Koskeeko oppiminen ja kansalaisyhteiskunta jokaista? näkymä

A^RNE C^ARLSEN: Paolo, millaisena näet oppimiseen kohdistuvat muutokset ja uudet tehtävät?

P^AOLO F^EDERIGHI:

Koulutus käsitteenä edustaa minun mielestäni menneisyyttä, kasvatuksen vanhaa mallia. Oppi- minenhan on transformatiivinen lähestymistapa elämään. Kun ihminen huomaa oppivansa, op- piminen edustaa hänelle prosessia, joka mahdol- listaa muutoksen, jonka kautta jokainen voi muuttaa jokapäiväistä elämäänsä ja työtään. Jo- kaisella on myös oppimisen mahdollisuus. De- mokraattinen ulottuvuus on yhä keskeisempi, koska on ihmisiä, joista toisenlainen oppimis- muodon malli tekee syrjäytyviä. Meidän vain täy- tyy löytää ratkaisuja, meidän tulee löytää teo- reettinen, metodologinen ja poliittinen viite- kehys, jolla varmistaa oppimisen mahdollisuu- det jokaiselle.

Jos tieto, koulutus, opetus ja oppiminen ovat tärkeitä, se tarkoittaa, että meidän tulee miettiä mahdollisuuksien tarjoutumista erilaisille ihmi- sille. Silloin havaitsemme, etteivät koulutus ja

Koskeeko oppiminen ja

kansalaisyhteiskunta jokaista?

Kolme tunnettua vaikuttajaa, Unescon Hampurin toimiston johtaja Paul Belangér sekä professorit Peter Jarvis ja Paolo Federighi keskustelevat

aikuiskoulutuksen, aikuisten oppimisen ja elinikäisen oppimisen tulevaisuudesta ohjastajana hiljattain toimikautensa päättänyt Nordens Folkliga Akademin rehtori Arne Carlsen. Heitä kiinnostaa näkökulman muutos koulutuksesta ja opetuksesta oppimiseen sekä tarjonnasta kysyntään, kuin myös oppiminen

jokamiehen oikeutena.

opetus kuulukaan kaikille. Ne kuuluvat kyllä suu- relle osalle ihmisiä, paljon useammalle kuin ai- emmin, mutta ei kuitenkaan kaikille. Jos siis tieto on tärkeää tuotannolle ja taloudelle, avainkysy- mys on, kuinka koulutus voidaan varmistaa kai- kille.

PAUL BÉLANGER:

Kun puhut, Paolo, sosiaalisesta tarpeesta, tarkoi- tatko todella kysyntää [social demand] kysynnän ja tarjonnan klassisessa talousmallissa? Voimme puhua kysynnästä, joka on ollut uuden politii- kan kehityksen työntövoima. Nykypäivänä sosi- aalinen kysyntä nykyisessä laajuudessaan ja sen jakautuminen eri sosiaaliryhmien kesken näky- vät molemmat tavalla [in learning projects], jo- hon meidän koulutusorganisaatiomme eivät pysty vastaamaan. Se on iso ongelma. Siksi me tarvit- semme uudenlaista lähestymistapaa.

P^AOLO: Vanha, ekonomistinen paradigma korosti kysynnän ja tarjonnan dialektiikkaa. Se on viime vuosisadan vanha malli. Miksi vanha? Koska se

K A S V O T U S T E N

teemin kaudella. Sellaista ei enää ole. Nyt voim- me painottaa todellista ongelmaa: on yhä enem- män koulutussysteemin ulkopuolista tärkeää elä- mää, tavallista jokapäiväistä elämää ja työelämää.

Jos otamme tämän huomioon, meidän täytyy kehittää ajatteluamme - ei suhteessa aikuiskou- lutuksen taloudellisiin määrityksiin - vaan po- liittistaloudellisiin. Ihmisten ei aina ole mahdol- lista ilmaista yksilöllisiä ja kollektiivisia koulu- tustarpeitaan. Avaintekijä on kysynnän ilmaise- misen vapauden politiikka. Tässä on toiminnan paikka.

