Globalisoituminen ja kansalaisten hyvinvointi

(1)

Globalisoituminen ja kansalaisten hyvinvointi*

PERTTIHAAPARANTA

professori

Helsingin kauppakorkeakoulu

Talouksien globalisoitumisen selkein merkki on, että kansalliset markkinat ovat avautuneet tai ne on avattu ulkomaiselle kilpailulle ja yritykset etsivät markkinoita kotimaan ulkopuo- lelta. Samanaikaisesti tuotannontekijät liikku- vat aiempaa enemmän kansallisten rajojen yli.

Suuri osa maailmankaupasta ja itse asiassa suurin osa ns. kehittyneiden maiden ulkomaankau- pasta on jo yritysten sisäistä kauppaa eli tuotteiden siirtoa saman yrityksen eri maissa sijait- sevien toimipisteiden välillä.

Perinteisen kansantaloustieteellisen aj attelu- tavan näkökulmasta globalisoituminen voi vain kasvattaa kansalaisten hyvinvointia. Uusien markkinoiden avautuminenhan lisää mahdollisuuksia esimerkiksi kuluttaa uusia tuotteita tai löytää yrityksen tuotteille uutta kysyntää. Näitä mahdollisuuksia ei kenenkään ole pakko hyö- dyntää, mutta jos niitä hyödynnetään, niin tus- kin kukaan tekee sitä vastoin etuaan. Tämä ajattelutapa on kuitenkin vähemmistössä siinä keskustelussa, jota globalisoitumisen vaikutuksista on käyty viimeisen 10 vuoden aikana.

David Korten on kirjassaan "Maailma yhti-

*

Virkaanastujaisesitelmä 31.10.1997

öiden vankina" koonnut yhteen keskustelussa enemmistön huolia globalisoitumisen vaikutuksista. Hänen keskeiset ajatuksensa voidaan esittää lyhyesti seuraavasti¹: Globalisoituminen irrottaa ja on jo irrottanut yhteiskunnallisen päätöksenteon lähtökohdat ihmisten tarpeista.

Päätöksenteko on luisunut maailmanlaajuisille

1 "Maailmanlaajuinen talousjärjestelmä palkitsee yh- tiöitä ja niiden johtajia avokätisesti arveluttavistakin toimista: tuotannon siirtämisestä työväkeä riistäville yrityksille, luonnonmetsien avohakkuista, kymmeniä tuhansia työntekijöitä syrjäyttävien teknologioiden käyttöön ottamisesta, myrkky jätteiden holtittomasta käsittelystä ja poliittisten toimintamallien muokkaa- misesta niin, että ne suosivat yhtiöiden etuja pikem- min kuin ihmisten etuja" (s. 154)

"Silloin kun taloutta vielä säätelivät kansalliset rajat ja ne rajautuivat yksittäisille alueille, saman kaupun- gin tai valtion alueella eläviä ihmisiä vielä yhdisti tunne kansallisista tai yhteisöllisistä intresseistä, joita he kaikki palvelivat omalla tavallaan. Heidän koh- talonsa kytkeytyivät toisiinsa, olivatpa heidän risti- riitansa kuinka suuria tahansa" (ss. 151-152), David Korten "Maailma yhtiöiden vallassa", Like, 1997.

(2)

yhtiöille, joiden toiminta on vääristynyt lyhyt- näköiseen voittojen tavoitteluun. Olemassaole- vaa talousjärjestelmää ei voi kutsua markkina- taloudeksi, koska vallitseva yhtiömuoto on eristänyt yritysten päätöksenteon ihmisten arki- päivästä päinvastoin kuin silloin kun tuotanto tapahtuu pienyrityksissä. Tämän vuoksi yritykset eivät toiminnassaan enää kuuntele tavallisen kansalaisen ääntä ja ongelma vain pahenee, kun yritysten toiminta ylittää kansalliset rajat.

Yritysten voima suhteessa tavalliseen kansalai- seen kasvaa yrityksen toimiessa globaalisti.

Siksi globalisoituminen johtaa maailmassa ja kunkin maan sisällä yhteiskunnallisen ja taloudellisen epätasa-arvon lisääntymiseen ja ympä- ristöongelmien pahenemiseen.

