Tiedepolitiikan regiimit ja tiedon markkinat näkymä

76

vat esille myös Oikeutta etsimässä -teoksen artikkeleissa. Se on suuren- moinen ja intellektuaalisesti inspi- roiva kertomus suhteellisen vaa- timattomista oloista lähteneen lah- jakkaan nuorukaisen matkasta tie- teen kansainväliselle huipulle. Se opettaa monen muun seikan ohella sen, että tieteellisessä tutkimukses- sa ei tunneta pikavoittoja. Pitkäjän- teinen panostaminen perustoimin- toihin on menestyksen lähtökohta.

Teoksesta voi lukea – osin rivi- en välistä – kauniin tarinan demo- kraattisen oikeus- ja hyvinvointi- valtion vahvuuksista ja ajan ham- masta kestävästä arvosta. Suo- messa 1960- ja 1970-luvulla luotu mahdollisuuksien tasa-arvo on taannut sen, että maan lahjakkuus- potentiaali on saatu korkean koulu- tuksen piiriin laajalla rintamalla. Se on edelleen, eriarvoistumisen tren- distä huolimatta, pienen maan vah- vuus, joka on näkynyt Pisa-menes- tyksessä saakka.

Kirjan pitäisi itsestään selväs- ti kuulua oikeustieteellisten koulu- tusyksikköjen pakollisiin tutkinto- vaatimuksiin. Se antaa paljon inspi- raatiota ja ajateltavaa myös kaikille akateemisen maailman toimijoille.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeu- den professori.

Tiedepolitiikan regiimit ja tiedon markkinat

Paavo Löppönen

Philip Mirowski: Science-Mart:

Privatizing American Science.

Harvard University Press 2011.

Notre Damen yliopiston taloustie- teen, tieteen historian ja filosofian

rin? Miten tiede on organisoitu?

Ketkä rahoittavat tutkimusta ja mi- ten? Millaisia ovat hallitsevat ajat- telutavat, joilla toimintaa perustel- laan? Mitkä ovat kansalliset erityis- piirteet? Mirowskin mukaan muu- tokset näissä tekijöissä vaikuttavat suoraan siihen, millainen asema tutkijoilla on, millaisiksi tutkijoi- den tieteelliset agendat muodostu- vat sekä mitkä tieteenalat kulloin- kin kukoistavat ja mitkä taantuvat.

”Sillä, että Galileo työskenteli en- sin yliopistossa, sitten Venetsian tasavallan palveluksessa ja lopulta Toscanan suurherttuan hovissa, on suora vaikutus siihen, millaista tie- toa hän tuotti” (Pestre).

Yhdysvaltain kolme tiederegiimiä Saksa oli kehittänyt jo 1800-luvun alkupuolella yliopistolaborato riot ja sen loppupuolella teolliset labo- ratoriot ”toisen teollisen vallanku- mouksen” keskeisillä aloilla, kuten kemian teollisuudessa, sähkötek- niikassa ja lääketeollisuudessa.

1890-luvulla amerikkalaisen suur teollisuuden johtohahmot omak suivat laboratorioidean. Yh- dys valloissa elettiin vahvaa mo- nopolien vastaista poliittista aal- toa, ja laboratorioiden perusta- minen mahdollisti kilpailuympä- ristön kontrollin. Samanaikaisesti uusi patenttilainsäädäntö muut- ti kaikki työntekijöiden keksinnöt työnantajan omaisuudeksi. Teol- lisuuslaboratorioita perustettiin osaksi yritysbyrokratiaa erityises- ti sähköteollisuuteen (mm. GE ja Bell), kemianteollisuuteen ja lää- keteollisuuteen. Samanaikaisesti teollisuusjohtajat, jotka olivat yksi- tyisten yliopistojen suurimpia ra- hoittajia, saivat perustettua myös yliopistolaboratorioita erityisesti fysiikkan ja kemian alalle sekä pyr- professori Philip Mirowskin kir-

joittama kirja on yhtäältä Yhdys- valtojen tiedepolitiikan historia yli sadan vuoden ajalta ja toisaal- ta laaja-alainen analyysi nykytie- teen ja tiedepolitiikan keskeisistä kysymyksistä. Onko tiede julkis- hyödyke, jota kehitetään mahdol- lisimman rationaalisesti julkisin varoin? Vai onko tieteellinen tieto markkinoilla arvonsa saava tavara, jonka kehittäminen tapahtuu par- haiten markkinalogiikan mukaan?

