävän noin 4,3 miljardia euroa vuosittain (WHO 2018). Yhdysvalloissa tehdyn arvion mukaan 1,8 miljardin euron sijoittaminen lihavuuden ehkäisytyöhön säästäisi huomattavasti terveydenhuoltokustannuksia, jos alle 12-vuotiaiden lasten lihavuuden yleisyys vähenisi vain yhdellä prosenttiyksiköllä. Suomessa ylipainoisten lasten määrän vähentyminen 10 %:lla laskisi koko elämän ajan kustannuksia huomattavasti (Koivumäki ym. 2018) (Taulukko 6). Tyttöjen osalta säästöjä kertyisi reilu miljardi euroa ja pojilla yli 1,5 miljardia euroa koko elämän ajalta. Säästöistä noin 0,3 miljardia euroa koostuisi terveydenhuollon kustannuksissa ja noin 2,4 miljardia euroa tuottavuuden paranemisesta.
Taulukko 6. Arvio kustannusvaikutuksista, jos ylipainoisten lasten määrä vähenisi 10 % Suomessa.
(muokattu Koivumäki ym. 2018, Hamilton ym. 2018)
Kustannusvaikutusarvio ylipainoisten lasten lukumäärän vähentyessä 10 %
Tytöt Pojat
Ylipainoisia lapsia vähemmän, n 62 696 102 382
Säästöä, €* 1 032 333 300 1 697 367 500
- josta terveydenhuollon menoja, €* 136 784 400 184 621 100 - josta tuottavuuden laskua, €* 895 549 000 1 512 746 400
*luvut pyöristetty lähimpään sataan
2.2 Lasten ja nuorten ruokailutottumukset Suomessa
Ruokavalion ravitsemuksellinen laatu
Lasten ruokavalion laatu heikkenee ensimmäisen ikävuoden jälkeen heidän siirtyessä syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017). Suomessa jo yli kaksivuotiaat lapset saavat suosituksiin nähden liian paljon sokeria (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019a). DAGIS-tutkimuksessa mukana olleet päiväkotilapset söivät pääsääntöisesti ravitsemussuositusten mukaisesti, mutta esimerkiksi kalan, kasvisten ja marjojen määrä jäi useilla alle suositusten (Skaffari 2019). Elorannan (2014) väitöstutkimuksessa havaittiin, että 6–8-vuotiaista puolet ei syö kolmea pääateriaa päivässä, suurin osa söi vihanneksia, hedelmiä ja marjoja alle suositellun määrän ja neljäsosa joi sokeroituja juomia päivittäin. Myöskään koululaisten ruokailutottumukset eivät vastaa suosituksia (THL 2019b). Kasvisten käytön voidaan todeta olevan suositusta vähäisempää niin ala- kuin yläkoulussakin kuten myös toisella asteella. Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2017 suurin osa peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista ja lukion sekä ammatillisen oppilaitoksen 1 ja 2. luokkalaisista opiskelijoista söi hedelmiä tai marjoja tai kasviksia harvemmin kuin kuutena päivänä viikossa (Taulukko 8). Vuonna 2019 edellä mainittu osuus oli entisestään kasvanut.
Tytöillä ruokavalion laatu on yleisesti parempi kuin pojilla (Raulio ym. 2018). Tytöt syövät salaattia yleisemmin ja nauttivat terveellisempiä välipaloja kuin pojat (Raulio ym. 2018).
Taulukko 8. Lasten ja nuorten ruokavalion laatua kuvaavien Kouluterveyskyselyn tuloksia.
