”Pitää seistä nöyryytettynä leipäjonossa”
Mielipidekirjoitusten tuottama tieto sosiaalisista ongelmista
Heli Leinonen 287465
Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö
Joulukuu 2020
Itä-Suomen yliopisto
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden
Laitos
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä
Heli Leinonen Työn nimi
”Pitää seistä nöyryytettynä leipäjonossa” Mielipidekirjoitusten tuottama tieto sosiaalisista ongel- mista.
Oppiaine Sosiaalityö
Työn laji
Pro -gradu -tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat
Yliopisto-opettaja Piia Puurunen ja yliopistonlehtori Riitta-Liisa Kinni Aika
joulukuu 2020
Sivumäärä 60
Tiivistelmä
Pro - gradu tutkielmani aiheena on selvittää, millaista tietoa mielipidekirjoituksilla voidaan tuottaa ja millaisia sosiaalisia ongelmia mielipidekirjoituksista nousee esille.
Tutkimusaineistona olivat kahden paikallislehden, Länsiväylän ja Kymensanomien mielipidekir- joitukset, 94 kappaletta, ajalta 1.1.-31.5.2019 ja edelleen rajattuna vain keskiviikon sekä viikon- vaihteen julkaisuihin, jotka ovat saatavilla myös sähköisesti julkaistuina.
Tutkimuksen viitekehys oli kriittisen teoriaan pohjautuva, rakenteellista sosiaalityötä ja sen yhtä osa-aluetta sosiaalista raportointia tarkasteleva. Tutkimusmetodina tutkielmassa oli teoriaoh- jaava analyysi. Keskisinä tutkimustuloksina tarkastelen mielipidekirjoituksista esiin nousseita kuntalaisten sosiaalisia ongelmia ja toimenpide-ehdotuksia niiden korjaamiseksi tai poista- miseksi.
Asiasanat
Kriittinen teoria, teoriaohjaava analyysi, rakenteellinen sosiaalityö, sosiaalinen raportointi, sosiaaliset ongelmat
Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Muita tietoja
University of Eastern Finland
Faculty
Social Sciences and Business Studies
Department Social Sciences Author
Heli Leinonen Title
“Must stand humiliated in the bread queue” Information on social problems produced by opinion papers.
Major Subject Social work
Level
Master´s thesis Supervisors
University teacher Piia Puurunen and senior lecturer Riitta-Liisa Kinni Date
Nowember 2020
Pages 60 Abstract
The topic of my master 's thesis is to find out what kind of information can be produced with opin- ion pieces and what kind of social problems arise from opinion pieces.
The research material was the opinion writings of two local newspapers, Länsiväylä and Kymen- sanomat from 1 January to 31 May 2019, and is still limited to Wednesday and weekend publica- tions, which are also available electronically.
The frame of reference for the study was based on critical theory, examining structural social work and one of its aspects of social reporting. The research method in the dissertation was the- ory-based analysis. As average research results, I examine the social problems of local resi- dents that have emerged from opinion polls and proposals for measures to correct or eliminate them.
Key words
Critical theory, theory-guiding analysis, structural social work, social reporting, social problems Location University of Eastern Finland Library
Sisällys
1 JOHDANTO ... 5
2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TARKENNETUT TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 8
3 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TUTKIMUKSEN SUHDE RAKENTEELLISEEN SOSIAALITYÖHÖN ... 9
3.1 Kriittinen teoriapohja ... 9
3.1.1 Kriittisen sosiaalityön historiasta nykypäivään ... 10
3.1.2 Sosiaalityöntekijä, asiakas ja tietoisuus kriittisessä teoriassa ... 13
3.2 Rakenteellinen sosiaalityö ... 15
3.2.1 Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus ... 17
3.2.2 Sosiaalinen raportointi ... 18
3.2.4 Sananvapaus, mielipidekirjoitukset ja sosiaaliset ongelmat ... 21
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 24
4.1 Tutkimuksen menetelmälliset valinnat ... 24
4.2 Aineisto ... 25
4.3 Aineiston analyysi ... 27
4.4 Eettiset lähtökohdat ... 36
5 TULOKSET ... 37
5.1 Tutkimustulokset suhteessa rakenteelliseen sosiaalityöhön ... 37
5.2 Sosiaaliset ongelmat ... 40
5.3 Tavoitteelliset toimenpide-ehdotukset ... 45
5.4 Tutkimustulokset suhteessa hyvinvointikertomuksiin ja Espoossa 2019 toteutettuun sosiaaliseen raportointiin. ... 48
6 POHDINTA ... 51
Lähteet ... 53
KUVIOT KUVIO 1 Käytäntöteoriat ... 12-13 KUVIO 2 Rakenteellisen sosiaalityön ulottuvuudet ...………. 16
KUVIO 3 Mielipidekirjoitusten teemat …..………...… 28-29 KUVIO 4 Teoriaohjaavat teemat ………... 30
KUVIO 5 Kenen äänellä ja kenelle mielipidekirjoitukset olivat kirjoitettu ...………. 35
KUVIO 6 Tutkimustulosten suhde teoriaan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön …..…………...……. 38
1 JOHDANTO
Euroopan unionin uusi toimintaohjelma ihmisoikeuksista ja demokratiasta vuosille 2020- 2024 julkistettiin 19.11.2020. Toimintaohjelmassa puhutaan sukupuolten tasa-arvon, yh- denvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta. Erityistä huomiota kiinnitetään haavoittu- vassa asemassa olevien henkilöiden asemaan ja oikeuksiin, samalla kun perusoikeudet ja -vapaudet säilyvät tärkeänä painopisteenä. Sosiaalisiin, taloudellisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin kiinnitetään kasvavaa huomiota. (EU:lle uusi toimintaohjelma ihmisoikeuksista ja demokratiasta 2020.) Tällä hetkellä yhteiskunnassamme yksityistämisen, markkinata- louden ja individualismin ohessa kilpailevat ja nostavat keskustelua haavoittuvassa ase- massa olevien ihmisten asema, yhdenvertaisuus ja sosiaaliset oikeudet. Maailmamme tuntuu pysähtyneen, uhka Convid-19 vaikutuksista terveyteen, talouteen, sosiaalisiin suh- teisiin, sen ehkäisemiseksi tehdyt toimenpiteet sekä niistä maksettu kallis hinta ovat uu- tistemme arkipäivää. Valtio, maakunnat, kaupungit ja kunnat ovat joutuneet pohtimaan budjettiaan uudella tavalla, joka on vaikuttanut myös monen hallintokunnan rakenteiden uudelleenorganisoitiin ja palveluiden tarkempaan harkintaan. Sosiaalityössä tämä tarkoit- taa sitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksista tulee huoleh- tia ja samalla tarkastella tapahtuvia muutoksia yhteiskunnassamme ja rakenteissamme kriittisesti, kansalaisten näkökulmasta.
Pro-Gradu tutkielmani aihe liittyykin rakenteelliseen sosiaalityöhön ja sen yhteen osa-alu- eeseen, sosiaaliseen raportointiin. Rakenteellisen sosiaalityön voidaan nähdä perustuvan kriittiseen teoriaan ja yhteiskuntakriittiseen näkökulmaan. Ihmisten eriarvoistumisen ja so- siaalisten ongelmien taustalla nähdään yhteiskunnan epäoikeudenmukaiset ja alistavat rakenteet, joihin sosiaalityöllä pyritään vaikuttamaan. Sen voi nähdä olevan osa yhteis- kunnallista vaikuttamista, jonka tehtävänä on havainnoida, analysoida ja tuoda keskuste- lun sekä toimenpiteiden kohteeksi marginaaliin jääneitä ilmiöitä ja ryhmiä. Tavoitteena ra- kenteellisella sosiaalityöllä on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen sekä so- siaalisten ongelmien ennaltaehkäisy. Lisäksi se pyrkii kehittämään toimintatapoja, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. (Kananoja ym. 2011, 318–319; Esimerkkejä rakenteel- lisesta sosiaalityöstä 2020.)
Sosiaalinen raportointi on rakenteellisen sosiaalityön yksi olennainen menetelmä, jolla voidaan tuottaa tietoa kuntalaisten tilanteesta esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden väli- tyksellä tai asiakasraatien kautta. Raportointi tuottaa systemaattista tietoa hyvinvoinnista esimerkiksi rekistereiden tai indikaattorien avulla, sekä tuottaa tietoa omalla asiantunte- muksella esimerkiksi alueellisten hyvinvointikertomusten kautta. Sosiaalisen raportoinnin kautta voidaan lisäksi toteuttaa tavoitteellista toimintaa, jolla vaikutetaan lähiyhteisön taustatekijöihin, esimerkiksi kaupungin verkkosivujen tai erilaisten blogien kautta. Sosiaa- liseen raportointiin kuuluu myös sosiaalityön asiantuntijuus osana muiden toimialojen suunnittelua. (Esimerkkejä rakenteellisesta sosiaalityöstä 2020.)
Sosiaalityö on tällä hetkellä muutospaineiden keskellä vaikuttavuus- ja tilivelvollisuusvaa- teineen ja strategisen työn kehittäminen on haastavaa taustalla vaikuttavien globaalien muutosprosessien ohella. Uusi sosiaalihuoltolaki kuitenkin velvoittaa kuntia rakenteelli- seen sosiaalityöhön ja sosiaalityö on sen haasteen edessä, että jotain tulisi tehdä toisin.
(Seppänen 2015.) Sosiaalinen raportointi on nostettu vahvasti esiin viime vuosina sosiaa- lityön parissa ja osa kaupungeista tai kunnista ovat lähteneet jo aktiivisesti toteuttamaan sosiaalista raportointia. Sosiaalisen raportoinnin tiedonkeruu koskee asuinalueita ja yhtei- söjä. Espoossa kerätään laadullista tietoa esimerkiksi siitä, miten palvelut toimivat ja mil- laisia uusia yhteiskunnallisista sekä sosiaalisista ilmiöitä nousee esiin. Lisäksi kerätään laadullista tietoa elinoloista ja ongelmia tuottavista olosuhteista, joiden nähdään vaikeut- tavan asiakkaiden elämää ja aiheuttavan tuen ja palvelujen tarvetta. Espoossa halutaan myös tietää, miten poliittiset päätökset vaikuttavat kansalaisten elämään. Erityistä huo- miota kiinnitetään niihin ryhmiin, jotka ovat vaarassa syrjäytyä, tai joiden kohdalla vaikeu- det syvenevät tai pitkittyvät. (Sosiaalinen raportointi 2020.)
