Kehityspolitiikan instrumentit murroksessa – kehitysrahoituslaitosten kasvava rooli

KTT Kaisa Alavuotunki (kaisa.alavuotunki@finnfund.fi) on kehitysvaikutusneuvonantaja kehitysrahoituslaitos Finn- fundissa.

Kehityspolitiikan instrumentit murroksessa – kehitysrahoituslaitosten kasvava rooli

Kaisa Alavuotunki

Tarkastelen tässä artikkelissa yksityisen sektorin korostunutta roolia kehityksen rahoittajana erityisesti kehitys- rahoituslaitosten näkökulmasta. Kysyn, miten yksityinen sektori ja sen parissa toimivat kehitysrahoituslaitokset ovat kyenneet vastaamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden alleviivaamaan paineeseen kanavoida lisää yksityistä rahaa kehitysmaihin. Vaikuttaa siltä, että samalla kun kaikkein köyhimpiin maihin suuntautuvat suorat ulkomaiset investoinnit ovat yleisesti ottaen vähentyneet, kehitysrahoituslaitokset erityisesti Euroopassa ovat pystyneet lisäämään köyhien maiden suhteellista osuutta portfolioissaan. Lisäksi keskustelen siitä, miten kehitysrahoituslaitosten aikaansaamia kehitysvaikutuksia tulisi mitata ja arvioida. Pyrkimyksenäni onkin luoda jonkinlainen kokonaiskuva siitä, miten asiaa kehitysvaikutuslaitoksissa lähestytään. Koska kehitysrahoituslai- tosten vaikutuksista on hyvin vähän tutkimustietoa, pyrin myös nostamaan esiin potentiaalisesti mielenkiintoi- sia tutkimuskohteita kehitysrahoituslaitosten vaikutuksista kiinnostuneille tutkijoille.

J

ukka Pirttilä pohtii seuraavassa artikkelissa kehitysmaiden verotuksen erityispiirteitä ja sitä, miten näiden maiden verojärjestelmien toimintaa voisi parantaa. Tarkoituksenani on tässä artikkelissa tarkastella yksityisen sektorin roolia kehityksen näkökulmasta ja erityisesti sitä, miten valtioiden omistamien kehitysrahoi- tuslaitosten kehitysvaikutuksia tulisi mitata ja arvioida. Samalla kun suorien investointien vaikutuksista tehdyllä tutkimuksella on vahva

akateeminen perinne, kehitysrahoituslaitosten tekemien investointien vaikutuksista ei juuri ole tutkimustietoa. Aihe on kuitenkin ajankoh- tainen ja tärkeä, sillä yksityisen sektorin koros- tunut rooli on herättänyt monet kysymään, onko voittoa tavoittelevien yritysten edes mah- dollista ajaa kestävän kehitysken tavoitteita.

Pyrin valoittamaa asiaa yksityisen sektorin yri- tyksiin investoivan kehitysrahoittajan näkökul- masta.

Kuvio 1. Ulkopuolelta tulevat rahoituksen lähteet kehitysmaille, 2007–2016 (miljardia dollaria)

1. Roolit murroksessa

Verotulojen lisäksi kehitysmailla on kolme tärkeää ulkoista rahoituksen lähdettä: virallinen kehitysapu, suorat ulkomaiset sijoitukset sekä ulkomailta tulevat rahalähetykset. Näistä suo- rat sijoitukset ovat perinteisesti olleet suurin rahoituksen lähde, toisena ulkomailla asuvien rahalähetykset (remittances) ja kolmantena ke- hitysapu (kuvio 1).

Vielä viime vuosikymmenellä kehitysyh- teistyötoimijoiden roolit olivat jokseenkin sel- keitä. Yksityisen sektorin instrumenteilla, ku- ten kehitysrahoituslaitoksilla, oli oma rajattu paikkansa erillään julkisen sektorin ja kansa- laisjärjestöjen tekemästä työstä. Kuluneella vuosikymmenellä nämä raja-aidat ovat vähitel- len murentuneet. Enää ei ole harvinaista, että

kansalaisjärjestöt ovat mukana tekemässä vai- kuttavuusinvestointeja tai että yritykset rapor- toivat liiketoimintansa vaikutuksista kaikkein köyhimpiin, ihmisten elinkeinomahdollisuuk- sien kehittymiseen tai vaikka sukupuolten vä- liseen tasa-arvoon (Van Ewijk ym. 2017).

Yksi tämän vuosikymmenen suurimmista murroksista kehitysrahoituksessa onkin ollut yksityisen sektorin roolin vahvistuminen pe- rinteisen kehitysavun rinnalla. Yhteisten pää- määrien ja osittain myös jaettujen keinojen ajatus kirjattiin YK:n kestävän kehityksen ta- voitteisiin vuonna 2015. Samana vuonna laa- dittiin kolmenkymmenen kohdan ohjelma (Addis Ababa Agenda for Action), jonka avulla yritysten osallistumista ja yksityistä pääomaa pystyttäisiin lisäämään kehityksen edistämises- sä. Yksityisen sektorin investointeja on kaivat-

Lähde: Suorat ulkomaiset investoinnit (UNCTAD 2017b); Kehitysapu (OECD-DAC 2017); Yksityiset rahalähetykset (World Bank 2017).

tu erityisesti perusinfrastruktuuriin, energi- aan, vesi- ja jätehuoltoon, ilmastonmuutoksen torjumiseen sekä terveys- ja koulutussektorille.

Lisäksi yritysten rooli työllistymismahdolli- suuksien luojana kaikkein köyhimmille väestö- nosille on noussut keskiöön köyhyyden vähen- tämisen välineenä (World Bank 2012).