(THL 2019b)
Kouluterveyskyselyn indikaattori (2017) 2019
Perusopetus 4. ja 5. lk
Perusopetus 8. ja 9. lk
Lukion 1. ja 2. vuosi
Ammatillinen oppilaitos Harvemmin kuin 6 päivänä
viikossa hedelmiä, marjoja ja kasviksia syövät nuoret, %
* (80) 90 (73) 85 (90) 95
Syö kaikki kouluruoan aterianosat kaikkina koulupäivinä, %
16 14 12 18
Juo energiajuomaa lähes päivittäin, %
* 5 1 6
Syö pääruokaa kouluruoalla kaikkina koulupäivinä, %
78 * * *
Syö salaattia tai raastetta kouluruoalla kaikkina koulupäivinä, %
58 * * *
Juo maitoa tai piimää kouluruoalla kaikkina koulupäivinä, %
60 * * *
Syö leipää kouluruoalla kaikkina koulupäivinä, %
36 * * *
Ei syö hedelmiä, marjoja ja kasviksia joka päivä, %
17 * * *
Ei syö hedelmiä tai marjoja joka päivä, %
33 * * *
Ei syö kasviksia joka päivä, % 32 * * *
*indikaattoritietoa ei ole saatavilla
Ateriarytmi ja ruokailu koulussa
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan 4. ja 5. luokkalaisista 26 % ei syö aamupalaa joka arkiaamu (Taulukko 9) (THL 2019b). Aamupalaa syömättömien osuus oli kasvanut vuoden 2017 Kouluterveyskyselyyn verrattuna noin kolme prosenttiyksikköä (23 %).
Samanlainen nouseva trendi näkyi myös 8. ja 9. luokkien oppilaiden sekä lukion ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden keskuudessa. Myöskin koululounasta syömättömien osuus oli kasvanut kaikissa ikäryhmissä (THL 2019b).
Taulukko 9.Lasten ja nuorten ateriarytmiä kuvaavien Kouluterveyskyselyn tuloksia. (THL2019b)
Indikaattori (2017) 2019 Perusopetus 4. ja 5. lk
Perusopetus 8. ja 9. lk
Lukion 1.
ja 2. vuosi
Ammatillinen oppilaitos Ei syö aamupalaa joka arkiaamu, % (23) 26 (38) 41 (49) 53 (30) 35 Ei syö koululounasta päivittäin, % * (30) 37 (27) 36 (23) 30
*indikaattoritietoa ei ole saatavilla
Kouluilla on merkittävä rooli lasten terveyden edistämisessä ja lihavuuden ehkäisyssä (Mihrshahi ym. 2018). Perusopetuslain (628/1998, 31 §) mukaan koulujen on tarjottava jokaisena koulupäivänä täysipainoinen maksuton ateria. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) kuvataan, että kouluruokailun on oltava ohjattu, kiireetön ja edistettävä jaksamista ja oppimista. Kouluruokailu kuuluu koulutuksen järjestäjän palvelukokonaisuuteen ja sen laatua ja vaikuttavuutta on arvioitava jatkuvasti osana koulutuksen kokonaisarviointia (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017).
Lähes 90 % kuudesluokkalaisista ja 70 % kahdeksasluokkalaisista kertoivat osallistuneensa kouluruokailuun joka arkipäivä (Raulio ym. 2018). Kouluterveyskyselyn tulokset vuosilta 2017 ja 2019 ovat samansuuntaiset (Taulukko 9) (THL 2019b). Päivittäin kouluruoan jälkeen itsensä nälkäiseksi koki noin 10 % vastaajista (Raulio ym. 2018). Kouluruokailusuosituksen (2017) mukainen täysipainoinen koululounas ei toteudu isolla osalla nuorista (THL 2019b, Raulio ym.
2018). Koulussa kaikkien aterian osien eli salaatin tai tuorepalan, pääruoan, leivän, pehmeän rasvan lähteen, kuten levitteen tai öljypohjaisen salaatinkastikkeen ja maitovalmisteen nauttiminen oli harvinaista kuudes- ja kahdeksasluokkalaisilla (Raulio ym. 2018). Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan perusopetuksen oppilaiden, lukion ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista alle 20 % söi kaikki aterianosat kaikkina koulupäivinä (Taulukko 8) (THL 2019b). Välipalat tuotiin pääsääntöisesti kotoa mutta kahdeksasluokkalaiset pojat hankkivat niitä pääosin koulun ulkopuolelta kaupasta, kioskista, kahvilasta, pikaruokapaikasta tai huoltoasemilta (Raulio ym. 2018). Välipaloina nuoret nauttivat leivän, välipalapatukoiden, hedelmien ja smoothien, maidon ja piimän lisäksi myös karkkia ja suklaata (Raulio ym. 2018).
