TEKNISTALOUDELLINEN TIEDEKUNTA TUOTANTOTALOUDEN OSASTO
CS90A0050 Kandidaatintyö ja seminaari
Suorat ulkomaiset investoinnit Baltiaan Foreign Direct Investment
TEKNISTALOUDELLINEN TIEDEKUNTA TUOTANTOTALOUDEN OSASTO
CS90A0050 Kandidaatintyö ja seminaari
Suorat ulkomaiset investoinnit Baltiaan Foreign Direct Investments to Baltics
Kandidaatintyö
Markus Järvenpää Heidi Muranen Markus Järvenpää Heidi Muranen
1 JOHDANTO... 1
2 SUORAT ULKOMAISET INVESTOINNIT ... 3
2.1 Suorien ulkomaisten investointien hyödyt yritykselle ... 3
2.2 Suorien ulkomaisten investointien hyödyt kohdemaalle ... 4
2.3 Kohdemaan valinta ... 5
2.4 Investointityypit ... 6
2.5 Investointimuodot... 7
2.5.1 Greenfield -investointi... 7
2.5.2 Yritysosto ... 8
2.5.3 Yhteenliittymä ... 9
3 OLI-PARADIGMA ... 10
4 BALTIAN INVESTOINTIYMPÄRISTÖ ... 12
4.1 Elintaso ... 12
4.2 Hintataso... 13
4.3 Palkat ja työttömyysaste ... 14
4.4 Vaihtotase ... 17
4.5 Korruptio ... 18
4.6 Kilpailukyky ... 20
4.6.1 Liiketoiminnan harjoittaminen ... 20
4.6.2 Globaali kilpailukyky ... 23
5 BALTIAAN TEHDYT SUORAT ULKOMAISET INVESTOINNIT ... 25
5.1 Baltian siirtyminen kommunismista markkinatalouteen ... 25
5.2 Suorat ulkomaiset investoinnit 2000-luvulla... 27
5.3 Investointien alkuperämaat ... 30
5.4 Toimialat ... 30
6 INVESTOINNIT BALTIAAN TULEVAISUUDESSA ... 32
6.1 Taloustilanteen muutos ja vaikutukset investointeihin ... 32
6.2 Liittyminen euroon ... 34
LÄHTEET ... 40
LIITTEET
Taulukko 1: Esimerkkejä OLI-teorian tuntomerkeistä eri näkökulmista tarkasteltuna 11 Taulukko 2: Ostovoimakorjattu BKT asukasta kohti vuosina 1991 – 2008, EUR 12 Taulukko 3: Hintataso Baltian maissa, 2001 ja 2008, EU(27)=100 13
Taulukko 4: Keskipalkka Baltian maissa, 2001 ja 2008, EUR 14
Taulukko 5: Ostovoimakorjattu keskipalkka Baltian maissa, 2001 ja 2008, EUR 15 Taulukko 6: Ostovoimakorjattu yksikkötyökustannus, 2001 ja 2008 (Itävalta=100) 16
Taulukko 7: Työttömyysasteen kehitys 2004 – 2008. 16
Taulukko 8: Vaihtotase, % BKT:sta vuonna 2007 ja 2008 17
Taulukko 9: Corruption Perceptions Index 2007–2008 19
Taulukko 10: Liiketoiminnan harjoittamisen helppouden osa-alueet 21 Taulukko 11: Viron, Latvian ja Liettuan sijoitukset 2007 ja 2008 23 Taulukko 12: Maiden vastaanottamien ulkomaisten investointien
varanto asukasta kohti 2000 – 2008, EUR 28
Taulukko 13: Suorien ulkomaisten investointien vuosittainen
virtaus 2000 – 2008, milj. EUR 29
1 JOHDANTO
Baltian alue on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ollut erittäin suosittu kohde ulkomaisille investoinneille. Varsinkin Virossa suoritettujen investointien määrä on maan kokoon suhteutettuna valtava. Tässä kandidaatintyössä tavoitteenamme on selvittää Baltian alueen suosion syitä investoinnin kohteena. Lisäksi pyrimme kuvaamaan Baltian alueen nykytilannetta ja tulevaisuutta, joihin kiinteästi liittyvät maailmanlaajuinen finanssikriisi sekä tuleva euroalueeseen liittyminen.
Aluksi selvitämme mitä suorat ulkomaiset investoinnit tarkoittavat. Toisin sanoen tutkimme, mitä investoinnit käytännössä ovat ja missä eri muodoissa niitä esiintyy. Lisäksi tarkastelemme investointien hyötyjä sekä investoivalle taholle että investoinnin kohteena olevalle valtiolle. Näiden tutkimusten valossa pystymme tarkastelemaan investointeja Baltian alueelle.
Olemme kuvanneet Baltian maiden investointiympäristöä tietyillä makrotalouden tunnusluvuilla sekä analysoimalla maiden korruptiotilannetta. Lisäksi olemme käsitelleet kansainvälisten organisaatioiden tekemiä listauksia liiketoiminnan harjoittamisen ja kilpailukyvyn suhteen. Näin olemme pyrkineet muodostamaan kuvan siitä, minkälaisia Baltian maat ovat investoijan näkökulmasta, ja kuinka ne eroavat toisistaan. Vertaamme toteutuneita investointilukuja investointiympäristön houkuttelevuuteen eri mittareilla mitattuna, jolloin voimme päätellä, selittävätkö käyttämämme mittarit maihin tehtyjen suorien ulkomaisten investointien määrää.
Pyrimme myös selvittämään, mitkä maat ja toimialat ovat olleet Baltian suorien ulkomaisten investointien lähteenä. Tarkemmin olemme kuvanneet Baltian pankkisektorin toimintaa, sillä rahoitusala on ollut tärkein suorien ulkomaisten investointien kohde Baltiassa.
Taloudellinen tilanne on heikentynyt globaalisti lähiaikoina. Myös Baltian maiden taloustilanne on heikentynyt huomattavasti useita vuosia kestäneen talouskasvun jälkeen. Varsinkin Latvia painii suurissa talousvaikeuksissa ja tiedotusvälineissä
on puhuttu jopa maan olevan konkurssiuhan alla. Baltian talousvaikeudet vaikuttavat tietenkin myös alueelle sijoittaneisiin tahoihin. Tavoitteenamme onkin mahdollisimman tuoreiden tunnuslukujen valossa selvittää, millainen Baltian maiden taloudellinen tilanne on tänä päivänä.
Lopuksi pohdimme Baltian maiden tulevaisuutta suorien investointien kohteena käytössä olevien ennusteiden perusteella. Baltian maiden liittyminen euroalueeseen on merkittävä tekijä maiden tulevaisuuden kannalta. Pohdimme lyhyesti euroalueeseen liittymiseen sisältyviä mahdollisuuksia. Kuvaamme maiden mahdollisuuksia talous- ja rahaliittoon liittymiseen vaadittavien kriteerien täyttämiseen sekä selvitämme, koska maiden olisi kriteerien osalta mahdollista liittyä euroalueeseen.
2 SUORAT ULKOMAISET INVESTOINNIT
Suorat ulkomaiset investoinnit ovat yrityksen vieraaseen maahan tekemiä strategisia investointeja. Tämän tyyppiset investoinnit ovat yleensä seurausta yrityksen aikaisemmista kansainvälistymistoimenpiteistä. Toisin sanoen yritys ei yleensä siirry vieraaseen maahan suoraan investoimalla sinne, vaan aloittaa toimintansa esimerkiksi viennin tai lisensioinnin avulla. Suorat investoinnit vieraaseen maahan ovat hyvin riskialttiita, joten investoinnin kohde ja oikea investointistrategia on valittava huolella. (Tiusanen 2008a, 26)
Suorat ulkomaiset investoinnit ovat ominaisia varsinkin monikansallisille yhtiöille. Siirtyessään uuteen maahan yhtiö siirtää mukanaan rahallisen pääoman lisäksi teknologiaan ja johtamiseen liittyvää osaamista. Ennen suoriin investointeihin ryhtymistä yrityksen tulee selvittää itselleen kolme asiaa:
1. Miksi yritykset siirtyvät ulkomaille suorina investoijina?
2. Miten sijoittavat yritykset onnistuvat kilpailemaan paikallisten yritysten kanssa onnistuneesti paikallisten yritysten luontaisista eduista ja tutusta toimintaympäristöstä huolimatta?
3. Miksi yritykset päättävät mennä vieraisiin maihin tuottajina mieluummin kuin viennin tai lisensioinnin avulla? (Taggart & McDermott 1993, 17)
2.1 Suorien ulkomaisten investointien hyödyt yritykselle
Yritys ottaa suuren riskin investoidessaan vieraaseen maahan. Jotta tämän tyyppinen riski kannattaa ottaa, siitä saavutettavan hyödyn tulee olla merkittävä.
Ennen suoraan investointiin ryhtymistä yrityksen tuleekin selvittää sillä saavutettavat edut verrattuna muihin kansainvälistymisen muotoihin, esimerkiksi vientiin tai lisensiointiin.
Suora ulkomainen investointi voi mahdollistaa esimerkiksi tuotteiden valmistamisen kohdemaassa, jolloin yritys hyötyy alhaisista työ- ja materiaalikustannuksista. Yritys hyötyy myös kuljetuskustannuksissa, kun sekä raaka-aineet että markkinat ovat lähellä. Lisäksi tuontiin liittyvät verot voidaan välttää, mikäli kohdemarkkinat ovat samassa maassa tuotantolaitoksen kanssa.
(Taggart & McDermott 1993, 10 – 11)
Muut kansainvälistymisen muodot, kuten esimerkiksi lisensiointi, eivät tarjoa yritykselle mahdollisuutta täyteen päätäntävaltaan kohdemaan toimielimessä.
