ASUNNOSSANI KUMMITTELEE! KAHDELLA KIELELLÄ
KÄÄNNÖKSEN PAIKKA SARJAKUVASSA
AALTO DYER
2021 OPINNÄYTETYÖ
LAB-AMMATTIKORKEAKOULU/MUOTOILUINSTITUUTTI MEDIANOMI/GRAAFINEN SUUNNITTELU
ASUNNOSSANI KUMMITTELEE! KAHDELLA KIELELLÄ
KÄÄNNÖKSEN PAIKKA SARJAKUVASSA Aalto Dyer
LAB-ammattikorkeakoulu Muotoiluinstituutti
Graafinen suunnittelu Medianomi
Kevät 2021
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aihe on Asunnossani kummittelee!-nettisarjakuvani tekstaaminen suomeksi ja englanniksi.
Tutkin miten käännöksen sijoittelu sarjakuvan sivulle vaikuttaa lukijakokemukseen. Esittelen sarjakuvan lukemisen teoriaa, ja etsin tapaa sijoittaa käännös jo piirrettyyn sarjakuvaan, katkomatta lukemisen polkua. Vertaan Suomen sarjakuvatekijöiden tämän hetkistä tekstaamista sarjakuvissa perinteiseen sarjakuvien tekstaamiseen, ja haen näistä apua kielten erottamiseen visuaalisesti.
Työni lopputulos on sarjakuvan ensimmäiset 20 sivua muokattuna ja tekstattuna sisältämään alkuperäisen suomen kielen ja
englanninkielisen käännöksen tämän rinnalla.
Avainsanat: graafinen suunnittelu, sarjakuva, kaksikielinen julkaisu, käännös
Abstract
The subject of my thesis is the process behind lettering in My apartment is haunted! webcomic in Finnish and English.
I researched how the placement of the translation on the comic page affects the reading experience. I present the theory behind comic reading and look for a way to insert a translation into a comic, that has already been created. I compare the comic text writing styles of contamporary Finnish comic creators and the tradition of text in comics, and look from there for tools to separate the languages in my work visually.
The end result is the first 20 pages of the comic edited to have the original Finnish language and translated English language by it’s side.
Key words: graphic design, comics, bilingual publication, translation
1. Johdanto
1.1 Tutkimuskysymys 2. Sarjakuvan tekstaus
2.1 Mitä on sarjakuva 2.2 Tekstauksen traditio
2.3 Tekstauksen ja sarjakuvataiteen ero ja raja 2.4 Kaksikielisyys sarjakuvajulkaisuissa
3. Asunnossani kummittelee
3.1 Asunnossani kummittelee! :o internetissä 3.2 Suunnittelu
3.3 Uudet kuplat
3.4 Lopullinen tekstaus 4. Yhteenveto
5. Lähteet 6. Liitteet
5
6
7 8 12
13
16
17
18
19
20
1. Johdanto
Opinnäytteeni työ on nettisarjakuvan Asunnossani kummittelee! teks- taaminen suomen kielellä ja sarjakuvaan englanninkielisen käännöksen sovittaminen sen rinnalle.
Tämän työn tutkielman tuloksen on tarkoitus laatia toimiva toiminta- tapa käännöksen sisällyttämiseen, jonka pohjalta voisi koko sarjakuvan muokata ja tehdä kaksikielisen painetun julkaisun. Sarjakuva on koko- naisuudessaan yli 200 sivua, joten tähän työhön olen rajannut työstet- täviksi sivuiksi ensimmäiset 20 sivua.
Työ alkaa tutkimuskysymykseni ja lähteitteni esittelyllä. Seuraavassa osiossa käyn läpi sarjakuvan toimintaa kerronnan välineenä, tekstaami- sen perinnettä ja nykypäivää, sekä sarjakuvan kuvan ja tekstin rajan ja niiden välimaastoon jääviä elementtejä. Viimeisenä tässä osassa kat- son jo olemassa olevia kaksikielisiä julkaisuja, ja miten käännös on lii- tetty näihin sarjakuviin ja miten tämä vaikuttaa lukijan kokemukseen.
Kolmannessa osassa käyn läpi oman sarjakuvani tekstaamisen proses- sia. Prosessiin kuuluu käännöksen sijoittelua ja koelukijan kokemuksen kuuntelua.
1.1 Tutkimus
Tutkimuskysymykseni ovat: Miten tuoda englanninkielinen ja suomen- kielinen teksti samalle sivulle parhaiten säilyttäen soljuvan lukukoke- muksen? Miten erottaa eri kielet visuaalisesti lukijoille?
Sarjakuva on internetissä saanut palautetta suomenkielisiltä ja eng- lanninkielisiltä lukijoilta siitä, miten se on koskettanut heitä. Toivon tu- levaisuudessa pystyväni julkaisemaan sarjakuvan kirjana, jotta se voisi saavuttaa uuden yleisön. Haluaisin painetun kirjan pystyä saavuttamaan yhtä monipuolisen yleisön kuin nettisarjakuva, eikä sulkea englannin- kielistä yleisöä pois. Suomenkielinen teksti olisi mielestäni myös tär- keä pitää englanninkielisen rinnalla, koska tarina sijoittuu suomeen ja haluan pitää suomalaisuuden näkyvänä myös lukemisessa. Ja tietenkin myös eivät kaikki suomalaiset lue englantia. Syy, miksi nämä kielet olisi- vat samassa kirjassa, on painokustannukset.