Tiede taloudessa ja historiassa Mirowski käy läpi taloustieteen käsitykset tieteen ja talouden suh- teesta. Lineaarimalli (1940-luvulta lähtien), tiede julkishyödykkeenä (1950-luvulta lähtien) ja tiede ta- louskasvun perimmäisenä syynä (1980-luvulta lähtien) ovat yhdes- sä ja vuorotellen toimineet inves- tointien perusteluina.

Nämä käsitykset eivät pysty kuitenkaan selittämään niitä his- toriallisia muutoksia, jotka ovat nähtävissä eri tieteiden hitaissa ja nopeissa kehitysvaiheissa, eri tieteenalojen keskinäisessä eko- logiassa ja tieteellisen tutki muksen vaihtelevissa suhteissa yrityksiin, hallituksiin ja yliopistoihin. Tähän tarvitaan laajempaa tieteen histori- an ja poliittisen taloustieteen lähes- tymistapaa, jonka keskeiset perus- teet Mirowski löytää eurooppalai- silta evolutionaarisen taloustieteen tutkijoilta, erityisesti italialaiselta Giovanni Dosilta ja ranskalaiselta tieteen historioitsijalta Dominique Pestreltä. Keskeinen käsite on tie- deregiimi. Olennaisia kysymyksiä ovat tällöin: Millainen CGE-yh- distelmä (CGE, corporations – go- vernments – education) tarjoaa tie- teellisen tutkimuksen aineellisen perustan, erityisesti infrastruktuu-

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 4

77

sen teollisen relevanssin. Kemiasta ja sähkötekniikasta tuli tämän re- giimin hallitsevat tieteenalat.

Yhdysvalloissa ei ollut käytän- nössä lainkaan valtiollista tiede- politiikkaa ennen 1930-lukua ja sen vastustus oli silloinkin anka- raa. Suurteollisuuden toisen johta- japolven aikana ennen ensimmäis- tä maailmansotaa syntyivät merkit- tävät yksityiset säätiöt, kuten Sage Foundation, Carnegie Corporation ja Rockefeller Foundation, joiden rooli tutkimusrahoituksessa muo- dostui merkittäväksi. Ne loivat en- simmäiset tutkimusohjelmat, joi- ta vetäjinä olivat säätiöiden toimi- henkilöt – yritysten hallinnollisten periaatteiden mukaan.

Mirowski kutsuu 1890-luvul- ta toiseen maailmansotaan ulottu- vaa tiederegiimiä nimellä Captains of Erudion Regime (sivistyskaptee- nien regiimi). Nimi viittaa tieten- kin teollisuusjohtajiin ja on peräi- sin tunnetun amerikkalaisen sosio- login Thorstein Veblenin vuonna 1918 ilmestyneestä räväkän satiiri- sesta tiede- ja korkeakoulupoliitti- sesta pamfletista.

Toisesta maailmansodasta 1980- luvun alkuun vallinnutta tie- teen hallintamallia Miriowski kut- suu kylmän sodan regiimiksi. Sen alkutahdit lyötiin sodan aikana, jolloin perustutkijat kehittivät voi- ton kannalta keskeistä teknologiaa, ydinaseen etupäässä. Sodan jälkeen hallitus käänsi aiemman suhtautu- misensa tieteeseen päinvastaiseksi:

perusajatuksena oli, että hallituk- sen investoinnit takaisivat myös kylmän sodan voiton. Lineaarinen malli ohjasi ajattelua, ja voidaan- kin sanoa, että uusi tiedepolitiikka oli käytännössä laaja-alaista teolli- suuspolitiikkaa.

Tätä uutta yhdistettyä tiede- ja teollisuuspolitiikkaa tehtiin puo- lustusministeriön johdolla ja rahoi- tuksella. Mirowski esittää hämmäs- tyttäviä lukuja, esimerkiksi vuon- na 1962 puolustusministe riön yh- den ainoan vain teollisuusyrityksille suunnatun perustutkimusohjelman budjetti oli 480 miljoonaa dollaria, kun National Science Foundationin budjetti kaikille tieteille oli 84 mil- joonaa dollaria. Tämän lisäksi muut ministeriöt ja erilliset keskusvirastot (kuten NASA ja Atomic Energy Commission) perustivat omia tutkimusosastojaan ja investoivat valtavia summia yliopistojen ja yritysten perustutkimukseen. Ne perustivat myös valtion tutkimus- laitoksia, jotka ovat toimineet erityi- sesti fysiikassa maailman huipulla:

mainittakoon vain Oak Bridge, Los Alamos, Argonne ja Brookhaven.

