VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNONJULKAISUJA- sarja A
196
ILPO RUTANEN
METSÄPALON VAIKUTUKSESTA
KOVAKUORIAISLAJISTOON PATVINSUON KANSALLISPUISTOSSA
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUS Helsinki 1994
VESI - JA YMPÄRIST®HALLINNON JULKAISUJA- sarja A
196
ILPO RUTANEN
METSÄPALON VAIKUTUKSESTA
KOVAKUORIAISLAJISTOON PATVINSUON KANSALLISPUISTOSSA
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUS Helsinki 1994
Etukannen kuva: Ikkunapyydys pyynnissä Lahnasuon saarekkeella.
Kuva: Ilpo Rutanen
Tekijä on vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA koskevat tilaukset:
Painatuskeskus Oy, PL 516, 00101 Helsinki puh. (90) 566 0266
ISBN 951-47-9819-8 ISSN 0786-9592 Helsinki 1994
0 ALKUSANAT
Tähän seurantatutkimukseen liittyvät maastotyöt on tehty vuosina 1987-1991 Patvinsuon kansallispuistossa vuonna 1989 suoritetun ensimmäisen luonnonkulon jäljittelykokeen vaikutusten selvittämiseksi kovakuoriaislajiston osalta ja se kuuluu osana vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksi.kön luonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelmaan (LUMO).
Metsähallituksen luonnonsuojeluosasto rahoitti seurantaa, minkä lisäksi siihen liittyneet maastotyöt suoritettiin suureksi osaksi Patvinsuon kansallispuiston oppaiden toimesta. Lajimäärityksissä ovat avustaneet seuraavat henkilöt: Colin Johnson, Englanti (Atomaria), Stig Lundberg, Ruotsi (Cryptophagus, Corticaria), Mikael Sörensson, Ruotsi (Ptiliidae) Ilpo Mannerkoski (Scolytidae) ja Jyrki Muona (Leiodes).
Kovakuoriaisten kuvat piirsi Pia Hentunen, Oulu. Kaikille työssä avustaneille haluan esittää tässä yhteydessä parhaat kiitokset.
Helsingissä syyskuussa 1994 Ilpo Rutanen
0 1 JOHDANTO
Metsäpalo on boreaalisten havumetsien kehitykseen vaikuttavista abioottisista tekijöistä tärkein ja ainoa luonnonmukainen metsänuudistumistapa. Luonnonkulojen ja aikaisemmin metsänuudistamiskeinona yleisesti käytetyn hakkuualueiden kulotuksen loppumisen seurauksena on syntynyt luonnoton tilanne, mistä johtuen monet palaneesta puusta riippuvaiset eliölajit ovat häviämässä tai jo hävinneet luonnostamme.
Metsien suojelun pääperiaate on, että metsän annetaan kehittyä sen luontaisen sukkession mukaisesti, tästä johtuen suojelualueilla tulisi ainakin rajoitetusti jäljitellä luonnonkuloja. Metsähallituksen luonnonsuojeluosaston toimesta suoritettiin ensimmäinen luonnonkulon simulointikoe Patvinsuon kansallispuistossa kesällä 1989, jolloin poltettiin kaksi noin 1 ha:n laajuista suon ympäröimää metsäsaareketta. Näissä kohteissa on suoritettu monipuolisia seurantatutkimuksia, joissa pyritään selvittämään kulon vaikutuksia mm. uhanalaiselle eliöstölle. Eräänä seurannan kohteena on ollut poltettujen metsäsaarekkeiden kovakuoriaisfauna, jota on seurattu kahtena polttoa edeltäneenä ja kolmena polton jälkeisenä kesänä.
2 KOHTEET
2.1 Kohteiden sijainti ja kuvaus
Polton kohteiksi valituista metsäsaarekkeista toisen, Lahnasuon saarekkeen (Grid 27°E 7007:682) (kuva 1), metsä on lähes luonnontilaista, ja valtapuuston ikä keskimäärin 90 vuotta. Pääpuulajina on mänty, saarekkeen koillisosassa on kuitenkin pieni kosteamman, kuusivaltaisen metsän alue, jossa on runsaasti tuulen kaatamia kuusen runkoja. Yksittäisiä koivuja kasvaa harvakseltaan koko saarekkeen alueella.
Saarekkeen keskiosassa on myös joitakin yli 200-vuotiaita mäntyjä.
Toinen kohteista, Surkansuolla sijaitseva saareke (Grid 27°E 7010:685) (kuva 2), käsittää pääosin mäntyvaltaista, noin 40-vuotiasta metsää, saarekkeen keskellä on kuitenkin muutamia ylispuumäntyjä. Merkkinä suoritetuista hakkuista on nähtävissä männyn ja koivun kantoja. Saarekkeen reunoilla kasvaa nuoria koivuja ja harmaaleppiä.
2.2 Kohteiden poltto
Lahnasuon saareke valittiin polton kohteeksi ensin (v.1987) ja vuotta myöhemmin päätettiin kokeilua laajentaa Surkansuolle. Molempien kohteiden polttaminen oli suunniteltu tapahtuvaksi elokuun alkupäivinä 1988, mutta sääolosuhteista johtuen poltto siirtyi seuraavaan vuoteen. Polttaminen suoritettiin 26.-27.6.1989.
Kummassakin kohteessa maan pintakerros ja aluskasvillisuus paloivat hyvin tosin palamattomia laikkuja jäi jonkin verran. Lahnasuon saarekkeella nuoret kuuset kuolivat, sen sijaan useimmat männyt säilyivät elossa, niiden rungot kuitenkin vaurioituivat tulen vaikutuksesta. Monet kuorettomat kelot paloivat tyvestä poikki ja kaatuivat.
3 MENETELMÄT
Näytteiden ottoon käytettiin lähes yksinomaan ikkuna- ja kuoppapyydyksiä. Vähäisessä määrin on kovakuoriaisia kerätty myös haavia käyttämällä tai käsin poimimalla lähinnä puunrungoilla kasvaneilta kääviltä. Kuoppapyydyksinä, joilla kerättiin maaperässä liikkuvia kovakuoriaisia, käytettiin läpinäkyviä muovimukeja (65x85 mm), jotka upotettiin reunojaan myöten maahan. Lentävien kovakuoriaisten pyyntiin käytettiin ikkunapyydyksiä, joissa 80x20 cm:n pituisen muovisen laatikon yläpuolelle oli kiinnitetty kirkas akryylimuovilevy (80x40 cm) (kuva 3 A). Kuoppapyydyksiä oli kummassakin seurantakohteessa käytössä 20, ikkunapyydyksiä oli Lahnasuolla käytössä kuusi, Surkansuolla kaksi. Lisäksi kesällä 1990 oli Lahnasuolla käytössä viisi suppilomallista ikkunapyydystä (kuva 3 B), joissa 20 cm:n läpimittaisen muovisuppilon yläpuolella on ristikkäin kaksi 20x50 cm:n kokoista kirkasta akryylimuovilevyä. Suppilon alla on pullo, johon levyyn törmänneet lentävät hyönteiset joutuvat. Kaikissa pyydyksissä käytettiin näytteiden säilymisen parantamiseksi kyllästettyä keittosuolaliuosta ja pintajännitteen poistamiseksi laimeaa saippualiuosta. Pyydysten kokemisväli oli noin kolme viikkoa ja pyyntikausi keskimäärin neljä kuukautta (15.5.-15.9.).
Ensimmäisenä seurantavuonna (1987) pyyntiä suoritettiin vain Lahnasuon saarekkeella, joka tällöin oli valittu polttokohteeksi. Pyynti alkoi tää11ä 20.7.
Surkansuon saareke valittiin kohteeksi seuraavana vuonna (1988), jolloin seuranta myös täällä alkoi. Vuonna 1988 pyyntikausi päättyi 1.8., sillä poltto oli suunniteltu tapahtuvaksi elokuun alussa, sääolosuhteista johtuen poltto kuitenkin siirtyi seuraavaan vuoteen. Polttaminen suoritettiin 26.-27.6.1989 ja pyynti alkoi pari päivää myöhemmin. Tästä johtuen ja toisaalta myös siitä, että eri kohteissa käytettyjen pyydysten määrät eivät ole olleet kaikkina vuosina samat, eivät Lahnasuon ja Surkansuon tulokset ole keskenään vertailukelpoisia. Myöskään käytettyjen pyyntimenetelmien kvantitatiivisuus ei ole luotettava varsinkaan ikkunapyydysten osalta, vaan esim. pyydyksen sijainti vaikuttaa oleellisesti pyyntitulokseen. Seurannan ensisijaisena tarkoituksena onkin ollut polttokohteiden kovakuoriaislajiston koostumuksen selvittäminen ja metsäpalon vaikutus lajistoon, ennen kaikkea palaneesta puusta riippuvaisiin sekä uhanalaisiin lajeihin.
4 TULOKSET
4.1 Runsastuneet lajit
Ensimmäisenä palon jälkeisenä kesänä (1989) tavattiin paloalueilla eräitä tyypillisiä, palaneille metsille ominaisia kovakuoriaisia kuten maakiitäjäislaji Sericoda (Agonum) quadripunctata, häröihin kuuluva Pediacus fuscus ja jahkiaislaji Sphaeriestes stockmanni. Näistä varsinkin P. fuscus oli runsas.
Niinikään eräät luihukuoriaisten heimoon kuuluvat lajit kuten Henoticus serratus ja Atomaria pulchra, närviäislajit Cartodere constricta, Corticaria rubripes, C. fer- ruginea ja Cortinicara gibbosa sekä kiiltokuoriaisiin kuuluva Epuraea binotata kuuluivat palon jälkeisen kesän runsaimpina esiintyneisiin lajeihin. Näitten pienten, homesienteitiöitäsyövien kovakuoriaisten runsaan esiintymisen paloalueilla selittää pian palon jälkeen palaneisiin runkoihin kaarnan alle kasvava Trichoderma-suvun homesieni (Lundberg 1984). Kaikille näille ensimmäisenä palon jälkeisenä kesänä
runsaina esiintyneille lajeille oli ominaista se, että niiden yksilömäärät vähenivät seuraavana vuonna jyrkästi ja kolmantena seurantakesänä 1991 niitä tavattiin enää suunnilleen saman verran kuin ennen paloa.