Korten väittää, että nämä ongelmat alkoivat kasaantua 19S0-luvulla. Itse asiassa globalisoitumisessa on ollut monia aaltoja ja maailma oli monessa mielessä globalisoituneempi 1800-luvulla kuin se on nyt. Voidaankin kysyä, vah- vistavatko kokemukset aiemmilta aikakausilta Kortenin väitteet. Yksi huomattavimmista talo- ushistorioitsijoista, ranskalainen Annalisti-kou- lukunnan perustaja Femand Braudel¹on koonnut yhteen oman näkemyksensä aiempien maa- ilmantalouksien opetuksista nykypäivälIe kol- meksi teesiksi, jotka paljolti muistuttavat Kor- tenin ajatuksia. Braudel erottaa toisistaan kapi- talismin ja markkinatalouden. Markkinatalous on Braudelin mukaan vaihdantaa, jota luonneh- tii voimakas kilpailu ja läpinäkyvyys. Läpinä- kyvyys tarkoittaa sitä, että vaihdannan osapuolet ovat yhtä vahvoja, ja että ne tietävät etukä- teen keskinäistä toimintaansa sitovat pelisään- nöt ja kykenevät arvioimaan luotettavasti toiminnan lopputuloksen kummankin kannalta.

Kapitalistinen vaihdanta perustuu erilaisille

1 Femand Braudel "Afterthoughts on Material Civi- lization and Capitalism", Johns Hopkins University Press, 1979.

hierarkioille, jolloin markkinavaihdannan eri osapuolet ovat epätasa-arvoisessa asemassa.

Braudelin mukaan nykyistä talousjärjestelmää voidaan edelleen luonnehtia kapitalistiseksi, koska se on peruspiirteiltään täysin samanlai- nen kuin talousjärjestelmä pari vuosisataa sitten. Braudelin kolme teesiä ovat seuraavat: En- siksi, kapitalismi perustuu globaaliin voimava- rojen ja mahdollisuuksien käyttöön. Toiseksi, kapitalismi nojautuu edelleen laillistettujen tai tosiasiallisten monopolien toimintaan. Kolman- neksi, kapitalismi ei kuitenkaan koskaan ole vallannut eikä valtaa kaikkia elämän alueita, sen ulkopuolella on mahdollisuus muunlaiselle vaihdannalle. Nyky taloustieteellisen tutkimuk- senkin valossa on selvää, että esimerkiksi mo- net sosiaaliantropologien tutkimat vaihdon muodot, kuten vastavuoroinen lahjojen anto, voivat elää rinnakkain markkinavaihdon kanssa ja itse asiassa ne voivat helpottaa talousyksi- köiden välistä yhteistyötä.

Vaikka yleisessä keskustelussa ovat enem- män esillä huolet globalisoitumisen haitoista, löydämme historiasta paljon esimerkkejä myös globalisoitumisen siunauksellisuudesta. Oulu oli 1700- ja 1800-luvuilla vauras kansainväli- nen kaupunki, jonka vauraus perustui Oulun porvarien kytkennöille kansainvälisiin mark- kinoihin²• Oulun kansainvälistyminen levitti varallisuutta myös muualle Suomeen. Savolai-

2 "Suomalaisten tuotteiden kansainvälinen kysyntä vilkastui ratkaisevasti, kun Yhdysvaltain vapaussota syttyi 1776. ... Oulun kauppaporvarit elivät kuu- meista aikaa ja pahoittelivat suuresti "Amerikan so- dan" päättymistä."

"Vuonna 1799 kaksikin Lappiin suunnannutta tutki- musretkikuntaa vietti aikaansa Oulussa. ... Oulun säätyläisten hienot salongit, muista notkuvat pito- pöydät ja kalliit ulkomaiset herkut sekä ylenpalttisen ystävällinen vastaanotto hämmästytti ja ihastutti kumpaakin.

(3)

set maanviljelijät oppivat muun muassa kilpai- luttamaan Oulun ja Pietarin kauppiaita saadak- seen paremman hinnan tuotteistaan^l. Kytkennät kansainvälisille markkinoille loivat siis edelly- tykset hyvinvoinnin yleiselle kasvulle.