Mutta jos puhumme tilanteen muutoksesta, korostamme samalla jokaisen kansalaisen roolia.

Tiedämme, että aikuiskoulutus voi olla olemassa vain, jos jokaisen kansalaisen on mahdollista muuttaa oppimisen olosuhteita. Meidän jokai- sen tulee yrittää muuttaa omaa perhe- ja työelä- määmme, esimerkiksi poliittisten puolueitten, ammattiyhdistysten, kirkon kautta. Uusi lähesty- mistapa merkitsee myös sitä, että voimme ottaa huomioon kaiken positiivisen, transformatiivi- sen oppimisen, tilanneoppimisen jne.

P^ETER J^ARVIS:

Englannin kokemukset ainakin osoittavat, että vapaaehtoisjärjestöjen jäsenmäärät ovat laskussa.

Ei ole enää sellaista osallistuvaa toimintaa, kuin oli ennen. Voisin esimerkiksi sanoa, että Eng- lannin kirkko on monessa suhteessa voimaton.

Kahdessakymmenessä vuodessa sen jäsenmäärä on puolittunut. Ihmiset eivät enää liity yhdistyk- siin, ja yhteiskunta yksilöllistyy.

PAUL: En ole niin varma tuosta. Minusta kirkko on häviämässä, koska se on edelleenkin yksi- ulotteinen. Kahdennenkymmenennen ensim- mäisen vuosisadan hengellinen tarve on erään- laista sateenkaarihengellisyyttä. Ehkä häviämässä on yksiulotteinen kansalaisyhteiskunta ja sen ti- lalle ilmaantuu uusi liike. Siitä voi tulla mielen- kiintoista esimerkiksi Englannissa, missä on eri- laisia etnisiä ryhmiä. Siellä syntyy paljon kansa- laisyhteiskunnan ilmiöitä.

P^ETER: Sitä en kiellä. Minusta vain järjestöissä on käynnissä erittäin nopea alasajo.

P^AUL: Mutta, Peter, älä unohda, että suurimmas- sa osassa maapalloa ei ole yhdistymisvapautta lainkaan. On totta, että maat joilla on taloudel- lista valtaa, ovat yhdistyselämää, kollektiivista elä- mää vastaan. Mutta esimerkiksi Kurdistaniassa ih- miset organisoituvat ja ottavat siinä valtavan ris- kin, jota taas Englannissa ei tarvitse ottaa! Yh- distyselämällä on erilaisia muotoja, uusia ja uu- den teknologian avulla virtuaalisia, mutta mi- nun mielestäni dialogi, yhteisyys kehittyy kai- ken aikaa. Ranskassa perustetaan joka päivä 800 uutta yhdistystä. Italiassa samoin. Miten sinä sen selität? Uusi kollektiivisen elämän muoto, joka on erilainen kuin vanhan aikuiskoulutuksen muoto.

keskustelua, keskustelijoina professori Paolo Feredighi Firenzestä, johtaja Paul Belangér Hampurista ja professori Peter Jarvis Surreysta.

ARNE: Pohjoismaissa näemme saman kehityksen.

Monet vanhoista suurista järjestöistä taantuvat ja uskomattomia määriä uusia, paljon pienempiä tulee tilalle ajamaan päivänkohtaisia teemoja.

Ihmiset eivät liity vanhoihin poliittisiin puo- lueisiin tai ammattiyhdistyksiin. He luovat uu- sia omia pieniä yhdistyksiään.

Mutta miten on mahdollista luoda ihmisille tilaa ilmaista oppimistarpeensa?

PAUL: Ennen kuin puhumme siitä, miten, on pu- huttava siitä, miksi. Tälle Miksi on olemassa psy- kologinen ja sosiologinen ulottuvuus.

