Telemarkkinat taloustieteen näkökulmasta

(1)

T elemarkkinat taloustieteen näkökulmasta

HELI KOSKI KTT, tutkija

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos

1. Johdanto

Viestintäinfrastruktuuri on eräs kansantalouk- sien taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen keskeisistä taustatekijöistä. Taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä televiestinnän laajamittaisen käytön välinen odotettu positiivinen riippuvuussuhde on ollut syynä siihen, että viestintäsektori on valittu teknologiapolitiikan painopistealueeksi monissa maissa ja sen kehit- tämiseen on käytetty suuret määrät resursseja.

Vuonna 1997 OECD-maiden telepalveluiden markkinoiden arvo oli USD 623 miljardia ja niiden televerkosto käsitti yhteensä 523miljoonaa liittymälinjaa (OECD, 1999).

Tilastotiedot kertovat myös, että innovaatiotoiminta viestintäsektorilla on kasvanut voimakkaasti sekä patenttihakemusten lukumääräl- lä että tuotekehitysmenoilla (T&K-menoilla) mitattuna.Euroopan Patenttitoimistoon vuosit- tain jätettyjen viestintäteknologiaan liittyvien patenttihakemusten prosenttiosuus kaikista Suomessa jätetyistä patenttihakemuksista oli lä- hes kolme kertaa korkeampi vuonna 1996 kuin se oli vuonna 1990 (Eurostat, 1998). Viestintä-

teknologiaan liittyvät patenttihakemukset muo- dostavat merkittävän osan (lähes 12 % vuonna 1996) kaikista Suomessa jätetyistä patenttihakemuksista. Tilastokeskuksen julkaisussa (1999) arvioidaan tietoyhteiskunnalle keskeisten toimi- alojen muodostaneen jopa yli 60 % kaikista yksityisen sektorin T&K-menoista Suomessa vuonna 1997. Kyseisenä vuonna elektroniikka- ja televiestintälaiteteollisuus kattoi noin 45 % yksityisen sektorin tuotekehitykseen käytetyis- tä varoista.

Huolimatta laajamittaisesta viestintäsektoria – tai yleisemmin tietoyhteiskuntaa – koskevas- ta keskustelusta, Suomessa on aihepiirin taloudellisten näkökulmien tarkastelu saanut vähän huomiota osakseen. Tärkeitä taloudellisia ja teknologiapoliittisia kysymyksiä ovat: minkä- laisia erityispiirteitä liittyy telemarkkinoiden tai yleensä verkostomarkkinoiden toimintaan?

Minkälaista teknologiapolitiikkaa (tämän seurauksena) viestintäsektorilla pitäisi harjoittaa?

Tämän artikkelin tarkoituksena on valottaa näi- tä kysymyksiä, joiden ymmärtäminen on olen- naisen tärkeää yhteiskunnassa, jossa kaikki ta- louden toimialat liittyvät joko suoraan tai epä-

(2)

49 suorasti verkostoteknologioihin ja viestintäsek-

torin toimintaan.

Luku 2 käsittelee lyhyesti keskeisiä telemarkkinoita koskevia muutoksia ja niiden vaikutuksia Suomen telemarkkinoihin. Luvussa 3 tarkastellaan verkostomarkkinoiden erityispiir- teitä ja niiden vaikutusta markkinoiden toimintaan sekä keskustellaan viestintäsektorin in- novaatiodynamiikasta kirjoittajan aiheesta te- kemän empiirisen tutkimuksen perusteella.

Luku 4 käsittelee lyhyesti sitä minkälaista teknologiapolitiikkaa viestintäsektorilla tulisi harjoittaa markkinoiden erityispiirteiden takia.

Luku 5 käsittää yhteenvedon.

2. Suomen telemarkkinat

Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet suurten muutosten aikaa Suomen telemarkkinoilla.Eräs merkittävimmistä telemarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä on ollut viestintäsektorin nopea tekninen kehitys ja erityisesti uusien teknologisten innovaatioiden jat- kuva tulva tuotantopanoksia (kuten viestintä- verkkojen komponentteja) ja täydentäviä tuot- teita tarjoavilla toimialoilla. Merkittävimpien viestintäsektorin kehitykseen vaikuttavien tek- nisten ratkaisujen joukkoon kuuluvat valokaa- pelit, digitalisointi ja langaton viestintäteknolo- gia.¹ Valokaapeli on kasvattanut kiinteiden televerkkojen siirtonopeuksia huomattavasti.

Niinpä etäisyys on menettänyt paljolti merki- tyksensä telepalveluiden tarjonnan kustannuste- kijänä. Valokaapeleita käyttäen puheluita voidaan välittää kaukana sijaitseviin solmukkeisiin hyvin pienin rajakustannuksin.Digitalisoinnil-

la on myös ollut suuri merkitys telemarkkinoiden kehityksen kannalta. Puheluiden laatu on parantunut ja välitys nopeutunut. Televerkon käyttö lisäpalveluiden (kuten multimedian) tarjontaan edellyttää digitaalisia puhelinkeskuksia.

Suomessa puhelinverkoston digitalisointi saa- tiin päätökseen vuonna 1996.

Teknisen kehityksen seurauksena televerkkojen rakentamisen, puheluiden kytkennän ja lä- hettämisen, datan ja kuvan siirron sekä tiedon käsittelyn kustannukset ovat laskeneet huomattavasti. Tästä on seurannut myös puheluiden hintojen laskeminen. Lisäksi teknologinen kehitys on mahdollistanut uusien viestintätuottei- den – kuten Internet-palveluiden ja multime- diasovellusten – tarjoamisen kohtuuhintaisina.

Televiestinnän käyttöön liittyvistä muutoksista merkittävämpiä ovat olleet matkaviestinverkkojen kattavuuden ja käytön huomattava kasvu sekä Internetin käytön yleistyminen. Suo- mi on kivunnut OECD-maiden kärkipäähän sekä matkaviestinten että Internet-palveluiden käytössä: vuoden 1999 alussa Suomessa oli noin 107 tietokonetta 1,000 asukasta kohden;

matkapuhelinliittymä oli keväällä 1999 noin 60prosentilla suomalaisista (Liikenneministeriö, 1999). Vuonna 1999 suuremmalla osalla suomalaisista kotitalouksista oli käytössään matkapu- helin (78,5 %) kuin perinteinen lankapuhelin (75,8 %). Myös kolmannen sukupolven matka- puhelinverkon rakentamisessa Suomi on ensim- mäisten joukossa; maassamme myönnettiinEu- roopan ensimmäiset toimiluvat kolmannen sukupolven matkaviestinverkkojen rakentamiseen.

