LUUMÄKI – IMATRANKOSKI-KAKSOISRAITEEN SUUNNITTELUALUEEN LUONTOSELVITYKSET 2008
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 3
2 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 3
2.1 LÄHTÖTIEDOT ... 3
2.2 MAASTOTYÖT ... 4
3 TULOKSET ... 5
3.1 SUUNNITTELUALUEEN LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS ... 5
3.2 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET ... 11
3.3 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT... 12
3.3.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit ... 12
3.3.2 Erityisesti suojeltavat lajit ... 13
3.3.3 Uhanalaiset lajit ... 14
3.3.4 Muut huomionarvoiset lajit ... 15
4 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 17
KARTTALIITE:VUODEN 2008 LUONTOSELVITYKSISSÄ TODETUT MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT ... 19
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro 053/MML/08.
Kansi: Ratapenkereen kasvillisuutta, mm. runsaasti ketomarunaa. Valokuva © Marko Vauhko- nen.
LUUMÄKI – IMATRANKOSKI -KAKSOISRAITEEN
SUUNNITTELUALUEEN LUONTOSELVITYKSET 2008
Marko Vauhkonen
25.9.2008
lajeista sekä viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2001) luok- kiin vaarantuneet (VU) ja silmälläpidettävät (NT) sijoitetuista lajeista.
Lisätietoja suunnittelualueella esiintyvistä perhoslajeista saatiin Jari Kaitilalta Suomen Perhostutkijain Seura ry:stä. Selvityksessä tarkastettiin Suomen ympä- ristökeskuksen tutkimusaineisto (Guy Söderman) korvaavien paahdeympäristö- jen perhosten osalta. Erityisesti suojeltavan palosirkan esiintymistiedot tarkas- tettiin Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutista (Juha Jantunen).
2.2 MAASTOTYÖT
Suunnittelualueelta tiedossa olleet luontokohteet ja lajiesiintymät tarkastettiin noin 500 metrin etäisyydellä nykyisestä radasta. Varsinaiset maastoinventoinnit tehtiin rakentamattomilla alueilla noin 100 metriä leveältä vyöhykkeeltä nykyi- sen radan molemmin puolin. Rakennetuilla alueilla selvitysalue oli usein olo- suhteista johtuen kapeampi. Maastoinventointeja tehtiin 17 päivänä ajalla 5.5.– 23.8.2008. Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx), jolla ar- vokkaat luontokohteet ja lajiesiintymät voitiin paikantaa riittävällä tarkkuudel- la.
Luontoselvityksen maastotyöt aloitettiin liito-oravaselvityksellä toukokuun 2008 alussa. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella valittiin inventoitavat metsäalueet, joilla liito-oravan esiintyminen arvioitiin mahdolliseksi. Lisäksi tarkastettiin suunnittelualueelta aiemmin tiedossa olleet liito-oravan esiinty- misalueet Lappeenrannassa ja Imatralla. Toukokuussa selvitettiin myös vii- tasammakon esiintyminen lajille sopivissa ojissa ja kosteikoissa. Liito-orava- ja viitasammakkoselvitykset tehtiin Sierlan ym. (2004) suositusten mukaisesti.
Liito-oravaselvityksen yhteydessä aloitettiin luonnonolojen ja kasvillisuuden yleispiirteiden inventointi. Sitä jatkettiin alkukesällä niin, että ratajaksot Luu- mäki–Imatra tavara ja Imatra tavara–valtakunnan raja saatiin inventoitua koko- naan. Työn yhteydessä arvioitiin sellaiset kohteet, joissa saattaa olla erityisiä luontoarvoja ja jotka on tarpeen inventoida erikseen myöhemmin kesällä. Täl- laisia kohteita ovat mm. mahdolliset luonnonsuojelulain 29 §:n mukaiset suo- jellut luontotyypit, vesilain 15 a ja 17 a §:n mukaiset kohteet (pienvedet), met- sälain 10 §:n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt ja muut arvokkaat luon- tokohteet sekä huomionarvoisten eliölajien esiintymisalueet. Selvitystä täyden- nettiin näiden kohteiden osalta kesä–elokuussa 2008.
Kesän maastotöissä tarkastettiin suunnittelualueelta tiedossa olleet luontokoh- teet ja nykyisen radan läheisyydessä sijaitsevat huomionarvoisten lajien esiin- tymät. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvaa kirjoverkkoperhosta havainnoitiin muiden maastotöiden yhteydessä kesäkuussa. Muiden huomion- arvoisten perhoslajien osalta merkittiin kartalle näille lajeille sopivat alueet ja ravintokasvien tärkeimmät esiintymät. Perhosten esiintymistä näillä paikoilla selvitettiin heinä–elokuussa ja samalla arvioitiin tarvittaessa eri lajien esiinty- misen todennäköisyys elinympäristön laadun perusteella. Erityisesti suojelta- van palosirkan esiintymistä selvitettiin elokuussa, mutta kaikkia lajille sopivia alueita ei saatu tarkastettua inventointiin sopimattoman sateisen ja kolean sään vuoksi.
1 JOHDANTO
Ratahallintokeskus käynnisti vuonna 2007 Luumäki–Imatrankoski- kaksoisraiteen alustavan yleissuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA). Suunnittelukonsulttina toimii Sito Oy. Hanke koostuu kahdesta rata- osasta: Luumäki–Imatra tavara (noin 66 km) ja Imatra tavara–valtakunnan raja (noin 10 km).
Luumäki–Imatrankoski-kaksoisraiteen ympäristövaikutusten arviointiohjelma valmistui tammikuussa 2008. Ohjelman mukaiset luontoselvitykset ja luonto- vaikutusten arviointi tilattiin Sito Oy:n alikonsulttina toimivalta Ympäristö- suunnittelu Enviro Oy:ltä. Työn on tehnyt FM Marko Vauhkonen ja siihen on perhosten osalta osallistunut erityisasiantuntijana Jari Kaitila. Tässä raportissa esitellään suunnittelualueen arvokkaat luontokohteet sekä merkittävien eläin- ja kasvilajien esiintymispaikat. Kaksoisraiteen arvioidut luontovaikutukset on kä- sitelty YVA-selostuksessa.
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
2.1 LÄHTÖTIEDOT
Suunnittelualueen aiemmat luontotiedot koottiin Suomen ympäristökeskukses- ta, Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta, Etelä-Karjalan liitosta, Kaakkois- Suomen tiepiiristä ja alueen kunnista. Tärkeimmät lähteet on koottu luvun 4 lu- etteloon.
Suunnittelualueella enintään 500 metrin etäisyydellä nykyisestä radasta sijait- see yksi Natura 2000 -suojelualueverkoston kohde, Joutsenon Ukonhaudat (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 1996). Alue kuuluu myös valtakunnalli- seen harjujensuojeluohjelmaan. Lappeenrannassa sijaitseva Koskuvinmäki kuuluu puolestaan vanhojen metsien suojeluohjelmaan.