Psykologinen miksi tarkoittaa motivaation rat- kaisevaa merkitystä. Meidän pitää järjestää oppi- misen tarjonta siten, että kuuntelemme paljon herkemmin korvin oppijan toiveita. Oppimis- pudokkaiden määrä riippuu suuresti oppimisen mielekkyydestä. Yksilöllistyminen koko elämäs-

sämme, älyllisessä, rakkaus- ja muussa intiimissä elämässämme, on toinen psykologinen miksi- dimensio. On hyvin tärkeää, että pidämme tar- kasti mielessämme oppimisen poliittisen eko- nomian. Se perustuu siihen, että ihmisille on tärkeää saada ohjata itsenäisesti omaa elämäänsä.

On olemassa vielä tärkeämpi sosiologinen ulot- tuvuus. On olemassa ristiriita tarjonnan sekä to- dellisen oppimistarpeen ja oppijan pyrkimysten välillä. Tarjonnan markkinavoimat alistavat todel- lisen oppimistarpeen täysin sen vuoksi, että jul- kisen palvelun rakenteisiin joudutaan keräämään ulkopuolista rahoitusta. Niinpä aikuiskoulutuk- sen markkinavoimat etsivät vain markkinointi- mahdollisuuksia, potentiaalisten maksukykyisten tarvetta. Juuri tämä on Pierre Bourdieun tarkoit- tamaa kontrollin väkivaltaa, koska me kehitäm- me niin sanottua laillistettua näkemystä oppi- mistarpeesta, jota yksiulotteisuus kahlitsee.

Toinen näkökulma siirtyä tarjonnasta tarpeeseen on se, että nykyään ainoa tapa uudistaa kivetty- nyttä tarjontaa on kääntää ajattelua kokonaan, varmistaa, että uutta poliittista oppimisen eko- nomiaa hallitsee kaikkien sosiaaliryhmien rikas ja moni-ilmeinen kirjo, ei tarve toistaa itseään.

GLOBALISAATIO JA

KANSALAISYHTEISKUNTA ARNE: Kun ajattelemme kansalaisyhteiskuntaa ja globalisaatiota, poliittisen kentän globalisaatio- ta suhteessa elinikäiseen oppimiseen, onko nä- kyvissä mitään liikettä kohti yleismaailmallista kansalaisyhteiskuntaa? Onko valtiolle nähtävissä mitään uutta roolia?

P^AUL: Selvästi on nähtävissä siirtymä, jossa elin- ikäistä oppimista koskevat tärkeät päätökset teh- dään julkisella tai yksityisellä ylikansallisella ta- solla. Siis monikansallisten yritysten hallituksis- sa, Euroopan Unionin päätöselimissä, Maailman- pankissa tai UNESCOn yleiskokouksessa. Avain- päätökset tehdään globaalissa maailmassa ja glo- baalissa ekonomiassa.

Rahatalous on demokratian perusta. Länsimai- sen demokratian johtoajatus on ollut se, ettei verotusta ole ilman edustajia. Nykyisin suuret korporaatiot eivät kuitenkaan maksa veroa. Uu- dessa oppimisintensiivisessä yhteiskunnassa täs- Paul Bélanger on

UNESCOn Hampurin instituutin johtaja.

Hän organisoi CONFINTEAn Learn- ing - the Key to the 21st Century – UNESCOn Viidennen Maailman konferens- sin Hampurissa vuonna 1997.

Paolo Federighi on Euroopan Aikuis- kasvatusliiton - European Association for the Education of Adults EAEA – puheenjohtaja, aikuiskasvatuksen professori Firenzen yliopistossa sekä Toscanan alueellisen täydennyskoulutuk- sen, sosiaalipolitiikan ja opetuksen minis- terin neuvonantaja.

K A S V O T U S T E N

nopeasti päästä globaalille tasolle, esimerkiksi saa- daksemme pääomavirrat verotuksen piiriin ja saa- daksemme oppimismahdollisuudet työntekijöille.

Jos emme kykene toimimaan kansainvälisellä ta- solla, olemme hävinneet pelin.

P^AOLO: Te Englannissa, me Italiassa, Saksassa jne.

myymme varsin rahakasta aikuiskoulutusjärjestel- mää kolmanteen maailmaan. Se on mieletöntä.