2. Ulkomaiset suorat sijoitukset ja kehitys

Ulkomaisten suorien sijoitusten voi olettaa vai- kuttavan sijoitusten kohteena olevaan maahan esimerkiksi teknologian siirron, inhimillisen pääoman kehittymisen (koulutus, työssäoppi- minen), kilpailun lisääntymisen tai yhteisöve- rojen kasvun kautta. Akateemista kirjallisuutta ulkomaisten suorien investointien ja taloudel- lisen kehityksen suhteesta löytyy runsaasti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutki- mukset pääosin tukevat väitettä, että ulkomai- set suorat sijoitukset vaikuttavat positiivisesti maiden talouskasvuun – vain muutama tutki- mus päätyi tästä eriävään tulokseen¹. Erityises- ti avoimissa talouksissa, joissa tarjolla on riit- tävästi osaavaa työvoimaa ja kehittyneet rahoi- tusmarkkinat, ulkomaisten suorien sijoitusten on todettu vaikuttavan positiivisesti talouskas- vuun. On ilmeistä, että kaikkein köyhimmissä maissa nämä ehdot eivät välttämättä täyty. Osa viimeaikaisesta tutkimuksesta onkin keskitty- nyt selvittämään, millainen vaikutus suorilla sijoituksilla on ollut esimerkiksi Afrikan mai- den kehitykselle.

Mullings ja Mahabir (2018) tarkastelevat tuoreessa artikkelissaan Afrikan maiden ta- louskasvun taustalla olleita tekijöitä sekä eri-

1 Katso esimerkiksi Almfrajin ja Almsafin (2014) tai Metaxasin ja Polyxenin (2016) laajat yhteenvedot aiheesta.

tyisesti suorien sijoitusten ja kaupan roolia siinä. He toteavat, että yksityisen sektorin ja ulkomaisten suorien investointien rooli on ol- lut yksi merkittävimmistä talouskasvun ajureis- ta Afrikassa. Otchere ym. (2016) taas pyrkivät selvittämään kausaalisuhteita ulkomaisten suo- rien sijoitusten, rahoitusmarkkinoiden kehitty- neisyyden sekä talouskasvun välillä afrikkalai- sessa viitekehyksessä. Erityisen kiinnostuneita he ovat mahdollisten vaikutusten suunnasta ja rahoitusmarkkinoiden roolista koko yhtälössä.

Aikaisemmassa kirjallisuudessa on osoitettu, että suorat sijoitukset ja rahoitusmarkkinoiden kehittyneisyys vaikuttavat toisiinsa, mutta – kuten tutkijat toteavat – epäselväksi on jäänyt se, miten ulkomaiset suorat sijoitukset ovat toisaalta riippuvaisia rahoitusmarkkinoiden kehittyneisyyden tasosta ja toisaalta saattavat olla vaikuttamassa niiden kehitykseen. Afrik- kalaiset osakemarkkinat ovat usein hyvin epä- likvidejä ja niiden hinnanmuodostusprosessi on läpinäkymätön. Joskus ulkomaiset suorat sijoitukset voivat motivoida maita tekemään rahoitusmarkkinauudistuksia ja lisäämään lä- pinäkyvyyttä. Toisaalta hyvin toimivat rahoi- tusmarkkinat myös auttavat kohdentamaan ulkomaisia sijoituksia korkean tuottavuuden sektoreille, mikä tekee maista houkuttelevam- pia kohteita investoinneille. Otcheren ym.

(2016) tulokset viittaisivat siihen, että suorat sijoitukset ja rahoitusmarkkinat vaikuttavat samanaikaisesti positiivisesti toinen toisiinsa.

Lisäksi suorilla sijoituksilla on tutkijoiden mu- kaan myös itsenäinen rahoitusmarkkinoista riippumaton positiivinen vaikutus talouskas- vuun.

Suorien sijoitusten vaikutuksista talouskas- vun ulkopuolisiin kehityksen mittareihin on jokseenkin vähän akateemista tutkimusta.

Muutama viimeaikainen tutkimus kuitenkin löytyy.

Gui-Diby ja Renard (2015) selvittävät ulko- maisten suorien sijoitusten ja teollistumisas- teen välistä yhteyttä 49 Afrikan maassa vuosien 1980–2009 aikana. He eivät löydä tilastollises- ti merkittävää yhteyttä sijoitusten ja teollistu- misasteen välillä. Tutkijat herättelevätkin kes- kustelua siitä, onko suorien sijoitusten koros- tunut rooli perustelu nykyisessä kestävän kehi- tyksen agendan tavoitteiden saavuttamisessa ja peräänkuuluttavat lisää tutkimusta investoin- tien vaikutuksesta erityisesti kaikkein köyhim- missä maissa.

Gohou ja Soumaré (2016) tarkastelevat ul- komaisten suorien sijoitusten roolia köyhyyden vähenemisessä Afrikan eri talousalueilla vuo- sien 1990–2007 aikana. Tulokset osoittavat, että ulkomaisten suorien sijoitusten ja köyhyy- den vähenemisen välillä on positiivinen yhteys, minkä lisäksi ulkomaisten sijoitusten vaikutus köyhyyden vähenemiseen on sitä suurempi, mitä köyhemmästä taloudesta on kyse.