Ainoa suunnittelualueella sijaitseva luonnonsuojelualue on Lappeenrannan keskustan lounaispuolella sijaitseva Mäntylänniemen luonnonsuojelualue.
Luumäellä on maastokarttaan merkitty nykyisen radan lähellä sijaitseva luon- nonmuistomerkki, mutta tietoja sen rauhoittamisesta ei löytynyt Luumäen kun- nasta tai Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta. Suunnittelualueelta ei ole tiedossa luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä.
Etelä-Karjalan perinnemaisemien inventoinnissa (Jantunen ym. 1999) on todet- tu suunnittelualueelta yksi arvokas kohde, Lappeenrannan Lauritsalassa sijait- seva Hovinpellon niitty. Muita arvokkaita luontokohteita ovat Imatran luon- nonsuojeluselvityksessä (Imatran kaupunki 2000) inventoidut Rönnemäki Vuoksen Mansikkakosken itärannalla sekä Imatran katsastusaseman ympäristö Imatrankosken aseman koillispuolella.
EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista suunnittelualueelta oli aiempia esiintymistietoja liito-oravasta Lappeenrannan Koskuvinmäestä ja Imatran Itä- Siitolasta (Kuitunen 2006). Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmästä tarkastettiin tiedot (tilanne 21.1.2008) erityisesti suojeltavista ja uhanalaisista
Luumäki Säkkisuo – Lappeenranta Pitkäkangas
Säkkisuon länsireunalla on pieni kuvio nuorta kuusikkoa, joka on osin soistu- nut. Radan pohjoispuolella on varttunutta harvennettua sekametsää, joka on lii- to-oravan elinympäristöä. Puustossa vallitsevat koivu, haapa ja kuusi. Lisäksi tavataan tuomea sekä pensaskerroksessa puna- ja mustaherukkaa. Kenttäker- roksessa kasvaa tavallisimpia tuoreiden lehtojen lajeja. Lehtokuvion itäpuoli- sella turvekankaalla kasvaa nuorta kasvatusmetsää.
Säkkisuon keskiosa on turvetuotantoaluetta. Radan läheisissä ojissa havaittiin viitasammakoita. Radan pohjoispuolella on luonnontilaisen kaltaista isovarpu- rämettä. Säkkisuon koillispuolella on 1,4 kilometrin matkalla peltoja ja asutus- ta radan molemmin puolin. Peltojen väliset metsiköt ovat pääasiassa nuorta– varttuva sekametsää, jossa lehtipuiden osuus on suuri. Jakson keskivaiheilla on kallioisia mäkiä, joiden puustona on nuorta männikköä.
Toikkalan kylän peltojen koillispuolella on runsaan kilometrin pituinen metsä- jakso. Radan pohjoispuolella on pieni kuusi–koivutaimikko ja kuvio varttunut- ta männikköä. Näiden itäpuolella on varttunutta kuusikkoa ja paikoin männik- köäkin. Radan reunalla kasvaa nuorta lehtipuustoa. Metsäjakson itäosassa on nuorta männikköä ja nuorta sekametsää ennen ojitettua rämettä. Kasvillisuus on radan pohjoispuolella pääasiassa tuoretta kangasmetsää.
Radan eteläpuolella tämä metsäjakso alkaa varttuneena tuoreen kankaan havu- metsänä, joka vaihettuu itään päin varttuneeksi männiköksi ja edelleen soistu- neeksi kuusikoksi. Radan eteläpuolinen ojitettu korpialue on nykyisin muuttu- maa ja turvekangasta. Ennen ojitettua rämettä on varttunutta männikköä ja kuusikkoa sekä nuorta havu- ja sekametsää. Metsäkuvioiden kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää.
Rata sijoittuu Rasinsuon ja Huuhansuon pohjoisosien ojitetuille rämeille 2,7 ki- lometrin matkalla. Ratapenkereellä kasvaa tällä jaksolla runsaasti ketomarunaa.
Turvekankailla kasvaa nuorta männikköä ja mäntytaimikkoa sekä paikoin koi- vua ja vähän kuustakin. Kenttäkerroksessa vallitsevat suopursu ja juolukka.
Rata ylittää Rasinsuon ja Huuhansuon välillä Luumäen ja Lappeenrannan väli- sen rajan. Huuhansuo on turvetuotantoaluetta. Tupavuorella kasvaa nuorta männikköä ja sen koillispuolisella hakkuualueella taimikkoa.
Radan pohjoispuolisella metsäalueella on kuivahkoa kangasta, jonka puusto on varttunutta männikköä. Radan eteläpuolella on mäntytaimikkoa sekä Aitsaa- rensuon pohjoisreunan turvekankailla nuorta–varttuvaa mäntyvaltaista puustoa.
Pienessä kivennäismaasaarekkeessa kasvaa mäntytaimikkoa. Aitsaarensuon ja Suurisuon välissä on tasoristeyksen molemmin puolin turvekankailla nuorta– varttuvaa mäntyvaltaista puustoa. Kapealla kivennäismaakannaksella kasvaa mäntytaimikkoa.
Pitkäkankaalla radan pohjoispuolella on kuivahkon kankaan männikköä. Jak- son länsiosassa on pieni varttuvan metsän kuvio, mutta puusto nuorenee itään päin ja on osin taimikkoakin. Radan eteläpuolella on mäntytaimikkoa ja sen itäpuolella kuivahkon kankaan varttuvaa männikköä. Ratapenkereellä kasvaa tällä jaksolla runsaasti ketomarunaa.
3 TULOKSET
3.1 SUUNNITTELUALUEEN LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS Luumäki asema – Luumäki Säkkisuo
Luumäen ratapihalla ja sen reunoilla kasvaa monipuolinen kasvilajisto, mm.
ketomarunaa, syysmaitiaista, kanadankoiransilmää, mäkihorsmaa, nurmimai- lasta, jauhosavikkaa, valkoapilaa, pietaryrttiä, valkopeippiä, kannusruohoa, maitohorsmaa, tahmavillakkoa, hiirenvirnaa, päivänkakkaraa, pujoa, pelto- kanankaalia, peltokortetta ja valkomesikkää.
Luumäen aseman kohdalla on radan molemmin puolin rakennettua aluetta ja peltoa. Radan pohjoispuolella on kaksi peltojen ympäröimää metsikköä. Näistä läntisemmässä kasvaa varttuvaa kuusivaltaista metsää ja nuorta koivikkoa.
Kasvillisuus on tuoretta–lehtomaista kangasta. Itäisemmässä metsikössä kasvaa ojitetulla alueella nuorehkoa koivikkoa.
Tahvolan tilan lounaispuolella on luonnontilaisen kaltainen pieni suo, jossa on luhtaista nevakorpea ja korpirämettä. Suon ja sitä reunustavan soistuneen met- sän puustona on varttunutta kuusikkoa sekä mäntyä, koivua ja haapaa. Alue on liito-oravan elinympäristöä. Radan eteläpuolella on taimikko ja sen itäpuolella varttunutta kuusivaltaista metsää. Tuore kangasmetsä on osin soistunut mustik- kakorveksi. Metsikön itäpuolella on kuusi–koivutaimikko.