Telemarkkinoiden sääntelyssä ja lainsäädän- nössä tapahtui 1990-luvun aikana useita markkinoiden toimintaan vaikuttavia muutoksia.

Myös Suomen liittyminen Euroopan unioniin (EU) vuonna 1995 vaikutti kansallisten telemarkkinoiden kehitykseen. EU-maiden yhtei- nen kilpailulainsäädäntö määrittää pelisäännöt

1 Kattavamman kuvauksen näistä muutoksista saa perehtymällä aiheesta kirjoitettuihin teknispainot- teisiin julkaisuihin (ks. esim. Liikenneministeriö, 1997).

(3)

Suomen telemarkkinoilla, ja sääntelyä voidaan purkaa siinä määrin kuin se on mahdollista EU:n lainsäädännön puitteissa. Suomi on ollut edistyksellinen EU-maa: EU-jäsenmaat olivat velvoitettuja avaamaan telemarkkinansa koko- naan kilpailulle vuoden 1998 alkuun mennessä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta² kun taas Suomessa telemarkkinoiden täysimittainen avaaminen kilpailulle tapahtui jo vuonna 1994.

Merkittävä virstanpylväs Suomen telemark- kinoille oli myös vuosi 1997, jolloin vuonna 1987 voimaan tullut teletoimintalaki kumottiin telemarkkinalailla. Vuoden 1997 telemarkkina- laki helpotti uusien teleyritysten markkinoille pääsyä määrittämällä vain matkaviestinverkkojen rakentamisen toiminnaksi, johon tarvitaan toimilupa. Kilpailua telemarkkinoilla pyrittiin lisäämään myös liikenneministeriön asetuksen perusteella, joka erotti huomattavan markkina- voiman teleyritykset ja mahdollisti niiden muita teleyrityksiä tiukemman sääntelyn. Tärkeää telemarkkinoiden toiminnan kannalta on myös se, että Suomessa toimivat televerkkoyritykset ovat lain nojalla velvoitettuja liittämään yleiset televerkot yhteen. Tämä on erityisen tärkeää markkinoilla, joissa verkostovaikutuksilla on merkittävä rooli (ks. seuraava luku).

Eräs huomattava tapahtuma, joka seurasi telemarkkinoiden avaamisesta kilpailulle oli valtion omistaman johtavan kansallisen teleope- raattorin muuttaminen osakeyhtiöksi, Telecom Finland Oy:ksi, vuonna 1994. Myöhemmin, vuonna 1998, nimensä Soneraksi muuttanut täl- löin yhä valtion omistama yhtiö aloitti asteittai- sen yksityistämisen myymällä 22,2 % osakkeis- taan yksityisille sijoittajille. Valtion omistamien

teleoperaattorien yksityistäminen on ollut yleinen trendi maailman telemarkkinoilla vuonna 1984 tapahtuneenBritish Telecomin yksityistä- misen jälkeen. Vuoteen 1989 mennessä yli 50% maailman televiestintäverkostosta oli jo yksityisessä omistuksessa (ks. Saunders ym., 1994) ja yksityistäminen jatkui voimakkaana koko 1990-luvun ajan. Teleoperaattorien yksi- tyistämisellä pyritään saavuttamaan tehokkuus- etuja ja pääsemään eroon valtion omistamien organisaatioiden byrokraattisesta hallinnosta.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi monet muut yleiset suuntaukset maailman viestintä- markkinoilla vaikuttavat suomalaisten teleyritysten toimintaan. Tällaisia viimeaikaisia tren- dejä ovat esimerkiksi tele-, tv- ja radio- sekä viestintäteknologioiden konvergenssi ja sisältö- tuotannon korostuminen. Maailman telemarkkinoilla on nähty 1990-luvulla joukko yrityskaap- pauksia (ja niiden yrityksiä) ja suurien teleoperaattorien fuusioita, joiden arvo oli vuonna 1999 yli 300 miljardia euroa (Talouselämä 40/

99: s. 57). Myös kansainvälinen yhteistyö sekä teleyritysten välillä että muiden alan instituu- tioiden välillä on kasvanut.³ Tämä puolestaan on edistänyt teknologisen taitotiedon siirtämis- tä maiden välillä ja täten edesauttanut teollisuusmaiden telemarkkinoiden homogenisoitu- mista (ks.KoskijaMajumdar, 1999).Alan kan- sainvälisellä standardointipäätöksillä (esim.

kolmannen sukupolven matkaviestimiin liitty- vät standardit) on myös suuri merkitys Suomen viestintäsektorin kehitykselle.

2 Viidelle EU-jäsenmaalle – Kreikalle, Irlannille, Luxemburgille, Portugalille jaEspanjalle – on sallit- tu pidempi siirtymäkausi telemarkkinoidensa avaa- misessa.

3 Esimerkiksi OECD-maat ovat tehneet läheistä yh- teistyötä viestintäsektoreillaan aina 1980-luvun puo- livälistä saakka. Vuonna 1984 perustettiin ICCP-ko- mitea (Information,Computer andCommunications Policy), jonka tarkoituksena oli vahvistaa OECD-jä- senmaiden viestintäsektoreiden välistä yhteistyötä.

(4)

51 Yllä esitettyjen telemarkkinoihin vaikutta-

vien tekijöiden seurauksena telemarkkinoiden kilpailu on koventunut ja paine kustannusperus- teiseen hinnoitteluun kasvanut. Suomessa kilpailu on ollut voimakasta erityisesti kauko- ja ulkomaanpuheluissa. Kiinteiden verkkoliitty- mien ja lähipuheluiden markkinat ovat säilyneet Finnet-yhtiöiden ja Soneran hallussa. Kilpailu kasvanee lähitulevaisuudessa sekä matkavies- tintä- että paikallispuhelumarkkinoilla. Tähän on syynä Radiolinjan ja Soneran lisäksi markkinoille tuleva kolmasGSM-900 matkaviestin- palveluita tarjoava yritys sekä erityisesti kolmannen sukupolven matkaviestinverkon raken- taminen, joka tarjoaa vaihtoehtoisen Internet- yhteyden kiinteälle verkkoliittymälle. Tämän li- säksi Internet-puheluista voi muodostua merkit- tävä kilpailua lisäävä tekijä.