Tärkein lähteeni on Uusi sarjakuvantekijän oppikirja (Arktinen Banaa- ni, 2018), koska kirja on uusi ja sisältää myös tietoa sarjakuvan historias- ta ja nykytilanteesta. Tämä sarjakuva myös ollessaan opas sarjakuvan tekemiseen tulee muokkaamaan ihmisten ymmärrystä sarjakuvasta.
Toinen tärkeä lähde on vähän vanhempi, mutta sisältää paljon tietoa sarjakuvan ja sen elementtien määrittämisestä. Tämä on Vastarinnan vä- lineistö: Sarjakuvaharrastuksen merkityksiä (1995). Teksti menee syvälle sarjakuvan historiaan ja teoriaan, mutta on myös vanha tiedossaan ny- kyhetkestä.
Kolmas huomattava lähde, jota olen käyttänyt apuna tutkimuksessani, on Tila ja kuva sarjakuvakääntäjän haasteina (Rissanen, 2013), opinnäy- tetyö, joka käsittelee sarjakuvan kääntämistä. Opinnäytetyö käsittelee kääntäjän vastuuta alkuperäiselle sarjakuvalle ja käännöksen lukijakun- nalle, ja miten nämä voivat johtaa vaikeuksiin kääntäjän työssä. Tämän työn pohdinta asiasta koskettaa minun työtäni, koska en halua muuttaa sarjakuvan rosoista muotoa, mutta en myöskään halua tehdä sarjakuvan lukukokemuksesta kivuliasta.
2. Sarjakuvan tekstaus 2.1 Mitä on sarjakuva?
Sarjakuva on taiteen muoto, jolle on helppo löytää määritelmä ja heti pään päältä keksiä esimerkki, joka rikkoo määritelmän rajat ja tunniste- taan silti sarjakuvaksi. Sarjakuvana voidaan pitää esimerkiksi sanoma- lehden pilakuvia, joissa on vain yksi kuva ja teksti kuvan alla, avaamassa kuvan vitsiä, tai puhekuplassa kuvan sisällä. Tämän perusteella sarjaku- va on kuvan ja tekstin yhdistelmä. Mutta on myös sarjakuvia, joissa ei ole mitään tekstiä ja tarinaa kerrotaan pelkästään kuvilla. Siinä tapauk- sessa sarjakuvaksi määriteltäisiin sarjana kuvia, jotka kertovat tarinaa, viestiä tai vitsiä.
Kuuluisasti Amerikan korkeimmassa oikeudessa sanottiin pornosta:
”Minä tunnistan sen, kun näen sen.” (FindLaw, 2016.) Saman asenteen voi hyvin pitää siitä mitä on sarjakuva.
Sarjakuva, jonka tekstaamista käsittelen työssäni, on perinteinen sar- jakuva, jossa on selkeät ruuturajat ja kuva ja puhekuplat ruuturajojen si- sällä. Näistä kolmesta elementistä ruutu on helpoin määrittää: Ruutu on piirretty tai näkymätön kehys, jonka sisällä on sarjakuvan kuva ja teks- ti. Tarinan jatkuminen ruudusta toiseen voi ilmentää ajan kulkua tai ku- vakulman vaihtumista. Sarjakuvan tekijän tehtävä on tehdä sarjakuvan muoto vallitsevaan lukusuuntaan mukautuen, mutta ei voi estää lukijaa silmäilemästä sivua kokonaisuutena. Mutta saadakseen sarjakuvan ta- rinan, lukijan on seurattava sarjakuvan tekijän luomaa polkua. Sarjaku- van lukeminen vaatii siksi tekijän ja lukijan yhteistyötä. (Manninen, 37.) Tämä polku luodaan suurimmaksi osaksi ruuduilla.
Sarjakuvan vaikea määriteltävyys johtaa juurensa sen historiasta. Sar- jakuva kehittyi kuvitetusta tekstistä, kun kuvan ja tekstin suhde muuttui merkittävämmäksi kuin tavallisen kuvituksen suhde tekstiin. Kuvitukses- sa kuva esittää tai tukee tekstiä, sarjakuvassa taas teksti ja kuva täyden- tävät toisiaan, eikä kumpikaan omista suurempaa arvoa, eikä niitä voi erottaa menettämättä tarinaa.
2.2 Tekstauksen traditio
Tekstaus sarjakuvassa on hyvin vakiintunutta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa, ja siihen on johtanut painon laadun rajoitteet. Koskela (2018, 72) kirjoitti sarjakuvapainon historiasta: Taiteilijat alkoivat käyttää pelkästään versaalia eli suuria kirjaimia. Versaali on nopeampaa teks- tata ja se ei selkeytensä johdosta kärsinyt niin paljon painotekniikoi- den ongelmista. ”Tikkukirjaimet” pysyivät hyvin luettavina esimerkiksi musteen levitessä karkealla painopaperilla, mikä helposti täytti geme- na-muotoisen a-kirjaimen sisuksen tehden kokonaisuudesta sotkuisen ja vaikealukuisen.
Ja vaikka painon teknologia ja yleinen paperin laatu on noussut ja tehnyt tarkemmasta painon laadusta standardin, on gemena-kirjainten käyttö harvinaista. Versaalikirjainten vallan voi nähdä sarjakuvan mah- deissa niin kuin Tintti ja Aku Ankka. Koskelan (2018, 72) mukaan on kumminkin huomattavissa trendi, missä sarjakuvaansa itse tekstaavat tekijät käyttävät gemenaa tekstauksessaan viimeisen muutaman vuosi- kymmenen aikana.