Lin ym. (2015) tutkivat suorien sijoitusten ja tulonjaon välistä yhteyttä 42 maassa vuosien 1976 ja 2005 välisenä aikana. Heidän tuloksen- sa viittaisivat siihen, että suorat sijoitukset li- säävät tuloeroja. Vaikutus on tutkijoiden mu- kaan hyvin heterogeeninen riippuen talousjär- jestelmän kehittyneisyydestä ja se on sitä mer- kittävämpi, mitä vauraammasta maasta on ky- se. Kaulihowa ja Adjasi (2017) tarkastelevat myös ulkomaisten suorien sijoitusten ja tulo- jaon välistä suhdetta 16 Afrikan maassa vuosi- en 1980 ja 2013 välisenä aikana. He toteavat vuorostaan, että suorien sijoitusten ja tulonjaon välinen suhde vaikuttaa olevan vahvasti epä- lineaarinen. Pienet määrät ulkomaisia suoria sijoituksia kaventavat tuloeroja, mutta vaikutus vähenee, mitä enemmän suoria sijoituksia maa

vastaanottaa. Tämä tutkijoiden mukaan tar- koittaisi sitä, että vaikka suorilla sijoituksilla on positiivinen vaikutus maan talouskasvuun, niin tuloerot saattavat kasvaa. Näin käy erityi- sesti silloin, kun suorat sijoitukset kohdistuvat osaamista vaativille aloille. Vaikuttaakseen positiivisesti tuloerojen kaventumiseen, suoria sijoituksia kaivataan siis myös matalan osaa- mistason aloilla.

3. Suorien sijoitusten

kohdentuminen kaikkein köyhimpiin

Yritysten mukaantulo köyhyydenvähentämis- talkoisiin on nostanut paitsi innostusta myös huolta siitä, onko yksityisten investointien ke- hitysavun lailla edes mahdollista kohdistua kaikkein köyhimpiin valtioihin, kun taloudelli- sesti vakaammat ja houkuttelevimmat markki- nat löytyvät ylemmän keskitulotason maista.

Kun tarkastellaan suoria ulkomaisia sijoi- tuksia OECD:n tuloluokittelussa kaikkein köy- himpään kategoriaan sijoittuviin maihin, ha- vaitaan, että suorat sijoitukset kasvoivat aina vuoteen 2012 asti, jolloin ne nousivat jo perin- teisen kehitysavun rinnalle (kuvio 2). Huippu- vuoden jälkeen suorien sijoitusten taso kaik- kein köyhimpiin maihin on korkeista odotuk- sista huolimatta laskenut. Vuosi 2016 oli erityi- sen matala ja suorat sijoitukset jäivät lähes ra- halähetysten tasolle (kuvio 2).

Jos siis tarkastellaan pelkästään yksityisten yritysten tekemiä suoria sijoituksia ja niiden kohdistumista, voidaan todeta, että kansalais- järjestöjen nostama huoli on osittain aiheelli- nen. Vuonna 2016 kaikista yksityisen sektorin tekemistä suorista investoinneista alle 40 pro- senttia kohdistui kehitysmaihin ja kaikkein köyhimpiin maihin vain kuusi prosenttia. Af-

rikka sai kehitysmaihin suuntautuneista suo- rista sijoituksista yhdeksän prosenttia (kuvio 3). Vastaavasti OECD raportoi, että kaikesta vuonna 2016 annetusta kehitysavusta 25 pro- senttia meni kaikkein köyhimpiin maihin² ja keskitulotason tai sitä alemman tuloluokan maat saivat kehitysavusta yhteenlaskettuna va- jaa puolet³.

Kestävän kehityksen tavoitteiden saavutta- misen näkökulmasta kaikkein köyhimpiin mai- hin suuntautuvien suorien sijoitusten laskevaa trendiä sekä investointien tason vaihtelevuutta

2 OECD-DAC:n listauksessa on kaikkein köyhimpien mai- den listalla on 47 maata.

3 Ryhmään lasketaan kaikkein köyhimmät maat, muut al- haisen tulotason maat ja alemman keskitulotason maat.

ja ennakoimattomuutta voidaan pitää ongel- mallisina. Jos suurin osa ulkomaisista suorista sijoituksista ei päädy perinteisen kehitysavun tavoin kaikkein köyhimpiin maihin vaan inves- toinnit keskittyvät kasvaville markkinoille, lähinnä Aasiaan, on kohtuullista kysyä, tarjo- aako yksityinen sektori sellaista kehityksen veturiksi tarvittavaa rahoitusta kuin kestävän kehityksen tavoitteissa toivottiin.

4. Kehitysrahoituslaitosten rooli riskirahoittajana ja

kanssasijoittajana korostuu Suorien investointien houkutteleminen kaik- kein köyhimpiin olosuhteisiin ei ymmärrettä- västi ole helppoa. Voittoa tavoittelevilla yrityk- sillä on intressi olla siellä, missä maksukykyiset Kuvio 2. Kehitysapu, suorat sijoitukset ja rahalähetykset kaikkein köyhimpiin maihin vuosina 2007–2016 (miljardia dollaria)

Lähde: Suorat ulkomaiset investoinnit (UNCTAD 2017b); Kehitysapu (OECD-DAC 2017); Yksityiset rahalähetykset (World Bank 2017).

tai kasvavat markkinat ovat. Köyhillä ja usein epävakailla markkinoilla toimimiseen kohdis- tuu yritykselle aina ylimääräisiä riskejä, jotka saattavat muodostua liian korkeiksi täysin markkinaehtoisesti toimiville yrityksille. Pitkä- aikaista ja kärsivällistä pääomaa tarjoavat kehi- tysrahoituslaitokset ovat tärkeässä roolissa rohkaisemassa vastuullisia yksityisiä investoin- teja haastavilla markkinoilla. Kehitysrahoitus- laitosten merkitys onki suurin silloin, kun ne toiminnallaan helpottavat markkinaehtoisen yksityisen pääoman mukaantuloa kehittyvien markkinoiden yhtiöihin (Carter ym. 2016).