3. Telemarkkinoiden toiminta

Oikeiden viestintäsektoria koskevien teknolo- giapoliittisten toimenpiteiden löytämiseksi on ymmärrettävä telemarkkinoiden toiminnan eri- tyispiirteitä. Telemarkkinat voidaan lukea ns.

verkostomarkkinoihin, jotka eroavat monissa suhteissa muista markkinoista. Seuraavaksi, kappaleessa 3.1, tarkastellaan verkostomarkkinoiden erityispiirteitä, jotka vaikuttavat myös viestintäsektoria koskevaan teknologiapolitiikkaan, erityisesti teknologioiden leviämiseen ja yritysten innovaatiotoimintaan. Kappale 3.2 kä- sittelee näitä aiheita kirjoittajan empiiristen tut- kimusten pohjalta.

3.1 Verkostomarkkinoiden erityispiirteet Merkittävin ero verkostomarkkinoiden ja muiden markkinoiden välillä syntyy teknologioiden käyttäjien keskinäisestä riippuvuudesta, poten- tiaalisesta markkinoiden toimimattomuuden ai-

heuttajasta. Verkostoeksternaliteetti⁴eli verkos- to(ulkois)vaikutus tarkoittaa sitä, että teknologian käyttäjän hyöty teknologiasta riippuu kes- keisesti toisten taloudellisten toimijoiden teknologioiden käyttöönottopäätöksistä. Teknologian käyttäjien määrä (esim. televerkoston katta- vuus) muodostaa osan teknologian arvoa sen käyttäjälle. Positiivinen (suora) verkostovaikutus⁵ tarkoittaa sitä, että teknologian tai verkoston käyttäjän hyöty kasvaa sen lisäkäyttäjien myötä. Koska yksittäisen lisäkäyttäjän rajahyö- ty teknologian käyttöönotosta on tällöin pienempi kuin sen yhteiskunnallinen rajahyöty, tästä voi seurata markkinahäiriö. Markkinoiden toimiessa vapaasti verkoston koko, tai verkostoteknologian käyttäjien määrä, on pienempi kuin se olisi markkinoiden allokoidessa resurs- sit tehokkaasti. Tällöin tarvitaan politiikkatoi- mia, jotka sisäyttävät ulkoisvaikutukset eli var- mistavat tehokkaan resurssien allokoinnin (esim. veroja tai tukia). Verkostovaikutukset

4 Ulkoisvaikutukset ovat kiinnostaneet taloustieteili- jöitä vuosikymmenien ajan (ks. esim. Pigou, 1912;

Ellis ja Fellner, 1943; Coase, 1960; Liebowitz ja Margolis, 1994). Tieto- ja tietoliikennesektorin kas- vava merkitys talouksissa ja yleinen tekninen kehitys kohti teknisiä systeemejä, joiden komponentit ja käyttö ovat toisistaan riippuvaisia ovat saaneet monet taloustieteilijät kiinnostumaan verkostoeksterna- liteeteista ja niiden taloudellisista seuraamuksista (ks.

esim. Farrell ja Saloner, 1985; Katz ja Shapiro, 1985, 1986;Choi, 1994;Shy, 1996).

5 Yleensä positiivinen verkostovaikutus on dominoi- va niin kauan kuin verkoston (esim. viestintäverkon) kapasiteetti on riittävä käsittelemään välitetyn infor- maation viivästyksettä. Negatiivinen verkostovaikutus syntyy lisäkäyttäjien ylikuormittaessa verkostoa ja aiheuttaessa viivästyksiä tiedonsiirrossa.Esimer- kiksi Internetin suosion kasvettua valtaisasti viimeisten vuosien aikana, on Internet-verkon käyttöä jo usein moitittu hitaaksi verkon ylikuormittumisen takia.

(5)

korostavat myös televerkkoyritykset verkot yhteen liittämään velvoittavan lainsäädännön tär- keyttä.

Luonteenomaista verkostomarkkinoille on täydentävien teknologioiden tai teknologisten komponenttien ja palveluiden keskeinen rooli markkinoilla (ks. esim. Matutes ja Regibeau, 1988; Antonelli, 1993; Economides ja White, 1996). Käyttöönottopäätöksiä ei tehdä pelkäs- tään substituuttien välillä vaan investointeihin vaikuttavat myös täydentävien teknologisten komponenttien ja palveluiden saatavuus ja yhteensopivuus teknologian kanssa. Teknologioi- den ollessa yhteensopimattomia substituutteja paras teknologia ei välttämättä voita, vaikkei verkostoteknologian käyttöön liittyisikään suoria verkostovaikutuksia. Käyttäjät saattavat pre- feroida teknologiaa, jonka odotettu käyttäjä- määrä on suurempi tai jolle on tarjolla suurempi määrä täydentäviä teknologisia komponentteja tai palveluja. Tätä kutsutaan epäsuoraksi verkostoeksternaliteetiksi.⁶Tällöin käyttäjät ei- vät välitä siitä keitä muut teknologian käyttäjät ovat – toisin kuin suorien verkostovaikutuksien vallitessa – vaan ainoastaan verkoston koko tai kyseessä olevan teknologian käyttäjämäärä on tärkeää.⁷

Verkostovaikutusten olemassaolo markkinoilla tarkoittaa täten sitä, että aiempien tekno-

logian käyttöönottajien teknologiavalinnoilla on merkitystä (ks. esim. David, 1985; Arthur, 1989). Suurempi käyttäjämäärä nostaa verkostoteknologian arvoa ja täten myös odotuksia teknologian tulevasta käyttäjämäärästä. Tämä houkuttelee markkinoille suuremman joukon täydentävien teknologioiden ja palveluiden tar- joajia ja täten entisestään kasvattaa teknologian arvoa sen käyttäjille. Toisin sanoen, verkostomarkkinoilla on taipumus suosia teknologiaa, joka menestyy alunperin ja kehittyä kohti tilan- netta, jossa yksi teknologia tai yritys (kuten Microsoft) hallitsee markkinoita (ks. esim.Art- hur, 1989, 1996).