2.3 Tekstauksen ja sarjakuvataiteen ero ja raja
Sarjakuvan ominainen määritelmien väistely jatkuu sen sisällä. Koska sarjakuvassa vain osa viestistä välitetään kirjoitetuilla kirjaimilla, toinen osa tekstin ymmärtämistä on kuvan lukeminen. Kun kuvaa käsitellään tekstinä, niillä on myös oma kielioppinsa. Kielioppi sarjakuvan kuvituk- sessa ei ole kumminkaan niin yksiselitteistä kuin kirjoitetun tekstin kieli- oppi. (Manninen 1995, 34, 37.)
Kuvan ja tekstin voi suurimmaksi osaksi erottaa selkeästi rajaamal- la kuvan puhekuplien ulkopuolelle ja tekstit puhekuplien sisään. Puhe- kuplalla rajataan ja nostetaan yksittäinen tekstin pätkä sijoittamalla se tekstipohja-alueelle ja näytetään kenelle tekstin puhuminen, tai ajattelu kuuluu osoittimella, jota kutsutaan hännäksi. (Koskela 2018, 72)
Sarjakuvassa kirjoitetulle tekstille voi myös antaa kuvaavaa muotoa, jolloin sarjakuvan kuvituksen kielioppia yhdistetään kirjoitettuun teks- tiin. Ääniefektit tuovat äänen näkymään sarjakuvaan. Rissanen (2013) kutsuu ääniefektejä sarjakuvan sanallisen kerronnan kolmanneksi muo- doksi, kirjallisen tekstin ja puhekuplien jälkeen, sekä yhdistelmäksi ku- vallista ja sanallista ilmaisua graafisessa muodossa.
Ääniefektit ovat yleensä onomatopoeettisia, eli ääntä jäljitteleviä sa- noja. Mutta ääniefekti ei ole synonyymi onomatopoeettisuuden kanssa, koska ääniefektin esittäminen kuvallisesti sarjakuvan kieliopin kanssa te- kee siitä oman terminsä. Sarjakuvan kieliopin käyttö ääniefekteissä vah-
vistaa ääniefektin ymmärrystä lukijalle. Äänen koko ja muo- tokieli voi kertoa lukijalle miltä ääni kuulostaa, tai kuinka hil- jainen tai suuri ääni on. Ääni- efekti on yleensä avustamas- sa kuvaa, tuomalla enemmän iskua tai tunnetta, mitä pelkkä kuva itsessään ei voi saavut- taa. (Busch, 2021.) Esimerk- kinä kuva 1, jonka on BD@fis- sä esiintyneestä sarjakuvasta, naps selkeyttää lukijalle, että lanka katkeaa ruudussa. Teks- ti vetää lukijan huomion koh- taan, jossa lanka katkeaa.
Oksissa (Ahokoivu, 2018) puhekuplan ja tekstin muo- toa muutetaan osana tarinaa (Kuva 2). Puhekuplan alku leikkautuu sivun yläreunaan, ja loppu puhekupla kiemurte- lee koko sivun läpi ja hahmo-
jen välistä, jääden joidenkin hahmojen taakse ja joidenkin eteen, osana kolmiulotteista maailmaa. Myös puhekuplan tekstin muoto eroaa täysin tavallisista puhekuplista, teksti vie koko puhekuplan tilan, ja kirjaimiin on lisätty yksityiskohtia, jotka vaikeuttavat tekstin tunnistamista suomen kieleksi. Tässä puhekuplan ja tekstin rajoja on puskettu äärimmilleen, ja se kertoo lukijalle, että tässä on hahmoja, jotka puskevat meidän ym- märryksemme rajoja. Tuntematon kirjainten ulkomuoto tekstin kiemur- telu tekevät lukukokemuksesta vaikeaa, kuin hahmon puheen kuulemi- nen olisi. Pelottavaa ja todellisuutta rikkovaa.
Sarjakuva voi käyttää sanaa ja tekstiä erittäin visuaalisilla tavoilla, ja tämä visuaalisuus on osa tarinaa. Tekstin sanojen merkityksen kääntä- minen ei ole sarjakuvassa riittävää, vaan myös tekstin ulkomuodon vä- littäminen käännöksessä on lukijalle koko tekstin oikeaa kääntämistä.
Kuva 1. Humalainen henkilö katkaisee puhelimen langan.
Kuva 2. Uhkaavat hahmot puhuvat.
(Mari Ahokoivu, 2018)
2.4 Kaksikielisyys
Kahden kielen liittämistä yhteen julkaisuun tapahtuu useista eri syis- tä, ja esimerkkejä erilaisista ratkaisuista on löytynyt hyvin. Esittelen ja analysoin näitä esimerkkejä, ja muodostan näistä oman ymmärrykseni sille, mitä teen omassa työssäni.
Minulla on kokemusta sarjakuvan tekemisestä englanninkielisen kään- nöksen kanssa painettuun julkaisuun. Limingan kansanopistossa ensim- mäisenä vuotenani sarjakuvalinja teki sarjakuvalehden nimeltä Mytolo- giikka (2015). Meitä ohjeistettiin sarjakuvan tekemisessä paljon, mutta käännös oli jätetty hyvin pienelle huomiolle. Tiesimme vain, että kään- nös piti tehdä ja toimittaa sarjakuvatiedoston kanssa. En osallistunut julkaisun taittoon mitenkään, joten tekstin sijoittelusta vastasi opettaja.
Sarjakuvani (Kuva 3) myytti prinsessa Kaguyasta on Japanista, joten halusin viimeisessä ruudussa tuoda japanilaisen sarjakuvan tuntua. Ja- panilaisessa sarjakuvassa käytetään harvoin sidottua ruutukokoa strip- pien ulkopuolella, ja ruutujen muodolla ja sijoittelulla tuodaan paljon tunnelmaa sivulle. Tästä inspiroituneena jatkoin viimeisen ruudun mar- ginaaleihin saakka, antaen sille isomman ja vaikuttavan tilan sivulta.