Samalla kun yritysten suorat investoinnit kaikkein köyhimpiin maihin ovat korkeista odotuksista huolimatta pysyneet vanhalla ta- solla tai jopa laskeneet, monet valtioiden omis- tamat kehitysrahoituslaitokset ovat 2000-luvul-

la pystyneet muuttamaan investointistrategioi- tansa vastaamaan paremmin globaaleihin ke- hityspoliittisiin tavoitteisiin.

Vaikka matka on kesken, yhä suurempi osa kehitysrahoituslaitosten uusista investoinneista kohdistuu kaikkein köyhimpiin maihin. Esi- merkiksi vuonna 2016 lähes 60 prosenttia eu- rooppalaisten kehitysrahoituslaitosten⁴ uusista sijoituksista tehtiin kolmen alimman tulo- luokan maihin (kaikkein köyhimpiin, matalan tulotason tai matalan keskitulotason maihin) ja tästä vajaa puolet kohdistui kaikkein köy- himpiin maihin. Osuudet ovat hyvin saman- suuruiset tai jopa suuremmat perinteisen kehi- tysavun kohdistumisen kanssa. Painopisteen

4 Euroopalaisia kehitysrahoituslaitoksia on 15, katso tar- kempi listaus www.edfi.eu.

Kuvio 3. Suorat sijoitukset kehitysmaihin maanosittain

Lähde: UNCTAD (2017)

muutosta kuvaa esimerkiksi se, että Afrikan portfolion osuus eurooppalaisten kehitysrahoi- tuslaitosten portfoliosta on nelinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana ja on nyt noin 30 prosenttia kokonaissalkun arvosta. Euroop- palaisten kehitysrahoituslaitosten vuosittaiset investoinnit vastaavat jo 5 prosenttia kaikista Saharan eteläpuoleisen Afrikan investoinneis- ta (EDFI 2016).

Sen lisäksi, että sijoitukset kohdentuvat ny- kyistä enemmän kaikkein köyhimpiin maihin, kehitysrahoituslaitosten portfoliot ovat kasva- neet merkittävästi viimeisen kymmenen vuo- den aikana. Vuoden 2016 lopulla eurooppalais- ten kehitysrahoituslaitosten yhteenlaskettu portfolio kehittyviin maihin on noin kolmin- kertaistunut 38 miljardiin euroon vuodesta 2005. Uusien investointien arvo oli vuonna 2016 vajaa seitsemän miljardia euroa, mikä vas- taa noin kymmentä prosenttia kaikkien eu- rooppalaisten valtioiden ja EU instituutioiden sinä vuonna antamasta kahdenvälisestä kehi- tysavusta.

Myös Suomen valtion pääosin omistama kehitysrahoituslaitos Finnfund on eurooppa- laisten sisarjärjestöjen tavoin lisännyt inves- tointiensa painopistettä köyhissä maissa 2000-luvulla. Vuosina 2006–2010 Finnfundin tekemistä sijoituspäätöksistä keskimäärin vain 15 prosenttia meni kaikkien köyhimpiin (9 %) tai alhaisen tulotason (6 %) maihin. Vuosien 2012–2016 aikana keskimäärin jo yli puolet vuosittaisista (54 %) uusista investointikohteis- ta on suuntautunut kaikkein köyhimpiin (39 %) tai alhaisen tulotason (15 %) maihin.

Kolmen alimman tuloluokan maihin (kaikkein köyhimpiin, matalan tulotason tai matalan kes- kitulotason maihin) tehtiin 82 prosenttia vuo- den 2016 uusista sijoituksista. Aivan kaikkein köyhimpien maiden suhteellinen osuus Finn-

fundin uusista sijoituspäätöksistä on kymme- nen vuoden aikana yli nelinkertaistunut samal- la, kun ylemmän keskitulotason maiden osuus sijoituspäätöksistä on laskenut – niihin tehtiin vuosina 2012–2016 keskimäärin vain alle vii- dennes uusista sijoituksista.⁵

5. Näkyvätkö kehitysrahoitus- laitosten investoinnit

kohdemaan tuottavuudessa?

Vaikka kehitysrahoituslaitosten investoinnit ovat kasvaneet merkittävästi 2000-luvun aika- na, kehitysrahoituslaitosten vaikutuksista on hyvin rajallisesti – jos lainkaan – vertaisarvioi- tua akateemista tutkimusta. Yksittäisten hank- keiden laajojen taloudellisten vaikutusten mit- taaminen on haasteellista, mutta kehitysrahoi- tuslaitosten yhteenlasketut investoinnit alkavat olla jo sillä tasolla, että niiden makrotaloudel- liset vaikutukset voisivat olla jo analysoitavissa.

Yksi hyödyllinen yhteenveto tähänastisesta kehitysrahoituslaitoksia koskevasta kirjallisuu- desta on luettavissa Massan ym. (2016) britan- nialaiselle kehityskysymyksiin erikoistuneelle ajatushautomolle The Overseas Development Institutelle (ODI) kirjoittamasta selvityksestä.

Aiheesta tehdyt harvalukuiset työpaperit viit- taisivat siihen, että kehitysrahoituslaitosten investointien makrotason vaikutukset näkyisi- vät erityisesti korkeampina talouskasvulukuina ja työn tuottavuuden kohoamisena.

Esimerkiksi Massa (2011) on selvittänyt ta- louskasvun ja kehitysrahoituslaitosten välistä yhteyttä ja toteaa, että kaikkein köyhimmissä maissa kymmenen prosentin lisäys kehitysrahoi- tuslaitosten investoinnissa johtaa keskimäärin noin 1,3 prosentin lisäykseen talouskasvussa.