Yrityksen on myös helpompi huolehtia riittävästä laatutasosta ja laadunvalvonnasta kun toimielin on oman hallinnon alla. Investointi ulkomaille parantaa myös usein markkinointiin liittyviä etuja. Kun tuote valmistetaan markkina-alueen lähettyvillä, se on helppo adaptoida kyseisille markkinoille sopivaksi vastaamaan paikallisia mieltymyksiä ja maksukykyä. Kaiken kaikkiaan investointi voi tarjota nopeamman ja luotettavamman tavarantoimituksen asiakkaalle paremmalla tuotolla. Myös paikallisen yrityksen imagon saaminen saattaa jossain tapauksissa parantaa yrityksen asemaa kohdemaassa. (Root 1994, 124)
2.2 Suorien ulkomaisten investointien hyödyt kohdemaalle
Yritysten suorittaessa suoria investointeja vieraaseen maahan, kyseinen maa yleensä myös hyötyy kyseisestä operaatiosta. Erityisen hyödyllisiä suorat investoinnit ovat maille, joilla on entuudestaan vähäiset resurssit talouden kehittämiseen. On myös tärkeää huomata että maalle ei aina ole tärkeintä investointien määrä, vaan niiden laatu. (Larimo & Mainela 1996, 125 – 126)
Investoinnit tarjoavat muun muassa seuraavia hyötyjä kohdemaalle:
- paikallisten investointien kokonaismäärä kasvaa
- maa vastaanottaa uutta teknologiaa ja johtamiseen liittyvää tietotaitoa
- tuotteiden ja palveluiden määrä ja valikoima kasvavat ja laatu paranee - viennin määrä ja rakenne paranee
- tuontia pystytään korvaamaan paikallisilla tuotteilla, vaihtotase paranee - ulkomaiset yhtiöt kasvattavat budjettia maksamalla veroja
- kilpailu kehittyy investointien myötä
- laajan mittakaavan suorat investoinnit aikaansaavat uusia mahdollisuuksia paikallisille toimittajille, myös työvoimaa tarvitaan lisää
- osa paikallisista voitoista tavallisesti myös sijoitetaan uudelleen kyseiseen maahan. (Tiusanen 2008b, 44 – 45)
2.3 Kohdemaan valinta
Osana yrityksen kansainvälistymisstrategiaa yrityksen on valittava maan, johon investointi tehdään. Kun yritys on valinnut kansainvälistettävän tuotteen ja sopeuttanut sen kansainvälisille markkinoille soveltuvaksi, on sen aika valita kohdemaa johon se haluaa investoida. Kohdemaa valitaan usein kaaviossa 1 esiintyvän mallin mukaan. Kaikkien maiden joukosta suoritetaan alustavaa tutkimusta, jossa arvioidaan markkinoiden kokoa ja mahdollista asiakasprofiilia.
Tarkoituksena on siis kartoittaa liiketoiminnan onnistumisen kannalta tärkein asia, eli tulevat asiakkaat, ensimmäisenä. Tämän jälkeen arvioidaan jäljelle jääneistä maista niiden markkinapotentiaalia. Tämä toimenpide on mahdollista suorittaa esimerkiksi aiemman tiedon perusteella regressioanalyysilla. (Root 1994, 33 – 39)
Seuraavaksi tutkitaan lisätarkasteluun hyväksyttyjä, korkean markkinapotentiaalin valtioita. Arvioinnin kohteena on tarjottavan tuotteen tai palvelun potentiaalinen myynti. Tähän vaikuttavat esimerkiksi valtion lainsäädäntöön perustuva kilpailun valvonta, jakelukanavien saatavuus ja laajuus sekä potentiaalisen asiakkaan tai tuotteen käyttäjän arviointi. Mitä enemmän yritys tietää asiakkaastaan, sitä tarkemmin tuleva myynti pystytään arvioimaan. Näiden analyysien pohjalta valitaan kohdemaa johon investoidaan (Root 1994, 41 – 45)
Kuva 1. Kohdemaan valinta
2.4 Investointityypit
Ennen investoimista yrityksen täytyy myös selvittää minkä tyyppisen investoinnin se haluaa suorittaa ja millä investointimuodolla. Investointimuodot esitellään edempänä tässä kappaleessa. Investointityypillä tarkoitetaan investoinnin suhdetta yrityksen nykyiseen toimialaan
Kilpailun valvonta
Korkean markkinapotentiaalin omaavat maat Toimialan markkinapotentiaalin arviointi:
Top-
Asiakasprofiili
Kohdemaan valinta.
Investointityypit
Ennen investoimista yrityksen täytyy myös selvittää minkä tyyppisen investoinnin se haluaa suorittaa ja millä investointimuodolla. Investointimuodot esitellään tässä kappaleessa. Investointityypillä tarkoitetaan investoinnin suhdetta yrityksen nykyiseen toimialaan. Tyyppejä on neljä kappaletta ja ne ovat seuraavat:
Kohdemaa
Valinnan hyväksyminen/hylkäys Potentiaalisen myynnin arviointi:
Kilpailun
valvonta Jakelukanavat Asiakas/käyttäjä Korkean markkinapotentiaalin omaavat maat
Valinnan Hyväksyminen/hylkäys Toimialan markkinapotentiaalin arviointi:
-Down arviot
- Horisontaalinen investointi
Investoinnin tyyppi on samanlainen kuin yrityksellä on kotimaassaan
- Vertikaalinen investointi
Laajentaa yrityksen toimintaa samalla toimialalla joko kohti raaka-ainetta tai kohti kuluttajaa
- Konsentrinen investointi
Kun ulkomaisella yrityksellä on sama markkina-alue mutta eri teknologia kuin emoyhtiöllä, tai toisinpäin.
- Konglomeraattinen investointi
Ulkomainen yritys toimii eri alalla. (Root 1994, 165)
2.5 Investointimuodot
Investointimuodolla tarkoitetaan tapaa, jolla yritys investoi ulkomaille.
Investointitapa voi riippua esimerkiksi yrityksen kokemustasosta, vieraassa maassa vallitsevasta riskitasosta ja maan lainsäädännöstä. Suoria ulkomaisia investointeja on kolmea tyyppiä: uuden perustaminen tyhjästä eli greenfield- investointi, yritysosto ja yhteenliittymä. (Tiusanen 2008a, 26)
2.5.1 Greenfield -investointi
Ensimmäinen vaihtoehto on perustaa kohdemaahan kokonaan uusi toimielin.
Tämän tyyppistä toimenpidettä kutsutaan greenfield -investoinniksi. Yritys siis ostaa tai vuokraa tontin jolle se rakentaa uusia toimitiloja. Työntekijät voidaan joko palkata kohdemaasta tai siirtää yrityksen muista toimipisteistä.
Epäonnistumisen riski on tässä tapauksessa erittäin suuri, ja toimenpide vaatiikin onnistuakseen paljon kokemusta ja ammattitaitoa. Toisaalta tämä on ainoa keino saada juuri halutun kaltainen toimielin kohdemaahan. (Griffin et. al. 2002, 333)
Greenfield -investointi on tarpeen varsinkin sellaisissa tapauksissa, kun tuote vaatii huolellista ja yksityiskohtaista muokkaamista asiakastarpeen mukaiseksi.
Esimerkiksi korkean teknologian yritysten voi olla vaikeaa löytää halvan työvoiman maista yrityksiä joilla on riittävä teknologia ja tietotaito. Mikäli teknologia ja korkea osaaminen ovat yrityksen kilpailuvaltteja, on parempi aloittaa alusta kuin yrittää muokata olemassa olevaa omiin tarpeisiin sopivaksi.
Kohdealueelta ei myös välttämättä löydy sopivaa heti ostettavissa olevaa yritystä jos kilpailu näistä on kova. (Luostarinen & Welch 1990, 164 – 165)
2.5.2 Yritysosto
Yrityksen on myös mahdollista ostaa joko osittain tai kokonaan joku paikallinen yritys, joka toimii halutulla toimialalla. Ostotapahtuma voi tapahtua vasten ostettavan osapuolen tahtoa tai rauhanomaisissa merkeissä. Vasten ostettavan yrityksen tahtoa suoritettu ostotapahtuma on harvinaisempi, ja se tapahtuu yleensä vain pörssiyhtiöissä, joissa osakekanta on julkisesti ostettavissa. Yritysostossa tärkeintä on ostettavan yrityksen huolellinen valitseminen. Tarkoin valittu kohdeyritys parantaa todennäköisyyttä onnistua uudelle alueelle siirtymisessä.
(Root 1994, 165)
Paikallisen yrityksen ostossa emoyhtiö pystyy hyödyntämään kyseisessä yrityksessä valmiina olevan potentiaalin, esimerkiksi työvoiman ja tietotaidon.
Nopeus on myös avainasemassa. Esimerkiksi uuden tuotantolaitoksen rakentamiseen kuluu aikaa, mutta kun ostaa sen valmiina, tuotanto on mahdollista aloittaa nopeammin. Myös ostettavan yrityksen sidosryhmät toimittajista asiakkaisiin voivat olla emoyhtiön käytettävissä. Toisaalta ylimääräisiä kustannuksia saattaa syntyä muun muassa tarvittavien muutosten tekemisestä teknologiaan. Myös työvoiman irtisanominen voi tulla kalliiksi, mikäli organisaatiorakennetta tarvitsee muokata suuresti. (Luostarinen & Welch 1990, 165)
2.5.3 Yhteenliittymä
Yhteenliittymällä tarkoitetaan toimintojen yhdistämistä kahden yrityksen välillä.
