Vanha Domus - uudistussuunnitelma kestävän rakennuskulttuurin näkökulmasta

D i p l o m i t y ö Iiris Talvitie - uudistussuunnitelma kestävän

rakennuskulttuurin näkökulmasta

V a n h a D o m u s

- uudistussuunnitelma kestävän rakennuskulttuurin näkökulmasta

V a n h a D o m u s

Aalto-yliopisto

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos

Iiris Talvitie Diplomityö 2020

Tekijä: Iiris Talvitie

Työn nimi: Vanha Domus -uudistussuunnitelma kestävän rakennuskulttuurin näkökulmasta

Laitos: Arkkitehtuurin laitos Professuuri: Rakennussuunnittelu Valvoja: Pekka Heikkinen, professori Ohjaaja: Sami Vikström, arkkitehti

Vuosi: 2020

Sivumäärä: 154

Kieli: Suomi

Diplomityöni suunnittelukohde oli Tampereen keskustan läheisyy- dessä Kalevan alueella sijaitsevan opiskelija-asuntolan uudista- minen. Kohteesta järjestetty arkkitehtuurikilpailu hyväksyi kaikki ehdotukset korjauksesta purkamiseen ja vaati korttelin tehokkuu- den lisäystä. Käytin tehtävää tutkimuskohteena kaupunkirakenteen tiivistämisen vaihtoehtojen arviointiin. Tarkastelin aihepiiriäni myös laajemmasta mittakaavasta nykyisen ilmastokriisin keskellä. Analy- soin kohdettani osana nykyhetken arkkitehtuurinkenttää sekä osana ajallista jatkumoa.

Tarkastelukulmani aiheeseeni oli ajankohtaisissa rakenta- misen alan muutoksissa ympäristökysymysten suhteen. Rakennusten hiilidioksidipäästöjen laskenta ja arviointi tulevissa rakennushank- keissa tulee vaikuttamaan arkkitehdin rooliin koko Suomen raken- nusteollisuuden painotuksen muuttuessa. Rakentamisen päästöjen vähentämiseksi olemassaolevan rakennuskannan kunnostus, uusio- käyttö ja kierrättäminen nousevat arvokkaksi tekijöiksi.

Diplomityöni tarkasteli arkkitehdin roolia kestävän kehityk- sen ja kaupunkien muuttuvien tarpeiden välittäjänä. Tutkin rakennus- ten purkamista, minkä määrä on ollut viime aikoina kiihtyvää. Ilmiönä se näkyy erityisesti kasvavissa kaupungeissa, joissa rakennuksia ensisijaisesti puretaan uusien tieltä. Tutkin rakennusten purkami- selle vaihtoehtoisia ratkaisutapoja korjausrakentamisen piiristä.

Tarkastelin erilaisia täydennysrakentamisen tapoja sekä keinoja uudistaa rakennuksia. Olemassa olevien rakennusten muokkaami- nen ja ainoastaan osittainen purkaminen nousivat myös vaihtoeh- doiksi. Esittelin myös korjausrakentamisen tapoja vaikuttaa raken- nusten energiatehokkuuteen, joka on helposti perusteena purkavalle uusrakentamiselle korjauksen sijaan.

Avainsanoja:

rakennusten vanhentuminen, purkava uusrakentaminen, täydennys- rakentaminen, korjausrakentaminen, teollinen puurakentaminen, opiskelija-asuminen

Tiivistelmä

Author: Iiris Talvitie

Title: Old Domus -a reform design from the perspective of sustainable building practice

Department: Department of Architecture Professorship: Building design

Supervisor: Pekka Heikkinen, professor Advisor: Sami Vikström, architect

Year: 2020

No. of pages: 154 Language: Finnish

The design task of my master’s thesis was a reform design of a student dormitory located in the Kaleva area near the center of Tampere. The architectural competition for the site accepted the whole range of proposals from renovation to a complete replacement and demanded an increase in the efficiency of the block. I used the task as an object of reserch to evaluate the options for compacting the urban structure. I also looked at my subject on a larger scale in the midst of the current climate crisis. I analyzed my design as part of the current field of architecture and as part of a temporal continuum.

My point of view was in the current changes in the construc- tion industry with regard to environmental issues. The calculation and assessment of carbon dioxide emissions in the future construction projects will affect the role of the architect as the emphasis of the entire Finnish construction industry changes. To reduce emissions from construction, the rehabilitation, reuse and recycling of the exist- ing building stock is becoming a valuable factor.

My master’s thesis examines the role of the archite- ct between sustainable development and the changing needs of cities. I studyied the demolition of buildings, of which amount has been increasing recently. This phenomenon has been particular- ly evident in growing cities, where buildings are being demolished primarily in the way of new ones. I researched alternative solutions for the demolition of buildings from the scope of renovation. I looked at different ways of supplementary construction as well as ways to renovate buildings. Modification of existing buildings and only partial demolition also became options. I also presented ways of renovation to influence the energy efficiency of buildings, which is easily a justi- fication for demolition and replacement rather than renovation.

Key words:

obsolence of buildings, building replacement, additional develop- ment, renovation, fabricated timberconstruction, student-dwelling

Abstract

Johdanto 10

1. Vanhan Domuksen tulevaisuus 1.1 Arkkitehtikilpailu 1.2 Asujakunta

2. Tonttianalyysi ja suunnittelualue Kalevan kaupunginosa Rakentuminen Korttelit

Rakennustypologia Viheralueet ja virkistys Liikenne

Vanha Domus osa Kalevaa Vanhan Domuksen vaiheet

Alkuperä

Tehdyt muutokset

Nykytilanne Kortteli

Toiminnot Asuntotyypit

3. Suunnitelma

3.1 Lähtökohta

3.1.1 Kestävä suunnittelu

3.1.2 Säilytettävät ja uudistettavat 3.2 Kaupunkikuva

3.3 Arkkitehtoniset tavoitteet 3.4 Tilaratkaisut

3.5 Rakenneteknisten ratkaisujen pääpiirteet

3.5.1 TES-elementti

3.5.2 Tilaelementti

3.5.3 Elementtitekniikoiden yhdistelmä

Suunnittelun polku

Kehitys- ja jatkotutkimusaiheita Rakennuksen arvo

2020-luvun arkkitehtuuri

Kiitokset

Lähdeluettelo Kuvalähteet

Sisältö

Osa B: Suunnitelma Osa C: Loppupäätelmät Osa A: Taustatutkielma

1. Tarkastelukulma

1.1 Rakentamisen muutokset ja arkkitehti 1.2 Kestävästä rakentamisesta

1.2.1 Ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen kestävyys

1.2.2 Hiilidioksidi rakentamisen mittarina

2. Vanhentuminen

2.1 Rakennetun ympäristön vanhentuminen 2.1.1 Asuinrakennuksen vanhentuminen 2.1.2 Vanhentumisen estäminen 2.2 Suunnittelukorttelin vanhentuminen 2.3 Vanhentumisesta purkuun

2.3.1 Purettujen rakennusten profilointi 2.3.2 Purkamisen syyt ja yhteiskunnalliset taustatekijät

2.3.3 Purkujäte

3. Purkamisen ja korjaamisen tarkastelua 3.1 Purkava uusrakentaminen

3.1.1 Potentiaaliset purkamisen kohteet 3.1.2 Alueelliset vaikutukset

3.2 Täydentävä korjausrakentaminen vaihtoehtona 3.2.1 Säilyttävä, muuttava ja uudistava korjausrakentaminen

3.2.2 Laajennus ja korotus

3.2.3 Energiataloudellisia korjautapoja 3.3 Päätöksenteko ja vertailu

3.3.1 Purkamisen ja korjauksen päätöksenteko 3.3.2 Suomen ympäristöpoliittiset ristiriidat 3.3.3 Arkkitehdin vaikutusmahdollisuudet

14 14 16

16 17

18 18 19 20 21 22 24

26 28

30 32 33 34 36

37 38 41 42 42 44 45

48 50 52

54 56 56 58 62 64 66 68 70 70 72 74 76 76 78

82 83 83 84 90 96 104 118 119 124 126

134 136 138 140

145 147 151

Johdanto

Diplomityöni suunnittelutehtäväksi valitsin arkkitehtuurikilpailun opiskelija-asuntola vanhan Domuksen korttelin uudistamisesta.

Suunnittelukilpailu asetti tehtävänannollaan mahdollisuuden korjata vanha kortteli tai purkaa se ja rakentaa uusi. Näin syntyi kaksi lähtökohtaa ratkaisulle; purkava uusrakentaminen tai täydentävä ja muuttava korjausrakentaminen.

Purkava uusrakentaminen on viimeisenä vuosikymmenenä yleistynyt tapa tiivistää sekä uudistaa kaupunkirakennetta. Kuitenkin vallitseva ympäristö- ja ilmastokriisi huomioituna vanhan korjaa- minen vaikuttaa perustellummalta. Tutkimuskysymyksikseni nousivat purkavan uusrakentamisen perustelut ja vaikutukset, ja millaisissa olosuhteissa täydentävä korjausrakentaminen on varteenotettava vaihtoehto. Diplomityössäni syvennyin näiden vaihtoehtojen vertai- luun ensin tutkimusosiossa teoreettisesti ja suunnitelmaosiossa suunnittelijan roolin kautta.

Tutkimusosiossani käsittelen esiin nousseita ristirii- toja purkavaan uusrakentamiseen liittyen. Suomessa on edelleen kasvavan kaupungistumisen vuoksi suuri asuntotarve muuttovoittoi- sissa kaupungeissa, mutta tästä huolimatta juuri asuinrakennuksia puretaan eniten ja purku tapahtuu pääosin kasvavissa kaupungeissa.