Lehden taitossa käännökset ovat sijoitettu marginaaleihin sivun kes- kelle, mutta koska puolet sivun alaosan marginaalista on kuva-alaa, on käännös siirretty olemaan sivun vasemmassa alareunassa. Vaikka viimei- sen ruudun alaosassa ei ole mitään tärkeää tietoa lukijalle, koska tai- ton on tehnyt opettaja, joka on sarjakuvatekijä eikä graafikko, hän on painottanut kuvan kokonaista esittämistä, eikä käännöksen sijainnin yh- denmukaisuutta. Lehdessä on useampi sarjakuva, jossa kuvitus jatkui kaikkiin reunoihin, jolloin käännös on keskitettynä sivun alareunassa.
Prinsessa Kaguya-sarjakuvassa suuri osa tarinaa on kerrottu tekstissä, mutta sarjakuvan huipentuma on viimeisen ruudun paljastus, jossa Ka- guya, käsittämättömän kaunis nainen, eroaa kaikista muista sarjakuvan ihmisistä siten, että tämä näyttää japanilaisen sarjakuvan isosilmäiseltä suloiselta päähenkilöltä. Kirjoitetun tekstin kertoessa suurimman osan tarinasta, käännös alareunassa toimii sujuvasti lukijan kannalta nopealla lukuvauhdilla, jossa lukija lukee käännöksen ja katsoo sitten sarjakuvan yleisen piirtojäljen ja viimeisen ruudun piirtojäljen eroa.
Koska käännöksen tekemistä ei ohjattu, Mytologiikassa näkyy mon-
ta eri ratkaisua kääntämiseen. Minä en käännöksessäni numeroinut Kuva 3. Sarjakuva japanilaisesta kansantarusta. (Aalto Dyer, 2015)
kuplien tai kerrontaruutujen lukujärjestystä, merkkasin ruudusta toiseen siirtymisen rivivaihdolla käännöksessä. Erotin dialogin kertojaäänestä lainausmerkeillä. En merkinnyt käännöksessä viimeisen lauseen jakau- tuvan kahden puhekuplan välille, mikä voi hämmentää käännöksen luki- jaa, ja saattaa heidät luulemaan, että käännöksestä puuttuu lause.
Kuvassa 4 näkyvä sarjakuva on myös Mytologiikassa, ja sen käännös on tehty erittäin harvinaisella tavalla. Sen sijaan, että teksti olisi kään- netty mahdollisimman luontevasti mutta sanatarkasti, tässä sarjakuvas- sa käännös kuvailee mitä sarjakuvassa tapahtuu muutamalla lauseella ilman mitään yksityiskohtia, niin kuin tiivistelmä. Koska sarjakuvan dialo- gi on erittäin runsasta, voi olla, että tekijä ei halunnut hämmentää kään- nöksen lukijaa isolla tekstimassalla. Voi olla myös, että tekijä ei nähnyt käännöksen lukijan kokemusta tärkeänä ja kirjoitti lyhyen tiivistelmän täyttääkseen käännöksen vaatimuksen minimin. Kummassakin tapauk- sessa, lukija jää katsomaan sarjakuvaa erillisenä tarinasta ja joutuu itse kuvittelemaan missä mikäkin tarinan kohta tapahtuu ja miltä se kuulos- taisi hahmojen suusta kerrottuna.
BD@fi (Arktinen Banaani, 2001) on painos suomalaisten tekijöiden sarjakuvia. Sarjakuville oli näyttelyitä Suomessa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa. Sarjakuvien kieli on pääasiassa suomi, mutta muutama sar- jakuva on tekstitön tai sisältää englanninkielistä tekstiä. Kirjassa sarja- kuvan on sisällytetty sarjakuvien ranskankielinen ja englanninkielinen käännös, sekä esittely tekijästä kummallakin kielellä. Esittelyä tekijäs- tä ei ole Suomen kielellä, eikä englanninkielistä tekstiä sarjakuvissa ole käännetty suomeksi. Kirjassa kaikki sarjakuvat ovat kaksi sivua, yksi sar- jakuva per aukeama. Ranskan kieli vasemmalla ja Englannin kieli oikeal- la. Tämä asettelu auttaa käännöksen lukijaa löytämään helposti oman kielensä. Tässä kirjassa puhekuplat on erotettu käännöksessä numeroin- nilla, kuten kuva 5:n Pauli Heikkilän sarjakuvassa näkyy. Numerointi al- kaa alusta toisen sivun käännöksen kanssa, mikä auttaa lukijaa kerto- maan missä seuraavan sivun käännös alkaa, mutta tämän lisäksi sivujen käännökset ovat omat kappaleensa, joiden välissä on huomattava tila.
Muista esimerkeistä tämä julkaisu poikkeaa siten, että sarjakuvasivun käännös ei ole aina kyseisen sivun alla. Koska käännös on kahdella kie- lellä, voi olla yhden käännöksen lukijalle johdonmukaisempaa katsoa käännös yhdeltä sivulta, eikä levitettynä kahdelle sivulle.
