Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisy varhaiskasvatuksessa

(1)

VÄKIVALTAISEN

RADIKALISOITUMISEN

ENNALTAEHKÄISY

VARHAISKASVATUKSESSA

(2)

SISÄLLYS

Johdanto 3

Väkivaltainen radikalisoituminen 4 Mitä väkivaltaisella ekstremismillä ja radikalisoitumisella tarkoitetaan? 4 Mikä voi johtaa väkivaltaiseen

radikalisoitumiseen? 7

Väkivaltaisen radikalisoitumisen

tunnusmerkit 9

Väkivaltaisen radikalisoitumisen

ennaltaehkäisy 10

Ennaltaehkäiseviä toimia 10 Varhaiskasvatuksen merkitys

ennaltaehkäisevässä työssä 13 Lasten ja perheiden tukeminen

on tärkeää 16

Keskustelun merkitys 19

Älä anna pelolle valtaa 20

Lisää aiheesta 22

(3)

3

JOHDANTO

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja siihen liittyvien ilmiöiden tunteminen, ennaltaehkäisy ja tunnistaminen on tärkeää varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta on keskeistä huomioida lapset, jotka ovat altistuneet väkivaltaisen radikalismin vaikutuksille omassa

elinympäristössään. Miten näiden lasten kohdalla tulisi toimia esimerkiksi silloin, kun he oireilevat eri tavoin? Entä miten tunnistaa ja tehdä yhteistyötä ääriliikkeissä toimivien huoltajien kanssa?

Tämä esite on tehty varhaiskasvatuksen johdolle ja henkilöstölle työn tueksi.

Esitteessä kerrotaan väkivaltaisesta radikalisoitumisesta sekä siihen mahdollisesti johtavista tekijöistä.

Kuva: Niina Rodionoff

(4)

VÄKIVALTAINEN

RADIKALISOITUMINEN

Mitä väkivaltaisella ekstremismillä ja radikalisoitumisella tarkoitetaan?

Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannuste- taan tai se oikeutetaan aatemaailmalla tai ideologialla perustellen. Väkivaltainen radikalisoituminen on pro- sessi, joka voi johtaa siihen, että henkilö kannattaa väkivaltaisia ekstremistisiä ryhmiä tai liittyy niihin.

Äärimmillään väkivaltainen radikalisoituminen voi johtaa terroristisiin tekoihin. On myös keskeistä erot- taa väkivalta väkivaltaisesta ekstremismistä. Kun väkivaltaa käytetään katsomuksellisen tai kulttuuri- sen konfliktin ratkaisukeinona, esimerkiksi riitatilan- teessa, se ei ole ekstremismiä.

Vihapuhe, rasismi ja väkivaltainen ääriliikehdintä on lisääntynyt eri puolilla Eurooppaa. Suomessa väki- valtaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin uhka on sisäministeriön arvion mukaan edelleen pieni. Se on kuitenkin kasvanut viime vuosina. Sisäministeriön vuoden 2018 tilannekatsauksen mukaan Suomessa toimivina väkivaltaisina ääriryhminä esiintyy väki- valtaista äärioikeistolaista, äärivasemmistolaista ja ääriuskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista.

Lisäksi esimerkiksi koulusurmien taustalla on ollut ääriajattelua. Suomessa väkivaltainen äärioikeisto on

näkynyt eniten rikosepäilytilastoissa. Väkivaltainen radikalisoituminen ilmiönä, oli se sitten oikeistolai- sella, vasemmistolaisella tai uskonnollisella ideologialla perusteltua, ruokkii toinen toistaan.

Yksi yleisimmin esitettyjä kysymyksiä on, halutaanko radikaalit ajatukset kieltää kokonaan. Oikein kanavoi- tuna radikalismi voi olla positiivinen ilmiö, ja toisinaan muutos jopa vaatii sitä. Moni hyvä asia on saanut alkunsa radikalisoitumisesta. Positiivinen yhteiskun- nallinen muutos – esimerkiksi naisten äänioikeuden toteutuminen Suomessa 1900-luvun alussa – vaatii joskus radikaaleja ajatuksia, jotka haastavat yhteiskunnan rakenteita. Ongelmia syntyy, jos mukaan tulee demokratian sijaan väkivalta. Väkivaltainen radikalisoituminen sen sijaan on marginaalinen ilmiö, eikä suurin osa radikalisoituneista päädy koskaan käyttä- mään väkivaltaa.

Radikaalien ideoiden

eteenpäin vieminen menettää

hyväksyttävyyden,

jos ideologioiden tavoitteluun

ei pyritä demokraattisin,

väkivallattomin keinoin.

(5)

(6)

Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus (R 97 20).