Verkostovaikutuksien läsnäollessa teknologioiden leviäminen vaikuttaa voimakkaasti ky- syntään ja tätä kautta markkinahintoihin (ks.

esim., Antonelli, 1992; Economides, 1996;

Koski, 1999a).⁸ Verkoston koko voi vaikuttaa myös suoraan hintojen määräytymiseen (tarjontapuolella) sitä kautta, että verkostoteknologioiden ja -palveluiden tuottamisen keskimääräis- kustannukset ovat tyypillisesti laskevat tuotetun määrän suhteen. Toisin sanoen, verkostotekno-

6 Teknologioita, joiden käyttöönottoon ja käyttöön liittyy epäsuoria verkostoeksternaliteetteja on paljon.

Tällaisia teknologioita ovat esimerkiksi videolaitteis- tot (nauhurit ja kasetit), tietokoneet (kovalevyt, käyt- töjärjestelmät ja ohjelmistot) sekä pankkiautomaatti- verkostot (päätelaitteet ja pankkiautomaattikortit).

7 Esimerkiksi Internetin palvelutarjonta riippuu sen käyttäjämäärästä. Internetin käyttäjät hyötyvät täten muista käyttäjistä epäsuorasti, vaikkei heidän käyttä- mistään Internet-palveluista saama hyöty riippuisi- kaan suoraan muista samojen verkkopalveluiden käyttäjistä.

8 Verkostovaikutukset voivat aiheuttaa kysyntäpuo- lella tehottoman aikaista tai myöhäistä teknologioiden käyttöönottoa (ks. esim.Farrell ja Saloner, 1985;

Choi, 1994; Shy, 1996) ja tarjontapuolella uusien teknologioiden liian aikaisen tai liian myöhäisen markkinoille tulon yhteiskunnan näkökulmasta kat- sottuna (ks. esim. Katz ja Shapiro, 1985). Ne voivat myös johtaa tilanteeseen, jossa markkinoille tulevan uuden teknologian tuottajan insentiivi tuottaa yhteen- sopiva teknologia jo markkinoilla olevan kanssa on yhteiskunnan kannalta liian pieni (ks. esim Katz ja Shapiro, 1992; Church ja Gandal, 1992, 1993).

Majumdarin jaVenkataramanin(1997) tutkimustulos USA:n telemarkkinoilta osoittaa myös että pai- kalliset puhelinyhtiöt, joilla on suurempi fyysinen verkosto ja suurempi käyttäjätiheys ottavat käyttöön- sä uutta teknologiaa televerkoissaan aiemmin kuin muut yritykset.

(6)

53 logioiden ja -palveluiden tuotantoon liittyy

suurtuotannon etu.

Koska T&K-menot määräytyvät markkinoiden hintamekanismin kautta, teknologian käyt- täjämäärä tai verkoston koko saattaa vaikuttaa yritysten innovaatiotoimintaan verkostomarkkinoilla (Koski, 1999b,c).⁹ Taloustieteellisessä tutkimuksessa ei ole juurikaan käsitelty ulkois- vaikutusten ja innovaatiotoiminnan välistä yh- teyttä.¹⁰ Verkostomarkkinoiden innovaatiody- namiikan ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää käytännön teknologiapolitiikan kannalta.

3.2 Innovaatiotoiminta telemarkkinoilla Tässä kappaleessa käsitellyissä tutkimuksissa (ks. Koski, 1999b,c)¹¹ on pyritty tilastollisen analyysin avulla selvittämään viestintäsektorin innovaatiotoiminnan ja keskeisten viestintätek- nologioiden, kiinteän puhelinverkoston ja matkapuhelinten, leviämisen määräytymistä.Esti-

mointien perusteella on myös analysoitu innovaatiotoiminnan ja viestintäverkostojen leviä- misen välistä keskinäistä riippuvuutta sekä mahdollisia kausaalisuhteita ja takaisinkytken- töjä näiden prosessien välillä.

T&K-menojen määräytymistä OECD-maiden viestintäsektoreilla on analysoitu käyttäen toimialatason tilastollista aineistoa ajanjaksolta 1980–1995.Aineistoa voidaan pitää kattavana (teollisuusmaiden osalta), sillä siihen sisältyvän 15 maan viestintäsektorin tulot kattavat noin 94% OECD-maiden viestintäsektorien koko- naistuloista tarkasteltuna ajanjaksona. Teleope- raattoreiden innovaatiotoimintaa koskevaan mikroaineistoon perustuva empiirinen tutkimus poikkeaa jossakin määrin toimialakohtaisesta analyysista. Mikroaineisto antaa mahdollisuu- den perehtyä innovaatiotoimintaan laajemmin kuin käsittelemämme viestintäsektoritason ai- neisto, koska käytössämme on kaksi keskeisin- tä taloustieteellisessä analyysissä käytettyä innovaatiotoiminnan mittaria: T&K-menoja sekä patentointitoimintaa kuvaavat muuttujat. Mik- roaineisto käsittää myös suuremman otoksen eri maita kuin aggregaattiaineisto. Yritystason aineistoon sisältyy tietoja 61 maailman johtavas- ta teleoperaattorista 38 eri maasta vuosilta 1991–1996.

Sekä aggregaatti- että mikroaineistoon perustuvat tutkimustulokset viittaavat siihen, että uusien teknologioiden leviämisellä tai verkoston (odotetulla) koolla on merkittävä positiivinen vaikutus uusien innovaatioiden kehittämiseen verkostomarkkinoilla. Empiirinen tutkimuk- semme osoittaa, että tämä vaikutus on merkit- tävä silloinkin kun yritysten telepalveluiden ky- syntää kontrolloidaan erillisellä muuttujalla.

Toisin sanoen, verkoston odotettu koko, tai verkostovaikutukset, ei vaikuta ainoastaan verkostoteknologioiden kysyntään ja tarjontaan vaan sillä on myös selkeä vaikutus innovaatiotoimin-

9 Tuotettujen innovaatioiden hintatasapaino (P_D=P_S) verkostovaikutusten vallitessa saadaan seuraavasta yksinkertaistetusta kysyntä-tarjonta -mallista:

Pd=a0+a1RD+a2SALES+a3N+u1

ps=b0+b1RD+b2N+u2,

missä PD=tuotettujen innovaatioiden kysyntähin- ta(vektori) jaP_S=tuotettujen innovaatioiden tarjonta- hinta(vektori), RD= T&K-menot, SALES = myynti- tulot tai kysyntä, N =verkostoteknologian odotettu käyttäjämäärä, ja u1 ja u2ovat virhetermejä. T&K- menot voidaan kirjoittaa tällöin seuraavassa muo- dossa:

RD=α₁SALES+a₂N+ε₁.