Ristiriitoja löytyy myös rakennusten kunnostuksen puolelta, mikä ehkäisee purkamisen tarvetta. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomen rakennuskanta on kaikkein nuorinta: silti Suomessa, Alanko- maiden ohella, rakennuksia puretaan eniten. Rakennusten purkupää- töksiin vaikuttaa suuresti rakennuskannan vanhentuminen, jolla ei kuitenkaan ole tekemistä rakennuksen iän kanssa. Rakennusten vanhentumisen esto onkin olennaista rakennuksen elinkaaren pidentämiselle, joka heijastuu rakennuskannan taloudelliseen ja kulttuuriseen arvoon. Olemassa olevien rakennusten arvon säilyttä- minen on huomattavan tärkeää rakennusalalla, mutta sen painotus arkkitehtuurin alalla tai opinnoissa on pieni. Korjausrakentamisen koetaan koskevan ainoastaan historiallisesti merkittäviä yksittäisiä rakennuksia, kun todellisuudessa se kuuluu jokaisen rakennuksen ylläpitoon ja elinkaaren eri vaiheisiin.

Diplomityöni taustalla on myös henkilökohtainen tarve aidosti paneutua kohteeseeni ja suunnitteluratkaisujeni peruste- luihin. Koen arkkitehtuurin kokonaisuuden hallinnan alana, jossa tulee pystyä perustelemaan suunnitteluratkaisut kattavasti. Tutkiel- maosioissani paneudun suunnittelutehtävän aihepiireihin löytääk- seni faktatietoon perustuvan suunnan työlleni. Tutkielmaosioni osoittaakin tehtävän ratkaisulle suunnittelun lähtötilanteen sekä nostaa esille suunnittelun kannalta tärkeitä seikkoja. Tutkielmani on suunnittelukeskeinen eikä pyri tuottamaan uutta tietoa.

Suunnittelukohteeni on kompleksinen yhdistelmä huomioon otettavia seikkoja. Suunnittelukohde sijaitsee Tampereen keskustan tuntumassa historiallisesti merkittävällä Kalevan asuinalueella.

Läheltä kulkeva uusi raitiovaunulinjasto parantaa yhteyksiä ja lisää alueen houkuttelevuutta. Tämä luo myös paineita sen tiivistymi- selle. Suunnittelukilpailu painotti kaupunkikuvallista ilmettä tärkeän sijainnin vuoksi. Suunnitelmalta vaadittiin myös ilmastoystävälli- syyttä ja vähähiilisyyttä.

Tehtävänannon mainitsema vähähiilisyyteen pyrkivä rakentaminen on nouseva tekijä rakentamisen alalla. Ilmastonmuu- tosta ja sen kautta maapallon olojen muutosta kiihdyttävät kasvihuo- nepäästöt, näistä huomattavimpana hiilidioksidipäästöt. Rakennettu ympäristö tuottaa rakentamisen ja käytön vuoksi tästä jopa puolet, tehden siitä ilmastonmuutoksen kannalta vaikuttavimman päästö- lähteen. Hiilidioksidipäästöt rakentamisessa on ajankohtainen aihe viimeaikaisten laskentakeinojen kehittyessä ja sen huomioon ottamisessa uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Hiilipääs- töihin puuttuminen lainsäädön tasolta asti tulee muuttamaan koko rakennusalan painopistettä.

Kilpailun voittajatyön perusteella lähdetään luomaan asemakaava- muutosta sekä mahdollisesti tulevaa toteutussuunnittelua. Tämän vuoksi koen jo kilpailuehdotuksen olevan vastuullinen hyvästä eli perustellusta suunnitteluratkaisusta. Kun vaaditaan ilmastoystäväl- listä tai ekologisesti kestävää ratkaisua, on sen taustalla oltava tietoa.

Kestävä suunnittelu, vihreä rakentaminen ja ekologia ovat termejä, joita käytetään helposti ja usein ilman perusteluja. Purkamisen ja korjaamisen ympäristötekijät eriävät toisistaan huomattavasti, jolloin myös valitun suunnittelun lähtötilanteen tulee olla perusteltu.

Arkkitehti sijoittuu tässä kontekstissa kaupunkien ja rakennusten suunnittelijana uusiin saappaisiin; jo valmiiksi monisyisen suunnit- telun oheen on tullut myös tarve tiedostaa suunnitelman ympäristö- kuorma. Uuden tekijän lisääminen yhtälöön muuttaa väistämättäkin työnkuvaa ja rakennussuunnittelun lopputulosta.

Osa A Taustatutkielma

Aloitan tutkielmaosioni suuntaamalla huomion ajankohtaisiin arkkitehdin työhön vaikuttaviin yhteiskunnallisiin seikkoihin. Esittelen viimeaikaisia muutoksia lainsäädännössä, jotka muokaavat Suomen rakentamisen painotusta ympäristöystävällisempään suuntaan.

Mainitsen myös viimeaikaisia ilmastopoliittisia keinoja Suomen pyrkiessä madaltamaan hiilidioksidipäästöjä.

1. Tarkastelukulma

Tällä hetkellä on voimassa vuonna 2000 käyttön otettu maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL). Tähän on tullut myös muutoksia ja tarken- nuksia koko sen voimassaolon aikana. Uuden MRL:n on tavoitteena valmistua hallitukselle esiteltäväksi vuoden 2021 loppuun mennessä.

Laki tulee huomioimaan sisällössään yhteiskunnallisia ilmiöt kuten ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen, liikkumisen muutokset ja puhtaan energian käyttöön siirtymisen. Sen lisäksi se käsittelee alueiden ja rakentamisen laatua sekä kestävää kehitystä, ja näiden vastuukysymyksiä. (mrluudistus.fi, 2020)

Uusi Maankayttö- ja rakennuslaki pitää sisällään Kestävän kehityksen periaatteen, jonka tavoite on antaa ympäristölle aiempaa vahvempi asema, kun tehdään kaavoitusratkaisuja. Lain tärkeimmät tavoitteet käsittelevät aiempaa parempaan ympäristöön pyrkimistä asumisen, työn sekä vapaa-ajan osalla. Näiden lisäksi lailla tavoitel- laan entistä laadukkaampia, toimivampia, turvallisempia ja terveel- lisempiä asuntoja. Se tavoittelee myös luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen sekä ympäristön kauneuden ja kulttuuriarvojen säilyttämistä, joihin liittyvät myös ympäristönsuojelu ja luonnonva- rojen säästeliäs käyttö.

Matti Kuittisen vuonna 2019 tekemän Ympäristöministe- riön julkaisun mukaan Suomen ilmastopoliittiset tavoitteet voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen; vuonna 2025 Suomi on johtava kiertota- lousmaa, vuonna 2035 Suomi on hiilineutraali maa ja vuonna 2045 Suomi on täysin hiilinegatiivinen maa. Julkaisun mukaan hiilipääs- töjen nopeutuneet vähennystavoitteet näkyvät rakentamisessa ja tavoitteet vaativat nopeita toimia. Suomi pyrkii puolittamaan rakenne- tusta ympäristöstä johtuvat hiilipäästöt 2025 mennessä. Tämä vaatii toteutuakseen mittaviakin muutoksia rakentamisen tapoihin ja sen suunnitteluun. Elinkaariarviot ja hiilipäästöjen laskenta, arviointi sekä suunnitelmallinen pienentäminen tullaan liittämään osaksi uutta lainsäädäntöä ja rakennusmääräyksiä. (RT, Ilmastonmuutos.

Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä, 2020) Tämä tulee näyttäytymään rakennuskohtaisena hiilibudjettina, jonka sisällä tulee pysyä, jotta rakennukselle myönnetään rakennuslupa.

Suomen ympäristöpolitiikka tulee vaikuttamaan arkkitehdin työnkuvaan sekä koulutukseen mainittujen muutosten vuoksi jo lähitulevaisuudessa. Rakennuslupavaiheen vaadittu hiilidioiksidi- päästöjen laskenta ja rajoitus tulee vaikuttamaan rakennustapaan sekä -materiaaleihin sekä vaatimaan uusia innovaatioita. Arkkitehdin tulee pystyä suunnittelemaan vähähiilistä rakentamista ja ottamaan suunnittelemansa kohteen päästöt huomioon.

1.1 Rakentamisen muutokset ja

arkkitehti

2020

PUOLITETUT HIILIPÄÄSTÖT RAKENTAMISEN

HIILIPÄÄSTÖT KESTÄMÄTTÖMÄLLÄ

TASOLLA

PÄÄSTÖT JA NIELUT YHTÄ SUURET

PÄÄSTÖT NIELUJA PIENEMMÄT

HIILIPÄÄSTÖT

HIILINEUTRAALI HIILINEGATIIVINEN

0 CO2

HIILINIELUT

2035

2045

SUOMEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN HIILIPÄÄSTÖTAVOITTEET LÄHITULEVAISUUDESSA.

kestävyyden termi koostuu laajasta skaalasta tekijöitä. Yleisesti tunnustettu merkitys sille on seuraava: ’Improving the quality of human life while living within the carrying capacity of supporting eco-systems.’ (’Ihmiskunnan elämänlaadun parantaminen pysyen ympäröivien ekosysteemien kantokyvyn sisällä.’) (UCN/UNEP/WWF, 1991, s. 11)

Yhdistyneiden kansakuntien YK:n mukaan kestävä rakenta- minen koostuu kolmesta tekijästä; ekologisesta, taloudellisesta sekä sosiaalisesta kestävyydestä. Rakentamisen ekologinen kestävyys tulee olemaan päällimmäisenä teemana diplomityössäni aiheen ajankohtaisuuden vuoksi, joten painotan kestävyyden tarkastelun pääosin siihen. Sosiaalinen kestävyys tulee tarkemmin tarkastelta- vaksi suunnittelukohteeni tarkemmassa tutkimuksessa.

Green Building Council Finlandin GBCF:n mukaan rakenta- misen ekologinen kestävyys pitää sisällään yhdyskuntarakenteen ekologisuuden, resurssitehokkuuden sekä energiatehokkuuden.

Yhdyskuntarakenteen kestävyyteen liittyviä asioita ovat olosuhteiden huomiointi maankäytössä (ilmasto, topografia) sekä maankäytön optimointi niin, että kaupunkirakenne on tiivistä ja tila on hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän liittyy myös julkisen liikenteen käyttöön sekä hyötyliikuntaan kannustava suunnittelu sekä luonto- alueiden säilyttäminen. Reurssitehokkuus pyrkii luonnonvarojen kestävään käyttöön materiaalivalinnoilla sekä materiaalien kierrä- tyksellä ja rakentamisen tarpeen minimoinnilla. Energiatehokkuus liittyy rakennusten energiatalouteen, ekologisiin energiamuotoihin ja energian optimaaliseen käyttöön.