Toisena palon jälkeisenä kesänä (1990) tavattiin viisi uutta palaneesta puusta riippu- vaista lajia: Paranopleta inhabilis (eräs lyhytsiipislaji), Stephanopachys substriatus (mäntyhuppukuoriainen), Cryptophagus corticinus (eräs luihukuoriaislaji), Acmaeops marginata (eräs sarvijäärä) ja Platyrhinus resinosus (isokelokärsäkäs). Näistä varsinkin mäntyhuppukuoriainen ja isokelokärsäkäs ovat viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantuneita ja uhanalaisia lajeja.
Kolmantena palon jälkeisenä seurantavuonna (1991) tavattiin molemmissa kohteissa vielä yksi uusi tyypillinen kulolaji Laemophloeus muticus (kulohärö).
Useiden kovakuoriaisheimojen laji- ja yksilömäärissä tapahtui palon jälkeen huomattavaa lisääntymistä. Selvimmin kasvoivat seuraavien heimojen laji- ja/tai yksilömäärät (vrt. liite 2): Carabidae (maakiitäjäiset), Leiodidae (sienipallokkaat), Scirtidae (Helodidae) (kaavikkaat), Elateridae (sepät), Byrrhidae (nuppokuoriaiset), Anobiidae (puunkaivajat), Salpingidae (jahkiaiset), Aderidae (aatukaiset), Cerambycidae (sarvijäärät), Chrysomelidae (lehtikuoriaiset), Curculionidae (kärsäkkäät) ja Seolytidae (kaarnakuoriaiset).
Metsäpalon myötä on eri tyyppisen kuolleen puuaineksen määrä paloalueilla huomattavasti lisääntynyt, mistä johtuen olosuhteet kuolleessa puussa eläville lajeille ovat tulleet suotuisiksi. Niinpä heimoihin Anobiidae (puunkaivajat), Lymexylidae (puupiirtäjät), Cerambycidae (sarvijäärät) ja Scolytidae (kaarnakuoriaiset) sekä osaksi Elateridae (sepät) ja Curculionidae (kärsäkkäät) kuuluvien lajien määrä ja yksilörunsaus on selvästi kasvanut (esim. Stagetus borealis, Hylecoetus dermestoides, Acmaeops pratensis, Hylastes-suvun kaarnakuoriaiset, sepistä Ampedus-lajit ja Melanotus castanipes sekä kärsäkkäisiin kuuluva Hylobius abietis).
Myös maaperässä elävien lajien määrä sekä näiden yksilömäärät ovat kasvaneet metsäpalon vaikutuksesta. Selvimmin tämä näkyy maakiitäjäisten (Carabidae) heimon kohdalla, jonka lajimäärä seurannan aikana kolminkertaistui ja yksilömäärä kymmenkertaistui. Esimerkkeinä palon jälkeen selvästi lisääntyneistä maakiitäjäislajeista mainittakoon edellä mainitun Sericoda quadripunctatan lisäksi
Bembidion grapii ja Pterostichus adstrictus. Myös kaikkialla hyvin yleinen metsälaji Calathus micropterus runsastui selvästi palon jälkeen. Samansuuntainen ja ehkä vielä voimakkaampi oli muutos Byrrhidae-heimossa (nuppokuoriaiset). Myös sepistä (Elateridae) palon jälkeen runsaimpina esiintyneet lajit Athous subfuscus, Orithales serraticornis ja Eanus costalis ovat maaperälajeja. Kysymys siitä oliko maaperässä elävien lajien metsäpalon jälkeinen runsastuminen todellista vai johtuiko se esim.
aluskasvillisuuden häviämisen myötä tapahtuneesta kuoppapyydysten pyyntitehon paranemisesta, vaatii lisäselvityksiä.
Kummassakin. seurantakohteessa palon jälkeen hyvin runsaina esiintyneet Scirtidac- heimon lajit ovat joko stenotooppisia (Cyphon kongsbergensis ja C. punctipennis) tai eurytooppisia Sphagnum-soiden eläimiä. Samaan ryhmään kuuluu palon jälkeen runsaana esiintynyt, suomuuraimella elävä lehtikuoriaislaji Galerucella sagittariae (hillanälvikäs). Myös eräät muut palopaikoilla tavatuista lehtikuoriaislajeista ovat suokasveilla eläviä. Osa palon jälkeen tavatuista lehtikuoriaisista on tullut paloalueille sinne kotiutuneiden pioneerikasvien mukana, esim. maitohorsmalla elävät Bromius obscurus ja Altica chamaenerii. Aluskasvillisuuden uusiutumisen myötä ovat lisääntyneet eräät nuorilla lehtipuilla elävät kärsäkäslajit, esim. Polydrusus ruficornis ja Strophosoma capitatum.
Pterostichus adstrictus Eschscholtz (kuva: liite 4/1 a)
Niinikään levinneisyydeltään pohjoinen maakiitäjäinen, jota tavattiin Patvinsuolla molemmissa kohteissa palon jälkeen yhteensä toista sataa yksilöä, mutta ei lainkaan ennen paloa. Tämän perusteella laji näyttäisi selvästi suosivan palanutta metsää.
Calathus micropterus (Duftschmid)
Eri tyyppisten metsien sammal- ja karikekerroksen tyypillisimpiä ja runsaimpia maakiitäjäisiä. Myös Patvinsuolla se oli kaikkina vuosina maakiitäjäislajeista runsain ja oli selvästi runsaampi palon jälkeisinä vuosina.
Sericoda quadripunctata (Degeer) (kuva: liite 4/1 b)
Tyypillinen palaneiden metsien maakiitäjäinen, joka pian palon jälkeen kesällä 1989 tavattiin molemmissa kohteissa. Kuoppapyydyksistä tavattujen yksilöiden määrät olivat kuitenkin melko pieniä, mikä johtunee lajin elintavoista, sillä se liikkuu etupäässä palaneiden puiden rungoilla ja kaarnan alla. Yksilömäärät vähenivät palon jälkeen nopeasti eikä lajia todettu Surkansuolta kesällä 1991 enää lainkaan.
Trichocellus cognatus (Gyllenhal)
Yksi tämän lajin yksilö tavattiin Lahnasuon saarekkeella kesällä 1991. Yli koko maan levinnyt, mutta Oulun läänin eteläpuolisella alueella harvinainen laji, joka suosii kanervaa ja variksenmarjaa kasvavia kuivia hiekkapohjaisia metsiä.
Perigona nigriceps (Dejean)
Kuuluu viime vuosikymmeninä maahamme levinneisiin tulokaslajeihin ja on levinnyt yli Etelä- ja Keski-Suomen Kemin - Kuusamon korkeudelle pohjoisessa (Muona &
Viramo 1986). Se esiintyy varsinkin lahoavissa kasvinjätteissä kuten kompostikasoissa y.m. ihmisen luomissa elinympäristöissä, on aktiivinen lentäjä ja tulee usein esim.
valolle. Tämä kuten noin kaksikymmentä muuta elintavoiltaan vastaavanlaista n.s.
kulttuurilajia tavattiin Patvinsuon palopaikoilla vain ensimmäisinä polton jälkeisinä viikkoina.
HYDROPHJLIDAE, vesiäiset Cryptopleurum subtile Sharp
Edellisen kaltainen lämpöä suosiva lahoavissa kasvinjätteissä elävä tulokaslaji, joka on levinnyt maassamme Kuusamon korkeudelle (Muona & Viramo 1986). Muutamia tämän lajin yksilöitä tavattiin Lahnasuon saarekkeella kesällä 1989.
PTILIIDAE, ripsikuoriaiset Micridium halidaii (Matthews)
Harvinainen lahossa puuaineksessa elävä kovakuoriainen, joka tunnetaan maastamme noin kymmeneltä paikalta. Se tavattiin Lahnasuon saarekkeella ennen paloa, kesällä 1987.
Ptiliola brevicollis (Matthews)
Laji todettiin maastamme ensi kerran vasta 1980-luvulla, ja se kuuluu Perigona nigriceps-maakiitäjäisen tavoin kulttuuribiotooppeja suosivaan tulokaslajistoon. Laji tavattiin Lahnasuon saarekkeella pian palon jälkeen kesällä 1989.
Ptinella johnsoni Rutanen
Suomesta ja Ruotsista tavattujen yksilöiden perusteella kuvattu laji (Rutanen 1985), joka on levinnyt yli Etelä- ja Keski-Suomen. Useimmat havainnot on tehty parveilevista yksilöistä joko ikkunapyydyksillä tai autohaavilla, kerran se on tavattu vanhassa metsässä olleen kaatuneen kuusen rungolta sienettyneen kaarnan alta. Laji tavattiin Lahnasuon saarekkeella ikkunapyydyksessä kesällä 1987.
Micropeplus tesserula Curtis (kuva: liite 4/1 c)
Yksi tämän lajin yksilö tavattiin kuoppapyydyksessä Lahnasuon saarekkeella kesällä 1989 pian palon jälkeen. Se on usein löydetty paikoista missä kasvaa maksasammalta (Lundberg 1984).
Megarthrus nitidulus Kraatz
Laji todettiin ensi kerran maastamme v. 1974 (Helve 1977), mutta on nykyisin levinnyt yli Etelä- ja Keski-Suomen Kuusamoon saakka (Muona & Viramo 1986). Sitä on tavattu mätänevistä sienistä tai lannasta metsässä, useimmat havainnot perustuvat kuitenkin parveileviin yksilöihin. Lajin yksilöitä tavattiin kesällä 1989 Lahnasuolla.