VIHAPUHE UHKAA DEMOKRATIAA

Vihapuhe on ilmiö, joka yhä enemmän rajoittaa moniäänistä, demokraattista keskustelua Suo- messa. Tämä koskee erityisesti naisten ja tyttöjen sekä vähemmistöjen oikeutta osallistua julkiseen keskusteluun. Vihapuhe on yksi niistä asioista, jotka YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkaste- lussa määriteltiin Suomen suurimmiksi ihmisoikeus- ongelmiksi.

Oikeusministeriön vuonna 2016 julkaiseman selvi- tyksen mukaan vihapuhe vaikuttaa sen kohteiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen, ja saa vihapuheen kohteena olevat välttelemään tietyillä paikoilla liikkumista. Vihapuhe kohdistuu Suomessa erityisen paljon naisiin ja maahanmuuttajiin, joten sen ehkäiseminen on toimenpide, joka olennaisesti parantaa näiden ryhmien asemaa ja ihmisoikeuksia maassamme.

Häirinnän ja vihapuheen ennaltaehkäisemiseen ja niihin puuttumiseen liittyvien toimenpiteiden tulee näkyä kansalaisten arjessa ja sisältyä varhaiskasvatuksessa tehtävään työhön. Oikeusministeriö on asettanut Against Hate -hankkeen kehittämään viha- rikosten ja vihapuheen vastaista työtä.

Hallitus on asettanut tavoitteekseen, että Suomi on vuonna 2025 avoin ja kansainvälinen, kieliltään rikas maa, josta tekee ainutlaatuisen asukkaiden positiivinen asenne toisiaan sekä ympäröivää maailmaa kohtaan. Haasteellinen taloudellinen tilanne, yhteiskunnan nopeaan muutokseen liittyvät epävarmuudet ja pakolaiskriisi ovat kuitenkin luoneet Suomessa ja muualla Euroopassa kasvualustaa vihamieliselle kie- lenkäytölle, ääriasenteille ja jyrkille vastakkainaset- teluille. Vihapuhe horjuttaa luottamuksen ja turvallisuuden tunteen perusteita. Se myös lisää kielteistä käyttäytymistä esimerkiksi maahanmuuttajia ja muita vähemmistöjä kohtaan sekä voimistaa yhteiskunnassa sosiaalista polarisaatiota.

(7)

7 VÄKIVALTAISEN RADIKALISOITUMISEN ENNALTAEHKÄISY VARHAISKASVATUKSESSA

vaikuttavin toimin että tavoilla, jotka vaikuttavat ennaltaehkäisevästi kielteisten ilmiöiden syntyyn.

Väkivaltainen radikalisoituminen perustuu ajatte- luun, jossa ihmiset jaetaan meihin ja muihin, ja jossa väkivalta muita kohtaan on oikeutettua. Väkivaltaiset ääriliikkeet ja niiden jäsenet eivät tunnusta ihmisoikeuksia eivätkä sitä, että kaikki ihmiset ovat yhden- vertaisia ja yhtä arvokkaita riippumatta taustasta, uskonnosta, henkilökohtaisista ominaisuuksista tai muista vastaavista tekijöistä. Radikalisoituneet teki- jät ovat joskus niin vakuuttuneita toimintansa oikeu- tuksesta, että ovat valmiit uhraamaan henkensä teon yhteydessä. Rangaistuksen pelko ei välttämättä ehkäise väkivaltaista tekoa. On myös näyttöä siitä, että keskustelemalla mahdollisten tekojen seurauk- sista, voidaan niitä ennaltaehkäistä.

Mikä voi johtaa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen?

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä ja siihen puuttumisessa on oleellista pyrkiä ymmär- tämään ilmiön syitä ja taustoja. Millaiset ihmiset kiinnostuvat radikaaleista liikkeistä ja miksi? Väki- valtaisen radikalisoitumisen syitä voi etsiä sekä globaalilta, yhteiskunnan ja sosiaalisen kanssakäy- misen että yksilönkin tasolta. Useimmiten taustalta löytyy monia tekijöitä. Ei ole olemassa yhtä polkua tai tiettyä profiilia, joka johtaa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.

Vaikka väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ei ole tunnistettavissa selkeää polkua tai ennusmerkkejä, on havaittu, että kokemukset epäkohdista sekä sosi- aaliset suhteet väkivaltaisessa ääritoiminnassa jo mukana olevien kanssa ovat keskeisiä tekijöitä. Viha- puheen ja rasistisen käytöksen taustalla voi lisäksi olla esimerkiksi ulkopuolisuuden, merkityksettö- myyden, tulevaisuuden näköalattomuuden ja joskus myös kiusaamisen ja syrjinnän tunteita ja kokemuk- sia. Sen vuoksi on tärkeää lisätä osallistumisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia sekä vahvistaa tietopohjaa ja kykyä asettua toisen asemaan. Viha- puheeseen ja rasismiin on puututtava sekä nopeasti

