Sosiaalinen pääoma näkymä

374

Robert D. Putnam on ollut keskusteltu sosiologi vuonna 1994 ilmestyneen tutkimuksensa Making Demo- cracy Work jälkeen. Siinä hän selvitti syitä Italian jyrkille aluekehityseroille. Vauraan, hyvin toimivan ja jälkiteolli- seen verkostomaailmaan so- peutuneen pohjoisosan selit- tävä tekijä oli lopulta ihmis- ten yhteistyökyky. Hän antoi sille nimen sosiaalinen pää- oma.

Putnam johdatti jokin aika sitten kuulijoitaan Ruot- sissa sosiaalisen pääoman syn- tyyn ja pitkäaikaiseen vaiku- tukseen seuraavasti. Keskiajan firentseläiset eivät kokoontu- neet moniin kuoroihinsa sik- si, että heidän maakunnastaan tulisi vauras ja hyvin hallittu, vaan siksi että heistä oli mu- kava laulaa. Mutta samalla kun he lauloivat, he tulivat kehit- täneeksi niitä horisontaalisten yhteyksien siteitä, joiden va- rassa heidän alueestaan tuli varakas ja sen hallinto toimi hyvin.

Uudessa kirjassaan

”Bowling alone, The Collapse and Revival of American Community ” Putnam valaisee perin pohjin Amerikan sosiaa- lisen pääoman. Kirjan nimi se- littyy siitä, että nuorena kir- joittaja itsekin keilasi joukku- eessa, jossa oli mukana myös pari mustaa miestä. Nykyään

Sosiaalinen pääoma

Robert D. Putman (1999) Bowling Alone, The Collapse and Revival of American C o m m u n i t y.

SIMON & SCHUSTER.

ihmiset keilaavat yksin. Yhtei- söllisyys on romahtanut.

Sosiaalisen pääoman ydin on ihmisten välisissä suhteissa ilmenevä luottamus.

Siinä on kaksi elementtiä, kyky sitoutua yhteisiin ta- voitteisiin ja vastavuoroi- suutta säätelevät normit. Tä- män mukaisesti on neljänlaisia yhteisöjä: luottamusta ei ole, luottamus perustuu valvon- taan, luottamus perustuu so- pimuksiin ja luottamus perus- tuu vastavuoroisuuteen. Näin kuvatulla yhteisön tilalla on kauaskantoinen vaikutus.

Sosiaalinen pääoma on tavallaan neljäs pääomalaji, kun muut ovat rahapääoma, fyysinen pääoma ja henkinen pääoma. Jotkut väittävät, että sosiaalinen pääoma on näistä perustavin. Ilman sitä muilla pääomilla ei saa suurtakaan ai- kaan. Neljännellä pääomalla on yhteisöissä pitkä historial- linen jatkuvuus. Esimerkiksi orjuus, joka salpaa niin hallit- tujen kuin hallittavienkin yh- teistyön, näkyy alueella kauan.

Voidaan erottaa sosiaali- sen pääoman sitova ja silloit- tava muoto. Edellinen koros- taa sosiaalista kontrollia. Se luo sisäpiirejä, rajoittaa va- pautta ja luo eriarvoisuutta, mutta saattaa olla paikallaan esimerkiksi pienten lasten hoidossa. Silloittava sosiaali- nen pääoma vahvistaa vapaut- ta ja tasa-arvoisuutta. Yhdys- valloissa ne osavaltiot, joissa sosiaalisen pääoman mittarit näyttävät korkeita lukemia, ovat samalla keskimääräistä tasa-arvoisempia, suvaitse- vampia ja vapaampia. Sosiaali-

nen pääoma on lähellä soli- daarisuuden tai veljeyden ideaa. Vapaus, veljeys ja tasa- arvoisuus eivät siis sulje pois toisiaan.

Putnamin Amerikka- tutkimuksessa käyttämä sosiaa- lisen pääoman mittari koos- tuu viidestä osasta. Painava on osallistuminen yhdistystoi- mintaan tai muuhun yhteisöl- liseen vapaaehtoiseen työhön.