Kuva 4. Sarjakuva irlantilaisesta pubista. (Petrus Louhio, 2015)
Useammalle kielelle kääntäminen yhdessä julkaisussa on tapahtu- nut myös kirjassa FUgrics (Hukkanen, Voronkova, 2020), joka on ko- koelma sarjakuvia suomalais-ugrilaisilta tekijöiltä. Sarjakuvat piirrettiin Elävä kieli-projektin järjestämissä työpajoissa, jotkut tekijöistä piirsivät niissä sarjakuvaa ensimmäistä kertaa. Jokainen sarjakuva on toteutettu strippi-muodossa samaan neljän ruudun jakoon, niin kuin näkyy Elina Potapovan sarjakuvassa (Kuva 6). Kirja on jaettu lukuihin kielen perus- teella, ja sarjakuvat on käännetty suomeksi ja englanniksi. Käännökset tässä kirjassa eivät ole sivun alareunassa, vaan ruudun käännös on ruu- dun vieressä. Käännöksessä ei käytetä puhekuplien numerointia, vaan puhekuplat erotetaan vinoviivalla. Puhekuplien sisältö eritellään puhe- kuplien ulkopuolisesta tekstistä ruudussa käyttämällä kursivointia puhe- kuplien tekstille. Tämä auttaa käännöksen lukijaa huomaamaan missä dialogi loppuu.
Kuva 5. Oikeanpuoleinen sivu aukeaman kokonaisuudesta.
(Pauli Heikkilä, 2001) Kuva 6. Sarjakuva sarjakuvaa tekevästä mummosta. (FUGrics, 2020.)
Lukijakokemukseni kirjan sarjakuvissa soljui luontevasti, koska sarja- kuvat olivat vain neljä ruutua, tekstin määrä sivulla ei tuntunut novellil- ta, ja oikean puhekuplan päättely jokaiselle käännökselle oli helppoa.
Tähän on voinut vaikuttaa se, että tekijät olivat itse vasta tutustumassa sarjakuvan kerrontaan ja päätyivät yksinkertaisiin lukukokemuksiin, jot- ka vastaavat heidän tuoretta ymmärrystään sarjakuvakerronnasta. FU- grics on näissä esimerkeissä ainut julkaisu, jossa käännöksen teksti on tuotu sarjakuvan rinnalle, eikä ole sarjakuvan alla visuaalisesti alistettu- na. Käännöksen lukijana, tämä kutsuu minut vaihtamaan tekstin lukemi- sen ja kuvan lukemisen välillä koko sarjakuvan ajan. Tämän kirjan sarja- kuvien käännökset olivat osa lukijalle tehtyä polkua.
Viimeinen esimerkki, jota käsittelen, tulevat sarjakuvasta Oksi (Aho- koivu 2018). Rissanen (2013) kirjoitti kääntäjän työn tavoitteesta, mikä on tuoda sama kokemus ja ymmärrys käännöksen lukijalle kuin alku- tekstin lukijalle. Sivulla 52 (Kuva 7) lintuhahmo esittelee itsensä sotka- na. Koska Oksi on hyvin uppoutunut Suomen mytologiaan, käännöksen lukijalle voi sotkan merkitys jäädä ymmärtämättä. Kääntäjä on lisännyt käännökseen yläindeksiin numeron, jonka avulla lukija voi kirjan lopus- ta löytää sanaan liittyvän lyhyen syventävän selityksen. Jos lukija haluaa pitää tämän tiedon mielessään, hänen täytyy kumminkin löytää tämä sivu kirjan lopusta ja sitten jatkaa lukemista aukeamalta, johon oli jää- nyt, luoden keskeytyksen lukukokemukseen. Selitykset kirjan lopussa ovat hyvin lyhyitä ja napakoita, eivätkä olisi vieneet paljon tilaa sivul- ta sisällyttää ne suoraan käännöksen alle. Tämä on myös tilanne, mis- sä kääntäjä voi itse päättää onko sotkan merkitystä avattava enempää, verraten siihen kuinka helposti suomalaiselle lukijalle sotkan merkitys avautuu ilman selitystä. Itselleni sotkalintu ei merkinnyt mitään, lukies- sani sarjakuvaa, ja olin yllättynyt, että siihen liittyi kääntäjän selitys.
Kuva 7. Sotka esittelee itsensä. (Ahokoivu, 2018.)
3. Asunnossani kummittelee
3.1 Asunnossani kummittelee! internetissä
Asunnossani kummittelee! on internetissä julkaistu sarjakuvani. Netti- sarjakuvan julkaiseminen alkoi 2015. Se perustui kuusisivuiseen lyhyeen sarjakuvaan, jonka tein 2015 keväällä Limingan kansanopiston sarjaku- valinjalla ensimmäisenä vuonna. Toisena vuonna samalla linjalla otin projektikseni jatkaa sarjakuvan tarinaa ja tein sarjakuvaa yli 50 sivua li- sää 2015-2016 lukuvuotena. Kun olin saanut sen osan sarjakuvasta pää- tökseen, käänsin siihen mennessä julkaistut 64 sivua englanniksi ja jul- kaisin ne myös netissä.
2016 syyskuussa jatkoin sarjakuvaa jatko-osalla, jota kutsuin ”Tyttöys- täväni kävelee seinien läpi”. Tällä kertaa, kun tein sarjakuvaa suomeksi ja julkaisin sitä netissä, julkaisin samanaikaisesti englanninkielisen kään- nöksen. Tässä vaiheessa englannin kieli nousi lähelle suomen kielen asemaa sarjakuvassa, mutta pidin silti suomen kielen tärkeämpänä.
