Kapitalististen maiden kommunististen puolueiden bolshevisoiminen ja joukkojen valtaaminen.

i ■, ' \

f K A P ITA LIS TIS TEN MAIDEN i L- KOM M UNISTISTEN PUOLUEIDEN

BO L 5 HE V IS O IM I li E II

f " ' « ■ ' T

JOUKKOJEN VALTAAM INEN

4 ‘

TYÖVÄENLIIKKEEN

KIRJASTO

f" / J & 0 < t***** *

r /

m

m

Kapitalististen maiden kom m unististen puolueiden boishevisoim inen

KITKrn XI täysi-istunto totesi Kominternin sektioi­

den jälkeenjäämisen työläisten ja talonpoikain vallan­

kumouksellisen liikkeen noususta kapitalistisissa mais­

sa. •• ■ tf. ■' : ^

KITKrn XI täyistunnosta on kulunut vuosi, mikä on riittävän pitkä aika tehdäksemme yhteenvedot. Onko tämä jälkeenjääminen likvidoitu?

Vuoden 1931 yhdeksän kuukauden ja v. 1932 kolmen kuukauden aikana työtätekevien — työläisten ja köy­

häin ja keskivarakasten talonpoikaisjoukkojen ase­

ma on suuresti huonontunut. Sosialidemokraattiset ja sosialistiset puolueet sekä reformistiset ammattiliitto- byrokraatit, joiden mukana vielä kulkevat huomatta­

vat työläis- ja toimitsijajouk-ot, ovat- lopullisesti siir­

tyneet porvariston puolelle ja pettävät työväenluokkaa joka päivä. Tällä kaudella ei työläisten ja talonpoi­

kain vallankumouksellinen liike ole heikentynyt, vaan eräissä maissa (Espanja, Puola, Tshekko-Slovakia, Kii­

na, Japani, Intia, Amerikka, Ranska) vielä voimistu­

nut, mutta tärkeimmissä imperialistisissa maissa (Eng­

lanti, Amerikka, Saksa ja Ranska) eivät kommunisti­

set puolueet suinkaan jää jälkeen pienemmässä mää­

rässä kuin ennen KITKrn XI täysi-istuntoa. Jokaisessa maassa on olemassa omat objektiiviset syynsä tälle jälkeen jäämiselle.' Tämä ei suinkaan merkitse, ettei­

vätkö jälkeenjäämisessä näyttelisi suurta osaa subjek­

tiiviset tekijät —. taitamattomuus käyttää hyväkseen tyytymättömyyttä, jota laajoissa työtätekevissä joukois­

sa synnyttää elintason alentaminen, työttömyys, nälkä,

*) Korjailtu pikakirjoitusselostuksesta, joka pidettiin kansainvä­

listen puoluekoulujen t puoluerakenteen opettajain neuvottelukoko- 3

4

verorasitukset, sosialidemokraattisten ja sosialististen puolueiden sekä ammatliliittobyrokraattien toiminta.

Miten on selvitettävissä kommunististen puolueiden taitamattomuus irroittaa työtätekevät joukot sosialide­

mokraattien ja sosialististen puolueiden sekä reformis- ' tisten ammattiliittobyrokraattien vaikutuksesta? Miten

* on selvitettävissä taidottomuus tiivistää ja. järjestää ri-

> veihinsä ja säilyttää riveissään ne, jotka jo ovat siir­

tyneet kommunististen puolueiden ja vallankumouk­

sellisen ammattiliikkeen puolelle kapitalistisissa' mais-

N ‘ Sa?- ■.

- Tämä _on selvitettävissä pääasiassa sillä, että kommu­

nistisissa puolueissa, punaisissa ammattiliitoissa ja am­

mattiliitto—oppositioissa vallitsevat vielä sosialidemo-.

kraattisei ja reformistiset puolue- j.a ammattiliittotyö- tavat poikkeuksetta kaikilla työaloilla.

Asettamalla vastakkain bolshevistiset ja sosialidemo­

kraattiset joukkotyömeioodit ;ja organisatiömuodot, kunkin ajankohdan arvioinnin ja .taktiikan määritte­

lyt, osoitamme alempana, että kapitalististen maiden Kominternin sektiot ovat lainanneet paljon muovautu- misaikanaän sosialidemokraattisten puolueiden menet­

telytapoja sekä säilyttäneet ne tähän asti.

-Bolshevikit ja reformismi, opportunismi '

■ ja lännen sosialististen puolueiden mu- i . kaiituvaisuus - II internationalen kau-

della.

Tsaarin Venäjällä vallitsi itsevaltius ja feodaalinen tilanherraklikki. Ei yksistään työläisten, vaan talon- poikainkin asema oli sietämätön. Koko pikkuporva- ' risto (myöskin liberaalinen porvaristo) oli itsevaltiu­

teen tyytymätön (tästä johtuu muun muassa intelli­

genttien ja ylioppilaiden laaja osallistuminen vallan­

kumoukselliseen, itsevaltiuden vastaiseen liikkeeseen v. 1905). Venäjä kulki, kuten vuoden 1905 tapaukset ösottavat, porvarillisdemokraattista vallankumousta

kohti. Tämän johdosta kirjoitti Lemu vuoden 1905 maaliskuussa;

. “Objektiivinen asioiden kulku on nyt asettanut Venäjän pro­

letariaatin iporvarillls-demokraattisen kumouksen tehtäväin eteen... Tämän saman tehtävän edessä on koko kansa, t s pikkuporvariston ja talonpoikaisten koko joiikko; ilman tä tä kumousta ei voida ajatella jönkunkaan verran, -laajempaa itse- - naisen luokkajärjestäytymisen kehitystä! sosialistisen vallanku­

mouksien varalta”.«1) - i

Tämä porvarillis - demokraattisen vallankumouksen kausi — 90-luvulla — oli länsi-Euroopan tärkeimmillä kapitalistisilla mailla jo takanaan. Proletariaatin • j a pikkuporvariston suorittama porvarillis - demokraatti­

nen vallankumous! tapahtui siellä, työläisten vallanku­

mouksellisten puolueiden puuttuessa, porvariston joh-

■dolla. ■ il: -■ ■.i-

Sosialidemokraattiset ja sosialistiset puolueet, jotka jo tähän aikaan olivat tärkeimmissä maissa olemassa jöukkopuolueina, »mukautuivat.. olevaan järjestelmään ja lainlaadintaan. Maailmansotaan asti sosialidemo­

kraattisten puolueiden käymä poliittinen taistelu oli yhteiskunnallisen lainsäädännän alalla suoritettavien reformien ja yleisen äänioikeuden puolesta käytävää taistelua, jota käytiin pääasiassa vaalilistoilla.

Vaikka ne eivät sanoissa - kieltäytyneetkään prole­

tariaatin taistelun »lopullisesta päämäärästä -r- sosialis­

mista — niin asiallisesti ne eivät tehneet mitään vakar vampaa vallankumouksellisen taistelun valmistamisek­

si ja johtamiseksi, tähän tarkastukseen tarvittavien kaaderien kasvattamiseksi, antaakseen puoluejärj es­

toille vallankumouksellisen asenteen^ murtaakseen tais- teluprosessissa porvarillisen laillisuuden jne. Sosiali­

demokraattisten ja sosialististen puölueidon asenne pe­

rustui kokonaan siihen, että jos yleisen, yhtäläisen jne.

äänioikeuden avulla saadaan enemmistö parlamen­

teissa, niin silloin “päästään sosialismiin”. Tällaiset mukautumisyritykset, jotka kohtasivat musertavan vas-

-- --- . ■ : : » - - ! .1 ' - - ,

!.) Leilin, Proletariaatin ja talonpoikaisten vallankumouksellis- demokraattinen diktatuuri, VI osa, sivu 136, I painos.

M\

m

m%

tarinaan laittoman bolshevikkipuolueen: taholta, hei­

jastuivat myöskin Venäjällä menshevikki-Iikvidaatto- reilla (ja Trotskilla), jotka julistivat stolypinilaisen järjestelmän porvarilliseksi_järjestelmäksi ja pyrkivät soveltumaan siihen, siirtymään lailliseen toimintaan ja taistelemaan reformeista länsieurooppalaisten sosialis­

t i s t e n puolueiden tayoin. Menshevikit eivät ottaneet huomioon sitä tosiasiaa, että porvarillis-demokraatti- sen vallankumouksen tehtävät jäivät ratkaisematta vuoden 1905 vallankumouksen päätyttyä.

Ammattiliittojen osuutta - lännessä rajotettiin tietoi­

sesti: ammattiliittojen tuli vain olla laajojen työläis­

joukkojen apujärjestö työväenluokan tosin tärkeiden, mutta vain taloudellisten jokapäiväisten etujen puo­

lustamisessa; ne- eivät ollenkaan asettaneet tehtäväk­

seen porvariston kukistamista ja proletariaatin dikta­

tuurin pystyttämistä. “Puhtaan” politiikan kaikki alat ne jättivät poliittisille puolueille. Ne eivät asettaneet itselleen muita päämääriä kuin .kollektiivisten sopimus­

ten solmiamisen ja taloudellisten lakkojen johdon.' Vielä reformistisempi oli työläiskooperatiivien rooli.