Kiinnostuin sosiaalisesta raportoinnista, kun Espoon kaupungissa lähdettiin toteuttamaan sosiaalisen raportoinnin pilottia keväällä 2019. Raportointia varten perustettiin kehittämis- työryhmä, johon itse osallistuin. Espoon perhe- ja sosiaalipalvelujen tiimit keräsivät ja ana- lysoivat kevään 2019 aikana asiakkaiden kanssa kohdattuja ilmiöitä. Asiakasasiakirjojen lisäksi työntekijöille kertyi paljon ”hiljaista tietoa”, jota on tuotu myös esille sosiaalisen ra- portoinnin kehittämispiloteissa. Sosiaalisen raportoinnin pilotti toteutettiin kuuden sosiaa- lityön tiimin kanssa ja tämän lisäksi tiedon analysointiin osallistui neuvolan,
kouluterveydenhuollon ja perheneuvolan asiantuntijoita. Ryhmän kehittämistyön kautta pidettiin seminaaripäivä 16.5.2019 sekä tuotettiin lehti (www.espoo.fi/sosiaalinenrapor- tointi), joka on jaettu esimerkiksi Espoon kunnanvaltuuston edustajille.
Pohdin tutkimukseni liittämistä sosiaalisen raportoinnin kehittämisryhmään. Vallitsevan koronatilanteen vuoksi tutkimussuunnitelmani muuttuivat keväällä 2020 ja innostuin poh- timaan sitä, mistä asioista lehtien palstoilla kirjoitellaan ja miten niitä voitaisiin hyödyntää sosiaalisessa raportoinnissa. Sosiaalisen raportoinnin näkökulmasta minua kiinnostivat kansalaisten itse esille nostamat ja tärkeinä pitämänsä aiheet, liittyen heidän elämäänsä.
Lisäksi halusin tarkastella sitä, millaisia asioita mielipidekirjoituksissa koettiin haasteina, tai sosiaalisina ongelmina. Tutkimusaineistoni on kerätty sekä pääkaupunkiseudun että Kymenlaakson paikallislehdistä ja tutkin mielipidekirjoituksia sosiaalisen raportoinnin nä- kökulmasta. Tutkimuksessani tavoitteeni on tarkastella ja kerätä paikallislehdissä esille nostettuja aiheita, sosiaalisia ongelmia teoriaohjaavan analyysin kautta.
2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TARKENNETUT TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimustehtäväni on tarkastella ja analysoida sosiaalisessa raportoinnissa hyödynnettä- vää tietoa paikallislehdistä, joista toinen on pääkaupunkiseudulla julkaistava Länsiväylä (osa Mediatalo Keskisuomalaista) ja toinen on Kymensanomat (osa Kaakon Viestintä Oy:tä). Molemmat lehden ovat luettavissa digilehtinä. Lehdissä on lukijoiden kirjoituksia, mielipiteitä sekä paikallisia uutisia, joista tutkimukseni aineistona ovat lukijoiden mielipi- dekirjoitukset.
Tarkennetut tutkimuskysymykseni ovat:
Millaista tietoa mielipidekirjoitukset tuottavat?
Mitä sosiaalisia ongelmia nousee alueilta mielipidekirjoituksissa esille?
3 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TUTKIMUKSEN SUHDE RAKEN- TEELLISEEN SOSIAALITYÖHÖN
”Kriittisen teorian piirissä vaikuttaneiden ajattelijoiden tuotokset ovat kiistatta keskeinen osa 1900-luvun yhteiskuntateoreettista kirjallisuutta” (Pekkola 2011, 5). Tutkimukseni teo- reettisessa viitekehyksessä käsittelen kriittisen teorian historiaa ja keskeisimpiä käsitteitä.
Tarkastelen kriittistä sosiaalityötä suhteessa muihin yhteiskunnallisiin teorioihin, siirtyen rakenteelliseen sosiaalityöhön, sen yhteen osa-alueeseen, sosiaalisen raportointiin ja lo- puksi sosiaalisiin ongelmiin.
3.1 Kriittinen teoriapohja
Kriittisen teorian keskeisimmät asiat kietoutuvat talouteen, kulttuuriin ja yksilön kehittymi- seen, lisäksi valtasuhteet, arvot ja asenteet nousevat esille. Malcom Payne (2014) toteaa, että kriittinen teoria kyseenalaistaa sitä, ovatko asiat sillä tavoin, kuten niiden tulisi olla ja kuin-ka paljon sosiaaliset ongelmia ovat valtaapitävien ryhmien sosiaalisten ja kulttuuris- ten rakenteiden aiheuttamia. Kärjistetysti voidaan sanoa, että valtaapitäviin ryhmiin kat- sotaan kuuluvan taloudellisesti ja poliittisesti vaikutusvaltaiset ihmiset, sosiaalityöntekijät, kuuluvat keskiluokkaan ja alimmassa yhteiskuntaluokassa ovat taloudellisesti heikoim- massa asemassa olevat ihmiset, joilla on ongelmia tai joiden nähdään aiheuttavan ongel- mia yhteiskunnassa, eli asiakkaat. (Mt, 2014, 319–321.) Jan Fook (2019, 25) nostaa esiin, kuinka yksilölliset sosiaalityön lähestymistavat syyllistävät asiakkaita valtarakenteiden eriarvoisuudesta ja samasta teemasta puhuu myös Maria Tapola-Haapala (2014, 70). Asi- akkaiden syyllistämisen ja mitätöinnin sijaan sosiaalityössä tulisi kiinnittää enemmän huo- mioita luotuihin rakenteisiin ja siihen, kuinka niitä tulisi muokata vähentämään sosiaalisia ongelmia. Paynen (2014) mukaan kriittisen ajattelun tulisi johtaa kriittisiin tekoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastellessamme kriittisesti yhteiskunnallisia rakenteita, emmekä asi- akkaiden epäonnistumisia, keskitymme enemmän muuttamaan näitä rakenteita, kuin vain tarjoamaan asiakkaille sosiaalipalveluita (Mt, 2014, 319–321).
3.1.1 Kriittisen sosiaalityön historiasta nykypäivään
Kriittinen sosiaalityö on saanut vaikutteita muun muassa marxismista, feminismistä ja postmodernismista. Karl Marxin mukaan filosofia voisi toimia yhteiskunnallisen vapautu- misen välineenä siten, että se vapauttaisi ihmiset ideologioiden avulla ylläpidetystä epä- oikeudenmukaisuudesta ja tietämättömyydestä. (Huttunen & Heikkinen 1999, 155.) Mar- xismilaisen teorian mukaan kapitalistisessa maailmassamme yhteiskunnan ylimmillä ryh- millä on taloudellisesti valtaa pitää yllä poliittista ja sosiaalista kontrollia alempiin yhteis- kuntaluokkiin. Kriittinen teoria painottaa, että sosiaalityössä tulee huomioida tämä ase- telma voidaksemme muodostaa realistisen kokonaiskuvan yhteiskunnastamme ja asiak- kaidemme usein taloudellisesta ja poliittisesti heikoimmasta asemasta. Voidaan jopa aja- tella, että yhteiskunnan vallitsevat olosuhteet hallitsevat näitä heikoimmassa asemassa olevia yksilöitä. Meidän tulisi huomioida yhteistyön ja jakamisen merkitys sosiaalisissa ra- kenteissa, mikä lisää sosialistisen ideologian mukaan tasa-arvoa. (Payne 2014, 321, 326–
327, 329.)
Kriittisen teorian syntymiseen vaikutti suuresti myös 1920- ja 1930-luvuilla Saksassa pe- rustettu Frankfurtin yliopiston sosiaalitutkimuksen instituutti, jonka eri tieteenaloja edusta- neita tutkijoita yhdisti halu yhdistää yhteiskunnallinen tutkimus ajassa monella tasolla ta- pahtuviin muutoksiin, sekä visio siitä, että tutkija voi ja saa olla mukana luomassa muu- tosta. Tällä tieteenalojen integroinnilla luotiin uusi ja laaja-alainen ”sosiaalinen filosofia”, kriittinen teoria. Tämän yhteiskuntateorian avulla haluttiin yhdistää yksilöiden ja yhteiskun- nan tutkiminen, sekä etsiä niitä tekijöitä, joilla ihmiset tiedostamattaan vahvistavat heitä itseään vastaan vaikuttavia rakenteita. Näin katsottiin voitavan muuttaa yhteiskuntaa ko- konaisuutena. Filosofi ja yhteiskuntakriitikko Jürgen Habermasia pidetään Frankfurtin koulun työn jatkajana. Hänen perussanomanaan on yhteiskunnan ja sen ihmisten puolus- taminen kaikkia ihmistä välineellistäviä totalitäärisiä uhkia vastaan. (Lintula 2010, 421–
422; Aalto ym. 2010, 327.)
Feministisissä, syrjinnän vastaisissa ja monikulttuurisissa teorioissa puolestaan nostetaan esiin marginaaliryhmien näkökulmia esimerkiksi naisten, mustien ja sukupuolisten vähem- mistöjen oikeuksista (Payne 2014, 327). Feministisen tutkimuksen kautta tieteeseen on tuotu uusia käsitteellistyksiä tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, erilaisten ryhmien
eroista ja erilaisuudesta. Erityisesti siinä kiinnitetään huomiota erilaisten kategorisoitujen ryhmien jännitteisiin hierarkioissa ja valtasuhteissa, joita on tarkasteltu hyvin eri tavoin, riippuen kulloisestakin aikakaudesta tai perinteestä. (Mietola ym. 2016, 6.) Marxismi, post- modernismi ja feminismi, ovat tarjonneet kriittiselle sosiaalityölle teoreettisia ja poliittisia voimavaroja käsitellä aiheita, jotka liittyvät erityisesti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, vapautumiseen, valtasuhteisiin, dominointiin, sortoon ja hyväksikäyttöön (Webb 2019, 31). Jotkut kriittiset teoriat sisältävät myös postmodernin sosiaalisen teorian ja herme- neutiikan. Keskeistä postmodernissa sosiaalityön käänteessä ovat olleet valtaa, ihmisten toimijuutta ja merkitysten muodostumista koskevat ulottuvuudet. (Nousiainen 2011, 4.) Hermeneutiikassa puolestaan yhteiskuntaa ja sosiaalisia suhteita voidaan ymmärtää, ni- meämällä joukko ihmisiä ja sen jälkeen tulkitsemalla näiden ihmisten käyttäytymistä sekä tekoja (Payne 2014, 322).