Rakentamisen taloudellinen kestävyys GBCF:n mukaan kertoo kustannusten optimoinnista ja kannattavista investoinneista sekä tarpeellisesta aluekehityksestä. Aluekehitys pyrkii kohdealueen taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen esimerkiksi monimuotoisen yrityskannan ja terveen kilpailun ylläpidolla. Taloudellinen kestävyys pyrkii olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntämiseen ja kestävään parantamiseen.

Sosiaalisesti kestävä rakentaminen ja aluekehitys keskittyy GBCF:n rajauksen mukaan ympäristön laatutekijöihin ja tasa-arvoi- suuteen sekä maiseman ja kulttuuriympäristön suojeluun. Alueen kulttuuriympäristön suojeluun ja säilyttämiseen kuuluu paikan identiteetin vahvistaminen, pitäen sisällään ulkoilu- ja kaupunki- kulttuurin ja lähiluontoalueet. Laatutekijöitä ovat rakentamisen terveellisyys ja turvallisuus sekä viihtyisyys. Rakennetun ympäristön esteettömyys sekä syrjimättömyys vaikuttavat alueen tasa-arvoisuu- teen. Asumisessa sosiaalinen kestävyys näyttäytyy asumistapojen moninaisuudella, joka tukee sosiaalista kanssakäymistä. Asumisen arjen sujuvuus huomioidaan palvelujen saavutettavuudella ja eri ihmisryhmien tarpeiden huomioinnilla.

1.2 Kestävästä rakentamisesta

1.2.1 Ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys

TALOUS YMPÄRISTÖ

KULTTUURIYMPÄRISTÖ RESURSSITEHOKKUUS

PALVELUT

ELINKAARITUOTOT

ELINYMPÄRISTÖ TURVALLISUUS

TERVEELLISYYS VIIHTYISYYS TASA-ARVOISUUS

LUONNONVARAT ENERGIA

MAISEMARAKENNE INFRASTRUKTUURI

LIIKENNEJÄRJESTELMÄ

TEHDASVAIHE

KUMULATIIVISET PÄÄSTÖT VUOSITTAIN NÄYTTÄVÄN HIILIPIIKIN MERKITYKSEN.

(BRUCE-HYRKÄS, 2020)

t CO2

VUOTTA

MATERIAALIEN JA RAKENTAMISEN KUMULATIIVINEN HIILIJALANJÄLKI ENERGIANKÄYTÖN KUMULATIIVINEN HIILIJALANJÄLKI

RAKENTAMISVAIHE KÄYTTÖVAIHE PURKUVAIHE

MATERIAALIT

KAUPUNKI- JA MAISEMAKUVA PÄÄSTÖT

BIODIVERSITEETTI ÄÄNIMAISEMA EKOSYSTEEMIT ELINKAARIKUSTANNUKSET

INVESTOINNIT KANNATTAVUUS

IHMINEN

Rakennetun ympäristön ekologisen kestävyyden tarkastelu tapahtuu enenevissä määrin tarkastelemalla hiilidioksidipäästöjä. Rakennettu ympäristö on vastuussa n. 40% maapallon kasvihuonepäästöistä.

Päästöjä syntyy ympäristön rakentamisesta ja siihen yhdistettä- vissä olevasta liikenteestä. Päästöihin lasketaan myös rakennusten kulutus, eli Suomessa pääosin lämmitys sekä sähkö. Tämän lisäksi päästöihin lasketaan korjaustyöt sekä purkamisen aiheuttamat päästöt.

Kuittisen rakennusten vähähiilisyyden laskentamene- telmästä kirjoitetun julkaisun mukaan rakennuksen hiilipäästöt lasketaan yleisesti neljän vaiheen kautta: Hiilipäästöt rakentamisen työmaavaiheen vuoksi, käytön, korjauksen ja kunnostuksen vuoksi sekä purkamisesta johtuvat päästöt.

Rakennusvaiheen päästöt syntyvät rakennustuotteiden ja -materiaalien valmistuksesta ja niiden kuljetuksesta työmaalle sekä työmaan päästöistä. Rakennustuotteiden päästöiksi lasketaan yhteen raaka-aineen hankinta, sen kuljetus ja tuotteen valmistus.

Käytönaikaiset päästöt syntyvät rakennuksen tavallisesta käytöstä, johon lasketaan energian ja vedenkäyttö sekä muu talotekniikka.

Käytönaikaisiin päästöihin lasketaan myös huoltotyöt ja remontit sekä korjaukset, jotka uuden rakennuskohteen tilanteessa arvioi- daan tilastoinnin perusteella. Purkamisesta syntyvät päästöt liittyvät purkutyömaan päästöistä, materiaalien kuljetuksesta ja jätteen jatkokäsittelystä ja loppusijoituksesta.

Kun lasketaan yksittäisen kohteen hiilipäästöjä, lasketaan sen hiilijalanjälki sekä hiilikädenjälki. Vähähiilinen rakennus omaa elinkaarensa ajalta pienen hiilijalanjäljen ja suuren hiilikädenjäljen.

Hiilijalanjälki kertoo sen rakentamisen vuoksi tuotetut hiilipäästöt. Se kertoo kilomääränä (kgCO2) sen hiilidioksidin massan, joka vapautuu ilmakehään sen olomassaolon aikana sen rakentamisen, käytön ja huollon sekä purkamisen aiheuttamista seikoista. Hiilikädenjälki taas kertoo kilomääränä (kgCO2) kuinka paljon rakennuksen materi- aalit sitovat hiiltä pois ilmakehästä. Rakennuksen hiilijalanjälkeä ja -kädenjälkeä ei lasketa yhteen. (RT, Ilmastonmuutos. 2020)

Uusi rakennus aiheuttaa aina elinkaarensa alkuvaiheessa rakentamisesta syntyvän hiilipiikin. (RT, Ilmastonmuutos. 2020) Tämä tarkoittaa suuria hiilipäästöjä käytettyjen materiaalien sekä rakennustyömaan päästöjen vuoksi. Hiilipiikki tasoittuu rakennuksen elinkaaren aikana käyttövaiheen päästöjen ollessa pienempiä. Tämän vuoksi pidempi-ikäinen rakennus on aina vähähiilisempi.

1.2.2 Hiilidioksidipäästöt ekologisen rakentamisen mittarina

KESTÄVÄN RAKENTAMISEN OSA-ALUEET.

(GBC FINLAND, 2015)

RAKENNUKSEN ELINKAAREN NELJÄ VAIHETTA TUOTTAVAT HIILIPÄÄSTÖJÄ ERI TAVOIN (KUITTINEN, 2019)

2. Vanhentuminen

Vanhentunut, eng. ‘obsolete’ kuvaa asian, käyttöesineen, ajatuksen tai rakennuksen olevan käyttöikänsä lopussa, loppuun kulutettu, ei enää käytössä tai käytännöllinen. Tekniikan, kehityksen tai kulutta- jakunnan vaatimustason noustessa asia ei enää täytä tehtäväänsä.

(Thomsen, van der Flier, s.3, 2011)

Suunnittelukohteeni on vanhentunut ja arkkitehtuurikilpai- lulla etsitään sen uudistamiseen vaihtoehtoja. Tässä kappaleessa aloitan tarkastelemalla rakennusten vanhentumista ja uudistusten tarvetta. Analysoin sen kautta suunnittelukohteeni vanhentuneet ominaisuudet. Tämä antaa vaihtoehtojen esittelyyn rajauksen ja suuntaa huomion kohteelle ominaisiin uudistettaviin seikkoihin.

Kappaleen loppuosiossa tarkastelen vanhentumisen etenemistä purkupäätöksiin ja purkamista Suomessa.

2.1 Rakennetun ympäristön vanhentuminen

Rakennetussa ympäristössä asioiden vanhentuminen näyttäytyy haasteena usein laajassa mittakaavassa. Rakennus on monimut- kainen yhdistelmä eri materiaaleja, jotka voivat itsenään tai yhdistel- minä vanhentua. Thomsenin ja van der Flierin vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan vanhentuminen voi näyttäytyä rakennusma- teriaalien, -osien, -elementtien, -järjestelmien vanhentumisena rakennuksessa tai alueellisesti laajemmin rakennuksen, korttelin tai jopa kaupunginosan vanhentumisena.

Vanhentuminen voidaan luokitella eri tavoin. Thomsen ja van der Flier luokittelevat tutkimuksessaan vanhentumisen rakennetussa ympäristössä tekniseen ja toiminnalliseen tai taloudelliseen vanhen- tumiseen. Näiden lisäksi puhutaan myös sosiaalisesta vanhentumi- sesta. Tekninen vanhentuminen ja siitä johtuvat kalliit kunnostuksen tarpeet voivat osaltaan vaikuttaa taloudelliseen vanhentumiseen.

Toiminnallisilta kannoilta rakennus itsessään tai sitä ympäröivä kortteli tai alue voivat vanhentua. Tämä tarkoittaa esimerkiksi käyttö- tarkoituksen tai tiiviyden olevan alueen muuttuneeseen tarpeeseen nähden väärä. Näiden lisäksi sosiaalinen vanhentuminen mittaa houkuttelevuuden ja suosion laskua. Tämä koetaan esimerkiksi alueilla, jotka eivät houkuttele enää uusia asukkaita, yrityksiä ja toimijoita.