Jos pitäydymme tässä mallissa osaamatta muuttaa sitä, meidän järjestelmästämme ei koskaan tule yleistä, ei koskaan - uudesta teknologiasta huo- limatta.

Minä kannatan Tunti päivässä -mallia. Se on koulutuksen kestävä malli. Ei retoriikkaa, ei kau- pallisuutta, mutta akateemiset ihmiset haluavat epistemologisen, kriittisen lähestymistavan. Mei- dän täytyy keksiä akateemisen tavan ja kaupallis- ten etujen välinen suhde.

PAUL: Meidän pitää analysoida uudelleen oppi- minen eri kulttuureissa. Me sovellamme nyt op- pimisessa yhtä ja samaa mallia, mikä voi aiheut- taa suurta kulttuurista väkivaltaa monissa kult- tuureissa. Meidän täytyy ajatella uudelleen, mi- ten teknologia voisi tukea oppimisen monimuo- toisuutta. Vaikka kokemukset Englannin Open Universitysta ovat erinomaiset, ei sen tarvitse olla se ainoa oppimisen malli.

VALTIO JA KANSALAIS- YHTEISKUNTA

A^RNE: Miksi tarvitsemme valtion ja globaalin kan- salaisyhteiskunnan tehtäviin uutta mallia?

PAUL: Tilanne on ristiriitainen, koska kansallisen tason poliitikot puhuvat kumppanuudesta. On olemassa valtion, työnantajien ja työntekijöiden muodostama kolmio. Se on kansallisen sosiaali- demokratian kolmio. Euroopan Unionissa am- mattiyhdistykset yrittävät rakentaa samanlaista kolmiota. Se on vielä hyvin heikko ja globaalilla tasolla sitä ei ole lainkaan. Siellä ei ole olemassa valtiota eikä työnantajia, suuryrityksiä. Tämä kolmio on muutenkin vanhentunut, koska ih- misten sosiaalisiin tarpeisiin ja tilaan kuuluu muutakin kuin vain ammattiyhdistykset. On nais-

kolmiota, tarvitsemme kuusikulmion. Emmekä vain kansallisella, vaan myös ylikansallisella ta- solla.

PETER: Sentyyppinen malli, joka meillä oli aikai- semmin erilaisissa aikuiskoulutuksen muodois- sa, puolusti yksilön oikeuksia suhteessa valtioon.

Tämä on mennyttä ja uuden tarve nostaa pää- tään silloin tällöin ja painuu takaisin pinnan alle aika nopeasti. Sitä täytyy työstää. Se koskee koko maailmanlaajuisen kansalaisyhteiskunnan ideaa.

On ollut liikkeitä, esimerkiksi Union Carbidea vastaan Intian tapahtumien jälkeen. Meillä ei ole tällaista liikehdintää tai tällaista osallisuuden ja vastuun tunnetta, koska meistä on tullut paikal- lisasukkaita globaalistuvassa maailmassa.

P^AUL: Minua hämmästyttää, että te olette omassa maanosassanne, Euroopassa, onnistuneet vaikut- tamaan koulutuksessa aktiivisesti. On kiehtovaa, että täällä ei voi nykyään puhua elinikäisestä oppimisesta viittaamatta yhdistyksiin ja kaikkiin verkostoihin. Eurooppalaisella tasolla on nyt myös Grundtvig-ohjelma. Se on hurmaavaa!

Skandinavian vapaa sivistystyö ei ole vain yksi aikuiskoulutuksen alue, siitä on tulossa osa elin- ikäistä oppimista. Norjassa on White Book ja Green Book, Suomessa Oppimisen ilo. Se on hyvin kiinnostavaa. Nykyään Skandinaviassa on käynnissä uusi vuoropuhelu vapaan sivistystyön ja teollisuuden koulutuksen välillä. Sillä pyritään parantamaan oppimisen merkitystä yrityselämässä.