Nykypäivänä kriittiset sosiaalityön näkökulmat eivät ole enää niin tiukasti kiinnitetty kriitti- seen teoriaan. Tämän ajattelun mukaan 'kriittinen' teoria erotetaan perinteisistä sosiaali- työn lähestymistavoista, koska se on sidottu tiettyyn edistyksellisten arvojen joukkoon:
näkökulma on kriittinen siinä määrin, että se etsii oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja va- pautumista sosiaalisena muutoksena. (Webb 2019, 31.) Tässä yhteydessä voidaan mie- lestäni puhua Kirsi Juhilankin (2009, 308) esiin nostamista sosiaalityön eettisistä periaat- teista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. On myös tärkeää huomioida, ettei kriittistä sosiaalityötä lähestytä vain yhdestä, teoreettisesta näkökulmasta, vaan otetaan mukaan myös tutkimuksellinen ulottuvuus, sekä kansainväliset erot kriittisen sosiaalityön käytän- nöissä ja käsitteellistämisessä (Fook 2019, 27). Kriittinen sosiaalityö muodostuu usko- muksista, jotka ohjaavat käytäntöä ja toimintaa muutoksessa sekä innovaatioissa. Se löy- tää ja ajattelee ongelmia uudella tavalla, kiinnittäen huomiota ajatuksiin, jotka aikaisem- min näyttivät olevan merkityksettömiä. Se kritisoi ristiriitoja tai asenteita jotka alun perin jäivät huomaamatta. (Webb 2019, 38–39.)
Sosiaalityössä on usein vaikea erotella tutkimus- ja käytäntönäkökulmaa. Tämä korostuu, kun tarkastellaan teorioita esimerkiksi kansainvälisen sosiaalityön historian kautta. Sosi- aalityön teorioita kattavassa kirjallisuudessa käsitellään teorioita lähinnä käytännön sosi- aalityön näkökulmasta. (Mäntysaari ym. 2009, 5.) Payne (2014, 3) puolestaan toteaa, että käytäntöteorioiden kautta työntekijöiden itsevarmuus käyttää teorioita käytännön
työssään kasvaa. Eri teoriat ovat vaikuttaneet siihen, millaiseksi sosiaalityö on muodostu- nut ja kuinka sitä toteutetaan asiakkaiden kanssa. Seuraavassa kuviossa (kts. kuvio1) tuon esiin Paynea (2014, 341) mukaillen erilaisia käytäntöteorioita, joilla voidaan hahmot- taa teorian ja käytännön yhteyksiä sosiaalityössä.
Kuvio 1. Käytäntöteoriat (mukaillen Payne 2014, 341)
Kriittinen teoria tarkastelee tämänhetkistä yhteiskuntaa, siellä esiintyviä ongelmia ja niiden taustalla olevia tekijöitä. Feministinen teoria puolestaan pyrkii nostamaan esiin asioita, jotka vaikuttavat naisten asemaan. Syrjinnän vastainen teoria huomio kulttuuristen ja et- nisten taustojen merkitykset, identiteetit ja niistä aiheutuvan epätasa-arvon. Kaikki nämä teoriat jakavat yhteisen tavoitteen. Seuraavien kolmen käytäntöteorian tavoitteet menevät taas limittäin. Voimaannuttava / etuja valvova teoria pyrkii luomaan yhtenäisyyttä ja ”me pystymme” ajattelua. Makrokäytäntö / sosiaalinen kehitys / sosiaalipedagogiikka yhdistä- vät ihmisiä, jotka haluavat ajaa samoja etuja ja kehitystä. Systeeminen / ekologinen teoria puolestaan korostaa yhteisöllisyyttä.
Kriittistä, feminististä, syrjinnän vastaista / monikulttuurista teoriaa olen käsitellyt tai sivun- nut jo aiemmissa kappaleissa. Voimaannuttavan / etuja valvovan käytäntöteoria on tär- keä, sillä sosiaalityöllä on suuri merkitys asiakkaiden asianajotehtävissä ja oikeuksien to- teutumisen näkökulmasta, unohtamatta sen asiakkaita voimaannuttavaa tavoitetta. Sosi- aalipedagogiikka on merkityksellinen nostaessaan esiin koulutuksen tärkeyttä yhteiskun- nan rakenteiden ja yksilön ajattelun kehittymisessä. Kriittistä teoriaa tarkastellessani kä- sittelen ihmisten tietoisuuden kehittymistä, joka kasvaa myös koulutuksen ja pedagogiikan kautta, joten sosiaalipedagogiikka on myös tästä syystä kuviossani (kts. kuvio1) mukana.
Lisäksi olen ottanut mukaan ekologisen /systeemisen teorian. Systeeminen käytäntöteo- ria on tällä hetkellä vahvasti käytössä esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityössä. Se ko- rostaa sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden sulautumista tai niin sanottua jalkautumista perheiden, yhteisöjen ja heitä ympäröivien organisaatioiden pariin luoden vuorovaikutuk- sen kautta yhteistä keskustelua, yhteisiä tavoitteita ja yhteistä ongelmanratkaisua. Ekolo- ginen käytäntöteoria puolestaan tuo näkökulmaa kestävään kehitykseen, eettisesti kestä- vien ratkaisujen tekemiseen ja hyvinvoivan ympäristön, yhteiskunnan ja ihmisten asioihin.
Meillä jokaisella on vastuu ja velvollisuus huolehtia ympäristöstä, jossa elämme. (Lahtinen ym. 2016, 5, Lehto 2012, 14, Payne 2014, 184–185, 212, 294.)
3.1.2 Sosiaalityöntekijä, asiakas ja tietoisuus kriittisessä teoriassa
Kriittisen sosiaalityön teorian pääpaino on vaihtoehtojen löytämisessä, asiakkaan sinnik- kyyden ja vahvuuksien tunnistamisessa sekä resurssien tarjonnan puutteiden tunnistami- sessa (Webb 2019, 34). Se haastaa erityisesti julkisen sektorin palkkaamia
sosiaalityöntekijöitä pohtimaan kohdistetun kontrollin käyttöä suhteessa asiakkaisiin kapi- talistisen yhteiskunnan intresseistä käsin, liittoutuen tämänhetkisen yhteiskunnan poliitti- sen ja taloudellisen yläluokan kanssa. Keskiluokkaisten sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on edistää terveyttä, koulutetun työvoiman saatavuutta ja sosiaalijärjestelmän sujuvuutta valtion pääoman kasvun eduksi. Kriittisessä teoriassa huomioidaan mahdollinen uhka so- siaalityön professionalisoitumisen myötä siitä, että sosiaalityöntekijöistä tulee osa valtiota ja heidän sosiaaliset intressinsä kääntyvät asiakkaita vastaan. (Payne 20141, 322–323.)
Webb (2019) tuo esiin sosiaaliset voimat, jotka pyrkivät hänen mukaansa määrittelemään ja uhmaamaan valtion valtaa muun muassa säätämällä, vastustamalla, vaikuttamalla, poistamalla ja uudistamalla valtion instituutioita. Valtio nähdään vastapelurina, joka valit- see ja yhdistää joidenkin joukkojen strategiat valtion valtaan, sulkien toiset pois, autta- malla järjestämään strategioita niille yhteiskunnallisten sosiaalisten voimien edustajille, jotka ovat pääosin edustettuina valtion instituutioiden kautta. Paradoksi on se, että sosi- aalityöntekijät ovat usein valtion edustajia ja kriittinen sosiaalityö on heistä kauhistuttavaa (Webb 2019, 32), koska tällöin sosiaalityöntekijät arvostelisivat ja kritisoisivat myös orga- nisaatiota, jonka palveluksessa he itse ovat ja jota he edustavat.
Sosiaalityöntekijöillä on siis Juhilan (2009, 297) mukaan selontekovelvollisuus sekä suh- teessa asiakkaisiin että hallinnollisiin rakenteisiin ja lain asettamiin vaatimuksiin. Sosiaa- lityöntekijöiden tulee pystyä perustelemaan toimintaansa sekä lain että etiikan, mutta myös asiakkaan edun näkökulmasta. Kriittisissä sosiaalityönteorioissa, jotka sisältävät postmodernistisia ja rakenteellisia ideoita, tunnistetaan se, että voimaantumista voi tapah- tua, kun ihmiset vaativat takaisin valtaansa yhteisössä, joka jakaa heidän näkemyksensä.
Näiden sosiaalityön teorioiden tarkoitus onkin auttaa ihmisiä käyttämään voimiansa ja haastamaan kapitalismin tuottamia valtasuhteita. (Payne 2014, 322–323.)
Kriittisen teorian voidaan maailman muuttamisen keskellä toisaalta katsoa jättävän huo- miotta henkilökohtaisen avuntarpeen, keskittyen yhteiskuntaluokkiin ja vaurauteen. Tä- män ajattelumallin voidaan nähdä asettavan lyhyen tähtäimen avun vastakkain pitkän täh- täimen tavoitteiden kanssa. Kriittisen teorian kannattajat kuitenkin uskovat, että ihmisten tietoisuuden noustessa, he tulevat tietoisiksi vaihtoehtoisista käsityksistä verrattuna tä- mänhetkisiin käsityksiin yhteiskunnasta, jota tarvitaan muutoksen aikasaamiseksi. (Payne
2014, 323–324, 333.) Havaintomaailma on kriittisen teorian mukaan ihmisen oman aktii- visuuden tuote. Arjen kokemusten havaintojen perusteella aktiivinen yksilö luokittelee an- nettua tietoa, muuttaen olevaa ja näiden mukaisesti rakentaa siitä teoriaa. (Tuomi & Sa- rajärvi 2018, 33.)