Ammattiliitot joutuivat joskus vastakkain sosialidemo- kraaltistenkin puolueiden kanssa poliittisten lakkojen ja. vallankumouksellisten juhlien määräämisessä; koo- peratiivit joutuivat törmäämään vastakkain ammatti­

liittojen kanssa, jotka vaativat kooperatiiveilta avustus­

ta taloudellisten lakkojen aikana. Siksi ulkomaiset so­

sialidemokraattiset ja sosialistiset puolueet niin mal­

tillisesti, ajattelemattakaan edes hajaannusta, hyväk­

syivät bernsteiniläisen marxismin perusteiden revisi- oinnin siitä huolimatta, että eräät sosdem puolueet hy­

väksyivät päätöslauselmia opportunisteja, revisionis­

teja ja reformisteja vastaan; olemukseltaan sosdem puolueiden ja niiden johtamien työläisjärjestöjen koko käytännöllinen työskentely oli hernsteiniläisyyden lä­

pitunkemaa. , : •

Kokonaan toisin olivat asiat tsaristisella Venäjällä.

90-luvuIla oli kaikissa kaupungeissa ja väreinkin enti­

sen Venäjän keisarikunnan suuremmissa-teollisuuskes­

kuksissa narodnikkilaisten ryhmien rinnalla sosialide­

.6

mokraattien ryhmiä ja järjestöjä. Syntymästään al­

kaen niiden keskuudessa oli olemassa erilaisia, keske­

nään taistelevia virtauksia: “ekonomistit”, niihin liit­

tyvät bundilaiset kulttuuri - kansallisina autonomia- vaatimuksineen, vallankumoukselliset sosialidemokraa-' tit, tavalliset sosialidemokraatit;— suo joka hyllyi mil­

loin millekin puolelle. Sosialidemokraattinen lehti -

“Iskra”, jonka julkaisemiseen vallankumoukselliset so­

sialidemokraatit ryhtyivät tov. Leninin johdolla, kävi aivan ilmestymisensä alusta alkaen taistelua kaikkia marxilaisuudesta poikkeamisia vastaan yleensä ja eri­

koisesti “ekonomisteja” vastaan.

Lenin ja vallankumoukselliset iskralaiset (bolshevi­

kit) jotka saivat enemmistön II puoluekokouksessa, noudattivat edelleen työssään vanhan “Iskran” vallan­

kumouksellisen sosialidemokratian linjaa. He kävivät väsymätöntä taistelua menshevismiä, likvidaattoriutta, otsovismia, trotskilaisuutta, oikeistolaisuutta, käytän­

nön opportunismia, lahkolaisuutta ja sovittelevaisuut- ta vastaan puolueen sisällä ja kaikkia puolueen lin­

jasta poikkeamisia vastaan — valloittaakseen, säilyt­

tääkseen/ja lujittaakseen proletariaatin hegemonian porvarillis - demokraattisessa vallankumouksessa. He kävivät itseuhrautuvaa, vallankumouksellista taistelua tsaristista itsevaltiutta vastaan ja väsymätöntä taiste­

lua tsaristisen itsevaltiuden kanssa sopimuksen teh­

nyttä liberalistista porvaristoa vastaan, joka pyrki sy­

säämään Venäjän vallankumouksen “preussilaiselle tielle”. Lopuksi he kävivät taistelua koko kapitalis­

tista järjestelmää vastaan porvarillis - demokraattisen vallankumouksen kaikissa etapeissa. Tässä monipuo­

lisessa ja pitkäaikaisessa taistelussa bolshevikipuolue Leninin johdolla takoi itselleen bolshevistisen strate­

gian ja, taktiikan, joukkötyömetoodit, bolshevistisen puoluerakenteen järjestöperiaatteet. Bolshevikeilla ei Venäjällä ollut -- voitettavanaan vanhoja juurtuneita opportunistisia ja reformistisia traditioita taktiikassa, työn järjestelyssä ja työmetodeissa, niinkuin kapita­

lististen maiden kommunistisilla puolueilla. Samalla bolshevikit, tutkittuaan huolellisesti ja omaksuttuaan

porvarillis - demokraattisen vallankumouksen opetuk­

set ja liberaalisen porvariston osuuden näissä vallan­

kumouksissa, hylkäsivät kaiken kelpaamattoman, mitä oli lännen sosdem puolueiden ja työväen joukko järjes­

töjen teoriassa ja ohjelmassa, sekä ottivat niistä kai­

ken, mikä niissä oli hyvää. ** „

. Minkälaiset olivat olosuhteet tsarisiisel- '■ - ~ la Venäjällä ja ulkomailta silloin, kun . bolshevikipuolue alkoi järjestyä Venä­

jällä ja sosialidemokraattiset puolueet

' lännessä.- - - ~

1 -- - -*• T V —

Tsaristisella Venäjällä ei, vuoteen 1905 asti ollut min­

käänlaisia legaalisia puolueita. Vieläpä liberaalisen porvaristonkin (kadetit) oli julkaistava puoluelehteään

“Osvobozhdenie” ulkomailla (Saksassa — Stuttgartis­

sa). Ulkomailla taas melkein työväen joukkoliikkeen koko oiemassaoloajan, lukuunottamatta harvoja ja vä­

liaikaisia poikkeuksia, .kuten esim. poikkeuslakiaika sosialisteja vastaan Saksassa, olivat olemassa vapaat so­

sialidemokraattiset puolueet eikä ainoastaan sotaan asti, vaan sodan aikanakin. Ratkaisevimmissa kapita­

listimaissa - (Ranskassa, Saksassa, Englannissa, Ameri­

kassa, Tshekko-Slovakiassa ja useissa muissa maissa) ovat kommunistiset-puolueet enemmän tai vähemmän laillisia, Juuri näistä puolueista tulee olemaan kysy­

myskin.^ Nämä puolueet asetan entisen tsaristisen Ve­

rna jän. hölshevikipuolueen kanssa vastakkain ja rin­

nastan niitä siihen.

Vuofeen 1905 asti ei Venäjällä ollut olemassa lailli­

sia joukkoammattitiittoja.~ V. 1905 jälkeen, jolloin VSDTP (bolshevikit ja menshevikit) muodostivat ne, viettivät n.e kituvaa elämää vuoteen 1915 asti. Menshe­

vikit pyrkivät antamaan muodostamilleen ammattilii­

toille samoja tehtäviä ja saman luonteen, kuin mikä oli ominaista ammattiliitoille lännessä. Ja jos tämä ei heille onnistunut, niin vain siitä syystä, että bolshevi­

kit kävivät työväen joukkojärjestöjen sisällä väsymä-

tönfä taistelua näitä yrityksiä vastaan. Sota-aikana, : helmikuun vallankumoukseen asti, olivat ammattiliitot ft joko kiellettyjä tai asetettu sellaisten poliisimääräys-

ten alaisiksi, että ne eivät voineet normaalisesti toimia.

Ulkomailla oli ammatillisessa liikkeessä seuraava tila:

• päämaissa Englanti, Amerikka ja Italia — muodos­

tettiin ammattiliitot ennen sosialidemokraattisten puo-

* lueiden järjestämistä, Ranskassa oli ammattiliike syn- -dikalismin läpitunkema, joka oli välinpitämätön po­

liittiseen puolueeseen nähden, kun taas samaan aikaan eräissä maissa, (Englanti, Belgia, Ruotsi jne) ammatti­

liitot kuuluivat kollektiivisesti työväenpuolueeseen, niin että vississä määrin voidaan sanoa eräiden puo­

lueiden olleen ammattiliitoista muodostettuja. Saksas­

ta voidaan myöskin sanoa, että ammatillinen liike on siellä itsenäisiä työbäen poliittisia puolueita vanhempi, 80-luvulla eri työläiskeskuksissa ammattiliitot (esim.

latojain, Berliinin sikarityöläisten ym) syntyivät’ ja toimivat aikaisemmin kuin työläisten sivistysliitot, jois­

ta muodostui Saksan kaksi työväenpuoluetta — lassal- lelaiset ja eisenaehilaiset (jotka myöhemmin muodos­

tivat Saksan sosialidemokraattisen puolueen) ja va­

pautuivat porvariston talutusnuorasta — porvarillises­

ta edistysmielisestä puolueesta. Työläisten lakkotais- telut tapahtuivat varsinkin 60-luvun jälkipuoliskolla ilman poliittisten puolueiden johtoa *). Itsestään sel­

vää on, että yksityiset sosialistit ja erikoisesti- Marxin ja Engelsin johtama I Internationale suuresti vaikutti­

vat ammattiliittojen syntymiseen ja lakkotaisteluihin, mutta tosiasi^ on, että vieläpä Saksassakin tällä ajalla poliittiset puolueet eivät järjestäneet lakkoja eivätkä

l ) Varsin luonteenomainen on suhtautum isesta lahkoon erään eellaisen poliittisesti aktiivisemman työväenpuolueen, yleissaksa- - laisen työväenliiton (poliittinen puolue, jota johti Lasallu ja hänen kuolemansa jälkeen Schweitzer) Berliinissä v. 1868 elokuussa pi­

detyn edustajakokouksen päätqs. Kokous äänesti 3,417 äänellä, ei lakon johtamisen puolesta, vaan ystävällisen suhtautum isen puo­

lesta lakkoon ja vähemmistö äänesti 2.583 .äänellä tätäkin epämää­

räistä päätöstä vastaan. Edustajakokous hylkäsi ehdotuksen Vleis- saksalaisen työläiskongressin koollekutsumisesta yhteisten työläis­

ten am m attiliittojen perustam ista varten.