(8)

KATTAVAA SELITYSTÄ VÄKIVALTAISELLE RADIKALISOITUMISELLE EI OLE

Maantieteelliset konfliktit, syrjäytyminen, kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, identiteettikriisi ja muut henkilökohtaiset kriisit, väkivallan ihannointi tai pettymys demokratiaan voivat toimia ääriliikkeitä kohti työntävinä tekijöinä. Ryhmään kuulumisen tunne, valta, järjestys, sitoutuminen, lojaliteetti, seik- kailunhalu, sankaruus tai ideologinen tehtävä voivat omalta osaltaan houkutella hakeutumaan väkivaltai- siin ääriliikkeisiin.

Yhtä kattavaa selitystä väkivaltaiseen ääriliikkeeseen liittymiselle ei ole löydettävissä. Suurin osa ihmisistä ei koskaan päädy tukemaan väkivaltaa, vaikka heidän lähtökohtansa olisivat haasteelliset. Toisaalta täysin tavanomaisista ja vauraistakin lähtökohdista tulevat henkilöt voivat kokea turhautumista yhteiskuntaan ja sen epäkohtiin ja päätyä käyttämään väkivaltaa muu- toksen keinona. Näyttää kuitenkin siltä, että sosiaa- lisella integraatiolla on suuri merkitys ääriliikkeiden ja väkivaltaisen radikalisoitumisen torjunnassa.

Syrjäytyneet, vaille ääntä jätetyt lapset ja nuoret ovat alttiimpia rekrytoijien lupauksille kuin muut. Siksi Suomessakin tulisi kiinnittää entistä enemmän ja aikaisemmin, jo varhaiskasvatuksesta lähtien,

huomiota syrjäytymisen vastaisiin toimenpiteisiin sekä maahanmuuttajien että pääväestön joukossa.

Länsimaissa syrjinnän, rasismin tai ulkopuolisuuden kokemukset edistävät lasten ja nuorten alttiutta ääriliikkeiden viesteille, ideologioille ja vaikutteille.

Ääriliike saattaa olla ensimmäinen yhteisö, jossa lapsi ja nuori kokee saavansa hyväksyntää ja arvos- tusta. Ulkopuolisuuden tunne, työttömyys, koulun käynnin keskeyttäminen tai opiskelupohjan puuttuminen kokonaan luovat kasvualustaa radikalisoitumiselle. Maahanmuuttajien osalta painottuvat lisäksi kotoutumisen onnistuminen ja kielitaito. Epäoikeu- denmukaisuuden kokemus ruokkii ilmiötä.

Väkivaltaisen

radikalisoitumisen ja

ekstremismin ennaltaehkäisy

ja siihen puuttuminen on

koko yhteiskunnan yhteinen

asia ja koskee osaltaan myös

varhaiskasvatusta.

(9)

Väkivaltaisen radikalisoitumisen tunnusmerkit

Samaan aikaan, kun väkivaltainen radikalisoituminen on aiheena todella ajankohtainen, tietoisuus siitä on vähäistä. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen on koko yhteiskunnan yhteinen asia. Ennaltaehkäisy ja puuttuminen koskee osaltaan myös varhaiskasvatusta.

Merkkejä väkivaltaisesta radikalisoitumisesta voivat olla esimerkiksi kaveripiirin muutos, muutokset elämäntavassa ja vapaa-ajan vietossa, mielipitei- den jyrkkeneminen sekä epätavallinen kiinnostus ja vahvat mielipiteet tietyistä aiheista. Yksittäiset merkit eivät vielä itsessään ole välttämättä syy

huolestua vaan tärkeämpää on tarkastella, millainen rooli niillä on yksilön elämän vaiheissa ja suhteessa toisiinsa.

Väkivaltaisen radikalisoitumisen osalta ei ole olemassa kattavaa tunnusmerkistöä. Varhaiskasvatuk- sen henkilöstön tulee tunnistaa huolta herättävät muutokset esimerkiksi lasten tai huoltajan käytök- sessä tai puheissa. On tärkeää, että varhaiskasvatuksen järjestäjän kanssa on sovittu toimintamalli, miten toimitaan, jos havaitaan väkivaltaisen radikalisoitumisen piirteitä. On myös hyvä muistaa, että moneen asiaan saa selkeyttä kysymällä asiasta suo- raan henkilöltä itseltään.

Esiopetusikäisten ja varhaiskasvatusikäisten lasten kohdalla moniammatillisen yhteistyön merkitys korostuu. Luottamuksellinen yhteistyö ja ilmapiiri tuen hakemiseksi edellyttävät, että huoltajat otetaan mukaan tähän yhteistyöhön mahdollisimman var- hain. Huoltajien kanssa keskustellaan varhaiskasvatuksessa tehtävästä yhteistyöstä eri viranomaisten kanssa. Mikäli lapsen huoltajat ovat vastikään muut- taneet Suomeen tai ovat maahanmuuttajataustaisia, on hyvä tiedostaa, että lähtömaassa saattaa esiintyä korruptiota ja viranomaisiin ei ole totuttu luotta- maan.