Aino Niskala (2008, 24–25) kiteyttää, että kriittisen teorian mukaan todellisuus muotoutuu muutoksessa. Kriittisen teorian metodeissa usein käytetään sosiaalisen konstruktionismin tekniikoita, jotka nostavat kuuluville marginaaliryhmien ja vaiennettujen asiakkaiden äänet ja vastaavat niihin. Asiakkaita halutaan kriittisen teorian näkökulmasta auttaa saavutta- maan kriittistä tietoisuutta, myös suhteessa kulttuurisen ylivallan vaikutukseen, jotta he olisivat tietoisia esimerkiksi heihin kohdistuvasta sorrosta, eivätkä vain hyväksyisi väistä- mätöntä. Vuorovaikutuksen ja osallisuuden kautta asiakkaat voivat vähentää pelkoaan ja voimattomuuttaan. (Payne 2014, 325, 332–333.)
3.2 Rakenteellinen sosiaalityö
Sosiaalityö nähdään vahvasti muutokseen pyrkivänä työnä. Sosiaalityön kehityksen myötä on painottunut yksilökohtainen työ, jolloin muutoksen tavoitteena on kunkin asiak- kaan henkilökohtaisen elämäntilanteen parantuminen. Nykyisen ruuhkautuneen asiakas- työn ja moninaistuvien asiakkaiden ongelmien keskellä ollaan Anneli Pohjolan (2017, 14) mukaan tilanteessa, jossa on tarve arvioida uudelleen työn lähtökohtana olevaa muutok- sen tuottamisen tavoitetta. Tällaisina aikoina, jolloin myös esimerkiksi maailmanlaajuisen pandemian, koronaviruksen asettamat haasteet kuormittavat sosiaalityötä, tarvittaisiin Pohjolan (2017, 15) kuvaamaa laaja-alaista rakenteellista otetta ja ehkäisevää sosiaali- työtä. Tämä näkyy muun muassa kuntien sosiaalityön kentällä tehtävien uudelleen järjes- telyinä ja resurssien siirtämisenä tehtäviin, jotka nähdään haavoittuvaisimpina.
Seuraavan kuvion (kts. kuvio 2) avulla pyrin havainnollistamaan kriittisen teorian ja raken- teellisen sosiaalityön yhteyttä sekä sitä, kuinka oma tutkimukseni sijoittuu rakenteellisen sosiaalityön kentälle. Kuvio perustuu sekä sosiaalihuoltolain (2014/1301) määritelmiin että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (Esimerkkejä rakenteellisesta sosiaalityöstä 2020) verkkosivuilla olevaan materiaaliin rakenteellisesta sosiaalityöstä.
Kuvio 2. Rakenteellisen sosiaalityön ulottuvuudet
Kuten kuviosta (kts. kuvio 2) voidaan nähdä, kriittinen sosiaalityön teoria ja rakenteellinen sosiaalityö pitävät muutosta tavoitteena. Rakenteellinen sosiaalityö pyrkii tuottamaan tie- toa ja muutosehdotuksia, toimenpiteitä sekä nostamaan sosiaalityön asiantuntijuutta esille (Esimerkkejä rakenteellisesta sosiaalityöstä 2020).
SOSIAALINEN MUUTOS / KRIITTINEN JA MUUTOSHAKUINEN SUHDE
TODELLISUUTEEN KRIITTINEN-,
FEMINISTINEN-, SYRJINNÄN VASTAINEN-, MONIKULTTUURINEN- JA SENSITIIVINEN TEORIA
RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ
TIEDON TUOTTAMINEN
Tiedon tuottaminen kuntalaisten tilanteesta,
esimerkiksi kokemusasiantuntijat
Hyvinvointitiedon systemaattinen tuottaminen, esimerkiksi AVAIN-mittaristo
Tiedon tuottaminen omalla asiantuntemuksella, esimerkiksi alueellinen hyvinvointikertomus tai sosiaalinen raportointi
TAVOITTEELLISET TOIMET / TOIMENPIDE-
EHDOTUKSET
Pysyvä foorumi johdon ja päättäjien kanssa esimerkiksi
"Arjen pelastajat"
SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUS
Sosiaalityön asiantuntijuus osana muiden toimialojen suunnittelua esimerkiksi
sosiaalityöntekijät lakisääteisissä neuvostoissa
Rakenteellinen sosiaalityö kohdentuu sosiaalityön tehtävien ytimeen, yhtenä sosiaalityön toimintaorientaationa. Se voidaan jäsentää yhtenä teoreettisena ymmärrystapana ja eet- tisenä sosiaalityön perustana, joka saa vaikutteensa eri teoriakehyksistä, joita yhdistää kriittinen ja muutoshakuinen suhde todellisuuteen. Näin ollen voidaan sanoa, että raken- teellinen sosiaalityö liitetään teoreettisesti osaksi kriittistä ja progressiivista sosiaalityötä, joka huomioi epätasa-arvoiset suhteet sekä sosiaalis-taloudelliset että poliittiset ulottuvuu- det, keskittyen yksilöiden toimijuuden sekä rakenteiden vuorovaikutukseen. (Pohjola 2017, 18, 28.) Tutkimuksessani tuon esiin tätä kriittistä näkökulmaa ja tuotan tietoa siitä, kuinka sosiaalityötä tulisi kohdentaa ja kehittää suhteessa rakenteelliseen sosiaalityöhön.
3.2.1 Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus
Otin tutkimukseeni mukaan myös asiantuntijuuden käsitteen, joka on sisällytetty myös aiempaan kuvioon (kts. kuvio 2), sillä sosiaalityöntekijöinä olemme asiakastyön äärellä, kuulemme, havainnoimme ja raportoimme asiakkaiden tarpeista ja sitä kautta myös sosi- aalisista epäkohdista. Tätä tietoa meidän tulisi aktiivisesti viedä yleiseen keskusteluun ja politiikan kentälle, me annamme äänen niille asiakkaille, jotka eivät ehkä muutoin tulisi kuulluiksi poliittisia päätöksiä tehdessä. Oman tutkimukseni kautta pyrin tuomaan esiin niitä kansalaisten tärkeinä pitämiä teemoja, joita tulisi ottaa mukaan näihin keskusteluihin ja huomioida poliittisessa päätöksenteossa.
Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus koostuu toiminnan perusteista (rakenteiden ymmärtäminen, rakenteisiin kiinnittyvät toiminnalliset lähtökohdat sekä toimintaperiaat- teet) ja työn käyttöpääomasta (tietoperusta, aika ja valta). Tämä tarkoittaa paikallisten toi- minnallisten reunaehtojen sekä olosuhteiden tuntemusta ja kykyä toimia niiden sekä so- siaalisen kokonaisnäkökulman kehittämisen puolesta. Sosiaalityöntekijät toimivat asian- tuntijoina sosiaalisen kehityksen hyväksi ja pyrimme vaikuttamaan yhteiskunnassa oleviin suuriin kysymyksiin esimerkiksi köyhyyteen, vallan epäoikeudenmukaiseen jakautumi- seen sekä osallisuusvajeeseen. Tässä roolissa korostuu vahva eettinen sitoutuminen toi- mimaan yhteiskunnan sosiaalisena omatuntona, valtaistavana asianajajana sekä sosiaa- lisena vastuunkantajana. (Pohjola & Laitinen & Seppänen 2017, 280–281.) Asiantuntijana toimivat myös kuntien sosiaaliasiamiehet, jotka vuosittain antavat esityksiä kunnanhalli- tuksille, antavat ohjausta ja neuvoja ja asiantuntija-apua sekä yksilö- että
viranomaistahoille vaikuttavuuden laajentamiseksi koskemaan kaikkia asiakkaita sosiaa- lihuollossa (Esimerkkejä rakenteellisesta sosiaalityöstä 2020). Sosiaaliasiamiehet ovat sosiaalityön yksi tärkein asiantuntijaryhmä.
3.2.2 Sosiaalinen raportointi
Sosiaaliseen raportointiin sisältyy tiedonkeruu kuntalaisten arjesta, systemaattinen tie- donkeruu esimerkiksi erilaisten indikaattoreiden avulla ja tiedon tuottaminen kuntalaisten hyvinvoinnista omalla asiantuntemuksella esimerkiksi hyvinvointikertomusten kautta. Ra- portoinnin voi kuvata olevan tavoitteellista toimintaa, jolla vaikutetaan yhteisön taustateki- jöihin. Nämä voivat olla esimerkiksi erilaisia foorumeja tai tiedonsiirtoalustoja. Lisäksi so- siaalisen raportoinnin kautta sosiaalialan asiantuntijuus on osana muiden toimialojen suunnittelua. (Esimerkkejä rakenteellisesta sosiaalityöstä 2020.)
Sosiaalisen raportoinnin uranuurtajana voidaan pitää vuonna 1998 Suomen kuntaliitossa perustettua aiheeseen pohjautuvaa tutkimus- ja kehittämishanketta, jonka pohjalta kehi- tettiin sosiaalisen raportoinnin menetelmää. Menetelmää käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 Helsingin sosiaalivirastossa (Haagassa), jolloin sosiaalityön työryhmä rapor- toi sosiaalityössä koetuista epäkohdista ja huolistaan poliittisille päättäjille. Seuraavana vuonna sosiaalista raportointia toteutettiin moniammatillisena hankkeena, jossa kartoitet- tiin Malmin alueen lasten ja nuorten hyvinvointia. (Hussi 2005, 22.) Tämän jälkeen sosi- aalista raportointia on kehitetty ja toteutettu ainakin suurimmissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa (Helsinki, Vantaa ja Espoo). Espoosta voisin esimerkkeinä mainita koulu- tetun kokemusasiantuntijan (aikuinen), joka toimii lastensuojelun tukena sekä nuorten ke- hittäjäryhmän, joka koostuu lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetuista nuorista. Nuorten kehittäjäryhmän haastattelun voi lukea Talentia-lehden artikkelista ” Nuorten ääni esiin lastensuojelussa” (Laitinen 2020). Simo Laakson sosiaalityön käytäntötutkimuksesta (2016, 18) ilmenee, että sosiaalityöntekijät mielsivät rakenteellisen sosiaalityön kollektiivi- sesti osaksi yhteiskunnallista vaikuttamista ja muutostyötä. Tämän nähtiin olevan sosiaa- lisen raportoinnin rooli sosiaalihuoltolain määrittelemänä keskeisenä rakenteellisen työn toimenpiteenä. Sosiaalisen raportoinnin tarve onkin kirjattu eri lakeihin, kuten sosiaalihuol- tolakiin (2014/1301), kuntalakiin (2015/410) ja lakiin viranomaisten toiminnan
julkisuudesta (1999/621). Nämä lait asettavat kunnille velvoitteen kehittää ja toteuttaa so- siaalista raportointia, jonka itse näen erittäin tärkeänä painotuksena tulevaisuudessa.