Toisin sanoen yritykset säilyttävät omistussuhteensa ja päätösvaltansa omissa yrityksissään, jolloin myös voitot ja tappiot jaetaan yritysten kesken. Kahdesta edellä esitellystä muodosta poiketen yhteenliittymässä emoyhtiö ei siis saavuta täyttä päätösvaltaa. Yhteenliittymä voi poliittisista tai yrityksen sisäisistä syistä olla ainoa vaihtoehto toteuttaa suora investointi. Yrityksellä ei välttämättä ole riittävästi taloudellisia, fyysisiä, tai yrityksen johtamiseen liittyviä resursseja toimimaan kohdemaassa omillaan. Vieraan maan lainsäädäntö voi myös vaatia yhteisomistusta. Yhteenliittyminen ei kuitenkaan ole merkki emoyhtiön ammattitaidottomuudesta tai varattomuudesta. Suurimmatkin yhtiöt, esimerkiksi Coca-Cola, tarvitsevat yhteisomistussopimuksia päästäkseen kaikkein vaikeimmille markkina-alueille. (Kotler 1997, 412)
Yhteenliittymän hyviin puoliin kuuluvat muun muassa pääoman turvaaminen, kansallinen kuva kohdemaassa, paikallisen kokemuksen ja tietotaidon hyväksikäytön mahdollisuus, sekä paikalliseen lainsäädäntöön sisältyvien riskien mataluus verrattuna muihin suoriin investointityyppeihin. Toisaalta emoyhtiö ei saavuta täydellistä sanavaltaa, vapautta ja operatiivista joustavuutta kohdemaassa.
(Taggart & McDermott 1993, 12)
3 OLI-PARADIGMA
OLI-paradigma on englantilaisen ekonomin John Harry Dunningin 1980-luvulla kehittämä kansainvälistymisen teoria. Sen tarkoituksena on tarjota runko kansainvälistymisen toimintamallin ja laajuuden määrittelemiseen. OLI- paradigma ei ole kansainvälistymisteorian tapaan monikansallisten yhtiöiden teoria, vaan enemmänkin yhtiöiden suorittamien ulkomaisten, arvoa lisäävien aktiviteettien teoria. Se ei myöskään ole suorien ulkomaisten investointien teoria, vaan keskittyy ulkomaisten omistusten aikaansaamaan hyötyyn, eikä siihen miten investointi on rahoitettu. (Dunning 1993, 76)
OLI-paradigma rakentuu kolmesta eri tekijästä, jotka auttavat selittämään suorat ulkomaiset investoinnit. Ensimmäinen tekijä perustuu investoinnin omistussuhteeseen (O). Yritys saattaa omata sellaista tietotaitoa ja etuoikeuksia joita ei ole kilpailijoilla. Tämä voi näkyä esimerkiksi kilpailevan yrityksen tuotteen puutteellisuutena. (Tiusanen 2008a, 29)
Toinen tekijä OLI-paradigmassa on sijaintiin perustuva (L). Paradigman mukaan yritys saavuttaa tiettyjä etuja kohdistaessaan tuotantonsa tietylle maantieteelliselle alueelle. Siirtämällä tuotantoaan tietylle alueelle, yrityksen on mahdollista myös hyötyä tämän uuden alueen raaka-aineista ja mineraaleista. Myös työkustannukset pienenevät siirrettäessä tuotantoa halvan työvoiman maihin. Joihinkin maihin siirtymiseen syy saattaa olla kaupankäyntiesteet tai kohdevaltion politiikka.
(Tiusanen 2008a, 29)
Viimeinen tekijä on yrityksen sisäisiin toimiin perustuvat edut (I). Nämä edut perustuvat epätäydelliseen kontrolliin tuotannontekijämarkkinoilla, esimerkiksi tietotaidossa ja työvoimaresurssissa. Yritys saattaa yrittää sisäistää nämä alueet organisaatioonsa saavuttaakseen mahdollisimman suuren tuoton (Tiusanen 2008a, 30). Taulukossa 1 on esitetty esimerkkejä niistä seikoista, jotka OLI-teorian mukaan vaikuttavat investointipäätösten takana.
Taulukko 1. Esimerkkejä OLI-teorian tuntomerkeistä eri näkökulmista tarkasteltuna
Maa Teollisuus Yritys
Omistus- edut
Resurssit
Ammattitaitoinen työvoima
Valtion politiikka esimerkiksi innovaatioita, kilpailua ja
koulutusta kohtaan
Tuotteen tai prosessin valmistusaste
Teknologinen intensiteetti, esimerkiksi
innovaatioympäristö ja tuotedifferentiaation laajuus
Vahvuuksien ja resurssien rakenne, esimerkiksi pohja, laajuus, tuotannon laajuus ja prosessi- tai markkina- diversifikaatio
Sijainti- edut
Fyysinen ja kulttuurinen etäisyys maiden välillä
Valtion väliintulo, esimerkiksi tullit ja verot sekä
avunanto maahan investoiville tai oman maan monikansallisille yrityksille
Liikkumattomien lähteiden sijainnin ja jakelun aiheuttamat kuljetuskustannukset Tulli tai muut kaupan esteet
Verokannusteet Muut kustannukset, esimerkiksi
energiakustannukset
Johtamisstrategia kohti vieraan maan osallistumista
Psyykkinen välimatka, esimerkiksi kulttuuriin ja kieleen liittyvä
Sisäiset edut
Valtion väliintulo sisäistämistoimissa
Valtion politiikka fuusioita kohtaan
Vertikaalisten ja horisontaalisten integraatio- mahdollisuuksien laajuus
Paikallisten yritysten etujen laajuus
verrattuna ulkomaisiin yrityksiin
Kasvu - ja diversifikaatio- halukkuus
Asenteet sopimusten mukaisia liittoja, esimerkiksi lisensiointia ja franchisingia kohtaan.
Lähde: Dunning 1993, 84
4 BALTIAN INVESTOINTIYMPÄRISTÖ
Suorien ulkomaisten investointien taustalla vaikuttavat maan investointiympäristön osatekijät. Maan investointiympäristön houkuttelevuuteen vaikuttavat muun muassa maan makrotalouden tila sekä korruptio. Baltian makrotaloutta olemme kuvanneet bruttokansantuotteen, hintatason, palkkatason, työttömyysasteen sekä vaihtotaseen avulla. Valitut makrotalouden osa-alueet kertovat maan talouden tilasta, kustannustasosta ja kilpailukyvystä.
4.1 Elintaso
Eri maiden elintasoja voidaan verrata bruttokansantuotteen (BKT) avulla.
Kansainvälisissä vertailuissa BKT yleensä ilmoitetaan asukasta kohti laskettuna ja euroiksi tai dollareiksi muutettuna. Kun BKT muutetaan toiseksi valuutaksi, tulisi valuuttakurssina käyttää ostovoimapariteettia, sillä eri maiden valuutat voivat olla joko ali- tai yliarvostettuja. (Tiusanen 2006a, 25 – 26) Ostovoimapariteetti on valuuttakurssi, jolla laskettuna kahden maan hyödykekorit ovat samanhintaiset yhteiseksi valuutaksi muutettuna (Tilastokeskus). Taulukossa 2on kuvattu BKT:n kehitystä Baltian maissa.
Taulukko 2. Ostovoimakorjattu BKT asukasta kohti vuosina 1991 – 2008, EUR
1991 1995 2000 2005 2006 2007 2008 Viro 5500 5300 8500 13700 15200 16900 16700 Latvia 6500 4600 7000 10900 12400 13600 13300 Liettua 7100 5000 7500 11900 13100 14800 15200 Lähde: FIW 2009
Siirtymävaiheen alkuvuosina siirtymätaloudet ajautuivat taantumaan ja niiden elintasot laskivat (Tiusanen 2006a, 25). Viro saavutti melko lyhyessä ajassa vuoden 1991 elintason ja koko 2000-luvun ajan BKT:n kasvu on ollut nopeaa.
Latviassa ja Liettuassa vuoden 1991 elintason saavuttaminen kesti kauemmin kuin Virossa, mutta niissäkin BKT on kasvanut nopeasti erityisesti 2000-luvulla.
Ulkomainen pääoma on ollut merkittävä tekijä Baltian maiden BKT:n kehityksessä. Kun ulkomaalaisten sijoittajien luottamus Baltian maiden poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen kasvoi, alkoivat myös maiden BKT:t kasvaa. (Heliste et. al. 2007, 10) Viron elintaso BKT:lla mitattuna on Baltian maista korkein ja Viroon on myös tehty eniten ulkomaisia investointeja.
Vuonna 2008 pitkän aikavälin trendi päättyi Virossa ja Latviassa ja maiden BKT asukasta kohti laski. Liettuassa BKT asukasta kohti vielä kasvoi, mutta kasvu oli selvästi pienempää kuin aikaisempina vuosina. Maailmanlaajuinen talouskriisi näkyi siis myös Baltiassa elintason laskuna jo vuonna 2008.
4.2 Hintataso
Itä-Euroopan siirtymätaloudet ovat menettäneet hintakilpailukykyään 2000- luvulla. Baltian maissa hintatason nousu ei kuitenkaan ole ollut yhtä räjähdysmäistä kuin esimerkiksi Venäjällä. (Tiusanen 2008b, 36) Taulukossa 3on esitetty Baltian maiden hintatason kasvu 2000-luvulla.
Taulukko 3. Hintataso Baltian maissa, 2001 ja 2008, EU(27)=100
2001 2008 Muutos 2000-2008, %
Viro 56 73 30,4
Latvia 52 73 40,4
Liettua 48 63 31,3
Lähde: FIW 2009
Baltian maat ovat saavuttamassa EU:n keskiarvohintatason. Erityisesti Latviassa hintataso on noussut nopeasti. Vuonna 2008 Latvian hintataso oli jo samalla tasolla kuin Viron. Liettuassa hinnat ovat vielä selvästi alhaisemmat kuin Virossa tai Latviassa, vaikka suhteellinen hintataso onkin noussut yli 30 prosenttia vuodesta 2001.
Baltian maille on tärkeää saavuttaa inflaatiotaso, joka on harmoniassa muun maailman kanssa, jotta ne eivät menettäisi kilpailukykyään kansainvälisillä markkinoilla. Kansainvälisen keskiarvon ylittävä inflaatio aiheuttaa kilpailukyvyn heikentymisen hintojen suhteen. Korkean inflaation maan olisi tasapainotettava valuuttakurssinsa devalvoimalla valuuttansa. (Tiusanen 2006a, 33)
4.3 Palkat ja työttömyysaste
Palkkataso on noussut huomattavasti Baltian maissa 2000-luvulla. Palkat ovat Baltian maissa kuitenkin vielä melko alhaisia verrattuna EU:n keskitasoon.