2.3 Lasten ja nuorten ylipainon ehkäisy ja hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukeminen kunnissa
Suomessa kuntien hyvinvoinnin ja terveydenedistämiselle (hyte) sekä lihavuuden ehkäisylle on laaja lakipohja. Lisäksi kuntien hyte-työtä ohjaavat kansalliset suositukset ja toimenpideohjelmat. Alla on lueteltu hyte-työtä ohjaavia lakeja sekä ajankohtaisia ohjelmia ja suosituksia koskien lasten ja nuorten ylipainoa ja lihavuutta ja hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukemista.
Kunnan hyte-työtä määritteleviä lakeja
Terveydenhuoltolain (1326/2010, 12 §) mukaan kunnan on seurattava kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Lisäksi kunnan on seurattava kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla on vastattu kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Seuraamisen lisäksi kuntien on raportoitava kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tilanteesta joka vuosi. Terveydenhuoltolaki myös velvoittaa kuntia laatimaan laajan hyvinvointikertomuksen kerran valtuustokauden aikana. Kuntalaki (410/2015, 1 §) velvoittaa kuntia edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä tuottamaan tai järjestämään terveydenhuoltolaissa määritetyt terveydenhuoltopalvelut.
Kunnan on terveydenhuoltolain (1326/2010, 12§) mukaan asetettava strategisessa suunnittelussaan paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet sekä käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysosoittimia. Kunnan on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot ja tehtävä yhteistyötä eri toimialojen välillä sekä kolmannen sektorin kanssa kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kunnan vastuulla on myös erilaisten terveyspalvelujen järjestäminen, kuten terveysneuvonta, -tarkastukset ja seulonnat. Lasten, nuorten ja perheiden terveyspalveluja ovat äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, suun terveydenhuolto ja sairaanhoito (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 12 §)
Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen sekä toisen asteen koulutuksen ruokailua määritteleviä lakeja
Varhaiskasvatuslain (36/1973, 11 §) mukaan varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle on järjestettävä lapsen ravitsemustarpeet täyttävä terveellinen ja tarpeellinen ravinto. Ruokailun on oltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu. Lisäksi varhaiskasvatusympäristön on oltava terveellinen ja turvallinen sekä kehittävä, oppimista edistävä huomioiden lapsen ikä ja kehitys. Perusopetuslain (628/1998, 31 §) mukaisesti esi-, perusopetuksessa ja toisen asteen oppilaitoksissa on järjestettävä päivittäin maksuton ateria. Esi- ja perusopetuksessa ruokailun tulee olla tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu. Myös oppivelvollisuuden ulkopuolella olevalla päätoimisesti perusopetuksessa opiskelevalla on oikeus maksuttomaan ateriaan niiltä päiviltä, jotka vaativat läsnäoloa (Perusopetuslaki 628/1998, 46 §).
Aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuvalle lapselle on tarjottava välipala, jonka hinta voi sisältyä mahdolliseen toimintamaksuun (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018). Koulun tulee olla yhteistyössä kotien kanssa järjestettäessä ikäkauden edellytysten mukaista opetusta, joka edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan kouluruokailu on järjestettävä siten, että se tukee oppilaiden oppimista, monipuolista kehittymistä ja hyvinvoinnille asetettuja tavoitteita (Opetushallitus 2014). Opetuksen järjestäjä päättää ja kuvaa opetussuunnitelmassaan, mitkä ovat kouluruokailun toteuttamisen periaatteet sekä ruoka-, terveys- ja tapakasvatukselliset ja kestävään elämäntapaan liittyvät tavoitteet sekä miten oppilaiden ruokailuun liittyvät erityistarpeet otetaan huomioon (Opetushallitus 2014).
Lukiokoulutuksessa olevalla opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan niiltä päiviltä, joina edellytetään läsnäoloa koulutuspaikassa (Lukiolaki 714/2018, 35 §). Myös päätoimisesti perustutkintokoulutuksessa ja valmentavassa koulutuksessa olevalla opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ruokailuun päivinä, jolloin läsnäoloa vaaditaan koulutuspaikassa (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017, 100 §).
Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vuonna 2008 julkaistun periaatepäätöksen tavoitteena on muun muassa ravitsemussuositusten jalkauttaminen, ylipainon, lihavuuden ja ravintoon liittyvien terveyshaittojen väheneminen sekä terveyttä edistävien ruokailutottumusten yleistyminen erityisesti huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla väestöryhmillä
(Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Periaatepäätöksen tärkeimpänä sanomana on terveys- ja hyvinvointivaikutusten huomioiminen erityisesti paikallistason päätöksenteossa. Terveyttä edistävä ravitsemus tulee olla keskeinen osa kunnan hyvinvointipolitiikkaa ja perusterveydenhuollossa on oltava tarjolla riittävästi ravitsemusohjausta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008).
Periaatepäätöksen mukaan kuntien on määriteltävä hyvinvointipoliittisissa suunnitelmissaan terveyttä edistävän ravitsemuksen vastuu- ja tehtäväjako (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008).
Myös yhteistyötä eri hallintoalojen välillä ja kansalaisjärjestöjen kanssa on lisättävä terveyttä edistävän ravitsemuksen edistämiseksi kunnissa. Kuntien tulisi myös ohjata riittävät resurssit julkisille ruokapalveluille, jotta ravitsemussuositusten mukainen ruokatarjoilu voidaan toteuttaa kouluissa ja muissa julkisissa ruokapalveluissa. Näiden lisäksi kuntien on ohjeistettava ja valvottava, että kouluissa, välipala-automaateissa, harrasteympäristöissä ja muissa vastaavissa paikoissa on tarjolla ravitsemussuositusten mukaisia elintarvikkeita (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008).
2.3.1 Ravitsemussuositukset
Suomessa on toiminut Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) jo kuuden vuosikymmenen ajan (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Sen tehtävänä on suomalaisten terveellisten ruokailutottumusten ja terveyden edistäminen. Suomessa on laadittu tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia ravitsemus- ja ruokailusuosituksia eri väestöryhmille:
koko väestölle, varhaiskasvatukseen, peruskouluihin, lapsiperheille, toisen asteen oppilaitoksiin sekä korkeakouluihin ja ikääntyneille. Suosituksissa on otettu huomioon myös suomalainen kulttuuri ja suomalaiset ruokailutottumukset (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Tässä tutkielmassa esitellään lasten, nuorten ja perheiden ravitsemus- ja ruokailusuositukset.
Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014
Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Eri väestöryhmille laaditut ravitsemussuositukset pohjautuvat Suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. Suositusten tavoitteena on ravitsemuksen avulla parantaa suomalaisen väestön terveyttä. Kunnat voivat käyttää ravitsemussuosituksia
muun muassa joukkoruokailun suunnittelussa. Ravitsemussuosituksissa painotetaan ruokavalion kokonaisuutta ja ateriarytmiä. Ruokavalion kokoamista on havainnollistettu ruokakolmiolla ja lautasmallilla (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Ravitsemussuosituksissa on esitetty suositukset eri ravintoaineiden, vitamiinien ja kivennäisaineiden päivittäisestä saannista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Suosituksissa otetaan myös kantaa eri ruoka-aineiden, kuten kasvisten, marjojen ja hedelmien, viljatuotteiden, maitotuotteiden ja proteiinin ja rasvojen saantiin. Ruoka-aineiden lisäksi myös nesteensaannille on annettu suosituksia. Suosituksissa otetaan kantaa myös kasvisruokavalioihin, elintarvikkeiden täydentämiseen ja ravintolisiin sekä kestävän kehityksen ruokavalintoihin (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokailusuositus 2017
Kouluruokailusuositus on kattava tietopaketti esi- ja perusopetuksen kouluaikaisten aterioiden suunnitteluun ja toteutukseen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017). Kouluissa suositus toimii yhteisenä välineenä toteuttaa ja kehittää kouluaikaista ruokailua ja ruokakasvatusta.
Suosituksessa korostetaan aikuisen merkitystä ruokakasvatuksessa sekä koulun eri henkilöstöryhmien ja kodin välistä yhteistyötä kouluruokailun järjestämisessä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017).