T

9

k ir j a s t o

johtaneet ammattiliittoja. Myöhemmin, poikkeusla­

kien julkaisemisesta alkaen sosialisteja vastaan, Sak­

san ammattiliitot olivat kuitenkin pienemmässä mää­

rin iskujen kohteena kuin poliittinen sosialidemokraat­

tinen puolue-. Kapitalismin myrskyinen kehitys voi- mistutti ammatillista liikettä vainoista huolimatta.

Muodostuneissa olosuhteissa ammattiliitot eivät voineet olla lisäämättä itsenäisyyttään.

Sosialidemokraattinen parlamenttiryhmä, jolle kes­

kuskomitean tehtävät siirtyivät, ei johtanut proleta­

riaatin taloudellista taistelua” vaan harrasti poliittis- . parlamenttaarisia kysymyksiä' Täten jo,'sosialidemo­

kraattisen puolueen ja ammattiliitto järjestön olemas­

saolon aivan ensihetkestä alkaen, Viimeksimainitulla syntyi pyrkimys itsenäisyyteen. Tsaristisella Venäjällä

® taas holshevikien puolue järjestöt johtivat molempia, niin taloudellisia kuin poliittisiakin- taisteluita. Ulko­

mailla oli tehtävät jaettu sosialidemokraattisen puo­

lueen ja ammattiliittojen kesken: puolue harrasti puh­

dasta politiikkaa ja ammattiliitot taloudellista taiste­

lua. On alleviivattava, että eräät kapitalististen, mai­

den kommunistiset puolueet eivät, nykyään katso teh­

täväkseen taloudellisen taistelun johtamista; ne usko­

vat sen kokonaisuudessaan . ammattiliitto-oppositiolle tai punaisille ammattiliitoille. Tällä tavoin ovat sosia­

lidemokraattiset traditiot siirtyneet, kommunistisille puolueille. Niissä maissa, missä kommunistiset puo­

lueet organisoivat lakkoja ja harrastavat ammatillista liikettä, havaitaan niihin suhtautumisessa lahkolai­

suutta. Kommunististen puolueiden on diyvin vaikea vapautua tästä epäkohdasta. /

Bolshevistiset ja sosialidemokraattiset - . puolueen järjestömuodot. .

Tsaristisella Venäjällä ei vuoteen 1905 asti ollut vaa­

likamppailuja. Vaikka olikin kaupunkiduumien' ja kunnallishallintojen (semstvojen) vaaleja, eivät työ­

läiset ja talonpojat osallistuneet niihin. Heillä ei ollut

K~

Äänioikeutta. Vuoden 1905 jälkeen säädettiin valta­

kunnan duuman vaaleihin työläisille ^omanlaisensa ää­

nestysehdot: muodostettiin erikoiset työläiskuuriat ja työläiset äänestivät tehtaittain ja työpaikoittain.

Miia erikoisuuksia on bolshevistisen puolueen muo­

dostamisessa tsaristisella Venäjällä? Vuoteen 1905 as­

ti kaikki puolueet olivat Venäjällä laittomia, vaaleja ei ollut ja näissä olosuhteissa (ja tämä on tärkeintä) bolshevikit osasivat löytää oikeat menettelytavat puo­

lueen rakentamiselle, värväämällä sen riveihin työläi­

siä tehtailla ja työpaikoilla, muodostamalla työläisistä poliittisia ja itseopiskelukerhoja. Bolshevikipuolueen maanalainen asema sysäsi sitä myöskin puolueryhmien muodostamiseen työpaikoilla, sillä siellä oli työskentely helpompaa ja mukavampaa. Näin bolshevikit alkoivat puolueen rakentamisen tehtailta ja’ työpaikoilta ja tä­

mä antoi loistavat tulokset taantumusvuosina sekä hel­

mikuun vallankumouksen jälkeen ja erikoisesti Loka­

kuun vallankumouksen aikana v. 1917, kansalaissodan ja suuren sosialistisen rakennustyön kaudella. Vuoden 1908 jälkeen, taantumuksen aikana, jolloin paikalliset puoluekomiteat ja puolueen johtq (KK) -joutuivat het­

kellisesti hajotetuiksi, jäi tehtaille ja työpaikoille sit­

tenkin pohja, pieniä puöluesoluja, jotka suorittivat siellä työtä. Kun helmikuun vallankumouksen jälkeen järjestettiin työläisten edustajain neuvostot, suoritet­

tiin edustajain vaalit myöskin tehtailla ja työpaikoilla.

On mielenkiintoista merkitä, että myöskin kaupunki- piirien duumavaalit ja perustavan kokouksen vaaleis­

ta jotka tapahtuivat työpaikoilla, vaan valitsijain asuinpaikkojen mukaan, bolshevikit helmi- jja loka­

kuun vallankumouksen jälkeen suoriutuivat varsin me­

nestyksellisesti, vaikka heillä ei ollut järjestöjä valitsi­

jain asuinpaikoittain, vaan agitatio suoritettiin työpai­

koilla ja kasarmeissa. Solut, piirikomiteat ja kaupun­

kikomiteat kävivät vaalikamppailua muodostamatta vaaleja varten erikoisia järjestöjä valitsijain asuin­

paikkojen mukaan. .Bolshevikien puolue on aina ra­

kentanut alimmat puoluejärj estonsa puolueen jäsenten ~ työpaikkojen mukaisesti.

11

Kokonaan toisin oli ulkomailla. Siellä vaalit tapah­

tuivat ei työpaikoittani vaan vaalipiireittäin, valitsijain asuinpaikkojen mukaan. Pää tehtäväkseen asettivat so­

sialistiset puolueet vaalien suorittamisen, taistelun vaa­

lilistojen avulla, j a siksi puöluejärj esto oli rakennettu _ puolueen jäsenten asuinpaikkojen mukaan, että olisi helpompi järjestää heidät vaalikamppailun varalta vastaavissa vaalipiireissä..

Ei-voida sanoa,-etteikö sosialidemokraattisilla puo­

lueilla olisi ollut yhteyttä tehtaiden ja työpaikkojen kanssa. Ne olivat niiden kanssa yhteydessä ammatti­

liittojen kautta, joiden johdossa olivat sosialidemo­

kraattisten puolueiden jäsenet. Vaikkakaan ammatti­

liitot eivät rakentuneet työpaikkaperiaatteelle, oli niil­

lä kuitenkin työpaikoilla valtuutettunsa, kassanhoita­

jansa ja samalla, nämä kassanhoitajat ja ammattiliitto- ' valtuutetut olivat useimmassa tapauksessa sosialide- .

mokraatteja ja heidän ja ammattiliittojen välityksellä olivat sosialidemokraattiset puolueet yhteydessä työ-

* v paikkojen kanssa. Kun kommunistiset puolueet muodos- - tuivat (ja ne' muodostuivat eräissä maissa sosialidemo­

kraattisten puolueiden'hajaantumisen ja niistä eroa­

misien tuloksena ja toisissa maissa — Tshekko-Slova­

kiassa ja Ranskassa — enemmistö sosialidemokraatti­

sen puolueen jäsenistä liittyi Kommunistiseen interna- - tionaleen jä vähemmistöksi jääneet järjestäytyivät so- ' sialidemokraattiseksi puolueeksi), rakensivat ne. jär­

jestönsä tarkalleen sosialidemokraattiselle pohjalle. Ja tämä tapahtui siitä huolimatta, että kommunistiset , puolueet aivan syntymäsfääp alkaen asettivat itselleen

kokonaan toiset tehtävät kuin sosialidemokraattiset^

puolueet. Ne asettivat tehtäväkseen porvariston kukis­

tamisen "ja vallan- valloittamisen proletariaatille, kun kansainvälinen sosialidemokratia sodan aikana taas tuki omaa porvarissaan ja sodan jälkeen muuttui : porvariston tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi tueksi.

- Siitä huolimatta kommunistiset puolueet rakensivat järjestönsä samoin kuin sosialidemokraattiset puo­

lueet, vaalipiireittäin ja valitsijain sekä puolueen jä- senten asuinpaikkojen mukaisesti. Tässä on merkit-

' ' - 'V:. „

I

i

S 1II JrR

S.;fe

tävä, että niillä ei ollut omia ammattUiittojärjestöjä, ia sielläkin, missä ne tällaisia järjestivät, ei näillä. jar- jestöillä vielä tähän asti ole ollut lujaa järjestöllistä ■ yhteyttä työpaikkojen kanssa. Näinollen muodostuivat kommunistiset puolueet kapitalistisissa maissa ilmaa, että niillä oli pysyvää organisatorista yhteyttä työ­

paikkojen kanssa. Juuri tämä on suurin puutteellisuus kommunististen puolueiden rakenteessa, mikä opetta­

jien on kansainvälisissä puoluekouluissa opetuksessaan selvästi ja näkyvästi alleviivattava. Kommunistisilla puolueilla ovat toiset tehtävät, mutta ne rakensivat puolue järjestönsä samalla tavalla kuin sosialidemo­

kraattiset puolueet» Kun sosialidemokraattiset puolueet olivat sidotut työpaikkoihin ammattiliittojen kautta,

niin kommunistisilla puolueilla ei puoluejaigestoa muodostettaessa ollut tölleistäkään yhteyttä työpaik­

kojen kanssa — ei edes niilläkään puolueilla, joilla on suuri vaikutus punaisiin ammattiliittoihin' (Tshekko­

slovakian ja Ranskan- kompuolueet). Kommunistiset puolueet ottivat heti syntymisensä jälkeen sosialide­

mokraattisen puolueen organisatiomuodot, koska niille eivät olleet tunnettuja erikoiset bolshevistiset puolue- rakenteen muodot ja metoodit. Useissa maissa sodpn^

aikana ja heti sodan päätyttyä valitsivat tehdastyöläi­

set kuitenkin keskuudestaan vallankumouksellisia val­

tuutettuja (Saksassa ne näyttelivät suurta osaa sodan aikana suurten lakkojen yhteydessä), valitsivat teh- : daskomiteoita (esimerkiksi Englannissa) seka lähetti­

vät edustajiaan neuvostoihin. Näin ollen kommunisti­

set puolueet saattoivat varmistautua työläisten työpal­

koittani järjestämisen edullisuudesta asuinpaikoittani järjestämiseen verraten. Mutta sen jälkeen, kun va - lankumouksen myrskyäalto oli ohi, sosiahdemokraat- tiset traditiot nousivat pinnalle ja peittivät bolshevisti­

sia työpaikoilla työskentelymuotoja lähentyvät organi­

satiomuodot. Juuri tässä on pääsyy, miksi kommunis­

tiset puolueet, varsinkin keski- ja alimmat puolue- ja vallankumouksellisten ammattiliittojärjestojen elimet ja kaaderit, jotka faktiUisesti kantavat harteillaan pucj lue- ja vallankumoustyön, talloin kieltäytyivät naista