Proteinus altaicus Reitter ja P. atomarius Erichson
Molemmat ovat harvinaisia, mätänevissä sienissä tai lannassa metsässä esiintyviä lyhytsiipisiä, joita useimmiten tavataan parveilulennolta. Patvinsuon molemmissa kohteissa tavattiin muutamia kummankin lajin yksilöitä vuosina 1988 ja 1989.
Hapalaraea linearis (Zetterstedt) ja H. clavigera (Luze)
Kaarnakuoriaisten asuttamissa kuolleissa havupuiden rungoissa eläviä lyhytsiipisiä, joista edellinen on melko yleinen, jälkimmäinen harvinaisempi. Molemmissa Patvinsuon kohteissa esiintyi kumpaakin lajia, edellistä tavattiin kaksi, jälkimmäistä toistakymmentä yksilöä.
Eudectus giraudi Redtenbacher
Etelä-Suomessa harvinainen, levinneisyydeltään pohjoinen lyhytsiipinen, joka on useimmiten tavattu sienettyneissä koivunrungoissa. Yksi lajin yksilö tavattiin ikkunapydyksestä Lahnasuon saarekkeella kesällä 1988.
Lordithon exoletus (Erichson)
Tämä laji tavattiin ensi kerran Suomessa 1950-luvulla ja on nykyisin levinnyt yli Etelä- ja Keski-Suomen, pohjoisimmat havainnot ovat Kainuusta. Se e1ää maassa kasvavilla sienillä. Ennen paloa se tavattiin kummastakin seurantakohteesta.
Lordithon trimaculatus (Paykull)
Tyypillinen vanhojen luonnontilaisten metsien lyhytsiipinen, jota useimmiten tavataan lehtipuitten rungoilla kasvavissa helttasienissä. Se tavattiin Lahnasuon saarekkeella kahdesti vuosina 1988 ja 1991.
Tachinus basalis Erichson
Harvinainen itäinen, Siperiasta peräisin oleva lyhytsiipinen, joka tavattiin ensi kerran Euroopasta v. 1975 Ilomantsin Pönttövaarasta (Lundberg 1978). Tyypillinen ikimetsälaji, joka tunnetaan nykyisin maastamme noin kymmeneltä paikalta lähinnä Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta. Kaikki havainnot ovat peräisin vanhoista, luonnontilaisen kaltaisista metsistä. Se on uhanalainen laji, (luokka Sh (Rassi 1992)) ja sen yksilöitä tavattiin kuoppapyydyksistä kesällä 1988 Lahnasuon saarekkeella, minkä lisäksi samana kesänä löytyi muutamia yksilöitä mätänevistä sienistä Lahnasuon reunasta Autiovaaran puoleisesta metsästä.
Chilomorpha iongitarsis (Thomson)
Harvinainen lyhytsiipinen, joka on tavattu maassamme kymmenkunta kertaa. Useim- mat löytöpaikat ovat kuivia, hiekkaisia ja aurinkoisia paikkoja. Patvinsuolla se tavattiin kesällä 1989 Surkansuon saarekkeella olleesta ikkunapyydyksestä.
Thiasophila bercionis Bernhauer
Soilla elävän Formica uralensis-muurahaisen pesissä esiintyvä harvinainen lyhyt- siipislaji, joka tavattiin kerran paloa edeltäneenä kesänä 1988 Surkansuon saarekkeella.
rro
Dinarda dentata (Gravenhorst)
Formica-suvun muurahaisten pesissä elävä melko harvinainen lyhytsiipinen, joka tavattiin Lahnasuon saarekkeella vuonna 1988.
Schistoglossa viduata (Erichson) ja S. curtipennis (Sharp)
Harvinaisia, soilla ja muilla kosteilla paikoilla karikkeessa ja sammalikossa eläviä lyhytsiipisiä. Kumpikin laji tavattiin Lahnasuon saarekkeella.
Liogluta micans (Mulsant & Rey)
Eräs metsiemme karikekerroksen yleisimmistä ja runsaimmista lyhytsiipislajeista, jonka tapaa lähes kaikkialla ja kaikentyyppisissä metsissä, runsaimmillaan se on kuitenkin kosteissa kuusivaltaisissa metsissä. Ennen paloa se oli Lahnasuon saarekkeen runsain maaperälaji, mutta hävisi palon vaikutuksesta lähes täysin.
Liogluta alpestris (Heer)
Edellistä huomattavasti harvinaisempi, kuivemmilla kallio- ja hiekkamailla tavattava laji. Yksi tämän lajin yksilö tavattiin Surkansuon saarekkeella kesällä 1990.
Paranopleta inhabilis (Kraatz) (kuva: liite 4/1 d)
Hyvin harvinainen, palaneesta puusta riippuvainen lyhytsiipislaji (Lundberg 1984), joka on tavattu maassamme viisi tai kuusi kertaa. Patvinsuolla tavattiin kummassakin kohteessa yhteensä neljä yksilöä.
Atheta myrmecobia (Kraatz) ja A. fungi (Gravenhorst)
Yleisimpiä lyhytsiipislajejamme, joita tavataan kaikkialla metsien sienettyneessä, la- hoavassa karikekerroksessa, edellinen on kuusivaltaisten metsiemme tyypillisimpiä lyhytsiipisiä. Molemmat lajit todettiin kummastakin Patvinsuon kohteesta.
Atheta xanthopus (Thomson)
Harvinainen ja useimmiten vain yksittäisesti tavattava, mätänevissä sienissä tai muissa kasvinjätteissä elävä lyhytsiipinen. Yksi lajin yksilö tavattiin Surkansuon saarekkeella ennen paloa, kesällä 1988.
Atheta crassicornis (Fabr.) ja A. paracrassiconis Brundin
Lajipari, jotka varmuudella voidaan erottaa toisistaan vain koirasyksilöissä olevien tuntomerkkien perusteella. Lajiluettelossa A. crassicornis-lajin kohdalla ilmoitetaan vain varmuudella määritettyjen koirasyksilöiden määrä; sensijaan kaikki naarasyksilöt on viety lajiin A. paracrassicornis, joka kuuluu metsiemme yleisimpiin lyhytsiipislajei- hin ja jota tapaa varsinkin keski- ja loppukesällä mätänevistä sienistä.
Gyrophaena orientalis Strand
Suomesta ja Siperiasta tavattujen yksilöiden perusteella kuvattu levinneisyydeltään itäinen laji, joka on Itä-Suomessa yleisempi kuin maan länsiosissa. Suvun lajit elävät sienissä käyttäen ravinnokseen sieni-itiöitä. Laji tavattiin Lahnasuon saarekkeella.
Autalia impressa (Olivier) ja A. longicornis Scheerpeltz
Vaikeasti toisistaan erotettavissa oleva lajipari, joiden levinneisyys maassamme on vaillinaisesti tunnettu, mutta joista edellinen on yleisempi. Molempia lajeja tavataan loppukesällä ja syksyllä mätänevissä sienissä. Ensin mainittu, joka on harvinaisempi, tunnetaan varmuudella noin viideltä paikalta maastamme. Patvinsuon seurantakohteista A. impressa'a löytyi molemmilta paikoilta, A. longicornis-lajia sen sijaan vain Lahnasuolta.
PSELAPHIDAE, valelyhytsiipiset Bibloporus minutus Raffray
Melko harvinainen, vanhoissa luonnontilaisissa metsissä, lahopuulla elävä kovakuoriainen, joka tavattiin Lahnasuon saarekkeella.
SCIRTIDAE, kaavikkaat
Cyphon kongsbergensis Munster ja C. punctipennis Sharp
Tämän heimon lajeja tavattiin seurantakohteissa runsaasti, kaikkiaan yli tuhat yksilöä.
Tällä ei ole kuitenkaan mitään yhteyttä metsäpaloon, sillä heimon lajit ovat hyvin yleisiä ja usein runsaita erityyppisillä soilla tai muilla kosteilla paikoilla. Kyseiset lajit ovat happamien rahkasammalsoiden tyyppilajeja.
CANTHARIDAE, sylkikuoriaiset Malthodes misellus Kiesenwetter
Laji, jonka esiintyminen maassamme on vasta äskettäin varmistunut, sillä se on sekoi- tettu läheiseen lajiin M. maurus (Laporte de Cast.), jonka esiintyminen meillä on toistaiseksi varmistamatta. Havaintojen perusteella M. misellus näyttäisi olevan yleinen ainakin Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kuivilla kanervakankailla. Suvun lajit kehittyvät lahoissa puunrungoissa ja monet niistä ovat yleisiä ja keskikesällä hyvin runsaita kaikkialla metsissämme.
Malthodes spathifer Kiesenwetter
Sukunsa harvinaisimpia lajeja, joka on kuitenkin levinnyt yli Etelä- ja Keski-Suomen aina Kuusamon korkeudelle saakka (Muona & Viramo 1986). Yksi yksilö tavattiin ikkunapyydyksestä Surkansuon saarekkeelta kesällä 1991.
ELATERIDAE, sepät Lacon fasciatus (Linnaeus)
Viime vuosikymmenien aikana voimakkaasti taantunut laji, jota viime vuosina on tavattu vain Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta. Lahnasuon saarekkeella tavattiin kesällä 1990 yksi tämän lajin yksilö. Laji luokitellaan uhanalaiseksi (luokka St) (Rassi 1992).
DERMESTIDAE, haaskakuoriaiset Globicornis emarginata (Gyllenhal)
Melko harvinainen lahoissa puunrungoissa kehittyvä laji, jota kesällä 1990 tavattiin yhteensä neljä yksilöä kummallakin seurantapaikalla.