Sarjakuvan tarina käsittelee Marin ja Leenan romanssin syntymistä, heidän mielenterveyttään ja Marin ja hänen isosiskonsa suhteen kor- jaamista homofoobisen menneisyyden jälkeen. Suurimman osan sar- jakuvasta Leena ja Mari ovat onnellisessa parisuhteessa, josta Mari saa paljon tukea. Sarjakuvan päähenkilö on Mari. Hän on nuori aikuinen, joka käy koulua ja tekee töitä samaan aikaan, voidakseen asua omil- laan. Leena on haamu, joka kummittelee Marin asunnossa.
Sarjakuva alkaa Marin herätessä liian sairaana mennäkseen kouluun tai töihin. Jouduttuaan pysähtymään hetkeksi miettimään, Mari huo- maa, että hänen asunnossaan on haamu. Leenaa on innoissaan sii- tä, että hänet on viimeinkin huomattu. Mari kiirehtii terveydenhoita- jalle hakemaan sairasloman. Koko matkan terveydenhoitajalle ja kotiin Mari on näkevinään haamuja, ja palaa kotiin erittäin huonovointisena.
Mari ärähtää Leenalle ja menee sitten nukkumaan lopuksi päivää. Tosin ennen nukahtamista Mari heittää huoneeseen pienen anteeksipyynnön ärähtämisestä. Kun Mari herää, hän uskoo kaikkien kummitusten olleen yhtä lailla mielikuvituksensa tuotosta, ja säikähtää Leenaa taas kerran, kun Leena esiintyy. Leena vaatii, että Mari pitää koko päivän vapaata.
Mari suostuu, ja alkaa esittämään Leenalle kysymyksiä hänen olemassa- olostaan. Mari on asian kanssa suhteellisen tyyni, mutta kauhistuu jois-
tain Leenan ominaisuuksista. Mari alkaa jopa heittämään vitsiä Leenan kanssa ja Leena nauraa rattoisasti. Leena sanoo, että tuntuu hyvältä nauraa pitkästä aikaa, ja tämä lämmittää Marin mieltä. Mari laittaa itsel- leen aamiaista ja naiset katsovat ohjelmaa yhdessä Marin kannettavalta tietokoneelta. 20:s sivu päättyy sarjaan ruutuja, jossa huone pimenee, antaen kuvan siitä, että tunteja kuluu heidän viettäessä aikaa yhdessä.
Sarjakuvan lukijakunta pysyi pienenä sarjakuvan loppuun saakka.
Päätin sarjakuvan 2019 syksyllä, ja siihen mennessä suomenkielistä jul- kaisua seurasi vähän alle sata ihmistä ja englanninkielistä julkaisua seu- rasi päälle kaksisataa. Vaikka englanninkielinen julkaisu oli suositumpi, en silti antanut käännöksen vaikuttaa siihen, että suunnittelin ja toteu- tin sarjakuvan suomenkielisenä, enkä vältellyt vitsejä, jotka perustuivat suomen kieleen. Siitä huolimatta koko sarjakuvan aikana tuli vastaan vain yksi vitsi, jota ei voinut ohittaa tai selittää, joten englanninkielises- sä käännöksessä suoraan kirjoitin vitsin paikkaan, että siinä oli vitsi, jota ei voinut kääntää. Vitsi oli sarjakuvan loppupäässä, joten sen ongelman ratkominen ei toteudu tässä työssä.
Sarjakuvan sivun koko on epätavanomainen, A4 vaakasuunnassa.
Tämä on jälleen yksi jälki, jonka Limingan sarjakuvalinja on jättänyt sar- jakuvaan. Koulussa suosittiin sarjakuvien tekoa koulutöihin vaakata- soon, jolloin ne sopivat projektorissa näytettäviksi paremmin. Asunnos- sani kummittelee!-sarjakuvan sivun ruutujaossa on selkeät kaksi riviä, tätä sivusommittelua Manninen (1995, 34) kutsuu nimellä säännöllinen kuvarivijako ja kuvailee sommittelua sidotuksi.
3.2 Suunnittelu
Esimerkeissä kaksikielisistä julkaisuista näkyy suosittu metodi, missä käännös sivun tekstistä on sivun alamarginaalissa. Tällä tapaa sisällytet- ty käännös ei tunkeudu sarjakuvan tilaan, eikä sarjakuvan kuvaa tai teks- tiä tarvitse muokata. Tämä käännöksen tyyli häiritsee lukemista vähiten, kun tekstiä sivulla on vähän. Kun lukijan katseen täytyy kulkea sivun kes- keltä sen pohjalle ja takaisin, lukija voi päätyä keskittymään vain kään- nöksen lukemiseen ilman kuvan silmäilyä. Jos sivulla on kahden henki- lön dialogi (Kuva 8) tämä pelkkä käännöksen lukeminen ei tuo lukijalle tietoa siitä, mitkä tekstipätkät ovat kenenkin hahmon puhetta.
Lukijan silmän liikkuminen sivulla koostuu muutamasta eri osasta.
Länsimaalainen tekstin lukeminen on vasemmasta oikealle, ylhääl- tä alas. Tämä on myös ruutujen lukusuunta. Sarjakuvaa lukiessa lu- kija tietää puhekuplien tarkoituksen, joten lukijan silmä yleensä ha- kee ruudusta alussa puhe- ja ajatuskuplien sijainnin. Viimeinen osa lukijan silmän liikkumista sivulla ohjaa ihmiskasvot. Ihmisvauvoja kieh- tovat kasvot, ja vauva tunnistaa kasvot kauan ennen kuin vauva tun-
nistaa muita objekteja. (Stanford, 2012.) Aivot tunnistavat tarpeen tul- kita kasvojen tunteita, ja luontevasti yhdistävät puhekuplan kirjoitetun tekstin hahmon kasvojen ilmeen tekstiin. Kuvassa 9 sininen viiva esit- tää lukijan katseen oletettua liikkumista sivua lukiessa. Tämä on luki- jalle luotu polku sarjakuvaa tehdessä.
