Viktor Forselius, unohdettu suomalainen vaikuttaja · DIGI

Anna-Maija Soro

Viktor Forseliu,s,

unohde ttu ^s uomalaine n ^v aikuttai a

neksen ja Erkin poika Juha osti vielä yhden neljänneksen. (Gustav Forselius mainitaan vuosina 1839

-

1842 omistaneen Pelto Laurilan Marian veljen Iisakin kanssa.)

Maria

ja

Gustav saivat kaksi ^poikaa, Carl Victor Gustavin

ja

Augustin, joista jälkimmäinen kuoli 2-vuotiaana. Viktor me- netti äitinsä I 1-vuotiaana. Samana vuonna kuoli myös hänen isoäitinsä Vappu Matin- tytär,joka oli kotoisin Mommolan Heikki- lästä.

Viktorilla

näyttää olleen läheinen suhde äidin äitiin, sillä kun Viktorin isä kuoli seuraavana vuonna, mainitaan hänet kirkonkirjois sa Mommolan Heikkilän v äen yhteydessäjo 20. 8. 1 859. (Ainoa Forseliuk- sen suvun esine Pelto-Laurilassa tänä päi- vänä on Vappu Matintyttären kapioarkku vuodelta 1797.)

Victorin kohtalosta nuorukaisena ei tie- detä, sillä sekä holhouspöytäkirja että isän perunkirja ovat tuhoutuneet. Opintielle hän on kuitenkin päässyt. Ylioppilaaksi Viktor pääsi Turussa 2l-vuotiaana

ja

filosofian maisteri hänestä tuli 26-vuotiaana. Opinnot jatkuivat sen jälkeen Saksassa 1865-1866 Geran kauppa-akatemiassa, jossa hän pe- rehtyi kaupallisiin aineisiin ja saksan kie- leen. Sieltä hän meni Leipziglin,jossa ta- loustieteilijä Wilhelm Roscher jakoi tieto- ja kansantaloudesta ja finanssiasioista.

VIKTOR

FORSELIUKSBN PALUU

KOTIMAAHAN

Forseliuksen palattua

kotiin

kevääIlä

I 866, hänet kutsuttiin Turun kauppakoulun johtajaksi, jossa virassa hän toimi seitse- män vuotta. Reino Lento

kirjoitti

Turun kauppaopiston l0O-vuotishistoriikissa, että Forseliuksen aikana oppikursseja laajen- nettiin ja opetusta tehostettiin sekä saatiin

o*ffi

Anna-Marja Soro

aikaan luokkajako. Vuonna 1870 otettiin kouluun ensimmäiset naisopiskelijat. "Tie- topuolisesti hän oli tehtäväänsä paremmin valmistautunut kuin yksikään hänen edel- täjistään. Opetustyössä hän pyrki havain- nollisuuteen, perinpohj aisuuteen j a selvyy- tggn."

MONEN

TOIMEN

MIES

Victor Forselius luopui rehtorin virasta vuonna 1873

ja siirtyi

Pohjoismaiden Osakepankin vastaperustetun Turun kont- torin johtajaksi, jona hän toimi 20 vuotta.

Samana vuonna hän perusti oman liikkeen Turkuun Erikinkadulle nimellä Osakeyh- tiö Victor Forselius kone & kalustokauppa.

Ensin liike toimi vakuutusalalla, muttamyö- hemmin siihen liitettiin maataloustyöväli- neiden, koneiden

ja

siementen, viikilan- noitteiden ja muiden tarvikkeiden kauppaa.

Sillä alalla hän oli toinen alan uranuurtajis- ta Suomessa.

Vuonna 187 4 han alkoi julkaista Åbo- Posten -lehteä,

joka

ilmestyi yhdeksän vuotta kuusipäiväisenä. Vuonna 1876 hän

Kauppaneuvosr fil.maisteri Victor Forselius

1938-1905.

Kuva

vuodelta 1904.

Huittislainen

Viktor

Forselius, joka l2-vuotiaana

jäi

_orvoksi koulutti itsensä filosofian maisteriksi. Hänestä tuli monen toimen mies: suurliikemies, -lahjoittaja ja koko maan talouselämään vaikuttanut kauppaneuvos.

Viktor Forseliuksen isän Gustav Forse-

lius

⁽ 1804

-

¹⁸⁵⁰⁾ omisti Kesti (Gesti)- nimistä tilaa Köyliön Puolimatkan kylässä.

Sietta he muuttivat Karhialan kylään Äaril-

le.

Gustav meni kouluun Poriin vuonna

I 8 14

ja

sai siellä nimekseen Forselius.

Ylioppilaaksi Gustav tuh Z4-vuotiaana ja kirjoittautui Abo akademihin vuonna 1928, mutta keskeytti opintonsa ehkä taloudelli- sista syistä ja päätti ryhtyä lukkariksi.

Gustav Forselius sai lukkarin opin käy- tännön harjoittelun kautta. Lukkarilta vaa-

dittiin

monenlaista pätevyyttä. Lukkarin toimeen kuului veisuun lisäksi kellonsoit- tajan, lasten opettajan, kirkkorakennuksen ja hautausmaanhoitajan, postinkantajan ja jopa välskärin tehtävät.

Huittisissa

oli

muodostunut pulmalli- nen tilanne, sillä lukkari oli erotettu juop- pouden takia, ja uusista ehdokkaista, jotka rovasti

oli

pannut ehdolle havaittiin, että toinen ei osannut veisata ja _{toinen ei ehdi} oppia. Paikka pantiin uudelleen auki ja sen sai Euran

piirin

vararokottaja, ylioppilas Gustav Forselius. Vuonna I 834, 3O-vuoti-

aana hän muutti Huittisiin.

Gustav avioitui 20.10. 1836 Raijalan Pelto-Laurilan tyttären Maria Eerikintytär Laurellin (1815

-

^{1849) kanssa. Laurilan}

perintörustholli oli jo silloin jaettu neljään

osaan, joista Marian isä Erkki sai neljän- Monen toimen mies monena kuvassa. ^j atkuu s euraavalla sivulla...

perusti Polytypos-kirjapainon, jonka _tiir- kein toiminta

oli

lehden painaminen.

Li-

siiksi kirjapainossa painettiin kaikki håinen

ki{alliset

työnsä. Polytypos on siirtynyt myöhemmin ostden kautta Turun Sano- mien hallintaan. Forselius toimi kirjapai- nonsa toimitusjohtajana. Sieltä ovat liihtöi- sin monet kauniit painatustyöt, joita hän levitti kaikkialle Suomeen.

Luottamustoimia håinellä

oli

runsaasti.

Hän

toimi

Merivakuutusyhtiö Fritonin johtokunnan puheenjohtajana 16 vuotta.

Turun Kauppavaltuuskunnassa hän toimi

17 vuotta. Samoin håin vaikutti Turun kau- punginvaltuustossa l7 vuotta. Forselius oli Turun kauppaseuran alkuunpanija

ja

pu- heenjohtajavuosina 1876 - 1901. Kauppa- seura perusti hänen aloitteesta kauppa- apulaisten iltakoulun. Kauppaseuran peru- ja on myös kauppa-apulaisten elåikeyhdis- tys, jota hän johti monta vuotta.

l860lu-

vulla Forselius toimi Turun kauppapörssi- yhdistyksessä johtokunnan puheenjohtaja- naja vuonna I 868 yhdistys perusti sunnun- taikoulun liikeapulaisia varten. Vuonna 1894 päätettiin ryhtyä kuukausittain pitä- mliiin pörssihuutokauppoja. Tässåikin håin

oli aloitteentekijåinä.