Sellaista keskustelua ei ole esimerkiksi Saksassa, missä vapaa sivistystyö on itseriittoista ja arvo sinänsä. Saksassa on fantastinen palvelujen tuot- tamisjärjestelmä, ja se on erittäin tärkeä osa elin- ikäisen oppimisen demokratiaa. Mutta sillä ei ole mitään vaikutusta yritysten usein yksiulotteiseen koulutukseen. Skandinaviassa on runsaasti tutki- musta. Ruotsin uuden lain seurauksena otetaan joka vuosi sata tuhatta aikuisikäistä ihmistä lisää aikuiskoulutusinstituutioiden antamaan kokopäi- väiseen koulutukseen. Tanskassa on nähtävissä perinteeseen pohjaava virtaus ‘Grundtvigin pi- dämme itsellämme’. Grundtvig itse taas oli kiin- nostuneempi Kreikan kulttuurista ja talouselä- mästä kuin kukaan nykyään. Tällainen rajojen ylit- täminen on erittäin tärkeää vapaassa sivistystyössä.

Tässä uudessa dialogissa on toinenkin koulutus- dimensio, yksityinen vapaa sivistystyö, kansan- sivistys.

Luulen, että opimme paljonkin nykypäivän Euroopassa. Emme oikein tiedä, mitä merkityk- sellistä muualla maailmassa tapahtuu. Aasiassa kyllä toimitaan, samoin Latinalaisessa Amerikassa, mut- ta se on vielä liian kapealla pohjalla. Emme tie- dä, miten ne kehittyvät tulevaisuudessa. Viimeis- ten kymmenen vuoden YK:n konferenssit ovat olleet hyvin mielenkiintoisia.

P^AOLO: Euroopasta puhuttaessa täytyy myös muis- taa, että on olemassa kaksi lähestymistapaa, kun puhutaan valtion roolista aikuiskoulutuksessa. Tra- ditionaalisesti valtio hoitaa formaalin aikuiskou- lutuksen, kun taas perinteisessä vapaan sivistys- työn ajattelussa valtiolla ei ole vastuuta. Nykyään huomaamme, että valtion rooli tulee uudessa tilanteessa tärkeämmäksi kuin ennen, mutta eri- lailla! Globalisaation maailmassa demokraattiset instituutiot ovat ihmisille käyttökelpoisia väli- neitä suhteessa monikansallisiin organisaatioihin.

Valtiosta ja demokraattisista instituutioista on tu- lossa yhä tärkeämpiä aikuiskoulutuksen maailmas- sa. Meidän täytyy tiedostaa se ja rakentaa itsel- lemme uusi rooli.

Uskon, että valtion tehtävä on kehittää mei- dän avullamme aikuiskoulutukselle kestävä mal- li. Sen avainelementti on ekologinen lähesty- mistapa. Miksi? Koska Euroopassa käytetään pal- jon rahaa aikuisten kokopäiväiseen kouluttami- seen. Siksi korostan kestävän mallin kehittämistä aikuiskoulutukseen.

P^ETER: Jospa muutetaan valtion roolia. Englanti on maailman rikkaimpia maita. Kun General Motors aikoi sulkea yhden tehtaistaan, me me- nimme hattu kourassa Detroitiin ja sanoimme:

“Älkää sulkeko sitä tehdasta meidän maassamme.

Me tarvitsemme sen työn.“ Sitä on valta.

Valtio on menettänyt suuren osan taloudel- lista valtaansa. Se johtuu verotuksesta, eikö vain?

Yhtiöt voivat muuttaa pääomansa maasta toiseen.

Tämä tuntuu aika keskeiseltä, kun puhumme Euroopasta. Kyllä me tarvitsemme Euroopan Unionia. Tarvitsemme laajemman demokraatti- sesti valitun elimen, jonka toimivallassa on suu- rempi osa pääomaa. Jos joku menettää Euroopan

kokoisen markkina-alueen, he menettävät aika isot markkinat. Tuntuu siltä, että suurten poliit- tisten elinten merkitys on siinä, että ne voivat käyttää valtaa ylikansallisia vastaan tavalla, johon pieni valtio ei pysty. Minusta tuntuu, että kan- sallisvaltioista on tulossa ikään kuin painostus- elimiä, ja minusta tuntuu, että ihmisten täytyy tunnustaa, että joskus valtiolla ei ole valtaa.