Globalisoitumisen vaikutuksista esitetyt nä- kemykset ovat usein myös ristiriitaisia. Yksi paljon korostettu uhkakuva on, että markkinoiden kansainvälinen laajentuminen kanavoi kehitysmaissa halvalla (ja monesti epäinhimilli- sissä olosuhteissa) tuotetut tuotteet kehittynei- siin maihin, mikä johtaa täällä tuotannon supis- tuksiin ja sitä kautta elintason laskuun tai ainakin elintasoerojen ja muun epätasa-arvon kasvuun. Toisaalta on väitetty, että markkinoiden avautuminen avaa kehitysmaiden markkinat kansainvälisille suuryrityksille, mikä syrjäyttää paikalliset tuottajat ja estää kehitysmaiden elintason nousun. Nämä väitteet ovat sopusoinnus- sa keskenään vain, jos väitetään, että elintaso koko maailmassa laskee globalisoitumisen myötä. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että kaikkien ongelmien taustalla keskustelussa väitetään olevan taloudellisen kasvun ideologian. On vaikea nähdä, miten väite globaalisesta elintason laskusta ja väite jatku-

Gatkuu) "Kaisa Kauranen "Oulussa elettiin maailman-talouden ja vuodenaikojen rytmeissä", Hiiden- kivi 4/97.

1 "Bergbom (oululainen kauppias, PH) sai 1810 ja l820-luvulla Savo-Karjalan alueelta toistuvasti kir- jeitä, joissa kyseltiin voin ja muiden tuotteiden hin- toja Oulussa .... Suorimmin asian ilmaisi toisinaan Kuopiossa, toisinaan Pöljän kylässä kirjeensä päi- vännyt Adam Keijonen. Heinäkuussa 1817 hän selit- ti: "tänä kesänä minä olen ottanna jo tällä woita ko- kon nijn minulla on kahta lainen ajatus wietä sitä Petters porin Elickä tuota ulåaborin"."

Kaisa Kauranen "Oulussa elettiin maailman-talouden ja vuodenaikojen rytmeissä", Hiidenkivi 4/97.

vasta kasvusta voidaan hyväksyä samanaikaisesti, ellei luoda uhkakuvia maailmaa uhkaa- vasta jatkuvasta tuotteiden ylitarjonnasta. Täl- laisia uhkakuvia on esitetty viime aikoina, ja erityisen ongelmallisena on nähty tuottavuuden nousu kehitysmaissa, koska kehitysmaiden ky- synnän ei uskota kykenevän nousevan samaa vauhtia. Kaikkein nopeimmin kasvavien kehitysmaiden kauppa- ja vaihtotaseet ovat kuitenkin olleet ja yhä ovat vajeellisia eli kysyntä on niissä maissa kasvanut nopeammin kuin tuotanto.

Maailmanlaajuiset eriarvoisuus- ja ympäris- töongelmat sekä kehittyneissä maissa kasvaneet tulo erot ja työttömyys ovat kuitenkin mer- kittävät. Koska nämä ilmiöt esiintyvät samanaikaisesti kasvavan globalisoitumisen kanssa, on syytä selvittää, ovatko ilmiöt yhteydessä keskenään²•

Globalisoitumisen vaikutuksia voidaan yrit- tää tulkita ajattelemalla, että kyseessä on raken- nemuutokseen kohdistuva paine: uusien maiden mukaantulo kansainväliseen vaihdantaan ja yritysten siirtyminen uusille markkinoille suis- taa maailman pois vanhasta tasapainosta. Täl- löin tuotantopanosten on siirryttävä uusille toi- mialoille. Samalla eri panosten kysyntä voi muuttua suhteellisesti eri tavoilla, jolloin panosten markkinoilta saarnat suhteelliset korva-

2 "Maailmanpankin presidentti James W olfensohn vetosi ... jäsenmaihin, jotta ne tekisivät jotain talou- delliselle ja sosiaaliselle epätasa-arvolle, ennen kuin on liian myöhäistä. "Meidän pitää tajuta elävämme aikapommin kanssa. Jollemme toimi nyt, se voi rä- jähtää lastemme silmille." Kolme miljardia ihmistä elää vähemmällä kuin kahdella dollarilla päivässä, ja 1,3 miljardilla on vähemmän kuin dollari päivässä, hän muistutti."