Kuuppaanmäestä luoteeseen on radan pohjoispuolella nuorta tuoreen kankaan mäntyvaltaista sekametsää. Radan eteläpuolella on varttuvaa kuusikkoa ja vart- tunutta tuoreen kankaan havumetsää. Vainikkalan radan erkanemiskohdassa on peltojen itäpuolella lehtomaista seka- ja lehtimetsää. Pääpuulajeja ovat koivu ja haapa; lisäksi tavataan harmaaleppää, pihlajaa, tuomea, vähän kuusta ja joita- kin mäntyjä. Radan eteläpuolella kasvaa joitakin kookkaita ylispuukoivuja.
Aluskasvillisuus on tavanomaista, mm. käenkaalia, lillukkaa, oravanmarjaa ja kieloa.
Radan pohjoispuolella on peltoa lähes kilometrin matkalla. Rataan rajoittuu pieni kuvio varttuvaa koivikkoa. Radan eteläpuolella on varttuvaa koivuvaltais- ta lehtimetsää. Pienen pellon länsireunalla on nuorta mänty–koivu-kasvatus- metsää. Saman pellon itäpuolella kasvaa nuorta koivikkoa ja sekametsää. Alus- kasvillisuudessa vallitsevat vadelma, mesiangervo ja viitakastikka. Metsikön itäpuolella on peltoa ja ratapenkereellä kasvaa runsaasti ketomarunaa.
Saunaniemen tilan rakennusten länsipuolella on nuorehkoa tuoreen kankaan sekametsää. Rakennusten itäpuoliset pellot on istutettu koivutaimikoiksi. Ra- dan eteläpuolisella ojitetulla alueella kasvaa nuorta koivikkoa, varttuvaa män- ty–koivumetsää sekä Jussinmäen pellon länsipuolella nuorta kasvatusmännik- köä ja -koivikkoa. Jussinmäen pelto ei ole viljelyksessä, vaan kasvaa pensaik- koa. Radan pohjoispuolella on peltoa ja pieni metsikkö varttuvaa lehtipuustoa.
Jussinmäen pellon itäpuolella on hakkuualue ja sen eteläpuolella tuoreen kan- kaan mäntytaimikkoa.
kuusi–koivutaimikkoa. Laihasen pellon itäpuolella on kuusivaltaista taimikkoa ja mäntytaimikkoa. Radan pohjoispuolella on pelto.
Lappeenranta Tapavainola – Saimaan kanava
Korkea-ahontiestä itään päin radan pohjoispuolella on varttunutta kuusikkoa ja nuorta kasvatusmetsää. Radan reunalla kasvaa koivua ja haapaa. Radan etelä- puolella on nuorta koivuvaltaista taimikkoa, pieni pelto sekä varttunutta kuusi- valtaista sekametsää ja kuusikkoa. Parosen tilan peltojen itäpuolella vuorotte- levat varttuneet kuusivaltaiset metsät laajojen taimikoiden ja nuorten kasva- tusmetsien kanssa. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää.
Rata ylittää ojitetun Paskaleirinsuon, jossa on erilaisia räme- ja korpimuuttumia ja turvekankaita. Radan pohjoispuolella sijaitseva osa suosta on luhtaista ja rimpipintaa on paljon. Aluskasvillisuuden rehevyyteen on vaikuttanut ilmateit- se leviävä kalkkipöly. Kenttäkerroksessa vallitsevat rämeiden ja keskiravinteis- ten korpien lajit. Vaateliaammista lajeista tavataan mm. herttakaksikkoa ja ha- rajuurta. Suoalueen puustona on pääasiassa koivua, mäntyä ja pajuja sekä vä- hän kuusta.
Paskaleirinsuon koillispuolella alkaa Mäntylän kaupunginosa. Mäntylän ja Kuuselan asuinalueiden välissä on radan molemmin puolin varttuvaa mäntyval- taista sekametsää ja kuivahkon kankaan männikköä. Runsaan kahden kilomet- rin matkalla ennen Lappeenrannan ratapihaa on radan varsilla asutusta, sairaa- la, teollisuutta ja harvennushakattua männikköä.
Lappeenrannan ratapihan lounaispäässä kasvaa runsaasti ketomarunaa. Muuta kasvilajistoa ovat mm. kannusruoho, tahmavillakko ja ketohopeahanhikki.
Alueella elää ainakin kaksi erityisesti suojeltavaa perhoslajia. Ratapihasta koil- liseen on erilaisia rakennettuja alueita (asutusta, urheilukenttä ja jäähalli, liike- ja teollisuusrakennuksia jne.) runsaan viiden kilometrin matkalla. Radan varsil- la on monin paikoin kapea mäntyvaltainen suojametsikkö.
Lauritsalassa Saimaan kanavan länsipuolella sijaitsee Hovinpellon niitty, joka on luokiteltu arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Niityn eteläosa on entistä peltoa, jonka kasvillisuus on melko rehevää. Lajistoon kuuluvat heinien lisäksi mm.
valko-, puna- ja alsikeapila, syysmaitiainen, siankärsämö, ahopukinjuuri, kis- sankello, hiirenvirna, paimenmatara ja idänukonputki. Niityn reunalla kasvaa nuorta lehtipuustoa. Kohteen edustavin osa on rautatien etelänpuoleisella pen- kereellä, missä tavataan mm. ahdekaunokkia, kannusruohoa, hiirenvirnaa, ha- rakankeltanoita, harmiota, kultapiiskua, ruusuruohoa, peltolemmikkiä ja mäki- kuismaa. Penkereen yläreunassa kasvaa ketomarunaa, mäkivirvilää ja jänönapi- laa.
Rata ylittää Saimaan kanavan, johon viettävillä jyrkillä rinteillä kasvaa mäntyä, koivua, raitaa, haapaa, pihlajaa, harmaaleppää ja vaahteraa. Lännen puoleisella rinteellä pensaskerros on paikoin tiheä. Lehtomainen aluskasvillisuus on kult- tuurivaikutteista; valtalajeja ovat maitohorsma, vuohen- ja koiranputki, kulta- piisku, metsäapila, voikukat, komealupiini, metsäkurjenpolvi, kielo, nokkonen, hiirenvirna, koiranheinä ja monet muut heinälajit. Idän puoleisella rinteellä aluskasvillisuus puuttuu paikoin lähes kokonaan.
Lappeenranta Pitkäkangas – Tapavainola
Pitkäkankaan ja Törölän kylän peltojen välisellä jaksolla on enimmäkseen nuorta kasvatusmännikköä sekä mäntytaimikkoa ja kuvio siemenpuuasentoon hakattua männikköä. Kasvillisuus on pääasiassa kuivahkoa kangasmetsää. Jak- solla on muutama ojitettu rämejuotti, jotka ovat turvekangasta. Turvemailla kasvaa myös vähän koivua.