PAUL: On totta, Peter, että valtiot ovat menettä- mässä valtaansa kahdella tavalla. Päätöksenteko on siirtymässä ylikansalliselle tasolle, kuten Euroo- passa Euroopan Unionille, ja valtio on menettä- mässä taloudellisia resurssejaan. Mutta valtiolla on vielä aloitteentekijän rooli.

Valtiosta tulee elinikäisen oppimisen suh- teen yhä vähemmän palvelusten tuottaja ja yhä enemmän järjestelijä sanan laajassa ja toimintaa kehittävässä merkityksessä. Olen samaa mieltä Pa- olon kanssa valtion kasvavasta ja muuttuvasta merkityksestä. Minusta esimerkiksi valtion rooli kestävän mallin tukijana on hyvä. On totta, että meidän täytyy nähdä aikuisten oppiminen uu- della tavalla.

Olemme sellaisen aikuiskoulutuksen kynnyk- sellä, jossa emme saa laajennettua käyttäjäkuntaa, jos käytämme samaa raskasta, työntekijävaltaista organisaatiota. Meidän pitää kehittää muunlaisia ratkaisuja, kuten oppimista rikastetussa oppimis- ympäristössä, tukea itse-oppimiselle, jos halu- amme demokratisoida oppimisen. Tämä on hy- vin tärkeä uusi asia. Opetusministeriö voi olla vain yksi tekijä uudessa suunnitteluyhteistyössä.

Siihen pitäisi saada mukaan myös työministe- riö, kulttuuri-, oikeus-, sosiaaliministeriö, pää- ministeri.

Toiseksi täytyy luoda uusia kumppanuuden muotoja. Näin tapahtuu Senegalissa. Siellä on uusi systeemi, jossa lukutaitotyötä tekevät kansalais- järjestöt ovat luoneet neuvoston, joka on muka- na aikuisten lukutaitokoulutuspolitiikan suun- nittelussa yhteistyössä hallituksen kanssa. Tämä on eräänlaista ota-ja-anna -mekanismia. Me au- tamme hallitusta, hyväksymme teidän pääasialli- sen tärkeysjärjestyksenne, mutta olemme myös osa päätöksentekoprosessia. Se on yhteistyön uusi ulottuvuus.

Toinen ulottuvuus tulevaisuuden kumppa- nuusrooleissa on päätöksenteon järjestäminen

K A S V O T U S T E N

mahdollisuus aikuisille monimuotoisuutta ja ih- misten oppimistarpeiden tasa-arvoisuutta kun- nioittamalla. Tämä on hyvin tärkeä asia. On ole- massa paljon muita hankaluuksia. Joku kertoi minulle hiljattain, että heillä on kyllä olemassa White Paper, mutta se makaa jossain päin ope- tusministeriössä, koska ministeriö vastustaa uu- distusta. Perinteiset aikuiskoulutuksen toimijat, usein vieläpä ammattiyhdistysliike, aiheuttavat valitettavasti kitkaa uudessa taloustilanteessa, jo- ten meidän täytyy saada nämä kumppanit ym- märtämään uusi ilmiö.

P^ETER: Englannin hallituksen kielenkäytössä on ta- pahtunut kiinnostava ja merkittävä muutos muu- taman viime vuoden aikana. Ei puhuta politii- kasta, vaan strategiasta. Valtapelin suunnittelun strategia on siis hiukan muuttunut.

KANSANSIVISTYS JA ELINIKÄINEN OPPIMINEN

A^RNE: Paolo sanoi myös, että on erittäin vaikeaa puhua elinikäisestä oppimisesta ottamatta mu- kaan yhdistyselämää. Mikä on teidän mielestän- ne vapaan sivistystyön rooli elinikäisessä oppi- misessa?