(10)

VÄKIVALTAISEN RADIKALISOITUMISEN ENNALTAEHKÄISY

Suomessa tavoitteena on, että aina kun yhteisössä herää huoli henkilön radikalisoitumisesta, löytyy taho, joka ottaa asian hoitaakseen. Tarkoitus on, että osaisimme toimia kuten onnettomuustilanteissa: kun näemme ihmisen kaatuvan kadulla, tarkistamme tilanteen ja teemme voitavamme, mutta kutsumme tarvittaessa ambulanssin. Emme itse lähde diagn- osoimaan tai korjaamaan mahdollisia vammoja, vaan reagoimme hälyttämällä ammattilaiset apuun.

Varhaiskasvatuksessa on hyvä muistaa esimiehen vastuu. Apuna voivat olla myös varhaiskasvatuksen erityisopettajat, neuvola ja lastensuojelu, jotka arvioivat tilanteen ja ovat tarvittaessa yhteydessä poliisiin. Poliisi huolehtii siitä, että henkilö ohjataan tarvittaessa kunnan tai järjestöjen palvelujen piiriin.

Tärkeätä on, että paikallisesti tiedetään, mihin otetaan yhteyttä, ja toimitaan, kuten on sovittu.

Lasten kohdalla on myös tärkeää muistaa, että heitä ei voi pitää vastuullisina huoltajiensa toimista tai aja- tusmaailmasta. Esimerkiksi terroristiseen toimintaan osallistuneen huoltajan lapsi tai taistelualueella oles- kellut lapsi ei ole voinut valita olosuhteitaan.

Ennaltaehkäiseviä toimia

Väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä voidaan parhaiten torjua ennaltaehkäisevällä työllä.

Ennaltaehkäisy on aina tehokkaampaa kuin seurausten korjaaminen. Ennaltaehkäisy lisää ihmisten turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta sekä vähen- tää eri väestöryhmien välistä vastakkainasettelua ja yhteiskunnan polarisaatiota.

Väkivaltainen radikalisoituminen ei ole ainoastaan Suomen, Pohjoismaiden tai Euroopan haaste, vaan se koskettaa koko maailmaa. Ääriajattelu myös muuttaa jatkuvasti muotoaan. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyä tehdään paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Suomi osal- listuu aktiivisesti myös kansainväliseen yhteistyöhön.

Ennaltaehkäisy on aina

tehokkaampaa kuin

seurausten korjaaminen.

(11)

Kuva: Satu Haavisto

(12)

Kansainvälisen toiminnan kautta paitsi vaihdetaan tietoa eri maiden kokemuksista ja hyvistä käytän- nöistä, myös pohditaan yhteisesti sellaisia toimia, joilla väkivaltaista radikalisoitumista voidaan eri tavoin ennaltaehkäistä.

Sisäasiainministeriö koordinoi Suomessa valtakun- nallisesti tehtävää työtä kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman avulla. Ohjelma on valmisteltu laajassa yhteistyössä viranomaisten, järjestöjen ja yhteisöjen edustajien kanssa. Kansallinen toimenpideohjelma toteuttaa niitä kansainvälisiä tavoitteita, jotka on asetettu Euroopan unionissa ja YK:ssa. Myös pohjoismaisessa yhteistyössä kehitetään tutkimusta ja käytännön toimia väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi.

Kansallisen toimenpideohjelman kohderyhmänä ovat ryhmät ja yksilöt, jotka ovat vaarassa radikalisoitua.

Tavoitteena on varmistaa, että joka puolella Suomea on valmiudet ja pysyvät rakenteet ehkäistä ennakolta väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä. Eri- tyisesti halutaan vahvistaa lasten kykyä suojautua väkivaltaan yllyttäviltä viesteiltä ja vaikuttamiselta.

Suomessa muun muassa poliisi, opettajat, varhaiskasvatuksen muu henkilöstö, sosiaalityöntekijät, ter- veysalan ammattilaiset, nuorisotyöntekijät, järjestöt sekä uskonnolliset ja muut yhteisöt tekevät väkival- taista radikalisoitumista ennaltaehkäisevää työtä ruo- honjuuritasolla.

Varhaiskasvatuksen piirissä on lapsia, joiden huoltajat kannattavat jotain väkivaltaista ekstremististä ideologiaa. Samalla huoltajat siirtävät mahdollisesti arvoja sekä asenteita lapsiinsa suhteessa esimerkiksi kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen, etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin tai seksuaalivähemmistöi- hin. Väkivaltaisen ekstremismin piirissä kasvaneiden lasten tulevaisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että he eivät syrjäydy kasvun ja oppimisen polulta.

