AIKUISKASVATUS 1/2001
73
S
uomalaiset rakastavat kirjoja. Kirjojen lukemi- nen ja myös, mikäli tutkimuksiin on usko- minen, yllättävän yleinen ”pöytälaatikkoon” kir- joittaminen tuntuvat sopivan erityisen hyvin hiljaiselle ja pohdiskelevalle kansanluonteellem- me. Kirjastolaitoksen ja kansalais- ja työväenopis- tojen kehittymisen myötä myös erilaiset luku- piirit ja luovan kirjoittamisen ryhmät ovat tul- leet suosituiksi.Kuitenkaan sanataiteen aktiivista käyttöä vuoro- vaikutuksellisessa ja itsetuntemusta lisäävässä mie- lessä ei ehkä ole osattu mieltää musiikki- tai kuvataideterapiaan rinnastettavaksi luovuustera- piaksi, jolla on paljon annettavaa myös erilaisille aikuisryhmille, sanoista ja kielellisestä ilmaisusta kiinnostuneille harrastajille. Vapaan sivistystyön alueella tällaisen toiminnan kohderyhmänä ovat aivan tavalliset ihmiset eri elämäntilanteissaan;
kuka tahansa omasta kasvustaan ja itsensä kehit- tämisestä kiinnostunut.
Luettuja ja kirjoitettuja sanoja käytetään tällöin itsehoidollisessa tehtävässä: mielenvirkistykseksi sekä omien tunteiden ja elämänkuvioiden tun- nistamisen ja käsittelyn apuvälineinä. Kyseessä on, kuten sanottu, vuorovaikutus- ja itsetuntemus- menetelmä, joka pohjautuu mm. hahmoterapi- asta vaikutteita saaneeseen kirjallisuusterapiaan.
Siinä, kuten muissakin luovuusterapioissa, pai- notetaan itseilmaisun merkitystä kokonaisvaltai- sen eheytymisen prosessissa.
Varsinainen kirjallisuusterapeuttinen toiminta on
Eeva Lehtovuori
Sanataide oppaana i t s e t u n t e m u k s e e n
meillä Suomessa toistaiseksi rajoittunut lähinnä hoitotyöhön ja erilaisiin laitoksiin, kuten sai- raaloihin ja vankiloihin. Siellä tärkeää työtään ovat tehneet mm. pian parikymmenvuotiaan Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen jäsenet. Alan yleistä tunnettuutta ja arvostusta vähentänee kuitenkin sen olematon status suomalaisessa yliopistojär- jestelmässä. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvallois- sa, meillä Suomessa kirjallisuusterapiaa ei juuri opeteta saati tutkita yliopistoissa sen enempää taiteiden tutkimuksen kuin psykologiankaan lai- toksilla, joille alan kehittäminen luontevasti kuu- luisi. Tärkeää on painottaa myös sitä, että ky- seessä ei ole ahtaasti kliininen, vaan ennen muuta humanistinen ja sosiologinen, soveltava oppi- ja tutkimusalue.
S a n a t a i d e r y h m ä t a i k u i s k a s v a t u k s e s s a
O
ma kokemukseni on se, että aikuisväestön parissa tehtävässä kasvatus- ja (ennaltaehkäi- sevässä) hoitotyössä tämäntapaiselle kirjallisuut- ta ja tekstejä hyödyntävälle toiminnalle on suuri tilaus. Kirjallisuusterapiaa soveltavissa kasvuryh- missä luetaan sekä omia että toisten kirjoittamia tekstejä: runoja, satuja, novelleja ja kertomuksia.Luettaessa jo julkaistua sanataidetta, kuten ru- noilijoiden ja kirjailijoiden tekstejä, mitkä oh- jaaja on etukäteen valinnut (esimerkiksi johon- kin teemaan liittyen), keskitytään tunnustele- maan, mitä teksti sanoo henkilökohtaisesti juuri minulle.
Ihmiset kohtaavat itsensä ja toisensa kansalaisopiston kirjallisuusryhmässä
K A T S A U K S I A
74
AIKUISKASVATUS 1/2001Tämä on tulkinnan ja keskustelun pohjana, eivät teoreettiset analyysit tai tekijälähtöiset tulkin- nat. Kasvuryhmässä sanoja käytetään peilinä, tut- kitaan niiden avulla itseä, etsitään samaistumis- kohteita. On vapauttavaa löytää oma kokemuk- sensa tai tunnetilansa runoilijan ilmaisemana.
Henkilökohtaisen lukukokemuksen ja sen herät- tämien tunnelmien jakaminen vuorovaikutuk- sessa ryhmän kanssa tuo mukaan myös hoidolli- sen ulottuvuuden.