Törölän kylän pohjoispuolella radan pohjoisreunalla on nuorta kuivahkon kan- kaan männikköä. Radan eteläpuolisella turvekankaalla kasvaa varttunutta kuu- sikkoa sekä nuorehkoja sekapuusto- ja mäntykuvioita. Näiden keskellä on ku- vio mäntytaimikkoa. Tasoristeyksen itäpuolella on radan pohjoisreunalla hak- kuualue ja vanha soranottoalue. Tästä itään päin radan molemmin puolin on varttuvaa männikköä. Radan pohjoispuolella on myös kuvio varttunutta tuo- reen kankaan havumetsää ja sen eteläpuolella taimikkoa. Suoniitun kohdalla radan pohjoispuolella on hakkuuaukea, sekataimikkoa ja nuorta männikköä.
Radan eteläpuolella on puolestaan nuorta kasvatuskoivikkoa ja sen itäpuolella nuorta kasvatusmännikköä. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää.
Lesesuon pellosta lounaaseen on radan molemmin puolin varttunutta mäntyval- taista tuoreen kankaan metsää, joka on paikoin soistunut. Lesesuon pellon kaakkoispuolella on havupuuvaltaisia taimikoita ja varttuvaa kuusikkoa. Voi- majohtojen välisellä alueella on taimikkoa ja hakkuualuetta. Radan eteläpuolel- la on varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa. Pienen pellon länsipuolisella oji- tetulla suolla kasvaa nuorta koivikkoa. Voimajohdon ja Yllikkälän kylän pelto- jen välissä on hakkuuaukeaa radan molemmin puolin. Radan pohjoispuolella on myös nuorehkoa kuusivaltaista sekametsää ja nuorta lehtomaisen kankaan koivikkoa. Radan eteläpuolella on kuvio nuorta mänty–koivu-sekametsää pel- lon länsireunalla.
Yllikkälän peltoaukean keskellä on lyhyt metsäjakso, jossa radan pohjoispuo- lella on varttunutta kuusi–koivumetsää. Radan reunalla kasvaa nuorta haapaa.
Radan eteläpuolella on kuusi–koivutaimikkoa. Yllikkälän ja Tapavainolan pel- tojen välissä radan pohjoispuolella on varttuvaa koivu–haapametsää ja pohjoi- sempana kuusikkoa. Metsäalueen itäosa on taimikkoa ja varttuvaa tuoreen kan- kaan sekametsää. Radan eteläpuolella kasvaa nuorta kuusikkoa, koivikkoa ja idempänä varttuvaa kuusivaltaista sekametsää. Tapavainolan peltoalueen etelä- osa ja radan eteläpuolinen pelto ovat kesannolla ja pensoittuneet.
Anikharjun pohjoisreunalla on nuorta tuoreen kankaan sekametsää ja varttunut- ta havumetsää sekä Kytösuon eteläpuolella varttunutta kuusikkoa. Radan poh- joispuolella on peltojen ympäröimä metsikkö, joka on liito-oravan elinympäris- töä. Varttuneessa kuusikossa kasvaa sekapuuna vähän koivua ja haapaa. Voi- majohdon ja radan reunoilla kasvaa enemmän nuorta lehtipuustoa (koivu, haa- pa, pihlaja, harmaaleppä).
Kytösuosta itään radan pohjoispuolella on nuorta kasvatuskuusikkoa ja laaja tuoreen kankaan taimikkoalue. Sen itäreunalla on varttunutta kuusikkoa ja nuorta sekametsää. Radan eteläpuolella on nuorta koivikkoa ja hakkuuaukea sekä ojitetulla alueella nuorta koivikkoa, varttuvaa männikköä ja kuusikkoa.
Tämän turvekankaan itäpuolella on Laihasen pelto, jonka pohjoispäässä kasvaa kuusi–harmaaleppä-taimikkoa. Radan pohjoispuolella on nuorta lehtipuustoa ja
Joutseno Korvenkangas – Imatra Pelkola
Hepoharjun kohdalla radan pohjois–luoteispuolella on mäntytaimikkoa, pieni kuvio varttunutta männikköä sekä nuorta mäntyvaltaista metsää. Radan etelä– kaakkoispuolella on nuorehkoa männikköä. Rauhan aseman ympäristössä on eri-ikäisiä mäntyvaltaisia metsiköitä. Koivu ja haapa esiintyvät paikoin runsai- na. Ratapihan koillispäässä on pieni taimikko. Noin 1,5 kilometrin matkalla ennen Joutsenon ja Imatran välistä kunnanrajaa on nuoria ja varttuvia männi- köitä sekä yksi taimikkoalue. Radan eteläpuolella on asutusta ja rakennusten itäpuolella varttuvaa männikköä.
Joutsenon ja Imatran välisen rajan kohdalla on radan pohjoispuolella useita so- ranottoalueita ja nuorta männikköä. Radan eteläpuolella on asutusta sekä nuor- ta mänty–koivumetsää ja eri-ikäistä koivuvaltaista lehtimetsää. Kasvillisuus vaihtelee kuivahkosta lehtomaiseen kankaaseen. Soranottoalueiden ja Vuoksen välisellä jaksolla on hautausmaa, rakennettuja alueita sekä nuorta männikköä ja mänty–koivumetsää. Tuulikallion eteläpuolella on joutomaa-alue, jossa kasvaa mm. maitohorsmaa, leskenlehteä, pelto-ohdaketta, pietaryrttiä, hevonhierakkaa ja apiloita.
Vuoksen itärannalla on puisto- ja tiealueita. Radan pohjoispuolella on Rönne- mäen lehtikuusimetsikkö ja puulajipuisto. Rönnemäen ja Imatran tavara- aseman välillä on lähellä asutusta osin puistomaisina hoidettuja mänty- ja leh- tipuuvaltaisia metsiköitä. Siitolan kartanosta itään on radan länsipuolella vart- tunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna koivua, haa- paa ja vähän mäntyä. Radan itäpuolella on mäntytaimikkoa ja nuorta lehtimet- sää. Tästä etelään päin radan länsipuolella on varttunutta havumetsää ja sen itäpuolella pieni metsikkö varttunutta lehtomaisen kankaan sekametsää. Met- sikkö rajautuu asutukseen, joka jatkuu radan itäreunalla kohti etelää. Radan länsipuolella on nuorta lehti- ja sekametsää ja etelämpänä varttunutta kuusival- taista sekametsää. Alue on liito-oravan elinympäristöä.
Ratavarren asutuksen eteläpuolella on radan molemmin puolin nuorta– varttuvaa sekametsää, jossa kasvaa lehtipuista koivua, haapaa, harmaaleppää, raitaa, tuomea, vaahteraa ja pihlajaa. Kasvillisuus on kulttuurivaikutteista tuo- retta lehtoa, joka vaihettuu etelään päin lehtomaiseksi kankaaksi. Alueella on lehmuksen ja tammen taimia ja nuoria puita. Radan länsipuolella on peltoa.