Helsingin Sanomat 24.9.1997 "Syyllisten etsintä lei- maa Maailmanpankin kokousta"

(4)

ukset muuttuvat. Tällaisista lähtökohdista lä- hinnä USA:ssa Ga USA:sta) tehty tutkimus ei kuitenkaan ole havainnut globalisoitumisen ol- leen kovinkaan tärkeä selittäjä USA:n taloudessa tapahtuneille muutoksille. USA:ssa koulutetun ja kouluttamattoman työvoiman vä- liset palkkaerot ovat kasvaneet 1970-luvun alusta huomattavan paljon (itse asiassa joiden- kin arvioiden mukaan kouluttamattoman työ- voiman reaaliansiot ovat laskeneet), mutta globalisoitumisen on havaittu selittävän tästä korkeintaan 20 prosenttia. Korostettakoon kuitenkin, että poikkeavia tuloksia löytyy ja että esimerkiksi tutkimuksia Euroopan työttömyyden ja globalisoitumisen välisistä yhteyksistä on varsin niukalti. Tutkimuksissa saadaan kuitenkin yleisesti tulos, että globalisoituminen kasvattaa kokonaistuloja kaikissa maissa ja muun- laiset vaihtoehdot on jo tavallaan suljettu pois itse tutkimusasetelmassa. Tämän vuoksi on syytä kysyä, muuttuvatko johtopäätökset, jos lähtökohtana ovat sellaiset asetelmat, joissa periaatteessa on mahdollista, että tulot ja hyvinvointi ainakin jossakin päin laskevat.

Kansantaloustieteelle luonteva tapa ymmär- tää ongelmia on kysyä, mikä estää sen, että markkinamekanismi ei toimi kunnolla. Koska globalisoitumisessa on paljolti kyse yritystoiminnan laajentumisesta, tällaisen kysymyksen esittäminen on paikallaan nytkin.

Useimmissa globalisoitumiskritiikeissä vii- tataan kahteen syyhyn, joiden vuoksi markkinat eivät toimi, nimittäin ulkoisvaikutuksiin ja yritysten markkinavoimaan. Markkinoiden kat- sotaan epäonnistuvan siksi, että talousyksiköt eivät joudu vastaamaan kaikista omien toimi- ensa aiheuttamista kustannuksista, tai siksi, että markkinahinnat eivät heijasta vain tuotannon aiheuttamia kustannuksia vaan niissä on markkinavoiman aiheuttama lisää. Ulkoisvaikutuk- sista voivat olla esimerkkinä tuotannon aiheut-

tamat säätelemättömät päästöt, markkinavoi- masta esimerkkeinä voidaan pitää suuryritysten käyttäytymistä Latinalaisen Amerikan ns. ba- naanivaltioiden työmarkkinoilla aina 1970 -lu- vulle asti.

Ulkoisvaikutuksilla on ainakin periaatteessa huomattava merkitys taloudellisten toimintojen jakautumiselle eri alueiden kesken ja sitä kautta hyvinvoinnin jakautumiselle maailmassa.

Albert Hirschman esitti 1950-luvulla taloudellisen kehityksen nojautuvan yritysten välisiin kytkentöihin. Uusien yritysten tulo jollekin alu- eelle on sitä helpompaa mitä enemmän siellä jo on yrityksiä, koska laaja yrityskanta mahdollistaa työnjaon hyödyntämisen ja siten tuottavuuden nousun. Tuottavuuden kasvu mahdollistaa tulojen kasvun, jota tarvitaan, jotta kasvanut tuotanto kohtaisi kysynnän. Yritysten ja työ- voiman alueellinen keskittyminen, kehitys ja aineellinen hyvinvointi siis kietoutuvat yhteen.

Hyvinvointi siis kasvaa maailman metropoleis- sa ja laskee reuna-alueilla. Uusi kansantalous- tieteellinen ns. "economic geography" tutkimus on systematisoinut tämän ajattelun ja myös liittänyt sen globalisoitumiskeskusteluun.

Tutkimuksen tuloksia on muun muassa se, että globaali kaupan vapauttaminen saattaa teorias- sa johtaa kansainvälisten hyvinvointierojen kasvuun ja jopa hyvinvoinnin laskuun joissakin maissa. Valitettavasti empiirisiä selvityksiä on olemassa kovin vähän ja niidenkin tulokset ristiriitaisia. Mutta on syytä kysyä, miten tulisi tulkita se, että suomalaisten yritysten ulkomaiset sijoitukset ovat kasvaneet voimakkaasti sinä aikana, kun Suomi on ollut EU:n jäsen. Tänä aikanahan Suomessa olevan tuotannon hinta- kilpailukyky on ollut ennätyksellisen hyvä pe- rinteisillä mittareilla mitattuna.