Fysiikan ohella sovellettu matema- tiikka ja logiikka olivat tämän regii- min avainaloja.

Uudella ”kansallistetulla” tiede- politiikalla oli luonnollisesti vaiku- tuksensa yliopistoihin, mutta vielä- kin enemmän yrityksiin. Aiemmin lähinnä tuotekehitykseen suuntau- tuneista, tiukasti organisaation joh- don ohjaamista yrityslaboratoriois- ta tuli itsenäisiä, ylipistojen labora- torioihin verrattavia yksiköitä. Tällä politiikalla oli muitakin tarkoitta- mattomia vaikutuksia, jotka vah- vistivat perustutkimuksen ja tutki- joiden asemaa. Rahoituksen kaik- kinainen runsaus edisti tutkijoiden liikkuvuutta. Tutkijat eivät enää identifioituneet ”omiin” yliopistoi- hinsa, vaan tieteenalasta tuli uu- si kokoava voima. Tieteen vapaus merkitsi sekä ideologiaa että hie- noa todellisuutta tutkijoille.

Kolmannen vaiheen – globaa- lin yksityistämisen regiimin – alun

Mirowski ajoittaa 1980-luvun al- kuun. Tämän regiimin avainaloja ovat biolääketiede, genetiikka, tie- tojenkäsittelytiede ja taloustieteet.

Sen taustalla hän näkee uusliberaa- lin taloustieteen tietoa koskevien käsitysten vahvistuneen aseman.

Tiedosta on tehtävä markkinata- vara, koska ”markkinat ovat paras tiedon arvon ratkaisija” (Hayek).

Globalisoituminen muutti yri- tysten rakenteen (diversifioitumi- nen) ja globaalista ulkoistamisesta (offsourcing) tuli nopeasti halvin ta- pa teettää tutkimus- ja kehitystyö- tä. 2000-luvun puolivälissä yhdys- valtalaisten yritysten tutkimusjoh- tajat arvioivat laajassa haastattelu- tutkimuksessa, että keskipitkällä aikavälillä heillä ei ole suunnitelmia ulkoistaa tutkimus- ja kehitystyötä lainkaan Yhdysvaltoihin, vaan pää- sääntöisesti Kiinaan, Intiaan ja Eu- rooppaan. Lääketeollisuudessa klii- niset kokeet on siirretty tehtäväk- si Latinalaisessa Amerikassa ja itäi- sessä Euroopassa. Mirowski näkee Yhdysvaltain tutkimusinfrastruk- tuurin kuihtuvan tämän seuraukse- na. Samalla heikkenee opetuksen ja tutkimuksen yliopistollinen yhteys monilla tieteenaloilla. Yliopistojen henkilökunta työskentelee lisäänty- vässä määrin lyhytkestoisten ja osa- aikaisten työsopimusten pohjalta.

Vuonna 2006 täysaikaisen hallinto- henkilöstön määrä ohitti ensi ker- taa täysaikaisen opetushenkilöstön määrän.

Yliopistot saavat entistä pie- nemmän osan rahoituksestaan jul- kisista varoista, kun osavaltioiden rahoitus on vähentynyt. Yritysten tutkimus- ja kehitysosastoilla on entistä suurempi valta yliopisto- jen tutkimusohjelmiin. Erityisesti humanistisen tutkimuksen resurs- seja on vähennetty. Opiskelumah-

78

dollisuudet määräytyvät entistä sel- keämmin maksukyvyn perusteella ja halvemmat etäopiskeluohjelmat varattomille kasvavat.

Yksityistämisen välineitä

Kirjaan sisältyy kolme laajaa tapaus- tutkimuksen luonteista esitystä sii- tä, kuinka tieteellisen tutkimuksen yksityistäminen toimii yliopistotut- kimuksessa. Patenttilainsäädännön uudistaminen vuonna 1980 (Bayh- Dole Act) on – muiden tekijöiden ohella – johtanut tiedon omistami- sen laajentamisen yhä uusille alu- eille. Yliopistoihin perustettiin tek- nologian siirtoyksiköitä suurten ra- hojen toivossa ja päädyttiin tappioi- hin. Erityisesti biotieteissä otettiin käyttöön sopimukset, jotka määrit- televät sen, kuinka yliopistot voi- vat käyttää toistensa patentoimaa tietoa ja menetelmiä. Tieteellinen avoimuus ja mertonilainen tiedon jakaminen ovat vaihtuneet salailun ja kilpailun ilmapiiriksi. Samalla monet tutkimusetiikkaan liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet.