Äänestäminen vaaleissa on yksi mittari, samoin osallistu- minen koulun järjestämiin kokouksiin. Niin ikään mita- taan osallistumista yhteisölli- siin vapaaehtoistyön hankkei- siin ja informaaliseen sosiaali- suuteen, esimerkkinä ystävien tapaaminen. Viimeinen mit- tari tutkii asennetta, ja sen voi lukijakin heti tehdä kysy- mällä itseltään, hyväksyykö seuraavat väittämät: ”Useim- piin ihmisiin voi luottaa.”

”Useimmat ihmiset ovat re- hellisiä.”

Vaikka syyt ja seuraukset ovat tietysti kovin kompleksi- sia, on näin mitattu sosiaali- nen pääoma todella kiinnos- tava asia. Missä sosiaalinen pääoma on korkea, siellä ta- pahtuu myös monia muita myönteisiä asioita. Lapset hoidetaan ja koulu toimii in- nostavasti.. Ihmiset ovat ter- veempiä ja sanovat olevansa onnellisia. Kansalaisyhteiskun- ta toimii ja vaikuttaa. Hallin- non suorituskyky on hyvä.

Epäkohtiin puututaan. Talou- dellinen elämä on toimeliasta.

Ja vastaavasti: kun sosiaalinen pääoma pienenee, lapset ovat heitteillä, koulu tukehtuu ongelmiinsa, talous taantuu, rikollisuus kasvaa, päihteiden-

AIKUISKASVATUS 4/2000

375

käyttö lisääntyy, hallinto kor- ruptoituu, väkivalta ja turvat- tomuus vallitsevat jne. Tervei- den yhteisöjen puutteessa syntyy myös sosiaalisen pää- oman pimeitä ja sitovia muo- toja, kuten rikollis- ja huu- mejengit sekä vaarallisetkin ääriliikkeet.

Silloittava sosiaalinen pääoma näyttäisi siis olevan jotakin sellaista, joka tekee ihmisistä viisaampia, ter- veempiä, turvallisempia, rik- kaampia ja kyvykkäämpiä yllä- pitämään oikeudenmukaista ja vakaaseen demokratiaan poh- jautuvaa hallintoa. Joskus sosi- aalisen pääoman lisäyksellä saattaa olla nopea vaikutus;

väitetään jopa, että liittymi- nen yhdistykseen vähentää sairastumisriskiä puolella.

Putnam isoine työ- ryhmineen on tehnyt paljon työtä selvittääkseen sosiaalisen pääoman taseen ja sen kehi- tyksen Yhdysvalloissa osavalti- oiden välisiä eroja myöten.

Yleiskuvaltaan, vaikka erojakin on, kehitys on Suomessa ollut ensituntumalta samansuuntai- nen. Sosiaalinen pääoma kas- voi suhteellisen tasaisesti koko 1900-luvun alkupuolen ja saavutti huippunsa maail- mansotien aikana ja sen jäl- keen. Mutta 1960-luvulla al- koi lasku, joka on jatkunut aina meidän päiviimme.

Putnam käy läpi poliittisen osallistumisen, kansalaisjärjestöt, uskonnolli- sen toiminnan, työpaikkasuh- teet, informaaliset sosiaaliset yhteydet, hyväntekeväisyyden sekä vastavuoroisuutta, rehel- lisyyttä ja luottamusta koske- vat mittarit. Kaikkien näiden tunnusluvut laskevat tasaisesti ja nuoremmissa sukupolvissa

jyrkästi koko viime vuosisa- dan viimeisen kolmanneksen ajan. Sosiaalinen pääoma – luottamus, yhteistyö ja vasta- vuoroisuus – hupenee. Sa- moin sen kielteiset seuraukset kasvavat.

Pienenä vastavirtana muuten heikkenevässä yhteis- toiminnassa ovat jotkut us- konnolliset ryhmät, itseapu- ryhmät, eräiden ammattiryh- mien kokoukset, tietysti vir- tuaaliset yhteisöt ja kiinnosta- vaa kyllä milleniumnuorison kasvava vapaaehtoistyö.

Putnam yrittää monin tavoin päästä kiinni tämän il- miön syihin, mikä ei ole ihan helppoa. Suurin ”syyllinen”

on sodanjälkeinen suuri ikä- luokka ja heidän lapsensa.

Nämä hylkäsivät äitiensä ja isiensä sotien aikana huip- puunsa karaistuneen yhteisöl- lisyyden ja keskittyivät itseensä.