Mehiläismäen lounaispuolella on radan molemmin puolin hylättyjä ja pensoit- tuneita pieniä peltoja.
Rata sijoittuu Imatrankosken aseman pohjoispuolella lähelle Vuoksen rantaa.
Radan länsipuolella on tiehen rajoittuva nurmikkoalue ja istutettuja terijoensa- lavia sekä radan reunalla pajukkoa. Radan itäpuolella on peltoa ja tiheää nuorta lehtimetsää. Imatrankosken aseman ympäristössä on rakennettuja alueita ja is- tutettuja koristepuita, mm. puistolehmuskuja, saarnia, vaahteroita ja hopeasala- via. Radan itäpuolella on Imatran katsastusaseman ympäristössä nuoria lehti- metsiä ja pensaikkoja.
Imatrankosken asemasta etelään on asuin- ym. rakennettuja alueita ja niiden välisiä seka- ja lehtipuustoisia metsiköitä. Rajapatsaasta etelään päin radan itä- puolella on pääasiassa nuorta lehtimetsää. Terästehtaan itä- ja osin eteläpuolel- Lappeenranta Saimaan kanava – Joutseno Korvenkangas
Saimaan kanavasta itään aina Kiiskimäkeen saakka rata sijoittuu asuinalueiden väliin. Radan molemmin puolin on lähes koko matkalla kapealti metsää. Kas- villisuus on pääasiassa kuivahkoa kangasmetsää ja puusto nuorehkoa– varttunutta männikköä. Sekapuuna kasvaa paikoin koivua, mutta haapaa ei juu- rikaan tavata. Kiiskimäen ja Muukon välillä metsä jatkuu samankaltaisena.
Jyrkilänmäellä on laajahko taimikkoalue.
Muukosta itään päin rata sijoittuu samaan maastokäytävään valtatie 6:n kanssa noin viiden kilometrin matkalla. Jakson länsipäässä on mäntytaimikkoa, sitten varttunutta männikköä ja jälleen taimikkoa. Tästä itään päin metsä on pääasias- sa nuorta männikköä. Jaksolla on myös muutama pieni hakkuualue, joissa kas- vaa taimikkoa. Rata ylittää Lappeenrannan ja Joutsenon välisen kunnanrajan tällä jaksolla. Valtatie 6:n ja rautatien välisellä alueella kasvaa runsaasti kelta- apilaa. Peräkankaan itäpuolella on laaja hakkuualue ja sen itäpuolella Kuusis- ton asuinalue. Kasvillisuus on koko jaksolla kuivahkoa ja kuivaa kangasta.
Kuusiston asuinalueen ja Joutsenon aseman välisellä alueella on nuorehkoa ja varttunutta mäntyvaltaista metsää. Radan eteläpuolella kasvaa myös varttunutta kuusikkoa ja sekametsää Metsälän tilan länsipuolella. Kasvillisuus vaihtelee tällä jaksolla kuivahkosta tuoreeseen kankaaseen. Joutsenon ratapihan kohdalla ja sen itäpuolella rata sijoittuu jälleen rakennettujen alueiden keskelle.
Rautatie sijoittuu hyvin lähelle valtatietä lähes yhdeksän kilometrin matkalla.
Jakson länsipäässä on nuorta männikköä, jossa kasvaa sekapuuna vähän koi- vua. Pappilankankaalla on hakkuualue radan pohjoispuolella. Vihavaisenkan- kaan alueella on pääasiassa nuorta männikköä. Koivua kasvaa sekapuuna pai- koin, mutta kuusta on hyvin vähän. Vihavaisenkankaalla on yksi hakkuualue ja kaksi taimikkokuviota. Kasvillisuus vaihtelee kuivasta tuoreeseen kankaaseen.
Männikkö-nimisen tilan itäpuolella on laaja taimikko- ja hakkuualue. Sen itä- puolella on jälleen nuorta männikköä radan molemmin puolin. Paikallistien länsipuolella on mänty–koivutaimikkoa. Veromaanlammen eteläpuolella kas- vaa varttunutta mäntyvaltaista metsää. Sekapuuna kasvaa koivua ja haapaa.
Lampeen viettävän rinteen kasvillisuus on lehtomaista. Läntisemmän soranot- toalueen eteläpuolella kasvaa varttunutta harvahkoa männikköä. Kasvillisuus on kuivahkoa–tuoretta kangasmetsää. Itäisemmän soranottoalueen eteläpuolella on taimikkoa ja hakkuualue.
Soranottoalueista itään päin on varttunutta ja radan eteläpuolella hieman nuo- rempaa männikköä. Näiden itäpuolella on nuorta kasvatusmetsää ja sekataimi- koita. Taimikkokuvioiden välissä kasvaa varttunutta sekametsää. Paikallistien länsipuolella kasvaa nuorta männikköä ja tien itäpuolella varttuvaa mäntyval- taista metsää ja mäntytaimikkoa. Kasvillisuus on kuivahkoa–tuoretta kangas- metsää. Tästä itään päin radan pohjoispuolella on soranottoalueita ja nuorehko- ja männiköitä. Radan eteläpuolella on Korvenkankaan asuinalue ja nuorta män- tyvaltaista metsää.
dostumien metsäiset luontotyypit (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 1996).
Kohde on Kaakkois-Suomen maisemallisesti ja geologisesti edustavimpia har- jualueita, johon liittyy huomattava, paikoin 30 metriä syvä I Salpausselän uo- mamuodostuma lampineen, harjanteineen ja selänteineen. Ukonhautojen alu- eella kasvaa uhanalainen kangasvuokko sekä mm. harvinaistunut kangasaju- ruoho.
Rönnemäki (Imatra)
Kohde sijaitsee Imatralla Vuoksen Mansikkakosken itärannalla. Lehtikuusia ja monia muita istutettuja puu- ja pensaslajeja kasvava alue sijaitsee nykyisen ra- dan pohjoispuolella noin 30 metrin päässä siitä. Imatran luonnonsuojeluselvi- tyksessä (Imatran kaupunki 2000) inventoidun kohteen pinta-ala on 4,1 hehtaa- ria ja se on osoitettu yleis- ja asemakaavassa luonnonsuojelualueeksi.
Imatran katsastusaseman ympäristö (Imatra)
Kohde sijaitsee Imatrankosken asemasta koilliseen nykyisen radan itäreunalla.
Katsastusaseman ympäristössä kasvavat tiheät pajukot ja nuoret lehtimetsät ovat tärkeitä pesimäalueita monille lintulajeille, mm. yölaulajille. Imatran luonnonsuojeluselvityksessä (Imatran kaupunki 2000) inventoidun kohteen pinta-ala on 1,8 hehtaaria.
3.3 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT
Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmään on tallennettu suunnittelualu- eelta havaintotietoja lähinnä putkilokasveista, liito-oravasta ja hyönteisistä.