Taulukossa 4 on esitetty Baltian maiden palkkatason kehitys 2000-luvulla.
Taulukkoon on myös merkitty Itävalta, jotta lukuja voidaan verrata Länsi- Euroopan tasoon.
Taulukko 4. Keskipalkka Baltian maissa, 2001 ja 2008, EUR
2001 2008 Muutos 2001-2008, %
Viro 352 831 136,1
Latvia 284 683 140,5
Liettua 274 657 139,8
Itävalta 2432 2868 17,9
Lähde: FIW 2009
Baltian maissa keskipalkka oli vuonna 2008 lähes kolminkertainen verrattuna vuoteen 2001. Virossa on selvästi korkein palkkataso. Latvian ja Liettuan
palkkatasot ovat kuitenkin nousseet prosentuaalisesti hieman enemmän kuin Viron palkkataso vuosien 2001 ja 2008 välisenä aikana.
Keskipalkka virallisella vaihtokurssilla laskettuna ei anna oikeaa kuvaa paikallisesta ostovoimasta. Kun palkat korjataan ostovoimapariteetilla, saadaan selville, kuinka paljon rahaa paikallinen väestö voi kuluttaa. Tämä tieto on tärkeä niille ulkomaalaisille investoijille, jotka ovat investoimassa palvelualalle.
(Tiusanen 2006a, 36) Taulukossa 5 ovat Baltian maiden ostovoimakorjatut keskipalkat.
Taulukko 5. Ostovoimakorjattu keskipalkka Baltian maissa, 2001 ja 2008, EUR 2001 2008 Muutos 2001-2008, %
Viro 634 1135 79,0
Latvia 549 930 69,4
Liettua 577 1041 80,4
Lähde: FIW 2009
Ostovoimakorjatut keskipalkat eivät ole nousseet yhtä paljon kuin virallisella vaihtokurssilla lasketut palkat. Virolaiset tienaavat parhaiten, mutta liettualaiset eivät jää Viron tasosta kovin paljoa. Virossa ja Liettuassa tulotaso on noussut selvästi nopeammin kuin Latviassa.
Teollisuudessa on kiinnitettävä huomiota yksikkötyökustannuksiin, eli yhden yksikön tuottamisesta aiheutuviin työvoimakustannuksiin.
Yksikkötyökustannuksessa otetaan huomioon työn tuottavuus, jolloin siis saadaan parempi kuva valmistuksesta aiheutuvista kustannuksista kuin pelkkiä palkkoja vertaamalla saataisiin. (Tiusanen 2006a, 37) Taulukossa 6 on kuvattu yksikkötyökustannusten kasvua vuodesta 2001 vuoteen 2008 verrattuna Itävallan yksikkötyökustannuksiin.
Taulukko 6. Ostovoimakorjattu yksikkötyökustannus, 2001 ja 2008 (Itävalta=100)
2001 2008 Muutos 2000-2008, %
Viro 36,2 54,4 50,3
Latvia 34,0 54,4 50,6
Liettua 29,6 42,9 44,9
Lähde: FIW 2009
Liettuassa yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet hitaammin ja ovat selvästi edullisemmat kuin Virossa ja Latviassa. Yksikkökustannusten noustessa maiden hintakilpailukyky on heikentynyt huomattavasti. Vaikka kustannukset ovat nousseet huomattavasti vuodesta 2001 kaikissa Baltian maissa, ovat ne edelleen selvästi alle Itävallan kustannustason. Itävallan yksikkötyökustannus kuvastaa hyvin koko Länsi-Euroopan kustannustasoa.
Ulkomaalaiselle investoijalle on tärkeää tietää, onko investointikohteessa työvoimaa saatavilla. Tällöin myös työmarkkinoiden tilanne kiinnostaa investoijia. (Tiusanen 2006a, 39) Taulukossa 7 on kuvattu työttömyysasteen kehitystä Baltian maissa vuosina 2004 – 2008.
Taulukko 7. Työttömyysasteen kehitys 2004 – 2008.
2004 2005 2006 2007 2008
Viro 9.7 7.9 5.9 4.7 5.5
Latvia 10.4 8.7 6.8 6.0 7.5
Liettua 11.4 8.3 5.6 4.3 5.8
Lähde: Viron, Latvian ja Liettuan tilastokeskukset
Työttömyysaste on laskenut kaikissa Baltian maissa aina vuoteen 2007 asti.
Maiden talouskasvu on ollut merkittävä tekijä työttömyysasteen kehityksessä.
Baltian maiden liittyminen EU:n jäseniksi vuonna 2004 on myös ollut yksi syy työttömyysasteen alhaisuuteen. Tällöin baltialaisen työvoiman liikkuvuus
vapautui ja työvoiman maastamuutto kasvoi. (Heliste et. al. 2007, 16) Vuonna 2008 työttömyysaste nousi koko Baltian alueella edellisvuodesta. Syynä tähän on ollut huonontunut taloustilanne.
4.4 Vaihtotase
Makrotalouden tasolla maiden kilpailukykyä voidaan verrata vaihtotaseen avulla (Tiusanen 2006a, 47). Vaihtotase sisältää hyödykkeiden ja palveluiden kaupan sekä nettovuokrat, korot, voitot, osingot ja siirtomaksut. Vaihtotase voidaan myös määritellä valtion säästöjen ja kotimaisten investointien erotuksena. Jos vaihtotase on epätasapainossa, myös kotimainen säästäminen ja investoinnit ovat epätasapainossa. Siksi maa, jonka vaihtotase on alijäämäinen, tuo pääomaa ja maa, jonka vaihtotase on ylijäämäinen, vie pääomaa. (Tiusanen & Jumpponen 2005, 46 – 47) Taulukossa 8 on Baltian maiden vaihtotaseiden epätasapaino kuvattu prosenttiosuuksina maiden bruttokansantuotteista.
Taulukko 8. Vaihtotase, % BKT:sta vuonna 2007 ja 2008
2007 2008
Viro -18,1 -9,2
Latvia -22,5 -11,7
Liettua -14,6 -13,0
Lähde: FIW 2009
Latvian vaihtotaseen vaje pieneni huomattavasti vuodesta 2007. Vajeen pienentyminen johtui lähinnä siitä, että Latvian tuonti supistui vientiä enemmän (Latvian keskuspankki 2009a). Myös Viron vaihtotaseen vaje on pienentynyt merkittävästi. Viron vaihtotaseen vajeen muutokseen ovat vaikuttaneet pääasiassa hyödykkeiden ja palveluiden viennin nopeampi kasvu suhteessa tuontiin (Viron keskuspankki 2009a). Liettuan vaihtotaseen vaje oli vuonna 2007 alhaisin Baltian maista, mutta korkein vuonna 2008. Liettuan vaihtotaseen vaje pieneni vain vähän
vuodesta 2007. Myös Liettuassa vienti kasvoi tuontia enemmän, mikä johti vajeen pienentymiseen (Liettuan keskuspankki 2009a).
Alijäämäinen vaihtotase on aina rahoitettava jollakin tavalla. Tavallisimmat vaihtoehdot ovat lainanotto ulkomailta tai riskipääoman, eli suorien ulkomaisten investointien tai portfolioinvestointien hankkiminen. Liiallinen lainanotto voi johtaa maan talouden vaikeuksiin, joten riskipääoma on lainanottoa houkuttelevampi vaihtoehto. Vaihtotaseen alijäämä on hälyttävällä tasolla, kun se on yli 10 % maan bruttokansantuotteesta. Viennin on kasvettava pitkällä aikavälillä tuontia enemmän, jotta vaihtotase saataisiin lähemmäksi tasapainoa.
Esimerkiksi valuutan devalvoinnilla voidaan kasvattaa vientiä suhteessa tuontiin.
Lisäksi devalvointi heikentää tuontia joka vaikuttaa positiivisesti vaihtotaseeseen.
(Tiusanen 2006a, 48 – 49)
4.5 Korruptio
Kansainvälinen lahjonnanvastainen järjestö Transparency International (TI) määrittelee korruption valta-aseman väärinkäytöksi henkilökohtaisen edun nimissä. Korruptiolla on useita haittavaikutuksia. Liiketoiminnan kannalta korruptio vaikuttaa esimerkiksi ulkomaalaisten sijoittajien luottamukseen ja siten vähentää ulkomailta tehtyjä investointeja korruptoituneisiin maihin.
(Transparency Suomi 2008)
Baltian maissa korruptio on toisaalta jäänne kommunismista, toisaalta se on kehittyvälle markkinalle myös ominaista. Baltian maiden korruptiotaso oli tarpeeksi alhainen vuonna 2004, kun maat tulivat EU:n jäseniksi. Jäsenyyden yhtenä edellytyksenä oli korruption vähentäminen. Bulgarian ja Romanian kohdalla jäsenyyttä lykättiin vuoteen 2007 muun muassa korkean korruptiotason takia. (Tiusanen 2008b, 5 – 7)
Transparency International julkaisee vuosittain Corruption Percepetions Indexin (CPI). CPI pisteet kertovat kyseisen maan julkisen sektorin korruptiotasosta. Maat on pisteytetty välille 0 (erittäin korruptoitunut) ja 10 (erittäin rehellinen). Vuonna 2008 listalla oli 180 maata. (Transparency Internatonal 2008) Taulukossa 9 on esitetty Baltian maiden sijoitukset ja pisteet vuosina 2007 ja 2008.
Taulukko 9. Corruption Perceptions Index 2007–2008
Sijoitus 2008 Pisteet 2008 Sijoitus 2007 Pisteet 2007
Viro 27 6,6 28 6,5
Latvia 52 5,0 51 4,8
Liettua 58 4,6 51 4,8
Lähde: Transparency International
Viron sijoitus CPI-listalla on huomattavasti parempi kuin Latvian ja Liettuan.