Forselius perusti Turkuun myös sovin- tolautakunnan. Vuosina

l89l

-1899 Forse- lius

oli

porvarissäädyn jäsen

ja

_näin hän saattoi vaikuttaa myös valtakunnan asioi- hin. Siellä han puhui saästtpankkien toi- minnan järjestlimisestii ^sekä kaupparekis- terisäädösten aikaan saamisesta. Siirtolai- sia håin halusi suojellaja vähentää siirtolai- suuden syitåi. Hiin toimi myös Amerikan konsulina.

Viktor Forselius Huittisissa

FORSELIUKSESTA TULEE PELTO.

LAURILAN OMISTAJA

Viktorin

serkku Frans omisti Pelto- Laurilan vuosina 1869-1871. Frans

oli

avioitunut Amanda Kyssän kanssa vuonna 1870.

Avioliitto

päättyi kuitenkin

jo

9,5 kuukauden kuluttua Franssin ^kuolemaan.

Amanda muutti takaisin Kyssälle ja lähetti vuonna 1872 lahjakirjan Viktor Forseliuk- selle, jolle _håin luovutti tilan kokonaisuu- dessaan. Forselius maksoi kuitenkin Fran- sin äidin sisarille Annalle, Helenalle

ja

Katariinalle (Junnilasta) kullekin 560 mark- kaa. Niiin håin

tuli

äitinsa kotitilan Pelto- Laurilan omistajaksi.

"Tilakauppa" sopi hyvin Viktorin suun- nitelmiin. Neljävuotta aikaisemmin ^hiin

oli

perustanut oman liikkeen maatalouskonei- den

ja

lannotteiden maahantuontia ^sekä kotimaanmyyntiä varten. Maatilaa hän saattoi käyttää näiden koneiden

ja

uusien viljelymenetelmien koetilana.

20

Heti tilan saatuaan hän rakennutti Pelto- Laurilaan engeltyylisen kaksikerroksisen päärakennuksen, jossa

oli jo

peltikatto.

Tämä rakennus paloi kuitenkin pari vuotta valmistumisensa ^j älkeen.

Santalan Mari-täti kertoi: "Talo paloi joulun aikaan. Kissa oli kaatanut kynttilän ja siitä palo sai alkunsa. Silloin lapset itki- vät: "Missä nyt jouluna syödään, kun talo

paloi." Viktor

Forseliuksella

oli

^tapana viettäa

joulua

Pelto-Laurilassa. Silloin

kutsuttiin kaikki

alustalaiset lapsineen syömään. Väkeä kertyi toista sataa. Forse-

lius toi

herkkuja lapsille Turusta, ffiffi.

appelsiineja. Hän näytti heille myös varjo- kuvia. Forselius piti lapsista ja osasi ajatel- la heidän parastaan."

Tämä sitkeä mies ei kuitenkaan lannis- tunut, vaan alkoi 1898 rakentaa tilan ny- kyistä päärakennusta, joka valmistui 1900.

"Rakennusmiehinä olivat huittislaiset rakentajat, mm. isäni oli kaivamassa perus- tuksia, kertoi Anton Kivelän

tytär

Ida.

"Rakennusmestari, maalarit

ja

muurarit olivat kuitenkin Turusta

ja

kaakeliuunit tuotiin Italiasta."

Nyt talo tehtiin ranskalaisen postikortin mukaan. Kaksikerroksisen talon ulkomitat olivat 20 x20 m. Lisliksi tehtiin iso avove- ranta pääsisäänkäyntiin. Verannan seinät olivat ulkopuolelta koristettu rengaskoris- tein ja yläosassa olivat sirot puuleikkauk- set. Seuraavan isännän aikana verantaan tehtiin lasit ja kiviset raput ja siita tuli käyt- tökelpoisempi, mutta tyyli kuitenkin säilyi.

Talossa on 7 päätyä, jotka kaikki ovat erilaiset sekä kaltevuutensa että harjan korkeuden puolesta, samoin ristikkokoris- telut ovat myös erilaiset. Mitään tarkkaa piirustusta ei ollut, vaan pääty tehtiin val- miiksi ja sitten mentiin kauemmaksi katso- maan miltä näytti. Talon vintillä voi vielä-

kin

nähdä, että kattotuoleja on muutettu.

Viidessä päädyssä on kauniit sorvatut n. 1 ,5 m korkuiset koristeet ja päärapun kohdalla olevassa päädyssä on lipputanko. Talo on maalattu kolmella

värillä.

Yleisväri on valkoinen, listat valean vihreät ja koristeet ruskean punaiset.

Forselius ei koskaan asunut pidempää aikaa tässä kauniissa vanhuuden kodiksi tekemässään rakennuksessa. Hän kävi kui- tenkin usein Pelto-Laurilassa, tuli junalla Risten asemalle, josta hänet haettiin vau- nuilla.

Ida Kivelä kertoo: "Isäni Anton Kivelä haki hänet usein Risteltä, jos vakinainen kuski ei ehtinyt. Mäkitupalaisena hänellä oli työpäiviä taloon. Isän puheiden mukaan kauppaneuvos oli matkalla hyvin ^puhelias, hän kertoi matkoistaan. Hevosta hän ei antanut juoksuttaa, ettei se väsyisi. Matka kesti siksi pitkään ja oli aikaa jutella.

Esko Keuru on kertonut: "Kesällä ^hän tuli Lauttakylään Kyttälän ^asemalta laival- la. Laivarannassa olivat vaunut

ja

kuski häntä vastassa. Matkalla Pelto-Laurilaan poikettiin joka kerta Brunsellin lähteellä juomassa sen terveyttä antavaa vettä. (Lie- kö nimi väännös sanoista brunn

=

^kaivo källa _{= lähde).} Kuskin piti pitaa huolta, että siellä oli juomakippo valmiina. ^Forselius tapasikin sanoa "kun syö kohtuullisesti ja

juo

_niukasti

ja

sitten ryyppää toopillisen vettä Brunsellin lähteestä niin pysyy ter- veenä".

Opettaja Sirka Suurkari

on

kertonut kuinka koko pappilan väki lähti vaunuilla lähteelle juomaan terveysvettä, samoin tekivät myös monet Lauttakylän vallas- väet. Eikä ihme, että sitä sanottiin ^myös rakkauden lähteeksi, sillä paikka on kaunis soraharjun läntisella alarinteellä. Siellä ^se vieläkin pulppuaa Junttilan maalla vanhan Porintien läheisyydessä.

Victor ^Forselius rakennutti myös kaikki ulkorakennukset. Navetta tehtiin sadalle lehmälle

ja

sinne tuotiin Jersey-rotuinen karjasuku Englannista. Tämä rotu on hii- renharmaa, isokokoinen ja lehmillä on pie- net valkoiset sarvet, joiden päät ovat mus- tat. Tämä karja, noin 60 lehmää, jouduttiin kuitenkin teurastamaan vuonna 1911 luo- mataudin takia.

Yksi

lehmistä kuitenkin pelastui. Sen oli ostanut Kustaa Peltomaa, joka myi sen myöhemmin Raijalan Matti- laan. "Siitä saatiin monta vasikkaan, kertoo

F-^

!,|:'..s pj

*jj t

Isäntä oik.

ja

tilanhoitaja August

Juslin Pelto-Laurilan

pihanpiirissä.

Huom.

lipputangossa Suomen

siniristilippua

edeltänytraitalippu.

Ida Kivelä,

ja

ainakin vuonna 1946 oli Mattilan navetassa vielä tätä sukua.