Suuri osa havainnoista on vanhoja tai sijaintitiedoiltaan epätarkkoja. Seuraa- vassa on käsitelty ainoastaan sijainniltaan tunnetut esiintymät, joissa laji tavat- tiin vuonna 2008 tai joissa elinympäristö arvioitiin edelleen ko. lajille sopivak- si. Esiintymien sijainti on merkitty tämän raportin liitteenä oleviin karttoihin.
3.3.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit
Luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädetään, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaik- kojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 on lueteltu Suomessa esiintyvät 42 luontodirektiivin liitteen IV(a) lajia. Näistä suunnittelualueelta on aiempia esiintymistietoja vain liito-oravasta.
Suunnittelualueella todettiin vuoden 2008 selvitysten perusteella esiintyvän kolme luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittua lajia: liito-orava, viitasam- makko ja kirjoverkkoperhonen. Lisäksi alueella esiintyy todennäköisesti lepa- koita, joiden kartoittaminen ei kuulunut vuoden 2008 luontoselvitykseen.
Liito-orava (Pteromys volans)
Liito-oravan esiintymisalueita todettiin viisi: Luumäen Jurvalassa nykyisen ra- dan pohjoispuolella, Luumäen Askolassa Säkkisuon luoteispuolella, Lappeen- rannan Tapavainolassa nykyisen radan pohjoispuolella ja Koskuvinmäen alu- eella radan eteläpuolella sekä Imatran Itä-Siitolassa nykyisen radan länsireunal- la on samoin nuorta koivu- ja haapavaltaista metsää. Teollisuusalueen etelä-
puolella ja Pelkolassa on nuoria istutuskuusikoita sekä taimikkokuvioita.
3.2 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaiksi luontokohteiksi katsottiin tässä yhteydessä Natura 2000 -verkos- toon ja/tai valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat alueet, luonnon- suojelualueet, luonnonmuistomerkit sekä muut erilaisissa selvityksissä todetut arvokkaat luontokohteet. Tässä on kuvattu kohteet, joiden etäisyys nykyisestä radasta on enintään 500 metriä.
Koskuvinmäki (Lappeenranta)
Lappeenrannassa sijaitseva Koskuvinmäki kuuluu vanhojen metsien suojeluoh- jelmaan. Alueen pinta-ala on kaksitoista hehtaaria ja se sijaitsee noin puoli ki- lometriä nykyisestä radasta etelään lähellä Tapavainolan liikennepaikkaa. Koh- de on tuoretta kangasmetsää, jonka valtapuustona on varttuneita kuusia. Siellä täällä kasvaa vanhoja koivuja sekä mäntyjä ja haapoja. Maapuita, pökkelöitä ja keloja on paikoitellen. Koskuvinmäen alueella on tavattu mm. liito-orava, poh- jantikka ja varpuspöllö. Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji ja Suomessa uhanalainen laji. Pohjantikka on silmälläpidettävä (NT) ja alueelli- sesti uhanalainen (RT) lintulaji.
Mäntylänniemen luonnonsuojelualue (Lappeenranta)
Mäntylänniemen luonnonsuojelualue sijaitsee Lappeenrannan keskustan lou- naispuolella Mäntylän kaupunginosassa. Alueen pinta-ala on noin kolme heh- taaria ja se sijaitsee nykyisen radan pohjoispuolella noin sadan metrin päässä siitä. Luonnonsuojelualueelta on tavattu kämmekkäkasveista mm. sääsken- valkku, pussikämmekkä ja lehtoneidonvaippa (Saarinen 1995). Sääskenvalkku on luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltavaksi säädetty laji ja pussi- kämmekkä alueellisesti uhanalainen (RT) laji.
Hovinpellon niitty (Lappeenranta)
Pinta-alaltaan 3,3 hehtaarin kokoinen Hovinpellon niitty sijaitsee Lappeenran- nan Lauritsalassa, Lauritsalan liikennepaikan itäpuolella. Alue rajautuu nykyi- seen rataan sen eteläpuolella. Hovinpellon niitty on luokiteltu Etelä-Karjalan perinnemaisemien inventoinnissa (Jantunen ym. 1999) maakunnallisesti arvok- kaaksi kohteeksi (arvoluokka M-). Alueelta on tavattu useita huomionarvoisia kasvilajeja: keltamatara, jänönapila, mäkivirvilä, ketomaruna ja huhtahanhikki.
Keltamatara on Suomessa uhanalainen laji (luokka vaarantuneet, VU). Jä- nönapila ja mäkivirvilä ovat alueellisesti uhanalaisia (RT) lajeja.
Ukonhaudat (Joutseno)
Kohde sijaitsee Joutsenon Vihavaisenkankaalla lähimmillään alle sadan metrin päässä nykyisestä radasta sen eteläpuolella. Ukonhaudat on Natura 2000 - verkostoon ja valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva kohde. Har- jujensuojeluohjelman rajaus on selvästi laajempi kuin Natura 2000 -alueen.
Ukonhaudat on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukai- sena SAC-alueena, jonka suojeluperusteena on yksi luontotyyppi: harjumuo-
lounaispäässä. Vallitöyhtökoi on lisäksi tavattu vuonna 2008 (Petri Hirvonen) Lappeenrannan Parkkarilasta. Löytöpaikka on jäähallin lounaispuolella radan ylittävän voimajohdon alla hyvin lähellä nykyistä rataa.
Loistokaapuyökkönen (Cucullia argentea)
Myös tämän perhoslajin toukat elävät ketomarunalla. Loistokaapuyökkösen to- dettiin esiintyvän Luumäen ja Lappeenrannan ratapihoilla. Ketomarunaa esiin- tyy nykyisen radan penkereellä koko Luumäen ja Imatrankosken välisellä rata- jaksolla. Luontoselvityksessä merkittiin kartalle ratapihojen lisäksi Luumäeltä ja Lappeenrannasta neljä runsasta ketomarunakasvustoa, joissa loistokaapu- yökkösen esiintyminen arvioitiin todennäköiseksi. Nämä potentiaalisimmat esiintymispaikat on merkitty tämän raportin liitekarttoihin tärkeinä perhosalu- eina. Loistokaapuyökköselle sopivaa elinympäristöä on suunnittelualueella varsin paljon ja laji saattaa esiintyä useissa muissakin paikoissa.
Ketomarunalla elää em. kahden lajin lisäksi muitakin erityisesti suojeltavia perhosia. Niiden esiintyminen arvioitiin kuitenkin suunnittelualueella epäto- dennäköisesti. Lajeja ei joko tavattu kesän maastokäynneillä tai niiden esiinty- mistä ei voitu ajankohdan ja sääolojen vuoksi selvittää luotettavasti.