On tärkeää, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ymmärtää konfliktialueella oleskelleiden perheiden ja lasten tilanteen ja osaavat toimia näiden lasten kohdalla esimerkiksi silloin, kun he oireilevat eri tavoin.

Osa lapsista ja huoltajista voi olla pahasti traumati- soituneita ja siitä syystä saattavat oireilla esimerkiksi uhkaavalla käytöksellä tai väkivallalla. Miesten lisäksi myös naiset ovat usein aktiivisesti tukeneet terroris- tista toimintaa. Lapsiin on kohdistettu väkivaltaista propagandaa ja indoktrinaatiota, jonka mukaisesti

Väkivaltaisen ekstremismin piirissä

kasvaneiden lasten tulevaisuuden kannalta

on erityisen tärkeää, että he eivät syrjäydy

kasvun ja oppimisen polulta.

(13)

väkivaltaan kannustavia oppeja ja käsityksiä on iskos- tettu lasten mieleen. Pojat ovat voineet saada taiste- lukoulutusta hyvin nuoresta iästä alkaen ja tyttöjen on katsottu jo esimerkiksi yhdeksänvuotiaina olevan valmiita avioliittoon.

Varhaiskasvatuksen merkitys ennaltaehkäisevässä työssä

Varhaiskasvatus on lasten tasa-arvoa ja yhden- vertaisuutta edistävä ja syrjäytymistä ehkäisevä palvelu. Neuvolan ohella varhaiskasvatus on kes- keisessä asemassa väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä useasta syystä. Varhaiskasva- tuksessa kohdataan lasten huoltajia päivittäin ja tehdään heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä, joka tuo lasten elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Suora puheeksi ottaminen auttaa rakentamaan henkilöstön ja perheen suhdetta arvailujen sijasta avoimuuteen.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, sen arvoperusta, työtavat, tavoitteet ja sisällöt luovat luon- nollisen lähtökohdan vähentää myös väkivaltaisen ekstremismin syntymisen riskejä.

Varhaiskasvatuksen

tehtävänä on suojella ja

edistää lasten oikeutta

hyvään ja turvalliseen

lapsuuteen.

(14)

(15)

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) arvoperusta ohjaa varhaiskasvatuksen kaikkea toimintaa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Tavoitteena on, että jokainen lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi juuri sellaisena kuin hän on. Varhaiskasvatuksessa lapsia ohjataan ilmaisemaan itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Henkilöstön tehtävänä on luoda kaikkia kunnioittava ilmapiiri, jotta lapsi kokee, että häntä kuunnellaan.

Lapselle on tärkeintä, että läsnä on luotettava aikui- nen, jolle voi kertoa tai ilmaista asioita. Pienet lapset ilmaisevat usein paitsi sanoin, myös muilla ilmaisu- keinoilla ajatuksiaan, huoliaan ja kotona esiin tulleita asioita.

Henkilöstön tehtävänä on ohjata lapsia ihmisoikeuk- sien kunnioittamiseen sekä tukea lapsia ihmisenä kasvamisessa. Ihmiseksi kasvamiseen liittyy tois- ten huomioon ottaminen, ystävällisyys, reiluus ja kyky iloita omasta ja muiden puolesta sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein ja oikeudenmukaisesti.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alueen tavoitteiden ja sisältöjen käsittely on tärkeää.

Hyvä itsetunto, yhteisöön kuulumisen tunne ja kokemus aidoista osallistumis- ja vaikuttamis- mahdollisuuksista suojaavat lasta syrjäytymiseltä.

Varhaiskasvatuksessa henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaan elämään vaikuttavissa asioissa.

Samalla luodaan perustaa demokraattisille arvoille, kuten yhdenvertaisuudelle, tasa-arvolle sekä kulttuuriseen ja kielelliseen moninaisuuteen liittyvälle osaamiselle.

Lapsen ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuo- rovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Ne muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle. Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyt- tävät luovaa ja kriittistä ajattelua. Kasvatuksen ja opetuksen avulla lapsia ohjataan muodostamaan omia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Varhaiskasvatuksessa lapsia rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan, mutta harjoitellaan myös taitoa kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä.

(16)

Lasten kanssa on tärkeää keskustella eettisistä ja moraalisista kysymyksistä, kuten hyvästä ja pahasta, ystävyydestä, oikean ja väärän erottamisesta, oikeu- denmukaisuudesta tai pelon, surun ja ilon aiheista.

Eettisiä kysymyksiä käsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksy- tyksi.