Asuinrakennuksen tekninen vanhentuminen tarkoittaa yleensä peruskorjauksen tarvetta. Peruskorjaus tarkoittaa mittavaa rakennuksen korjausta. Peruskorjauksen laajuus riippuu kohteen tarpeista, mutta rakennuksesta säilytetään vähintään runko ja perustukset. Usein osa rakennuksen tiloista, järjestelmistä ja rakenteista jää ennalleen. Peruskorjausten tarpeen aikataulua voi nopeuttaa myös kiinteistönpidon vaihteleva laatu. Teknistä vanhen- tumista on myös käyttöturvallisuuden ja asuinviihtyisyyden vanhen- tuminen. Ympäristöministeriön asetus käyttöturvallisuudesta toteaa tämän tarkoittavan yleensä tarvetta täyttää nykyiset esteettömyys- vaatimukset. Tähän voi kuulua hissin lisääminen kerrostalossa sekä kulkuaukkojen koon tarkasteminen.

Viimeisimpänä vuosikymmenenä erityisesti rakennuksen käytön ekologiseen kestävyyteen on tullut uusia säädöksiä. Tekninen vanhentuminen näyttäytyy näin energiatehokkuuden parantamisen tarpeina, sillä energian käytön vaatimukset ovat kiristyneet. Energia- tehokkuutta lisätään yleisesti ehkäisemällä lämpöenergian hukkaa.

Tämä voidaan toteuttaa rakennuksen lämmitetyn osan tiivistämisellä lisäämällä ulkovaipan eristeiden määrää sekä ikkunoiden ja ovien uusimisella. Putkiremontin yhteydessä voidaan lisätä jäteveden lämmönkerääjät ja vedenkulutuksen mittarit. (Soikkeli,Koiso-Kant- tila, Sorri, s. 56-62, 2014)

Valtion teknilliselle tutkimuskeskukselle Vainion, Lahden- perän ja Vareksen vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan taloudel- liset vanhentumisen ongelmat rakennuksissa näyttäytyvät etenkin vähemmän houkuttelevilla alueilla, jossa asukkaiden määrä taantuu.

Näin ollen myös asumistulot taloyhtiössä pienenevät ja mahdolli- suudet korjauksiin ja teknisen vanhentumisen estämiseen heiken- tyvät. Vanhentuvat ja kunnostuksen tarpeessa olevat rakennukset vaativat tietyssä iässä hintavan peruskorjauksen. Tutkimuksen mukaan kunnostusten hinnat eivät välttämättä vaikuta silti positii- visesti alueen tai asuntojen houkuttelevuuteen, kun asunnontarve alueella on muutoinkin hiipunut. Näin kiinnostus vanhan kunnos- tamiseen laskee, kun remontteihin käytetyt varat eivät valttämättä nosta kiinteistön arvoa.

Asuinrakennuksissa sosiaalinen vanhentuminen on ennustettavissa ja se voi tapahtua nopeastikin. Thomsen ja van der Flier listaavat, että teknologian kehitys, nousevat asumisen standardit ja kasvava elintaso nostavat hyväksytyn ja halutun asunnon luokit- telua. Ilman huoltotöitä ja uudistuksia rakennuksen suorituskyky ei kohtaa kysyntää ja sen palvelukyky putoaa alle hyväksytyn ja halutun.

Näin sen elinkaaren toteutunut käyttövaihe lyhenee odotetusta tai suunnitellusta käyttövaiheesta.

2.1.1 Asuinrakennusten vanhentuminen

RAKENTEELLINEN

HOUKUTTELEVUUS SIJAINTI ASUMISEN STANDARDIT

ASUINRAKENNUKSEN VANHENEMISEN TAPOJA.

VÄHENTYNEET TALOYHTIÖN TUOTOT HINTAVAT KORJAUSURAKAT KIINTEISTÖN ARVOA EI SAADA NOUSEMAAN

EKOLOGINEN TOIMINNALLINEN

TALOUDELLINEN

TEKNINEN

SOSIAALINEN

2.1.2 Vanhentumisen estäminen

Vanhentuminen on usein hitaasti etenevä prosessi, jonka eri mittakaavat sekä vaikutukset tulee huomioda ja joihin reagoida jo hyvissä ajoin. Vanhentumisen minimointi ja estäminen kaikkien mahdollisuuksien mukaan kuuluu ehdottomana taitona rakennus- kannan suunnittelijoille ja kehittäjille sekä kiinteistönhoitajille.

Tämä ei kuitenkaan toteudu hollantilaisten tutkimusten mukaan.

Kohlerin ja Hasslerin vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin olemassaolevan rakennuskannan arvostuksen ja tietouden olevan pientä arkkitehtuurin alalla. Tämä ilmiö on huomattavissa erityi- sesti sotienjälkeisessä, tavanomaisessa rakennuskannassa, joka jättää monumenttirakennukset sekä vanhemmat arvorakennukset tutkimuksen ulkopuolelle. Rakennusinsinöörien sekä arkkitehtien osaaminen painottuu eniten uusien rakennusten suunnitteluun.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että opetus alan kouluissa on myös entistä eksklusiivisemmin uuden rakennuskannan suunnittelua.

Olevan rakennuskannan tunteminen ja ammattikunnan osaaminen vaihtelee maittain sekä yksilöittäin suuresti.

Rakennus itsessään on suuri sijoitus, jolloin sen vanhen- tumisen estämiseksi tehdyt kunnostustyöt ovat aina säästöä.

Thomsenin ja van der Flierin vuonna 2011 tekemässä tutkimuk- sessa todettiin, että rakennuksen elinkaaren aikaiset kustannukset ovat usein moninkertaiset sen alkuperäisiin rakentamisen kustan- nuksiin verrattuna. Kustannusten hallitsemiseksi ainoa tapa ovat ennaltaehkäisevät työt ja jatkuva huolto. Tutkimus toteaa, että rakennus on monimutkainen ihmisen luoma hyödyke, joka ei toimi ilman jatkuvaa huoltoa ja kunnossapitoa. Näin ollen vanhentuminen johtuu rakennuksen käyttäjien toimista tai toimimatta jättämisestä.

Rahallisen sijoituksen lisäksi rakennuskannassa on kiinni myös muita resursseja. Käytetyt luonnonvarat sekä työtunnit ovat materiaalisia sekä sosiaalisia sijoituksia.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että Suomen kansallisvarallisuu- desta kaksi kolmasosaa on rakennetussa ympäristössä, josta taas kaksi kolmasosaa on rakennuksissa. Näin ollen rakennusten vanhen- tuminen on uhka kuntien sekä veronmaksajien taloudelle. Rakennus- kannan ylläpidon pitkäjänteisyyden puuttuminen laskee kiinteistöjen arvoa ja Suomen asuntovarallisuutta.

2.2 Suunnittelukorttelin vanhentuminen

Esimerkki monitahoisesti vanhentuneesta kohteesta on diplomityöni suunnittelukohde vanha Domus. Opiskelija-asuntola on vanhentunut useammalta osin. Näitä voi luokitella tekniseen vanhentumiseen ja erityisesti sosiaaliseen vanhentumiseen ja houkuttelevuuden sekä asuinviihtyisyyden laskuun. Kohteesta järjestetyn kilpailun taustalla on tarve uudistaa vanhan Domuksen asuntolakortteli sekä lisätä tontin tehokkuutta. Esittelen kohteen kilpailun laajemmat kaupun- kikuvalliset sekä arkkitehtoniset vaatimukset suunnitelmaosiossa.

Tässä kappaleessa esitän kohteen suunnitelman lähtökohtaan vaikuttavia uudistusta vaativia seikkoja.

60-vuotta täyttänyt kortteli on suhteellisen huonossa kunnossa ja vaatii vähintään korjaustöitä. Kilpailun osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on maininta siitä, että kortteli on teknisen käyttöikänsä päässä. Kuitenkaan kuntoarvioita ei ole tehty muuten kuin kosteuden ja homeen tarkastamiseksi, eikä ongelmia näiltä osin ilmennyt. TOAS:in hankekehitysjohtaja Juhani Puhakan mukaan ei ole löytynyt syitä, etteikö rakennuksia voisi korjata. Teknisellä vanhentumisella oletan paremman tiedon puutteessa tarkoitettavan tarvittavaa peruskorjausta, energiatehokkuuden lisäämistä sekä huonokuntoisten julkisivujen uusimista. Rakennuksista vain yhdessä on hissi, joten sen käyttöturvallisuus on myös vanhentunut. Kilpai- luohjelma vaatii esteettömyyttä ainoastaan 5%:iin asunnoista, joten hissien lisäämiseen ei ole suoranaista pakotetta.

Suurin ongelma asuntolan nykymuodossa on kuitenkin toiminnallinen vanhentuminen. Asuntojen laatu ja varustelu eivät vastaa enää kysyntään, ja Puhakan mukaan asuntoja on jonkin verran tyhjillään osan vuodesta. Asunnot ovat suurimmaksi osin soluasun- toja, jotka eivät ole enää toivottuja asumismuotona. Kortteli on myös sosiaalisesti vanhentunut, mikä näkyy asuinympäristön heikenty- neenä houkuttelevuutena ja viihtyisyytenä.

Kortteli sijaitsee Tampereella keskustan läheisyydessä.

Alue on haluttua ja entisestäänkin parenevat liikenneyhteydet luovat tarpeen korttelin tehokkuuden nostamiseen. Yhteiskunnal- liset muutokset korttelin lähiympäristössä ja liikenteessä vaikuttavat näin osaltaan korttelin vanhentumiseen. Myös kilpailuohjelma vaatii tontin kehitystä asumisen runsaalla lisäämisellä.

Vanhentumisen huomiotta jättäminen johtaa yleensä rakennuksen purkuun. Riittävän pitkälle edennyt vanhentuminen tekee korjausten ja uudistusten teon mahdottomaksi tai epäkannattavaksi. Hollanti- laisen Thomsenin ja van der Flierin vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan vanhentuminen ei kuitenkaan ole välttämättä lopullinen syy purkuun muiden syiden painaessa päätöstä tehdessä. Toisaalta purku ei myöskään ole ainoa ratkaisu vanhentuneelle rakennuk- selle. Päätökseen vaikuttavat motiivit ovat tapauskohtaisia. Kohteen joidenkin osa-alueiden vanhentuminen on silti yleisesti selittävä tekijä purkamiseen.