BOSTRYCHIDAE, huppukuoriaiset
Stephanopachys substriatus (Paykull) (kuva: liite 4/1 e)
Lähes yksinomaan palaneessa havupuussa elävä, voimakkaasti taantunut kovakuoriainen, joka on Etelä-Suomessa uhanalainen (luokka E) (Rassi 1992). Yksi lajin yksilö tavattiin kesällä 1990 Lahnasuon saarekkeella.
ANOBIIDAE, puunkaivajat Episernus angulicollis Thomson
Harvinainen, levinneisyydeltään pohjoispainotteinen, kuolleessa puussa elävä laji, joka tavattiin kerran, vuonna 1988, Lahnasuon saarekkeella.
Stagetus borealis Israelson (kuva: liite 4/1 f)
Etelä-Suomessa harvinainen, pohjoisessa yleisempi laji, joka elänee toukkana lieko- puissa olevissa käävissä (Palm 1959). Ensimmäiset yksilöt tavattiin Surkansuon saarekkeella kesällä 1990, seuraavana vuonna lajia lajia löytyi molemmista paikoista, Surkansuolta yli kaksikymmentä yksilöä.
20 NITIDULIDAE, kiiltokuoriaiset Carpophilus marginellus Motschulsky
Maassamme vuonna 1982 ensi kerran tavattu, nopeasti yleistynyt ja yli Etelä- ja Keski- Suomen levinnyt "kulttuurilaji", joka tavattiin Lahnasuon saarekkeella ikkuna- pyydyksestä kesällä 1989. Tämä lienee toistaiseksi pohjoisin havainto lajista maas- samme.
Epuraea concurrens Sjöberg
Kesällä 1988 löytyi yksi lajin yksilö Lahnasuon saarekkeelta kaatuneen koivun run- golla kasvaneelta käävältä. Lajimääritys varmistui myöhemmin, jolloin todettiin, että kyseessä oli tämä Siperiasta V. 1939 kuvattu laji, jota ei aikaisemmin ollut ilmoitettu Euroopasta. Laji on sittemmin todettu useilta muilta paikoilta Etelä- ja Keski-Suomesta (Rutanen 1993). Kaikki uudet havainnot lajista ovat peräisin vanhoista luonnontilaisen kaltaisista metsistä, joissa se on useimmiten tavattu koivun rungolla kasvaneilla käävillä.
Epuraea laeviuscula (Gyllenhal) ja E. deubeli Reitter
Melko harvinaisia kuolleiden havupuiden rungoilla olevissa kaarnakuoriaisten käytävissä eläviä lajeja. Yksi kummankin lajin yksilö tavattiin Lahnasuon saarekkeella vuonna 1990.
Ipidia binotata Reitter
Etelä-Suomen vanhojen metsien lajistoon kuuluva kovakuoriainen, joka elää kuolleissa havupuitten rungoissa sienettyneen kaarnan alla. Se on ainakin eteläisimmän Suomen
"ikimetsissä" melko yleisenä esiintyvä laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Kainuuseen saakka pohjoisessa. Patvinsuolla laji tavattiin kerran Surkansuon saarekkeella.
CUCUJIDAE, häröt
Pediacusfuscus Erichson (kuva a, liite 4/2)
Ainakin jossain määrin palaneesta puusta riippuvainen tai palanutta puuta suosiva laji, jota Patvinsuolla ei tavattu lainkaan ennen paloa, mutta joka runsastui voimakkaasti ja oli runsaimmillaan välittömästi palon jälkeen (kesällä 1989). Seuraavina vuosina lajia tavattiin vain yksittäisesti.
Laemophloeus musicus (Fabricius) (kuva b, liite 4/2)
Lähes yksinomaan palaneissa metsissä elävä kovakuoriainen (Lundberg 1984), joka tavattiin molemmilla paikoilla kolmantena palon jälkeisenä kesänä (1991).
CRYPTOPHAGIDAE, luihukuoriaiset
Henoticus serratus (Gyllenhal) (kuva c, liite 4/2)
Tämäkin laji hyötyi palosta selvästi, sillä se oli runsaimxnillaan välittömästi paloa seuranneina viikkoina, sensijaan paljon vähälukuisempi seuraavina kesinä. Ennen paloa lajia ei alueella tavattu.
Cryptophagus corticinus Thomson
Myös tämä laji kuuluu palanutta puuta vaativiin kovakuoriaisiin (Lundberg 1984); se ei kuitenkaan esiintynyt Patvinsuolla seurannan aikana erityisen runsaana, sillä yhteensä kymmenen yksilöä tavattiin Lahnasuolta kahtena palon jälkeisenä kesänä.
Atomaria subangulata J. Sahlberg
Etelä-Suomen vanhoissa metsissä melko säännöllisesti tavattava kovakuoriainen, joka elää kuolleissa kuusenrungoissa sienettyneen kaarnen alla.
Atomaria pulchra Erickson
Etelä- ja Keski-Suomessa eräs suvun yleisimmistä lajeista, joka Patvinsuolla runsastui selvästi palon jälkeen ja oli runsaimmillaan heti palon jälkeisinä viikkoina.
Kolmantena kesänä palon jälkeen (1991) lajin kanta oli kuitenkin palautunut nor maalit as olle.
EROTYLIDAE, helysieniäiset Triplax rufipes (Fabricius)
Sukunsa Suomessa tavattavista lajeista harvinaisin, selvästi taantunut ja uhanalainen (luokka St) (Rassi 1992). Suvun lajit kehittyvät ja elävät puiden rungoilla kasvavilla sienillä ja käävillä, kyseistä lajia on tavattu useimmiten haavan tai koivun rungoilla kasvavilla vinokkailla. Kaksi lajin yksilöä tavattiin Lahnasuon saarekkeella.
LATRIDIIDAE, närviäiset Latridius nidicola (Palm)
Harvinainen, puissa olevissa linnun- ja oravanpesissä elävä kovakuoriainen, joka tavattiin Lahnasuon saarekkeella ennen paloa vuonna 1988.
Enicmus planipennis Strand
Maassamme laajalle levinnyt, mutta harvinainen laji. Kaksi yksilöä tavattiin Lahnasuon saarekkeella vuonna 1991.
Corticaria interstitialis Mannerheim
Melko harvinainen laji, jota tavattiin Lahnasuon saarekkeella vuosittain sekä ennen paloa että palon jälkeen, tosin vähälukuisena.
Corticaria polypori J.Sahlberg
Harvinainen laji, joka on tavattu kerran kummassakin seurantakohteessa.
Corticaria rubripes Mannerheim ja C. ferruginea Marsham (kuva: liite 4/2 d)
Patvinsuon seurannan runsaimpina esiintyneet lajit, jotka olivat runsaimmillaan heti palon jälkeisinä viikkoina ja joiden kannat pienenivät selvästi seuraavina vuosina. Kol- mantena seurantakesänä (1991) kummankin lajin kannat olivat lähes normaalivuosien tasolla.
CISIDAE, kääpiäiset
Sulcacisfronticornis (Panzer)
Käävissä ja sienettyneen puunkuoren alla elävä harvinainen kääpiäislaji, joka tavattiin ennen paloa kesällä 1988 Lahnasuon saarekkeella. Laji on uhanalainen (luokka Sp) (Rassi 1992).
MYCETOPIIAGIDAE, karvasieniäiset Typhaea stercorea (Linnaeus)
Tämä yleensä vain ihmisen luomissa biotoopeissa kuten kompostikasoissa, varastoissa yms. tavattava laji tavattiin heti palon jälkeen kesällä 1989 Lahnasuon saarekkeella.
SALPINGIDAE, jahkiaiset
Sphaeriestes bimaculatus (Gyllenhal)
Harvinainen laji, joka tavattiin kesällä 1991 Lahnasuon saarekkeella. Heimon lajit elävät kaarnan alla kuolleissa puunrungoissa ja oksissa.
Sphaeriestes stockmanni (Biström) (kuva: liite 4/2 e)
Palaneesta puusta riippuvainen kovakuoriainen (Lundberg 1984), jota Patvinsuon molemmissa kohteissa tavattiin useita yksilöitä kaikkina palon jälkeisinä kesinä.
22 TENEBRIONIDAE, pimikkökuoriaiset Mycetochara obscura (Zetterstedt)
Koko maassa harvinaisena tavattava laji, joka elää kuolleissa, sienettyneissä sekä havu- että lehtipuun rungoissa. Se tavattiin Lahnasuon saarekkeella kahdesti, kerran ennen paloa ja kerran palon jälkeen.
ANASPIDAE, sukkulaiset Anaspis bohemica Schilsky
Harvinaisena koko maassa esiintyvä laji, joka tavattiin kaksi kertaa Lahnasuon saarekkeelta vuosina 1989 ja 1990.
CERAMEYCIDAE, sarvijäärät Acmaeops marginata (Fabricius)
Aurinkoisilla paikoilla olevia palaneita männyn runkoja suosiva sarvijäärä (Palm &
Lundberg 1959). Laji tavattiin kerran Surkansuon saarekkeella ensimmäisenä palon jälkeisenä kesänä.
CHRYSOMELIDAE, lehtikuoriaiset Galerucella sagittariae (Gyllenhal)
Lahnasuon saarekkeella runsaana esiintynyt lehtikuoriaislaji, joka kehittyy suomuuraimella, eikä sen esiintymisellä ole yhteyttä metsäpaloon. Runsas esiintyminen varsinkin vuonna 1989 johtunee lajille ominaisesta suuresta vuosittaisesta kan- nanvaihtelusta.
ANTHRIBIDAE, typpykärsäkkäät Allandrus undulatur (Panzer)
Harvinainen laji, joka tavattiin kerran palon jälkeen kesällä 1989 Lahnasuon saarek- keelta ikkunapyydyksestä. Lajin elintavat tunnetaan puutteellisesti, mutta se on tavattu ulkomailla useiden eri lehtipuulajien kuivuvista rungoista ja oksista (Palm 1959). Se on tavattu maassamme kaikkiaan kymmenkunta kertaa.