Lasten kanssa käsitellään heidän hyvinvointiaan edistäviä asioita, kuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä. Kaiken oppimisen ja kasvamisen perustana on turvallisuuden tunne.

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioitta- van ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turval- lisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on lapsille sallittua. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä.

Varhaiskasvatuksessa opettajilla on vapaus valita työskentelymateriaalinsa ja -menetelmänsä. Useat ihmisoikeus- ja rauhankasvatusjärjestöt sekä medialukutaitoa kehittävät järjestöt ovat tuottaneet henkilökunnan käyttöön tukimateriaalia, joka liittyy esimerkiksi konfliktien ratkaisemiseen, rauhassa elämiseen, empatiakyvyn edistämiseen sekä kriitti- seen medialukutaitoon.

Lasten ja perheiden tukeminen on tärkeää

Väkivaltainen radikalisoituminen ja ekstremismi eivät ole uusia ilmiöitä Suomessa. Kautta aikojen Suomessa on esiintynyt ekstremististä toimintaa, jolla on pyritty muuttamaan yhteiskuntaa väkival- taisin keinoin. Väkivaltainen ekstremismi ilmiönä on noussut erityisen vahvasti esille mediassa 9/11 iskujen jälkeen ja se on herättänyt voimakasta yhteiskun- nallista keskustelua ja aiheuttanut pelkoa. Varhais- kasvatuksen henkilöstö voi kokea, että aiheesta on epämukava ja vaikea puhua. Heiltä puuttuu ilmiöihin liittyvää oikeata tietoa, kokemusta ja hyviä käytän- teitä. Aina ei myöskään ole selvää, miten ääriajatuk- siin viittaaviin kommentteihin tulisi reagoida ja vas- tata. Henkilöstö saattaa kokea epävarmuutta siitä, milloin jonkun lapsen tai huoltajan osalta olisi syytä ottaa yhteyttä esimerkiksi poliisiin tai lastensuoje- luun. Lastensuojelun toimintatapoja on myös hyvä

On hyvä huomioida, ettei ketään leimata ja ettei väärinymmärryksiä tai

ylitulkintoja pääse syntymään.

(17)

avata lapsen huoltajalle. Huoltajalla saattaa olla virheellistä tietoa siitä, että lastensuojelun mukaan ottaminen johtaisi aina esimerkiksi lapsen huostaan- ottoon. On hyvä huomioida, ettei ketään leimata ja ettei väärinymmärryksiä tai ylitulkintoja pääse syn- tymään.

Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee tiedon lapsista, jotka ovat oleskelleet esimerkiksi taistelualueella, jotta he osaavat tukea näitä lapsia asian- mukaisella tavalla. Työyhteisössä on hyvä pohtia yhdessä, miten lasta tuetaan, kun hän on altistunut väkivaltaiselle ekstremismille. Lapsi haluaa olla lojaali vanhemmilleen, joten henkilöstön sensitiivi- nen suhtautuminen ja puhetapa ovat asian käsitte- lyssä tärkeitä. Lapsi tarvitsee aikaa, mahdollisuuden ja paljon tukea normaaliin arkielämään sopeutu- misessa. Hän tarvitsee myös ryhmään kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Varhaiskasva- tuksessa tarvitaan keinoja, joilla näissä tilanteissa vähennetään lapsen ulkopuolisuuden tunnetta ja voidaan vaikuttaa lapsen ajatusmaailman sekä käyt- täytymisen mahdollisiin väkivaltaisiin piirteisiin.

Päiväkodeille ja perhepäivähoitoon tulee tarjota riittävästi tietoa väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä. Uusien haasteiden edessä henkilöstö tarvitsee tukea ja välineitä hankalien

ja kiistaa herättävien keskusteluiden käymiseksi lapsen huoltajien kanssa myös ääriajatuksiin liittyen.

Merkityksellistä on, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi ympäristössään. Lapsen tulee voida esittää ajatuksiaan vapaasti, ilman että aikuiset provosoituvat tai kokevat tilanteessa epävarmuutta.

Lapsi, joka oireilee tai herättää huolta, tulee kaikin tavoin pitää mukana yhteisön jäsenenä eikä esimerkiksi sulkea uhkana yhteisöstä pois. Sen sijaan lasta tuetaan ilmaisemaan itseään rakentavilla tavoilla.

Vuorovaikutuksen varhaiskasvatuksessa tulee olla avointa, ei tuomitsevaa. Sen tulee perustua rehelli- syyteen, empatiaan ja luottamukseen.

Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee ymmär- rystä eri käsitteistä, tietoa radikalisoitumisen mah- dollisista merkeistä ja syistä sekä median ja sosiaalisen median vaikutuksesta. Henkilöstöllä tulee ennen kaikkea olla käytännön työkaluja ja varmuus keskustelujen käymiseen lasten kanssa myös kiistaa herättävistä aiheista. Lapsi haluaa tuntea, että häntä kuunnellaan, ymmärretään ja tuetaan. Pienen lapsen on saatava tuntea olonsa mahdollisimman turvalliseksi aiempien mahdollisesti uhkaavien tunnetilojen sijaan.

(18)

Kuva: Satu Haavisto

(19)

Keskustelun merkitys

Yhteiskuntamme ja maailmamme nykyiset ja tulevat haasteet heijastuvat myös lapsiin ja nuoriin. Esimer- kiksi ilmastonmuutos tulee luultavasti kasvattamaan Suomeen tulevien pakolaisten määrää. Luottamus ja kansalaisten keskinäinen kunnioitus sekä niitä yllä- pitävät instituutiot ovat olleet Suomen hyvinvoinnin perustekijöitä. Nykyinen Suomi on rakennettu yhteis- työllä. Yhdessä tekeminen on vahvuutemme, jolla voimme torjua ongelmat. Tästä voimme olla ylpeitä.

Jos varhaiskasvatuksen työyhteisöissä keskustellaan rakentavasti esimerkiksi maahanmuutosta ja siihen liittyvistä asioista, on mahdollista kehittää pedagogista keskustelua ja ymmärrystä sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin pohjautuvaa toimintakulttuuria. Varhaiskasvatuksen työyhtei- sössä kehitetään jatkuvasti rakenteita ammatillisen keskustelukäytänteiden varmistamiseksi.

Maailmassa on käynnissä useita vaikeita konflikteja, jotka aiheuttavat kärsimyksiä ja joilla on pakolai- suuden ja terrorismin kaltaisia kauaskantoisia seurauksia. Konflikteja, kärsimystä ja niiden seurauksia ei voi jättää huomioimatta myöskään varhaiskasva-

tuksessa. On tärkeää, että lapset oppivat ymmär- tämään erilaisuutta ja samanlaisuutta sekä ennen kaikkea elämään rauhassa yhdessä toinen toistaan kunnioittaen. Lasten tulee varhaiskasvatuksessa saada henkilöstöltä myönteinen malli moninaisuuteen suhtautumisessa. Henkilöstön ammatillinen työote, asennoituminen ja toimintatavat, ovat tärkeitä tekijöitä lasten turvallisuuden tunteen säilymisessä, kun käsitellään väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin liittyviä kysymyksiä.

(20)

ÄLÄ ANNA

PELOLLE VALTAA

Terrorismin herättämä pelko on terroristien tavoite.

Pelokkaat ihmiset toimivat eri tavoin kuin ihmiset, jotka luottavat kanssaihmisiinsä ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Pelko herättää tarpeen löytää syyllisiä.

Pelko lisää polarisaatiota ja tarvetta jakaa ihmiset meihin ja muihin. Pelko lisää pelkoa ja vaikuttaa yhteiskuntaan laajasti.

Terrorismiin liittyvää pelkoa on vaikea hallita tosi- asioilla. Uhrilukujen vertailu ei helpota, vaan saattaa lisätä epäilystä siitä, että pelkoa ja turvattomuutta ei oteta vakavasti. Esimerkiksi tapaturmissa kuolee vuosittain noin 2 500 ihmistä ja suuri osa tapatur- mista tapahtuu kotona tai muuten tutussa ympä- ristössä. Tästä huolimatta tapaturmat eivät herätä ihmisissä pelkoa. Myöskään mediassa ei kerrota näyttäviä ja dramaattisia tarinoita vakavista tapatur- mista, joita voi tapahtua kenelle tahansa.

Koska lähes jokainen lapsi tulee todistaneeksi erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä kriisejä, konflikteja tai terrori-iskuja vähintään median kautta, on tärkeää, että niihin liittyviä tosiasioita käsitellään turvallisessa ympäristössä. Terrorismin herättämä pelko uppoaa syvälle perusturvallisuutemme ja heikentää tunnetta siitä, että voimme hallita omaa elämäämme.

Vaikka terrorismista keskusteleminen voi tuntua hankalalta, niin on syytä tiedostaa, että puhumatta tai asioiden käsittelemättä jättäminen saattaa lietsoa lapsen mielessä tarpeetonta pelkoa. Mikäli lapset eivät saa tukea aiheiden totuudenmukaiseen käsitte- lyyn, on vaarana, että heidän ymmärryksensä kehit- tyy sirpaleiseksi, ja he saattavat sisällyttää mukaan omaa tulkintaansa siitä, mitä tilanteessa olisi voinut tapahtua tai mitä he mielikuvittelevat siinä tapah- tuneen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 9/11 iskujen jälkeen todettiin useiden pikkulasten kuvitelleen kaksoistorneihin lentäneen lukuisia lentokoneita, sillä kuvaa törmäyksistä näytettiin eri medioissa toistuvasti.