Sosiaalihuoltolaissa (2014/1301) 7§ tuodaan esiin, että rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymi- sestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvin-voinnin ja terveyden edistämiseksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön katsotaan kuuluvan sosiaalihuollon asia- kastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnalli- sista yhteyksistä sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosi- aalihuollon vaikutuksista. Tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten on- gelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuinympäristöjen ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi ovat osa tätä. Lisäksi sosiaalihuollon asiantuntemuk- sen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua, paikallista sosiaalityötä sekä muuta palvelu- ja tukivalikoimaa kehittäen yhteistyössä yksityisten järjestöjen ja pal- velutuottajien kanssa.
Kuntalain (2015/410) 1§ tarkoituksena on puolestaan luoda edellytykset kunnan asukkai- den osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien sekä itsehallinnon toteutumiselle kunnan toiminnassa. Lisäksi tarkoituksena on edistää kunnan asukkaiden hyvin-vointia ja alueen elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöl- lisesti kestävällä tavalla. Lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta (1999/621) 20§ mu- kaan viranomaiset ovat velvollisia tuottamaan ja jakamaan tietoa. Viranomaisten on edis- tettävä oman toimintansa avoimuutta ja tässä tarkoituksessa tarvittaessa laadittava op- paita, julkaisuja ja tilastoja sekä tietoaineistoja palveluistaan, ratkaisukäytännöistään sekä yhteiskuntaoloista ja niiden kehityksestä toimialallaan. Viranomaisten on tiedotettava toi- minnastaan ja palveluistaan sekä yhteisöjen ja yksilöiden oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa. Viranomaisten tulee huolehtia siitä, että yleisen tiedon- saannin kannalta keskeiset asiakirjat tai niitä koskevat luettelot ovat tarpeen mukaan saa- tavissa yleisissä tietoverkoissa, esimerkiksi alueelliset hyvinvointikertomukset ja kirjas- toissa, esimerkiksi tutkimukset.
3.2.3 Julkinen rakenteellinen sosiaalityö medioissa
Julkisuutta käytetään kunnallisessa sosiaalityössä palveluista tiedottamiseen sekä yhteis- kunnallisiin muutospyrkimyksiin. Sosiaalialan työntekijät tuovat julkisen viestinnän ken- tällä esille edustamiaan näkemyksiä, tärkeinä pitämiänsä asioita ja taistelevat samalla niistä eriäviä näkemyksiä ja tavoitteita vastaan. Sosiaalialan työntekijät sanoittavat julki- suuteen ilmiöitä, joita asiakkaat kohtaavat ja toimivat asiakkaiden puolestapuhujina, asi- akkaiden kokemusten analysoijina sekä tiedon välittäjinä. (Tiitinen & Lähteinen 2014, 192.)
Sosiaalityöntekijöiden mielipidekirjoituksia on käsitellyt tutkimuksessaan Jenni Kaisto (2017, 5 viitattu Kääriäinen 2007, 264), joka Kääriäistä mukaillen toteaa, että mielipidekir- joituksia voi pitää eräänlaisina sosiaalityön tietämisen välineinä, joissa sosiaalityöntekijät tekevät kirjoittaessaan valintoja, joilla he kuvaavat sosiaalityötä ja sen asiakkaita. Sosiaa- lityöntekijöiden mielipidekirjoitukset ovat tietynlaista institutionaalista puhetta, joka kirjoi- tetaan tietystä yhteiskunnallisesta ja organisatorisesta asemasta ja tehtävästä käsin. Täl- löin mielipidekirjoituksien sisältö on tietynlainen ja sosiaalityöntekijät katsovat oikeudek- seen ja velvollisuudekseen kertoa sosiaalityöstä suhteessa sosiaalityön instituutioon, sen kontekstiin ja tehtävään. (Kaisto 2017, 5 viitattu Juhila 1993, 155; Eskonen, Korpinen &
Raitakari 2006, 22.) Mikäli virallista sosiaalialan tietoa ei ole julkisen viestinnän kautta saatavilla, kansalaiset turvautuvat epävirallisiin tietolähteisiin ja etsivät vastauksia sosiaa- lialan palveluihin liittyviin kysymyksiinsä tai arvioivat sosiaalipalveluita negatiiviseen sä- vyyn, esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla ja mielipidekirjotuksissa (Tiitinen & Läh- teinen 2014, 192.)
Julkista rakenteellista sosiaalityötä toteutetaan pääosin medioissa, lehdissä, televisiossa ja radiossa. Julkisen rakenteellisen sosiaalityön kentällä toteutuvalla rakenteellisella sosi- aalityöllä voidaan tuottaa tietoa paikallisista sosiaalisista ilmiöistä ja ongelmista sekä ym- märrystä palvelujärjestelmästä. Julkista viestintää käytetään rakenteellisessa sosiaali- työssä ennaltaehkäisyyn ja vastuun osoittamiseen, oikeudenmukaisuuden jakamiseen sekä maineen luomiseen. Tavoitellessaan ehkäisyn ja vastuun osoittamista sosiaalialan työntekijät välittävät ihmisille työssään kertynyttä tietoa sosiaalisista ilmiöistä
pyrkimyksenään ehkäistä ongelmia, kontrolloida niitä sekä osoittaa jonkin tahon olevan vastuussa niiden hoitamisesta. Tämä tarkoittaa myös ihmisten käyttäytymisen säätelyä sekä poikkeavan tai haitalliseksi määritellyn käytöksen poistamista, joka tapahtuu kuvai- lemalla jotakin sosiaalista ilmiötä, sen mahdollisia seurauksia ja riskejä sekä vastakkaisen toiminnan hyötyjä. Vastuun osoittaminen liittyy ongelmien ehkäisyyn siten, että ongelmien ehkäisy ja ratkaiseminen vastuutetaan jollekin taholle, esimerkiksi vanhemmille, päättäjille tai sosiaalialan organisaatioille, eli haastetaan yhteiskuntaa ottamaan vastuuta sille lain määräämistä tehtävistä. Oikeudenmukaisuuden jakamisen tavoitteissa ajetaan julkisesti asiakkaiden sekä sosiaalialan asioita ja pyritään saamaan näille asioille oikeutta. Palve- lujärjestelmän puolustaminen siten on usein samanaikaisesti sekä asiakkaiden että sosi- aalialan työntekijöiden etujen ajamista. Ongelmatilanteiden ja kriittisten kohtien julkilausu- misen tarkoituksena on lisäksi vaikuttaa poliittisiin päätöksentekijöihin tai muihin toimijoi- hin, joilla on vaikutusvaltaa kyseessä olevan ongelman ratkaisuun, palveluihin ja resurs- seihin. Julkisella viestinnällä toteutettavassa maineen luomisessa rakenteellisen sosiaali- työn tavoite on selittää ja perustella sosiaalialaa sekä sen toimintaperiaatteita ympä- röivälle yhteiskunnalle. Maineen luomisella pyritään vähentämään stigmatisoitumista ja luomaan kuvaa palvelujärjestelmästä ja näin liittämään palveluiden käyttäjiä yhteiskun- taan. Sosiaalisten ilmi-öiden ja palveluiden maineen katsotaan vaikuttavan kansalaisten ymmärrykseen ja hyväksyntään näitä ilmiöitä ja palveluiden käyttäjiä kohtaan. (Tiitinen &
Lähteinen 2014, 192–195, 196–198, 200–201.)
3.2.4 Sananvapaus, mielipidekirjoitukset ja sosiaaliset ongelmat
Suomen perustuslain 12§ on määritelty, että ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapau- teen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. (PeL 731/1999) Keskeiseksi tavoitteeksi säädöstä laa- dittaessa asetettiin vapaan mielipiteenmuodostuksen turvaaminen, avoin julkinen keskus- telu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin. Kari Karppisen (2012, 9) mukaan modernissa liberalismissa sananva- pauden ihanne on laajentunut tarkastelemaan myös yksilöiden toimintamahdollistuksia positiivisen vapauskäsityksen valossa. Sananvapaudesta puhuttaessa kyse on konkreet- tisesti paitsi yksilön oikeudesta ilmaisuun, myös yksilön oikeudesta saada sellaisia tietoja, joita aktiivinen kansalaisuus edellyttää. Tällöin sanavapaus mielletään positiiviseksi
tavoitteeksi, joka asettaa vaatimuksia medialle ja velvollisuuden valtiolle edistää kansa- laisten tiedonsaantia ja todellisia osallistumismahdollisuuksia.
Mielipidekirjoitukset ovat osa sanomalehteä (painettu media) tai lehden ylläpitämää uutis- sivustoa (sähköinen media). Näillä on mediassa oma erityinen paikkansa, sanomaleh- dissä yleisönosasto ja sähköisessä mediassa esimerkiksi nettikeskustelu. Mielipidekirjoi- tusten keskinäiset erot vaihtelevat kirjakielisyytensä. pituutensa ja muodollisuutensa suh- teen. Mielipidekirjoitus on yksi lukuisista genreistä, joissa yhdistyvät kieli ja sosiaalinen toiminta. Näin voidaan sanoa sen ”genrenä” olevan ”mielipiteen ilmaisemista tietyllä tun- nistettavalla tavalla tietyntyyppisissä yhteyksissä”. (Pietikäinen & Mäntynen 2009, 81.) Kaisto (2017) on käsitellyt mielipidekirjoituksien merkityksiä aikaisempiin tutkimuksiin vii- taten. Mielipidekirjoitukset mediatekstinä rakentavat omalta osaltaan sosiaalista todelli- suutta vaikuttamalla tietoon, sosiaalisiin suhteisiin ja sosiaalisiin identiteetteihin, arvoihin ja uskomuksiin. Samalla ne kuvaavat yksityiskohtaisesti sosiaalista todellisuuttamme. (Mt.