Palosirkka (Psophus stridulus)
Palosirkka tavattiin kahdessa paikassa Lappeenrannan Törölän–Kankaanrannan alueella ja yhdessä paikassa Lappeenrannan Tapavainolassa. Havaintopaikoista kaksi oli nykyisen radan penkereellä ja yksi radan pohjoispuolisen tien reunal- la. Palosirkan tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat avoimet ja lämpimät alueet, joissa on myös paljasta hiekkamaata. Tällaisia paikkoja on nykyisin etenkin maanteiden ja rautateiden varsilla.
Vuoden 2008 luontoselvityksiin sisältyi palosirkan esiintymisen selvittäminen välillä Lappeenranta–Imatra. Tiedot lajin esiintymisestä välillä Luumäki– Lappeenranta suunniteltiin saatavan erillisselvityksestä, jonka Kaakkois-Suo- men ympäristökeskus tilasi Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutilta.
Palosirkkaselvitykset tehdään maastossa loppukesällä. Viileän kesän 2008 vuoksi palosirkkojen kehitys oli todennäköisesti myöhässä ja niiden inventointi voitiin aloittaa vasta elokuussa. Palosirkkakoiraat ovat aktiivisia ja luotettavasti havaittavissa ainoastaan lämpimällä ja aurinkoisella poutasäällä. Inventointiin sopimattomien koleiden ja sateisten säiden vuoksi palosirkkaselvityksiä ei voi- tu kesällä 2008 tehdä suunnitellulla tavalla. Luontoselvitystä tulisikin täydentää palosirkan osalta ratajaksolla Luumäki–Imatra tavara.
3.3.3 Uhanalaiset lajit
Luonnonsuojelulain 46 §:n mukaan asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi la- jiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4. Uhanalaiset ja samalla erityisesti suojeltavat lajit on käsitelty edellä. Liito- orava on käsitelty edellä kohdassa luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit.
la. Kaikilla em. alueilla on liito-oravan käyttämiä kolopuita tai risupesiä, jotka ovat lähiympäristöineen lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.
Viitasammakko (Rana arvalis)
Viitasammakoita havaittiin ainoastaan yhdessä paikassa: Luumäen Säkkisuon pohjoisosan ojissa. Alueella havaittiin soidintavia viitasammakkokoiraita, joten se on tulkittava lajin lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Suuri osa suunnittelu- alueesta on I Salpausselän kangasmetsiä, joissa ei ole viitasammakoille sopivia elinympäristöjä.
Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas (Hypodryas) maturna)
Kirjoverkkoperhosia havaittiin neljällä paikalla: Lappeenrannan Hurtanmaalla Pitkäkankaan alueella, Lappeenrannan Muukossa sekä Joutsenon Vihavaisen- kankaalla ja Lapinsuon eteläpuolella. Kaikilla paikoilla kasvoi kirjoverkkoper- hosen ravintokasvia kangasmaitikkaa, joten kohteet on tulkittava lajin lisään- tymis- ja levähdyspaikoiksi. Kirjoverkkoperhoselle sopivaa elinympäristöä on suunnittelualueella varsin laajasti ja laji saattaa esiintyä useissa muissakin pai- koissa.
3.3.2 Erityisesti suojeltavat lajit
Luonnonsuojelulain 47 §:n mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suo- jeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmei- nen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittä- minen tai heikentäminen on kielletty, mutta kielto tulee voimaan vasta, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ei ole tehnyt suunnittelualueelta näitä päätöksiä.
Suoneidonvaippa (Epipactis palustris)
Suoneidonvaippa on kämmekkäkasvi, joka esiintyy tavallisesti kalkkipitoisilla lettosoilla. Lajin esiintymiä tunnetaan Manner-Suomesta runsaat kymmenen.
Suoneidonvaippa esiintyy Lappeenrannan Ihalaisen kalkkialueella (Saarinen 1995), mutta lajin tunnetut kasvupaikat eivät sijaitse rautatien läheisyydessä.
Sääskenvalkku (Microstylis monophyllos)
Sääskenvalkku on pienikokoinen kämmekkäkasvi, jonka esiintymiä tunnetaan Etelä- ja Keski-Suomesta muutamia kymmeniä. Laji suosii kalkkipitoisia ja ta- vallisesti kosteita kasvupaikkoja. Sääskenvalkun esiintymiä on löydetty Lap- peenrannan Ihalaisten kalkkialueelta kolme (Saarinen 1995). Laji kasvoi vuon- na 2008 edelleen Mäntylänniemen luonnonsuojelualueella, mutta radan lähellä sijaitsevalta Paskaleirinsuolta sääskenvalkkua ei tavattu.
Vallitöyhtökoi (Bucculatrix ratisbonensis)
Vallitöyhtökoin toukat elävät ketomarunalla. Tämä perhoslaji esiintyy Lap- peenrannan ratapihalla, missä runsaimmat keromarunakasvustot ovat alueen
ovat Suomessa silmälläpidettäviä (NT) ja Järvi-Suomen alueella (vyöhyke 2b) alueellisesti uhanalaisia (RT).
Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) esiintyy Lappeen- rannan Ihalaisen kalkkialueella (Saarinen 1995), mutta lajin tunnetut kasvupai- kat eivät sijaitse rautatien läheisyydessä.
Alueellisessa uhanalaisuustarkastelussa Järvi-Suomen alueella (vyöhyke 2b) alueellisesti uhanalaisiksi (RT) luokiteltuja lajeja tavattiin em. lajien lisäksi kaksi: Jänönapila (Trifolium arvense) ja mäkivirvilä (Vicia tetrasperma) kas- vavat Lappeenrannassa Hovinpellon niityllä. Lisäksi Lappeenrannan Mänty- länniemen luonnonsuojelualueella on tavattu (Saarinen 1995) pussikämmekkä (Coeloglossum viride). Sitä ei havaittu vuoden 2008 selvityksissä, mutta luon- nonsuojelualueella on edelleen pussikämmekälle sopivia kasvupaikkoja.
Linnut
Vuoden 2008 luontoselvityksiin ei sisältynyt varsinaista linnustoselvitystä, jo- ten tiedot huomionarvoisista lintulajeista eivät ole kattavia. Linnustoselvitystä ei arvioitu tarpeelliseksi, koska suunnittelualueelta ei ollut tiedossa erityisesti suojeltavien tai uhanalaisten lintulajien pesimäpaikkoja tai linnustollisesti ar- vokkaita alueita.
Viimeisimmässä uhanalaisuustarkastelussa (Rassi ym. 2001) vaarantuneeksi (VU) luokiteltu tiltaltti (Phylloscopus collybita) havaittiin kahdella reviirillä Luumäellä ja kahdella reviirillä Lappeenrannassa. Tiltaltti ei ole luonnonsuoje- luasetuksella uhanalaiseksi säädetty laji.
Silmälläpidettäviä lintulajeja (ks. Rassi ym. 2001) tavattiin maastotöiden yh- teydessä kahdeksan: käki (Cuculus canorus), tuulihaukka (Falco tinnunculus), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), kangaskiuru (Lullula arborea), kivitasku (Oenanthe oenanthe), pohjantikka (Picoides tridactylus), pensastasku (Saxicola rubetra) ja teeri (Tetrao tetrix).