10 Aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa on analysoitu T&K spill-overien – mutta ei verkoston koon – vaikutusta yritysten innovaatiotoimintaan (ks. esim., Jaffe, 1986;Griliches, 1992).

11 Kosken tutkimusraportit (1999b,c) sisältävät käy- tettyjen aineistojen ja ekonometristen mallien tar- kemman kuvauksen.

(7)

taan verkostomarkkinoilla. Toimialatason ai- neisto osoittaa myös, että teollisten maiden viestintäsektorien T&K-toimintaan käyttämien kokonaismenojen ja matkapuhelinten leviämi- sen välillä on takaisinkytkentä. Toisin sanoen, panostus T&K-toimintaan on ollut keskeinen matkapuhelinten leviämiseen vaikuttava tekijä, ja matkapuhelinten leviäminen on puolestaan li- sännyt T&K-investointeja viestintäsektorilla.

Sekä OECD:n toimiala-aineistoon että johta- via teleoperaattoreita koskevaan aineistoon perustuva tutkimus osoittavat eri viestintäteknolo- gioiden leviämisprosessien olevan vahvasti positiivisesti korreloituneita. Toisin sanoen maissa, joissa kiinteät verkkopalvelut ovat levinneet keskimääräistä kattavammin kansalaisten käyt- töön myös matkapuhelinpalveluiden leviämis- aste on ollut keskimääräistä suurempi. Myös uusien teknologioiden kehittäminen viestintä- sektorilla näyttäisi olevan selkeässä yhteydessä viestintäverkostojen kokoon kyseisessä maassa.

Empiirinen analyysimme osoittaa, että maan viestintäsektorin innovaatiotoiminnan intensi- teetin ja sen televerkkojen koon välillä on sel- keä positiivinen yhteys.

Yrityskohtaiseen aineistoon perustuva tutkimus antaa myös mielenkiintoisia tutkimustulok- sia kilpailun vaikutuksista teleyritysten innovaatiotoimintaan. Kilpailun vapauttaminen liittyy positiivisesti paitsi teleoperaattoreiden alt- tiuteen hakea patenttia keksinnöilleen myös niiden T&K-menojen suuruuteen. Kilpailun salliminen näyttäisi siis tarjoavan yrityksille kim- mokkeen uusien innovaatioiden kehittämi- seen.¹²Koska estimointiemme tulokset osoittavat teleyritysten T&K-menojen ja niiden hake- mien patenttien lukumäärän välillä olevan posi- tiivisen ja tilastollisesti merkittävän korrelaa- tion, merkitsee tämä tutkimustulos myös sitä – koska patentointi tekee uusiin keksintöihin liit- tyvää informaatiota julkisesti saatavilla olevak-

si – että kilpailu edistää epäsuorasti innovaatioiden hyödyntämistä yhteiskunnassa.

Lisäksi analyysimme viittaa siihen, että libe- raali kilpailupolitiikka viestintäsektorilla on edistänyt myös matkapuhelinliittymien leviä- mistä. Tämä on odotettua, koska markkinoille pääsyn esteiden poistaminen yleensä johtaa palveluiden ja tuotteiden alhaisempiin hintoihin.

Kilpailun vapauttaminen viestintäsektorilla ei näytä liittyvän merkittävästi kiinteän televerkoston leviämiseen. Tämä löydös ei ole yllättä- vä, koska monien maiden suurimmat teleoperaattorit ovat tyypillisesti olleet vastuussa yleisen telepalvelun tarjonnasta kotimaassaan riippumatta siitä missä määrin kyseisen maan telemarkkinat on avattu kilpailulle.

Tässä kappaleessa esitetyt tutkimustulokset perustuvat telemarkkinoita koskevaan aineistoon. Koska ulkoisvaikutuksilla on keskeinen rooli viestintäsektorilla, empiirisen tutkimuksen perusteella tehdyt johtopäätökset koskettavat myös sektorin toimintaa kokonaisuudessaan.

Verkostomarkkinoiden erityispiirteillä on vaikutusta siihen millaisia teknologiapoliittisia toi- menpiteitä tarvitaan viestintäsektorilla.

4. Teknologiapolitiikka viestintä- sektorilla

Informaatioyhteiskunnan infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon on käytetty huomattavasti julkisia varoja. Viimeisten vuosien aika-

12 Markkinarakenteen vaikutuksesta yritysten innovaatiotoimintaan on olemassa muitakin samansuun- taisia tuloksia.Liebermannin(1987) empiirinen analyysi osoittaa, että kasvava markkinoiden keskittymi- nen vähentää kemianteollisuudessa toimivien yritysten alttiutta patentoida. Myös Geroskin (1990) ja Blundellin ym. (1995) tutkimukset viittaavat siihen, että kilpailu lisää yritysten innovaatiotoimintaa.

(8)

55 na julkisen sektorin rooliksi on enenevässä

määrin tullut markkinoiden toiminnan edistämi- nen tarjoamalla suotuisan toimintaympäristön yritystoiminnalle sekä korjaamalla mahdollisia markkinoiden tehottomuuksia (ks.Hernesniemi ym. 1995). Tehottomuutta telemarkkinoilla voivat aiheuttaa esimerkiksi verkostovaikutukset ja johtavien teleoperaattorien monopolivoima.¹³ Tästä syystä telemarkkinoiden sääntely on tär- keää myös kilpailun vapauttamisen jälkeen ainakin siirtymäkauden aikana, jolloin useiden maiden televiestintämarkkinat ovat kilpailtuja, mutta aiemmilla telemonopoleilla on vielä huomattava markkinavoima.

Verkostovaikutusten johdosta yksittäisten teknologisten komponenttien täydentävyys ja keskinäinen yhteensopivuus ovat tärkeitä verkostomarkkinoilla (esim. televerkkojen yhteen- liittämisen mahdollistamiseksi). Teknologioi- den yhteensopimattomuuteen liittyvä ongelma voidaan ennaltaehkäistä standardoinnilla tai sitä voidaan vähentää jälkikäteen valmistamalla teknologioiden yhteiskäytöstä mahdollisen tekeviä muuntimia. Standardointi mahdollistaa ulkois- vaikutuksien maksimihyödyntämisen, mutta toisaalta siihen voi liittyä huomattavia kustan- nuksia ja tarjolla olevien teknologioiden vali- koiman supistuminen. Tästä syystä ennaltaeh- käisevä standardointi ei aina ole parempi vaih- toehto kuin teknologiapolitiikka, joka antaa markkinoiden vapaasti määritellä markkinoilla tarjottavien teknologioiden yhteensopivuusas- teen. Muuntimet eivät vähennä tuotevalikoi- maa, mutta useat taloustieteelliset tutkimukset viittaavat niiden tarjontaan liittyviin tehotto- muuksiin ja epäilevät, etteivät ne ole paras kei- no ratkaista verkostovaikutuksista johtuvaa te-

hottomuutta (ks. esim.Farrell ja Saloner, 1992;

Choi, 1996, 1997).

