327
Y
liopistoissa on mietitty keinoja etiikan har- maiden vyöhykkeiden kaventamiseksi ja läpinäkyistämiseksi. Tuorein niistä lienee akatemianprofessori Leena Palotien johdolla lo- kakuun alussa luovutettu Helsingin yliopiston tutkimuseettinen ohjelma1. Työryhmä ehdotti mo- nia toimenpiteitä pelisääntöjen selkeyttämiseksi, muiden muassa, ettäl Tutkimuseettinen koulutus ulotetaan osaksi perus- ja jatko-opintoja ja käyttöön otetaan ennen pro gradu –suunnitelman jättämistä pa- kollinen tutkimuseettisen ajokortti
l Opiskelijoiden lisäksi tutkimuseettistä koulu- tusta tulee tarjota laitosten johtajille, opettajil- le, tutkijoille ja ryhmänjohtajille.
l Tutkimusrahoituksen kriteereihin otettava mu- kaan eettinen arviointi
l Opinnäytetyöt tulee jyvittää reilusti ja antaa kunnia työn tekijälle
l Kampusneuvottelukuntien tulee nimetä kes- kuudestaan tutkimuseettinen ryhmä tai henki- lö, jonka tehtävänä on antaa tarvittaessa lai- toksille neuvotteluapua ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi.
l Tulee laatia ohjeet tieteellisten tulosten julkis- tamisesta mediassa: kuka astuu julkisuuteen, koska tuloksista kerrotaan, miten varmistetaan että tieteelliset ansiot jakautuvat tasapuolisesti.
Helsingin yliopiston vararehtori Marja Makaro- win mielestä tutkimuseettisen ajokortin suoritta- minen voisi olla edellytys tohtoriopiskelijoiden sisäänpääsylle tutkijakouluun.
Yhteinen eettinen ohjelma ja ohjeistus ei si-
Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla
TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ
Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä.
Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. Se on hierarkkinen järjestelmä, missä vallankäytön keinot ovat mitä moninai- simmat. Laittomuuden raja rikkoutuu harvoin. Mutta epäeettinen käyt- täytyminen on tiedeyhteisöjen arkea. Etenkin hierarkian alemmilla por- tailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö.
nänsä vielä ratkaise inhimillisestä raadollisuudes- ta poikivia ongelmia vallankäytön, kilpailun ja hen- kilökemian kirjavassa maastossa.
Parantava, ainakin lievittävä lääke voisi olla avoin keskustelu eettisistä periaatteista, asioiden mahdollisimman suuri läpinäkyvyys sekä se, että vähätteleviä ja alistavia käytäntöjä lakataan hy- väksymästä. Mutta kuka laitoksen sisällä uskal- taa nousta vastarintaan isompaansa nähden edes sen vuoksi, että hihaan tarttuu nipottavan, han- kalan ihmisen leima tai eteneminen laitoksella jy- sähtää lasiseinään?
KENEN URA ETENEE, KENEN EI?
– Koska yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutki- mus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden.
Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohite- taan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää, toteaa pro- fessori Anja Heikkinen.
Yliopistoissa on erilaisia keskustelu- ja pää- tösfoorumeita. Mutta Heikkisen mukaan demo- kratia on hyvin näennäistä: kokousten esityslis- tat ovat sinänsä näännyttävän pitkiä, mutta to- della merkittävät asiat hoidetaan jossakin muual- la joidenkin kesken.
Heikkisen kokemuksen mukaan mitätöintikei- not saattavat olla hyvin hienovaraisia, mutta jär- jestelmällisiä. Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan vää- rälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöi- hin”.
AIKUISKASVATUS 4/2005 NÄKÖKULMIA POLITIIKKAAN
328
AIKUISKASVATUS 4/2005 NÄKÖKULMIA POLITIIKKAAN
– Epäterveitä hierarkioita kasvattaa myös ra- hapuute. Kun ei ole varaa maksaa samantasoisil- le tutkijoille samaa palkkaa, tutkijat hierarkisoi- daan keinotekoisesti. Kun virkoja on liian vähän pyrkijöihin nähden, hankala ja ei-suosittu tutkija on mahdollista sysätä marginaaliin. Sellaista ta- pahtuu hyvin paljon. Kun nuori tutkija on kel- vannut vuosien ajan tutkimusprojekteihin, kun hän on tehnyt niissä uutterasti hyvää työtä ja tulee syrjäytetyksi kenties toistuvasti viran- täytössä, katkeruus ja välien tulehtuminen on hyvin ymmärrettävää, Anja Heikkinen sanoo.