Ulkoisvaikutusten olemassaolo mahdollistaa periaatteessa sen, että globalisoituminen laskee hyvinvointia kaikkialla. Jos globalisoituminen

(5)

lisää tuotantoa ja sen sivutuotteena ympäristön laatu heikkenee, niin hyödykkeiden kulutuksen kasvusta huolimatta hyvinvointi voi laskea.

David Korten esimerkiksi väittää näin tapahtu- neen. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos ympäristöpolitiikka on epäonnistunut, koska ympäristöpolitiikan avulla yritykset voidaan saada sisäistämään kustannuksiinsa aiheutta- mansa ympäristöhaitat. Tällöin tulisi selvittää, johtaako globalisoituminen siihen, että ympä- ristöpoliittiset toimenpiteet mitoitetaan riittä- mättömiksi. Globalisoitumisen on esitetty li- säävän ympäristötuhoja, koska se mahdollistaa saastuttavan tuotannon siirtymisen maihin, joissa ympäristöpolitiikka on löysää. Laskelmat Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTAn ympäristövaikutuksista osoittavat kaupan vapauttamisen vaikutusten olevan paljon monitahoisemmat kuin sopimuksen kriitikot ovat esittäneet. Empiiriset tutkimukset yritysten sijaintipäätöksistä viittaisivat myös siihen, että ympäristömääräyksillä ei ole paljoa- kaan vaikutusta yritysten sijoittumiseen, vaan ne ottavat huomioon paljon muitakin tekijöitä kuin ympäristöpolitiikan. Hyvä ympäristö näyttäisi tutkimusten valossa olevan ylellisyys- hyödyke, eli sen kysyntä kasvaa suhteessa nopeammin kuin ihmisten tulot. Tästä osoitukse- na on mm. se, että ympäristöliikkeiden perusta on kehittyneissä maissa. Tällöin on todennä- köistä, että ympäristöpolitiikka on tiukinta ni- menomaan maissa, joissa työn tuottavuus ja muut yrityksille tärkeät tekijät ovat hyvät.

Markkinoiden puutteellisen toiminnan aiheuttamia ongelmia ja niiden yhteyttä globalisoi- tumiseen voidaan ajatella ns. Coasen teoreeman avulla. Teoreema sanoo pääpiirteissään, että markkinoiden toimintaa voidaan korjata määrittämällä omistusoikeudet tarkasti eli yksi- tyistämällä. Esimerkiksi ympäristöongelmat voidaan ratkaista siten, että joko saastuttajalle

tai saastumisen uhreille annetaan omistusoikeus ympäristöön. Tällöin toinen osapuoli voi aina maksaa toiselle, jotta tämä muuttaisi käyt- täytymistään. Jos esimerkiksi yritykselle annetaan oikeus ympäristöön, niin ympäristön asuk- kaat voivat maksaa yritykselle, jotta se rajoit- taisi saastepäästöjään. Teoreeman mukaan lop- putulos ei riipu siitä, kelle omistusoikeus annetaan. Taustaoletuksina on, että omistusoikeuk- sien aiheuttamilla varallisuudenjaon muutoksil- la ei ole vaikutusta eri osapuolten käyttäytymi- seen ja että hävinnyt osapuoli pystyy ilman kustannuksia yhteistyöhön ja aloittamaan neu- vottelut. Oletuksena on myös, että hävinneellä osapuolella on aina varaa maksaa voittaneelle osapuolelle.

Globalisoitumisen kriitikot ovat tuoneet esil- le yritysten markkinavoiman yhtenä globalisoitumisen haittoja kärjistävänä tekijänä. Näke- mys on ongelmallinen sikäli, että markkinavoi- maa ei enää käytetä kuin korkeintaan pienessä määrin samalla tavalla kuin aikoinaan banaani- valtioissa. Tutkittaessa monikansallisten yritysten käyttäytymistä kehitysmaissa on havaittu, että ne maksavat parempaa palkkaa samasta työstä kuin paikalliset yritykset. Coasen teoreeman taustaoletusten tarkastelu auttaa ymmärtä- mään, miten yritysten markkinavoima voitai- siin ymmärtää ja mikä merkitys markkinavoi- malla voisi olla globalisoitumisen vaikutusten erittelyssä. Ajatusta voi havainnollistaa käyttä- mällä esimerkkinä ympäristöongelmia.