Tavoite tässä työssä ennen kaikkea on yhdistää käännöksen lukijalle käännöksen teksti kuvan tulkitsemiseen. Tämä olisi vaikeampaa, jos ha- luaisin säilyttää alkuperäisen suomenkielisen tekstauksen, mutta tämä
ei ole este, koska haluan myös uudelleen työstää suomenkielisen tekstauksen lisätäk- seni sen luettavuutta.
Tekstasin alkuperäisen tekstin kummalla- kin kielellä versaaleilla, koska tiesin sen ole- van helpommin luettavaa (Kuva 8). Sain sil- ti palautetta sarjakuvan tekstauksen jäljestä.
En halunnut palata versaaleihin, koska en ko- kenut sen olevan yhtä viehättävän näköistä kuin gemena-kirjainten sisällyttäminen.
Kuva 8. Ensimmäinen sivu nettisarjakuvassa.
Kuva 9. Lukijan katseen oletettu liikkuminen sivua lukiessa.
Kuva 10. Apuviivat.
Lähestyin suomenkielisen tekstin tekstaamista kaikin apukeinoin, mitä en tehnyt alun perin piirtäessäni sarjakuvaa. Näiden apujen käyt- tö helpottui, koska tein tekstaamisen tietokoneella. Pidin tekstin takana toisella tasolla apuviivoja (Kuva 10), joihin merkitsin myös erikseen ge- mena-kirjainten korkeuden. Tämä lähestymistapa tekstaamiseen tuotti selkeämpää tekstiä. (Kuva 11)
Suomenkielisen tekstin tekstaamisen jälkeen aloin sovittelemaan englanninkielistä tekstiä sivulle. Suomenkielisen tekstin ollessa käsin tekstattu ja gemena-kirjaimilla, käytin englanninkielisessä käännöksessä valmista fonttia, Classic Comics, joka on täysin versaaleilla. Tämä orgaa- nisen elävän muodon ja mekaanisen toistuvan muodon ero on autta- massa lukijaa tunnistamaan oman kielensä. Suomen kieli oli sarjakuvan alkuperäinen kieli, joten annoin suomenkieliselle kirjoitetulle tekstille elävämmän muodon, joka uppoutuu sarjakuvaan luonnollisemmin.
Käytin kokeiluissani testilukijaa, joka on kokematon sarjakuvan luke- misessa, eikä omannut tällä hetkellä tarpeeksi suomen kielen ymmär- rystä lukeakseen sarjakuvaa ilman käännöstä.
Kuva 11. Uudelleen tekstattu ensimmäinen sivu. Kuva 12. Ensimmäinen sivu, käännös ruudun alla.
Kuva 13. Ensimmäinen sivu, käännös tekstin välissä.
Kuva 15. Ruutu, jossa lämpömittari piippaa.
Kuva 14.
3.3 Uudet kuplat
Suomen kielen rivivälien tiivistäminen ei silti auttanut aina tuomaan tar- peeksi tilaa ruutuun. Varjopuoli siinä, että englanninkielisen käännök- sen tekeminen ei vaikuttanut sarjakuvan tekemiseen, on puhekuplien tilan puute. Työskentelytyylini sarjakuvaa tehdessä oli tekstata puhe- kuplien teksti ensin, ja sitten piirtää puhekuplan muoto tekstin ympäril- le, vahvasti tekstin muotoa hyväillen, jättämättä paljoa tyhjää tilaa kup- lan sisälle (Kuva 16).
Olin päättänyt omistautua alkuperäisen sarjakuvataiteen säästämi- seen. Koska sarjakuva on vuosien aikana piirretty, piirtojälki on muut- tunut paljon alusta, hahmot on vaikea tunnistaa ensimmäisistä sivuista samoiksi, kun sarjakuvan lopussa. Pienten virheiden korjaaminen saat- taisi helposti päätyä koko sarjakuvan uudelleen piirtämiseen, mikä toisi vain väliaikaisen helpotuksen, kun ajan kuluessa vanha jälki alkaa taas pistämään silmään.
Tässä tilanteessa kuplien muotoon oli kumminkin kajottava, koska olin muuten todella tyytyväinen ideaan käännöksestä puhekuplien si- Kuva 16. Toinen sivu alkuperäisillä kuplilla.
sällä. Yritin säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä piirtojälkeä kuplien ulkopuolella ja olla lisäämättä lisää piirtojälkeä. Keskityin tuo- maan kuplien muotoa pyöreämmäksi, vähemmän kulmia.
Vältin jo olemassa olevan kuvan peittämistä, ja tämä johti puhekup- lan ja hahmon piirroksen päällekkäisyyteen. (Kuva 17.)
Kuva 17. Ylempi puhekupla jää hahmon pään taakse.
3.4 Lopullinen tekstaus
Lopullinen työ oli skannattujen sivujen muokkaaminen Adobe Photos- hopilla alusta loppuun. Sarjakuvasivun muokkaamisen skannauksesta siistittyyn painovalmiiseen muotoon on tässä työssä epäolennainen, jo- ten hyppään tästä työskentelyyn tekstin kanssa.
Käännöksen sijoitus suomenkielisen tekstin alle puhekupliin ja äänie- fektien alle tuli omasta ymmärryksestäni lukijan kokemuksesta ja lukijal- le polun luomisesta sarjakuvan tekijänä. Pidin käännöksen lukijan polun yhtenäisenä suomen kielen lukijan kanssa tällä tavalla. Tämä myös toi käännöksen lukijan yhdistämään ääniefektien käännöksen suomenkieli- sen ääniefektin visuaalisuuden kanssa.
