"Se lähtee itsestä se juttu eikä silleen, et on pakko": Nuoret, virkailijat ja aktiivinen työvoimapolitiikka

Helsingin yliopisto - Helsingfors universitet - University of Helsinki

Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos-Institution-Department

Sosiologian laitos

Tekijä-Författare-Author

Pietikäinen, Reetta

Työn nimi-Arbetets titel-Title

"Se lähtee itsestä se juttu eikä silleen, et on pakko": Nuoret, virkailijat ja aktiivinen työvoimapolitiikka

Oppiaine-Läroämne-Subject

Yleinen sosiologia

Työn laji-Arbetets art-Level

Pro gradu

Aika-Datum-Month and year

2003-12-05

Sivumäärä-Sidantal-Number of pages

135 (+ liitteet 3)

Tiivistelmä-Referat-Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan työvoimapolitiikkaa työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuvien ja sitä toteuttavien toimijoiden kautta.

Analysoin ensinnäkin sitä, millaisia merkityksiä nuorisotoimen työpajan ja sosiaalitoimen asunnottomien päihteidenkäyttäjien projektin nuoret tuottavat työpaja- ja projektitoiminnalle, sekä miten he määrittelevät suhdettaan koulutukseen, työhön, työttömyyteen ja työvoimapolitiikkaan.

Toiseksi analysoin sitä, millaisia merkityksiä virastojen virkailijat antavat työlleen ja nuoriin kohdennetulle työvoimapolitiikalle. Tarkastelen myös sitä, miten nuoret ja virkailijat käsittelevät nuorten elämänkulkua.

Tutkimus pohjautuu kuuteen työpajanuorten ryhmähaastatteluun, projektinuorten ryhmähaastatteluun ja neljään työvoima- ja sosiaalitoimiston virkailijan yksilöhaastatteluun. Hyödynnän tutkimuksessani nuorisotutkimusta ja työvoimapolitiikkaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta.

Analyyttisenä resurssina käytän diskurssianalyysiä. Tavoitteenani on löytää nuorten ja virkailijoiden haastattelupuheessa jäsentyviä kulttuurisia puhetapoja eli diskursseja ja niissä rakentuvia subjektipositioita.

Pajanuorten puheessa pajatoiminta konstruoituu monessa suhteessa merkitykselliseksi. Tästä toiminnan merkityksiin liittyvästä puheesta olen muodostanut kolme diskurssia. Psykologisessa diskurssissa nuoret kuvaavat heidän ajattelutavassaan ja luonteenpiirteissään pajajakson aikana tapahtuneita muutoksia, ja siinä rakentuu itsensä kehittäjän positio. Yhteisöllisessä diskurssissa kiteytyvät pajan tuomat antoisat ihmissuhteet ja sitoutuneisuus, ja siinä rakentuu yhteisöllisen osallistujan positio. Taiteilijadiskurssi kuvastaa nuorten taiteen tekemiseen liittyviä intressejä yleisemminkin, ja siinä rakentuu kaksi nuorten elämään asemoitumista kuvaavaa positiota. Boheemin ajelehtijan positiosta nuoret tekevät eroa aikuistumisen kiitoratamalliin. Aktiivisen itsensä toteuttajan positiosta nuoret torjuvat työttömän ja syrjäytyneen positioita ja korostavat omia individualistisia pyrkimyksiään.

Projektinuorten puheessa korostuu projektin antama sosioemotionaalinen tuki. Projekti merkitsee nuorille keinoa irtaantua päihteidenkäyttäjän elämäntavasta. Projektin merkityksiin liittyvää puhetta nimitän terapeuttissävyiseksi psykologisoivaksi muutospuheeksi. Siihen sisältyy ajallisen kontekstin mukaan vaihtuvat positiot: menneisyyden hyvinvointivaltion hyväksikäyttäjän ja tulevaisuuden itsenäisen selviytyjän positiot.

Virkailijoiden työtä koskevasta puheesta olen muodostanut kolme diskurssia. Käytännön byrokraattisessa diskurssissa työ määrittyy säännönmukaisten työtehtävien suorittamiseksi, ja byrokraatin positiosta asiakas lähinnä niiden kohteeksi. Auttamisen diskurssissa työ on asiakaslähtöistä, ja ymmärtäjän positiosta se merkitsee nuoren tukemista. Reflektiivisessä professionaalidiskurssissa työ määritellään asiakkaan tilanteeseen kokonaisvaltaisesti paneutumiseksi, ja aktivoijan positiosta se merkitsee nuoren motivointia.

Pajanuorten puheessa rakentuu jännite omaehtoisen toimijuuden tavoittelun ja yhteiskunnallisten vaateiden sekä työvoimapoliittisen ohjauksen välille. Projektilaisten puheessa tuotetaan lisäksi vahvaa yhteiskunnallisten auktoriteettien vastaista kulttuuria. Yksilöllisen ja institutionaalisen elämänkulun suhde muodostuu jännitteiseksi ja nuorten yhteiskuntasuhde ristiriitaiseksi. Vastikkeellisuuden lisäämiseen suuntautuva

työvoimapolitiikka kohtaa vastustusta: nuoret pitävät sosiaalitukia itsestään selvinä oikeuksinaan. Tutkimuksessa nousee esille vaatimus yksilöllisten koulutuksen ja työelämän yhdistävien ratkaisujen kehittämiselle.

Tärkeimmät lähteet: Aho & Vehviläinen (1997): Keppi ja porkkana; Hoikkala (1993): Katoaako kasvatus, himmeneekö aikuisuus?

Avainsanat-Nyckelord-Keywords nuoret - koulutus - työ - työttömyys elämänkaari - aikuistuminen

työttömyys - työpolitiikka - työvoimapolitiikka

sosiaalitoimistot - työvoimatoimistot - virkailijat diskurssianalyysi Säilytyspaikka-Förvaringsställe-Where deposited

Muita tietoja-Övriga uppgifter-Additional information