Suomessa on yhteensä noin puolitoista miljoonaa rakennusta, joista suurin osa on melko nuoria iältään, ja Suomen rakennuskanta on kokonaisuudessaan Euroopan nuorimpia. Vain 4-5% rakennuskannasta on rakennettu ennen 1920-lukua. Silti Huuhkan ja Lahdensivun vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa, Alankomaden lisäksi, puretaan rakennuksia vanhentu- neina eniten Euroopassa.

Purkamisen tautatekijöiden tarkastelu valottaa purkavan uusrakentamisen problematiikkaa. Suomen purkupäätöksiä tai purkavan uusrakentamisen ja korjausrakentamisen vertailua ei ole pidemmälle tutkittu, jonka vuoksi tarkastelen aihetta laajemmin ja teen sen pohjalta johtopäätökset suunnittelukohdettani koskien.

Käsittelen Suomen rakennuskannan purkamisen määriä 2014 tehdyn tutkimuksen avulla, jossa käsitellään ajanjaksoa 2000-2012. Vastaa- vanlaajuista tietokantaa ei ole 2010-luvun puretuista rakennuksista, mutta koska suunta on säilynyt samana, koen aiemman tutkimuksen antavan tarpeeksi vahvan viitekehyksen.

2.3 Vanhentumisesta purkuun

2.3.1 Purettujen rakennusten profilointi

Suomessa purettiin rakennuksia vuosina 2000–2012 yhteensä 50 818.

Suomen koko rakennuskanta kattaa n. 1,5 miljoonaa rakennusta, jolloin purettujen osuus kaikista on n. 3%. Huuhkan ja Lahden- sivun vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan kaikista puretuista rakennuksista tutkitulla ajanjaksolla 2000-2012 eniten oli purettu 1950-70-luvuilla rakennettuja rakennuksia. Lukumäärältään ne edustavat 46% kaikista puretuista rakennuksista ja pinta-alaltaan 55% kaikista puretuista rakennuksista. Puretuista rakennuksista huomattava osa oli siis tätä suhteellisen nuorta 40-60 -vuotiasta rakennuskantaa. Suomen rakennuskannassa se tarkoittaa sotien jälkeistä rakentamisen ajanjaksoa.

Huuhkan ja Lahdensivun tutkimus tarkastelee Suomessa purettujen rakennusten elinkaaren pituutta. Keskimääräinen puretun rakennuksen ikä oli asuinrakennuksella 58 vuotta ja muulla kuin asuinrakennuksella 43 vuotta. Puretuista rakennuksista asuinraken- nuksia oli lähes puolet. Alhaisimmat rakennusten iät olivat maatalo- usrakennuksilla ja varastoilla (32 ja 35 vuotta) ja huomattavan matala ikä asuinrakentamisen kohteista oli myös asuntoloilla, joiden purkuikä oli keskimäärin vain 36 vuotta. Pitkäikäisimpiä puretuista kohteista olivat omakotitalot sekä kerrostalot, jotka purettiin keskimäärin 64 ja 62 vuoden iässä.

Puretut rakennukset analysoitiin tutkimuksessa myös sijaintinsa perusteella. Jaottelu väkimäärältään kasvavan kaupungin, kutistuvan kaupungin sekä tasaisena pysyvän kaupungin välillä antaa suuntaa myös purkupäätökseen johtavista syistä. Kaikista puretuista rakennuksista 61% purettiin kasvavan kaupungin alueella, tasaisena pysyvän kaupungin alueella 8% ja kutistuvan kaupungin alueella 30%.

Rakennustyypeittäin tutkimuksessa erotelluista eniten erosivat asuinkerrostalojen purkumäärät. Määrällisesti kasvavan kaupungin alueella purettiin 70 %, tasaisena pysyvän kaupungin alueella 4% ja kutistuvan kaupungin alueella 24 % kaikista puretuista asuinkerrostaloista.

Puretuista kohteista pitkäikäisimpiä ovat asuntoraken- nukset niiden välttämättömyyden vuoksi. Asuinrakennuksen jatkuva käytössäolo myös tarkoittaa sen ylläpitoa, joka estää vanhentu- mista. Kuitenkaan tämä teoria ei ulotu purettujen kohteiden sijainnin tarkasteluun, sillä kasvavassa kaupungissa, jossa asuntoja tarvitaan, puretaan eniten. Kutistuvassa kaupungissa puretaan tyhjäksi jäävät rakennukset, mutta kasvavassa kaupungissa voi olettaa purkamisen tapahtuvan uusien rakennushankkeiden alta. Tasaisena pysyvä kaupunki ei vaadi paljoakaan purkamista, joka vahvistaa aiemman oletuksen.

62%

KASVAVAN KAUPUNGIN ALUE

70%

KASVAVAN KAUPUNGIN ALUE

30%

KUTISTUVAN KAUPUNGIN ALUE

24%

KUTISTUVAN KAUPUNGIN ALUE 8%

TASAISENA PYSYVÄN KAUPUNGIN ALUE

4%

TASAISENA PYSYVÄN KAUPUNGIN ALUE

IKÄ VUOSISSAIKÄ VUOSISSA OMAKOTITALOT RIVITALOT ASUINKERROS- TALOT ASUINTOLAT LOMA-AJAN ASUNNOT LIIKE- JA TOIMISTO- TALOT MAATALOUS- RAKENNUSKET TEOLLISUUS- RAKENNUKSET VARASTO- RAKENNUKSET MUUT RAKENNUKSET

20 20

ASUINRAKENNUKSET MUUT KUIN ASUINRAKENNUKSET

40 40

60 60

PURETTUJEN ASUINKERROSTALOJEN SIJAINNIT KAUPUNKIKEHITYKSEN MUKAAN.

(HUUHKA, LAHDENSIVU, 2014)

PURETTUJEN RAKENNUSTEN IÄT TYYPEITTÄIN.

(HUUHKA, LHDENSIVU, 2014) KAIKKIEN PURETTUJEN RAKENNUSTEN SIJAINNIT

KAUPUNKIKEHITYKSEN MUKAAN.

(HUUHKA, LAHDENSIVU, 2014)

Huuhkan ja Lahdensivun tutkimuksessa Suomessa 2000-12 purettujen rakennusten purkamispäätökseen johtaneet syyt luokitel- tiin neljään kategoriaan. Rakennus puretaan väestön muutoksen ja liikkeen vuoksi, uuden rakennuksen tieltä, rakennuksen tarpeiden tai käyttötavan muuttuessa ja tilanteissa, joissa ylläolevat eivät vaikuta.

Syitä voi yhdellä kohteella olla useampia.

Syitä asuinkerrostalojen purkamiselle löytyvät paljolti muuttoliikkeestä ja tämän kautta asuntojen tarpeesta. Tyhjenevä kaupunki menettää asukkaitaan ja tarpeettomat asunnot on taloudel- lisempaa purkaa, niiden aiheuttaessa lisääntyvästi kuluja ikäänty- essään. Kasvava kaupunki tarvitsee lisää asuntoja ja väljät lähiöt kohtaavat purkavaa uusrakentamista. Huuhkan ja Lahdensivun 2014 tutkimuksen tilastot Suomen muuttovoittoisten ja muuttotap- piota kärsivien kaupunkien purettujen asuinkerrostalojen määristä kertovat tästä; kasvavan kaupunkirakenteen alueella purettuja rakennuksia oli tyhjenevän kaupunkirakenteeseen verrattuna kolmin- kertainen määrä. Kuitenkin vähiten purettiin väestömäärältään tasaisena pysyvän kaupungin alueella. Tasaisena pysyvä kaupunki pitää asukasmäärän samankaltaisena, jolloin tarpeita lisätilalle on hallitusti ja toisaalta olemassaoleva tila pysyy käytössä. Vähäinen- purkumäärä viittaa olettamukseen, että rakennuskannan fyysinen laatu ei ole liian heikkoa ja toimii tehtävässään.

Huuhkan ja Lahdensivun tutkimus esittää, että purkamisen syyt, jotka eivät liity purkamiseen uuden rakennuksen teltä, löytyvät keskeisesti kutistuvan kaupungin alueen rakennuskannan taloudel- lisista haasteista. Alueen vanhentuessa kaupungin väkimäärän ja asunnontarpeen pienentyessä, vanhentuvat herkästi myös rakennukset ensin taloudellisesti ja kunnostusten tarpeiden myötä myös teknisesti. Tällaisissa tapauksissa elinkaaren loppu koetaan parhaaksi tai välttämättömäksi ratkaisuksi.

Osasyy purkutuomioihin Suomessa löytyy myös rakennus- kannasta itsestään. Suurin osa Suomen asuinkerrostalokannasta on rakennettu 1960-70 -luvuilla, jolloin kaupungistuminen ja betonitek- niikan kehitys mahdollisti asuntojen massatuotannon. Suurin osa näistä kerrostaloista on myös suunniteltu kestämään vain 30 vuotta, joten ne ovat jo iällään ylittäneet sen. Tämä tuo kunnostustyöt haastavammiksi ja usein kalliimmiksi, eikä sille nähdä aina riittäviä perusteita.

Rakennuksen purkamisen syynä harvoin on sen ikääntyminen ja pois käytöstä jääminen tai luonnollinen tuhoutuminen. Voidaan huomata, ettei purkamispäätöksen syynä ole myöskään aina sen huono kunto tai ikä. Thomsenin ja van der Flierin vuonna 2010 tehdyssä tutkimuk- sessa on havaittu, että purkupäätöksiin vaikuttavat enemmän rakennuksen rakennustapa sekä sen taloyhtiön hallinnolliset syyt.

Arvokkaina pidetyillä rakennuksilla voi olla moninkertaisen pituinen elinkaari tavanomaisempaan rakennuskantaan nähden. Kohlerin ja Hasslerin vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa myös havaittiin, että pidempään pärjäävät rakennukset, jotka ovat kooltaan suurempia ja käyttötavaltaan muunneltavampia kuin pienemmät ja yksipuoliseen käyttöön suunnitellut rakennukset.