Käytin suomen kielen tekstaamisessa piirtonäyttöä ja sivellintä, joka ulkomuodoltaan vastasi 5mm-kokoista kuitukärkikynää, jolla piirsin sar- jakuvan alkuperäisesti. Pidin sivellinkoon kumminkin hieman pienem- pänä, jotta kirjainten muodot pysyisivät pienemmässäkin koossa tun- nistettavana. Tekstasin suomen kielen gemenoilla, koska koen itse genema-kirjainten käytön tekstissä helpottavan luettavan tekstin kir- joittamista. Tekstatessa pyrin katsomaan kirjaimia muotoina, joita yritän toistaa, eikä sanoina, joita yritän kirjoittaa.
Apuviivoja käyttämällä tekstasin alkuperäisen suomenkielisen tekstin.
Liikutin tekstiä tiukentaakseni riviväliä ja muotoilemaan tulevaa uutta puhekuplaa. Tämän jälkeen kirjoitin käännöksen Classic comics-teksti- tyypillä, ja liikuttelin sitä tekstauksen ympärillä, kunnes löysin sille sopi- van paikan. Tämän jälkeen maalasin valkoisella vanhojen puhekuplien päältä, ja piirsin uudet kuplat vähän isommalla siveltimellä kuin teks- tauksen sivellinkoko.
Suomenkielinen teksti ja ääniefektit olivat käsin tekstattuja, kos- ka halusin niiden sulautuvan sarjakuvan ulkonäköön. Sarjakuvan side Suomeen ja suomalaisuuteen on jotain, mitä halusin korostaa. Eng- lanninkielinen tekstaus oli valmiilla tekstityypillä, jotta se erottuisi suo- menkielisestä tekstauksesta. Classic comics toimi erilaisena suomenkie- liselle tekstaukselle myös siinä, että tekstityyppi oli vain versaalikirjaimia.
Valmis työ löytyy liitteenä lopusta.
4. Yhteenveto
Mainitsin johdannossa, että toivon tekeväni tämän saman prosessin koko sarjakuvan kanssa, ja tehdä kaksikielisen kirjan sarjakuvasta. Pelk- kä sarjakuvan muokkaus ja tekstaaminen on tässä iso urakka, mutta tunnen löytäneeni työn lopussa työtavan, joka on soljuva ja helppo.
Ensimmäisessä 20 sivussa sarjakuvasta on jo ilmennyt paljon erilaisia ongelmallisia tilanteita, missä teksti on ollut osa sarjakuvan kuva, mut- ta sain nuo tilanteet ratkaistua itseäni tyydyttävällä tavalla ilman suuria ponnisteluja.
Lähdin tekemään tutkimusta aiheeseen, koska olin omasta kokemuk- sestani pettynyt kaksikielisten sarjakuvien käännöksen sijoittamisen tyy- pilliseen malliin. Sarjakuvan teorian tutkiminen näytti sanoilla minulle sen, mitä tunsin. Kuten käsitys lukijalle polun luomisesta ruutujaolla si- vulle, tämä oli jotain mitä opin tekemään vaistomaisesti, kun kasvoin sarjakuvien kanssa. Mutta tunnen olevani voimaantunut, kun minulla on sanastoa, jolla selittää nyt omaa tietämystäni.
Isoin merkki minulle omasta onnistumisestani on se, että koelukijani, täysin sarjakuvaneitsyt ja suomea vähän ymmärtävä, ymmärsi sarjaku- van tarinan täysin lukiessaan lopullista tuotosta.
5. Lähteet
Kirjalliset lähteet
Koskela, I. 2018 Uusi sarjakuvantekijän oppikirja. Espoo: Arktinen banaani
Manninen, P. 1995. Vastarinnan välineistö: Sarjakuvaharrastuksen merkityksiä. Tampere university press: Tampere
Rissanen, R-K. 2013. Tila ja kuva sarjakuvakääntäjän haasteina.
Tampereen yliopisto. Opinnäytetyö.
Sähköiset lähteet
Busch, L. 2021. Onomatopoeia in Comics. On the A-Human Theatre of Expression in Graphic Representations [viitattu 31.3.2021].
Saatavissa: https://www.theater-wissenschaft.de/miszellen- onomatopoeia-in-comics/
FindLaw. 2016. Movie Day at the Supreme Court or ”I Know It When I See It”: A History of the Definition of Obscenity [viitattu 29.3.2021].
Saatavissa: https://corporate.findlaw.com/litigation-disputes/movie- day-at-the-supreme-court-or-i-know-it-when-i-see-it-a.html
Stanford. 2012. Infants process faces long before they recognize other objects, Stanford vision researchers find [viitattu 31.3.2021].
Saatavissa: https://news.stanford.edu/news/2012/december/infants- process-faces-121112.html
Kuvalähteet
Oksi
Mari Ahokoivu
Dardedze Holografija, Latvia 2018
BD@fi – Sarjakuva ja moderni teknologia Arktinen Banaani
Painotalo Auranen Oy, Forssa 2001
Mytologiikka Lisko klassikot 10
Limingan taidekoulun sarjakuvalinja 2015 Toim. Keijo Ahlquist ja Mikko Jylhä Joutsen median paino, Oulu 2015
FUGrics
Sarjakuvia suomalais-ugrilaisesta maailmasta Toim./eds. Sanna Hukkanen, Anna Voronkova Dardedze holografija, Latvia 2020