Aikuisten tehtävänä on asettaa tapahtumat oikeisiin mittasuhteisiin ja auttaa lasta ymmärtämään jär- kyttäviä tapahtumia lapsen kehitystasolle sopivalla

On hyvä tiedostaa, että

puhumatta tai asioiden

käsittelemättä jättäminen

saattaa lietsoa lapsen

mielessä tarpeetonta pelkoa.

(21)

tavalla. Asioista kannattaa puhua lasten kanssa niiden oikeilla nimillä, sillä lapsi kuulee kuitenkin niistä jostakin muualta.

Propaganda, salaliittoteoriat, valeuutiset ja kaik- kinainen ihmisten manipulointi ovat tämän päivän haasteita. Voimme kaikki osallistua väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisyyn haas- tamalla ja hillitsemällä sosiaalista polarisaatiota.

Keskustelut työyhteisössä väkivaltaiseen radikalisoitumiseen johtavista taustaoletuksista ovat keskeisiä.

Yhteisen käsittelyn avulla voidaan huomata, miten taustaoletukset mahdollisesti vaikuttavat ennalta- ehkäisevään toimintaan ja onko ennaltaehkäisyllä toivottua vaikutusta.

Aikuisten tehtävänä on asettaa tapahtumat oikeisiin mittasuhteisiin ja auttaa lasta ymmärtämään järkyttäviä tapahtumia lapsen kehitystasolle sopivalla tavalla.

(22)

LISÄÄ AIHEESTA

Opetushallituksen sivuille on koottu ajankohtaista taustatietoa väkivaltaisesta radikalisoitumisesta, tietoa sen ennaltaehkäisemisestä sekä erilaisia aineistoja.

Opetushallitus on julkaissut oppilaitosten tueksi oppaan Rakentavaa vuorovaikutusta, jota voi käyttää myös varhaiskasvatuksessa. Näiden lisäksi on käännetty suomen ja ruotsin kielelle kaksi Euroopan neuvoston aihepiiriin liittyvää aineistoa. Verkkosi-

vuilla on myös linkkejä käynnissä oleviin henkilöstön täydennyskoulutushankkeisiin sekä kansainvälisiin projektirahoituskanaviin.

Kansainvälisistä yhteistyötahoista muun muassa Euroopan neuvosto, UNESCO ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat kehittäneet verkkopohjaista materiaalia. Runsaasti esimerkkejä eri maiden hyvistä käytänteistä löytyy RAN-verkoston (Radicalisation Awareness Network) sivuilta.

äkämies

(23)

VERKKOAINEISTOT

Väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy -materiaalit ja aineistot edu.fi -verkkopalvelussa http://edu.fi/yleissivistava_koulutus/hyvinvointi_koulussa/ekstremismin_ehkaisy/

Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-154-1

Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksessa 1/2018 tarkastellaan naisten ja lapsien tilannetta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-221-0

Toimenpiteitä koskien (palaajat ja perheet): Ehdotus viranomaisten yhteistyön järjestämiseksi toiminnassa taistelualueilta palaajien kanssa

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79561/Palaajat_raportti.pdf Merkityksellinen Suomessa -ohjelma

http://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-404-7 Selvitys: Vihapuhe vaikuttaa uhrin turvallisuuden tunteeseen

https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvitys-vihapuhe-vaikuttaa-uhrin-turvallisuuden- tunteeseen

Against hate -projekti

https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM005:00/2018 Mitä on vihapuhe? Yhdenvertaisuusvaltuutetun sivustot https://www.syrjinta.fi/vihapuhe

JULKAISUT

Jamieson, A. & Flint, J. (2017) Talking about Terrorism: Responding to Children’s Questions Rakentavaa vuorovaikutusta. Opas demokraattisen osallisuuden

vahvistamiseen, vihapuheen ja väkivaltaisen radikalismin ennaltaehkäisyyn http://www.oph.fi/julkaisut/2017/rakentavaa_vuorovaikutusta

Kiistanalaisia aiheita opettamassa (opas opettajille)

http://www.oph.fi/julkaisut/2017/kiistanalaisia_aiheita_opettamassa Kiistoja hallinnoimassa (opas koulun käytänteisiin)

http://www.oph.fi/julkaisut/2017/kiistoja_hallinnoimassa

OTA YHTEYTTÄ:

Kati Costiander, kati.costiander@oph.fi Maria Edel, maria.edel@oph.fi

Satu Elo, satu.elo@oph.fi

(24)

Opetushallitus PL 380

(Hakaniemenranta 6) 00531 Helsinki

Opetushallitus 2:2019 I Paino: Grano 3 /2019 I 1. painos 200 kpln kuva: Satu Haavisto