Ilman kunnollista ympäristöpolitiikkaa omistusoikeus ympäristöön on annettu saastut- tajille eli käytännössä yrityksille. Nyky yhteis- kunnissa omistusoikeus on vallan lähde, koska se takaa myös oikeuden päätöksentekoon vä- hintään omistuksen piirissä. Mikäli vastapuoli, ympäristöhaitoista kärsivät, eivät kykene yh- teistyöhön omien etujensa ajamisessa tai sillä ei ole varoja maksaa saastuttajalle, saastuttajal-

(6)

la on huomattavasti enemmän voimaa kuin saastumisen uhreilla. Ongelma on sitä suurem- pi, mitä globaalimpia ympäristöongelmat ovat ja mitä globaalimpia yritykset ovat. Äärimmäi- sessä tapauksessa ympäristöongelma on puh- taasti globaali, kuten kasvihuoneilmiö, ja täl- löin on selvää, että kaikkien ongelmasta kärsi- vien on käytännössä mahdotonta istua samassa pöydässä. Yhteisen kannan löytäminenhän ei ole onnistunut edes hallitusten välisissä neuvotteluissa. Tällaisessa tilanteessa on ehkä mahdollista sanoa, että globalisoituminen ja yritysten voiman kasvu liittyvät yhteen ja että yritysten voiman kasvu saattaa olla ristiriidassa hyvinvoinnin kasvun kanssa. Tämä voi selittää myös ihmisten kokemukset talouden hallitse- mattomuudesta.

Yritysten vahva asema saattaa näkyä monin tavoin. Ne voivat esimerkiksi kilpailuttaa eri maita siitä, mihin ne tekevät sijoituksensa. Jos ympäristöhaitat yritysten toiminnasta ovat glo- baalit, niin yksittäisille maille on ympäristönä- kökulmasta yhdentekevää, missä yritys sijait- see, jolloin niiden kannalta saattaa olla järke- vää yrittää tavoittaa sitä taloudellista hyötyä, joka sijoituksesta tulee. 1990-luvulla tällainen kilpailu yritysten sijoituksista on lisääntynyt.

Suomessa tämänkaltaiseen tilanteeseen on jo totuttu kuntien kilpaillessa eri tavoin yrityksis- tä. Kilpailu voi toki johtaa koko maailman kannalta parhaaseen mahdolliseen yritysten sijoittumiseen. Näin käy silloin, jos maa, jossa yrityksen toiminta on kaikkein tuottavinta voittaa kilpailun. Tästä riippumatta kilpailuttaminen johtaa tulonsiirtoon yrityksille.

Periaatteessa tietenkin ainakin kansallisella tasolla kaikki omistusoikeus on viime kädessä politiikan päättäjillä. Useissa kehitysmaissa päätöksentekovalta ja sitä kautta omistusoikeus maiden luonnonvaroihin on keskittynyt harvo- jen poliitikkojen ja virkamiesten käsiin, joiden

toimet ovat demokraattisen valvonnan ulkopuolella. Siihen, miten omistusoikeutta käyte- tään voi vaikuttaa vaikuttamalla näihin päättä- jiin. Usein tämä näkyy ulospäin yleisenä kor- ruptiona. Jos uskoisimme Coasen teoreemaan, niin sanoisimme että korruptiolla ei ole väliä:

jos kaikilla on sama mahdollisuus lahjoa, niin se, jolle päätöksestä on eniten merkitystä tarjo- asi suurimmat lahjukset. Kansainvälisissä ver- tailuissa on kuitenkin havaittu, että korruptio heikentää taloudellista kasvua, joten Coasen teoreeman jotkut oletukset eivät selvästi ole täytettyjä siinä maailmassa, jossa elämme. Eh- kä luonnollisinta on ajatella, että kehitysmaissa tavallisten ihmisten on vaikea päästä vaikutta- maan heitä koskeviin asioihin, kun taas suurilla yrityksillä tällainen mahdollisuus on. Tämä voi johtaa jyrkkiin ristiriitoihin yritysten ja paikal- listen asukkaiden välillä, jollaisiin esimerkiksi Shell-yhtiö joutui Nigeriassa. Indonesian met- säpalojen yhteydessä käyty keskustelu viittaisi siihen, että metsien käyttöoikeuksien jako ei ole vastannut tavallisen väestön etua. Kansain- välisten kasvututkimusten yksi opetus on, että demokratia edistää taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Globalisoituminen epädemokraatti- sessa maailmassa voi siis uhata tavallisen ihmi- sen hyvinvointia 1.