Liettua tippui listalla seitsemän sijaa vuoteen 2007 verrattuna. Sijoituksen lisäksi Liettuan pisteet laskivat, eli sijoituksen huonontuminen ei johtunut pelkästään muiden maiden paremmasta suoriutumisesta vaan myös Liettuan korruptiotilanteen todellisesta huonontumisesta. Latvian pisteet paranivat hieman vuodesta 2007, mutta sijoitus tippui yhdellä sijalla.
Kaikissa Baltian maissa korruption haittavaikutukset on tunnistettu, ja korruptiota pyritään kitkemään korruptionvastaisilla strategioilla tai työryhmillä. Viron hallitus on huhtikuussa 2008 asettanut korruptionvastaisen strategian vuosille 2008 – 2012, joka koskee sekä julkista että yksityistä sektoria. Latviassa on perustettu vuonna 2003 korruptiontorjuntavirasto, joka tutkii korruptiorikoksia saattaakseen ne syyteharkintaan, valvoo puoluerahoitusta sekä kouluttaa ja neuvoo viranomaisia korruptiontorjunnassa. Liettuan hallituksella on ollut vuodesta 2002 korruptionvastainen strategia. Lisäksi Liettuassa on hallinnollisesti itsenäinen virasto, joka vastaa korruptiotapausten paljastamisesta ja tutkinnasta.
(Klemola 2009, 13 – 14)
Virossa korruptio näkyy erityisesti liiketoiminnan alkuvaiheessa käytännön järjestelyissä sekä lainsäädäntöön vaikutettaessa. Latviassa ja Liettuassa korruptiota esiintyy yhteiskunnan jokaisella sektorilla, ja se on yleisempää kuin Virossa. Kaikissa Baltian maissa henkilösuhteilla on suuri merkitys, sillä henkilösuhteilla voidaan vaikuttaa julkisen hallinnon päätöksiin ja päätösten käsittelyaikoihin. Henkilösuhteiden hoitamisen ja korruption väliset erot voivat olla häilyviä. (Heliste et. al. 2007, 133 – 137)
4.6 Kilpailukyky
Maailmanpankkiryhmä ja Maailman talousfoorumi ovat listanneet maita paremmuusjärjestykseen liiketoiminnan harjoittamisen näkökulmasta.
Organisaatiot ovat tarkastelleet maiden liiketoimintaympäristöä eri indikaattoreilla mitattuna. Maan suoriutuminen eri indikaattoreissa on yhdistetty yhdeksi indeksiksi. Tehdyillä listauksilla voidaan saada jonkinlainen kuva maan liiketoimintaympäristöstä suhteessa muihin maihin.
4.6.1 Liiketoiminnan harjoittaminen
Maailmanpankki ja Kansainvälinen rahoitusyhtiö julkaisevat vuosittain raportin liiketoiminnan harjoittamisesta. Raportti on julkaistu vuodesta 2003 lähtien.
Raportissa vertaillaan eri maiden liiketoiminnan harjoittamiseen vaikuttavia seikkoja ja muodostetaan liiketoiminnan harjoittamisen helppous -tilasto. Vuoden 2009 raportissa oli mukana 181 maata ja kymmenen indikaattoria. Indikaattoreilla mitataan yrityksen elinkaaren kymmentä eri vaihetta, joihin liiketoiminnan sääntely vaikuttaa. Raportti ei kuitenkaan kerro kaikkea maan liiketoimintaympäristöstä. Se ei esimerkiksi ota huomioon korruptiota tai makrotalouden tilaa. (Doing business report 2009, country profile for Estonia, 1)
Liiketoiminnan harjoittamisen helppous -tilastossa maat sijoitetaan paremmuusjärjestykseen 1 – 181 siten, että ensimmäiseksi sijoitetussa
liiketoiminnan harjoittaminen on helpointa. Maat sijoitetaan paremmuusjärjestykseen myös eri indikaattoreilla mitattuna, jolloin maan sijoitus tilastossa määräytyy eri indikaattorien sijoitusten keskiarvon mukaan. Taulukossa 10 on kuvattu indikaattorit ja Baltian maiden sijoittuminen niissä. Vuoden 2009 liiketoiminnan harjoittamisen helppous -tilastossa Viro sijoittui Baltian maista parhaiten sijalle 22. Liettua oli tilastossa sijalla 28 ja Latvia sijalla 29. Kaikki Pohjoismaat sijoittuivat Baltian maita paremmin, mutta esimerkiksi Saksa 25.
sijallaan sijoittui Viroa huonommin. Myös monet muut EU-maat jäivät Baltian maita huonommille sijoituksille. (Doing business rankings 2009) Ei ole kuitenkaan sattumaa, että Baltian maat ovat sijoittuneet tilastossa korkealle.
Maiden kehittymisen kannalta on ollut tärkeää luoda hyvät olosuhteet liiketoiminnan harjoittamiselle. (Tiusanen 2006a, 9)
Taulukko 10. Liiketoiminnan harjoittamisen helppouden osa-alueet
Viro Latvia Liettua
Liiketoiminnan käynnistäminen 23 35 74
Rakennusluvat 19 78 63
Työntekijöiden palkkaaminen 163 103 131
Omaisuuden rekisteröinti 24 77 4
Lainan ja luottotietojen saaminen 43 12 43
Investoijien suoja 53 53 88
Verojen maksaminen 34 36 57
Kaupankäynti rajojen yli 5 25 26
Sopimusten valvominen 30 4 16
Liiketoiminnan lopettaminen 58 86 34
Lähde: Doing business rankings 2009
Virossa helpointa on kaupankäynti rajojen yli. Tässä indikaattorissa Viron sijoitus on viides, joka on selvästi parempi kuin Latvian 25. ja Liettuan 26. sijat.
Kaupankäynnin helppouden mittaamisessa on tarkasteltu vientiin ja tuontiin tarvittavien dokumenttien määrää, prosessin vaatimien päivien määrää sekä kustannuksia. Maat, joissa vienti ja tuonti on nopeampaa ja halvempaa, ovat kilpailukykyisempiä globaaleilla markkinoilla. Tällöin vienti voi kasvaa, jolloin myös talous kasvaa ja uusia työpaikkoja syntyy. (Doing business report 2009, country profile for Estonia, 36)
Latvia sijoittuu parhaiten indikaattorissa, joka mittaa sopimusten valvomista.
Tässä indikaattorissa Latvian sijoitus on neljäs. Indikaattorissa tarkastellaan oikeudenkäyntiprosessia, sen vaatimia vaiheita ja aikaa sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Latviassa oikeudenkäyntiprosessissa on 27 vaihetta, joka on vähän verrattuna useimpiin muihin maihin. (Doing business 2009: enforcing contracts)
Liettua sijoittuu kymmenestä indikaattorista parhaiten omaisuuden rekisteröinnissä, jossa maan sijoitus on neljäs. Indikaattorissa tutkitaan vaiheita, aikaa ja kustannuksia, jotka omaisuuden rekisteröintiin liittyvät. Liettuassa omaisuuden rekisteröintiin keskimäärin liittyy kaksi prosessia ja kuluu aikaa kolme päivää. Kustannuksia aiheutuu 0,5 prosenttia omaisuuden arvosta. Tässä indikaattorissa Latvia sijoittuu selvästi huonommalle sijalle ollen 77:s. (Doing business 2009: registering property)
Kaikissa Baltian maissa suurimmat vaikeudet liittyvät työmarkkinoihin. Viron sijoitus on 163., Liettuan 131. ja Latvian 103. Työmarkkinaindeksi jakautuu kahteen alaindikaattoriin: työvoiman joustamattomuuteen ja irtisanomisesta aiheutuviin kustannuksiin. Tärkein osa-alue tässä indikaattorissa on työntekijöiden irtisanominen ja siitä aiheutuvat kustannukset (Tiusanen 2006a, 11). Työvoiman joustamattomuus mittaa palkkaamisen vaikeutta, työaikarajoituksia sekä irtisanomisen vaikeutta. Baltiassa työntekijän irtisanomisesta ei aiheudu yritykselle kovin suuria kustannuksia. Virossa yrityksen tulee maksaa irtisanotulle työntekijälle 35 viikon palkka. Liettuassa yrityksen tulee maksaa 30 viikon palkka
ja Latviassa vain 17 viikon palkka. (Doing business report 2009, country profile for Estonia, 15 – 18) Sekä Viron että Liettuan huonoja sijoituksia selittävät eniten tiukat työaikarajoitukset. Latviassa suurimmat vaikeudet liittyvät uuden työntekijän palkkaamiseen. (Doing business 2009: Employing workers)
4.6.2 Globaali kilpailukyky
Maailman talousfoorumi julkaisee vuosittain maiden kilpailukykyä mittaavan raportin. Vuosien 2008 – 2009 Globaalin kilpailukyvyn -indeksiin on listattu 134 maata niiden kilpailukyvyn mukaisesti paremmuusjärjestykseen. Indeksissä otetaan huomioon sekä mikro- että makrotalouden vaikutukset kilpailukykyyn.
Maiden kilpailukykyä mitataan 12 indikaattorilla: instituutiot, infrastruktuuri, makrotalouden stabiilisuus, terveys ja peruskoulutus, korkeakoulut ja kouluttaminen, hyödykemarkkinoiden tehokkuus, työmarkkinoiden tehokkuus, finanssimarkkinoiden taso, teknologian taso, markkinakoko, liiketoiminnan kehittyneisyys, innovaatiot. Indikaattoreissa maat pisteytetään välille 1 – 7 (1 on heikoin ja 7 paras) ja keskiarvona muodostuu maan sijoitus Globaalin kilpailukyvyn -indeksissä. (Maailman talousfoorumi 2008, 3 – 6) Taulukossa 11 on kuvattu Viron, Latvian ja Liettuan sijoitukset Globaalin kilpailukyvyn - indeksissä vuonna 2007 ja 2008. Liitteessä 1 on kuvattu useamman maan sijoitukset ja pisteet vertailua varten.