Valmiiden tekstien lukeminen ja niistä keskus- teleminen on sanataiteen ”passiivista” käyttöä, mikä pohjustaa ”aktiivista” eli tuottavaa toimin- taa, kirjoittamista. Kirjoitusprosessi voi lähteä liik- keelle esimerkiksi jostakin teemasanasta (luotta- mus, yhteys tms.), lauseenpätkästä (Tunnen…, Pelkään…, Toivon…) tai muusta virikkeestä, josta tuotetaan vapaasti tekstiä. Monelle työ- ja per- hekiireiden rasittamalle aikuiselle on helpotta- vaa päästää sisällään ahdistavat patoutumat sanoiksi paperille, heittäytyä vapaaseen itseilmaisuun, vaikka kielellisistä säännöistä piittaamatta, jos siltä tuntuu. Usein on hyvä, että kirjoittamiselle on jokin aikaraja.
Luovan kirjoittamisen harjoitusmahdollisuuksia on lukemattomia: päiväkirjanomaiset tekstit, lap- suusmuistion tai tunnetilan pukeminen sanoik- si, erilaiset kirjeet (hankalalle työtoverille, lap- suuden tärkeälle ihmiselle, kuolleelle omaiselle jne.), väreistä, vuodenajoista, valokuvista, unis- ta runon tai proosan, miksei draamankin kirjoittaminen…Joskus kokeillaan näkökulman tai persoonan vaihtoa. Usein fiktio voi tarjota pa- remman suojan kuin suoraan omaelämäkerralli- nen teksti.
Gillie Boltonin mukaan terapeuttisen kirjoitta- misen päämäärä ei ole kaunokirjallinen tuote, vaan niiden ajatusten ja kuvien ilmaiseminen, jotka ovat pysyneet mielen sisällä, esitietoisina.
Se on intensiivinen, luova prosessi, jolla on oma ominaisarvonsa. Kun jonkun ryhmän osallistujan
”vertavuotava sydän” muuttuu kirjoitukseksi, jonka toiset voivat lukea, siitä samalla tulee pa- lanen kirjallisuutta, sanataide-objekti. Taideteos on kuitenkin aina konstruktio eikä pelkkä tun- teenpurkaus –vaikka se sellaisesta olisikin saanut
alkunsa (näinhän tapahtuu usein taiteilijoillakin).
Kasvuryhmässä aikaansaadut tekstit voivat par- haimmillaan hioutua taiteeksi, jos kirjoittajat ovat kiinnostuneita työstämään niitä edelleen, mutta kirjoittajakoulutus ei ole varsinaisena tavoittee- na. Tekstejä ei pyritä arvottamaan hyviin tai huo- noihin, tulkintoja oikeisiin tai vääriin. Aitous on ainoa arviointikriteeri.
Käytännön kokemuksia
K
eväällä 2000 vedin työväenopistossa kaksi kurssia otsikolla ”Sanat ja sinä. Vuorovaiku- tuksellinen sanataidekurssi”. Molemmat ryhmät olivat hyvin innostuneita ja osallistuivat ja kes- kustelivat aktiivisesti. Ryhmäytyminen tapahtui helposti, keskinäinen avoimuus ja luottamus syn- tyi yllättävänkin nopeasti. Vetäjälle tällaisten ai- kuisoppilaitoksissa toimivien ryhmien ohjaami- nen on palkitsevaa: kursseille hakeutuu moti- voituneita, muutoshakuisia ja –kykyisiä, omasta ja toisten kasvusta tosissaan kiinnostuneita ih- misiä, joilla yleensä on jo valmiiksi hyvät vuo- rovaikutustaidot.Kursseilla jättäydyimme sanojen hoidettaviksi, me ennestään toisillemme tuntemattomat, työelä- mässä ja harrastuksissa aktiiviset ihmiset. Luetut ja kirjoitetut tekstit nostivat esiin syvällisiä ja kipeitä tuntoja, toisaalta naurukin oli herkässä.
Usein palattiin lapsuudessa koettuihin tunnel- miin. Olin hämmästynyt siitä, miten helposti ryhmän jäsenet antoivat toinen toisilleen vilpi- töntä ja ihailevaakin palautetta kirjallisista tuo- toksistaan. Näin arempikin rohkaistui ryhmässä.
Joskus ehdottamani harjoitus tuntui kurssilaisis- ta vaikealta, mutta käyntiin päästyään tuottikin aivan riemastuttavia tekstejä. Toisella kurssilla käsittelimme mm. unia ja satuja. Olin antanut kotitehtäväksi unen muistiinmerkitsemisen, ja seuraavassa istunnossa purimme näitä unia pie- nemmissä ryhmissä siten, että jokainen sai ker- toa unensa ja toiset kyselivät lisää tekemällä sa- malla muistiinpanoja. Tämän jälkeen kehotin pienryhmää valitsemaan yhden unen, josta he kirjoittaisivat sadun: unennäkijä olisi sadun san- kari, joka lähtee esimerkiksi jotakin tehtävää suo-
K A T S A U K S I A
AIKUISKASVATUS 1/2001
75
rittamaan hyvien ja pahojen voimien auttaessa tai vaikeuttaessa hänen kulkuaan.