Suosituksessa kuvataan täysipainoisen aterian ravitsemukselliset kriteerit, koululounaalle ja välipaloihin sopivat ruoat sekä aterioihin sopivat juomat (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017). Tavoitteena on, että kolmannes koululaisen päivittäisestä energiantarpeesta täyttyy kouluruoalla. Koululaisten osallisuus ja kouluruokalassa viihtyminen on tärkeää ja koululaiset on otettava mukaan kouluruokailun suunnitteluun ja kehittämiseen. Kouluruokailuun osallistumista ja kouluruokasuositusten toteutumista tulee seurata ja arvioida säännöllisesti.
Kuntatasolla seuranta ja arviointi tulisi olla osana kunnan hyvinvointikertomusta, esimerkiksi esittämällä THL:n Kouluterveyskyselyn indikaattoreita. Kouluruokailusuosituksessa kuvataan, miten kouluaterian ravitsemuksellista laatua sekä oppilaiden kouluruokailuun osallistumista ja osallisuutta voidaan konkreettisesti seurata ja arvioida. Suosituksessa on myös esitetty ohjeita elintarvikkeiden hankintaan ja kilpailutukseen. Kouluruokailusuosituksessa liitteinä on hyödyllistä materiaalia täysipainoisen kouluruokailun toteuttamisesta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017).
Terveyttä ja iloa ruoasta -varhaiskasvatuksen ruokailusuositus 2018
”Terveyttä ja iloa ruoasta -varhaiskasvatuksen ruokailusuositus” on ensimmäinen esi- ja peruskouluopetuksesta erillinen ruokailusuositus varhaiskasvatukseen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018). Suositus on suunnattu päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa toteutettavaan varhaiskasvatukseen, mutta suositusta voidaan käyttää soveltuvin osin myös muussa varhaiskasvatuksessa, kuten järjestöjen, seurakuntien ja yksityisten palveluntuottajien toteuttamassa varhaiskasvatuksessa. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen yhteistyön sekä varhaiskasvatuksessa toteutuvan ruokailun ja ruokakasvatuksen seurannan ja arvioinnin tärkeyttä on nostettu esille ruokailusuosituksessa. Kansallisella tasolla seurattaviksi indikaattoreiksi lueteltiin muun muassa lasten ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia, ruokailutottumusten kehittymistä, lasten omia ruokailukokemuksia ja -mieltymyksiä, kansantautien riskitekijöiden esiintymistä, kuten ylipainoa sekä riskitekijöiden kasautumista samoille lapsille (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018).
Suosituksessa annetaan käytännönläheisiä ideoita, miten ruoka saadaan näyttämään mahdollisimman houkuttelevalta ja miten lapset saadaan maistelemaan sekä syömään terveyttä edistävää ruokaa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018). Varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksessa painotetaan myönteisen ruokasuhteen tärkeyttä. Myönteinen ruokasuhde voi edesauttaa lapsia tekemään terveellisiä valintoja tulevaisuudessa. Suosituksessa annetaan myös suuntaviivat varhaiskasvatuksen ruoka-ajoille. Lapsen osallisuus nähdään tärkeänä osana ruokakasvatusta ja suosituksessa on lueteltuna tapoja, joilla osallisuutta voidaan vahvistaa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018).
Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille 2019
Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille on vuonna 2016 julkaistu ja 2019 päivitetty kansallinen suositus lasten, lapsiperheiden, raskaana olevien ja imettävien ruokavalioista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019a). Suositukset sopivat tietolähteeksi kaikille niille ammattiryhmille, jotka työskentelevät raskaana olevien, imettävien, lasten ja lapsiperheiden kanssa. Lapsiperheen ruokasuositus sisältää tietoa raskaudenajan ravitsemuksesta toisen asteen koulutukseen saakka (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019a).
Ruokasuosituksessa korostetaan terveellisen ruokavalion merkitystä jo ennen raskautta sekä perheen ruokailutottumusten vaikutusta syntyvään ja kasvavaan lapseen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019a). Suosituksessa on omat osiot raskautta suunnitteleville ja
raskaana oleville, imettäville sekä imeväisikäisille, joiden suositeltava ravinnon, vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi erota huomattavasti muista ryhmistä. Painonhallintaa edistäviä ja vaikeuttavia tekijöitä tuodaan suosituksessa usein esille. Suositus sisältää paljon tietoa eri ikäkausien, kuten imeväis- ja taaperoikäisten ravitsemuksesta sekä nirsoilevan tai syömispulmaisen taustoista. Ylipainoisten lasten painonhallintaan liittyen on suosituksissa oma kappale, joka sisältää muun muassa käytännön ohjeita, miten lasten ylipainoon voi puuttua (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019a).
Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä ruokailusta -ruokailusuositus ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin 2019
Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä ruokailusta -ruokailusuositus on laadittu toisen asteen oppilaitoksille (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019b). Se on suunnattu koulutuksen järjestäjien, sitä tukevien toimintojen ja kouluruokailun järjestäjien lisäksi opiskelijoille itselleen, heidän huoltajilleen sekä opiskeluhuollolle. Ruokailusuosituksen tavoitteena on edistää opiskelijoiden opiskelukykyä ja ennaltaehkäistä ravitsemukseen liittyvien kansansairauksien ilmaantumista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019b).
Toiseen asteen ruokailusuositus sisältää muun muassa ruokailutilan viihtyvyyteen, ruokalistasuunnitteluun, erityisruokavalioon, terveyttä edistäviin ruokavalintoihin, annoskoon, opiskelijaruokailun seurantaan ja arviointiin liittyviä asioita (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019b). Ruokailusuosituksessa on esitetty ideoita, miten vähennetään ruoan ympäristökuormitusta ja ruokahävikkiä. Tarjolle laitettavista tai myytävistä välipaloista ja eväspaketeista on havainnollistavia kuvia. Ruokasuosituksessa on esimerkkejä siitä, miten opiskelijoita voidaan osallistaa kouluruokailun järjestämiseen.
Opiskeluterveydenhuollossa tapahtuvaan ohjaukseen on myös annettu suuntaviivoja esimerkiksi siihen, miten opiskelijan ruokailutottumuksia kartoitetaan sekä millaista ravitsemusohjauksen tulisi olla terveystarkastusten yhteydessä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019b).
2.3.2 Kansalliset ja alueelliset hankkeet, suunnitelmat ja ohjelmat
Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2018
THL:n vuosien 2012–2020 strategian yhtenä tavoitteena oli väestön lihomiskehityksen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun, päämääränä väestön terveyden lisääminen ja toimintakykyisten elinvuosien kartuttaminen (THL 2019d). ”Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta – Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2018” syntyi näiden tavoitteiden pohjalta.
Kansallinen lihavuusohjelma oli koko Suomea koskeva yhteistyöohjelma, jonka toteutukseen toivottiin mukaan yhteiskunnan eri toimijoita: päättäjiä, terveydenhuoltoa, varhaiskasvatusta, kouluja ja oppilaitoksia, yhdyskuntasuunnittelua, työnantajia, puolustusvoimia, järjestöjä, elinkeinoelämää, mediaa ja tutkijoita. Ohjelman tarkoituksena oli vahvistaa asiantuntija- ja tutkimustyötä, sekä yhteistyötä lihavuuskehityksen kääntämiseksi laskuun väestötasolla (THL 2019d).
Kansallisen lihavuusohjelman yhtenä päätavoitteena oli, että entistä harvemmasta lapsesta ja nuoresta kasvaa lihava aikuinen (THL 2019d). Ohjelman toisella kaudella 2016–2018 keskityttiin erityisesti lapsiin ja nuoriin ja lihavuuden varhaiseen ehkäisyyn. Ohjelmassa laadittiin eri toimijoille, kuten kuntapäättäjille, terveydenhuollolle ja liikuntatoimelle tavoitteet ja toimenpide-ehdotuksia lasten lihavuuden ehkäisemiseksi ja hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten tukemiseksi. Kansallisen lihavuusohjelman toimintasuunnitelmissa linjattiin, että olisi tärkeää, että kunnan hyvinvointistrategiatyössä näkyisi yhteistyön tekeminen kunnan eri hallinnonalojen ja kuntatoimijoiden välillä. Tavoitteeksi asetettiin myös, että kunnat seuraisivat hyvinvointikertomuksissaan ylipainon ja lihavuuden yleisyyttä ja siinä tapahtuvia muutoksia väestöryhmittäin sekä ravitsemustottumuksia erilaisin indikaattorein. Lisäksi suositeltiin kunnissa kehitettyjen lihavuuden laskuun myönteisesti vaikuttavien toimintatapojen levittämistä eri kuntiin (THL 2019d).