2017, 2, 6 viitattu Fairclough 2002, 10, 14; Jokinen & Juhila1999, 58,86.) Mielipidekirjoi- tuksilla pyritään havainnoimaan, tunnistamaan ja nimeämään ilmiöitä eri näkökulmista kä- sin, eli luomaan tulkintoja lukijalle. Omia päämääriä perustellaan ja oikeutetaan mielipide- kirjoituksissa vakuuttelun, suostuttelun ja arvotuksen keinoin. Mielipidekirjoitusten, voima perustuu siihen, kuinka hyvin ne pystyvät puhuttelemaan tiettyjä tavoiteltuja lukijoita, sekä suostuttelemaan näitä lukioita tavoittelemansa päämäärän puolelle. (Kaisto 2017, 6 vii- tattu Nieminen & Pantti 2012, 16–17; Karvonen 1999; Törrönen 1997; Törrönen 1999, 9–
10; Väliverronen 1998, 21–22.)
Sosiaalisten ongelmien ja asioiden määrittelyssä tarkastellaan kriittisessä teoriassa Pay- nen (2014, 329) mukaan rakenteita, yhteiskuntaa ja niiden takana vaikuttavaa taloutta, eikä niinkään yksilöllisiä ongelmia tai puutteita. Neil Thompson (2019) ja Sakari Hänninen (2017) näkevät nyky-yhteiskunnassa sosiaalisten ongelmien muutoksien syynä alati kas- vavan epätasa-arvoisuuden, joka korostuu markkinatalouden kannatuksen kasvussa, ta- loudellisten voittojen tavoittelussa ja valtion kontrollin minimoimisessa. Tämänhetkisten olosuhteiden ja ongelmien taustalla vaikuttavat yksilölliset ja yhteisön valinnat, erityisesti politiikan saralla. Yhteiskunnassamme korostetaan yhä enemmän yhteisön tukemaa yk- silön omaa vastuuta, joka samalla vähentää julkisen vallan vastuuta. Jokaisen yksilön tu- lisi käyttäytyä moraalisesti, eettisesti ja toiminnallisesti siten, että se tukisi sosiaalista
yhteenkuuluvuutta ja koossapysymistä, joka nähdään yhteiskunnan haasteena. (Hänni- nen 2017, 113–114; Thompson 2019, 3–4.)
Ongelma ja ongelmallisuus edellyttävät tunnistamista ja tunnustamista. Yhteiskunnan ta- solla ongelman on saavutettava tietty oikeutus, ennen kuin siihen puututaan tai varaudu- taan. Oikeutus on puolestaan yhteydessä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja sitä sää- televiin intresseihin, harjoitettavaan yhteiskuntapolitiikkaan, arvoihin ja normeihin, käytet- tävissä oleviin voimavaroihin, ympäröivään kulttuuriin, sekä tietoihin ja järjestettyyn tieto- tuotantoon. Sosiaaliset ongelmat siis sitoutuvat yksilölliseen suoriutumiseen yhteiskun- nassa ja suoriutumisen eroavuuksiin yksilöiden kesken. Toimenpiteitä viranomaistaholla saavat vasta aikaanongelmia koskevat tulkinnat, jolloin keskeiseksi muodostuu kysymys siitä, ketkä tulkitsevat, mitä asioita tulkitaan, kenen edun tai haitan näkökulmasta ja millä näitä tulkintoja perustellaan. Tulkinta perustuu niin valta- ja intressinäkökohtiin kuin pe- rusteluja tukevien tietojen tuottamiseen, välittämiseen sekä omaksumiseen. Sosiaaliset ongelmat ovat sidoksissa elinehtoihin, elinolosuhteisiin ja ihmisten elämäntapaan. Näitä säätelevät ajasta toiseen vaihtelevat eritasoiset yhteiskunnalliset voimavarat, mutta myös arvot ja rakenteet, jotka heijastuvat ongelmamäärittelyissä ja väliintuloissa. Niinpä voisi väittää, että sosiaaliset ongelmat ovat senkaltaisia ja niitä on juuri sen verran ja kuin yh- teiskunta kulloinkin ongelmiksi hyväksyy, oikeuttaa ja luokittelee. (Törrönen & Seppänen, 2013, 123–124, 127.)
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava analyysi ja aineistona kahden paikallislehden mielipidekirjoitukset. Laadul- lisessa tutkimuksessa on toisaalta kysymys siitä, miten tutkijan on mahdollista ymmärtää tiedonantajaa, siis toista ihmistä, sekä siitä, miten on mahdollista, että joku toinen ihminen ymmärtää tutkijan laatimaa tutkimusraporttia. Voidaankin siis todeta, että laadullisessa tutkimuksessa kysymys mahdollisuudesta ymmärtää toista on kaksisuuntainen.
4.1 Tutkimuksen menetelmälliset valinnat
Laadullisen tutkimuksen yhteydessä usein puhutaan tulkinnallisesti analyysin jaosta in- duktiiviseen (yksittäisestä yleiseen) ja deduktiiviseen (yleisestä yksittäiseen). Kolmas tie- teellisen päättelyn logiikka on abduktiivinen päättely. Abduktiivisessa päättelyssä teorian- muodostus on mahdollista silloin, kun havaintojen tekoon liittyy jokin johtoajatus. (Tuomi
& Sarajärvi 2018, 56, 80, viitattu Alasuutari ym.2011.) Tutkimukseni voidaan katsoa ole- van näistä viimeisintä, eli abduktiivista päättelyä, sillä teoria ohjaa havaintojani aineis- tosta.
Aineistolähtöisessä analyysissa pyritään luomaan tutkimusaineistosta teoreettinen koko- naisuus tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun mukaisesti. Puhdasta aineistoläh- töistä tutkimusta on vaikeaa toteuttaa siksi, ettei ole olemassa objektiivisia, ”puhtaita”, ha- vaintoja sinällään, vaan esimerkiksi jo käytetyt käsitteet, tutkimusasetelma ja menetelmät ovat tutkijan asettamia ja vaikuttavat aina tuloksiin. Tämän vuoksi ajatus havaintojen teo- riapitoisuudesta on yleisesti hyväksytty periaate. Tätä ”puhtaan” aineistonlähtöisen ana- lyysin ongelmaa on lähestytty muun muassa teoriaohjaavan analyysin kautta. (Tuomi &
Sarajärvi 2018, 81, 156.)
Tutkimuksessani päädyin käyttämään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka voidaan katsoa perustuvan induktiiviseen päättelyyn, jolloin teoria ohjaa lopputulosta. Kuitenkin mitä aiemmin analyysin alussa tutkija ottaa teorian mukaan ohjaamaan, sitä lähempänä deduktiivista päättelyä ollaan. Teoriaohjaava sisällönanalyysi noudattaa samoja
pääperiaatteita kuin aineistolähtöinen, ero on abstrahoinnissa (yleiskäsitteen muodosta- misessa pelkistämällä). Teoriaohjaavassa analyysissä empiirinen aineisto liitetään teo- reettisiin käsitteisiin, abduktiivisen päättelyn avulla. Se on aineiston analysoinnin muoto, joissa tuodaan esille aineiston yhteys aiemmin tutkimuksessa esiteltyihin teorianäkökul- miin ja teoreettiset lähtökohdat ovat tutkijan apuna analyysissä. Teoriaohjaavassa sisäl- lönanalyysissa tuodaan siis teoreettiset käsitteet, teemat esiin valmiina, ilmiöstä jo tiedet- tyinä. Analyysin alussa lähdetään tarkastelemaan aineistoa, tuoden mukaan analysoinnin yläluokat teoreettisesta viitekehyksestä ja alaluokat muodostuvat itse aineistosta. Teo- reettisen viitekehyksen kautta pyritään saamaan uudenlaisia ideoita ajatteluun ja tulkin- taan. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 81, 98; Tuomi & Sarajärvi 2012, 96.) Tutkimukseni pohjaa teoreettiseen viitekehykseen, sieltä nouseviin teoreettisiin käsitteisiin ja teemoihin, joita sovellan analyysissani.
4.2 Aineisto
Olen aloittanut tutkimukseni suunnittelun jo keväällä 2019.Aloitin tutustumalla sosiaalisen raportoinnin malleihin, joita oli tehty jo Helsingissä ja Vantaalla, sekä etsin tutkimuksia, jotka liittyisivät jollain tavoin rakenteelliseen sosiaalityöhön tai -raportointiin. Keväällä 2020 pohdin omaa tutkimustani ja lähdin rakentamaan tutkimustani siten, että aineistona tulisi olemaan paikallislehtien mielipidekirjoitukset. Tutkimuksessani pyrin nostamaan esiin aiheita, teemoja tai ilmiötä esiin kansalaisten kriittisistäkin puheenvuoroista, jolloin rakenteellisen sosiaalityön yksi muoto, sosiaalinen raportointi tulee suoraan kansalaisten itsensä tuottamana.