Tässä vaiheessa yksi osanottajista valitti, ettei enää jaksa keskittyä tehtävään eikä pysty tuottamaan mitään. Harjoitukset, samoin kuin omien teks- tien lukeminen toisille, ovat tietenkin vapaaeh- toisia. En muista enää, mitä vastasin, ehkä keho- tin häntä vain antamaan mieleensä nousta lau- seita keskustelun pohjalta. Hetken päästä hän olikin jo täyttä vauhtia kirjoittamassa vierusto- verinsa unta pitkäksi kertomukseksi, lisäten sii- hen aineksia kahdesta muusta unesta. Kurssilai- set sovelsivat tehtävän kukin itselleen luontai- sella tavalla. jotkut tekivät kollektiivisen sadun, kahden hengen ryhmä sanoitti saduksi toistensa unet, joku kirjoitti tarinan omasta unestaan.
Unisadun loppuratkaisu oli vapaasti keksittävis- sä tai muutettavissa mielensä mukaiseksi. Tulok- sena oli joukko valmiita, unien ja satujen yh- teistä syvää viisautta sisältäviä tarinoita, joita kurssilaiset lukivat ylpeinä toisilleen ääneen.
T
oinen esimerkki hankalasta mutta palkitse- vasta harjoituksesta oli haikun kirjoittami- nen. Toisella kurssilla otimme myös sen pohjak- si unet. Keskusteltuamme yöllä nähdyistä unista jokaisen unesta poimittiin yksi teemasana tai jokin voimakas unen kuva, josta kehotin tuotta- maan vapaasti assosioimalla tekstiä (ns. sana-as- sosiaatioharjoitus). Tämän jälkeen esittelin ryh- mälle japanilaisen haiku-runon periaatteen esi- merkin avulla. Sitten pyysin kurssilaisia tiivistä- mään unisanasta tuotetun tekstin haikuksi. Kau- histuneiden huudahdusten jälkeen ryhmä hilje- ni työskentelemään, ja lopulta monilla oli val- miina useampikin haiku. Haikut kuulostivat ää- neen luettuina todella hyviltä ja niin myös näyt- tivät, samalle paperille tekstattuina. Ryhmän mies- jäsen totesi tyytyväisenä kirjoittaneensa elämän- sä ensimmäisen runon.Harjoittelimme myös Riitta Suurlan kehittelemää dialogisen kirjoittamisen menetelmää, vuoropu- helua oman intuitiivisen syväminän kanssa. Se- kin antoi rohkaisevia tuloksia, jopa välittömästi.
En voi intimiteettisuojaa rikkomatta paljastaa yksityiskohtia, mutta eräs nainen ryhmässäni pystyi jo samana iltana toimimaan vaikeassa ti-
lanteessa rakentavasti, käytyään sitä ennen pape- rilla sisäisen dialogin, jossa oli ennakoinut tuon tilanteen. Hän sovelsi siis oppimaansa saman tien käytäntöön, ja muutos tapahtui: itseään rehelli- sesti kuuntelemalla hän tuli samalla kunnioitta- neeksi myös tilanteen toista osapuolta, ja välttyi näin vanhan kaavan mukaiselta, hedelmättömäl- tä yhteenotolta.
Suurinta iloa ryhmissä antoivat tietysti nämä onnistumisen kokemukset, olivatpa ne sitten kaikille yhteisiä tai yhden jäsenen omastaan toi- sille jakamia. Parhaimmillaan keskustelut toivat mieleen onnistuneen ryhmäterapiaistunnon.
Työskentelyssä käyttämämme apuväline –kirjal- lisuus, kirjoitetut sanat – toimi merkitykselli- simmässä tehtävässään: elämänviisauden välittä- jänä, lempeänä opastajana ihmisenä olemisen sa- laisuuksiin.
Kirjallisuutta
BOLTON, Gillie (1999): The Therapeutic Potential of Creative Writing, Writing Myself. Jessica Kings- ley Publishers, London and Philadelphia.
HYNES, Arleen McCarty – Hynes-Berry, Mary (1986):
Bibliotherapy. The Interactive Process. Westview Press, Boulder and London.
MAZZA, Nicholas (1999): Poetry Therapy. Interface of the Arts and Psychology. CRC Press, Boca Raton, London, New York, Washington D.C.
SUURLA, Riitta (1998): Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirk- k o n u m m i
L e h t o v u o r i