Platyrhinus resinosus (Scopoli), isokelokärsäkäs (kuva: liite 4/2 fl
Palaneissa lehtipuun rungoissa tietyllä sienilajilla (Hypoxylon concentricum) elävä laji (Palm 1951), joka tavattiin Lahnasuon saarekkeella kesällä 1990. Laji on meillä voimakkaasti taantunut ja uhanalainen (luokka V) (Rassi 1992), edellinen havainto lajista on maastamme vuodelta 1969.
CURCULIONIDAE, kärsäkkäät Hylobius abietis (Linnaeus)
Palon jälkeisinä kesinä eräs runsaslukuisimpana esiintyneistä lajeista, joka oli run- saimmillaan välittömästi palon jälkeen (kesällä 1989) ja melko runsas vielä seuraavana kesänä, minkä jälkeen sen kanta palautui normaalitasolle.
SCOLYTIDAE, kaarnakuoriaiset
Hylastes brunneus Erichson ja H. cunicularius Erichson
Runsaimpina esiintyneet kaarnakuoriaislajit, joista edellinen elää mäntyjen, jälkim- mäinen kuusten tyvessä ja juurissa. Ne ovat koko maassa tavattavia ja kuuluvat yleisimpiin kaarnakuoriaislajeihimme.
Dryocoetes autographus (Ratzeburg) ja D. hectographus Reitter
Niinikään yleisimpiä kaarnakuoriaisiamme ja myös Patvinsuon kohteiden runsaimpia lajeja. Molemmat lajit elävät useimmiten kuusella ja ovat elintavoiltaan hyvin toistensa kaltaisia. Niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa, mistä syystä lajien yksilömäärät lajiluettelossa on yhdistetty.
YHTEENVETO
Tärkein pohjoisen havumetsävyöhykkeen ekosysteemiä viime vuosikymmeninä kohdannut muutos on metsäpaloalueiden korvautuminen hakkuuaukioilla. Jo yli sadan vuoden ajan jatkunut metsäpalojen tehokas ehkäiseminen on johtanut siihen, että tuskin mikään Fennoskandian havumetsävyöhykkeellä sijaitseva alue on kokenut tänä aikana luonnollista metsäpaloa (Esseen & al. 1992). Tästä johtuen ovat palon jälkeiset sukkessiovaiheet metsissämme tulleet erittäin harvinaisiksi. Palojen pysyvä estäminen on niinikään johtanut aiemmin myös lehtipuita kasvaneiden sekametsien kuusivaltaistumiseen (Zackrisson 1977).
Nämä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että monet metsäpalosta riippuvaiset eliölajit, hyönteisistä ennen kaikkea eräät luteet ja kovakuoriaiset, ovat voimakkaasti taantuneet tai jopa hävinneet lajistostamme, esim. monet latikat (Aradus) ja kuiokurekiitäjäinen (Sericoda bogemannii) (Rassi ym. 1992). Niinikään lukuisat metsäpaloja suosivat lajit ovat vähentyneet ja tulleet uhanalaisiksi johtuen metsäpalojen synnyttämien lehtimetsien ja erityisesti vanhojen lehtipuiden (haavan) voimakkaasta vähenemisestä ja jopa loppumisesta monin paikoin.
Osa palaneesta puusta riippuvaisista kovakuoriaislajeista kehittyy palon tappamissa tai vaurioittamissa puissa itse puuaineksessa, osa lajeista elää palaneessa puussa kehittyvissä sienissä, jotkut lajit taas kehittyvät vasta useiden vuosien kuluessa metsäpalon jälkeen syntyvässä lahossa puuaineksessa. Metsäpalon synnyttämä savun haju houkuttelee tällaisia hyönteisiä palopaikalle jopa useiden kilometrien päästä, ja eräät lajit lentävät paikalle palon vielä savutessa. Paitsi savun hajun myös infrapunasäteilyn tiedetään houkuttelevan palopaikalle ainakin eräitä jalokuoriaislajeja.
Esim. kulokauniaisen (Oxypteris acuminata) on todettu omaavan erityisiä infrapunasäteilylle herkkiä aistimia (Evans 1966 a, b).
Palaneesta tai palon vaurioittamasta puusta suoranaisesti riippuvaisten lajien lisäksi metsäpaloalueilla lisääntyvät usein voimakkaasti sellaisetkin lajit, joita normaalisti tavataan kuolleissa tai kuolevissa puissa tai sienissä paloalueitten ulkopuolella ja jotka eivät ole palaneesta puusta täysin riippuvaisia. Nämä lajit hyötyvät metsäpalon synnyttämästä suuresta kuolleen puun määrästä. Tähän ryhmään kuuluu myös suuri joukko petokuoriaisia, jotka parantuneen ravinnonsaannin myötä lisääntyvät paloalueilla ilman, että ne olisivat välittömästi riippuvaisia palaneesta puusta.
Myös monet lämpöä suosivat lajit käyttävät hyväkseen metsäpalon synnyttämiä avoimia aloja, jotka varsinkin heti palon jälkeen muodostavat tällaisille lajeille suotuisan elinympäristön. Aluskasvillisuuden ja karikkeen osittaisen palamisen myötä syntynyt runsas kuollut orgaaninen aines sekä mustunut, lämpöä keräävä maaperä houkuttelee puoleensa lajeja, joita normaalisti tavataan yleensä vain ihmisen vaikutuspiirissä kuten komposteissa tai lantakasoissa. Tämä selittänee sen, että Patvinsuon palopaikoilla tavattiin välittömästi paloa seuranneina viikkoina useita edellä mainitun kaltaisia kulttuurinseuralaislajeja (vrt. Muona & Rutanen 1994).
Metsäluontomme monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta olisi tärkeää, että luon- nonkulojen jäljittelykokeiluja suojelualueilla jatkettaisiin, kuten on jo tapahtunutkin m.m. Oulangalla (1992) ja Liesjärvellä (1993). Patvinsuolla suoritetun lyhytaikaisen seurannan antamien tulosten perusteella näyttää siltä, että pienialaisellakin metsäpalolla on myönteinen vaikutus paloa suosiviin kovakuoriaislajeihin. Myös hakkuualueilla kannattaisi suosia järeiden metsänkäsittelytoimenpiteiden, kuten aurauksen, sijasta kulotusta, sillä palaneet kannot ja osaksi palaneet hakkuujätteet tarjoavat sopivan elinympäristön monelle palaneesta puusta riippuvaiselle lajille ja siten osaltaan rikastuttavat luontoa.
24
Jotta saataisiin täydellisempi kuva Patvinsuon paloalueiden lajistosta tulisi seurantaa jatkaa vielä useiden vuosien ajan. Tällainen pitkäaikainen seuranta on tarkoitus suorittaa Patvinsuon lähialueelle v. 1992 syntyneellä paljon laajemmalla ja monipuolisemmalla Kitsin metsäpaloalueella, jossa seuranta aloitettiin v. 1993.
KIRJALLISUUS
Esseen, P-A., Ehnström, B., Ericson, L. & Sjöberg, K. 1992. Boreal Forests The Focal Habitats of Fennoscandia, ss. 253-325. - In: Hansson, L. (ed.) Ecological Principles of Nature
Conservation. - Elsevier Applied Science, London and New York.
Evans, W.G. 1966a. Morphology of the Infrared sense Organs of Melanophila acuminata
Buprestidae: Coleoptera). - Annals of The Entomological Society of America, Vol.59, No 5:873-877.
Evans, W.G. 1966b. Perception of infrared radiation from forest fires by Melanophila acuminata De Geer (Buprestidae, Coleoptera). Ecology, Vol.47, No 6:1061-1065.
Helve, E. 1977. Kaksi Suomelle uutta lyhytsiipislajia (Staphylinidae). - Notulae Entomologicae 57:133.
Lindroth, C.H. (ed.) 1960. Catalogus Coleopterorum Fennoscandiae et Daniae. 476 s. Lund.
Lindroth, C.H. 1985. The Carabidae (Coleoptera) of Fennoscandia and Denmark. - Fauna Entomologica Scandinavica, Vol.15, part 1. 225 s. Leiden, Copenhagen.
Lundberg, S. 1973. En lokal för Trachypachys zetterstedti Gyll. vid Messaure i Lule lappmark (Col., Carabidae). -Entomologisk Tidskrift 94:34-36.
Lundberg, S. 1978. Agathidium pulchrum och Tachinus basalis nya för Europa, samt andra sällsynta skalbaggsarter från Pallosenvaara-området (östra Finland) (Coleoptera). -Notulae
Entomologicae 58:71-72.
Lundberg, S. 1984. Den brända skogens skalbaggsfauna i Sverige.Entomologisk Tidskrift 105:129- 141.
Muona, J. 1984. Coleoptera new to Finland. - Notulae Entomologicae 64:92.
Muona, J. & Viramo, J. 1986. The Coleoptera of the Koillismaa area (Ks), North-East Finland. - Oulanka Reports 6:3-50. Oulu.
Muona, J. & Rutanen, I. 1994. The short-term impact of fire on the beetle fauna in boreal coniferous forest.- Annales Zoologici Fennici 31:109-121.
Palm, T. 1951. Die Holz- und Rindenkäfer der nord- schwedischen Laubbäume.- Medd. från Statens Skogsforskningsinstitut. Bd.40, nr 2.
Palm, T. 1959. Die Holz- und Rindenkäfer der Sud- und Mittelschwedischen Laubbäume. -Opuscula Entomologica, Suppl.XVI. Lund.
Palm, T. & Lundberg, S. 1959. Studier över Acmaeops marginata Fabr. (Col., Cerambycidae). - Opuscula Entomologica 24:185-191.
Rassi, P., Kaipiainen,H., Mannerkoski,I. & Ståhls, G. (toim.) 1992. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. -Komiteanmietintö 1991:30. 328 s. Helsinki.
Rutanen, I. 1985. A new species of Ptinella Motschulsky from Fennoscandia (Coleoptera: Ptiliidae).