13

miltei bolshevistisista työpaikka-työmefoodeista ja nyt, puoluejohdon taholta tarpeellista vastarintaa kohtaa­

matta, vastustavat näiden metoodien käytäntöönot- tamista, siitä huolimatta, että ne ovat todistaneet parannuuttansa . sosialidemokraattisiin verrattuina.

Puolue järjestön puuttuminen tehtailla ja työpaikoil­

la heijastuu hyvin voimakkaasti kommunististen puo­

lueiden työskentelyssä. Sen todistaa Vaikkapa seuraa- va esimerkki. Kun puolue Saksassä V» 1923 ei käyttä­

nyt hyväkseen vallankumouksellista tilaötietta porva­

riston kukistamiseksi, ei tämä suinkaan johtunut yk­

sistään oikean vallankumouksellisen johdon puuttu- , naisesta, vaan myöskin laajojen ja lujien yhteyksien puuttumisesta tehtaiden ja työlaitosten kanssa. V. 1923 Saksan sosialidemokraattinen puolue oli kovasti hei­

kentynyt ja siitä pakeneminen oli aivan uskomattoman suuri. Reformistisilla ammattiliitoilla’ oli v„ 1922 ri­

veissään 9 miljoonaa jäsentä (7,895,065 työläistä ADGB:ssä ja loput virkailijain ammattiliitoissa) ja v.

1923 niitä oli jälellä vajaa 3 miljoonaa. Reformististen ammattiliittojen koneisto hajosi, niillä ei ollut varoja maksaa aihinaUiliittovirkailijain palkkoja. Saksan kommunistinen puolue olisi tällöin voinut valloittaa vallan, jos sillä olisi ollut vallankumouksellinen .johto, jos se olisi käynyt tositaislelua sosialidemokraattista puoluetta ja reformisteja vastaan ja jos se olisi ollut lujasti sidottu työpaikkoihin, sekä tietänyt, miten teh­

taiden työläiset elävät, ja mobilisoinut työläiset tais­

teluun proletariaatin diktatuurin puolesta, vallanku­

mouksellista yhteisrintamatakiiikkaa käyttäen, brand- lerilaisen yhteisrintaman asemasta saksilaisten sosiali­

demokraattien “vasemmistolaisten” ja niiden Zeichnc- rin hallituksen kanssa. Brandlerilaisen opportunistisen johdon v. 1923 kokoonkutsuma edustajakokous, jonka piti päättää kysymyksestä, esiinnytäänkö vai ei, oli ko­

koonpantu pääasiassa puoluetoimitsijoista, kooperatii- vitoimitsijoista ja ammattiliittovirkailijoista, joiden keskuudessa oli runsaasti oikeisto-opportunisteja, ku­

ten Brandler, Thalheimer» Walcher, jotka .eivät olleet joukkojen kanssa yhteydessä nämä ihmiset eivät

tienneet miten työläisjoukot elävät ja ajattelevat ja tämä kokous hyväksyi päätöksen olla esiintymättä.

Solut työpaikoilla ja katusolut.

lag**»

^Tsaristisella Venäjällä solut (tai yksityiset bolshevi­

kit tehtaissa, joissa ei ollut puoluesolua) käyttivät hy­

väkseen kaikkia epäkohtia työmaalla: mestareiden tör­

keyttä, poistoja palkanmaksussa, sakkoja, sitä, ettei laitoksen hallitus antanut apua loukkaantumistapauk- - sissa jne — suullisessa agitatiossa työpenkkien ääres­

sä, lentolehtisissä, lentävissä kokouksissa tehtaan lä­

histöllä, pihamaalla, sekä myöskin tietoisempien ja vallankumouksellisten työläisten kokouksissa. Bolshe­

vikit yhdistivät työpaikoilla olevat epäkohdat itseval­

tiuteen, sillä työläiset tunsivat selässään tsaristiset na- • gaikat, vankilat ja karkotukset, mitkä olivat seurauk­

sena protestista ja lakkoilusta työnantajaa vastaan.

Samanaikaisesti puoluesolut yhdistivät agitationissaan itsevaltiuden kapitälistisen järjestelmän kanssa ja sen vuoksi, jo heti työväenliikkeen kehityksen alusta, bol­

shevikeilla muodostui yhteys taloudellisten ja poliittis­

ten vaatimusten väliltä, taloudellisen ja poliittisen tais­

telun . välillä. Kun tehtaan tai työlaitoksen työläisten mieliala oli lakon puolesta, asettuivat bolshevistiset solut sen johtoon. Yhdessä työhuoneessa syntynyt lak­

ko levisi toisiin osastoihin ja bolshevikkien puoluejär- jestön vaikutuksen alaisina tehdaslakof muodostuivat usein katumielenosoituksiksi ja taloudelliset lakot muuttuivat täten .poliittiseksi taisteluksi. , '

Tsaristisen Venäjän työväenliikkeen historiassa ei­

vät ole harvoja tapaukset* jolloin yksityisten tahtaiden ~ lakot muuttuivat koko kaupungin tehtaita käsittäviksi ja levisivät toisiinkin kaupunkeihin. Bolshevikien työn salaisuudesta huolimatta tällaiset lakot vaativat arvaa­

mattoman suuren määrän uhreja heidän sekä vallan- ' kumouksellisten työläisten puolelta. Mutta näiden uh­

rien esimerkeillä kasvatettiin jokapäiväisessä Työssä ja taistelussa yhä uusia ja uusia kaadereita, jotka jatkoi­

vat taistelua. Täten bolshevikien solut tulivat joukko­

jen taistelun organisaattoreiksi ja kävivät sekä talou­

dellista että poliittista taistelua.

Kominternin III kongressissa, v. 1921, hyväksyttiin ensimmäiset teesit kapitalististen m aiden' kommunis­

tisten puolueiden puoluerakenteestä. Vuoteen 1924 saakka kommunistiset puolueet eivät mukautuneet näi- liin III kongressin päätöksiin. Nykyään kaikilla kom­

munistisilla puolueilla on olemassa tehdassoluja, mut­

ta useimmassa tapauksessa ja varsinkin siellä, missä kommunistiset puolueet ovat laillisia, ei työpaikoilla tosiasiallisesti työskennellä. Sosialidemokraattiset puo- luerakennetraditiot ovat juurtuneet niin syvälle kom­

munistipuolueiden riveihin, että puolueen jäseniäkin painostetaan silloin, kun he sovelluttavat bolshevistisia organisatiomuotoja. Tehdassoluja on olemassa jo useimmissa työpaikoissa, mutta ne eivät vielä lähes­

kään ole muuttaneet työmetoodejaan. Ne käsittelevät puöluekysymyksiä, osallistuvat tehdaskomiteoiden vaa­

leihin, julkaisevat joskus tehdaslehteäkin, mutta eivät harrasta työpaikkakysymyksiä, eivät harjoita suullista, yksilöllistä agitaliota työpaikalla, tehtaan porteilla, katuvaunussa,' maanalaisella radalla työhön ja työstä matkustettaessa, - harvoin ne organisoivat esiintymisiä työpaikoilla tehdaskomileain järjestämissä kokouksis­

sa, joissa sosialidemokraatit ja reformistit esiintyvät ja joissa voitaisiin osoittaa ja todistaa niiden petturuus.

Tehdassolut eivät kontrolloi ja ohjaa kommunistien työtä reformistien johtamissa tehdaskomiteoissa. Ne jättävät punaiset tehdaskomiteat ilman johtoa ja siksi punaiset tehdaskomiteat eivät usein työskentele sen pa­

remmin kuin, reformistisetkaan. Puoluekomiteat eivät suorita,) tärkeimpiä puolue- ja ammattiin ti okamppailu- ja tebdäskomiteain kautta. Vieläpä kunnallisia, maa- päivä- ja 'parlamenttivaalejakaan, joita on liittävän tiheään, ei suoriteta tähän mennessä tehdas-, vaan ka- tusolujen kautta. Kaikki tämä johtaa siihen, että teh­

dassolut saavat -tiedon lakoista työhuoneissa usein vasta niiden alkamisen jälkeen. Vieläpä niissäkin ta­

pauksissa, jolloin tehdassolut, ammattiliitto-oppositio­

ryhmät ja punaiset ammattiliitot valmistelevat lakkoa.