Suurin uhka globalisoitumisesta kansalaisten hyvinvoinnille on se, että samalla kun glo-

1 "Campaigning for a more ethical foreign policy is great fun in opposition; framing such a policy when in government is a bit of a headache .... Robin Cook, the foreign secretary, put some flesh on the bones of Labour' s campaign promise to make the promotion of human rights a central concem of British foreign policy ....

Mr Cook has a point. But his effort to accentuate the positive is unlikely to get him off the political hook. Two problems 100m. The first is the probable c1ash between promotion of trade and the promotion

(7)

balisoituminen lisää yksittäisen kansalaisten mahdollisuutta joutua taloudelliseen ahdin- koon, kansalliset· mahdollisuudet luoda omille kansalaisille suojaverkkoja heikkenevät. Yh- dysvaltalaisen taloustieteilijän Dani Rodrikin keräämä aineisto näyttää, että talouksien avoi- muus ja julkisen sektorin koko ovat liittyneet toisiinsa viime vuosikymmeninä ^1.

Tämä yhteys voidaan tulkita siten, että talouksien avautuminen on lisännyt kansalaisiin kohdistuvia riskejä, joita on hallittu rakenta- malla ja kasvattamalla yhteiskunnan suojaverkkoja. Käynnissä olevanglobalisoitumisen seurauksena tällaisten suojaverkkojen lisärakenta- minen voi olla mahdotonta ja niitä jopa pure- taan. Globalisoituminen on paljolti sitä, että pääoma on tullut kansainvälisesti erittäin liik- kuvaksi. Tämän vaikutuksesta yksittäisten kansakuntien veropohja on kaventunut samalla kun verotulojen tarve on kasvanut. Coasen teoreeman ajatuskulkuja noudattaen globalisoituminen on antanut omistusoikeuden taloudelliseen turvallisuuteen pääomalle ja vienyt sen pois muilta tulonsaajaryhmiltä. Pääomien omistajat kykenevät hajauttamaan riskinsä si- joittamalla kansainvälisesti, kun taas muiden mahdollisuudet hajauttamiseen kaventuvat. So- siaaturvajärjestelmä paikkaa sen, että vapaat markkinat eivät kykene tarjoamaan kansalaisille vakuutuksia elämän suurimpia riskejä vas- taan.

Valtio-oppinut Peter Katzenstein on tutki- muksissaan todennue, että Länsi-Euroopan pienet valtiot ovat kyenneet sopeutumaan vaih- Gatkuu) of human rights. The second is the British arms industry, which remains a leading exporter."

The Economist, July 19th-25th 1997 "Robin Good"

1 D. Rodrik "Trade, social insurance, and the limits to globalization, National Bureau of Economic Re- search, Working Paper No. 5905, 1997.

tuviin maailmanmarkkinaolosuhteisiin kehittä- mällä sosiaalisen korporatismin, joka on perus- tunut talouden eri intressiryhmien yhteistyö- hön. Globalisoituminen saattaa tehdä lopun täs- tä yhteistyöstä, koska se parantaa yhden osa- puolen neuvotteluvoimaa. Jos kansallisten ins- tituutioiden rakentaminen tulee mahdottomak- si, ei ole selvää, että kansalaisten enemmistö voi hyötyä globalisoitumisesta, ja erityisesti on vaarana, että kaikkein huonoimmassa asemassa olevien tilanne huononee entisestään. Tämä voi purkautua erilaisina poliittisina ilmiöinä, jotka vallalle päästyään voivat johtaa kaikille vaka- viin seurauksiin³^•

Kansainvälisissä kasvuvertailuissa on todet- tu, että taloudellinen tasa-arvo ja taloudellinen kasvu liittyvät yhteen ainakin johonkin rajaan asti. Siitä, miksi näin on, ei vallitse yksimieli- syyttä. Yksi mahdollinen syy on se, että epäta- sa-arvo luo yhteiskunnallista epävakaisuutta.