- Entomologica Scandinavica 16:135-136.
Rutanen, I. 1993. Epuraea concurrens Sjöberg (Coleoptera, Nitidulidae) new to Europe. - Entomologica Fennica 4:25-26.
Silfverberg, H. 1992. Enumeratio Coleopterorum Fennoscandiae, Daniae et Baltiae. 94 s. Helsinki Zackrisson, O. 1977. Influence of forest fires on the North Swedish boreal forest. - Oikos, 29:22-32.
Lahnasuo Surkansuo Yht. Summa
1987-88 1989 1990 1991 1987-88 1989 1990 1991 ennen jä1k.
k
,Cercyon borealis Baranowski i k i k i k i k i
1 k i k i k i
1 1
Cercyon lateralis (Marsh.) 2 2 2
Megasternurn obscurum (Marsh.) 2 3 5 5
*) Cryptopleurum subtile Sharp 5 5 5
Cryptopleurum minutum (Fabr.) 1 1 1 1 2
PTILIIDAE
*) Micridium halidaii (Matth.) 1 1 1
*) Ptiliola brevicollis (Matth.) 1 1 1
Ptiliolum caledonicum (Sharp) 9 9 9
*) Ptinella jotmsoni Rutanen 1 1 1
Acrotrichis grandicollis (Mann.) 1 1 1
Acrotr`chis sericans (Neer) 2 2 2
Acrotrichis dispar (Matth.) 1 I 1 1
Acrotrichis silvatica Rossk. 36 14 6 10 4 54 16 70
Acrrotrichis cognata (Matth.) 1 2 1 2 2 4
Acratrichis
-
turmedia (Gum.) 17 47 3 25 5 8 1 3 3 1 64 49 113Acrotrichis ugulosa Rossk. 1 6 3 2 9 3 12
LE ODDAE
Triarthron maerkeli Märkel 1 1; 1
zogda su oralis (Zett.) 1 1 2 2
Hydnobius spinipes (Gyll.) 4 4 4
Leiodes punctulata (Gyll.) 1 1 1
Leiodes silesiaca (Kr.) 8 1 1 8 1 19 19
Leiodes picea (Panz.) 2 2 2 2 8 8
Leiodes ruficollis J.Sahlb. 1 1 2 2
Leiodes obesa (Schmidt) 3 10 1 4 18 18
Leiodes puncticollis (Thorns.) 1 1 1
Leiodes gyllenhalii Ste h. 1 1 1
r H
r s- m
k
1987-88 1989 1990 1991 1987 -88 1989 1990 1991 ennen jälk.
k i i k i k i k i k i k i k i
Myllaena interrnedia Er. 1 16 6 1 1 1 1 27 27
PSELAPH DAE
*) Bibloporus minutus Raffr. 1 1 1 1 2 3
Euplectus nanus (Reich.) 1 2 1' 2 3
Euplectus piceus Motsch. 1 1 1
Euplectus decipiens Raffr. 1 1 1
Euplectus karstenii (Reich.) 1 1 1
Bryaxis bulbifer (Reich.) 1 2 3 3
Tyrus mucronatus (Panz.) 1 1 2 2
SPHAERITIDAE
Sphaerites glabratus (Fabr.) 2 2 2
I-IISTERIDAE
Plegaderus wlneratus (Panz.) 1 1' 1
Saprinus semistriatus (Scriba) 1 1 2 2
Margarinotus striola (Sahib.) 1 1 2 2
Platysoma angustatum (Hoffm.) 1 1 1
CLAMBIDAE
Clambus punctulum (Beck) 1 5 2 1 9 9
Clambus armadillo (Deg.) 1 1 1 1 4 4
SCIRTIDAE
Cyphon coarctatus Payk. 2 4 16 1 2 3 28 28
*) Cyphon kongsbergensis Munst. 1 1 24 34 5 21 3 7 1 94 95
Cyphon variabilis (Thunb.) 2 4 77 18 2 1 29 3 11 147 147
Cyphon pubescens (Fabr.) 1 1 1
*) Cyphon punctipennis Sharp 1 3 207 4 184 3 192 4 1 7 10 1 615 616
Cyphon padi (L.) 10 47 9 1 5 3 48 2 17 142 142
SCARABAEIDAE
Geotrupes stercorosus (Scriba) 1 1 1 1 1 2 3 5
w v
r H m
W
Lahnasuo Surkansuo Yht. Summa
1987-88 1989 1990 1991 1987-88 1989 • 1990 1991 ennen jä1k.
k i k i k i k i k i k i k i k i
Monotoma Iongicollis (Gyll.) 1 1 1
CUCUIIDAE
Silvanoprus fagi (Guérin-Ménév.) 2 1 3 3
*) Pediacus fuscus Er. 54 4 4 2 2 52 1 5 6 130 130
*) Laemophloeus muticus (Fabr.) 1 1 2 2
CRYPTOPHAGIDAE
*) Henoticus serratus (Gyll.) 3 56 2 7 1 1 3 73 73
Pteryngium crenatum (Fabr.) 1 1 1
Cryptophagus abietis (Payk.) 2 2 1 5 5
Cryptophagus acutangulus Gyll. 1 1 1
Cryptophagus confertus Casey 2 1 3 3
Cryptophagus lapponicus Gyll. 1 5 6 6
Cryptophagus subdepressus Gyll. 1 1 1
Cryptophagus pseudodentatus Br. 2 2 2
Cryptophagus dorsalis Sahlb. 2 1 1 4 4
*)Cryptophagus corticinus Th. 2 8 10 10
Cryptophagus setulosus Sturm 5 1 5 1 6
Antherophagus pallens (L.) 1 1 1
Caenoscelis subdeplanata Bris. 1 1 2 2
Caenoscelis ferruginea (Sahib.) 1 3 4 16 2 16 2 8 1 8 1 1 61 62
Atomaria impressa Er. 1 1 1
Atomaria .mata Heer 4 4 4
Atomaria peltata Kr. 1 4 10 2 1 11 17 18
Atomaria fuscipes (Gyll.) 1 1 1
Atomaria pusilla (Payk.) 2 2 2
Atomaria sodermani Sjöb. 1
J
1 1Atomaria lewisi Reitt. 11
J
1 12 12Atomaria hislopi Moll.
I
1 1 2 2N
9 H T1
1987-88 1989 1990 1991 1987-88 1989 1990 1991 ennen jälk.
k i k i k i k i k i k i k i k i
Atomaria apicalis Er. 1 9 1 9 10
Atomaria ruficornis (Marsh.) 1 13 2 16 16
Atomaria umbiina (Gyll.) 1 1 1
Atomaria fuscicollis Mann. 3 1 4 4
*) Atomaria subangulata J.Sahlb. 3 1 2 3 3 6
Atomaria bella Reitt. 4 6 1 1 1 3 1 1 10 8 18
*) Atomaria pulchra Er. 3 1 49 80 28 13 2 3 1 6 10 2 2 5 195 200
Atomaria atrata Reitt. 1 1 1
Atomaria procerula Er. 1 2 3 1 5 6
EROTYLIDAE
Triplax aenea (Schals.)
J
1 1 1Triplax russica (L.) 1 2 1 4 5 3 8
Triplax scutellaris Charp. 1 2 2 1 1 5 6
*) Triplax rufipes (Fabr.) 1 1 1 1 2
Dacne bipustulata (Thunb.) 9 9 9
PHALACRIDAE
Phalacrus substriatus Gyll. 4 4 4
CERYLONIDAE
Cerylon fagi Bris. 1 1 1
Cerylon histeroides (Fabr.) 1 3 4 1 1 1 9 10
Cerylon ferrugineum Ste h. 31 44
COCCINELLIDAE
Myzia oblongoguttata (L.) 1 1 1
Coccinella hieroglyphica L. 2 3 3 8 8
CORYLOPHIDAE
Orthoperus punctatus Wank. 10 10 10
Orthoperus punctulatus Reitt. 1 1 1
Orthoperus atomur (Gyll.) 4 1
1
5 51987-88 1989 1990 1991 1987-88 1989 1990 1991 ennen jä1k.
k i k i k i k i k i k i k i k i
*) Sulcacis fronticornis (Panz.) 1 1 1
Octotemnus glabriculus (Gyll.) 1 1 1
MYCETOPHAGIDAE
Litargus connexus (Geoffr.) 1 1
Mycetophagus piceus (Fabr.) 1 1 1
Mycetophagus multipunctatus F. 1 1 1
*) Typhaea stercorea (L.) 1 1 1
OEDEMERIDAE
Chrysanthia nigricomis (Westh.) 2 1 2 1 6 6
SALPINGIDAE
Rabocerus foveolatus (Ljungh) 5 5 5
') Sphaeriestes bimaculatus (Gyll.) 1 1 2 2
*) Sphaeriestes stockmanni (Bistr.) 1 11 4 2 7 2 27 27
Salpingus ruficollis (L.) 1 1 1
ADERIDAE
Euglenes pygmaeus (Deg.) 4 2 2 2 1 11 11
ANTHICIDAE
Anthicus ater (Panz.) 1 1 1
TENEBRIONIDAE
Bolito hagus reticulatus (L.) i 1 1
Corticeus linearis (Fabr.) 1 1 1
Mycetochara flavipes (Fabr.) 4 4 4
*) Mycetochara obscura (Zest.) 1 1 1 1 2
ANASPIDAE
*) Anaspis bohemica Schisky 1 1 2 2
Anaspis marginicollis Lindb. 6 2 3 2 6 7 13
Anaspis arctica Zett. 25 7 3 25 10 35
MORDELLIDAE
P.
r
r, H to
1987 -88 1989 1990 1991 1987 -88 1989 1990 1991 ennen j ällc.
