Kansantaloudellinen aikakauskirja - 88. vsk. -1/1992
Realiteetit on hyväksyttävä*
PENTTI SIERILÄ
Energia on ongelma Suomelle. Ilmastostamme ja teollisuuden rakenteestamme johtuen ener- giakulutuksemme on hyvin korkea. Paitsi kan- santalouden näkökulmasta katsottuna energia on ongelma myös teollisuudelle. Riittävän energiatuotannon rakentaminen aiheuttaa suu- ria investointeja, jotka syövät teollisuuden muutenkin hyvin vähäisiä resursseja. Energia on myös suuri jatkuva kustannuserä, jossa ta- pahtuvat pienetkin nousut nakertavat teollisuu- den kannattavuutta.
Kun energia näin on varsin yleisesti todettu ongelmaksi Suomen kansantaloudelle, on hy- vin suosituksi tavaksi nyttemmin tullut tode- ta, että ongelmasta päästään yksinkertaisesti muuttamalla teollista tuotantorakennettamme ja näin ei enää tarvitse kantaa huolta uuden ener- giatuotannon rakentamisesta ja siihen liittyvistä ympäristönsuojelunäkökohdista. Tämä ajatus- kulku lyö leimansa mm. ministeri Sirpa Pieti- käisen viimeiseen »linjanvetoon» ydinvoima- lausunnossa. Näin yksinkertaista se siis on.
Meidän tulisi kuitenkin Suomessa olla rea- listeja ja hyväksyä se tosiasia, että suomalai-
*
Kommenttipuheenvuoro Kansantaloudellisen Yh- distyksen kokouksessa 10. 12. 1991.128
set ja suomalainen teollisuus tarvitsevat tästä eteenkin päin runsaasti energiaa. Kansainväli- sessä työjaossa luontainen alueemme on met- säteollisuus ja siitä riippuvat liitännäistoimialat sekä suuri osa metalliteollisuudesta ja kemian teollisuudesta. Näiden alojen ominaispiirteisiin kuuluu valitettavasti suhteellisen korkea ener- giankulutus. Nämä realiteetit on hyväksyttävä.
Hurskastelulla emme vie kansantalouttamme eteenpäin.
Energiankulutuksen hillitsemiseksi on tullut myös erittäin suosituksi esittää erilaisia ener- gia-, ympäristö-, haittaveroja ja päästömaksu- ja. On varsin masentavaa todeta, että varsinkin ekonomistit tuntuvat olevan innostuneita tä- mänkaltaisesta energiapolitiikasta. Myös mo- nille poliitikoille näyttävät haittaverot olevan ainoa hyväksyttävä energialähde. Toteutues- saan erilaiset energia- ja ympäristöverot koh- distuisivat kuitenkin juuri siihen osaan kansan- taloutta, joka generoi hyvinvointia. Ne kohdis- tuisivat myös asumiskustannuksiin, jotka Suo- messa jo muutenkin ovat erittäin korkeat. Oli- siko liikaa toivottu, jos kansantalousihmiset, joiden tehtävänä lienee katsoa nimenomaan kansantaloudellista kokonaisuutta, tässäkin asi- assa pyrkisivät näin tekemään.