5 Luvut perustuvat Finnfundin omiin tilastoihin.

Vaikutus on jonkun verran korkeampi köyhem- missä kuin korkeamman tulotason maissa. Tu- lokset viittaisivat siihen, että erityisesti kaikkein köyhimmissä maissa kehitysrahoituslaitosten investoinneilla infrastruktuuriin ja maanvilje- lykseen olisi selkein yhteys talouskasvuun.

Te Velde (2011) ja Dalberg (2010) korosta- vat kehitysrahoituslaitosten kykyä toimia talou- den syklien tasaajina. Niiden rooli korostuikin erityisesti globaalin finanssikriisin aikana, jol- loin useat markkinaehtoiset rahoittajat joutui- vat vetäytymään kehittyviltä markkinoilta.

Jouanjean ja te Velde (2013) löysivät tutki- muksessaan yhteyden kehitysrahoituslaitosten investointien ja työn tuottavuuden kasvun vä- lille. Heidän tulostensa perusteella jokainen prosenttiyksikön lisäys kehitysrahoituslaitok- sen investointien ja kohdemaan bruttokansan- tuotteen suhteessa nostaa työn tuottavuutta 3,5–7,5 prosentilla. Vaikutukset työn tuotta- vuuteen ovatkin hyvin linjassa kehitysrahoitus- laitosten ydintoiminnan kanssa. Suorat inves- toinnit tuovat kaikkein köyhimpiin maihin usein kaivattua modernimpaa teknologiaa ja tehokkaampia prosesseja. Lisäksi kohdeyhtiöt kouluttavat työntekijöitään käyttämään konei- ta ja laitteita ja johtamaan prosesseja. Erityises- ti 2000-luvulla kehitysrahoituslaitokset ovat pyrkineen kiinnittämään erityistä huomiota hankeyhtiöiden työntekijöiden kohteluun sekä koulutukseen ja työpaikkojen laatuun⁶.

6 IFC (International Finance Corporation) julkaisi ensim- mäisen version kestävän kehityksen ympäristö- ja yhteiskun- tavastuun toimintaperiaatteista vuonna 2006 ja se toimii kehitysrahoituslaitosten toiminnan ohjenuorana. Toiminta- periaatteet sisältävät vastuullisuusvaatimuksia kahdeksalla osa-alueella, joista yksi on työntekijöiden oikeudet ja koh- telu.

6. Kehitysvaikutusten arviointi:

yhdistelmä taidetta ja tiedettä?

Monet kehitysrahoituslaitokset ovat vasta vii- meisen kymmenen vuoden aikana heränneet ymmärtämään, miten tärkeää niiden on kyetä kertomaan tarkemmin, millaisia kehitysvaiku- tuksia niiden investoinneilla on kohdemaiden ihmisille ja taloudelle. Keskustelua käydään yhtäältä siitä, millä mittareilla menestystä mita- taan ja toisaalta siitä, miten kehitysrahoituslai- tokset voisivat lisätä vaikuttavuuttaan suhtees- sa kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kehitysvai- kutusten arvioiminen ja monitorointi on tässä keskustelussa oleellista monesta eri näkökul- masta.

Ensinnäkin yrityssektorin painoarvon ja rahoitusosuuksien kasvaessa kehitysrahoitus- laitosten on pystyttävä aiempaa selkeämmin kertomaan toimintansa tuloksista omistajille, kansalaisille sekä kansalaisjärjestöille. Toiseksi mahdollisimman valistuneita arviota odote- tuista vaikutuksista tarvitaan ohjaamaan uusia investointipäätöksiä sinne, missä näitä vaiku- tuksia voidaan maksimoida (kannattavan yri- tystoiminnan reunaehdoilla). Kolmanneksi hankkeessa syntyneitä suoria vaikutuksia, ku- ten työpaikkoja ja verotuloja on tärkeä seurata, jotta tiedetään, onko hanke toteutunut sellai- sena, kuin alun perin arvioitiin. Lisäksi hank- keiden merkittävin vaikuttavuus syntyy usein vasta markkina- ja kerrannaisvaikutusten kaut- ta, joiden merkitys tavallisesti on paljon suoria vaikutuksia suurempi. Näiden tarkka todenta- minen on vaikeaa ja vaatii laajempaa tutkimuk- sellista otetta.

Kehitysvaikutusten arviointiin tarvitaan hieman erilaisia analyysimenetelmiä eri koh- dissa investointisyklejä. Kehitysvaikutusten arvioinnin monitahoisuuteen viittasi todennä-

köisesti myös Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin entinen pääekonomisti, nykyi- nen IFC:n yksityisen sektorin johtaja Hans Peter Lankes, joka sanoi haastattelussa kehitys- vaikutusten mittaamisen olevan “yhtä paljon taidetta kuin tiedettä” (Edwards 2017).

Muutosteorioihin perustuvat etukäteisarviot ohjaamaan sijoituspäätöksiä

Kehitysrahoituslaitos ainoastaan rahoittaa hankkeita, mutta ei toteuta niitä. Rahoittami- ensa investointien kehitysvaikutuksiin se voi vaikuttaa ennen muuta kohdistamalla rahoitus- ta sellaisiin hankkeisiin, joiden ennakoidut ke- hitysvaikutukset ovat mahdollisimman merkit- täviä. Kunkin hankkeen potentiaalista vaiku- tusta voidaan haarukoida tutkimukseen perus- tuvilla sektorikohtaisilla muutosteorioilla.