kl
i
ki
ki
ki
ki
ki
ki
ki
Pogonocherus fasciculatus (Deg.) 1 1 2 2
Acanthocinus aedilis (L.) 1 1 1
CHRYSOMELIDAE
Plateumaris discolor (Herbst) 2 3 2 1 1 2 6 8
Syneta betulae (Fabr.) 2 1 3 3
Cryptocephalus labiatus (L.) 2 1 2 1 3
Bromius obscurus (L.) 1 2 3 3
Gonioctena intermedia (Hell.) 1 1 1
*) Galerucella sagittariae (Gyll.) 53 119 12 36 28 4 6 4 5 6 273 273
Lochmaea caprea (L.) 1 1 2 2
Lochmaea suturalis (Thorns.) 2 2 2
Calomicrus pinicola (Duff.) 1 1 1
Luperus flavipes (L.)
i
1 1Aphthona erichsoni (Zett.) 7 7 7
Altica chamaenerii Håk.Lindb. 2 3 2 3 10 10
Lythraria salicariae (Payk.) 2 1 1 4 4
Crepidodera fulvicornis (Fabr.) 1 1 1
ANTHRIBIDAE
*) Allandrus undulatus (Panz.) 1 1 1
*) Platyrhinus resinosus (Scop.) 1 1 1
Platystomos albinus (L.) 1 1 1 3 3
APIONYDAE
Apion fulvipes (Geoffr.) 1 1 1
Aion simile Kirby 1 1 2 2
CURCULIONIDAE
Otiorhynchus nodosus (Muller) 4 1 17 1 3 26 26
Otiorhynchus scaber (L.) 2 3 5 2 4 2 14 3 4 31 35
Polydrusus undatus (Fabr.) 1 1 1 1 1 3 4
i
Lahnasuo Surkansuo Yht. Summa
1987-88 1989 1990 1991 1987-88 1989 1990 1991 ennen jälk.
k i k i k i k i k i k i k i k i
Polydrusus ruficornis (Bonsd.) 1 5 2 27 1 6 1 6 3 46 49
Strophosoma capitatum (Deg.) 3 2 1 4 5 9 4 24 9 4 57 61
Dorytomus melanophthalmus (P.) 1 1 1
Anthonomus phyllocola (Herbst) 1 1 1
Rhyncolus ater (L.) 1 1 1 3 3
Rhyncolus sculpturatus Walt! 1 1 21 2
Magdalis phlegmatica (Herbst) 1 1 1
Magdalis duplicata Germ. 4 3 1 1 9 9
Magdalis violacea (L.) 2 2 2
*) Hylobius abietis (L.) 10 63 1 41 8 2 1 26 78 1 60 1 9 2 36 267 303
Hlylobius pinasui (tyll.) 4 1 4 1 5
Pissodes castaneus (Deg.) 2 2 2
Pissodes p ni (L.) 4 1 1 3 4 5 9
Coeliodes rubicundus (Herbst) 1 1 1
Micrelus ericae (Gyll.) 1 1 1 3 3
SCOLYTIDAI✓
Hylurgops glabratus (Zett.) 2 2 2
Hylurgops palliatus (2y11.) 2 3 1 7 9 3 2 23 25
*)1lylastes brunneus Er. 14 26 1 1 102 106 21 11 3 2 31 23 33 9 43 340 383
) Hyiastes cunicularius Er. 10 45 12 42 79 40 15 55 188 243
Hylastes cpacus Er. 4 22 5 6 3 22 3 1 66 66
Tom cus piniperda (L.) 2 3 2 7 7
Ph i oeotribus spinulosus (Rey) 1 1 1
Polygraphus subopacus Thorns. 1 1 2 2
Polygraphus pol_igraphus (L.) 3 3 44 8 58 58
' Pityogenes cha'_cographus (L.) 5 5 32 2 195 1 11 1 6 1 5 254 259
Pityogenes bidentatas (Herbst) 6 1 4 1 12 12
Orthotomicus scturalis (G ll.) 2 2 5 1 6 1 2 19 19
r H rr
1987-88 1989 1990 1991 1987-88 1989 1990 1991 ennen jälk.
k i k i k i k i k i k i k i k i
Ips acuminatus (Gyll.) 1 5 6 6
I s amitinus (Eichh.) 1 11 5 17 17
*) Dryocoetes autographus (Ratz.)
*) Dryocoetes hectographus Reitt. 30 12 5 17 106 38 66 1 15 1 30 261 291
Crypturgus hispidulus Thorns. 4 1 4 1 5
Trypodendron lineatum (01.) 2 30 2 12 1 3 2 48 50
Trypodendron signatum (Fabr.) 10 1 11 11
Xyleborus dispar (Fabr.) 2 12 14 14
Cryphalus saltuarius Weise 1 1 1
Pityophthorus micro ra hus (L.) 1 1 1
F.
m N
50 LIITE 2/1
LIITE 2. LAJIEN JA YKSILÖIDEN MÄÄRÄT HEIMOITTAIN ENNEN PALOA JA PALON JÄLKEEN
lajeja yks. lajeja yks. lajeja yks.
ennen ennen jälkeen jälkeen yhteensä yhteensä
Trachypachidae 1 3 1 3
Carabidae 11 97 33 1067 35 1164
Dytiscidae 4 5 7 26 8 31
Hydrophilidae 4 5 6 21 8 26
Ptiliidae 8 141 7 74 11 215
Leiodidae 10 64 21 493 23 557
Silphidae 1 4 3 118 3 122
Cholevidae 9 447 10 151 11 598
Colonidae 1 1 1 1
Scydmaenidae 2 2 1 3 2 5
Staphylinidae 90 1160 169 3453 190 4613
Pselaphidae 2 2 7 12 7 14
Sphaeritidae 1 2 1 2
Histeridae 4 6 4 6
Clambidae 2 13 2 13
Scirtidae 2 2 6 1027 6 1029
Scarabaeidae 3 7 3 7 4 14
Lucanidae 1 1 1 1
Lyeidae 2 4 2 21 3 25
Lampyridae 1 1 1 7 1 8
Cantharidae 8 48 14 161 15 209
Elateridae 7 13 16 248 16 261
Byrrhidae 1 2 5 112 5 114
Dermestidae 2 5 2 5
Bostrychidae 1 1 1 1
Anobiidae 1 1 5 46 6 47
Lymexylidae 1 2 1 13 1 15
Trogossitidae 1 2 1 2 1 4
Cleridae 1 1 1 3 1 4
Melyridae 2 2 2 2
Nitidulidae 13 28 25 314 29 342
Sphindidae 2 2 2 32 2 34
Rhizophagidae 2 100 5 41 5 141
Monotomidae 2 3 2 3
Cucujidae 3 135 3 135
Cryptophagidae 15 42 24 438 31 480
51 LIITE 2/2
lajeja yks. lajeja yks. lajeja yks.
ennen ennen jälkeen jälkeen yhteensä yhteensä
Erotylidae 3 7 5 19 5 26
Phalacridae 1 4 1 4
Cerylonidae 2 2 2 13 3 15
Coccinellidae 2 9 2 9
Corylophidae 3 16 1 1 4 17
Latridiidae 7 23 16 1599 19 1622
Cisidae 6 7 6 13 8 20
Mycetophagidae 4 4 4 4
Oedemeridae 1 6 1 6
Salpingidae 4 35 4 35
Aderidae 1 11 1 11
Anthicidae 1 1 1 1
Tenebrionidae 2 2 3 6 4 8
Anaspidae 2 31 3 19 3 50
Mordellidae 1 1 2 2 3 3
Tetratomidae 1 1 1 2 1 3
Melandryidae 3 9 6 20 8 29
Cerambycidae 4 6 15 49 15 55
Chrysomelidae 2 4 14 315 14 319
Anthribidae 3 5 3 5
Apionidae 2 3 2 3
Curculionidae 9 60 16 455 18 515
Scolytidae 9 142 20 1331 21 1473
YHTEENSÄ 257 2499 522 11978 589 14477
52
LIITE
3oUHANALAISET LAJIT
Palopaikoilla tavattiin seurannan aikana seuraavat uhanalaiset kovakuoriaislajit:
Trachypachus zetterstedti, vinhakiitäjäinen, luokka V (Etelä-Suomi) Tachinus basalis, orpohaaskavaajakas, luokka Sh
Stephanopachys substriatus, mäntyhuppukuoriainen, luokka E (Etelä-Suomi) Triplax rufipes, pulskahelysieniäinen, luokka Sh
Sulcacisfronticornis, keltasukaskääpiäinen, luokka Sp Plalyrhinus resinosus, isokelokärsäkäs, luokka V
Näistä Stephanopachys substriatus ja Plalyrhinus resinosus ovat voimakkaasti palaneesta puusta riippuvaisia kovakuoriaisia.
55
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA - sarja A 83. Vesihuoltolaitokset 31.12.1988 ja 31.12.1989. Helsinki 1992.
84. Sandman, Olavi; Turkia, Jaana & Huttunen, Pertti: Paleolimnologinen tutkimus metsäojituksenja -lannoituksen vesisttivaikutuksista Juupajoen Kalliojärvessä. Helsinki 1992.
85. Helsingin vesi- ja ympäristiipiiri: Uudenmaan ja Etelä-Hämeen vedet. Helsinki 1991.
86. Roila, Tuija: Pienvesien happamoitumisen seuranta vuosina 1979 - 1989.
Roos, Jaana: Puskurikapasiteetin muutokset eräissä pienjärvissä vuosien 1937 - 48 ja 1988 välillä.
Helsinki 1992.
87. 011ikainen, Minna: Karjalan Pyhäjärven tila 1980-luvulla sedimentin piilevien ilmentämänä.
Helsinki 1992.
88. Lepistö, Liisa: Planktonlevien aiheuttamat haitat. Helsinki 1992.
89. Rantakangas, Jorma: Perkauksen aiheuttaman kiintoainevirtaaman ennakointi. Helsinki 1992.
90. Kaijalainen, Erkki (toim.): Sonkajärven reitin vesien käytön yleissuunnitelma. Helsinki 1992.
91. Salo, Simo: The fate of chemicals spilled on water. A literature review of physical and chemical processes. Helsinki 1992.