Tutkimusaineistona käytettävä kirjallinen materiaali on yleisesti jaettavissa kahteen luok- kaan, joukkotiedotuksen tuotteisiin ja yksityisiin dokumentteihin. Oma aineistoni on ensin mainittua, joukkotiedotuksen tuotetta eli sanoma- ja aikakauslehtiä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 72.) Olen kerännyt aineistoni kahden paikallislehden Länsiväylän ja Kymen- sanomien mielipidekirjoituksista. Kymensanomat on maksullisesti tilattava lehti, joka il- mestyy päivittäin Kotkassa. Länsiväylä on puolestaan ilmaisjakelulehti, jota jaetaan Es- poossa, Kirkkonummella ja Kauniaisissa. Kymensanomista otin tutkimukseeni mukaan ai- noastaan keskiviikon ja viikonvaihteen lehdissä ilmestyneet mielipiteet, sillä Länsiväylä ilmestyy vain edellä mainittuina päivinä. Olen tutustunut molempiin lehtiin digitaalisesti ja
kerännyt tutkimukseeni tarvittavat aineistot käymällä läpi molemmista lehdistä kaikki mie- lipidekirjoitukset keväältä 2019. Länsiväylän mielipidekirjoitukset olivat hiukan lyhyempiä.
Kymensanomissa oli puolestaan pidempiä kirjoituksia ja niiden lisäksi tekstiviestiosuus.
Mielipidekirjoituksista valtaosan olivat kirjoittaneet aikuiset. Olen rajannut aineistoni ajalle tammikuu-toukokuu 2019, koska tällöin Espoossa sosiaalisen raportoinnin osalta kokoon- tui työryhmä, jossa itse olin mukana. Halusin tarkastella aineistoani myös siitä lähtökoh- dasta, nouseeko samoja teemoja mielipidekirjoituksista esille, kuin mitä ryhmän tuotok- sesta tuli.
Aineistoni oli jo lähtökohtaisesti laaja. Kun tarkastelin mielipidekirjoituksia, rajaten pois pääkirjoitukset, kolumnit ja Kymensanomien tekstiviesti mielipiteet, kokonaisaineisto tam- mikuu-toukokuu 2019 osalta oli reilusti yli 300 mielipidekirjoitusta. Karsin aineistosta, eli mielipidekirjoituksista pois politikkojen mielipiteet (esimerkiksi kunnanvaltuuston, kansan- edustajien ja eurovaaliehdokkaiden osalta). Tämän rajauksen halusin tehdä sen vuoksi, että halusin nostaa esiin enemmän kansalaisten yksityisiä mielipiteitä, sen sijaan, että ai- neistosta nousisi vahvasti esiin jonkin puolueen näkemykset, mielipidekirjoittelulla vaikut- taminen esimerkiksi kunnallisvaaleissa ja poliittinen ”mainonta”. Rajauksen perusteena käytin sitä, että mielipiteen kirjoittaja oli ilmaissut puoluekantansa tai edustuksellisen ase- mansa esimerkiksi seuraavasti ”..ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja (sd.)..”, ”..ko- koomuksen valtuustoryhmän pj. ..”, ..perusdemareita..” ja niin edelleen.
Rajasin edelleen pois aiempien mielipidekirjoitusten vastineet (eli julkisten tai yksityisten laitosten, palvelujen edustajien, suunnittelijoiden, johtajien, päälliköiden vastineet tai yksi- tyishenkilöiden vastineet toiseen aiemmin esitettyyn mielipidekirjoitukseen) esimerkiksi mielipidekirjoitukset, joissa viitattiin ja vastattiin aiempiin kirjoituksiin; ”..luin huolestuneena uutisista (KySa, Yle 17.1.)..” tai ”Nimimerkki..kirjoitti Länsiväylässä (LV2.1.) huolestaan..”.
Vastineiden kohteina olevia kirjoituksia ei kaikilta osin aineisto sisältänyt, joten siitä syystä päädyin tähän rajaukseen, vaikka joukossa olisi toki ollut itseäni kiinnostavia artikkeleja.
Pohdin myös ammattiyhdistysten tai vastaavien järjestöjen edustajien mielipiteitä ja niiden suhdetta poliittisiin kytkentöihin, joten päädyin rajaamaan niitä pois, koska hain aineistos- tani lähtökohtaisesti yksittäisten kansalaisten mielipiteitä. Tämän rajauksen jälkeen ai- neistoa oli noin 170 artikkelia. Rajasin mielipidekirjoituksista pois myös artikkelit, joissa
käsiteltiin pelkästään politiikkaa tai vaaliteemoja, jolloin aineistoksi jäi noin 140 artikkelia.
Karsin vielä aineistoni analysoinnissa artikkeleista pois muutaman rivin pituisia, samasta aiheesta, samoilla sanoilla kirjoitettuja sekä samalta kirjoittajalta olevia artikkeleja. Lopul- liseksi aineiston kooksi määrittyi 94 artikkelia (41 artikkelia Kymensanomista ja 53 artik- kelia Länsiväylästä).
4.3 Aineiston analyysi
Silmäillessäni tutkimusaineistoani läpi, ensivaikutelmanani oli, että Länsiväylässä mielipi- dekirjoituksia oli muun muassa liikenneyhteyksistä ja luonnosta, kun taas Kymensa- nomissa tulivat esiin enemmän vanhustenhuoltoon, päihteisiin ja nuoriin liittyviä teemoja sekä poliittisia teemoja (joita oli selkeästi enemmän kuin Länsiväylässä).
Pohdin, kuinka lähden toteuttamaan analysointia, lähtisinkö ensin teemoittelemaan ai- neistoa, eli tarkastelemaan sitä millaisia aiheita aineistosta nousee ja sen jälkeen tarkas- telisin aineistoa vielä eri tavoin. Analyysin valinnan ja karsinnan vaiheessa mieleeni oli noussut ajatuksia siitä, kuinka yleensä mielipiteissä jaetaan ”ruusuja ja risuja”, ollaan jon- kin asian puolella ja jotakin vastaan, kritisoidaan ja oikeutetaan omien mielipiteiden kautta asioita. Lähdin analysoimaan aineistoa monitahoisesti, teemoittelun rinnalla samanaikai- sesti lähdin myös tarkastelemaan mielipidekirjoituksia edellä mainituista näkökulmista.
Esimerkit 1–2 mielipidekirjoitusten analysoinnista, jossa lähdin tiivistämään kirjoitusten olennaisimmat asiat:
1) Ratkaisu hoiva- ja päiväkotien hoitajapulaan: omaishoitajille kunnon palkka..omaishoidon tukeminen..halvempi vaihtoehto..kuin laitospaikka..kotona tehtävä työ..arvokasta..mak- settava nykyistä selkeästi enemmän..riittävästi vapaapäiväviä ja lisäapua..avustavia hen- kilöitä tarvittaisiin..työttömien perehdyttäminen ja palkkaaminen avustaviksi henki- löiksi..enemmän käsiä ja silmiä ja aikaa hoivatyön ammattilaisille..
2) mikä on tai missä menee viranomaisvastuu?..viranhaltija ja viranomainen ovat tietääkseni eri asioita..ennen rakennustarkastajalta sai erittäin hyviä neuvoja rakentamisessa..raken- taminen on vähentynyt suhteessa lupaviranomaisiin..niin muutama lupaviranomainen on sekoittanut poliisiviranomaisen ja lupaviranomaisen tehtävät..rakennuslupaviranomai- nen..on ilmeisesti töiden vähyyden vuoksi ottanut myös poliisitehtäviä
Samanaikaisesti analysoin mielipidekirjoituksista niin sanotusti ruusuja ja risuja, minkä puolesta tai mitä vastaan tai mitä kirjoituksissa haluttiin kritisoida tai mitä oikeuttaa. Esi- merkiksi: ”huolissaan joukkoliikenteen tulevaisuudesta”, ”liityntäliikennesuunnitelmia vas- taan”. Lisäksi tarkastelin sitä kuka tai kenen puolesta mielipidekirjoituksia oli kirjoitettu.
esimerkiksi ”tyypillinen kuntatyöntekijä”, ”olen pieni mummopahanen”, ”aikuiset lapset..vi- ranomaiset” ja kenelle tai mille taholle ne oli kohdennettu, esimerkiksi ”poliittinen eliitti”.
Näitä tarkastelen tutkimuksessani vielä myöhemmin.
Tämän jälkeen lähdin tiivistämään teemoja analysoimalla aineistoa uudelleen. Edellä esit- tämistäni esimerkeistä 1 nousi teema ”omaishoitajat” ja esimerkistä 2 ”viranomaisvastuu”.
Tarkastelin aineistosta, mitkä teemat toistuivat tai olivat samankaltaisia ja näin sain raken- nettua seuraavan kuvio 3.
SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLTO,
KOULUTUS
• sote uudistus
• terveys- ja hoitoalan kurjistaminen
• hoito
• hammashoito
• julkinen terveydehuolto
• terveyskeskus
• vammaispalvelu
• terveyskeskusmaksut
• hoitopaikkakierre
• (pyörätuolin esteetön pääsy)
• omaishoitajajien tukeminen
• oppilashuoltopaikat
• koulujen pienryhmät
LIIKENNE
• taksi
• kulkukeskus
• bussiyhteydet
• julkinen liikenne
• joukkoliikenne
• rantarata (4 kpl)
• raidejokeri
• bussivuorot
• kevytautoilu
• (bussissa käyttäytyminen)
LUONTO JA ELÄIMET
• luontokohde
• ilmastotalkoot
• lemmikit
• turkiskasvattajainliitto
• kierrätys
• eläinten ruokinta
• valkoposkihanhien kanta
• (luonnon) roskaaminen
• ammattikalastus
• kalaväyläsäännöstö
• luonto, eläimet
Kuvio 3. Mielipidekirjoitusten teemat
Teemoja muodostui aineistosta yhteensä 9 kappaletta ja ne olivat sosiaali- ja terveyden- huolto ja koulutus, liikenne, luonto ja eläimet, rakentaminen ja kunnossapito, väestö, va- paa-aika, julkinen sektori ja kaupunki sekä viranomaiset, yhteiskunta, muut.
Muodostaessani näitä teemoja (kts. kuvio 3), jouduin usein pohtimaan sitä, mihin teemaan asettaisin kunkin kirjoituksesta nousseen aiheen, sillä usein aiheita oli kaksi tai useampia, joista koetin nostaa esille sen olennaisimman. Teemat menevät myös kirjoituksissa pääl- lekkäin, esimerkiksi luonto teema tuli esiin liikenteen, rakentamisen ja kunnossapidon, sekä vapaa-ajan teemoissa. Tässä vaiheessa analyysia en tarkastellut teoriaa ja se oli vielä taka-alalla, mutta myöhemmin huomasin kuitenkin jo tuolloin alkaneeni jaotella ai- heita hieman teorian myötävaikutuksella. Teemoista suurimmaksi nousi rakentaminen ja kunnossapito, vaikkakin analyysini alkuvaiheessa ne olivat teemoina vielä erillään.