Talossa

oli

myos itäfriisiläisiä lypsy- lampaita. Satakunnan Kansassa oli marras- kuussa 1900 ilmoitus: "Lypsylampaita Itä- Frieslandista. Höyrylaiva Per Brahen lastin mukana, kun se torstaina saapui Turkuun

oli

^{mm. kuusi} uhkeata kahdeksan kuun vanhaa uuhta eli emälammasta. Eläimet on tilannut kauppaneuvos

Victor

Forselius, jolla

jo

ennestään on tämänlaisia elukoita maatilallaan Laurilassa Huittisissa. Eläi- miä sopii parin päivän ajan käydä ^katso- massa talossa No 5 Linnankadun varrella, kun asiasta ensin ilmoitetaan herra Forse- liuksen konttoriin."

Talli ja

vaunuvaja

oli

^{16 hevoselle.}

Hevoset

olivat

tärkeitä arvoeläimiä. ^Ne olivat niin arvokkaita, että ne saivat sisä- ruokintakauden aikana parhaat palat ravin- tokakusta. Tästä johtui ainainen 'riita' kar- janhoitajien

ja

hevosmiesten välillä. Kar- janhoitajat kävivät sieppaamassa hevosten

heiniä parhaille Iypsykeilleen. Pelto-Lau- rilassa jopa tarkkailtiin tallin lämpötilojen sopivuutta ja huomattiin, etta vaunuhevo- sille sopiva oli +20o ja tyohevosille +18o.

Tallissa oli vesijohto.

Meijeri oli

erittäin sopusuhtainen ja kaunis rakennus ja sen nurkkalaudoituksen kapitelit ovat taidokkaasti veistetyt. Tämän rakennuksen päädyssä oli kellotorni tuuli- viireineen. Viirissä

on

vuosiluku 1896.

Ruokakello oli erittäin hyödyllinen, koska suuri osa pelloista

oli

aivan talousraken- nuksen ympärilla.

Meijerissä

oli

isännän maahantuotta- mien meijerikoneiden lisliksi lokomobiili, jonka _avulla ryhdyttiin tuottamaan 1904

tilalla

sähköä. "Laatuaan ensimmäinen kokeilu laajalla alueella Satakunnan maa- seutua." Silloin sähköistettiin myös kaikki taloon kuuluvat asunnot.

Huittisten Historiassa mainitaan, että Pelto-Laurilan meijeri

tuotti

vuosisadan vaihteessa pieniä

eriä

lampaanjuustoja,

joiden hinta oli

I Ilz-2mk

kappale. Omien lehmien maito separoitiin omassa meijåiris-

sä ja kerma vietiin Risten meijeriin ja ehkä- pä myöhemmin 1882 perustettuun Risti- Raution meijeriin Huittisten kylään Tämä laitos oli puhdas liikeyritys, ns. ostomeijeri, jonka omistajat olivat V Forselius, Huhko- lan kartanon isäntä Felix Randelin ja pitä- jän apteekkari Anton Rindell.

Kolmikerroksinen

kivimakasiini

on rakennettu myös vuonna 1896. Se on muurattu suurista luonnonkivistä

ja

siinä on kaksi harjaa. Alla on iso holvattu kellari.

Vilja

kannettiin säkeissä kolmanteen ker- rokseen.

Sikala rakennettiin Raijalan ojan talon- puoleiselle reunalle ja ojan toiselle puolelle rakennettiin ankkala, jossa oli noin 100 ank- kaa. Lähellä ankkalaa

oli

myös 40 jalkaa korkea, 6 cm teräksestä tehty tuulimootto-

ri, ^joka

asennettiin vuonna 1900. Sillä pumpattiin vesi ojan reunalla olevasta kai- vosta navettaan ja talliin.

KANALA

JA

KANALANHOITAJAN

ASUNTO

Kanala

oli

myös oikea puuseppien mestarinäyte monine päätyineen ja koriste- laudoituksineen. Portti, josta _{sinne men-} tiin, oli yläosastaan kuin kukon heltta. Siel- lä

oli

kanoille eri huone yöllä ja päivällä.

Kananhoito

oli

Forseliuksen rakkain har- rastus ja ehkä siksi hän halusi nähdä myös kauniin rakennuksen. Kanala

oli

200 ka- nalle. Munia alettiin hautoa koneellisesti poikasiksi vuonna 1898 Pelto,Laurilassa pidetyllä kananhoitokurs silla.

Kananhoitajaksi oli Forselius koulutta- nut Kaija Laaksosen (s.22.1 1.1859). Hä- nen puolisonsa oli talon uskottu renki sian- hoitaja Janne Laaksonen (s. 22.11.1863).

Kaij a Laaksonen, jota myös kutsuttiin Kana- jatkuu seuraavalla sivulla...

2l

Itä-friisiläisiä lypsylampaita.

Kaijaksi,

oli

hyvin uskonnollinen, tarmo- kas ja tunnollinen työssäiin sekä vaativai- nen itsensä

ja

muiden suhteen. Håin oli myös hyvin musikaalinen. Håineen kauppa- neuvos luotti täysin kananhoidossaja myös poikasten koneellisessa haudottamisessa.

Ensimmåiinen paikka, jossa håin tahtoi käydä tultuaan Pelto-Laurilaan, oli Kanamiiki. Hän piti Kaijan kotia ympåiristöineen esimerkil- lisenä ja sanoikin toisille mökkiliiisille, että ottaisivat oppia Kaijasta.

Kanamäessa laulettiin iltaisin Siionin kanteleen virsiä. Isäntä

tuli

sinne usein mukaan ja antoi rahalahjan. Lukkarin poi- kana hiin nautti musiikista. Kaijan tytiirtä Naimia

oli

pyydetty taloonkin laulamaan vieraille. Kaija

oli

rohkea

ja

hän uskalsi sanoa isännällekin avoimesti oman mieli- piteensä sekä työasioista että muustakin.

Kerran oli puhuttu kuolemasta ja isäntä oli sanonut:"Mihin mies kaatuu, siihen hän maatuu". Tähän Kaija:

"Ei

kauppaneu- vos, niin se ei ole, ihmisellä on iankaikki- nen elämä".

Janne, Kaijan mies, oli hyvlintahtoinen, rauhallinen ja uskollinen. Håintä saattoivat lapsetkin turvallisesti lähestyä. Hanelle sat-

tui

niin onnettomasti, että hiirkä potkaisi häntä vatsaan. Vaiva saatiin hoidettuajo- tenkuten kuntoon Huittisissa, mutta sitten hlintäpotkaisi hevonen jalkaan jajalka meni aivan kelvottomaksi. Silloin Forselius vei hiinet omalla kyydillään Turkuun sairaa- laan, kustansi hlinen hoitonsaja piti huolta siellä. Kerrotaan, että Forseliuksen kuski toi päivittäin sairaalaan lisäruokaa.

Janne lihoikin sairaalassa våihåin liikaa, mutta kotona asiat eivät olleet yhtä hyvin.

Älti faila eli

nyt yhden ihmisen palkan turvin eikä hän tahtonut parhaalla tahdol- laankaan pystyä elättåimäiin kuutta lasta.

Tiimä ei tullut mieleen Jannelle sen parem- min kuin islinnällekälin. Asia oli mennyt

jo

niin pitkälle, etta Kaijalla oli häätö edessä.

Isiintä tuli sattumalta käymään Kanamäes- sä, huomasi tilanteen

ja

sanoi: "Miksei Kaija ole pyytänyt apua? T:ihän Kaija vas- tasi: ' 'Minun ei tarvitse pyytää mitäåin, sillä minä teen työtä." Nyt håinen elämåinsä taas helpottui.