Taulukko 11. Viron, Latvian ja Liettuan sijoitukset 2007 ja 2008
2007 2008
Viro 27 32
Latvia 45 54
Liettua 38 44
Lähde: Maailman talousfoorumi 2008
Viro sijoittuu indeksissä Baltian maista parhaiten sijalle 32. Viron sijoitus on hyvä myös verrattaessa sitä muihin Itä-Euroopan siirtymätalouksiin. Kaikkien Baltian
maiden sijoitukset kuitenkin tippuivat vuodesta 2007. Latvian sijoitus tippui jopa yhdeksän sijaa. Maa oli sijalla 54, kun esimerkiksi Venäjä oli sijalla 51. Liettua sijoittui Viron ja Latvian väliin sijalle 44.
Viron hyvää sijoitusta selittävät muun muassa tehokkaat julkiset instituutiot ja hyvin toimivat markkinat. Virossa on myös panostettu paljon uuteen teknologiaan tuottavuuden parantamiseksi. Sijoitus on tippunut edellisestä vuodesta lähinnä korkean inflaation takia. Myös Latviassa ja Liettuassa korkea inflaatio on koettu liiketoiminnan harjoittamisen kannalta ongelmallisimmaksi osa-alueeksi. Lisäksi taloustilanteen huonontuminen on vaikuttanut maiden sijoitusten huonontumiseen.
(Maailman talousfoorumi 2008, 21; 214 – 220)
5 BALTIAAN TEHDYT SUORAT ULKOMAISET INVESTOINNIT
Baltian alueeseen kuuluu kolme itsenäistä valtiota, Viro, Latvia ja Liettua. Viro on 1,35 miljoonan väkiluvullaan Baltian maista pienin. Seuraavana tulee Latvia 2,3 miljoonalla asukkaalla. Baltian maista suurin on Liettua, jossa asuu neljä miljoonaa ihmistä. Kaikki maat ovat siis suhteellisen pieniä, joten liiketoimintaympäristöstä huolehtiminen on erittäin tärkeää. (Tiusanen 2006, 11 – 13) Baltian vastaanottamien suorien ulkomaisten investointien määrän kehitykseen on vaikuttanut paljon maiden historia. Ulkomaisia investointeja on käytännössä tehty Baltiaan vasta alle 20 vuotta.
5.1 Baltian siirtyminen kommunismista markkinatalouteen
Viro, Latvia ja Liettua tulivat osaksi Neuvostoliittoa toisessa maailmansodassa.
Näillä mailla ei siten ollut omia talousyksiköitä, jotka olisivat voineet käydä ulkomaankauppaa, vaan sekä vienti että tuonti tapahtuivat Moskovan kautta.
Muissa Itä-Euroopan maissa oli kommunistijärjestelmän aikana omat valuutat ja ulkomaankaupan yksiköt, joten niillä oli järjestelmän kaaduttua paremmat lähtökohdat markkinatalouksien rakentamiselle kuin Baltian mailla. (Tiusanen &
Kinnunen 2005, 7 – 8)
Länsimaisten yritysten investoinnit kommunistimaihin olivat lähes kokonaan estetty aina järjestelmän romahtamiseen saakka. Kommunistipropagandassa kansainvälistä liikkuvaa pääomaa pidettiin vihollisen aseena, jolta kommunistimaita haluttiin suojella. Baltian maat itsenäistyivät 1990-luvun alussa, jolloin maiden talousjärjestelmät uudistuivat. Tällöin Baltian maiden investointiympäristö muuttui houkuttelevammaksi ulkomaisille investoinneille.
Suorien ulkomaisten investointien määrä on kasvanut 1990-luvun alusta lähtien
merkittävästi kaikissa siirtymätalousmaissa, mutta investoinnit eivät ole jakautuneet tasaisesti eri maiden kesken. (Tiusanen 2006b, 4 – 5)
1990-luvun itsenäistymisestä alkaen kaikki kolme Baltian maata ovat tehneet töitä määrätietoisesti, jokainen omalla tahdillaan, mahdollistaakseen tarvittavan laillisen, institutionaalisen ja säännellyn rungon markkinakeskeiselle taloudelle.
Tämä runko on yleensä rakennettu liittyen suorien ulkomaisten investointien lainsäädäntöön. Tavoitteena on ollut saada maihin ulkopuolista pääomaa sekä johtamiseen ja teknologiaan liittyvää kapasiteettia. Politiikka Baltian maissa onkin ollut varsin avarakatseinen ulkomaisia investointeja kohtaan. (Larimo & Mainela 1996, 126) Virossa talousjärjestelmän uudistamisesta seurannut yksityistämisprosessi oli melko poikkeuksellinen verrattuna muihin siirtymätalousmaihin. Virossa suuri osa valtion omaisuudesta myytiin parhaiten tarjoaville ostajille. Omaisuus ostettiin suorien ulkomaisten investointien muodossa. On oletettu, että Virossa tehty yksityistämisprosessi on ollut merkittävä taustatekijä Viron hyvälle menestykselle suorien ulkomaisten investointien houkuttelemisessa maahan. (Tiusanen 2006b, 10)
Siirtymätalousmaat pyrkivät kommunismin päätyttyä houkuttelemaan ulkomaisia investointeja, jotta markkinatalouksien rakentaminen olisi voinut alkaa (Tiusanen 2006b, 7). Baltian maat ovat lainsäädännössään muun muassa sallineet täysin ulkomaisten yhtiöiden omistuksessa olevien yritysten perustamisen, sekä paikallisten yritysten täydellisen oston. Kaikki Baltian maat tarjosivat aikaisemmin houkuttelevan verokannusteen ulkomaisille sijoittajille, mutta ne on nykyisin vähitellen eliminoitu. (Larimo & Mainela 1996, 126)
Myös joitakin poikkeuksia Baltian avarakatseisessa lainsäädännössä on ollut.
Esimerkiksi pankkitoimintaan, lääketieteeseen, maanpuolustukseen, luonnonvarojen hyväksikäyttöön, energiaan ja kuljetuksiin vaaditaan lisenssejä.
Latviassa ja Liettuassa maan omistaminen ei ole sallittua ulkomaiselle sijoittajalle.
Maa-alue pitää siis vuokrata. Baltian maiden on kuitenkin pitänyt tehdä muutoksia
lainsäädäntöihinsä Euroopan unioniin liittymisen myötä. (Larimo & Mainela 1996, 126 – 127)
5.2 Suorat ulkomaiset investoinnit 2000-luvulla
Baltian maiden tilanne oli itsenäistymisen jälkeen sekä poliittisesti että taloudellisesti epävakaa. Ulkomaiset sijoittavat aloittivat investointien tekemisen Baltiaan melko varovaisesti ja investointimäärät kasvoivat alkuun hitaasti.
(Heliste et. al. 2007, 29) Koko 2000-luvun ajan suorien ulkomaisten investointien määrät ovat kasvaneet merkittävästi. Baltian maiden talouskasvu on houkutellut alueelle suoria ulkomaisia investointeja vähittäiskauppasektorille ja elintarvikkeiden tuotantoon. Toisaalta investointeja on tehty myös tuotantoon alhaisemman palkkatason takia. Palvelualan yrityksen ovat myös tehneet yhä enemmän suoria investointeja Baltiaan. 2000-luvulla Viroon on tehty paljon etenkin greenfield -investointeja. Latvian ja Liettuan kiinnostavuus investointikohteena on kasvanut erityisesti maiden EU-jäsenyyden myötä. EU- jäsenyys on lisännyt ulkomaalaisten investoijien luottamusta Latviaan ja Liettuaan. (Kosonen 2007) Taulukko 12 kuvaa maiden vastaanottamien investointien varantoa. Lukuihin ei ole laskettu mukaan maista tehtyjä suoria ulkomaisia investointeja. Baltian maiden lisäksi taulukkoon on listattu vertailun vuoksi myös muut siirtymätaloudet, jotka ovat EU:n jäseniä.
Taulukko 12. Maiden vastaanottamien ulkomaisten investointien varanto asukasta kohti 2000 – 2008, EUR
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Tsekki 2272 3010 3615 3511 4113 5016 5893 6612 Unkari 2410 3051 3409 3789 4544 5197 6156 6600 Puola 962 1221 1207 1202 1664 2009 2481 2900 Slovakia 949 1208 1592 2345 2984 3705 5396 5900 Slovenia 1563 1474 1979 2528 2793 3962 3370 4000 Bulgaria 357 424 500 647 956 1521 2261 3252 Romania 311 396 344 445 694 1013 1600 1914 Viro 2080 2625 2975 4110 5476 7094 7164 8416 Latvia 948 1129 1149 1134 1441 1813 2499 3183 Liettua 720 870 1103 1151 1369 2034 2475 2977 Lähde WIIW: 2008
Taulukosta 12 nähdään, että Viron vastaanottamien ulkomaisten investointien määrä suhteutettuna väkilukuun on pysynyt koko 2000-luvun ajan selvästi suurempana kuin Latvian ja Liettuan. Viroon on tehty vuonna 2007 yli 2,5 -kertaa enemmän investointeja kuin Latviaan tai Liettuaan. Viro on väkilukuun suhteutettuna vastaanottanut eniten investointeja myös verrattuna muihin taulukkoon listattuihin maihin. Latviaan ja Liettuaan on tehty lähes yhtä paljon investointeja koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2007 Latviaan oli kertynyt hieman enemmän investointeja kuin Liettuaan. Taulukkoon 13 on listattu maihin vuosittain virranneet suorat ulkomaiset investoinnit.