Työtahdin kiristyminen ei ehkä ole suuri syy, kyllä pitkää päivää painettiin en- nenkin. Naisten työssäkäynti ajoittuu samaan aikaan ja on varmasti jokin taustatekijä, jo- hon yhteiskunta ei ole so- peutunut. Niinikään muutto- liike rikkoo yhteisöjä. Kasvin tavoin ihminenkin juurtuu sitä huonommin, mitä use- ammin sen joutuu tekemään.

Yksi syy on kaupungistumi- nen; mitä suurempi city, sitä vähemmän yhteisöllistä osal- listumista.

Mutta merkillisen selvästi ilmiöön liittyy kaksi aikava- rasta, jotka vievät päivittäin kolmesta viiteen tuntia sel- laista aikaa, joka muuten olisi käytettävissä perheelle, ystä- ville ja yhdistyksiin. Toinen on työmatkaliikenne ja toi-

nen – televisio. Saattaa olla, että televisio on toisellakin tavoin tärkeä sosiaalisen pää- oman tappaja. Se antaa tun- teen osallistumisesta, joka ei kuitenkaan ole osallistumista.

Runsas television katselu pas- sivoi ihmisen. Eikä tässä ole vielä puhuttu mitään sisällös- tä. Ja miten meidän käy tieto- tekniikkayhteiskunnassa?

Jos sosiaalisen pääoman näin kuvattu merkitys on edes siteeksi totta ja jos juuri sosiaalisen pääoman vähene- minen on syy moniin nyt yli- voimaiselta näyttäviin ongel- miimme, meidän pitäisi olla kovin kiinnostuneita siitä, mistä tällaista ihmeainetta saa.

Tämän kysymyksen myös Put- nam tekee ja vie lukijansa en- sin sosiaalisen pääoman edel- liseen kuoliokohtaan, teollis- tamiskauden alkuun 1800-lu- vulle.

Industrialismi mullisti farmien, kylien ja pikkukau- punkien Yhdysvallat ja syn- nytti aluksi joukon ylivoimai- silta tuntuvia ongelmia, ta- loudellista eriarvoisuutta, mielivaltaisia työoloja, kau- punkislummeja, rikollisuutta, prostituutiota, runsasta alko- holinkäyttöä, lasten heitteille- jättöä jne.

Epäkohdat saivat aikaan kahdenlaista liikettä. Kauhis- tuneimmat vaativat paluuta farmeille ja yksinkertaiseen elämään. Mutta syntyi myös valtava määrä kansanliikkeitä raittiusliikkeestä politiikkaan, Punaisesta rististä partiopoi- kiin ja koti- ja koulu –yhdis- tyksistä ammatilliseen yhteis- työhön. Ne alkoivat tutkia uusia ongelmia ja kehittää niihin ratkaisuja.

376

Esimerkkinä Putnam tutkii pariinkin otteeseen setlementtiliikettä. Siinä taus- taltaan kristilliset hyväosaiset muuttivat köyhiin kaupun- ginosiin ja alkoivat toimia siellä mm. järjestämällä luen- toja ja kursseja. Monet myö- hemmin keskeiseen asemaan nousseet vaikuttajat saivat täs- sä toiminnassa eliniän kestä- neitä eväitä. Vastaavan histo- rian löydämme Pohjoismaissa kansansivistyksestä, kuitenkin niin että niin maaseutu kuin työväestökin järjestäytyi itse ja alkoi tietoisesti kehittää niin itseään kuin yhteisöjäänkin.

Tässä kiihkeässä

prosessissa kehkeytyi 1900- luvun kahdelle alkukolman- nekselle tyypillinen vahva kansalaisyhteiskunta ja sen yhteisöt vapaaehtoistyöstä ja monimuotoisesta harrastus- toiminnasta ammatilliseen ja poliittiseen järjestäytymiseen.

Se kykeni tuottamaan sosiaa- lista pääomaa, jonka varassa ongelmat korjautuivat ja niitä voitiin korjata.

Putnam selvittää tässä yhteydessä kiinnostavasti myös valtion ja yhteisöjen suhdetta. Ne eivät ole vaihto- ehtoja, vaan parhaassa tapauk- sessa yhteispelaajia. Kansan- liikkeet voivat nostaa esiin ongelmia, jotka johtavat val- tion päätöksentekoon. Joskus hallinto voi herättää kansan- liikkeitä, esimerkkinä vaikka 4H. Oleellista on, että mo- lemmat, niin bottom up kuin top down, tarvitaan. Tuloksia syntyy, kun aito kansaliike kohtaa viisaan politiikan.