Koskatestamentissavuonna 1905 sano- taan, effii 'entiselle rengille' 500 mk, on todennåiköistä, että Jannen jalka jäi jäykiik-

si ja väåiriiksi ja hänet vapautettiin raskaista töistä. Kaijallaja Jannella oli tontti osteftu- na Perkolan mäessä ja tällä testamentatulla rahalla ostettiin vanha rakennus ja _siinet- tiin sinne. Rakennus seisoo vieliikinpaikal- laan. Laaksoset eivät kuitenkaan muutta- neet Kanamäestä talon valmistuttua vaan vasta vuonna 1910. Kanamliki

oli

Kaijan koti ja 'kotipolku' vei talosta Kanamiikeen, lukee Kaijalle rakkaan valokuvan takana.

Nämä muistelmat on kertonut opettaja Liisa Moisio, Kaijan tyttåiren Naimin tytlir, sekä Esko Keuru, joka on Martta-tyttären poika.

22

Edistääkseen kananhoitoa Forselius

julkaisi

mainoslehtisen Pelto-Laurilasta 'Bilden från Laurila gård'. Lisliksi hän toi- mitti 'Siipikarjan ystävät' nimistä lehteä ja vastasi omakätisesti satoihin siipikarjan hoitoa ja kananmunakauppaa käsitteleviin

kirjeisiin. Kortti

Muurlasta 25.1. 1901 :

"Herra Forselius ! Haluaisin jäseneksi 'Sii- pikarj anhoitoystävät' -yhdistykseen, j a

käännyn sen tähden puoleenne saadakseni 'jäseneksi aikovalle' tarpeellisia tietoja.

Kunnioittain

Yrjö Lehtiö."

Kortissa on merkinnät, että asia on viety eteenpäin.

Forselius oli myös Laitilan rovastin Nils Helenius

juniorin

(s.1897) hyvä ystävä.

Hänestä sanotaan kirkonkirjassa' Senaatin tal.osaston valtuuttamana kirkkoherraksi Laitilaan 1875'. Lisäksi on tietoja, että hän on ollut väkivahva mies, isorokon sairasta- nut ja kansan suussa on tieto , että,oli pereh- tynyt Laitilan kanatalouteen. Melko var- masti he

olivat

tuttuja

jo

opiskeluajalta Turusta. Rovasti saarnasi seurakuntalaisil- leen kananhoidon mielekk yytta jasana meni perille. Nain sai alkunsa laajaksi paisunut kananhoito Laitilassa.

Siipikarj anhoidon ystävät ^j ulkaisi Poly- typos kirjapainon painamana 1902 'Kana- lan piirustuksia'. Turun Sanomissa ilmoi- tus I 8.4. 1901 : 'Jäsenet yhdistyksessä Sii- pikarjanhoidon ystävät suwainnevat ko- koontua wakinaiseen wuosikokoukseen hotelli Phoenex'essä täälla tiistaina 30 p:nä huhtikuuta k:lo 6 i.p. Kokouksen loputtua pitaa hra kaup paneuwos Wictor Forselius esitelmän siipikarjan hoidosta skioptikon- kuwia näytettäessä. "Turun Sanomissa 1896 lehti no I

I

oli ilmoitus: "Peltokanan väri- siä italialaisia 2 kukko a ja 8 kanaa Viktor Forselius tuotti Tanskasta. Toinen ilmoi- tus 1898 marraskuun 7 pnä "Leghorn-ro- tuisia kanoja tuotettu Pelto-Laurilaan".

Myös mehiläisten hoidon hän toi Pelto- Laurilaan

ja

vuonna 1901 pidettiin tilalla kurssi mehiläistenhoidosta.

Sahan Forselius perusti Pelto-Laurilaan vuonna 1 893. Vuosisadan vaihtuessa siellä työskenteli4miestä ja sahaus oli 3220 tuk- kia vuodessa. Suurimmillaan tuotanto oli 1903-1904,

jolloin

työntekijöitä

oli l0-

r8.

Forselius innostui myös suoviljelystä.

Kaikkiaan hän kuivasi suota n. 60 ha. Hän kuului Suonraivaajat yhdistykseen,

ja

oli omalla autollaan mukana Euran Paneliassa Saaren kartanossa vuonna

l90l

elokuun

I .-3. päiväna pidetyssä suonviljely-yhdis- tyksen johtokunnan kokouksessa, josta ajalle hyvin ominainen kuvaus Turun Sa- nomissa.

"-

Juhlapäivälliset syötiin hy- välIä ruokahalulla hupaisan mielialan val- litessa. Köyliön sukukartanon omistaja A Cedercreuz puhui yhdistyksen esimiehelle, toht. Heckelille, joka siihen vastasi, Pastori E. Antila isänmaalle,

ja

läänin agronomi Europaeus kansallisuudelle, mv. Fr Ruo- hola puhui vieraille. Useita eläköönhuutoja kohotettiin. -Koska isännällä oli 'sata rau- taa tulessa' piti Pelto-Laurilassa olla asian- sa osaava pehtoori, sillä kaikkia kauppa- neuvoksen tuottamia koneita, siemeniä ja lannoitteita kokeiltiin tilalla. Tilan myynti- kirjeessä vuodelta 1905 mainitaan fogden Gustaf Gustafson, joka lienee ollut taitava ja pidetty, koska hänen leskelleen Maijas- tiinalle mätirätään elinikäinen as umi soikeu s

talossaan, ja testamentissa lisiiksi 500 mk.

Gustafsonin jälkeen vuonna 1896 tuli kou- lunkäynyt tilanhoitaja August Juslin, joka oli vuoteen 1905.

Kirjanpito hoidettiin Turussa ruotsiksi.

Prokuristi

Edvin Möller ja

kirjanpitäjä kävivät kuukausittain maksamassa palkat.

Tila ei tietenkään kannattanut itseään, kos- ka siellä harjoitettiin niin paljon kokeiluja.

Kirjanpidosta voidaankin lukea, että rahaa on tuotu Turusta maksuihin.

" Kotipolku ankkalan ohi Kanamäkeen."

AUTOILUN URANUURTAJA Autot

liittyvät

myös läheisesti ^Forse- liuksen elämään. Hän oli autoilun uranuur- taja maassamme. Lehtitietojen mukaan Ab Viktor Forselius Oy tuotti automobiilejä

jo

vuonna 1900. Samana vuonna toukokuun 3. päivänä Turun kaduilla ajeltiin automo- biilillä, jota hevoset vähän oudoksuivat.

Vuonna 1901 näyteautomobiilejä For- seliuksella oli ainakin kaksi. Toisella niis- tä, Benz-merkkisellä moottorivaunulla tehtiin näyttävä automabiilimatka Turusta Rauman kautta suokokoukseen Kiukaisiin ja sieltä Huittisiin Pelto-Laurilaan ja Kys- sälle häihin. Autossa matkustivat prokuris-

ti

Möller ja toinen liikkeen palveluksessa oleva nuori mies. Tapauksesta kirjoiteltiin monissa s anomalehdis sä. Takaisin Turkuun palattiin Vampulan ja Pöytyän ^kautta.

Kun kauppaneuvos Forselius

tuli

en- simmäisen kerran autolla Huittisten kirkol- le, myöhästyivät kirkonmenot ^vähän kirk- koväen ihmetellessä automobiilia.

Autojen

ja

maatalouskoneuutuuksien lisåiksi Forselius

oli

moottoriveneiden ja kuului sien B uffalo-moottoreiden tunnetuk- si tekijä maassamme.