Yksi mitätöintikeino on olla käyttämättä toi- sen kollegan tutkimuksia lähteenä. Eeva Jokinen ja Raija Julkunen kirjoittivat Naistutkimus-leh- dessä 2/1995: ”… On tiedettyä ja peräti tutkimuk- sin osoitettua, että miestutkijat eivät juurikaan (eksplisiittisesti) viittaa naisten kirjoittamiin teks- teihin ylipäätään… Sen sijaan varastaminen ja feminiinisellä ratsastaminen käy päinsä.” (Tieteel- linen kirjoittaminen. Vastapaino 2003)
– Ainakin jonkinasteisesti kysymys on suku- puoliasiasta. Uskon, että kun naisten osuus pro- fessoreina lisääntyy, tämänkaltainen vallankäyt- tö jossain määrin lientyy. Muuten en näe muuta tietä ulos, kuin että väärin kohdeltujen tulisi ot- taa riskejä ja olla hyväksymättä vähättelevää käyt- täytymistä, oman työn hyväksikäyttämisestä pu- humattakaan. Tarvitaan nykyistä paljon enemmän läpinäkyvyyttä, professori Heikkinen sanoo.
– Mutta asioilla on useimmiten kääntöpuo- lensa. Harvemmin puhutaan siitä, että kyllä pro- fessorit tekevät hyvin paljon myös näkymätöntä työtä tutkijoiden ja opiskelijoiden hyväksi kirjoit- tamalla tutkimussuunnitelmia, korjaamalla tieteel- lisiä töitä ja tekemällä parannusesityksiä. Se on heidän työtään ilman, että he saavat kuitenkaan nimeään näkyviin. Professorit yrittävät vetää omaa laitostaan ja sen tutkimustoimintaa eteen- päin. Monet tutkimusprojektit ovat siellä yhtei- siä, Heikkinen muistuttaa.
NEUVOTTELUKUNTA OHJEISTAA JA ANTAA LAUSUNTOJA
Opetusministeriön alaisuudessa toimivan Tutki- museettisen neuvottelukunnan elokuussa tehtä- vänsä jättänyt pääsihteeri, oikeustieteen tohtori Salla Lötjönen kertoo väärinkäytöksiä tulevan neuvottelukunnan tietoon muutamia vuodessa.
Esimerkiksi vuonna 2004 niitä oli seitsemän. Neu- vottelukunta käsitteli neljä tapausta ja totesi nel-
jä väärinkäytöstä.
– Lähtökohta on se, että tutkimuseettiset rik- komukset tai epäilyt käsiteltäisiin ensisijaisesti organisaation sisällä. Jos ratkaisu ei tyydytä, asi- assa voi hakea neuvottelukunnan lausuntoa. Me emme tee enää omaa selvitystyötä, vaan paneu- dumme olemassa olevaan kirjalliseen materiaaliin.
Näin ollen meidän tiedossamme ei ole väärinkäy- tösten koko kuvaa, vaan senasteiset, joita on kä- sitelty yliopiston rehtori- tai lakimiestasolla, Salla Lötjönen kertoo.
Neuvottelukunta täsmentää aika ajoin tieteel- lisiä menettelyohjeita ja tiedotettuaan niistä vali- tusten määrä yleensä nousee. Näin kävi vuonna 2002, jolloin neuvottelukuntaan tuli 12 lausunto- pyyntöä.
– On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteelli- sessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä.
Mutta jos aineiston ja sen käsittelyssä etenemi- sen sulkee tiukasti itselleen, rakentaa helposti ympärilleen epäluottamuksen ilmapiirin. Liian tiuk- ka varjeleminen ei ole ihanteellista siksikään, että silloin oman tiedeyhteisön keskustelu ja kehittä- vä kritiikki jää saamatta. Tieteellisen työskente- lyn pitääkin ensisijaisesti rakentua keskinäiseen luottamukseen, Lötjönen muistuttaa.
PLAGIOINTI ON YLEISIN – MUTTEI AINOA
Tieteellisiä väärinkäytöksiä ja vilppejä ovat pla- giointi, tutkimusidean tai –suunnitelman anasta- minen, tutkimushavaintojen sepittäminen ja tu- losten vääristäminen, hakemusasiakirjojen tai tut- kimusansioiden vääristely, piittaamattomuus hy- västä tieteellisestä käytännöstä sekä muu hyvän tieteellisen käytännön loukkaus.
– Plagiointi on yleisin vilppi. Muita tulee tie- toon, mutta usein niitä on vaikeaa näyttää to- teen. Mutta kaikille pitäisi olla täysin selvä, että tutkijakoulun seminaareissa käytävä keskustelu perustuu luottamukseen. Jos henkilö tuo yhtei- seen keskusteluun oman tutkimussuunnitelman- sa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen, Salla Lötjönen konkretisoi.
Esimerkiksi viime vuonna neuvottelukunta saattoi todeta kolme kertaa väärinkäytöksiä piit- taamattomuudessa hyvästä tieteellisestä käytän- nöstä ja kerran hyvän tieteellisen käytännön louk- kaamisen, muut tapaukset tulivat vain tietoon.
329
Plagioinnin selvittämiseksi Yhdysvalloissa on kehitetty tietokoneohjelma Turn It In, joka etsii tekstin samankaltaisuuksia muista teksteistä.