Mirowski listaa yksityistä- misen seurauksia myös biblio- metriikan kehittämisessä ja käy- tössä, tutkimus-ja kehitystyön tilas- toinnissa ja tiedepolitiikan tieto- pohjan tuottamisessa.

Kuinka tämä rakenteellinen ke- hitys on sitten vaikuttanut yhdys- valtalaisen tieteen tuloksiin? On yleisesti tunnettua, että Yhdysval- tojen tutkijoiden suhteellinen osuus maailman tutkimusjulkaisuista on ollut laskussa parin vuosikymme- nen ajan. Mirowski epäilee tilasto- jen pohjalta, että myös niiden ab- soluuttinen määrä on laskenut kes- keisillä tieteenaloilla ajanjaksona 1988–2003 (ks. myös Social Epis- temology 2012/3–4, s. 285–310). It- se uskon, että hän ei ota riittäväs-

ti huomioon muuttuneita julkai- sukäytäntöjä. Hän tuo lisiä myös Yhdysvaltain tieteen ja patenttien laadun heikkenemistä koskevaan keskusteluun.

Kirja on varmasti provokatiivi- nen monen lukijan mielestä, mut- ta se on samalla loistavasti kirjoitet- tu ja vahvaan evidenssiin pohjaava.

Suosittelen sitä kaikille, joita kiin- nostavat tämän päivän tiedeinsti- tuution ja tiedepolitiikan keskeiset kysymykset ja jännitteet.

Kirjoittaja on työskennellyt muun muas- sa johtajana Suomen Akatemiassa.

Kattava ja monipuolinen analyysi eurovaalien brittiläisestä suosikista

Tommi Kotonen Robert Ford ja Matthew J.

Goodwin: Revolt on the Right – Explaining Support for the Radical Right in Britain (Extremism and Democracy). Routledge 2014.

Tämän vuoden eurovaaleissa Isos- sa-Britanniassa koettiin melkoinen mullistus, kun ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen valtiollisten vaa- lien suurin puolue ei ollut konserva- tiivipuolue eikä Labour. Voitto meni Yhdistyneen Kuningaskunnan Itse- näisyyspuolueelle (United Kingdom Independence Party, UKIP).

Vaalitulosta selittää luonnolli- sesti brittien laajalle levinnyt eu- roskeptisyys, mutta vain osaksi.

Euroopan unionia vastustaneena painostusryhmänä syntynyt UKIP on nykyään paljon muutakin: maa- hanmuuttovastainen, konservatii- visia arvoja kannattava ja brittiläi-

sen identiteetin säilyttämisen puo- lesta taisteleva oikeistoradikaa- li puolue. Vaalitulos sai puolueen puheenjohtajan Nigel Faragen haa- veilemaan jo vaa’ankieliasemasta seuraavassa Ison-Britannian par- lamentissa. Ainakin kannatuslu- kujen valossa haaveen on mahdol- lista toteutua. Samalla voimistuivat vaatimukset EU:sta eroamista kos- kevan kansanäänestyksen järjestä- misestä.

Robert Ford ja Matthew J. Good- win analysoivat teoksessaan Revolt on the Right UKIP:n nousua, kan- natuksen syitä ja kannattajaprofii- lia laajojen tilastollisten aineistojen valossa täydentäen kuvaa puolueen aktiivien haastatteluilla. Samalla he arvioivat UKIP:n kannatuksen tu- levaa kehitystä sekä sen esteitä ja mahdollisuuksia puolueen menes- tymiseksi myös kansallisissa par- lamenttivaaleissa. Teoksen tilas- tollisen analyysin keskeisyydestä huolimatta tekijät pääsevät tutki- muksessaan hyvin myös kannat- tajien ”ihon alle” pohtimaan eri- laisia motiiveja ja sosiaalisen taus- tan merkittävyyttä. Työn keskeinen puute on, ettei aineisto mahdollis- tanut UKIP:n puheenjohtajan jul- kisen kuvan syvempää analyysia.

Vaikka tutkimuksen painopis- te onkin enemmän kysyntäteki- jöissä kuin tarjonnassa, kirjoitta- jat kuvailevat teoksessa sosio-eko- nomisten tekijöiden ohella myös puolueen strategiamuutoksia ja pyrkimyksiä kannattajapohjan laa- jentamiseksi. UKIP, joka muodos- tettiin alkujaan konservatiivien painostusryhmäksi Maastrichtin sopimuksen vastustamiseen, löy- si uuden poliittisen tukiryhmän- sä keskiluokkaistuneen Labourin jälkeensä jättämistä, perinteisistä työ väen luokkaisista äänestäjistä.