RAIJALAN

KOULU PERUSTETAAN Raijalan lapsia hän muisti lahjoittamal- la 3 1.5. 1900'Wanha-Berttulan perintöti- lan I l2No ^{3 vanhan} tonttipaikan viimemai- nitussa kylässä ja pitäjässä alaltaan 0.3 ha sekä valta maantien, joen rajapyykkien No 595,596,597

ja

598 rajoittamana." ..."eh- dolla kuitenkin, että tämä lahjoitusmaa aina tulee kansakoulun

tahi

ainakin muitten kansanv alistu sta tarkoittav ien harrastu sten hyvåiksi". Tähän kunta lupasi vastaanotto- kirjeessään: "Ylläolevan herra kauppaneu-

Wanha-Perttulan pytinki, Raijalan koulu

1901. Taustalla

ll-vuotias Liina

Mattila.

,::::.1 :r ' .

Automobiili vuosisadan alussa.

vos Forseliuksen suuriarvoisen lahjan ottaa Huittisten kunta suurimmalla kiitollisuu- della vastaan ja _on lahjakirjaan tyytyväinen ja sitoutuu lahjoitetun alan käyttämään ja- lomielisen lahj oittaj an määräämään tarkoi- tukseen".

Tontilla oli

Vanha-Perttulan pytinki, josta aluksi

tuli

koulurakennus.

Pytinki on vielåikin paikallaan.

Ensimmäisenä vuotena oli koulussa jo 29 oppilasta. Esim. Janne Santala, joka myöhemmin Forseliuksen testamenttirahan turvin ^pääsi opintielle. Ensin seminaariin, sittemmin ylioppilas

ja

maisteri. Hänestä tuli Suistamon seminaarin johtaja ja sodan jälkeen Joensuun piirin tarkastaja. Koulun ensimmäisiä oppilaita olivat myös Maria Santala, Elviira Satola, Johannes ja Frans Perttula, Amanda Laaksonen (Kana-Kai- jan tytär), Frans Korpela, Augusti ja Kalle Woudi (myöh. Lehto ja Voutilainen), Elssa Palonen (meni naimisiin Jalmari Santalan kanssa ja elivät Amerikassa) ja Ida Koqpe-

la,

sittemmin Peräniitty. Toisen ^vuoden oppilaana

oli

Fanny

Karoliina

Mattila (Liina). Hänestä on kuva, jossa hän seisoo Wanha-Perttulan kauniin kuistin rappusil- la.

Ensimmäisen kouluvuoden aikana Rai- jalan koulu sai vielä 47 nidettä käsittävän kirjaston

ja

kirjakaapin. Kirjasto käsitti Runebergin ja Topeliuksen teoksia, histo- rraa, uskonnollista kirjallisuutta sekä esi- merkiksi

"Gulliverin

Matkustukset" ja

kirja

"Oikean Robinson Crusoen elämäs- tä ja onnen vaiheesta", sekä Andersenin sa- tuja. Erikoisesti lapsille oli tarkoitettu kym- menen kirjaa. "Siitä saavat kirjoja lainaksi Raijalan kansakoulun opettajat ja oppilaat sekä kaikki Raijalan kylän asukkaat." Kir-

j asto mäåirättiin asetettav ^{aks i} koululle opet- tajattaren hoitoon.

Testamentissaan Forselius

lahjoitti

Huittisten kunn alle2l 000 mk, 'Jonka kor- kovaroilla

oll

avustettava Raijalan kan- sakoulussa vähävaraisten lasten vaatetusta kengillä ym. varustamista, sekä kustantaa niinhyvin vainajan vanhempain kuin hänen oman hautansa kunnossapidon

ja

hoidon siinä tapauksessa, että vainaja haudataan

Huittisten kirkkomaahan. " Raij alan kansa- koulun historiikissa kerrotaan, että ensim- mäisillä korkovaroilla saatiin koulukeitto- la toimintaan, kudotettiin varattomille lap- sille pukukankaita

ja

teetettiin jalkineita.

Tällaista toimintaa ei ollut muissa Huittis- ten kouluissa. Niinpä se veti oppilaita Rai- jalan kouluun piirin ulkopuoleltakin.

Kuinka suuri summa tämä ²⁵ 000 mk silloin oli? Huittisten historia kertoo, ^että Huittisissa

oli

kaksi suurempaa rahastoa Svensbergin 25 000 mk:n rahasto ja Forse- liuksen 25 000 mk:n rahasto. 1910-luvulla rahastojen pääoma

oli

kasvanut 63 900 mk:aan. "Kunnan vuositulot olivat tuolloin noin 100 000 mk, joten rahastojen arvo oli varsin huomattava. Kunta sai niistä myös korkotuottoa itselleen,

sillä

rahastojen pääoma oli yleensä vakuuksia vastaan lai- nattu luotettaville talollisille."

KONEKAUPPIAANA HUITTISISSA JA YMPÄRISTÖSSÄ

Tuottaessaan koneita maahan hän piti kanavat auki myös Huittisiin. Vuonna 1900 hän lähetti Huittisten nimismiehelle, J A

B ergrothille, luettelon Huittisten, Keikyän, Kauvatsan ja Vampulan maanviljelijöistä,

Radiaattori

j atkuu seuraavalla sivulla...

23

Eksentrisiä

eita

^r-l

^{Vrcro* Fo**ELrus}

TUR KU PENUSTET'U,'* H

E

,e

Ruston, Proctor ia ^Kutnpp. Lted'ln tekos.

Ruston höyrypuimakone.

joiden kanssa hän oli käynyt maataloustar- vi kekauppaa pyytäen, että nimismies tar- kistaisi nimilistan ja täydentäisi sen niillä henki löillä, jotka olisivat kyllin varakkai- ta, että heille voisi myöntää luottoa.

"Ni-

mismies toimitti Forseliukselle pyydetyn luettelon, sai siitä sovitun korvauksen ja kiitokset eri kirjeessä."

Forselius toimitti meijerikoneet ja höy- rykoneen Risti-Raution meijeriin, myös Vampulan meijeriin hän

toimitti

^koneet vuonna 1904. Ne perustuivat radiaattori menetelmään. Keksinnön

tulo

Ruotsista Suur-Huittisiin kesti l5 vuotta. Vampulas- sa sanottiin, että voita pystyttiin nyt ^teke- mään vaikka männynneulasista. Meijerin kontrahtimerkki "Vampulla" opittiin tun- temaan Englannissakin.

RAUTATIEHANKE

Vuonna 1862

ryhdyttiin

linjaamaan Hämeenlinna-Tampere-Turku -rataa.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että se olisi kulkenut läheltä Huittista, mutta rataa muutettiin kuitenkin idemmåiksi. Huittis- laiset saivat vuonna 1873 tiedon tästä ja alkoivat kamppailla alkuperäisen linjauk- sen puolesta. Vuonna I87

4

suureen kun- tien edustajakokoukseen lähetettiin mm.

Forselius puhumaan vuoden I 862 linjauk- sen puolesta. Asia kuitenkin raukesi, vaik- ka senaattori Leo Mecheliniåikin käytettiin puolestapuhujana.