Taulukko 13. Suorien ulkomaisten investointien vuosittainen virtaus 2000 – 2008, milj. EUR
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Tsekki 5404 6296 9012 1863 4007 9374 4797 6674 Unkari 2998 4391 3185 1888 3633 6172 5428 4049 Puola 10334 6372 4371 4067 10453 8317 15198 12834 Slovakia 2089 1768 4397 1914 2441 1952 3324 2093 Slovenia 149 412 1722 271 665 473 512 1073 Bulgaria 1103 903 980 1851 2736 3152 5961 6109 Romania 1147 1294 1212 1946 5183 5213 9060 7141 Viro 425 603 307 822 775 2255 1341 1815 Latvia 447 147 269 270 512 568 1326 1589 Liettua 412 499 772 160 623 826 1448 1412 Lähde WIIW: 2008
Baltiaan tehtyjen ulkomaisten investointien määrät ovat vaihdelleet paljon vuosittain. Vuonna 2004 Liettuan vastaanottamat investoinnit lähes nelinkertaistuivat vuodesta 2003. Virossa investoinnit lähes kolminkertaistuivat vuodesta 2004 vuoteen 2005. Latviassa samalla aikavälillä investoinnit hieman yli kaksinkertaistuivat. Myös muissa taulukon maissa on nähtävissä merkittävä muutos vastaanotetuiden investointien määrissä vuosina 2003 – 2004. EU- jäsenyys voi olla yksi selittävä tekijä kasvaneille investointimäärille, sillä kaikki muut taulukon maat, paitsi Romania ja Bulgaria, tulivat EU:n jäseniksi vuonna 2004.
Huonontunut taloustilanne näkyi vuonna 2008 myös tehtyjen suorien ulkomaisten investointien määrissä. Kaikkiin Baltian maihin tehtiin vuonna 2008 suoria ulkomaisia investointeja vähemmän kuin vuonna 2007. (WIIW 2009) Lisäksi investointimäärien tippumiseen voi vaikuttaa Baltian maiden huonontunut kilpailukyky. Muut kehittyvät markkinat, kuten Kiina ja Venäjä, ovat jo jossain määrin houkuttelevampia investointikohteita kuin Baltia. Baltian maat ovat väkiluvultaan pieniä ja niiden markkinat täyttyvät nopeasti. Lisäksi
työkustannukset nousevat Baltiassa koko ajan, eivätkä ole enää kovin kaukana Länsi-Euroopan kustannustasosta. Baltian maiden yritysverotus on ollut suotuisaa investoijille, mutta se tulisi harmonisoida EU:n tasolle. Baltian maiden olisikin löydettävä uusia keinoja houkutella investoijia alueelle. (Kosonen 2007)
5.3 Investointien alkuperämaat
Baltian maihin sijoitettujen suorien ulkomaisten investointien kertymä vuonna 2007 oli yhteensä noin 28,5 miljardia euroa. Investoinnit ovat jakautuneet siten, että Viroon on sijoitettu eniten (11,3 miljardia euroa), Liettuaan toiseksi eniten (10 miljardia euroa) ja Latviaan vähiten (7, 2 miljardia euroa). (WIIW 2008)
Viroon on tehty suoria investointeja selvästi eniten Ruotsista ja Suomesta.
Vuonna 2007 Ruotsin osuus Viron suorien ulkomaisten investointien kertymästä oli noin 40 prosenttia. Suomen ja Ruotsin yhteenlaskettu osuus oli noin 64 prosenttia. Muiden maiden osuudet jäivät alle kuuteen prosenttiin. Latviaan tehdyt suorat investoinnit ovat jakautuneet tasaisemmin eri maiden kesken. Eniten investointeja on tehty Virosta ja Ruotsista. Molempien maiden osuus vuonna 2007 oli noin 14 prosenttia suorien ulkomaisten investointien kertymästä. Muiden maiden osuudet jäävät alle 10 prosenttiin. Liettuaan on tehty eniten suoria investointeja Puolasta, jonka osuus Liettuan suorien ulkomaisten investointien kertymästä vuonna 2007 oli noin 18 prosenttia. Seuraavaksi eniten investointeja on tehty Tanskasta (13 %) ja Ruotsista (12 %). (WIIW 2008)
5.4 Toimialat
Rahoitusala on suurin yksittäinen toimiala, joka on houkutellut suoria ulkomaisia investointeja Baltiaan. Vuonna 2007 Virossa ja Latviassa rahoitusalalle tehtiin rahamääräisesti eniten investointeja ja Liettuassa toiseksi eniten. Liettuassa investoitiin eniten teollisuuteen. Kiinteistöalalle tehtiin sekä Virossa että Latviassa toiseksi eniten investointeja. (WIIW 2008)
Ruotsalaispankit Swedbank ja Skandinaviska Enskilda Banken (SEB) hallitsevat pankkisektoria koko Baltiassa. Viron pankkisektori on lähes kokonaan ulkomaalaisten pankkien omistuksessa. (Havrylchyk & Jurzyk 2006, 9 – 10) Virosta tehdyt suorat ulkomaiset investoinnit keskittyvät rahoitusalalle (WIIW 2008). Koska Viron rahoitusalalle on tehty eniten investointeja Ruotsista, Virosta tehdyt rahoitusalan investoinnit ovatkin suurelta osin Ruotsin rahoittamia.
Investointeja kuvaavat tietokannat eivät siis kerro koko totuutta, sillä investointien todellisia alkuperämaita on mahdotonta jäljittää.
Viron, Latvian ja Liettuan talouksien hiipumisella vuodesta 2008 lähtien on ollut suuri vaikutus ruotsalaispankkeihin. Erityisesti Swedbank ja SEB ovat investoineet merkittäviä summia Baltiaan. Lisäksi suuri osa pankkien tuotoista tulee Baltiasta. Ruotsalaispankkien Baltiassa jakamien lainojen summa vastaa 20 prosenttia Ruotsin BKT:sta. Danske Bankin mukaan nämä lainat voivat tulla maksamaan Ruotsille 2 – 6 prosenttia Ruotsin bruttokansantuotteesta. Lopullinen summa riippuu siitä, kuinka monet lainanottajat Baltiassa eivät pysty hoitamaan lainojaan. Swedbank on Baltian suurin lainanantaja, joka saa kolmanneksen voitoistaan Baltiasta. SEB:in voitoista 20 prosenttia tulee Baltiasta. (Dougherty 2009; Scott 2008)
Koska ruotsalaispankit ovat niin vahvasti osallisina Baltian pankkisektoreilla, Baltian alueen taloustilanteen heikentyminen on jopa ollut yksi syy siihen, miksi ruotsin kruunu on heikentynyt euroon nähden ennätyksellisen alhaiseksi. Lisäksi Baltian alueen taantumasta aiheutuu pankeille lisääntyviä rahoituskuluja, jolloin ruotsalaisten kotitalouksien ja yritysten lainakulut kasvavat. (Garnham 2008)
6 INVESTOINNIT BALTIAAN TULEVAISUUDESSA
Baltian alueen tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuutta. Maailmanlaajuisen finanssikriisin myötä Baltian maiden taloustilanteet ovat heikentyneet. On erittäin vaikea arvioida, koska tilanne tulee muuttumaan paremmaksi. On kuitenkin melko varmaa, että Baltian maat tulevat liittymään euroalueeseen lähivuosina. Yhteisellä valuutalla voi olla positiivinen vaikutus maiden talouksiin sekä suoriin ulkomaisiin investointeihin. Maiden on kuitenkin täytettävä ennen euroalueeseen liittymistä Maastrichtin kriteerit.
6.1 Taloustilanteen muutos ja vaikutukset investointeihin
Vuonna 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi iski myös Baltiaan. Pahiten finanssikriisistä on kärsinyt Latvia. Marraskuussa 2008 valtion oli otettava haltuun Latvian toiseksi suurin pankki, Parex Banka, sen vakavien ongelmien takia. Vuoden 2008 lopussa Latvian hallitus päätyi pyytämään lainaa IMF:ltä, Euroopan Komissiolta ja muilta kansainvälisiltä organisaatioilta, kun maan taloudellinen taantuma syveni ja lainanotto kansainvälisiltä markkinoilta oli lähes mahdotonta. Latvia sai näiltä organisaatioilta yhteensä 7,5 miljardin euron lainan.
(Rimsevics 2009)
Tammikuussa 2009 Latvian keskuspankki ennakoi, että bruttokansantuote tulisi supistumaan vuonna 2009 viisi prosenttia, mutta arviota on muutettu jatkuvasti huonompaa suuntaan. Tällä hetkellä bruttokansantuotteen arvioidaan supistuvan 12 prosenttia. Vaihtotaseen vajeen odotetaan pienentyvän 6,1 prosenttiin vuonna 2009 ja 3,2 prosenttiin vuonna 2010. Myös inflaation ennustetaan laskevan.
(Rimsevics 2009).
Liiallinen lainanotto ajoi Latvian finanssikriisiin syksyllä 2008. Latvian hallituksen onkin nyt toimittava, jotta maan talous saataisiin kuntoon. Latvian
pääministeri Valdis Dombrovskis pelkää maan ajautuvan vararikkoon muutamassa kuukaudessa, ellei IMF anna Latvialle lisää lainaa (Pöysti 2009).
Virossa ja Liettuassa on käytössä valuuttakatejärjestelmä. Latvialla on kiinteän valuuttakurssin järjestelmä, joka toimii lähes samalla tavalla kuin valuuttakatejärjestelmä (Repse 1999). Valuuttakatejärjestelmä on selitetty tarkemmin luvussa 6.2. Kummassakin järjestelmässä maiden valuutat on sidottu kiinteällä kurssilla euroon. Tällä hetkellä Latvian latin kurssi suhteessa euroon on liian korkea, ja se heikentää Latvian vientiä ja vähentää ulkomailta tehtyjä investointeja. Vientiä ja investointeja olisi tuettava, jotta Latvian työllisyys ei romahtaisi. Latvian talouden kannalta valuutan devalvointi olisi hyvä ratkaisu, mutta Latvian hallitus tuskin päätyy sellaiseen ratkaisuun. (Becker 2009). IMF:llä ei olisi mitään devalvoimista vastaan, mutta Euroopan komissio, Latvian keskuspankki ja hallitus kuitenkin kaikki vastustavat sitä. (EU Business 2009)
Latvian hallitus pyrkii valuutan ”sisäiseen devalvointiin”, eli hintojen ja palkkojen laskemiseen. Latvia voisi saavuttaa entisen kilpailukykynsä suhteessa muuhun maailmaan, jos palkat ja inflaatio olisivat pienemmät kuin muissa maissa.