PETER: Mitä enemmän, sitä parempi. Kuten Paul sanoi Senegalista ja kansalaisjärjestöistä. Viime vuosina monet sellaiset asiat, joita me aikuis- kouluttajina toivoimme kymmenen kaksikym- mentä vuotta sitten, ovat nyt toteutuneet, mut- ta markkinoiden kautta. Kaupallistuminen tuhoaa demokratiaa. Mutta meidän tulee kehittää - jos niin saa sanoa - oppinut työvoima, oppinut vä- estö, joka on yhteiskunnallisesti aktiivista. Si- nun Tanskasi historia on hyvä aktiivisten aikuis- ten kasvattamisessa. Me tarvitsemme kyllä kipeästi sellaista aikuiskasvatusta, mitä emme ole Englan- nissa juurikaan saaneet. Tarvitsemme sitä maail- massa, missä vallan siirrokset ovat olleet suuria.

Me tarvitsemme ihmisiä, jotka tiedostavat, mitä tapahtuu - sanomaan ei.

P^AUL: Olen varma, että ihmiset eivät ole moti- voituneita. Mutta en ole samaa mieltä sinun kans-

Peter Jarvis on täy- dennyskoulutuksen professori Surreyn yliopistossa, jossa hän on työskennellyt jo yli 20 vuoden ajan. Hän on kirjoit- tanut lukuisia kirjoja koulutuksesta, aikuiskoulutuksesta, oppimisen paradok- seista, jne. Hän on myös ympäri maailman arvostettu luennoitsija.

Arne Carlsen toimi Pohjoismaisen kansanakatemian rehtorina Götebor- gissa ja on siirtynyt juuri vanhemmaksi tutkijaksi Tanskan kansalliseen opetuk- sen tutkimuslaitok- seen. Akatemiassa hän kehitti pohjois- maisten kurssien monipuolisuutta ja avasi runsaasti kan- sainvälisiä kanavia, erityisesti Baltian ja EU:n suuntaan.

motivoituneita siksi, etteivät ole koulutettuja, vaan siksi että heidän näkökulmastaan katsottu- na on rationaalista olla motivoitumaton.

P^ETER: Heiltä ei puutu mitään.

P^AUL: Sitten olemme muna vai kana –tilanteessa.

Mitä enemmän on aktiivisia yhdistyksiä, sitä enemmän on vapaata sivistystyötä, ja mitä enem- män on vapaata sivistystyötä, sitä aktiivisempia olemme. Toiminnan, koulutuksen ja vapaan si- vistystyön välillä on positiivista synergiaa.

P^AOLO: Ajattelun, toiminnan ja politiikan välillä on ristiriita. Strategian tasolla puhumme yhdis- tyksistä ja kansalaisjärjestöistä. Ennen tietynlaiset järjestöt saattoivat antaa koulutusta, toiset taas eivät. Nykyään monien Euroopan maiden poli-

tiikkana on kehittää ja tukea järjestöyhteiskun- taa, myös eurooppalaisella tasolla. Uusia järjestö- jä tuetaan. Samaisen politiikan mukaan järjestö- jen ja vapaan sivistystyön avulla voidaan jopa ratkaista hyvinvointiyhteiskunnan kriisi. Ja totta onkin, että kestävä malli perustuu järjestöaktii- visuuteen, siis toimintaan. Samalla kuitenkin joissakin maissa jotkut uusliberaalit pyrkivät mar- ginalisoimaan kaikki aikuiskoulutuksen aloitteet ja kaiken sosiaalisen aloitteellisuuden jonkinlai- seksi hyväntekeväisyysmalliksi.