PUHELINHANKE

Maassamme ensimmäiset puhelinkes- kustelut käytiin Helsingissä joulukuussa

1877 .Huittisiin ^tämä nuori keksintö tuli 15

vuoffa myöhemmin. ^Kokemäen ja Huittis- 24

Mainos

ten puhelinliikenteen alusta on sama asia- kirja. Kummassakin pitäjässä liiketoimin- taa harjoittanut kokemiikeläinen rustholla-

ri

Juho Pere

jätti

senaattiin anomuksen puhelinlaitoksen perustamisesta. Siinä edellytettiin mm. rakennettavaksi johto Kokemäen Tulkkilasta Lauttakylään sekä

sivujohto

Lauttakylän keskusasemalta pankinjohtaja Victor Forseliuksen omista- malle Pelto-Laurilan tilalle helpottamaan yhteyksiä Turkuun. Toinen 5 km säteellä Lauttakylästä asuville tilaajille. Forselius

oli

'käynnistävänä voimana' tässä yrityk-

sessä. Hänen toimestaan tehtiin ^kunnassa 100 mk:n suuruisten osakkeiden koemer- kintä. Siihen tuli 15 paikkakunnan huomat- tavinta henkilöä. Vuonna 1892 asennettiin 25 numeron keskuspöytä kauppias Ivan Timofejeffin taloon ja näin Huittinen pääsi puhelinliikenteen piriin.

lÄÄrÄnINroIMI

Piirilääkärikeskus oli vuosina I 860- 1918 Lauttakylässä. Toimialue oli laaja ja _vuo- teen 1890 piirissä oli yksi ainoa lääkäri. Ei ollut itsestään selvää, että Lauttakylä olisi tämä keskus. Erikoisesti piiriläiikäri

A

^C

Mechelin esitti Tyrväätä keskukseksi ^pa- rempien liikenneyhteyksien takia. Vuonna 1892 pani kuntakokous pankkitirehtööri

Victor

Forseliuksen

ja

rusthollari Oskar Kiven valvom aan,että virkapaikka säilyisi Huittisissa. Vuonna 1900 jätettiin Huittis- ten kuntakokoukselle 15 tunnetun pitäjä- läisen allekirjoittama aloite kunnanlääkä- rin palkkaamisesta.

PAPINVAALI

Aluksi pappia sai äänestää vain mant- taalimiehetja heidän leskensä. Vuonna I 865 oli Huittisissakin vain 347 äänioikeutettua.

Vuonna 1 869 laajennettiin äänioikeutettu- jen piiriä

ja

vuoden 1892 vaalissa

oli

^jo 2439 äänioikeutettua. Mutta isot tilalliset olivat silti vielä määrääviä vaalissa. Neljän suurtilallisen: Oskar Kiven, Kaarle Takku- lan, Felix Randelinin ja Victor Forseliuk- sen äänet tekivät kahdeksasosan kaikista annetuista äänistä.

FORSELIUKSEN

KIRJALLINEN TOIMINTA

Muiden toimiensa ohella Kauppaneu- voksella oli aikaa myös kirjalliseen toimin- taan. Hän julkaisi Siipikarjanhoidon Ystä- vät -seuran lehteä, suomensi alaakoskevaa ruotsalaista kirjallisuutta ja kirjoitti yhdes- sä O. Ohlssonin kanssa ohjeitakananhoitoa varten. Hän vastaili myös omakätisesti kirjallisesti kananhoitoa koskeviin kysy- myksiin. Hän kirjoitti koti- ja ulkomaisiin lehtiin kaupallisia ja taloudellisia artikke- leja. Vuosina 1871-1903 håin toimitti Fin- lands Handelskalender -nimistä julkaisua, joka oli hakemisto kaikista maamme liike- laitoksista ja vastasi siten nykyistä Sinistä Kirj aa. Ruotsalais- suomalaisen kauppakie- len sanaston håin toimitti vuonna 1886.

Kirjalliseen toimintaan voidaan lukea myös ne lukuisat kuvitetut hintaluettelot, joita hän toimitti. ^Yhdessä erittäin kauniisti

painetussa Kuvallinen luettelo- ^nimisessä kirjassa on alkulause: *Kaikki _{tiissä hinta-} luettelossa mainitut hinnat ovat ilman si- toumusta, sekä lasketut kappaleelta, kun ei muuta mainita, vapaana Turussa rautatie- vaunussa

eli

laivassa

-

Maksu käteinen;

kumminkin

myönnetään sopimuksen mukaan pitempi maksuaika Myöskin mui- ta, kuin tässä hintaluettelossa mainituita koneitaja kaluja, sekä varaosia hankitaan joutuin

ja

halpoihin hintoihin. Koneiden asettamiseen sekä työväen opettami seen saadaan taitavia koneenasettajia vahvistet- tua maksua vastaan."

Kirjassa ei ainoastaan esitellä konetta, vaan opetetaan myös sen käyttöä

ja

mai- nontaa siinä on myös hiukan mukana.

"-

jokainen jåirkevä isiintii ymmåirtiiä tiimiin koneen etuisuuden-", tai

"-Koeta

toisia niittokoneita tässä kohdassa-".

Erittiiin kaunis painotyö on myös håinen yhtiönsä virallinen kirjelomake.

Erikoisin hlinen kirjoistaan

oli

kuiten-

kin l87l

ilmestynyt

'Hena

Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummaiset kohta- lot maalla ja merellä', joka on eråiåinlainen suomennosmukaelma alunperin Saksassa 1847 ilmestyneestä satukirjasta. Kirja sai niin suuren suosion, että se on ilmestynyt myöhemminkin useanapainoksenaviimek- si keväiillä 1972. Ktrja ilmestyi Gumme- ruksen painamana l0O-vuotisjuhlajulkaisu-

na vuonna

1972

ja

sen takakannessa lukee:"Kustantaja ei tunne tåimiin teoksen alkuperää, tekijää, ilmesty misvuotta, maata, kielialuetta eikä mainiota kuvittajaa. Mutta sen tiedämme, että herra Koipeliini on tu- tustumisen arvoinen henkilö, kuten ovat myös håinen sisarensa Hurja ja hena Liha- kas. Siksi katsoimme hyvåtksi päästiiä vuo- sikymmeniä arkiston hyllyllä pölyttyneen herra Koipeliinin pitkine jalkoineen taas vapaasti juoksemaan. Juoskoon hiin me- nestyksellisesti perhostensa perässä sekä lasten että vallattomaan idealismiin taipu- vaisten aikuisten tajunnassa. Tieto kirjan alkuperästä on nyt Gurnmeruksella.

Victor Forselius haudattiin toivomuk- sensa mukaan Huittisten kirkkomaahan vanhempiensa viereen. Haudalla

on

iso kivipaasi, jossa on Walter Runebergin te- kemä relieffi. "Alkuaikoina hautapaasi

oli

talvisin peitettynä laudoilla. Sen tekivät Raijalan koulun oppilaat. Keväåillä he pur- kivat suojuksen, pesivät kiven ja istuftivat kukat haudalle", kertoo Ida Kivelä.

Ruotsinkielinen hautajaiskutsu Felix Randelinille: "Ilmoitetaan, enåi Kauppa- neuvos Filosofian Maisteri Victor Forse- lius kuoli Turussa pitempiaikaisen sairau- den jåilkeen Torstaina 6. Huhtikuuta 68 :nella elinvuodellaan. Ruumiin siunaus tapahtuu Huittisten pitäjiin hautausmaalla Maanan- taina 10. Huhtikuuta

ja

surusaatto låihtee Brahenkatu 2:sta Turussa Sunnuntaina 9.

Huhtikuutakello 10. 15 ennen puoltapäivää rautatieasemalle.

Hänen ruumiinsiunauksensa ^j a hautauk- sensa on varrnaankin ollut suuri tapahtuma Huittisissa. Siitä kuka hänet on siunannut ei ole tietoa.