Monissa maissa inflaatioaste on tällä hetkellä lähellä nollaa. Eli Latvian tapauksessa ”sisäinen devalvointi” tarkoittaa deflaatiota, jota monet pitävät painajaismaisena tilanteena kysynnän heikentyessä entisestään. (Becker 2009) Lisäksi palkkojen laskeminen aiheuttaa tyytymättömyyttä kansan keskuudessa, joka on Latviassa ilmennyt muun muassa mielenosoituksina. Tammikuussa 2009 hallituksenvastainen mielenosoitus riistäytyi mellakaksi, joka käynnisti poliittisen kriisin ja johti hallituksen eroon helmikuun lopussa. Hallitus oli joutunut tekemään useita epäsuosittuja päätöksiä täyttääkseen joulukuussa myönnetyn kansainvälisen lainan tiukat ehdot. Lopulta hallituksen eroon vaikutti eniten se, että kaikki hallituksen jäsenet eivät olleet tarpeeksi sitoutuneita lainan ehtojen täyttämiseen. Myöskään uudelle hallitukselle ei tule olemaan helppoa täyttää kansainvälisen lainan ehtoja, sillä taloustilanne Latviassa on erittäin huono.
(Ulkoasiainministeriö 2009)
Liettuan bruttokansantuotteen kasvu oli vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä negatiivista. Liettuan keskuspankki arvioi kasvun jatkuvan negatiivisena vuosien 2009 ja 2010 ajan. Kotimainen kysyntä laskee, vaikka myös inflaatio tulee laskemaan merkittävästi. Ennusteiden mukaan inflaatio laskee alle kuuteen prosenttiin vuonna 2009 ja alle viiteen prosenttiin vuonna 2010.
Bruttokansantuotteen ennustetaan supistuvan vuonna 2009 noin viisi prosenttia ja vuonna 2010 noin neljä prosenttia. Vaihtotaseen vaje tulee laskemaan selvästi vuodesta 2008, jolloin se oli 13 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kotimainen kysyntä ja tuonti laskevat, mutta vienti pysyy vuonna 2009 samalla tasolla kuin vuonna 2008 ja kasvaa noin 4 prosenttia vuonna 2010. Ennusteet voivat muuttua huonompaan suuntaan, mikäli Liettuan tärkeimpien vientimarkkinoiden taloustilanne heikentyy entisestään. (Liettuan keskuspankki 2009b)
Viron keskuspankin arvioiden mukaan Viron bruttokansantuote supistui vuonna 2008 3,5 prosenttia. Viron talouden taantuman syynä on Viron tärkeimpien kauppakumppaneiden talouksien heikentyminen, joka on vaikuttanut negatiivisesti Viron vientiin. Pahimman ennusteen mukaan Viron BKT voi supistua vuonna 2009 jopa yhdeksän prosenttia. Inflaation ennustetaan alenevan vuonna 2009 jopa kahteen prosenttiin ja alenevan yhä vuonna 2010. Ennusteiden mukaan talous alkaisi elpyä vuonna 2010. (Viron keskuspankki 2009b)
6.2 Liittyminen euroon
Baltian maat liittyivät EU:n jäseniksi vuonna 2004 seitsemän muun maan joukossa. Baltian maiden EU-jäsenyys edisti maiden ulkomaankauppaa, kun tullimuodollisuudet EU-maihin poistuivat. EU-jäsenyys vaikutti positiivisesti myös maiden vastaanottamien ulkomaisten investointien määriin (Kosonen 2007).
Seuraava askel maille on yhteiseen valuuttaan eli euroon siirtyminen.
Euroalueeseen liittyminen tulee edistämään Baltian ulkomaankauppaa vielä lisää muun muassa poistaen valuutanvaihdosta aiheutuvia kuluja. Muita tärkeitä euron etuja ovat matala inflaatio ja matalat korot. (Heliste et. al. 2007, 157 – 158;
Euroopan komissio 2009) Siten yhteiseen valuuttaan liittyminen vakauttaa liittyvän maan taloutta. Euroon siirtyminen voi myös lisätä ulkomailta tehtyjä suoria investointeja. Ulkomaiset investoinnit lisääntyvät, kun maiden ulkomaankaupan esteitä poistuu ja taloudet muuttuvat vakaammiksi. (Brouwer et.
al. 2008, 189 – 199) Euroalueeseen liittymisestä on siis selkeitä etuja Baltian maille. Maiden valuuttakurssit ovat kuitenkin tärkeimpien kauppakumppaneiden kursseihin verrattuna liian korkeita, joten euroon liittymisellä nykyisellä valuuttakurssilla voi olla negatiivisia vaikutuksia maiden talouksille.
Baltian maiden on saatava taloutensa vakaalle pohjalle jo ennen euroalueeseen liittymistä. Talous- ja rahaliittoon pyrkivien jäsenvaltioiden on täytettävä viisi niin sanottua Maastrichtin kriteeriä. Kriteerit koskevat inflaatiota, julkisen sektorin rahoitusta, valuutan vakautta sekä korkotasoa.
• Ensimmäinen kriteeri edellyttää hintojen vakautta. Maan inflaatio saa olla enintään 1,5 prosenttia korkeampi kuin kolmen inflaatioprosentiltaan alhaisimman jäsenmaan inflaatiotaso.
• Toinen kriteeri koskee julkisyhteisöjen budjettialijäämää, joka saa olla korkeintaan kolme prosenttia maan BKT:sta.
• Kolmas kriteeri liittyy julkiseen velkaan, joka saa olla korkeintaan 60 prosenttia maan BKT:sta.
• Neljännen kriteerin mukaan valtion pitkäaikaisten obligaatioiden korot voivat ylittää korkeintaan kahdella prosentilla kolmen korkotasoltaan alhaisimman jäsenvaltion korot.
• Viides kriteeri edellyttää vakaata valuuttaa. Valuuttakurssin on pysyttävä sille sallitulla +/- 15 prosenttiyksikön vaihteluvälillä yhteisessä valuuttakurssimekanismissa (ERM II) kahden vuoden ajan. Lisäksi valuuttaa ei saa devalvoida kahden vuoden aikana ennen rahaliittoon liittymistä. (Eerola et. al. 2003, 18 – 19)
Baltian maiden valuuttajärjestelmät eivät ole Maastrichtin viidennen kriteerin mukaisia. Maat ovat mukana ERM II:ssa, mutta maiden valuutat on sidottu euroon jo aikaisemmin käytössä olleiden valuuttajärjestelmien mukaisesti.
Valuutat on sidottu kiinteillä kursseilla euroon, joten ne eivät liiku 15 prosentin vaihteluvälillä. (Lahdenperä & Pyyhtiä 2005, 28)
Virossa ja Liettuassa on käytössä valuuttakatejärjestelmät, jossa maan valuutta on sidottu euroon kurssilla, jota ei voi muuttaa. Valuuttakatejärjestelmän omaavalla maalla tulee olla valuuttavaranto siinä valuutassa, johon paikallinen valuutta on sidottu. Valuuttavarannon on katettava kierrossa oleva paikallinen rahavaranto.
Valuuttakatejärjestelmästä ei voi lainata valtiolle tai keskuspankille. (Tiusanen 2007, 10 – 11)
Latvian kiinteän valuuttakurssin järjestelmä toimii lähes samalla tavalla kuin valuuttakatejärjestelmä. Latvian lati on sidottu euroon keskuskurssilla, jolla on +/- 1 prosentin vaihteluväli. Käytännössä valuutta on siis sidottu euroon kiinteällä kurssilla. Lisäksi myös Latvian rahavaranto on katettu valuuttavarannolla.
(Latvian keskuspankki 2009b) Valuuttakatejärjestelmä ei korvaa ERM II:een osallistumista, mutta jos maan valuutta on kytketty euroon, ei maata välttämättä velvoiteta muuttamaan valuuttajärjestelmäänsä (Euroopan keskuspankki 2003, 3).
Toisin sanoen Baltian mailta ei edellytetä viidennen kriteerin täyttämistä.
Baltian maista Viro on lähimpänä euroalueeseen liittymistä. Viro tulee todennäköisesti vuoden 2009 aikana täyttämään kaikki viisi kriteeriä, kun inflaatio laskee vaaditulle tasolle. Viron julkisen sektorin rahoitus on ollut erittäin kestävällä pohjalla. Budjetti oli vuonna 2008 ensimmäistä kertaa vuosiin alijäämäinen ja julkinen velka on kaikista EU:n jäsenmaista alhaisin.
Huonontuneen taloustilanteen johdosta valtion menot tulevat kasvamaan, joten budjettialijäämä voi kasvaa. Jotta Viro voisi liittyä euroalueeseen jo vuonna 2011, on budjettivajeeseen kiinnitettävä erityistä huomiota. (Viron keskuspankki 2009c, 6 – 9)
Latviassa suurimmat ongelmat kriteerien täyttämisessä liittyvät tällä hetkellä budjettialijäämään. Liian suuri budjettialijäämä voi hidastaa Latvian euroon siirtymistä. Aikaisemmin inflaatio on ollut liian korkealla tasolla ja suurin este euroalueeseen liittymisessä. Inflaation odotetaan laskevan niin alhaiselle tasolle, että se täyttää Maastrichtin kriteerin. Alustavasti Latvian euroon siirtymisen odotetaan olevan mahdollista vuonna 2012. (Rimsevics 2009)
Myös Liettuan siirtymistä euroon voi hidastaa liian suuri budjettialijäämä. Vuonna 2007 Liettua ei voinut siirtyä euroon liian korkean inflaation takia. Liettua tulee kuitenkin todennäköisesti täyttämään inflaatiokriteerin viimeistään vuonna 2010.
Budjettialijäämän lisäksi Liettualla voi olla vaikeuksia täyttää kriteeri pitkäaikaisista koroista. Liettuan siirtyminen euroon on mahdollista aikaisintaan vuonna 2011. (Liettuan keskuspankki 2009c)