TIIMITYÖSKENTELY PERUSTUU LUOTTAMUKSEEN
Koska työskentely tutkimusryhmissä perustuu keskinäiseen luottamukseen, Salla Lötjösen neu- vo onkin, että jo työn alkuvaiheessa tutkimustii- missä otettaisiin menettelytapakysymykset kes- kusteluun. Pelisäännöt on hyvä selkeyttää myös matkan varrella, verroinkin jos tutkijat vaihtuvat välillä tai projektiin tulee rahoitusta monista eri lähteistä ja eriaikaisesti.
– Tutkimuseettisiä kysymyksiä olisi syytä käy- dä läpi niin yliopistollisten opintojen yhteydessä yleensäkin kuin erityisellä tutkimuseettisellä kurs- silla. Sopiva sekoitus molempia! Nuori opiskelija on alkuvaiheessa vielä kovin keskittynyt itse sub- stanssiasioihin, mutta viimeistään tutkijakoulu- tuksen alussa pelisääntöjen selkeytys on syytä tehdä, Lötjönen muistuttaa ja lisää:
– Eikä niiden kysymysten läpikäynti kokeneelle tiedeväellekään ole pahitteeksi. Pitkäaikaiset pro- fessorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epä- terveitä käytäntöjä ja totuttua niihin.
AMMATTILIITOLLE EETTISET RIKKOMUKSET TUTTUJA
Tieteentekijöiden liiton kuusi- ja puolituhantiseen jäsenkuntaa kuuluu ennen muuta yliopistojen nuorempia tutkijoita ja yliopisto-opettajia. Eetti- set rikkomukset tulevat liiton tietoon useimmiten yksittäisten jäsenten yhteydenoton kautta, apua ja tukea haettaessa.
Toiminnanjohtaja Eeva Rantala on nähnyt moninaisia tapauksia 15 liitossa työskentelyvuo- tensa aikana. Vuosittain yhteydenottoja tulee useita.
– Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tut- kimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö. Tyy- pillisessä tapauksessa takana on katteeton lupa- us, joilla määräaikainen nuori tutkija pannaan te- kemään työt. Hän saattaa panostaa tutkimussuun- nitelman tekemiseen valtavasti omaa aikaansa ja sitten joku muu hakeekin sillä suunnitelmalla tut- kimusrahaa.
Toinen esimerkki on se, että tarkastava pro-
fessori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hy- väksytty.
– Julkaisuluettelojen vääristelyt virantäytön yhteydessä ovat niin ikään tyyppitapauksia. Jon- kun hakijan ansioita vähätellään ja toisen koros- taan ja nimitystä pohjustava esittelymuistio on näin tarkoitushakuisesti räätälöity, Rantala listaa.
Kun väärinkäytöksen kohteeksi joutunut ot- taa liittoon yhteyttä, kovin paljon ei ole enää teh- tävissä. Liitto antaa tarvittaessa juridista apua, tukee henkilöä pitämään kiinni omista oikeuksis- taan ja ohjaa tutkimuseettisen neuvottelukunnan puoleen. Neuvottelukunnan lausuntojen silotel- tuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Ranta- la kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä.
Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mu- kaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työs- kentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa.
Eeva Rantalan mukaan yhteistutkimusprojek- tit ja ulkopuolisen rahoituksen mukaantulo ovat lisänneet ongelmia. Syntyy harmaita vyöhykkei- tä, missä toisten ideoita ja tutkimussuunnitelmia on helpompi käyttää hyväksi.
– Jos tutkimusprojekteissa ei ole alusta lähti- en selkeästi sovittuja vastuualueista eikä sovita siitä, kuka saa julkaista ja milloin, tilanne on altis rikkomuksille. Aivan keskeinen asia olisikin en- naltaehkäistä ongelmatilanteita. Yliopistojen pi- täisi tarkentaa omia eettisiä ohjeitaan. Vain pa- rantamalla yhteisiä pelisääntöjä voidaan rikko- muksia torjua ja samalla vähentää negatiivisia jän- nitteitä, Eeva Rantala muistuttaa.
Asian kääntöpuolena on ilmassa sellaistakin pelkoa, että eettisten elinten lisääntyessä yliopis- toissa niitä voitaisiin myös käyttää väärällä ta- valla hyväksi, vahingoittamistarkoituksessa. Ka- teus kun on hyvä kyytipoika ja vie kalatkin ve- destä. Suuremman läpinäkyvyyden tarvetta se tuskin kuitenkaan kumoaa.
Anneli Kajanto
VIITE
Helsingin yliopiston tutkimuseettisen työryhmän suositus löytyy doc-muotoisena osoitteesta:
www.helsinki.fi/tutkimus/tutkimusetiikka.shtml otsikon Yliopiston kannanotot alta.
AIKUISKASVA
TUS 4/2005 NÄKÖKULMIA
POLITIIKKAAN