Anna-Liisa Maunula kertoo, että hänen isänsä Frans Maunula on ollut l2-vuotiaa- na läsnä tässä tilaisuudessa. Siellä oli pal- jon väkeä janiin hänkin meni sinne. Pojan mieleen ^j äivät erityisesti papin sanat: " Tämä kauppaneuvos Viktor Forselius on harjoit- tanut montaa tointa." Frans Maunula toisti usein tätä lausetta.

Mitä enemmän tutustuu Victor Forse- liuksen elämään, sitä enemmän alkaa ihail- la hänen tarmoaan

ja

monipuolisuuttaan.

Hänellä on täytynyt olla jo syntymälahjana kyky johtaa sekä tarttua oikeisiin asioihin oikealla hetkellä. Hänellä on ollut myös silmää löytää oikeita henkilöitä viemään asioita eteenpäin, ja hän on osannut antaa vastuun heille luottaen täydellisesti 'omaan mieheensä'. Välillä hän ehkä luotti liikaa- kin, ja niin alaiset saattoivat väärinkäyttää tätä luottamusta. Tämä tapahtui ikävällä tavalla Pelto-Laurilassa. Ohjakset ^hän piti kuitenkin tiukasti omissa käsissään. Ilman tätä molemmin puolista vastuuntunnetta ei hänen elämäntyönsä olisi voinut olla niin monipuolinen jalaaja.

Erityisen kiehtovaa on se, mitä hän on tehnyt lasten, nuorten ja vähempiosaisten hyväksi. Ehkä anteliaisuus johtui siitä, että hän niin nuorena menetti vanhempansa ja on tullut varmasti myös kokemaan elämän kovuuden. Hänen ajatustapansa tulee erit- täin hyvin esiin hänen testamentistaan, jossa hän muistaa rakkain sanoin vanhempiaan, lapsia, nuoria

ja

vanhuksia samoin kuin uskollisia työntekij öitään.

Agronomi Gunnar Vilen oli tilalla har- joittelijana Forseliuksen kuollessa. Hän piti tilaa ensin vähän aikaa vuokralla (4 tck) ja osti sen 1 3.5 . 1905 j a piti tilaa vuoteen l9I9 .

SEURAAVAT ISÄNNÄT Yrjö Uola ja Kåiki

I9I9 - I92I

Juho Pihko I92L

-

1935

Tuure ja Arvo Soro (Arvo kaatui sodassa) 1936

-

1979

Mikko Soro 1979 -

LAHTEET

Köyliön, Huittisten

ja

Laitilan seurakun- tien arkistot

Turun evankelis-lutherilaisten seurakuntien keskusrekisteri

Turun maakunta-arkisto Huittisten kunnan arkisto Huittisten historia Lauttakylä-lehti

Porin triviaalikoulun oppilasluettelo ja oppilasmatrikkeli

Abo akademis studentmatrikel

Suomennettu alkuperäisen ruotsinkielisestii jäljennök- sestå

HERRA KAUPPANEUVOS,

FILOSOFIAN

MAISTERI VIKTOR

FORSELIUKSEN

TESTAMENTTI

Täten ilmoita minun viimeisen tahtoni olevan, että kuoleman jlilken pitäii menetellä tavalla kuin alapuolella sanotam:

l. Toivomukseni on tulla haudatuksi aikaisin elä- mlistii pois temmattujen, syvästi kaivatnrjen vmhem- pieni vieren, vanhempieni, jotka minulle alituiwn ovat olleet rakkaassa muistissa. Ellei minun suoda vetåä viimeistii henkäystäni isiinmaan kmaalla, niin saakoon t?im?in testamentin toimeenpanijat määrätä paikm leposijalleni, mihin pitiiä pystytettiimiin yksin- kertainen hautakivi.

2. Olm sitii mieltii, että luovuta kauppa-, työkalu- ja tuontiliikkeen varoineen ja velkoineen - sellaisena kuin tiimä liike on minun johdollani viimeisn vuoden tilinpiiätöks€ssä osoitettuna, tähän testamenttiin liit€F tynä tasoena, yhtiölle, jossa minä olen suurin osakas, jätåin minä, siinä tapauksess4 ettii tämä tarkoitus ei ehtisi toteutua ennen kuolemami, testamenttini toi- meenpanijoille måiiiriiykseni huolehtia, ettii yhtiö tulee muodostetuksi, jolloin pesåin tulee onaa kaikki ne osak- keet, jotka eivät ole tullet muilta merkityiksi. Mainit- tu kauppa-, työkalu- ja tuontifma myydiiiin yhtiölle sen vuoden tilinpäätttksen aruon mukaissti, joka ^lä- hinnä seua yhtiön muodostamista, kuitenkin tavaroi- den inventaaionosta tulee yhtiölle suoda l0 prosen- tin alennus. Edellen tunatakseni yhtiön olemmsaolon s€n lähimmässä tulevaisuudessa, tulee testmentintoi- meenpanijoiden, siinä tapauk sessa, ettei yhtiö ilmm esiietyn vakuuden as€ttamista voi saada liikkeenhar- joittamirelle tflittavaa luottoa, pesiin lukuun mennä pankkitakaukseen yhtiön turvallisuudeksi otetta valle lainalle ^yhte€nsä korkeintam satatuhatta (100 000) markkaan saakka. Tåimä takuu ei saa olla voimassa kauempaa kuin viisi vuotta kuolernani jälkeen, minä aikåna pesä tulee realisoida. Myymissä tulleet varat pitiiii tallettaa "Pohjoismaiden Osakepmkkiin kauppaa ja teollisuutta varten", kunnes niiden jako kumioite- tuille testammtin saajille voi tapahtua.

3, Ttrkeakreni Osakeyhtiö Polytypoksen muhallis- ta kehitystä ja johon olen sitoutunut vekselien kautta, jotka ovat huomattavat, oikeutan minä testamentin toi- menpanijat toimeenpanoaikana, siinä tapauksessa enä ilmene tfletta, pesäni laskuun mennä vekseli- tai muihin vakuussitoumuksiin. Osakeyhtiö Polytypok- selle suosionosoitukseksi korkeintaan ja kaikkim

seirsemänkymmentätuhatta (7000) mk.

4. Minulle kuuluvat Laurila ja Bqttula rusthollit Raijalan kyliissä Huittisten pitiijässä pitiiii myydii edul- lisimmalla tavalla, mutta kuitenkin pitåiä ottaa huomi- mn, että omaisuus tulee sellaisiin k?isiin, ettii sitii myös tulevaisuudess hoidetaan järkiperäisellä tavalla.

5. Miui tulee minun tåissä kaupungissa omista- maani taloon, Nro 2 toisessa korttelissaja kuudemessa kaupunginosassa pitää ottaa huomimn, ettii uudestam jiirjestetty tuleva osakeyhtiö saa pitiiä oikeuden kym- menen vuoden ajm pitää huoneuston s€kä makasiinit, tallit ja vaunuvajm, jota minun liikkeeni nyt hallitsee kolmentuhannen (3000) makm vuosivuokraa vastaan.

6. Ki{astostani saTurun Kauppreuranjohtokun- ta mielensä mukaan valita perustmmi "Kaupalliseen kirjastoon" ne työt ja kirjat, jotka ovat soveliaita siten yhdistiiii. Inppu kirjötosta pitåå lueneloida ja myydä julkisessa huutokaupassa pesåini laskuun.