RAKENTAMINEN JA KUNNOSSAPITO
• rakentaminen (4 kpl)
• ympäristön kehittäminen
• kaavoitus
• pysäköintialue
• rekkaralli
• tapahtumakeskus
• uimahallin pelastaminen, kulttuurikeskuksen suojelu
• parkkipaikat
• teiden kunto
• ulkoilualueiden kunnossapito
• katujen puhdistus
• kevyenliikenteen väylät
• soratiet
• katupöly
• sairaalamonumentit
• asuntopihat
VÄESTÖ
• vanhusten hoivapaikat
• seniorit
• eläkeläisköyhyys
• vanhustenhoito
• ikääntyneet
• lasten ruokailu
• verkosto nuorten tavoittamiseksi
VAPAA-AIKA
• vesijumppaajien kohtelu
• uimahalli
• taidenäyttely
• ravintolatoiminta
• yleisötapahtumat
• jalkapallo
• kuntopyöräily
• rullaluistelu
JULKINEN SEKTORI, KAUPUNKI, VIRANOMAISET
• viranomaisvastuu
• viranomaisten arvostelu
• virkamiesten arviointikyky
• julkinen sektori
• julkisen toiminnan siirtäminen
• Startup Center
• kaupungin markkinointi
• kaupungin vetovoima
• kaupungin säästäminen
• kaupungin elvyttäminen
YHTEISKUNTA
• muuttuneet
yhteiskuntarakenteet
• sosiaaliset oikeudet
• yhteiskunnan toiminnot
• äärifeminismi
• työ/elinkeino
• ruokamarkkinat
• digitaalisten palvelujen kehitys
• politiikka
MUUT
• digilaitteiden säteily
• postin toimimattomuus
• postin jakelu
• tahaton virhe
• naisurheilu
Terveydenhuollon ja koulutuksen teemojen osuus ei liene yllättävää, jos pohditaan sitä kuinka merkittävä terveydenhuolto ja koulutus on meille suomalaisille. Itseäni ehkä hiukan yllätti se, kuinka paljon luonto tai eläimet lopulta kytkeytyivät kirjoituksiin.
Teemoittelun jälkeen lähdin tarkastelemaan teemoja teoriaohjaavasti, eli otin mukaan kriittisestä teoriasta nousevia käsitteitä ja teemoja: valta, ideologiat, tietoisuus, toimijuus, rakenteet, sosiaaliset ongelmat ja talous. Näistä käsin voidaan mielipidekirjoituksista nousseita teemoja tarkastella kuvion 4. osoittamalla tavalla
Kuvio 4 Teoriaohjaavat teemat|
Pohtiessani mielipidekirjoituksissa esiin nousseita teemoja suhteessa kriittiseen teo- riapohjaan nousi ensimmäiseksi esiin tietoisuus. Kirjoitusten pyrkimyksenä on herättää tietoisuutta, olipa kohteena sitten valtaa pitävät poliitikot tai tavalliset kansalaiset. Kuviota (kts. kuvio 4) voidaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, että jokaiseen teemaan liittyy
TIETOISUUS
RAKENTEET sosiaali- ja terveydenhuolto,
koulutus liikenne julkinen sektori yms.
yhteiskunta
TOIMIJUUS sosiaali- ja terveydenhuolto, koulutus
luonto ja eläimet rakentaminen ja kunnossapito
vapaa-aika julkinen sektori yms.
yhteiskunta VALTA
rakentaminen ja kunnossapito julkinen sektori yms.
yhteiskunta
TALOUS
sosiaali- ja terveydenhuolto, koulutus liikenne
rakentaminen ja kunnossapito julkinen sektori yms.
yhteiskunta vapaa-aika
SOSIAALISET ONGELMAT sosiaali- ja terveydenhuolto, koulutus
liikenne julkinen sktori yms.
yhteiskunta vapaa-aika IDEOLOGIAT
yhteiskunta
tietoisuus, tietoisuus esimerkiksi toimintamahdollisuuksista, sosiaalisista ongelmista tai talouden ja rakenteiden vaikutuksesta yhteiskunnassamme. Valta näkyy mielipidekirjoi- tuksissa esimerkiksi siinä, kenen katsotaan pitävän ja käyttävän valtaa yhteiskunnas- samme. Yhteiskunnan rakenteet ja talous olivat kirjoituksissa esillä, osa kirjoittajista oli huolissaan siitä, että markkinatalous valtaa julkisen sektorin ja murentaa rakenteita, jotka kirjoittajien mielestä kuuluvat hyvinvointivaltioon. Talouden osalta esiin nousi myös yhä kasvava eriarvoisuus ja heikompien kansalaisten ”kyykyttäminen”, joka johtaa yhteen tee- moista, sosiaalisiin ongelmiin. Tästä esimerkkinä eläkeläisköyhyys, joka mainittiin kirjoi- tuksissa. Toimijuus sekä yksittäisenä kansalaisena, että esimerkiksi kansanedustajana, tuli vahvasti esille kirjoituksissa
Analyysin aikana päädyin tarkasteleminen myös sitä, minkä puolesta tai mitä vastan kir- joittajat mielipiteillään olivat. Voidaan myös puhua ”ruusuista ja risuista”, mitä kirjoittajat jakoivat. Seuraavaksi esittelen, miten mielipidekirjoituksissa nostettiin esille aiheita, joista teemat muodostuivat. Millaisia toiveita, pettymyksiä, huolia, vaatimuksia esitettiin, mikä puolesta haluttiin antaa kiitosta ja mitä vastaan haluttiin argumentoida.
Sosiaali- ja terveydenhuolto ja koulutus:
Jatko- ja osastohoitoa toivottiin oman kunnan alueelle, toivottiin myös hoitopaikkaa, jossa virikkeitä ja toimintaa, haluttiin lisää palkkaa omaishoitajille ja työttömiä avustaviksi työn- tekijöiksi. Koulussa haluttiin säilyttää tulokselliset pienryhmät ja erityisluokat. Julkinen ter- veydenhuolto sai myös kiitoksia. Toisaalta joku kirjoittajista oli pettynyt vammaispalve- luun, vaadittiin lisää aikoja terveydenhuoltoon, terveyskeskusmaksujen nouseminen näh- tiin suurena kustannuksena, omaiset eivät jaksa hoitopaikkakierrettä ja ihmisten tervey- dellä käydään kauppaa säästöihin vedoten. Oltiin myös huolissaan lähiesimiesten vähen- tämisestä, toivottiin ratkaistavan vanhustenhuollossa ilmennyt uskomaton toiminta ja näh- tiin myös oppilashuollon resursseissa puutteita.
Liikenne:
Kirjoittajien mukaan rantarataan kannattaa investoida, se on Suomen ainoa todellinen vaihtoehto, joka nähtiin haastavan lyhyen ja keskipitkän lentoliikenteen ja mahdollistavan uusia kaupallisia mahdollisuuksia. Bussiliikenteestä oltiin huolissaan ja jokerin bussivuo- roja voisi lisätä ja julkista liikennettä lisätä. Kiitoksia saivat bussinkuljettaja ja
naistaksinkuljettaja. Raidejokeria ei tarvita ja oltiin vastaan liityntäliikennesuunnitelmia, kulkukeskus estää käynnit haudoilla ja kevytautoilu on askel taaksepäin ilmastontorjun- nassa.
Luontoja eläimet:
Kierrätyksellä voidaan pysäyttää ilmastonmuutos ja kaikkien pitäisi auttaa yhdessä eläi- miä ja luontoa, sekä lintuhoitolaa, ilmastoa pitää suojella. Massaturismi nakertaa luonnon- rauhaa ja joku kirjoittajista oli myös avohakkuita vastaan. Turkistarhauksesta tulisi luopua ja kalaväyläsäännöstöä uudistaa. Koirien ja kissojen omistajia kritisoitiin luontoon jäte- tyistä lemmikkien ulosteista ja koiranomistajien pitävän rantaa koirapuistonaan, toisaalta kiitoksia saivat koiranomistajat, jotka keräävät jätökset. Valkoposkihanhien kannan nähtiin olevan liian suuri ja peurojen sekä kauriiden ruokinnan olevan ”karhunpalvelus”" elämille.
Luontoharrastajien ja ympäristöviranomaisten koettiin olevan ammattikalastusta vastaan.
Ja pääsiäisen virpomisesta on erään kirjoittajan mukaan tullut uusi luonnon roskaamisen muoto.
Rakentaminen ja kunnossapito:
Toiveena oli, että kaupunkisuunnittelua ja rakentamista tehdään asukkaiden toivomaan suuntaan ja kiitokset menivät latujen kunnossapitäjille. Katupölyn torjumisessa tulisi ryh- tyä ”tositoimiin”, katupöly on iso ongelma. Kirjoittajista erään mielestä parkkipaikkoja ei ole riittävästi, toinen toi esiin lapsiperheiden toiveen, että tulisi rakentaa päiväkoteja.
Asuinalueen rakentaminen tuhoaa metsäulkoilualuetta ja rakentamisesta aiheutuu ympä- ristöhaittaa, kun on ”kivimurskaamo” keskellä asutusta. Pientaloaluiden teiden ja kunnal- listekniikan osalta oltiin huolissaan, samoin yleisesti teiden kunnosta. Ihmisiä nähtiin pa- kotettavan rakennettaviin kauppakeskuksiin ja tapahtumakeskuksen rakentaminen tulisi hylätä mahdottomana.
Väestö:
Lapsiperheiden ja vanhusten puolesta kirjoitettiin ja lähetettiin ”empaattiset terveiset” vä- syneille vanhemmille. Yhteishenkeä ja verkostoa nuorten tavoittamiseksi haluttiin lisätä.
Jonkun kirjoittajan mielestä haluttiin tietoisesti luoda eripuraa eläkeläisten ja nuorten