Muutosteorialla kuvataan niitä vaikutusketjuja, joiden kautta oletetaan, että hanke vaikuttaa paikallisiin markkinoihin ja yhteiskuntaan. Lä- hestymistapa auttaa määrittämään ne syy-seu- raussuhteet, joista on jo olemassa vahvaa tie- teellistä näyttöä tai toisaalta paljastamaan ne, joiden todentamiseen (tai kumoamiseen) tarvi- taan vielä lisää evidenssiä. Vaikka lähestymista- pa väkisinkin yksinkertaistaa ja pelkistää todel- lisuutta, muutosteorioiden avulla sijoitustoi- minnan moniulotteisia vaikutuksia on helpom- pi systematisoida ja jonkin asteisia vertailuja hankkeiden välillä on mahdollista suorittaa.

Sijoituspäätöstä tehdessä on usein tilanne, että rahoitettava yritys ei välttämättä ole edes aloittanut toimintaansa, jolloin ennakkoarviot pyritään tekemään tarjolla olevan tutkimustie- don perusteella. Arviossa on tärkeää pohtia tarkasti myös, mikä on rahoitettavan hankkeen mahdollinen merkitys kohdemaan markkinoi-

den kehittymiselle – joko markkinahäiriön korjaajana tai alikehittyneiden markkinoiden rakentajana. Kehitysrahoituslaitosten erityis- tavoitteiden kannalta on tärkeää myös arvioida hankkeen vaikutuksia kaikkein köyhimmille ja heikoimmassa asemassa oleville sekä naisille.

Trendi vaikuttaa olevan, että kehitysvaiku- tuksista tehdyt ennakkoarviot ovat saamassa yhä suurempaa painoarvoa kehitysrahoituslai- toksien sijoituspäätöksiä tehtäessä. Esimerkik- si Maailmanpankin kehitysrahoituslaitos IFC on viime vuonna ryhtynyt pilotoimaan omaa AIMM-järjestelmää (Assumed Impact Monoto- ring and Measurement), jonka toivotaan tuovan lisää tietoa kehitysvaikutuksista päätöksente- kovaiheeseen. Suomalainen Finnfund on taas jo usean vuoden ajan tehnyt ennakkoarvioin- teja, mutta tämän vuoden alusta ensimmäinen arviointi pyritään tekemään yhä aikaisemmas- sa hankevalmisteluvaiheessa, jotta siitä saatava tieto saadaan mahdollisimman tehokkaasti mukaan rahoituspäätösten valmisteluun.

Hankkeiden onnistumista monitoroidaan yhteisillä indikaattoreilla

Rahoitettavien hankkeiden käynnistyessä on tärkeää seurata, toteutuuko hanke oletetun mukaisesti myös kehitysvaikutusten näkökul- masta. Hankkeen tuottamien työpaikkojen, verotulojen, energiantuotannon tai myönnetty- jen pienlainojen monitorointi ja seuranta aut- tavat todentamaan, miten laajana hanke on rahoituksen avulla toteutunut. Monien hank- keiden elinkaari on pitkä, joten voi viedä aikaa ennen kuin hankkeen tuottamat suorat työpai- kat tai vaikka energiantuotanto, on ennakoi- dulla tasolla (jos koskaan).

Eri maiden kehitysrahoituslaitokset ja mo- nenväliset kehityspankit ovat tehneet työtä

näiden seurattavien indikaattoreiden harmoni- soinniksi jo vuodesta 2008 lähtien. Yhteinen määritelmä on löytynyt 38 indikaattorille ⁷. Harmonisointi on auttanut paitsi yhteisen ym- märryksen luomisessa myös rahoitettavien yri- tysten raportointikuorman vähentämisessä.

Kun rahoittajana on useampi kehitysrahoitus- laitos, yrityksen ei tarvitse raportoida toimin- tansa kehitystuloksista usealla eri tavalla.

Näitä vuosittain kerättyjä ja raportoituja mittareita käytetään usein hieman huolimatto- masti synonyymina vaikutuksille, vaikka ky- seessä on poikkileikkaus salkussa olevien hankkeiden yhden vuoden aikana tuottamista kehitykseen vaikuttavista tuloksista (kuten työ- paikkojen lukumäärä hankkeessa tai tuotettu energian määrä) – ne eivät siis kuvaa muutosta.

Lisäksi harmonisoidut indikaattorit ja mittarit eivät erottele eri rahoittajien vaikutusta saavu- tettuihin vuosituloksiin, vaan ne raportoidaan kokonaisuutena rahoitettavan hankeyhtiön ta- solla. Iso ja suurelta osin oikeutettu kritiikki kohdistuukin siihen, mitä mittarit ylipäätään kertovat aikaansaadusta muutoksesta tai kehi- tysvaikutuslaitosten osuudesta siihen. Kehitys- laitoksilta enenevissä määrin toivotaan kykyä jotenkin erotella eli attribuoida, mikä on ollut niiden rahoituksen vaikutus hankkeen toteu- tumiseen ja mahdollisesti havaittuihin muu- toksiin esimerkiksi työpaikoissa.

Yhdeksi ratkaisuksi kriitikot ovat ehdotta- neet, että kehitysrahoituslaitosten tulisi rapor- toida vuosittaisista mittareista vain omaa ra- hoitusosuuttansa vastaava summa. Ratkaisueh- dotus on yksinkertainen, mutta yksinkertai- suudessaan se unohtaa kehitysrahoituksen jokseenkin monimutkaisen maailman. Se ei ota huomioon esimerkiksi eri instrumenttien (esi-

7 https://indicators.ifipartnership.org/indicators/

merkiksi oman pääoman tai lainarahoituksen) hyvin erilaista vaikutusta hankkeen toteutumi- seen. Oman pääoman ehtoinen rahoitus on usein merkittävästi riskipitoisempaa ja siten myös kehitysrahoittajan rooli korostuu hank- keen toteutumisessa lainarahaa enemmän ra- hoituspäätöksen jälkeen. Haasteena on, kuten yleensä kaikessa vaikuttavuustutkimuksessa, arvioida, mitä hankkeelle olisi tapahtunut, jos kehitysrahoituslaitos ei olisi rahoittanut sitä.