Viestintäsektoria koskevat teknologiapoliitti- set tavoitteet ovat tietyssä suhteessa samankal- taisia maailmanlaajuisesti. Markkinoiden te- hokkuuden lisäksi viestintäsektoria koskevan teollisuuspolitiikan keskeisenä yhteisenä tavoit- teena on yleisen telepalvelun tarjonta riippumatta kotitalousasiakkaiden maantieteellisestä sijainnista (ks. esim.Cave, 1997). Viestintätek- nologioiden leviämistä voidaan nopeuttaa esimerkiksi julkisilla tuilla, mutta niihin liittyy monia ongelmia (ks. esim.Geroski, 1995;Met- calfe, 1995).¹⁴ Yllä esitetyt viestintäteknolo- gioiden leviämistä koskevat tutkimustulokset viittaavat siihen, että ainakin teollisuusmaissa markkinoiden vapaan toiminnan salliminen on hyvä politiikkakeino: kilpailu vaikuttaa positiivisesti uusien viestintäteknologioiden (kuten matkaviestimien) leviämiseen ja edistää yleisen telepalvelun tarjontaa. Tämä empiirinen tutkimustulos tukee viestintämarkkinoita kilpailulle avaavaa politiikkasuuntausta.

Teknologiapolitiikka luo pelisäännöt ja lain- säädännölliset puitteet myös yritysten innovaa- tiotoiminnalle (ks. esim. Mowery, 1995). Se määrittää esimerkiksi viestintäteknologioiden standardisoinnin asteen ja vaikuttaa tätä kautta yritysten T&K-toimintaan. 1990-luvun teknologiapolitiikka keskittyi tukemaan uusien teknologioiden kehittämistä, mutta erityisesti viestin- täsektorilla uusien teknologioiden leviämisen tukeminen on muodostunut tärkeäksi osaksi teknologiapolitiikkaa. Käytännön politiikkatoi- menpiteitä ajatellen edellisessä kappaleessa esi-

13 Eräitä muita markkinatehottomuutta mahdollisesti aiheuttavia tekijöitä ovat epäsymmetrinen infor- maatio ja markkinaepävarmuutta aiheuttavat tekijät.

14 Eräs tällainen ongelma on moral hazard -ongelma, tukirahojen käyttö muihin tarkoituksiin kuin ne on tarkoitettu, joka syntyy epäsymmetrisestä informaa- tiosta tuen jakamisesta päättävien ja tukea saavien välillä.

(9)

tetyt empiiriset tutkimustulokset viittaavat siihen, että verkostoteknologioiden leviämistä tu- keva politiikka voi edistää yritysten T&K-toimintaa. Verkostoteknologioiden leviämisen tukeminen ei siis ole välttämättä vaihtoehtoinen politiikkakeino, joka siirtää innovaatiotoiminnan tukemiseen varattuja julkisia varoja pois yrityksissä tapahtuvasta innovaatioiden kehittä- misestä uusien teknologioiden leviämiseen.

Aineistomme tarjoaa todisteita myös feedback -vaikutuksesta: T&K -toimintaan käytetyn raha- määrän suuruus on positiivisessa yhteydessä ainakin joidenkin viestintäteknologioiden leviä- miseen. Niinpä T&K-tuella voi olla myös epä- suora, positiivinen vaikutus innovaatioiden le- viämiseen.

Teleoperaattorikohtaisen aineiston analyysi antaa teknologiapoliittisesta näkökulmasta myös toisen varsin mielenkiintoisen tuloksen.

Empiirinen tutkimus osoittaa, että telemarkkinoiden avaaminen kilpailulle lisää suurten teleoperaattorien investointeja T&K-toimintaan ja kasvattaa niiden alttiutta patentoida innovaa- tioitaan. Mikroaineiston perusteella näyttää to- dellakin siltä, että kilpailu edistää yritysten innovaatiotoimintaa. Todellinen kilpailun kasvu ei kuitenkaan ole välttämättä ollut syynä teleoperaattorien kasvaneeseen innovaatiotoimintaan, vaan kysymyksessä on mahdollisesti (myös) suurten yritysten strateginen vastaus po- tentiaalisten markkinoille tulijoiden uhkaan.

Toisin sanoen teleoperaattorit, joilla on paljon markkinavoimaa, ovat mahdollisesti käyttäneet T&K-investointeja ja patentointia strategisena keinona estääkseen uusien teleyrityksen tulon markkinoille. Käytettävissämme olevan aineiston perusteella emme kuitenkaan pysty teke- mään johtopäätöksiä siitä mikä on ollut keskeinen syy innovaatioihin: strateginen uusien kil- pailijoiden markkinoille tulon estäminen, inno- vaatioista kilpailluilla markkinoilla odotetut

tuotot vai molemmat. Tämän mielenkiintoisen kysymyksen selvittäminen vaatisi laajamittai- semman empiirisen tutkimuksen.

Edellä esitetyt empiiriset tutkimustulokset viittaavat siihen, että telemarkkinoiden avaaminen on edistänyt sekä telepalvelujen tarjontaa että viestintäsektorin innovaatiotoimintaa.Pai- janjaYlä-Anttilan(1996) tutkimus tukee lisäk- si käsitystä kilpailun positiivisesta vaikutuksesta telealan työllisyyteen. Toisin sanoen, telealan kilpailu on tuonut mukanaan monia positiivisia vaikutuksia – etenkin teknologiapoliittisia ta- voitteita ajatellen.

Kilpailu voi myös monimutkaistaa markkinoiden toimintaa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi kansainvälisillä telemarkkinoilla, jossa yritysten lukumäärän vähäisyys on aiemmin helpottanut multilateraalisiateknisten ja säänte- lyyn liittyvien standardien sopimista (ks.Pogo- rel, 1994). Telemarkkinoiden vapauttaminen on tuonut markkinoille monia uusia yrityksiä, jolloin yhteisistä standardeista sopimisesta on tullut vaikeampaa.