Toisaalta uskon, että järjestömalli on vastaus aikuiskoulutukseen ja että järjestöelämä on ai- kuiskoulutuksen päämäärä. Aikuiskasvatuksen lo- pullinen tavoite, oppimisprosessi, on se, että ihmiset tulevat kykeneviksi rakentamaan järjes- töelämää kansalaisyhteiskunnan eri tasoilla. Sitä eivät aikuiskasvattajat ole vielä oikein oivalta- neet. Järjestökulttuurin kehitys on kaiken aikuis- kasvatuksen filosofian ja opetussisältöjen perus- päämäärä.

P^ETER: Olemme puhuneet kansalaisuudesta, val- lasta, mutta emme ole puhuneet etiikasta, ih- misten huolesta. Jos puhutaan itsenäisyydestä, minusta tuntuu siltä, että minun täytyy olla it- senäinen voidakseni luoda suhteita siten, että voin muodostaa yhdistyksiä ja luopua vapaudes- tani toisten hyväksi. Olemme painottaneet lii- kaa talouselämän merkitystä ja sitä mitä saamme, sen sijaan että ajattelisimme, mistä sen vuoksi ilman muuta luovumme.

Englannin APEL-systeemissä (Accretitation of Prior Experience and Learning), jossa arvioidaan aiempaa oppimista, ihmiset voivat kirjoittaa jo- tain ja panna sen portfolioonsa. Tämä APEL on ihmisten oman oppimisen kontrollointia. Meil- le on kehittymässä “oikea oppiminen“, ja oike- aa oppimista on se, mistä voidaan antaa todistus tai mitä voi myydä markkinoilla. Ja kuitenkin todellinen inhimillinen oppiminen on jotain, mitä ei voi myydä. Se on sinun ja minun, jo- tain, mitä olemme keksineet itse tässä maailmas- sa. Ajattelen omaa ikäryhmääni, senioreita, suu- ri osa heidän oppimastaan on “ei-todellista“.

Minusta oppiva yhteiskunta on keskuudes- samme koko ajan. Onko se sellainen oppiva yh- teiskunta, jonka me haluamme? Useimmat meistä haluaisivat paljon demokraattisemman, paljon

K A S V O T U S T E N

utopistisemman, paljon tasa-arvoisemman yhteis- kunnan.

Oppiminen on ihmisiä käynnissä pitävä voi- ma, se on perustava voima koko ihmiskunnalle.

Oppimista tapahtuu koko ajan ja meidän on pakko oppia lisää kaiken aikaa, koska yhteiskunta muut- tuu koko ajan.

TUNTI PÄIVÄSSÄ

A^RNE: Paolo, mainitsit projektin Tunti päivässä.

Sehän on myös EAEA:n (European Association for the Education of Adults) strategia, ja siitä keskusteltiin UNESCOn CONFINTEA -maailman- konferenssissa Hampurissa. Mikä sen tarkoitus on?

P^AOLO: Perinteisesti meidän aikuiskoulutusmal- limme perustuu tarjontamalliin. Opetetaan asi- oita, mitä erilaisten ihmisryhmien tulee oppia sen mukaan, mitä resursseja heillä on oikeus käyt- tää oppimiseensa. Tunti päivässä viittaa toisen- laiseen malliin. Se korostaa yksilön ja ryhmien omaa roolia oppimisprosessiensa suunnittelus- sa, ei vain mahdollisuutta koulutukseen.

Tunti päivässä on todellinen strategia, ei vain kysyntään perustuvaa politiikkaa, vaan politiik- ka ihmisten tarpeiden ilmaisun puolesta. Se edel- lyttää muutosta didaktisella tasolla, koulutusstruk- tuurien mallintamisessa ja järjestämisessä, oppi- missysteemien politiikan ja säännösten muutta- mista sekä arkipäivän ja työelämän oppimisen olosuhteiden muutosta. Nämä neljä muutosta ovat oleellisia, jotta kaikki ihmiset saisivat tun- nin päivässä oppimiseen demokratian ja yksilöl- lisen vapauden toteuttamiseksi.

Purku nauhalta, englanninkielinen editointi ja suomennos:

EEVA SIIRALA

Anneli Kajanto Suomenkielinen editointi:ja Mervi Keskinen