Olisiko se toteutunut siitä huolimatta? Olisiko se toteutunut pienempänä tai mahdollisesti vä- hemmän vastuullisena? ⁸

Eurooppalaiset kehitysrahoituslaitokset ovat tunnistaneet tämän attribuutio-ongelman ja pyrkivät aktiivisesti löytämän mahdollisimman hyvän yhdenmukaisen tavan näiden vuosittais- ten indikaattorien selkeämpään esittämiseen.

Investointien vaikutuksien arviointi rahoitusperiodin aikana tai hankkeista irtaantuessa

Pelkkä sijoitussalkkujen vuosittaisten kehitys- tulosten raportointi kertoo siis hyvin vähän niistä muutoksista, joita yksittäisissä hankkeis- sa on tapahtunut. Todellisia kehitysvaikutuksia eli sitä muutosta, mikä hankkeella on mahdol- lisesti ollut sen työntekijöihin, ympäröiviin yhteisöihin, paikallisiin markkinoihin tai ta- louteen voidaan järkevästi arvioida vasta, kun rahoitettava hanke on ollut täysin toiminnassa muutaman vuoden ajan. Olisi kiinnostavaa pys- tyä määrittelemään tarkasti jokaisen yksittäisen hankkeen rooli mahdollisesti havaitussa muu-

8 Kehitysrahoituslaitokset edellyttävät rahoittamiltaan yri- tyksiltä ihmisoikeuksien kunnioittamista ja vastuullisia toimintatapoja, esimerkiksi IFC Performance Standards -kriteerien noudattamista.

toksessa, mutta hankkeiden lukumäärä on kui- tenkin usein sellainen, ettei tieteellisesti päteviä koeasetelmia ole resurssien puitteissa mahdol- lista rakentaa jokaiselle hankkeelle. Esimerkik- si Finnfundilla, joka on eurooppalaisella mitta- puulla vain pieni tai korkeintaan keskisuuri kehitysrahoittaja, on yli sata hanketta sijoitus- salkussaan.

Vaikuttavuusarvioinnit ovat tärkeä lisä en- nakkoarvioihin ja monitorointitoimintaan, sil- lä niiden avulla päästään pureutumaan hank- keen luomiin vaikutuksiin alueen tai maan arvoketjuissa, läheisten pienviljelijöiden tulo- tasoon tai esimerkiksi voimalaitosta varten rakennetun tien vaikutuksiin paikalliseen elin- keinoelämään. Arviointien tuloksia voidaan käyttää myös vahvistamaan ymmärrystä sekto- rikohtaisista muutosteorioista, joiden avulla uusia sijoituspäätöksiä tehdään.

Yksittäisten hankkeiden arvioinnit tai sek- torikohtaiset vaikuttavuusarvioinnit ovat yleis- tyneet kehitysrahoituslaitosten toiminnassa, mutta metodeiltaan robustisempia arviointeja tehdään usein kuitenkin vain valituille hank- keille tai keskitetysti jollekin sektorille hank- keitten elinkaarien loppupuolella. Arvioita- vuuteen vaikuttaa tietysti saatavilla oleva datan määrä sekä ennen hankkeen alkua kerätty baseline-data, jonka puute on yleisin arvioita- vuutta heikentävä tekijä.

7. Suomalainen kehitysrahoitus- laitos Finnfund panostaa

uusiutuvaan energiaan, metsiin ja rahoituspalveluihin

Suomalaisen kehitysrahoituslaitoksen Finnfun- din painopistesektoreita ovat olleet viime vuo- sina erityisesti uusiutuva energia, kestävä met- sätalous sekä rahoituspalvelut. Vuoden 2016 lopulla Finnfundin sijoitussalkku jakautui näi- den sektoreiden osalta seuraavasti: energia (26 %), metsäsektori (15 %) ja rahoituspalve- lut (13 %). Finnfundin salkku poikkeaa eu- rooppalaisista kehitysrahoituslaitoksista selke- ästi suuremmalla suhteellisella panostuksella uusiutuvaan energiaan ja metsäsektorin. Erityi- sesti metsähankkeissa Finnfundia voi pitää si- joitushistoriallaan ja sektoriosaamisellaan edel- läkävijänä. Finnfund on kaikissa hankkeissaan vähemmistösijoittajana.

Uusiutuvaa energiaa sähköntuotannon lisäämiseen ja korvaamaan fossiilisia polttoaineita

Ilman sähköä elää yhä yli miljardi ihmistä, jois- ta puolet asuu Saharan eteläpuoleisessa Afri- kassa, suurin osa maaseudulla. On arvioitu, että uusiutuvan energian markkinat tarvitsivat 52 miljardin investoinnit (kaksi kertaa vuosit- taisten investointien nykytason), jotta kaikille maailman ihmisille saataisiin sähköt vuoteen 2030 mennessä (IEA 2017).

Muiden kehitysrahoittajien tavoin Finnfund on mukana energiatalkoissa, ja sen suurimman sijoitussalkun muodostavatkin investoinnit uu- siutuvaan energiaan. Investoinnit kohdistuvat pääosin voimalaitosten rakentamiseen, mutta mukana on myös esimerkiksi sähköverkon ul-

kopuolella olevien kotitalouksien käyttöön tar- koitettuja pieniä aurinkopaneeleita.