Teknologiapolitiikan luomat odotukset voivat vaikuttaa merkittävästi sekä verkostoteknologioiden leviämiseen että innovaatiotoimintaan. Vielä 1980-luvun alussa useiden teollisuusmaiden telemarkkinoita säänteli valtion te- lemonopoli, joka pystyi käyttämään monopoli- asemaansa rajoituksetta. Tekninen kehitys, joka kyseenalaisti telepalveluiden monopolitarjon- nan järkevyyden, sekä kasvava ymmärrys tele- sektorin yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta merkityksestä johtivat telepalvelutarjonnan ja telemarkkinasääntelyn eriyttämiseen monissa maissa. Tämä tapahtui yleensä joko siirtämällä telemarkkinoiden sääntely jollekin ministeriöl- le tai perustamalla erityinen, poliittisesta pää- töksenteosta riippumaton sääntelyviranomainen.

Taloustieteellinen kirjallisuus osoittaa, ettei hallituksen tai ministeriöiden sääntely ole vält-

(10)

57 tämättä hyvinvoinnin kannalta optimaalista (ks.

esim. Stigler, 1971; Peltzman, 1976; Becker, 1983; Laffont ja Tirole, 1991; Laffont, 1994).

Poliittiseen päätöksentekoon sidottu sääntely saattaa tarjota vähemmän uskottavuutta stabii- leille sääntelyperiaatteille, koska ne ovat alttiita valtasuhteiden vaihdoksille (Levy ja Spiller, 1994). Tästä syystä monissa maissa telemarkkinoiden sääntely on siirretty itsenäiselle ja poliittisesta päätöksenteosta riippumattomalle tahol- le (esim. OFTEL Iso-Britanniassa).

On huomattava, että epäjohdonmukaisesta teknologiapolitiikasta – erityisesti sen seurauksena syntyvästä epävarmuudesta – aiheutuvat kustannukset saattavat olla merkittävät. Mark- kinaepävarmuus voi johtaa muun muassa innovaatiotoiminnan vähenemiseen viestintämarkki- noilla sekä täydentävien palveluiden ja tuotteiden samoin kuin monien uusien markkinoille tuloa suunnittelevien yritysten pysymiseen poissa markkinoilta. Tämän takia telemarkkinoiden sääntely- ja muiden viranomaisten poli- tiikan ennustettavuudella on merkittävä rooli sektorin kehityksen kannalta.

5. Lopuksi

Suomen telemarkkinoiden nykyrakenne sekä laajamittainen matkaviestimien ja Internetin hyödyntäminen ovat seurausta monista toisiin- sa liittyvistä muutoksista: nopeasta teknisestä kehityksestä viestintäsektorilla ja siihen liitty- villä toimialoilla, telemarkkinoiden sääntelyssä ja lainsäädännössä tapahtuneista muutoksista sekä maailmanlaajuisista markkinatrendeistä.

Eräs tärkeimmistä Suomen telemarkkinoita kos- kevista muutoksista on ollut telemarkkinoiden täysimittainen avaaminen kilpailulle.

Empiiriset tutkimustulokset viittaavat telemarkkinoiden kilpailulle avaamisen edistäneen keskeisten viestintäsektoria koskevien päämää-

rien saavuttamista: (i) yleisen telepalvelun tarjontaa (matkaviestimien leviämistä) ja (ii) teleyritysten innovaatiotoimintaa. Telemarkkinoi- den kilpailun edistäminen vaikuttaa tulevaisuu- dessakin hyvältä politiikalta. Sääntelyä kuitenkin tarvitaan edelleen erityisesti verkostovaikutuksien ja suurten monopolivoimaisten teleyritysten takia.

Viestintäsektoria luonnehtivat tällä hetkellä lukuisat, erityisesti tulevaisuuden telemarkkinoiden rakenteeseen ja viestintäpalveluiden tarjontaan liittyvät epävarmuustekijät.Eräitä tule- vaisuudessa ratkeavia kysymyksiä ovat esimerkiksi se missä määrin Internetiä tullaan käyttä- mään puheluiden välittämiseen ja mikä rooli kolmannen sukupolven matkaviestinverkoilla on Internet-palveluiden käytössä. Lainsäädän- nössä tapahtuneet muutokset voivat myös aiheuttaa merkittävää poliittista epävarmuutta.¹⁵ Tämän vuoksi on tärkeää – riippumatta siitä minkälaisia teknologiapoliittisia keinoja käyte- tään tai siitä mikä taho markkinoita säätelee – että julkisvalta pystyy sitoutumaan harjoitta- maansa teknologiapolitiikkaan.

15 Esimerkiksi Helsingin Puhelin Oy:n vuosikertomus osoittaa, että teleoperaattorit näkevät sääntely- ja kilpailuviranomaisten tulevaan päätöksentekoon liittyvän heidän kannaltaan liiketoiminnallisia riske- jä: »On kuitenkin otettava huomioon, että kiristyvän kilpailun lisäksi liiketoiminnan riskejä saattaa syn- tyä ulkoisista tekijöistä, kuten erilaisista viranomais- ratkaisuista ja muista vastaavista päätöksistä. Tällai- set saattavat liittyä esimerkiksi yhdysliikenne- ja verkkovierailujärjestelyihin taikka muutoin kilpailu- viranomaisten toistaiseksi ennakoimattomiin ratkai- suihin.» (HPY:n Vuosikertomus 1998, s.16)

(11)

Kirjallisuus

Antonelli,C. (1992) (ed.)TheEconomic Theo- ry of Information Networks.Elsevier Science Publishers.

Antonelli,C. (1993).Externalities and comple- mentarities in telecommunication dynamics.

International Journal of Industrial Organiza- tion11, 437–447.

Arthur, W.B. (1989).Competing technologies, increasing returns and lock-in by historical events.Economic Journal99, 116–131.

Arthur, W.B. (1996). Increasing returns and the new world of business. Harvard Business ReviewJuly-August, 100–109.

Becker,G.S. (1983).A theory of competition among pressure groups for political influ- ence. Quarterly Journal of Economics 98, 371–400.

Blundell, R., Griffith, R. ja Van Reenen, J.

(1995).Dynamic count data models of technological innovation.TheEconomic Journal 105, 333–344.

Cave, M. (1997). The evolution of telecommunications regulation in the UK. European Economic Review41, 691–699.