Kansallisen lihavuusohjelman toimeenpanosuunnitelmassa vuosille 2016–2018 oli kolme kärkiteemaa: 1) yhteistyön tehostaminen eri toimijoiden välillä, 2) lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tehostaminen ja 3) terveyden tasa-arvon edistäminen (THL 2019d). Lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tehostaminen -kärkiteeman alle oli kuvattuna viisi tavoitetta, joista neljä koski lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä ravitsemuksen keinoin ja yksi lihavuuden hoitoa. Käytännön toimeksi oli asetettu hyvinvointikertomuksiin liittyviä asioita. Käytännön toimina olivat muun muassa, että hyvinvointikertomuksessa kuvataan kansallisia indikaattoreita hyödyntäen kunnan/alueen lapsiväestön tilanne koskien
ravitsemustottumuksia ja ylipainoa. Toisena käytännön toimena oli, että hyvinvointi/kuntastrategiassa asetetaan konkreettiset lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyn tavoitteet ja laaditaan toimintasuunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksi ja varataan toiminnalle myös resurssit. Kolmantena toimena oli päättää toimenpiteet hallintokunnittain, sitoutua järjestelmälliseen kehittämistyöhön ja määritellä vastuutahot. Lopuksi seurataan ja arvioidaan tavoitteiden toteutumista ja raportoidaan siitä hyvinvointikertomuksessa sekä valtuustolle valtuustokausittain. Näiden toimenpiteiden vastuutahoiksi oli nimetty kunnallishallinto, johon kuuluvat kuntien poliittinen johto, johtoryhmät, luottamushenkilöt, hallintokuntien valmistelu- ja esittelyvastuussa olevat viranhaltijat (THL 2019d).
Seinäjoen Lihavuus laskuun -hanke
Seinäjoen kaupungilla käynnistettiin vuonna 2013 Lihavuus laskuun -hanke, joka perustui THL:n Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta – Kansalliseen lihavuusohjelmaan (Seinäjoen kaupunki 2020a). Hankkeen tavoitteena oli elintapaohjauksen keinoin vähentää lasten ja nuorten ylipainoa ja lihavuutta sekä niihin liittyviä sairauksia. Seinäjoen kaupungin toimet painottuivat muun muassa elinympäristöön, perheen ja lasten tukemiseen ja terveellisten valintojen edistämiseen ja tukemiseen. Yhteistyön tärkeyttä perheen, koulun, kunnan ja terveydenhuollon toimijoiden sekä kolmannen sektorin välillä painotettiin. Lisäksi yhtenä tärkeänä toimena oli myös, että kunnan päättäjillä on ajantasaista tietoa väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilasta sekä hyvistä käytännöistä päätöstensä tueksi. Ydinajatuksina oli muun muassa lisätä kunnissa tietoa ylipainon ja lihavuuden terveysvaikutuksista, edistää hyvinvointisuunnittelua- ja johtamista sekä lisätä terveyden edistämisen osaamista ylipainon ja lihavuuden vähentämiseksi. Hankkeen myötä Seinäjoen hyvinvointistrategiaan ja hyvinvointikertomukseen 2013–2016 sisällytettiin tavoitteet lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisylle (Seinäjoen kaupunki 2020a).
Seinäjoen Lihavuus laskuun -hankkeesta tehtiin mallinnushanke, jonka tavoitteena oli monialaisen terveyden edistämistyön juurtuminen kunnissa tehtävään ylipainon ja lihavuuden ehkäisyyn sekä kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen (Seinäjoen kaupunki 2020b).
Hankkeen tavoitteena oli, että pilottikunnat kuvaisivat palvelurakenteessaan toimintaprosessit, yhteistyön ja seurantaindikaattorit eri toimialoilla osana kuntien hyvinvointiseurantaa ja -raportointia sekä arvioisivat toimien vaikutuksia. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli rohkaista kuntia asettamaan kansanterveydellisesti merkittäviä hyvinvointitavoitteita ja käynnistämään hyvinvointiohjelmia. Mallinnushankkeeseen osallistui kuusi kuntaa: Lapinlahti, Sastamala,