Em. lajeista pikkulepinkäisen, kangaskiurun, kivitaskun, pohjantikan ja pensas- taskun reviirejä sijaitsi varmuudella nykyisen radan läheisyydessä. Pohjantikka ja kangaskiuru ovat myös Järvi-Suomen alueella (vyöhyke 2b) alueellisesti uhanalaisia (RT) lajeja. I Salpausselän alueella esiintyy lisäksi mm. kehrääjä (Caprimulgus europaeus; NT).
Alueellisessa uhanalaisuustarkastelussa Järvi-Suomen alueella (vyöhyke 2b) alueellisesti uhanalaisiksi (RT) luokiteltuja lintulajeja tavattiin em. lajien lisäk- si kaksi: Maastotöiden yhteydessä tehtiin muutamia havaintoja taivaanvuohesta (Gallinago gallinago) ja kuovista (Numenius arquata), mutta niiden pesimä- paikat eivät sijainneet nykyisen radan välittömässä läheisyydessä.
Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis)
Kangasvuokko esiintyy niukkana Lappeenrannan Mäntylässä nykyisen radan pohjoispuolisessa metsikössä sekä Joutsenon Ukonhautojen alueella.
Ketoraunikki (Gypsophila muralis)
Ketoraunikki tavattiin niukkana Imatrankosken ratapihalta.
Keltamatara (Galium verum)
Lappeenrannan Hovinpellon niityltä tavattua (Jantunen ym. 1999) keltamatara ei löydetty vuonna 2008. Kohteella kasvoi kelta- ja paimenmataran (G. album) risteymää (piennarmatara, G. x pomeranicum). Keltamatara tulkittiin alueelta hävinneeksi.
Pikkutikka (Dendrocopos minor)
Pikkutikan reviiri havaittiin Imatran Pelkolassa.
Muut alueella mahdollisesti esiintyvät lajit
Havaittujen lajien lisäksi suunnittelualueella saattaa esiintyä muitakin uhan- alaisia lajeja. Ketomarunalla elävistä uhanalaisista perhoslajeista Lappeenran- nassa esiintyvät vallipussikoi (Coleophora artemisiella), raidepussikoi (C. gra- nulatella) ja hietapeilikääriäinen (Pelochrista huebneriana). Näiden lajien esiintyminen on mahdollista runsaissa ketomarunakasvustoissa koko ratajak- solla Luumäki–Imatrankoski. Potentiaalisimmat esiintymispaikat on merkitty tämän raportin liitekarttoihin tärkeinä perhosalueina.
Ruusuruoholla eläviä uhanalaisia perhoslajeja ovat mm. kaskikirjokääriäinen (Endothenia oblongana), ruusuruohokääriäinen (Rhopobota (Griselda) stagna- na), ruusuruohokiitäjä (Hemaris tityus) ja ahokirjokääriäinen (Selenodes kare- licus). Kaikkien näiden lajien esiintyminen arvioitiin mahdolliseksi Lappeen- rannan Hovinpellon niityllä, jossa ruusuruohoa kasvaa em. lajeille sopivassa elinympäristössä.
Malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukat elävät pujolla ja malilla. Laji on levinnyt viime vuosina voimakkaasti ja se tavattiin vuonna 2007 Kouvolan ja Lappeenrannan väliseltä ratajaksolta. Malikaapuyökkönen esiintyy todennä- köisesti Luumäellä ja Lappeenrannassa nykyisen radan aurinkoisilla ja lämpi- millä penkereillä, joissa kasvaa pujoa. Rusolehtimittarin (Scopula rubiginata) esiintyminen on mahdollista mm. Lappeenrannan ratapihalla, sillä lajia tava- taan Lappeenrannan lentokentällä.
3.3.4 Muut huomionarvoiset lajit Kasvit
Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) löydettiin Lappeenrannasta Muukon alueelta. Kelta-apilaa (Trifolium aureum) kasvoi useassa paikassa Lappeenran- nassa ja Joutsenossa valtatie 6:n ja rautatien välisellä alueella. Molemmat lajit
Suunnittelukeskus Oy 2006: Lappeenrannan vesilaitos. Jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointi. Arviointiselostus. 112 s. + liitteet.
Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoi- tuksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. – Ympäristöopas 109:1–196.
Hyönteiset
Lappeenrannan Hovinpellon niityllä on tavattu vuonna 2004 nätkelmälude (Nemocoris falleni), joka on Suomessa silmälläpidettävä (NT) laji.
Marunakirjokoisa (Loxostege turbidalis) on ketomarunalla esiintyvä pikkuper- hoslaji, jonka elinvoimaisia populaatioita tunnetaan Lappeenrannan lentoken- tän ja ratapihan lisäksi ainoastaan Anjalankosken Kaipiaisista. Marunakirjokoi- sa tullaan todennäköisesti luokittelemaan seuraavassa uhanalaisuustarkastelus- sa uhanalaiseksi ja mahdollisesti jopa luokkaan EN (erittäin uhanalaiset).
4 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
Imatran kaupunki 2000: Luonnonsuojeluselvitys. Kohteet 23. Katsastusaseman ympäristö ja 31. Rönnemäki.
Jantunen, J., Saarinen, K. & Marttila, O. 1999: Etelä-Karjalan perinnemaise- mat. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 124:1–84.
Kaakkois-Suomen tiepiiri 2002: Valtatien 6 parantaminen nelikaistaisena tienä välillä Lappeenranta–Imatra. Ympäristövaikutusten arviointi ja alustava yleissuunnitelma. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. – Kaakkois- Suomen tiepiiri, Kouvola. 47 s. + liitteet.
Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 1996: Ukonhaudat (FI0407001). Natura 2000 -tietolomake.
Kuitunen, K. 2006: Imatran liito-oravaselvitys vuonna 2006. – Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti, Joutseno. 16 s.
Lappeenrannan kaupunki 1992: Uhanalaiset eliölajit ja niiden suojelu Lappeen- rannassa 1992. Julkaisu n:o 2/1992. – Lappeenrannan kaupunki, ympäris- tövirasto, Lappeenranta. 41 s. + liitteet.
Lappeenrannan kaupunki 1993: Kangasvuokkoselvitys. Julkaisu C1:1993. – Lappeenrannan kaupunki, kaupunkisuunnitteluosasto, yleiskaavoitus, Lappeenranta. 14 s. + liitteet.
Luontoselvitys Kotkansiipi 2007: Vt 6 Luontoselvitys Taavetti – Lappeenranta 2007. Luonnos 14.11.2007. – Destia Oy.
Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen la- jien uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökes- kus, Helsinki. 432 s.
Saarinen, K. 1995: Ihalaisen kalkkialueen kämmekkälajisto. Julkaisu 2/95 – Lappeenrannan kaupunki, ympäristövirasto, Lappeenranta. 127 s. + liit- teet.
Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomi- oon ottaminen suunnittelussa. – Suomen ympäristö 742:1–113.