Esimerkki on rohkaiseva.

Jos sosiaalista pääomaa – luot- tamusta, yhteistyötä ja vasta- vuoroisuutta - voitiin luoda

teollisessa yhteiskunnassa, sitä oletettavasti voidaan luoda myös jälkiteollisessa. Nytkään emme tarvitse paluuta enti- seen, vaan jotakin uutta. Mitä se on, emme voi ennalta tie- tää. Se selviää kokeilun tietä toimeen käymällä.

Sen varassa, mitä sosiaalisesta pääomasta nyt tiedämme, Putnam asettaa joukon tavoitteita. Ne on il- maistu niin, että kymmenessä vuodessa tulisi saada selkeitä edistysaskeleita.

1) Jokainen uudistusliike on panostanut nuoriin ja niin tulee tehdä tässäkin. Nuoria tulee kannustaa kansalais- ja harrastustoimintaan, vapaaeh- toistyöhön ja auttamiseen.

Sosiaalisen pääoman keräämi- nen tulee sisällyttää myös koulun opinto-ohjelmiin. Sa- malla megakoulut tulisi jakaa pienempiin yksikköihin.

2) Työpaikoista pitää tehdä perhe- ja yhteisöystävällisem- piä. Perhe-elämän ja työn yh- teensovittaminen on tehtävä joustavaksi ja tässä tulee käyt- tää yrityksille suunnattuja ve- rokannusteita yhtä itsestään selvästi kuin niitä käytetään ekologisiin tarkoituksiin.

3) Tulisi lyhentää työmatkaan kuluvaa aikaa, millä on toki monia muitakin, mm. ekolo- gisia perusteita. Tähän tarvi- taan nykyistä integroidumpia ja kävelyn mahdollistavia ym- päristöjä, jotka rohkaisevat kanssakäymiseen.

4) Uskonnollisilla liikkeillä on perinteisesti ollut keskeinen osa sosiaalisen pääoman muo- dostamisessa, mikä antanee ajatuksen aihetta seurakunnil- le, teologeille ja seurakunta- laisille.

5) Tulisi selvästi vähentää va- paa-ajan käyttöä passiiviseen hehkuvan ruudun ääressä is-

tumisen sijasta ja lisätä ajan- käyttöä aktiiviseen yhteyden- pitoon muiden ihmisten kanssa. Uusia ja vanhoja tie- donvälityksen ja viihteen elektronisia viestimiä tulisi kannustaa vahvistamaan yhtei- söllistä osallistumista eikä hei- kentämään sitä.

6) Tulisi löytää keinoja lisätä oleellisesti ihmisten kulttuu- rista osallistumista tanssiryh- mistä laulujuhliin ja yhteisö- teatterista rapfestivaaleihin.

Taide on yksi keino luoda uusia yhteisöjä. Sosiaalinen pääoma on usein kulttuuriak- tiivisuuden tärkeä sivutuote.

7) Tulisi löytää keinot lisätä ihmisten osallistumista julki- seen elämään, kokouksiin osallistumista, ehdokkaaksi asettumista, vaaleissa kampan- joimista ja myös äänestämistä.

Avainasemassa on ruohonjuu- ritason toiminta.

Putnamin kirja antaa kirkkaan näkökulman ongel- miin, jotka ovat saattamassa meidät ymmälle. Yksi umpi- kujan uhka on koulun tila.

Kirja kannustaa lopettamaan voivottavan puheen yhdistys- toiminnan, äänestämisen tai naapuriavun lamasta ja rohkai- see etsimään uuden yhteistoi- minnan keinoja. Se kehittää esiin perusteet, joita monet nykyiset toiminnot, esimer- kiksi vapaa sivistystyö ja kan- salaisjärjestöt, tarvitsevat uu- siutuakseen nykypäivän tar- peisiin. Se auttaa monien toi- mintojen yhteisöllisyyttä edistävää suunnittelua. Mutta varmasti Putnamin yksinker- tainen sanoma herättää myös vastaväitteitä.

Seppo Niemelä