16

solut ja ammattiliittoryhmät vetäytyvät heti, kun lak- kokomiteat on valittu, sivuun lakon johdosta,'lakkaa­

vat järjestönä olemasta, ja reformistit tietysti käyttä­

vät tätä hyväkseen. 7

Tämä on sanottava useimmista kapitalististen mai­

den tehtaissa ja työpaikoilla olevista soluista. Tämä ei merkitse, etteikö siellä olisi yksityisiä, erinomaisesti työskenteleviä soluja, mikä osottaa, että t.ehdassolu- systeemillä ovat kaikki edut puolellaan sosialidemo­

kraattiseen puoluejärj estö-rakennussysteemiin verra­

ten. Mutta on ikävää, että tällaisia soluja on vähem­

mistö, valtava enemmistö työmailla vievistä soluista ei työskentele tai työskentelee huonosti. Tähän mennessä on hyvin usein huomattavissa ilmiö,-etteivät kaikki työmaalla työskentelevät puolueen jäsenet kuulu työ- paikkasoluun.

Bolshevikien puolue on tuntenut vain yhden perus- järjestömuodon: solu työmaalla,'laitoksessa, kasarmis­

sa jne. Ottaen tuomioon rajojen tuolla puolen vallit­

sevat olot, Kominternin oli pakko ottaa käytäntöön vie­

lä yhden lisäjärjestömuodon — katusolut. Ne otettiin käytäntöön- sellaisia puolueen jäseniä, kuin perheen- emäntiä, pienkäsityöläisiä ym varten. Katusoluihin tu­

lee kuulua myöskin työttömien puolueen jäsenten sii­

hen asti, kun ovat löytäneet työmaan, sentähden että työtön .puolueen jäsen ei voi käydä tehtaalla, missä ennen työskenteli, solun kokouksissa (jos siellä on so­

lu), koska hänellä yksinkertaisesti ei ole siihen varoja.

Katusoluilla on määrätyt tehtävät: käydä asunnoissa, - levittää lentolehtisiä, avustaa vaalikamppailujen aika­

na ja olla yleensä tehdassolujen työn ulkopuolisena avustajana.

Ulkomailla suurissa kaupungeissa sattuu, että työläi­

nen työskentelee kaupungissa, mutta asuu sieltä kau­

kana, joskus useiden kymmeröen kilometrien päässä sijaitsevassa pikkukaupungissa. Iltasittain sekä pyhä- päivisin työpaikalta kaukana olevaa puolueen jäsentä tulee käyttää piirikomitean ja katusolujen työskente­

lyyn asuntopaikallaan. Tällöinkin tällaisen puolueen- jäsenen perustyönä on työskentely työmaansa solussa.

Vaikka katusolut katsotaankin vain apujärjestöiksi, niin kommunistiset puolueet lähtivät juuri näiden so- - lujen järjestämisen tielle. Ne järjestivät asiat niin, että näihin-^leatusoluihin kuului tosiasiallisesti 80% ja joskus enemmänkin puolueen jäsenistä. -

Toisin sanoen, ne löysivät aukon, -minkä kautta yrit­

tivät kuljettaa vanhan jäijestömuodon, jättää voimaan vanha järjestomuoto jäsenten asuntopaikoittain.

-Kommunistisen internationalen ' orgauisatio-osaston viiden vuoden aikana käymä taistelu sen puolesta, et­

tä kommunistiset puolueet tarkistaisivat katusolujen jäsenistön ja. poistaisivat niistä' kaikki työpaikoissa työskentelevät, ei ole johtanut juuri mihinkään tulok­

seen. Jos otamme tiedot Saksan kommunistisesta puo­

lueesta; niiij näemme, että v. 1931 -joulukuun lopussa puolueella oli 1983 tehdassolua, mutta katusoluja 6196.

Jäsenmääräänsä nähden viimeksi mainitut olivat kyl­

lin runsaslukuisia, m utta kuitenkin. vähän toimivia.

Toisissa tapauksissa on tehdassolujen järjestämisen välttämiseksi alettu muodostaa niin sanottuja keski­

tettyjä ryhmiä. Otetaan eri tehtaista ja työmailta joi­

takin henkilöitä ja niistä muodostetaan ryhmä, jonka tulee tehdä työtä näillä työpaikoilla. Tällaiset solut — pääasiassa Englannissa — eivät ole tuottaneet sitä tu­

losta mitä tehdassolut olisivat- antaneet. Ranskassa muodostettiin soluja siten, e ttä .l—2 henkilöä otettiin tehtaalta ja 12—16 puolueen jäsentä kiinnitettiin teh­

taan ulkopuolelta. Ja tätäkin sanotaan tehdassoluksi.

Näille 12—16* puolueen jäsenelle useassa tapauksessa näyttää vähäarvoiselta se, mitä tapahtuu työpaikassa, ja siksi solu harrastaa luonnollisesti kaikkea.muuta, mutta ei työpaikan asioita.

Vaikeudet kommunististen työmaasolur jen työssä kapitalistisissa maissa ja näh­

den vaikeuksien voittamismetoodit.

Työpaikoilla työskentelyssä on tietenkin- olemassa vaikeuksia, joita opettajat eivät" saa sivuuttaa. Tsaris­

tisella Venäjällä bolshevikkipuolue oli laiton ja puo-

18

luesolut tietysti olivat myöskin laittomia. Kun puplue tuli legaaliseksi* tulivat solutkin legaalisiksi. Ulkomail­

la on tilanne kokonaan toinen. Tärkeimmissä kapita­

listisissa maissa ovat puolueet legaalisia, mutta solujen tulee olla illegaalisia. Ikävä kyllä, niiden-ei onnistu työskennellä huomaamattomasti. Työnantajat ja hei­

dän vakoilijansa seuraavat vallankumouksellisia työ­

läisiä ja heittävät heidät ulos tehtaistaan. Reformisti­

set ammattiliitot eivät esitä protestiaan: päinvastoin viimeksimainitut ovat usein alotteentekijöinä kommu­

nistien tehtaasta karkottamisessa. .Koska kommunis­

tien työskentely työmaalla on säännöllisesti ollut heik­

koa, eivät työläiset ryhdy erotettuja kommunisteja puolustamaan (tietenkin on sattunut myöskin päin­

vastaisia tapauksia). Tällaisissa olosuhteissa tehdas- solut'eivät useimmissa tapauksissa tee mitään ja vä- häisemmänkin. toiminnan ilmetessä niiden jäsenet hei­

tetään ulos tehtaasta, koska eivät voi konspiroida vähä- pätöistäkään työtään.. Eivät ole harvoja tapaukset,' jolloin kommunisteja heitetään työmaalta ulos siitä huolimatta, että he eivät siellä mitään tee — yksinker­

taisesti heidän kommunistiseen puolueeseen kuulumi­

sensa takia. Kansainvälisten puoluekoulujen opettajain tulee ottaa nämä vaikeudet huomioon ja käsitellessä kysymystä legaalisten kommunistipuolueiden työstä osoittaa, miten tällaisten solujen tulee järjestää työnsä sovelluttamalla' bolshevistisia maanalaisen työn koke­

muksia tehtaissa ja työmailla tsarismin aikana — mikä työ tuotti tällöin loistavia tuloksia,. Älköön tämä näyt­

täkö johtavalta. Työnsä konspireeraamisen taitamatto­

muudesta työpaikoilla kommunistiset puolueet kärsivät varsin suuresti menettämällä kommunisteja ja vallan­

kumouksellisia työläisiä heidän työstä erottamisensa vuoksi. Eräistä kommunisteista voi näyttää ja itse asi­

assa näyttääkin häpeälliseltä, että sosialidemokraatit, nationalistit ja muiden puolpeiden jäsenet avoimesti voivat tunnustaa itsensä,, ja heidän siitä huolimatta, et­

tä kommunistinen puolue on laillinen, täytyy salata sii­

hen kuulumisensa. Eikö tällainen salaaminen ole pel­

kuruutta tai oikeisto-opportunismia? Ei ollenkaan. Pel-

kumutta ja oikeisto-opportunismia tämä on silloin, kun solun jäsenet tai yksityiset kommunistit pelkäävät ja välttävät esiintymistä reformisteja ja sosialidemok­

raatteja vastaan tehtaan työläisten, kokouksissa, kun viimeksimainitut ehdottavat suostuttavaksi työläisten elintason alentamiseen, hyväksymään työläisten erot­

tamisen tai äänestävät sosialidemokraattien j a refor­

mistien ehdotusten puolesta jne. Ikävä kyllä, tällaisia tapauksia on ollut. Ei ollenkaan -vaadita huutamaan tehtaissa ja työmailla, että olen muka kommunisti, siltikään aina harjoittamatta kommunistista toimintaa.

Voidaan ja tulee- suorittaa todellista puoluetyötä, yh­

distämällä puolueen tunnuslauseet jokapäiväiseen tais­

teluun tehtaassa, nimittämättä itseään kommunistisen puolueen tai sen solun jäseneksi. Aina voi löytää tä­

hän sopivia muotoja.^ Eiköhän voi sanoa: “Luin tä­

nään'sellaisen ja sellaisen tiedoitnksen” tai “Eräs teh­

taamme työläinen tai naapnritehtaan työläinen sanoi minulle” jne. Sanalla sanoen, tehdä kaiken solun ja puolueen päätösten mukaisesti, mutta siten; ettei se muodollaan ole paljastavaa, vaan vieläpä “viatonta”.