7. Jiilkeenj?iiineille perintöön oikeutetuille sukulai- silleni jaan kertakaikkisena viisikymmentiituhatta (50 000) markkaa, jokajaetaan heidiin kesken lain mukm, kuitenkin nostakmn he rahaa ainoastaan siinä miifin

kuin testamentintoimeenpanijat katsovat sellaisen voi- vm tapahtua ilmanhaittaapesiin selvitykselle ja älkiiön mainitut sukulais€t olko oikeutettuja mihinkiiiin kor- koon tai varoihin ennen jakoa,

8. Kiitoksen osoituksena osoitetusta mielenkiin- nosta liikeroioitani kohtm jaetam reuraaville palve- luksessmi olleille henkilöille edellä mainitun pmstet- tavma olevm yhtiön osakkeita, jotka osakkeet ovat arvoltaan viisisataa mk kpl, nimittiiin: Edvin Möllerille 7, Emil Söderlundille 5, Arthur Wilenille 5, F. Edv.

Nyforsille 3, Richard Ahlströmille, A. Kaskiselle, W.

Fagerlundille, R. Helinille, H. Fmkille, K. A. Henriks- sonille, Johan Gönlundille ja Johan Humell'ille jokai- selle 2 sekli J. Blomsrcdtille ja Gösta Henriksmnille kummallekin yksi osake, jonka lisåiksi rahapalkkioita pitiiii maksaa W. Wallstedtille, A. Roosille ja _{Z. I.€}

j

at kuu s euraavalla s iv ulla...

25

.. jatkoa edelliseltci sivulta

visonille kullekin viisisataa (500) markkaa, Edla Lindb- lomil le jaKlara Snellille kumpaisellekin kahdeksansa- taa (800) markkaa sekä G. Ekqvistille ja Otto Lundströ- mille kummallekin kolmesataa (300) markkaa. Tässä kohdassa mainitut jälkisäädöslahjoitukset koituvat heidåin hyvåikseen ainoastaan sillä edellytyksellä, että mainitut henkilöt kuollessani ovat edelleen minun tai mainitussa muodostetussa yhtiössä samassa toimessa.

Samalla edellytyksellä myönnetåiiin Herra Mölle- rille edelleen se etuus, että håin saa, jos _håin niin toivoo, ostaa lisåiksi itselleen korkeintaan kaksisataa (200) osaketta mainitussa tulevassa yhtiössä niiden nimellis- arvon hintaan ja herra Möller on sidottu maksamaan osakkeet, jotka kuitenkin jäävät kauppahinnan maksa- misen vakuudeksi testamentin toimeen panijain hal- tuun, vasta neljåinnen vuoden kuluttua kuolemastani, minkä lisiiksi Herra Möller, siinä tapauksessa, että osingot osakkeista sinä aikana pesåinselvityksen takia jåiävät maksamatta on vapautettu korkojenmaksusta kauppatrinnalle eikä Herra Möller joka tapauksessa ole velvollinen maksamaan kor keampaa korkoa kuin sttman kuin håin osingoissa on nostanut. Måiiirätåiåin lopuksi koskien Herra Mölleriä, jos håin haluaa käyttä hyvåik- seen håinelle täten tarjotun edun, että håin il maisee testamentin toimeenpanijoille toivomuksensa ja että håin saa vastaanottaa mainitut osakkeet viimeiståiiin kuusi kuukautta kuolemani jälkeen.

9. Laurilan maatilalla asuvalle torpparille Erland Santalalle, entiselle rengille J. Laaksoselle ja entisen voudin Kustaa Kustaanpojan leskelle jokaiselle viisi- sataa (500) mark kaa, minkä lisåiksi mainitulle leskelle varmistetaan oikeus elinaikansa saada esteettii hallita håinellä olevat rakennukset ja maa-alueen. Kellosepåin- oppilaalle Walter Hasselgrenille testamenffåan minä samoin viisisataa (500) markkaa.

26

10. Huittisten kunnalle maksetaan kaksikymmen- täviisituhatta (25 000) markkaa ehdolla, että kunta näiden varojen korolla tukee vaatteilla ja jalkineilla ynnä muulla sellaisten varat tomien vanhempien lap- sia, jotka käyvät kansakoulua mainitussa Raijalan kylässa, sekä maksaa kunnossapidon ja hoidon ei aino- astaan vanhempieni haudan vaan myös minun oman hautani siinä tapauksessa, että tulen haudatuksi Huittis- ten kirkkomaahan.

I l. Kauppaoppilaitokselle Turussa jaetaan satavii- sikymmentä tuhatta (150 000) markkaa sen laitteiden ylläpitoon ja kehittåimiseen ajanmukaiseen suuntaan.

12. Tuleva ukkokoti tässä kaupungissa saa viisi- kymmentätuhatta (50 000) markkaa.

I 3. Kauppaseura Turussa saa viisikymmentätuhat- ta (50 000) markkaa käytettävåiksi rakennusrahastoon peruspääomaksi.

14. Lasten työkodille tässä kaupungissa testament- taan lopuksi viisikymmentätuhatta (50 000) markkaa ja käytettåiköön tämåin summan korot tukena tämåin lai- toksen ylläpidon kustannuksiin.

Te stamentinsaaj at ovat oikeutettuj a saam aan mitä heille yllä on mäåirätty kuitenkin korkoa nauffimaffa, siinä jåirjestyksessä kuin he ovat luetellut tässä testa- mentissa ja siinä mäiirin kuin maksu testamentintoi- meenpanijoiden käsityksen mukaisesti voi tapahtua.

Jos syntyy ylijåiiimåiä, senjållkeen kun kustannukset pesän selvityksestä ovat tulleet täytetyiksi ja kaikki edunsaa-

jat makseffu, pitåiä se jakaa tasan Kauppaseuran ja Työtuvan kesken tavalla mikä kohdissa ¹ 3. ja 14. sano- taan.

Toimeenpanijoiksi tiille testamentille måiiiråiiin minä herrat Kunnallisneuvos C. Fr. Junneliuksen, Hovio- ikeudenasessori Albert Stigzeliuksen ja Prokuristi Edvin Möllerin. Jos joku niiistä minun kuollessani ei olisi elossa enkä minä kuitenkaan ole måiiiråinnyt muuta toimeenpanijaa, valitkoon kaksi jälelle jåitinyttä toisen

henkilön kuolleen tilalle. Palkkiona tehtävästäiin saa- koon jokainen testamentintoimeenpanija viisituhana (5000) markkaa.

Turussa 9. kesåikuuta 1903 Viktor Forselius

Että herra Kauppaneuvos Viktor Forselius terveel- lä ja täydellä ymmarryksellä ja vapaasta tahdosta on ilmoittanut yllä olevan mäåiräyksen, jonka sisältö on meille tuntematon, käsiffävan håinen viimeisen tahton- sa ja testamenttinsa sen vakuutamme tässä tarkoituk- sessa paikalle kutsuttujen todistaj ien ominaisuudessa.

Turku 9. kesåikuuta 1903

G. A. Follet Alex Törnudd läåiket. lis. uskottu mies E. Nervander

fil. maist.

J. R. Lehtinen kondiittori

"Kellosepåin oppilaalle Walter Hasselgrenille tes- tamenttaan minä samoin viisisataa (500) markkaa."

Kelloseppä Walter Hasselgren *1882 ₊₁₉₄₆ Valmistui kisälliksi 1905. Kisiillinä Turussa Juli- nin liikkeessä. Työskennellyt Ruotsissa, Saksassa ja Belgiassa. Sveitsissä maailmankuulussa Lachaus de Fonds kellosepåinkoulussa. Perusti Kelloseppä ja op- tikkoliikkeen Turkuun 1909. Varsinaissuomen kello- seppäpiirin johtokunnan jäsen. Turun kelloseppäyhdis- tyksen perustajajäsen. Toimi myös sen puheenjohtaja- na.