92. Mäkirinta, Urho & Tolonen, Pasi: Vaalan Järvikylän järvien kasvillisuus järvien tilan kuvaajana.
Helsinki 1992.
93. Mäkirinta, Urho: Muutoksia Alavetelin Isojärven kasvillisuudessa 1973 - 1981. Helsinki 1992.
94. Nakari, Tarja: Porvoon edustan merialueen meriveden vaikutuksista sumputettujen ja luonnonka- lojen elintoimintoihin. Helsinki 1992.
95. Torpström, Heikki & Lappalainen, Matti: Järvien biomanipulaation perusteita ja käytännön mahdollisuuksia. Helsinki 1992.
96. Salonen, Seija; Frisk, Tom; Kärmeniemi, Tellervo; Niemi, Jorma; Pitkänen, Heikki; Silvo, Kimmo
& Vuoristo, Heidi: Fosfori ja typpi vesien rehevöittäjinä - vaikutusten arviointi. Helsinki 1992 97. Assmuth, Timo; Strandberg, Tapio; Joutti, Anneli & Kalevi, Kirsti: Kemiallisesti saastuneiden maa-
alueiden tutkimusmenetelmät. Helsinki 1992.
98. Kivimäki, Anna-Liisa: Tekopohjavesilaitokset Suomessa. Helsinki 1992.
99. Tanninen, Risto: Arvot ja asenteet Pyhäjoen vesiensuojelusuunnittelussa. Helsinki 1992.
100. Kuopion vesi- ja ympäristtipiiri: Rautalammin reitin vene- ja retkisatamasuunnitelma. Helsinki 1992.
101. Eloheimo, Karri: Veneily ja sen ympäristövaikutukset. Helsinki 1992.
102. Sytyke 16. Sannholm, Gun & Söderström, Mirja: Entsyymikäsittelyn merkitys sulfaattimassan valkaisussa. Helsinki 1992.
103. Sytyke 9. Raitio, Laura: Siistausprosessin ympäristökuormitus. Helsinki 1992.
104. Sytyke 17. Jantunen, Esko: Jätevesipäästötön paperitehdas. Helsinki 1992.
105. Sytyke 10. Lehtinen, K.-J. & Tana: Effects in mesocosms exposed to effluents from bleached hardwood kraft pulp mill. Helsinki 1992.
106. Hudd, Richard; Toivonen, Anna-Liisa & Wistbacka Ralf: Malax å fiskeriutredning.Helsinki 1992.
107. Rontu, Mika: Pohjaveden alkalointi kalkkikivisuodatuksella. Helsinki 1992.
108. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri: Rautalammin reitti - Kansallisvesi. Helsinki 1992.
109. Sytyke 11. Junttila, Vesa: Sellutehtaan ympäristökuormitusten pienentäminen ja hallinta uudella tehdaslayoutilla. Helsinki 1992.
110. Sytyke 20. Kara, Mikko: Natrium-ja rikkitaseen säätdmandollisuuksia suomalaisessa sellutehtaas- sa. Helsinki 1992.
111. Kauppi, Marja: Repoveden alueen vesistöjen perusselvitys. Helsinki 1992.
112. Lindholm, Tapio (toim.): Sukkessiotutkimusten tuloksia Suomen ja SNTL:n luonnonsuojelualu- eilta. Helsinki 1992.
113. Sytyke 2. Hatakka, Annele; Valo, Marjatta & Lankinen, Pauliina: Puunjalostusteollisuuden jätevesien käsittely valkolahosienllä ja niiden entsyymeillä. Helsinki 1992.
114. Sytyke 19. Krogerus, Mårten & Hynninen, Pertti: Sellu- ja paperiteollisuuden päästöjen käsittely- vaihtoehdot ja kustannukset. Helsinki 1992.
115. Hyvärinen, Pekka; Salojärvi, Kalervo; Pushkin, Sergei & Ahonen , Mikko: Kalojen vaellus Oulujärvestä Oulujokeen, Helsinki 1992.
116. Ettala, Matti & Koskela, Juhani: Kloorifenolipitoisten pohjavesien käsittely aktiivihiilisuodatuk- sella ja aktiivilietemenetelmäulä. Helsinki 1992.
117. Sytyke 6. Myrben, Bertel: Suomen metsäteollisuuden tila vuonna 1995. Helsinki 1992.
118. Lyly, Olavi: Torjunta-aineiden käytön kannattavuus ja ympäristöhaittojen vähentäminen.
Helsinki 1992
119. Sytyke 21. Laxen, Torolf: Organosolvkeitot. Helsinki 1992.
120. Sytyke 4. Pere, J; Thun, R; Alen, R; Kyllönen, H & Viikari, L: Metsäteollisuuden jätelietteet.
Helsinki 1992.
121. Vesihuoltolaitokset 31.12.1990. Helsinki 1992.
122. Sytyke 14. Siitonen, Heikki; Wartiovaara, Jyrki & Kasanen, Pirkko: Sellu- ja paperitehdas- integraatin ympäristönsuojelutoimien hyötyjenja haittojen arviointi - casetutkimus. Helsinki 1992.
123. Sytyke 22. Malinen, Raimo: Skenaarioanalyysi massan valmistuksen kehitysvaihtoehdoista. Hel- sinki 1992.
124. Sytyke 22A. Vasara, Petri: Skenaarioiden tuottaminen ja analyysi massanvalmistukselle Suomessa 1995 - 2010. Helsinki 1992.
125. Törttö, Heli; Kaakinen, Eero & Alasaarela, Erkki: Ympäristövaikutusten arviointi aluehallinnossa - esimerkkinä Oulun lääni. Helsinki 1992.
126. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Helsinki 1992.
127. Aura, Erkki; Puustinen, Markku; Virtanen, Seija; Mikkola, Hannu; Luoma, Tarmo & Peltomaa, Rauno: Salaojitusmenetelrnien vertailu Zaitsevon kenttäkokeessa. Helsinki 1992.
128. Sytyke 15. Puustinen, Jukka: Ravinteiden käytön optimointi metsäteollisuuden aktiiviliete- laitoksissa.
Sytyke 3. Lammi, Reino & Pakarinen, Kauko: Typpiravinnelisäyksen vaikutus sellutehtaan aktiivilietelaitoksen toimintaan. Helsinki 1993.
129. Seppälä, Jyri: Ympäristöriskianalyysi teollisuudessa. Helsinki 1992.
130. Sytyke 18. Pihlaja, Kalevi (koordinaattori): Valkaistua sulfaattisellua valmistavan tehtaan jätevesien orgaanisen aineen hajoaminen ja ympäristövaikutukset. Helsinki 1993.
131. Lax, Hans-Göran; Koskenniemi, Esa; Sevola, Pertti & Bagge, Pauli: Tenojoen pohjaeläimistö ympäristön laadun kuvaajana. Helsinki 1993.
132. Sytyke 12. Kauppinen, Jyrki: Metsäteollisuuden hajuaineiden analytiikka ja seuranta. Helsinki 1993.
Sytyke 5. Välttilä, 011i: Biolietteen poltto.
133. Sytyke 10A. Lehtinen, K-J: Ecological impact of pulp mill effluents. Helsinki 1993.
134. Hirvi, Juha-Pekka (toim.): Operatiivinen ajelehtimis- ja kulkeutumismalli merialueille.
135. Nysten, Taina: Kärkölän likaantuneen pohjavesialueen geologia ja matemaattinen mallintaminen.
Helsinki 1993.
136. Vesihuoltolaitokset 1991. Helsinki 1993.
137. Ullven, Johanna: Simpukoiden soveltuvuudesta kloorifenolien tutkimiseen murtovedessä. Hel- sinki 1993.
138. Peura, Pekka: Happamoituminen Merenkurkun pienissä järvissä.
Peura, Pekka: Försuming av småsjöama i Norra Kvarken. Helsinki 1993
139. Huttunen, Leena & Soveri, Jouko: Luonnontilaisen roudan alueellinen ja ajallinen vaihtelu Suomessa. Helsinki 1993.
140. Kaatra, Kai & Marttunen, Mika (toim.): Oulujoen vesistön säännöstelyjen kehittämisselvitykset.
Helsinki 1993.
141. Suomela, Tapani: Tuusulan kunnan Hyrylän pohjavesialueen suojelusuunnitelmå. Helsinki 1993.
142. Kauppi, Lea (toim.): Itäisen Suomenlahden lintukuolemat keväällä 1992. Helsinki 1993.
143. Lahti, Kirsti; Lepistö, Liisa; Niemi, Jorma & Färdig, Michael: Eri vesilaitosten tehokkuus levien ja erityisesti syanobakteerien poistossa. Helsinki 1993.
144. Koskimies, Pertti:Population sizes and recent trends of breeding birds in the nordic countries.
Helsinki 1993.
145. Alasaarela, Erkki; Hellsten, Seppo; Keränen, Reijo; Kurttila, Terttu & Riihimäki, Juha: Säännös- teltyjen järvien rantojen kunnostuksen ja hoidon periaatteet - esimerkkinä Oulujoen vesistö.
Helsinki 1993.
146. Korkka-Niemi, Kirsti; Sipilä, Annika; Hatva, Tuomo; Hiisvirta, Leena; Lahti, Kirsti & Alftan, Georg: Valtakunnallinen kaivovesitutkimus. Helsinki 1993.
147. Ruonala, Seppo (toim.): SYTYKE-ohjelman projektien yhteenvedot. Helsinki 1993.
148. Ruonala, Seppo (red.): Sammandrag av projekten i programmet SYTYKE. Helsinki 1993.
149. Ruonala, Seppo (ed.): Summaries of SYTYKE-projects. Helsinki 1993.