Siinäkin tapauksessa, jolloin joku esiintyy laitoksen työläisten yleisessä kokouksessa solun valtuuttamana, ci aina vaadita hinnalla millä hyvänsä ilmoittamaan, että esiintyy solun nimessä. Tärkeintä on, että puhe vastaisi solun päätöksen henkeä ja ehdotus olisi myös­

kin solun laatima tai hyväksymä. Solun toiset jäsenet ja heille myötätuntoiset eivät ainoastaan äänestä solun valtuuttaman toverin tekemän ehdotuksen puolesta, vaan heidän tulee vielä käydä agiiatiota työläisten kes­

kuudessa tämän ehdötuksen puolesta. Maissa, joissa kommunistiset puolueet* ovat illegaalisia, on asia toi­

sin. Siellä ovat puolue sekä solut maanalaisia, mutta ikävä kyllä, nekin vielä huonosti naamioivat työnsä.

On vielä eräs suuri vaikeus, mikä opetuksessa tulee huomioida ja erikoisen voimakkaasti alleviivata.

Tsaristisella Venäjällä sisäinen järjestys tehtaissa ja työmailla oli heikkoa, verrattuna asemaan tehtaissa suurissa kapitalistisissa maissa, varsinkin siihen ver­

rattuna, mikä siellä vallitsee nykyään kapitalistisen

rationalisoinnin ja konveijerisysteemin käytäntöön ottamisen jälkeen, mitkä puristavat työläisestä kaiken voiman* Ennen tsarismin kukistumista porvarista.

maksoi niin viheliäisestä työläisille ja työläiset kävivät niin energistä taistelua työlaitoksen sisäisen järjestyk­

sen huonontamista vastaan, että tehtailijain oli ylei­

sesti pakko kieltäytyä Taylorin työmetoodien käytän- töönottamisesta ja työläisten riiston kiristämisestä.

Tämä helpotti puoluetyötä työlaitoksissa. Tehtaiden ja työlaitosten työläiset, kuuluivatpa miten tahansa nimitettyyn sosialistiseen puolueeseen *), kävivät yh­

dessä työläisbolshevikkien kanssa taloudellista ja po­

liittista taistelua (lakot, mielenosoitukset, jopa kapi­

natkin). Tämä ei suinkaan merkitse, että bolshevik- kipuolue ja yksityiset bolshevikit uivat virran mukana, että he salasivat bolshevistiset periaatteensa työpai­

koilla. Päinvastoin, bolshevikit kävivät, työpaikoilla, maanalaisissa lehdissä ja bolshevikkien julistuksissa ankaraa taistelua menshevikkejä, likvidaattoreita, trotskilaisuutta, eserriä, kansansosialisleja ym vastaan.

Vakuuttavassa agitatiossaan, toiminnassaan, toisten puolueiden jäsenten kanssa väitellessään, perusteluissa ja ajallaan tehdyissä ehdotuksissaan, työläisten ase­

man tuntemisessa työmaalla, työmetoodeillaan, työ­

läisten osallistumisella kysymysten ratkaisuun, tais­

telujen tarmokkaalla valmistamisella ja organisatio- metoodeillaan bolshevikit todistivat olevansa oikeassa ja puolueensa etevämmyyden toisten puolueiden rin­

nalla. Siksi bolshevikkipuolueelle onnistuikin järjes­

tää alhaalta päin yhteisrintama kaikkien suuntien työ­

läisten kanssa Venäjällä koko työväenliikkeen histo­

rian aikana — vieläpä silloinkin, kun menshevikit kir­

kuivat bolshevikkien “lakkokiihkos ta” v. 1912—1914, se­

kä silloin, kun Moskovan bolshevikit Kerenskin aikana v. 1917 elokuussa toimeenpanivat yleislakon valtakun­

nan neuvottelua vastaan, missä menshevikit ja es-er-

*) Vuodon 1905 jälkeen muodostettiin tsarism in johtam ia “mus- tasotnialaisia’’ ryhmiä, jotka tunkeutuivat rauta tielaitokseen, pää­

asiassa virkailijoiden keskuuteen. Tehtaissa el näillä työläisten ja toim itsijain keskuudessa ollut m inkäänlaista vaikutusta.

2t

rät soittivat ensi viulua; ja sitten lokakuun päivinä v, 1917, jolloin bolshevikit nousivat kapinaan porva­

ristoa, menshevikkejä ja es-erriä' vastaan.

Eräitä tässä mainittuja edullisia ehtoja ei nykyisillä kommunistisilla puolueilla ole. Niiden tulee käydä taloudellista ja muutakin taistelua samanaikaisesti sosialidemokraatteja, reformistisia ammattiliitiobyrok- r aa t te ja, fasisteja, keltaista ammattiliikettä ja kaikkia vastaan.

Nämä kaikki pvat yhdessä työnantajan puolella.

Pieninkin varomattomuus työssä kommunistien kuin myöskin ammattiliitto-opposition tai punaisten ammat­

tiliittojen jäsenen taholta — ja hänet heitetään ulos työhuoneesta. Tämä velvoittaa käyttämään työm eto­

deja, jotka takaavat proletariaatin vallankumoustais­

telussa suurimman tehon pienimmillä menetyksillä.

Tällaisia voivat olla vain' kokeillut bolshevistiset m eto d it. Kommunistien velvollisuus on voittaa kaik­

ki vaikeudet. Mitä enemmän on vaikeuksia, sitä enem­

män on tehtävä ahkeraa ja tarmokasta kommunistis­

ta työtä tehtaassa, porteilla ja kaikkialla, missä vain on vielä työssä käypiä tai työttömiä työläisiä.

Työn sisällön ja m etodien tulee olla bolshevistisia.

Systemaattisesti on varmistutettava, todisteltava var­

mistavilla todistuksilla ja tiedoilla, eikä ole haukuttava toisin ajattelevia, varsinkaan sosialidemokraattisia ja reformistisia työläisiä. Systemaattisesti on todistekap- paleet käsissä kansantajuisesti paljastettava sosiali­

demokratia ja reformistit, unohtamatta tällöin natsio- nalistisosialisteja ja yleensä vihöllispuolueita, joiden mukana vielä kulkee työläisiä. Mutta agitatio yksis­

tään ei riitä. On järjestettävä taistelua, osotettava, että kommunistit voivat järjestää taistelua ja tehdä -tehottomaksi sosialidemokratian ja reformistien ma- nööverit Tämä voidaan saavuttaa käyttämällä bolshe­

vistisia työ- ja organisatiometoodeja, eikä käyttämällä niitä mekaanisesti vaan konkreettisten olosuhteiden mukaisesti. Nykyhetkellä, jolloin työläisten asema kai­

kissa kapitalistisissa maissa on erikoisesti huonontu­

nut, jolloin on miljoonia työttömiä, jolloin taloudelli-

sen ja finanssikriisin koko taakka ja lisääntyneet me- - not, jotka aiheutuvat imperialistisen , sodan varuste­

lusta ja hyökkäyksen valmistelusta Neuvostoliittoa vastaan, sälytetään työläisten kannettavaksi, — kom­

munistisille puolueille-käy mahdolliseksi ja aivan vel­

voittavaksi voittaa kaikki vaikeudet ja 'parantaa työs­

kentelyään.- -

9 ”*"4r^ *• - j ~ ^

Jäsenten värväys kommunistisiin puoluei- siin ja jäsenistön virtaavaxsuus. . *■.

Miten tapahtuu jäsenten värväys. kommunistisiin' puolueisiin? Bolshevikit värväävät ja ovat värvänneet vallankumouksellisia työläisiä työpaikoilla. Vasta val­

lan valtaamisen jälkeen bolshevikit alkoivat jä rje s -, tää erikoisia puölueviikkoja, toisin sanoen, suorittaa, määrättyjä jäsenten värväyskamppailuja; myös nämä kamppailut suoritettiin työpaikoilla. Lokakuun val­

lankumoukseen asti bolshevikit värväsivät jäseniä jo­

kapäiväisen työn pohjalla. Puolueeseen hyväksytyt osallistutettiin puoluetyöhön ja liitettiin poliittisiin kerhoihin. -

Miten on tapahtunut jäsenten värväys kommunisti­

siin puolueisiin kapitalistisissa maissa tähän asti?

Värväys tapahtuu pienissä luokkataistelu tilaisuuksissa tai suurissa kansankokouksissa, joskus kaduillakin (Englannissa^. Esimerkiksi puhuja esiintyi kauno- . ' puheisesti, se viehätti työläisiä ja hän antoi anomuk­

sen puolueeseen liittymisestään. Oletamme, että hän tällöin antoi osotteensa. Meidän puoluejärjestomme eivät ole kuitenkaan koskaan kovin kiirehtineet ei­

vätkä vielä nykyäänkään kiirehdi päästäkseen heti - yhteyteen • tällaisten tovereiden kanssa, liittääkseen heidät puoluejärjestöön, löytääkseen heidät vaikka­

pa asunnostaan ja ottamalla selville, missä työpaikas­

sa työskentelevät, jotta heidät voitaisiin sitoa k. o. teh­

taan soluun tai lähimmän katusolun, yhteyteen. Siksi kun järjestössä keritään päästä, alkuun, on suurin osa anomuksen jättäneistä kadonnut tietymättömiin . muuttaneet asuinpaikkaa, matkustaneet toiseen kau- 1

- , ' ’ J[ ' - - ' - ^ - q

~ ~ f - - ' ' - " v 23 -]

punkiin tai hylänneet anomuksensa kommunistiseen järjestöön liittymisestä. Juuri sen takia, että puoluee­

seen hyväksyminen ei tapahdu työpaikalla ei puolue- solun työmaalla suorittaman työn perusteella, joka­

päiväisessä työssä' ja varsinkin lakkojen ja mielen­

osoitusten aikana esiintyneistä työläisistä muodostu­

neen puolueettoman aktiivin, solun ympärille muodos­

tamisen kautta, työläiset, joita solun tulisi värvätä puolueeseen, peräytyvät ja eroavat, nekin jotka olem­

me jo saaneet valloitetuksi. Voisin esittää aivan häm­

mästyttäviä numeroita, jotka luonnehtisivat jäsenten virtaavaisuutta kommunistisissa puolueissa.