Toiseksi, taloudellinen tasa-arvo lisää mahdollisuuksia investoida inhimilliseen pääomaan, mikä viime kädessä kuitenkin on tärkein taloudellisen kehityksen määrittäjä. Kummallekin

2 P. Katzenstein "Small States in World Markets", ComellDniversity Press, 1997.

3 "Äärioikeistolaisten puoluiden kannatus Tanskassa on viime aikoina kasvanut reippaasti. ... kuumim- maksi aiheeksi on noussut ulkomaalaisten asema Tanskassa. Fremskridt-puolueen puheenjohtaja Kim Behnke ... puolestaan on sanonut, että ulkomaalaiset tulevat Tanskaan vain hyödyntääkseen sosiaalitur- vaa .... Professori Andersen puhuu hyvinvointi sovi- nismista: kansalaisten mukaan vain heillä, ei vierail- la,on oikeus nauttia hyvinvointivaltion eduista. Mo- net ihmiset myös asettavat yhtäläisyysmerkit hyvinvointivaltion palvelujen ja ulkomaalaisten aiheutta- mien kustannusten välille."

Helsingin Sanomat 20.10.1997 "Äärioikeiston kannatus kasvaa vauhdilla Tanskassa. Puolueet vetoavat muukalaisvihalla ja ED:n vastustuksella."

(8)

näkemykselle löytyy empiiristä tukea.

Tulisiko päättäjien sitten puuttua globalisoi- tumiseen? Ilman kansainvälistä yhteistyötä vaihtoehdot ovat vähissä. Yksi vaihtoehto on yrittää kansallisella tasolla vähentää talouden avautumista ja säädellä pääomaliikkeitä. Tästä seuraa kansainvälisiä sanktioita. Pääomaliik- keiden säätely järjestelmä vuotaisi joka tapauksessa ja se olisi altis korruptiolle. Toinen vaihtoehto on olla puuttumatta asioihin millään tavoilla. Tällöin tavallisen kansalaisen hyvinvointi on uhattuna. Lisäksi talouden tehokkuus vähenisi, markkinatalouden tehokkuus edellyt- tää, että yritysten omistajat ja johto kantavat yritystoiminnan riskit.

Ainoa vaihtoehto, jossa globalisoitumisen tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää asettamatta keskivertokansalaisen hyvinvointia uhanalaiseksi, on globaali poliittinen yhteistyö.

Yhteistyö verotuksessa ja ympäristöpolitiikassa jakaa oikeudet taloudelliseen turvallisuuteen ja ympäristöön uudestaan tavalla, joka parantaa kansalaisten enemmistön asemaa. Esimerkiksi taloustieteen Nobel-palkinnon saanut James Tobin on ehdottanut, että kansainvälisiä pää- omansiirtoj a tulisi verottaa. Hänen mukaansa se vähentäisi samanaikaisesti markkinoita epä- tasapainottavaa spekulaatiota ja samalla korjai-

si kansakuntien veropohjaa, jota liikkuvuus on rapauttanut. Tällainen vero on mahdollinen vain, jos kaikki maailman valtiot kantavat sitä yhdessä. Se, miten tällaiseen yhteistyöhön päästään, ja että se olisi legitiimiä kansalaisten silmissä, on vaativa tutkimus ongelma. Syytä on tutkia myös sitä mahdollisuutta, että globaa- lissa päätöksenteossa luovutaan järjestelmästä, jonka ydin ovat kansallisvaltioiden väliset neu- vottelut, ja siirrytään järjestelmään, jossa pää- töksiä tekevät ylikansalliset instituutiot. Tämän vuoksi on tärkeää, että kasvatamme edelleen tietoamme päätöksenteosta mikrotasolla, kulut- tajien ja yritysten päätöksentekijöiden tasolla.

Globalisoitumiskeskustelu muistuttaa paljon keskustelua teollisen vallankumouksen vaikutuksista Englannin väestön taloudelliseen ase- maan. Karl Marx esitti, että perinteisten yhteis- ten laidunmaiden yksityistäminen (aitaus) alen- si maaseudun tavallisten ihmisten hyvinvointia.

Noista päivistä alkaen taloustietelijät ja -histo- rioitsijat ovat väitelleet kiivaasti asiasta ilman, että viimeistä sanaa on vieläkään sanottu. Nyt keskustelemme siitä, mitä se, että globalisoitumisen seurauksena oikeudet ympäristöön ja taloudelliseen turvallisuuteen on yksityistetty, merkitsevät tavalliselle ihmiselle.