Thomsenin ja van der Flierin tutkimuksessa rakennusten omistajien syyt rakennusten purkupäätöksiin voitiin jakaa kahteen pääteemaan, fyysiseen ja taloudelliseen laatuun. Tällöin purkusyynä saattoi olla rakennusten fyysinen laatu ja kunto, jotka eivät täytä enää vaatimuksia. Tähän vaikuttavat sekä tekninen vanhentuminen, että toiminnallinen vanhentuminen. Fyysinen laatu itsessään ei päde purkamisen syynä, sillä rakennuksen korjaaminen ja muokkaa- minen on lähestulkoon aina mahdollista. Toiminnallinen laatu on osa fyysistä laatua, ja tarkoittaa sen käytettävyyttä, toimivuutta käyttö- tarkoituksessaan, mukavuutta ja tehokkuutta rakennuksen tarkoite- tussa toimessa.

Fyysisen laadun lisäksi taloudellinen laatu vaikuttaa tutkimuksen mukaan kattavimmin rakennuksen käyttöikään.

Rakennuksen käytön kysynnän laskiessa rakennuksen tulevai- suus joutuu kyseenalaiseksi. Kun rahallisten investointien tuotta- vuus laskee, vaikuttaa se rakennuksen käyttöikään heikentävästi.

Sosiaalinen vanhentuminen ja houkuttelevuuden lasku heikentävät rakennuksen taloudellista laatua.

Huuhkan ja Lahdensivun vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa 2000-2012 puretuista rakennuksista vajaa puolet, 47%, purettiin uuden rakennuksen tieltä. Rakennuksia tuhoutui 6%, hylättiin 3% ja loput 44% purettiin muista syistä. Muita syitä selittävät esimerkiksi taloyhtiön rahaongelmat ja kalliit ylläpitokustannukset poismuuttoalueilla. Näistä tuhoutuneet ja hylätyt (9%) voi laskea suoraan Thomsenin ja van der Flierin luokittelulla fyysisen laadun vuoksi purettuihin. Uuden rakennuksen tieltä purettu kohde ja muiden syiden vuoksi purettu peruste kertovat laajalti taloudellisista motiiveista tai pakotteista sekä toiminnallisista laadun ongelmista.

2.3.2 Purkamisen syyt ja yhteiskunnalliset taustatekijät Suomessa

2010-

VALMISTUMISVUOSI

LUKUMÄÄRÄ KPL

6 000 4 000

2 000 47%

UUDEN RAKENNUKSEN TIELTÄ 44%

MUISTA SYISTÄ

3%

HYLÄTTIIN 6%

TUHOUTUI

8 000 10 000 12 000 14 000

2000-2009 1990-1999 1980-1989 1970-1979 1960-1969 1940-1959 1921-1939 -1920

SUOMEN ASUINKERROSTALOJEN LUKUMÄÄRÄT RAKENNUSVUODEN MUKAAN (TILASTOKESKUS, 2020)

SUOMEN PURETTUJEN RAKENNUSTEN PURKAMISEN SYYT.

(HUUHKA, LAHDENSIVU, 2014)

Rakennettu ympäristö tuottaa toiseksi suurimman määrän Suomen jätemäärästä kaivosteollisuuden jälkeen. Sen on arvioitu kattavan noin neljäsosan kaikesta Suomen jätemäärästä. Sirin vuoden 2012 tutkimuksessa on havaittu, että rakennusjätteen kokonaisuuden määrittely on haastavaa, sillä rakennetun ympäristön jätteistä iso osa syntyy eri työmailla, joissa käytännöt jätteen suhteen vaihte- levat. Jätettä käsittelevät myös eri yritykset ja osa jätteistä päätyy jopa laillisen jätehuollon ulkopuolelle.

Huuhkan vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan rakennusjätteestä korjausrakentaminen kattaa 55%, purkaminen 30% ja uudisrakentaminen 15%. Kun huomioidaan, että korjausra- kentamisen jätteestä 90% on purkujätettä, tulee yhteensä purkutoi- minnan jätemääräksi noin 80%.

Erilaiset rakentamisen purkutoiminnan parantami- seen liittyvät hankkeet ovat pyrkineet viime vuosina edistämään uudelleenkäyttöä. Myös EU:n jätedirektiivin mukaisessa etujärjes- tyksessä tulee ensisijaisesti uudelleenkäyttää rakennukset, jonka jälkeen tutkia rakennusosien uudelleenkäyttö tai kierrätys. Siitä huolimatta purettujen rakenteiden ja materiaalien käyttö uudelleen on vielä vähäistä Suomessa. Rakentamisen kiertotalous kunnissa (RANTA) -hanke vuodelta 2016 esittää, että suurimmat syyt tähän ovat materiaalien varastoinnin hankaluus ja siitä koituvat kulut. Sen lisäksi kaikkia materiaaleja ei voida uudelleenkäyttää. Tällä hetkellä uudelleenkäytettävät materiaalit ovat lähinnä eri metallit ja betoni.

Niiden käyttö on silti haasteellista, sillä usein ei ole varmuutta niiden mahdollisista haitta-aineista. Ehjänä irti saatavat kappaleet, kuten tiilet ja kiintokalusteet, on mahdollista käyttää uudestaan.

Kierrätyksestä kiertotalouteen – valtakunnallinen jätesuun- nitelma vuoteen 2023 on laadittu EU:n jätedirektiivin (2008/98/EY) vaatimuksen pohjalta. Suunnitelma pitää sisällään neljä painopistea- luetta, ja rakentamisen tuottama jäte on niistä yksi. Tämä sen vuoksi, että sen jätevirtojen hallitsemisessa sekä jätevolyymin määrässä nähdään vielä paljon haasteita. Suunnitelma tavoittelee erityisesti jätteen määrän vähentämistä, materiaalikierron parantamista sekä uusiokäytön lisäämistä.

Suomen jäteongelma rakennusten purkamisen vuoksi on huomioitu jo EU:n tasolla. Jäteongelma on verrannollinen Suomen paikkaan Euroopan rakennusten purkumäärien kärjessä. Niin pitkään, kun purettujen materiaalien todellinen kierrätystehokkuus on pieni, tulisi panostaa jätedirektiivin etujärjestykseen, ja pyrkiä uudelleenkäyttämään rakennukset jätemäärän pienentämiseksi.

2.3.3 Purkujäte

55%

KORJAUSRAKENTAMINEN

PURKUJÄTTEEN SYNTYTAPA, JOSTA PURKAMINEN ON ERITELTY.

(HUUHKA, 2010) PURKUJÄTTEEN SYNTYTAPA.

(HUUHKA, 2010)

5%

KORJAUSRAKENTAMINEN PURKU

KÄYTTÖ SELLAISENAAN YLLÄPITOKORJAUKSIN

KORJAUKSET VASTAAMAAN UUSIA KÄYTÖN VAATIMUKSIA

RUNGON JA RAKENNUSOSIEN KÄYTTÖ UUDELLEENRAKENTAMISESSA

RAKENNUSOSIEN JA -MATERIAALIEN KIERRÄTYS MUIHIN RAKENNUSHANKKEISIIN

RAKENNUSMATERIAALIEN HYÖDYNTÄMINEN ENERGIANA

RAKENNUSJÄTTEEN LOPPUSIJOITUS

RAKENNUSTEN KÄYTÖN KESTÄVYYSPYRAMIDI. MITÄ YLEMPÄNÄ PYRAMIDISSA, SEN PIENEMPI ON AIHEUTUVA JALANJÄLKI.

(RT, ILMASTONMUUTOS, 2020) 80%

PURKAMINEN YHTEENSÄ 5%

KORJAUSRAKENTAMINEN MUUT

15%

UUDISRAKENTAMINEN

15%

UUDISRAKENTAMINEN 30%

PURKAMINEN

30%

PURKAMINEN

Tässä kappaleessa erottelen kahdeksi osaksi suunnittelukohteeni lähtökohdan ratkaisuvaihtoehdot; purkavan uusrakentamisen ja täydentävän korjausrakentamisen. Näitä vaihtoehtoja tulee vertailla, sillä lähtökohtaisesti kummallakin vaihtoehdolla pyritään samaan;

alueen ja rakennuksen parantamiseen tarvittavilta osin. Ne ovat kuitenkin kaksi hyvin erilaista keinoa, mikä tekee niiden vertailusta haastavaa. Yleisesti vertailtaessa muutoksen edessä oleva kohde ja sen tarpeet määrittelevät pitkälle mahdollisuudet, minkä vuoksi yleispätevien päätelmien teko ei ole mahdollista.

Päätöksenteosta ja siihen vaikuttaneista motiiveista on tutkimuksilla kerättyä tietoa, jota esittelen kappaleen lopuksi.

Purkamisen ja korjaamisen vaikutukset ilmastoon ovat myös esillä kappaleessa, ja käsittelen niiden painavuutta päätöksenteossa.

Esittelen myös Suomen ilmastopoliittista tahtotilaa sekä arkkitehdin vaikutusmahdollisuuksista ilmastopolitiikkaan.

3. Purkamisen ja korjaamisen tarkastelua

’KYLÄ’

JARKKO NIEMELÄ 1997

3.1 Purkava uusrakentaminen

Potentiaalisimmat kohteet purkavalle uusrakentamiselle sijaitsevat kasvavien kaupunkien alueilla, joiden väestönkasvu luo tarpeen asuntotuotannolle. Purkava uusrakentaminen on Vainion, Lahden- perän ja Vareksen mukaan suurissa kaupungeissa potentiaalinen keino vastata asuntotarpeeseen, sillä purettavien rakennusten tilalle suunniteltaisiin näin enemmän rakennusalaa toteuttava kiinteistö.