V. 1930 tammikuussa Saksan kommunistisessa puo­

lueessa laskettiin olleen 133.000 maksanutta jäsentä ja vuoden 1930 kuluessa puolueeseen hyväksyttiin 143.000 .uutta jäsentä, joten -vuoteen 1931 mennessä puolueen jäsenmäärän olisi pitänyt olla 276.000. Mutta v. 1930 loppuun mennessä oli vain 180.000 jäsentä ja . näin ollemSaksan kommunistisesta puolueesta vuoden ajalla eronnut 95.000 jäsentä. V. 1931 Kominternin TK;n orgosaston Saksan puolueen tilastotietojen pe­

rusteella tekemien laskujen mukaan tilanne oli seu- raava: uusia jäseniä hyväksyttiin, 210.000 ja eronneita oli yhtä paljon kuin edelliseuä yuonnakin. Olisivatko- han kaikki nämä puolueen jäsenet eronneet, jos puo- luejärjestd, olisi työskennellyt kunnollisesti, jos se olisi huolehtinut uusista jäsenistä ja olisi osallistuttanut ne puoluelyöhön, jos se olisi antanut niille sopivaa kirjal­

lisuutta, mnpdostanut kerhoja ja liittänyt ne- niihin työskentelemään? Olisivatkohan tällaisten olosuhtei­

den vallitessa puolueen 'ulkopuolella ne, jotka siitä poistuivat? Luulen, että eivät olisi.

Silloin kun työläisiä ja toimitsijoita joukottain hei­

tetään ulos tuotantolaitoksista, tulee puolueen jäsen­

ten värväyksen tapahtua erikoisesti suurissa ja joh­

tavissa tuotantolaitoksissa työskentelevien keskuudes- _ sa. Tällaisissa tuotantolaitoksissa ja ' tuotantoaloilla työskentelevien puolueen jäsenten, varsinkin äsken puolueeseen hyväksyttyjen kanssa puoiuejärj eston tu­

lee ja se on velvollinen erikoisesti työskentelemään.

- -fe.-

Heidän kanssaan on käsiteltävä kaikkien alojen kaik­

ki lilannepoliittiset kysymykset, heitä on valmennet­

tava, opetettava esiintymään tehtaan yleisissä kokouk­

sissa, opetettava tekemään suullisia agitatiota tehtaan työläisten keskuudessa, heidät on varustettava aineis­

tolla sosialidemokraatteja, reformisteja," kansallisso­

sialisteja ja hallitusta vastaan jne. Tällaista puoliie- työtä on suoritettava puolueaktiivin kanssa, joka suo­

rittaa puolue- ja ammattiliittoiyötä työttömien kes­

kuudessa ja reformistisissa ammattiliitoissa. Jos täl­

laista työtä suoritetaan niin vanhojen sekä äsken puo­

lueeseen hyväksyttyjen jäsenten virtaavaisuus pie­

nenee. Yksistään se tosiasia, että tuhannet ja kymme­

nettuhannet liittyvät kommunistisiin puolueisiin ja vallankumouksellisiin ammattiliittoihin, osottaa, että työläiset hyväksyvät kommunististen puolueiden ja joukkojärjestöjen tunnuslauseet, ohjelman ja taktii­

kan. Mutta paikallisten järjestöjen sisäinen elämä ja niiden toiminta ei tyydytä vallankumouksellisia työläisiä ja siksi puolueeseen hyväksytyistä suurin osa vetäytyy jälleen eroon. Kansainvälisten puoluekoulu- jen opettajille, aktiiveille ja kaadereille, jotka joutu­

vat tekemisiin jäsenten värväys- ja uusien jäsenten puolueessa pidättämiskysymysten kanssa, tämä ei ole ollenkaan samantekevää. Siihen on kiinnitettävä va­

kavaa huomiota. Tätä kysymystä on ehdottomasti tutkittava. Opettajat voivat ottaa huomioon ilmiön, johon vilttasin, ja sanon että lähden käytännöstä ja käytännöllisistä tuloksista. Ja tällä alalla- käy ilmi, että kommunistiset puolueet eivät ole tähän mennessä saaneet sellaisia kaadereita, joita tarvitaan puolue- järjestön «oikealla tavalla rakentamista varten. -

Puoluekomiteat, puolueen sisäinen de- - moktatia, puoluekuri, joktometoodit,

7 itsekritiikki, demokraattinen sentralis- ' mi, kaaderikysymys,

Tarkkailemme puoluekomiteoita. Kun bolshevikit rakensivat puolueensa tsaristisen järjestelmän valli-

tessa ja myöhemminkin, olivat puoluekomiteat kollek­

tiivisia elimiä, niiden kaikki jäsenet osallistuivat ky­

symysten ratkaisuun ja sen lisäksi jokaisella puolue- komitean jäsenellä oli määrätty tehtävänsä.

Läänien ja kaupunkien puoluekomiteat tarkastivat ja päättivät kaikki proletariaatin taloudelliseen ja po­

liittiseen taisteluun liittyvät kysymykset edustajako­

kousten, puolueen KK:n täysistuntojen KK:n ja kes- kuslehden ohjeiden sekä tov. Leninin osoitusten puit- ' teissä. Ne eivät ainoastaan käsitelleet' ja antaneet oh­

jeita, miten tätä päätöstä ja ohjetta on sovellutettava käytäntöön kyseellisessä läänissä ja kaupungissa, vaan ne ottivat itselleen näiden päätösten eäämään sovellut- tamisen järjestämisen, selvittäen niitä ja tehden ne tajuttaviksi. Erikoista huomiota ne kiinnittivät piiri- komiteoihin, jotka olivat välittömässä yhteydessä työ- paikkasolujen kanssa. Ne seurasivat, että kaikissa puo­

lue järjestöissä ja varsinkin soluissa käsiteltiin puo­

lueen päätökset ja puoluekomiteoiden ‘ ohjeet, tehtiin niistä omat päätökset ja järjestettiin niiden toteutta­

minen. Ne valvoivat myöskin, ettei puoluej ärj estoissa rikottu puolueen sisäistä demokratiaa, mutta sa­

malla valvottiin,, ettei puolue järjestössä rikottu ankaraa puoluekuria. Kysymystä harkittiin pää­

töksen tekoon asti. Mutta kun päätös oli hyväk­

sytty, oli'se kaikille puolueen jäsenille velvoittava, niil­

lekin, jotka olivat puhuneet ja äänestäneet sen hyväk- ->

symistä vastaan. • Tämä tietenkään ei estänyt puolue- komiteaa joutumasta ankaran kritiikin alaiseksi pää­

töksen käytäntöön sovelluttamisen jälkeen samoin kuin itsekritiikkiä puoluekomitean taholta jne. Mutta kri­

tiikki ja itsekritiikki johtivat siihen, että jolitotyöme-, toodeja parannettiin, strategia j a taktiikka harkittiin huolellisesti ja tehdyt virheet korjattiin. Puolueen, läänin ja kaupunkikomiteain johto ei harrastanut yk­

sistään “puhdasta” politiikkaa. Se pohti ohjelma-, taktiikka- ja organisatiokysymyksiä. Ne eivät erotta­

neet politiikkaa organisatiosta, päätösten tekoa niiden käytäntöönsaattamisesta. Tapauksien valtavassa enem­

mistössä' tämä oli oikeaa, elävää, vallankumouksellista, -*

26

bolshevistista johtoa. Siksi eiv ät' sakset ideoloogisen joukkoihin vaikutuksen ja setit organisatoorisen lujit­

tamisen välillä olleetkaan paljon auki.

Aivan toisin ovat asiat kapitalististen maiden -kom­

munistisissa'puolueissa. Hyvin usein siellä ei ,ollenkaan ole paikallisia puoluekomiteoita, ja jos ne ovat olemas­

sa, niin parhaassa tapauksessa niissä työskentelee vain yksi sihteeri, joka on, joskus palkallinen, jöskus pal­

katon, mutta itse puoluekomiteat ovat olemassa sih­

teerien lisäpainona, eivätkä toimi säännöllisesti kollek­

tiivisina eliminä. ' - _

. ' Hyvin usein siellä,- missä puoluekomiteat ovat ole­

massa, tekee sihteeri niiden täysi-istunnossa selostuk­

sen, ja kaikki, n iitä hän ehdottaa, hyväksytään, koska puoluekomitea (sen jäsenet) eivät ole selvillä puolue- asioista. Itsestään selvää on, että tällaiset piirikomi- teat ja kaupunkikomiteat eivät voi järjestää solujen työtä eivätkä kunnollisesti johtaa niitä. Paikallisiin puolue-elimiin ja erikoisesti alempiin elimiin on kiin­

nitettävä erityistä huomiota. -

Harvoja eivät ole • tapaukset, jolloin kapitalististen maiden kommunististen puolueiden edustajakokousten ja KK:n päätöksiä ei käsitellä työpaikka- ja katuso- luissa eikä asuinpaikoille järjestetyissä puolueryhmis- sä, joita vielä on runsaasti olemassa. Päätökset käsi­

tellään kaupunkiaktiivin ja joskus piiriaktiivin koko­

uksissa ja asia on sillä Hyvä.