Choi, J.P. (1994). Irreversible choice of uncer- tain technologies with network externalities.

Rand Journal ofEconomics 1994, 25, 382–

Choi, J.P. (1996).400. Do converters facilitate the transition to a new incompatible technology?

A dynamic analysis of converters. Interna- tional Journal of Industrial Organization16, 825–835.

Choi, J.P. (1997). The provision of (two-way) converters in the transition process to a new incompatible technology.Journal of Indus- trialEconomics XLV, 139–152.

Church, J. ja Gandal, N. (1992). Network effects, software provision, and standardiza-

tion. Journal of Industrial Economics XL, 85–103.

Church, J. jaGandal, N. (1993).Complementa- ry network externalities and technological adoption.International Journal of Industrial Organization11, 239–260.

Coase, R. (1960). The problem of social cost.

Journal of Law andEconomics 3, 1–44.

David, P (1985). Clio and the economics of QWERTY.AmericanEconomic Review 75, 332–337.

Economides, N. (1996). The economics of networks. International Journal of Industrial Organization16, 673–699.

Economides, N. ja White, L.J. (1996). One-way networks, two-way networks, compatibility, and public policy. Teoksessa Opening Net- works to Competition: The Regulation and Pricing of Access, toim. David Gabel and David Weiman. KluwerAcademic Press.

Ellis, H.S. jaFellner, W. (1943).External econ- omies and diseconomies.AmericanEconom- ic Review 33, 493–511.

Eurostat (1998). Statistics inFocus. Research and development, 1998/2.

Farrell, J. ja Saloner, G. (1985). Standardiza- tion, compatibility and innovation. Rand Journal ofEconomics, 16, 70–83.

Farrell, J. and Saloner,G. (1992).Converters, compatibility, and the control of interfaces.

Journal of IndustrialEconomicsXL, 9–33.

Geroski, P. (1990). Innovation, technological and market structure.Oxford Economic Pa- pers 42, 586–602.

Geroski, P. (1995). Markets for technology:

knowledge, innovation and appropriability.

TeoksessaHandbook of the economics of in- novation and technological change, 513–557, toim. Stoneman, P.,Blackwell Publishers Ltd.

Griliches, Z. (1992). The search for R&Dspill- over.The Scandinavian Journal ofEconom-

(12)

59 ics94, 24–47. Supplement.

Hernesniemi, H., Lammi, M. ja Ylä-Anttila, P.

(1995). Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus. 1995 .ETLA B105.

Jaffe, A.B. (1986). Technological opportunity and spillovers of R&D:Evidence from firms’

patents, profits, and market value.TheAmer- icanEconomics Review 76, 984–1001.

Katz, M. ja Shapiro,C. (1985). Network externalities, competition and compatibility.

AmericanEconomic Review 75, 424–440.

Katz, M. ja Shapiro, C. (1986). Technology adoption in the presence of network externalities.Journal of PoliticalEconomy94, 822–

Katz, M ja Shapiro,841. C(1992). Product introduc- tion with network externalities.The Journal of IndustrialEconomicsXL, 55–83.

Koski, H. (1999a). The installed base effect:

Some empirical evidence from the micro- computer market. Economics of Innovation and New Technology 8, 273–310.

Koski, H. (1999b).Feedback mechanisms in the network evolution: The installed user base and innovation in the communications sector.

Mimeo.

Koski, H. (1999c). Innovation dynamics in network markets: Patent count model with se- lectivity, endogenous R&Dand network effects. Mimeo.

Koski, H. ja Majumdar, S. (1999).Convergence in telecommunications infrastructure development in OECD Countries.Forthcoming in InformationEconomics and Policy.

Laffont, J.-J. (1994). The new economics of regulation ten years after.Econometrica62, 507–537.

Laffont, J.-J. ja Tirole, J. (1991). The politics of government decision-making:A theory of regulatory capture. Quarterly Journal of Economics106, 1089–1127.

Levy ja Spiller (1994). Journal of Law, Eco- nomics and Organization 10:201–246.

Lieberman, M.B. (1987). Patents, learning by doing, and market structure in the chemical processing industries. International Journal of Industrial Organization5, 257–276.

Liebowitz, S.J. ja Margolis, S.E. (1994). Net- work externality: An uncommon tragedy.

Journal of Economic Perspectives 8, 133–

Liikenneministeriö (1997).150. Suomalaisen tiedon valtatien tekninen kehitys. Liikenneministe- riön julkaisu 16/97.

Liikenneministeriö (1999). Televiestintätilasto 1999. Oy EditaAb.

Majumdar, S.K. ja Venkataraman S. (1997).

Network effects and the adoption of new technology:Evidence from the U.S. telecommunications industry.Strategic Management Journal.

Matutes, C. ja Rebigeau, P. (1988). »Mix and match»: product compatibility without network externalities.Rand Journal ofEconom- ics19, 221–234.

Metcalfe, S. (1995). The economic foundations of technology policy: Equilibrium and evo- lutionary perspectives. TeoksessaHandbook of the economics of innovation and techno- logical change, 513–557, toim. Stoneman, P.,Blackwell Publishers Ltd.

Mowery,D. (1995). The practice of technology policy. TeoksessaHandbook of the econom- ics of innovation and technological change, 513–557, toim. Stoneman, P., Blackwell Publishers Ltd.

OECD(1999).Communications Outlook 1999.

Paija, L. ja Ylä-Anttila, P. (1996). The impact of structure and competition on employment in telecommunications cluster.CaseFinland.

ETLA Discussion Paper Nro 549.

Peltzman, S. (1976). Toward a more general

(13)

theory of regulation. Journal of Law and Economics 211–240.

Pigou,A.C. (1912).Wealth and Welfare.Mac- millanCompany.

Pogorel, G. (1994). Telecommunications networks in transition:A 21st century perspec- tive. Teoksessa Global telecommunications strategies and technological changes, toim.

Pogorel,G.Elsevier ScienceB.V.

Saunders, R.J., Warford, J.J. ja Wellenius, B.

(1994). Telecommunications and Economic

Development. WorldBank Publication. The Johns Hopkins University Press.

Shy, O. (1996). Technology revolutions in the presence of network externalities. Interna- tional Journal of Industrial Organization14, 785–800.

Stigler, G.J. (1971). The theory of economic regulation. Bell Journal of Economics and Management 2, 3–21.

Tilastokeskus (1999). Tiedolla tietoyhteiskun- taan II. Tilastokeskus, Helsinki.