Vainion, Lahdenperän ja Vareksen tutkimuksen mukaan rakennuksista potentiaalisimpia kohteita ovat alle 5-kerroksiset kerrostalot kantakaupunkialueen lähistöllä. Tutkimus osoittaa rakennusajankohdaltaan 1960-70 luvuilla rakennettujen matalien kerrostalojen mahdollistavan suurimmat hyödyt. Tämä siksi, että nämä ovat lähtökohtaisesti betonielementeistä rakennettuja 2-4 kerroksisia asuinkerrostaloja. Tonttien alhainen tehokkuus johtuu usein rakentamisen väljyydestä, joten alueen uudistaminen mahdol- listaa suuremman käyttöasteen. Tutkimuksen mukaan kaikista mahdollisista purettavista rakennuksista 1960-70-luvun rakennukset ovat potentiaalisimpia myös siksi, että niiden mittavat kustan- nuksia lisäävät peruskorjaukset ovat ajankohtaisia. Tämän ikäluokan matalat kerrostalot ovat myös hissittömiä ja se luo paineita hintaville muutostöille.

Purkavan uusrakentamisen hankkeet ovat yksilöllisiä, ja niiden kannattavuus riippuu monesta tekijästä. Vainion, Lahden- perän ja Vareksen mukaan rakennuksen kunto ja tulevat kunnos- tukset sekä taloyhtiön heikko varallisuus vaikuttavat purkuintoon.

Purkava uusrakentaminen houkuttelee kiinteistösijoittajia ja näin joissain tapauksissa voi olla taloyhtiön taloudelle parempi vaihto- ehto kuin säilytys ja peruskorjaus. Tutkimuksen mukaan hankkeisiin ryhtyvien kiinnostusta ruokkii käyttöpinta-alan lisääminen, joka tuo lisää tarjontaa halutuille alueille. Sijoittajalle uuden rakennuksen suunnittelun kiinnostusta tuovat tontin sijainti ja arvo, kaavoituksen mahdollistama lisärakennusoikeus sekä pysäköintimahdollisuudet.

Kantakaupunkialueen läheisyys antaa sijaa myös palveluille, ja liiketilojen rakentaminen alueelle voi tuottaa taloyhtiölle jatkuvaa lisävuokratuloa. Tämä tuo keskusteluun myös väljien tonttien täydennysrakentamisen, jossa olemassa olevaa rakennuskantaa täydennetään uudella. Vainion, Lahdenperän ja Vareksen tutkimuk- sessa rakennusten purkamisen puolesta on kuitenkin argumen- toitu vapaamman suunnittelun vuoksi, kun täydennyskohteeseen verrattuna tontin alan käyttö voidaan suunnitella ilman perustusten määräämiä rajoitteita. Tutkimuksessa nostetaan esiin, että olemassa olevien rakennusten säilyttäminen johtaa usein kompromissiin, jossa ei päästä optimaaliseen tehokkuuteen ja toimintoihin. Tämän lisäksi uudisrakentaminen koetaan myös helpompana rakennustapana, jossa voidaan hyödyntää kustannustehokkaita ja tuttuja elementti- rakennustapoja.

3.1.1 Potentiaaliset purkamisen kohteet

Purkavalla uusrakentamisella tarkoitetaan olemassaolevan rakennuksen purkamista uuden tieltä. Purkavaa uusrakentamista on tutkittu Vainion, Lahdenperän ja Vareksen toimesta vuonna 2018 kaupunkikehityksen työkaluna, jolla voi uudistaa vanhentuneita alueita ja kehittää kaupunkia.

Suomen 2000-2012 puretuista rakennuksista puolet purettiin uuden tieltä. Kun purkamisen tarkoituksena on rakentaa tilalle uusi, voi purkamisen syitä luokitella, Thomsenin ja van der Flierin tutkimuksen mukaan, motivaatioksi käyttötavan muuttami- seen, laadun parantamiseen tai tuoton parantamiseen.

Suurin osa (47%) taajama-alueilla puretuista rakennuksista purettiin uuden rakennuksen tieltä. Puolet näistä olivat 1960-70 rakennettuja asuinkerrostaloja. Nämä purettavat asuinkerrostalot sijoittuvat yleisesti kaupunkialueelle hyvien liikenneyhteyksien ja jopa raidelinjojen ulottuville keskusta-alueiden läheisyyteen.

POTENTIAALISIMMAT KOHTEET PURKAVALLE UUSRAKENTAMISELLE OVAT MATALAT JA VÄLJÄTONTTISET KERROSTALOT 1970-LUVULTA.

KUVA: MARIANNE SUNDQVIST, 2019 HELSINGIN KESKUSTASSA TAPAHTUVAA PURKUTYÖTÄ. VANHENTUNEEKSI JULISTETUN

TOIMISTORAKENNUKSEN TILALLE TULLAAN RAKENTAMAAN UUSI TOIMISTOTALO.

KUVA: JUHO KOKKOLA 2020

Purkavan uusrakentamisen pääosaisena motivaattorina on taloudel- linen hyöty. Vainion, Lahdenperän ja Vareksen tutkimuksessa käy ilmi, että vaikka uusien asuntojen rakentaminen tulee aina kalliimmaksi kuin mittavakin peruskorjaus, on uusi asuntotuotanto halutumpaa ja lisärakentaminen houkuttelee kiinteistösijoittajia. Tutkimuksen mukaan tonttien arvo ja maan hinta tekee vaihtoehdosta taloudelli- sesti kannattavan kasvavien kaupunkien suotuisilla alueilla.

Alueellisesti purkava uusrakentaminen vaikuttaa positiivi- sesti alueella kestävän kehityksen talouden näkökulmasta. Suurempi ja monipuolisempi asuntotarjonta kantakaupunkien läheisyydessä sekä yleensä uusien rakennusten liiketilat sekä yritysmahdollisuudet parantavat alueen taloutta. Tämän koetaan vaikuttavan positiivi- sesti myös alueen houkuttelevuuteen. Vainion, Lahdenperän ja Vareksen tutkimuksessa on silti havaittu, että purkavan uusraken- tamisen hankkeen taloyhtiön osakkaan on harvinaista saada uusi asunto puretun tilalle peruskorjauksen kustannuksin. Tutkimuksen mukaan vain harva purkavan uusrakentamisen kohde on taloudel- lisempi tai tasavertaisempi taloyhtiölle, kuin laajakin peruskorjaus olemassa olevalle rakennukselle. Peruskorjaukseen on silti usein vaikeampi saada vaadittavat varat koottua, sillä se ei välttämättä nosta rakennuksen arvoa ja taloyhtiön tuloja ilman lisärakentamista.

Tutkimus toteaa, että uudisrakennuksen rahoitus on houkuttele- vampaa kiinteistösijoittajille.

Purkavalla uusrakentamisella on vaikutuksia ekologiseen kestävyyteen. VTT:n selvityksen arvion mukaan keskiarvoisesti hiilipäästöjä syntyy rakennuksen purkamisesta 10 kg hiilipääs- töjä neliömetriä kohden ja uuden rakennuksen rakentamisesta 300 kgCO2 / m2 ilmakehään. Samankokoisen rakennuksen mittavas- takin peruskorjauksesta syntyy arviolta 35 kgCO2 / m2. Vain tätä katsoen purkava uusrakennus tuottaa siis lähes kymmenkertaisen hiilikuorman korjaukseen verrattuna. Kuitenkin jos kyseessä on tarve myös lisärakentamiselle, tulee se laskea peruskorjauksen lisäksi uudisrakennuksena hiilipäästöihin. (Vainion, Lahdenperän ja Vares, s. 24, 2018)

3.1.2 Purkava uusrakentaminen kestävän

rakentamisen näkökulmasta

näyttäytyy rakennuksen elinkaaren alussa hiilipiikkinä, ja tasaantuu sen elinkaaren myötä. Uuden rakennuksen suunnittelussa voidaan ottaa hiilipäästöt huomioon monin tavoin. Energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa sen käytönaikaisiin hiilipäästöihin ja hankkeen rakentamisesta johtuvia hiilimääriä pystyy kontrolloimaan rakennusmateriaalien ja -tapojen tarkastelulla. Vainion, Lahden- perän ja Vareksen tutkimuksen mukaan purkavan uusrakentamisen perustelut energiatehokkuuden parantamisen vaikutuksista ovat kuitenkin osittain liioiteltuja, ja VTT:n tutkimuksen mukaan paremman energiatehokkuuden tuomat hiilipäästöt ottavat kiinni rakentamisen aikaisesta päästökuormasta vasta 45 vuoden kuluessa rakennuksen elinkaarella. Tämä on laskettu kekimääräisillä päästökertoimilla, kun rakennuksen energialuokka on nostettu 1960-70 lukujen yleisim- mästä luokasta F nykyään tavoiteltuun energialuokkaan A. (Vainion, Lahdenperän ja Vares, s.25, 2018)

Alueen sosiaalisen kestävyyden kannalta aihe on monisyinen ja vaikeammin mitattavissa. VTT:n tutkimuksen mukaan taloudellisesti kannattava purkava uusrakentaminen edellyttää aina tontin rakennustehokkuuden lisäämistä. Tämä tarkoittaa suurempia rakennusmassoja, jolla on aina vaikutusta ympäristöön. Mahdollinen uusi, taloudellisesti hyödyttävä liike- tai toimistotila alueella vaikuttaa myös alueen käyttöön. Näiden kautta muuttuvat pihajärjestelyt ja liikenne sekä pysäköintimäärän lisäys vaikuttavat tontin, korttelin sekä lähiympäristön tilaan ja olemukseen. Myös uusi arkkitehtuuri, ympäristön hahmotettavuus ja viihtyisyys ovat muuttujia, joita voidaan kokea hyvin eri tavoin.

Sosiaalisilta vaikutuksiltaan asuntotuotannon lisäys halutuille alueille ja alueen elävöittäminen ovat yleensä toivottuja tuloksia. Myös uusien historian kerrosten luominen alueelle voi olla aluetta värittävä tekijä. Vanhojen alueiden tiivistäminen säästää myös luontoalueita, kun aluekehitys on tiivistävää eikä levittäytyvää.

Taloudelliset sekä ekologiset arvot ovat mitattavia määreissä, mutta sosiaalisten tekijöiden arviointi on vaikeampaa. Lähtökohtaisesti sen arvotus jää päätöksentekijöille ja suunnitteluvaiheessa arkkitehteh- deille kaavoituksen sekä rakennussuunnittelun vaiheissa.

kgCO2/ m2 PURKAMINEN UUDISRAKENNUS KORJAUSRAKENNUS

100

HIILIPÄÄSTÖT TYÖMAAVAIHEESTA NELIÖMETRIÄ KOHDEN PURETUSSA, KORJATUSSA JA UUDISRAKENNUSKOHTEESSA.