- Puolueen KK :n ja-aluekomiteain päätökset harvoin tulevat soluihin asti, vaan vetelehtivät piirikomiteois- sa, ja kuitenkin ohjeet, sanokaamme joukkokamppai- lujen suorittamisesta, olisi ennenkaikkea annettava so­

luille, koska solut juuri ovat joukkojen kanssa välittö­

mässä kosketuksessa. Solut ja asuinpaikkaryhmät ovat useimmissa tapauksissa passiivisia. Ne eivät elä täydel­

listä elämää,kuten nykyisen ajankohdan olosuhteet Vaa- - tisivat, ja tämä on myöskin sosialidemokratian jätettä.

Nämä puoluekomiteat elävöityvät vain väalikamppailu- j en edellä. Siksi eivät ole harvoj a tapaukset, jolloin puo- - luejärjeslöiltä puuttuu puolueen sisäinen demokratia ja bolshevistinen kuri. Tässä asemassa ei‘ ole ihmetel-

27

I

fe -

iaS

tavaa, jos edustajakokousten, Kominternin ja KK :H päätökset jäävät täyttämättä. Ottakaamme esimerkiksi Kominternin kongressien, eri' puolueiden edustajako­

kousten, Kominternin TK m’ja keskuskomitean päätök­

set puolue- ja ammattiliittotyön painopisteen siirtämi­

sestä työpaikoille, puolue- ja ammattiliittojen alempien renkaiden työskentelyä-parahtamisesta varsinkin työ­

paikoilla jne. - . _

Ilmeisesti .bolshevististen työmetodien puuttumisen syitä tulee etsiä ohjaavien puoluekaatereiden- (keskus-, alue-, lääni- ja osittain piirielimet) virheellisestä asen-

- teestä. *," ‘

“Itsekritiikkiä” on vaikka kuinka paljon. Kritikoi­

daan itseään avoimesti lakkojen- aikana,' jolloin olisi tarpeellista järjestää työtä sen ollessa käynnissä, kamp­

pailujen aikana jolloin metoodien ja työn sisällön muut­

tamisen kautta olisi puoluevoimat järjestettävä parem­

min ja syvennettävä kamppailua. Harjoitetaan kri­

tiikkiä myöskin lakkojen ja kamppailujen päätyitvä, mikä on qikein, mutta uusien lakkojen ja kamppailu­

jen aikana toistetaan vanhat virheet. Tällaisia tapauk­

sia on paljon. - -

Bolshcvikicn puolueessa tsaarin aikana,, jolloin puo­

lue oli laiton, noudatettiin demokraattista sentralismia.

Odottamatta, milloin saavat ohjeita KK ;lta, aluekomi­

teasta, lääninkomiteasta tai kaupunkikomiteasta, puo­

lue järjestöt toimivat paikallisten olosuhteiden ja ta­

pauksien. multaan yleisten puoluepäätösten ja ohjeiden puitteissa. Jos odessalaiset, moskovalaiset, bakulaisei tai tiflisiläiset olisivat aina odottaneet -ohjeita JKK:lta, lääninkomitealta jne, joita taantumusvuosina ja sodan aikana kaikin ajoin ei ollut vangitsemisten takia ole­

massakaan; niin piitä olisi seurannut? Bolshevikit ei­

vät ehkä olisi valloittaneet joukkoja eikä heillä olisi ollut vaikutusta niihin. Lääninkomiteat ja kaupunki­

komiteat julkaisivat itse julistuksia ja lentolehtisiä kaikista kysymyksistä silloin kun se oli tarkoituksen-- mukaista.

Ikävä kyllä, useissa kommunistisissa puolueissa on yhsentralismi, varsinkin julkisissa puolueissa. KK:n

on annettava lentolehtiset paikallisille järjestöille, KK tn on sanottava ennakolta sanansa merkityksellisis­

tä paikallisistakin tapahtumista ennenkuin paikkakun­

nilla lähdetään liikkeelle. Ei ole sitä alotekykyä, mikä puoluejärjeslöillä tulisi olla, jotta ne orientoituisivat - tilanteen ja paikallisten olosuhteiden mukaan, tekisivät päätöksen tarpeellisella hetkellä ja tietenkin saattaisi­

vat sen käytäntöön puolueen ja Kominternin päätösten perusteella, huolimatta siitä, onko olemassa ohjeita tai ei. Vieläpä niissäkin tapauksissa, jolloin on olemassa keskukselta .määrätyt ohjeet, mutta ne eivät läheskään aina tule puolueen jäsenjoukkojen tietoon, ei ylempä­

nä olevan elimen taholta riittävästi kontrolloida niiden täyttämistä. Kaikkia näitä ilmiöitä vastaan on käytävä ankaraa taistelua ja opetettaessa on asian tämä puoli otettava huomioon. Bolshevikien puolueessa oli puo- luetyössä tällainen perusta: tehtaihin ja työpaikoille työpaikkasolun kautta. Yhteys -joukkoihin ja niiden johtaminen tehdaskomitean ja joukkojärjestöissä toi­

mivien puoluefraktsiain kautta oli elävä. Puolueleh- disto, kirjallisuus, suullinen ja kirjallinen agilatio oli tarkoitettu joukoille. Koska bolshevistinen puolue-en­

tisellä tsaarin Venäjällä oli maanalainen helmikuun valiakumoukseen asti, niin keskuksissa (KK;lIa), enem­

pää kuin paikkakunnillakaan <piirikomiteöissa, kau­

punkikomiteoissa jä läänin komiteoissa) ei ollut suurta ' koneistoa — niillä ei ollut eikä voinut olla vakinaista huoneistoakaan vähänkään laajemmalle koneistolle.

Ja rahavaratkaan eivät sallineet suurta koneistoa. Sik­

si puoluetyön pääpaino (eikä yksistään puoluetyön, vaan myöskin laillisten ja laittomain ammattiliittojen toiminta) siirrettiin luonnollisesti tehtaille ja .työpai­

koille. -Tämä tilanne säilyi puoluetyossä helmi- ja lo­

k a k u u n välisenä aikajaksona v. 1917, jolloin bolshevi­

kien puolue oli jo päässyt julkiseksi ja teki valtavaa joukkotyötä, mutta KK :n, aluekomitean ja lääninko- miteain koneistot olivat mahdollisimman pienet. Työs­

kentely nojasi entiseen tapaan, piirikomiteoihin, ala- pimkomiteoihin ja työparkkasoluihin.

, Kapitalististen maiden legaalisissa puolueissa on jär-

29

jestys puoluekoneistossa päinvastainen: legaalisina oi Ien on kommunistipuolueella käytettävissään riittävät huoneistot, mihin se sijoittaa koneistonsa.

• Koneiston -päävoimat ovat keskittyneet KK:n alue- ja kaupunkikomiteoihin (agit-, org-, ammattiliitto-, nais-, parlamentti- ja maaseutu- ja muihin osastoihin), mutta piirikomiteoissa ja soluissa ön tyhjyys. Useissa teollisuuskeskusten piirikomiteoissakaan, soluista pu­

humattakaan, ei ole edes palkallista sihteeriä.. Piiri- komitean tulee “saada kaikin“ keskuksesta ja näin ty­

rehtyy paikallisen ‘ puolue järjeston aloitekyky. Tätä ilmiötä vastaan Kominternin TK käy ankaraa taistelua.

• Taistelu tätä vastaan on sitäkin välttämättömämpi, koska taaskaan ei ole kysymys puhtaasti ulkonaisista legaalisista tai ei-legaalisista organisatio-oloista. Ei, vaan kysymys on siinä, että saataisiin suunta joukko­

työhön, ja tiukka, pysyvä yhteys joukkoihin. Organi- satiomuodot on alistettava tämän tarkotuksen alaisik­

si, palvelemaan sitä, eikä päinvastoin.

Sitäpaitsi kapitalististen maiden legaalisten kommu­

nistipuolueiden yhteys joukkoihin ja joukkojen johta­

minen tapahtuu paperilla — julistusten — sanomaleh­

distön, kirjallisuuden välityksellä sekä irrallisella epä- konkreettisella kirjallisella ja suullisella agitatiolla.

Kaikki tämä ei useimmissa tapauksissa vastaa kon­

kreettista tilannetta. Näin on siksi, että ei ole yllä luon­

nehdittuihin olosuhteisiin sopivia kaadereita, jotka ky­

kenisivät paikkakunnilla toimimaan välittömästi elä­

vässä-yhteydessä joukkojen kanssa. Ja tästä johtuu­

kin kysymys olevista puoluekaadereista. Bolsheviki- puolueella puoluekaaderit, muovautuivat käytännölli­

sessä joukkotyössä. Tässä työssään ne oppivat reagee- raamaan työläisten elämän kaikkiin ilmiöihin. Ne ei­

vät ainoastaan tienneet, miten työläiset elävät .ja ajat- televat, vaan antoivat neuvoja, osoittivat työläisille, ulospääsyn, järjestivät taistelun ja siksi bolshevikipuo- lueella jo tsarismin aikana oli niin suuri vaikutus jouk­

koihin ja suuri auktoriteetti työväenluokan keskuu­

dessa.

Kapitalististen 'maiden kommunistipuolueiden ylim-