(VAINIO, LAHDENPERÄ JA VARES, 2018) 200

300

RAKENNUSMATERIAALIEN JA -TAPOJEN TARKASTELU VÄHENTÄÄ HIILIPIIKKIÄ

UUDISKOHTEESSA PAREMMAN ENERGIALUOKAN MAHDOLLISUUS

SUOMESSA LÄMMÖNSÄÄTELY ON SUURIN ENERGIATALOU- DELLINEN TEKIJÄ

3.2 Täydentävä korjausrakentaminen

Rakennusten korjausrakentamista on vaihtelevissa laajuuksissa.

Tämän lisäksi jokainen rakennus käy väistämättäkin läpi elinkaarensa vaiheissa erilaisia korjausurakoita. Korjaaminen on osa rakennus- kannan vanhentumisen estämistä, kun sen ominaisuuksia uudiste- taan hiljalleen sen elinkaaren aikana. Rakennusten korjaukselle ja kunnostamiselle on useampia lähestymistapoja. Näihin voi eritellä säilyttävän, sopeutuen uudistavan sekä uudelleenmuokkaavan tavan. (Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s. 142-144, 2014) Korjaamisen ratkaisutapoihin on liitettävissä myös lisärakentamisen tavat, joita esittelen tässä kappaleessa.

Useimmissa korjausratkaisuissa pyritään vaikuttamaan rakennuksen teknisen vanhentumisen pysäyttämiseen. Tähän liittyvät energiankulutuksen, jonka myötä päästöjen ja kustannusten, pienentäminen. Suurin osa energiakulutuksesta Suomessa syntyy rakennusten lämmityksestä. (Lappalainen, s. 15-17, 2015) Käyttö- turvallisuuden parantaminen ja asumisen laatuun vaikuttavat tekijät voivat olla myös perusteltuja korjauskohteita teknistä vanhentu- mista estettäessä. Käyttöturvallisuuden parantamiseen vaikuttavat korjaustavat sisältävät esteettömyyden uusien määräysten sovelta- misen vanhempaan rakennukseen esimerkiksi hissien rakentami- sella sekä kulkureittien ja -aukkojen tarkastamisella. Rakennuksen äänieristyksen parantaminen ulkoa tulevalta melulta tai huoneis- tojen väliltä voi myös olla tarpeen, sillä tätä koskevat rajoitukset ovat tiukentuneet. Tämän lisäksi putkien ajoittaiset vaihdot ja talotek- niikan päivitykset uudistavat teknisesti vanhentunutta rakennusta.

(Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s. 52-54, 2014) Käsittelen tässä kappaleessa käyttöenergiaa säästäviä parannuksia, jotka vaikuttavat kestävän rakentamisen ekologiseen puoleen. Jätän diplomityöni ulkopuolelle talotekniikan tarkemman tarkastelun. Myös ulkopuo- lelle jäävät pahemmin vaurioituneet korjauskohteet, jotka tarvitsevat tarkempia tutkimuksia sekä rakenteellisia muutoksia esimerkiksi kosteusvaurion, homeen tai muun mikrobikasvuston vuoksi.

Säilyttävä korjausrakentaminen on ratkaisuna rakennuksen alkupe- räisten ominaisuuksia mahdollisimman pitkälle säästävä. Tähän korjaustapaan tulisi pyrkiä rakennustaiteellisesti ja kulttuurihis- toriallisesti merkittävien kohteiden tapauksissa. Tämä voi olla haastavaa korjauksen suunnittelijalle, sillä alkuperäisten ratkaisujen imitointi voi olla nykymenetelmin vaikeaa. (Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s. 130-132, 2014) Julkisivupinnan paikkaus sekä pinnoitus on mahdollista, mutta laajemmat rakenteelliset muutokset ja esimer- kiksi energiteknisten ratkaisujen kehittäminen vaikuttavast herkästi rakennuksen ulkomuotoon. (Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s. 56-60, 2014) Asuinkohteissa korjaamisen on aina vastattava käyttä- jiensä tarpeisiin, mikä tuo usein ainakin lieviä uudistuksia myös rakennuksen ulkoarkkitehtuuriin.

Muuttava, eli sopeutuen uudistava toimii helpompana lähtökohtava korjausrakentamisessa. Sen lähtökohta ei ole muokata ulkoarkkitehtuurin ilmettä, mutta tämä tapa mahdollistaa muutokset.

(Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s. 130-132, 2014) Nämä välttämät- tömät muutokset sovitetaan olemassaolevaan julkisivuun alkupe- räistä arvostaen.

Uudistava, eli uudelleenmuokkaava korjaustapa pyrkii uudistamaan kohteen arkkitehtuuria. Se käsittelee teknisten tarpeiden lisäksi myös mahdollisesti alueen ilmeen ja kohteen julkisivut. Ääritapauksissa voidaan kohteen julkisivujen ominaispiir- teet täysin muokata. Tämä voidaan tehdä väri- ja materiaalivalinnoilla ja ratkaisujen valikoima on suuri. (Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s.

130-132, 2014) Uudelleenmuokkaukseen voidaan sisällyttää myös lisärakentamisen tavat, jossa myös kohteen massoittelua voidaan uudistaa. Näin olemassa olevaa rakennuskantaa voi nähdä myös raaka-aineena uudelle rakennukselle. Sen osittainen säilyttäminen esimerkiksi kantavan rungon ja perustusten kautta antaa paljon valmiita resursseja nykyaikaisellekin rakennushankkeelle. Huuhkan ja Lahdensivun vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa visioitiin, että tulevaisuudessa myös rakennusosien uudelleenkäyttö voi edetä niin pitkälle, että kaupunkilouhinta, eng. ’urban mining’, tulee tavanomai- seksi käytönnöksi. Tämän ekologiset hyödyt ovat huomattavia, sillä rakennuksen kantava runko tuottaa useimmiten suurimman hiilipääs- tökuorman. (RT, Ilmastonmuutos, 2020)

3.2.1 Säilyttävä, muuttava ja uudistava korjausrakentaminen

SÄILYTTÄVÄ

SÄILYTTÄÄ KOHTEEN ULKOMUODON JA OMINAISUUDET

UUDISTAA VANHAA ARVOSTAEN, UUDISTUKSET SALLIEN

PYRKII UUDISTAMAAN MYÖS ARKKITEHTUURIN

MUUTTAVA UUDELLEEN- MUOKKAAVA

3.2.2 Laajennus ja korotus

Korjausrakentamisessa kerrosalan lisääminen tontilla tapahtuu lisärakentamisen keinoin. Näitä ovat lisäkerrokset, jossa rakennusten massaa nostetaan ylöspäin, tai lisärakennukset ja -siivet joissa rakentamista lisätään tontilla uusina rakennuksina tai sen lisäosina.

Rakennusoikeuden lisääminen tuottaa aina erityisiä haasteita myös tontin käyttöön, varsinkin pysäköinnin vuoksi. Autopaikkamääräykset voidaan tarkistaa uuden asemakaavan luomisen yhteydessä ja voidaan miettiä vaihtoehtoisia pysäköintialueita tontin ulkopuolelta.

Myös taloyhtiön tai korttelin yhteiskäyttöautoissa voi olla mahdolli- suus autojen parkkipaikkojen määrän vähentämiseen. Kun lisätään rakentamista saman tontin tai taloyhtiön alueella, ajankohtaista voi olla myös suunnitella lisääntyneiden pyörien ja muiden ulkova- rusteiden säilytyspaikat. Irtainvarastot, jotka on sijoitettu kellariin, voivat tarvita myös lisätilaa muualta.

Lisärakentaminen lisäkerroksin on Suomessa mahdollista rakennustyylin ollessa tasakattoista ja melko matalaa valtaosassa tiivistettäviä alueita. Lisäkerrokset ovat myös hyvä keino tuoda lisäarvoa kiinteistölle, johon esimerkiksi hissiremontti on muutoinkin tarpeellinen. Lisäkerrokset ovat usein tarpeen tehdä kevytrunkoisiksi, johon metalli- tai puurungot soveltuvat rakenteeltaan parhaiten.

(Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s. 34-40, 2014) Näiden materiaalien kanssa on tarkastettava suunnitelmat palomääräysten suhteen, jotka voivat erota alkuperäisen, yleensä betonirakennuksen, palosuojaus- tarpeista.

Lisäkerrosten suunnittelussa rajoittavia tekijöitä ovat olemassa olevat porrahuoneet ja hissien sijainti sekä rakennuksen kantavat seinärakenteet. Kantavien linjojen mukaan uusien kerrosten rakentaminen on rakenteellisesti helpoin tapa, mutta erilaiset painoa ohjaavat tukikehikot ovat mahdollisia ratkaisuja. Ylempien kerrosten suunnittelussa tulee huomioida myös alempien kerrosten tekniikan pystynousut, jotka ovat rakenteellisesti helpoin toteuttaa uusissa kerroksissa samaan kohtaan tai riittävään lähelle. (Soikkeli, Koiso-Kanttila, Sorri, s. 109-115, 2014)

LISÄRAKENTAMISVAIHTOEHTOJA.

KUVA: WWW.ESPOO.FI

L-ARKKITEHTIEN PALKINTOEHDOKAS ’PLUG-IN’ MATSÄWOOD -YRITYKSEN KILPAILUSSA PUISISTA LISÄKERROKSISSA KAUPUNKIEN KESKUSTOIHIN.

KUVA: WWW.METSÄWOOD.COM

ARKKITEHTITOIMISTO LACATON-VASSALIN CASABELLA UUDISTETTIIN PARVEKE- VYÖHYKKEELLÄ. UUDISTUS KOSKI ASUMISTA SEKÄ KOHTEEN ARKKITEHTUURIA.

KUVA: WWW.CASABELLAWEB.EU