Valmistuessaan voimalaitos tuottaa puh- taampaa energiaa, mikä monipuolistaa energia- lähteitä ja vähentää maan suhteellista riippu- vuutta saastuttavammilla tavoilla tuotetusta energiasta, kuten dieselgeneraattoreilla tuote- tusta varaenergiasta. Tämä tukee hiilidioksidi- päästöjen vähenemistä ja ilmastonmuutoksen hillintää. Lisäksi se voi myös mahdollistaa säh- köverkon laajentamisen uusiin kotitalouksiin, vakauttaa sähkön jakelua tai alentaa sähkön hintaa (joko tuottajalle tai jakelijalle).

Lemma ym. (2016) tarjoaa hyvän yhteenve- don energian saannin ja talouskasvun välisiä yhteyksiä käsittelevästä akateemisesta tutki- muksesta koskien erityisesti köyhiä maita. Vaik- ka energian kulutuksen ja talouskasvun välisen yhteyden vaikutussuunta onkin jossain määrin vielä avoin kysymys, tutkimusten perusteella on selvää, että energian saatavuus ja kulutus liitty- vät oleellisesti kehitysmaiden talouskasvuun dynamiikkaan. Lisääntyneestä sähköntuotanto- kapasiteetista sekä vähentyneistä sähkökatkok- sista hyötyy erityisesti teollisuus, joka pystyy kasvattamaan tuotantoaan ja siten edelleen työl- lisyyttä ja talouskasvua (Adhikari ja Chen 2012;

Apergis ja Danuletiu 2014).

Voimalaitosten lisäksi pienemmät, kotita- louksille suunnatut aurinkopaneelit paitsi tuottavat energiaa sähköverkon ulkopuolella sijaitseville kotitalouksille, mutta myös korvaa- vat keittiöissä yleisesti käytettyjä kerosiini- lamppuja, mikä parantaa huomattavasti sisäil- man laatua. Esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa tehdyssä selvityksessä todettiin, että vain 25 prosenttia pienpaneelia käyttävistä kotitalouk- sista jatkoi kerosiinilamppujen käyttöä, muissa kotitalouksissa luku oli 80 prosenttia. Toden- näköisesti sähkökatkosten yleisyyden vuoksi

edes verkkovirta ei vähentänyt yhtä paljon lamppujen käyttöä kuin pienpaneelit (Rao ym.

2016).

Energian tuotannon lisäksi voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä syntyy suoria kehitys- vaikutuksia työpaikkojen luomisen ja infra- struktuurin rakentamisen kautta. Rakentamis- vaiheessa ostetaan tyypillisesti myös paljon tavaroita ja palveluja paikallisilta toimijoilta, millä on positiivinen vaikutus paikallistalou- teen. Entistä paremmat tiet ja liikenneyhteydet mahdollistavat samalla sen, että paikalliset maanviljelijät ja yritykset voivat viedä tuottei- taan myyntiin entistä laajemmalle alueelle.

Kestävän metsätalouden avulla

ilmastonmuutosta ja metsäkatoa vastaan Toinen Finnfundin vahva ja kooltaan merkittävä sektori on kestävä metsätalous. Metsäistutukset vaativat tyypillisesti suuren alkupääoman, mutta vie aikaa ennen kuin ne alkavat tuottaa. Siksi metsäinvestoinnit tarvitsevat kipeästi kehitysra- hoituslaitoksen kaltaisia kärsivällisiä sijoittajia, joiden sijoitushorisontti on pitkä ja riskinotto- kyky keskimääräistä korkeampi.

Uudet istutusmetsät sitovat hiilidioksidi- päästöjä ja ovat merkittävä tekijä taistelussa metsäkatoa vastaan. Kestävän metsätalouden tulee määritelmällisesti olla ympäristöllisesti kestävää, hyödyttää paikallisia yhteisöjä sekä yhteiskuntaa ja olla yrityksille taloudellisesti kannattavaa.

Istutusmetsäinvestointeihin liittyy aina laa- jojen maa-alueiden käyttöä, mikä vaatii vas- tuulliselta sijoittajalta huolellista arviointia ja analyysia siitä, millaista vuoropuhelua hanke- yritys on käynyt paikallisyhteisöjen kanssa ja kuka maata on aikaisemmin käyttänyt. Kehi- tysrahoituslaitosten vastuullisuusvaatimukset

edellyttävät, että niiden hankeyhtiöt pyrkivät noudattamaan kansainvälisiä hyvien käytäntö- jen standardeja. Lisäksi Finnfund kannustaa metsänhoidon parissa toimivia asiakkaitaan hankkimaan sertifioinnin ja tarjoaa siihen tu- kea ⁹. Kansainvälisten selvitysten mukaan kehi- tysmaiden FSC-sertifioiduissa ¹⁰ metsissä onkin vähemmän ympäristötuhoja, laitonta metsäs- tystä, laitonta puun kaatoa, laittomia kaivoksia ja metsäpaloja kuin esimerkiksi kansallisesti suojelluissa luonnonpuistoissa (Madjibe ym.

2013; Cerruti ym. 2014; Breukink ym. 2015).

Myös puiden kaataminen ja tiet on tehty ym- päristön kannalta vastuullisemmin kuin ei- sertifioiduissa metsissä. FSC-sertifioinnilla on tutkimusten mukaan myös positiivisia vaiku- tuksia työntekijöiden työoloihin ja työturvalli- suuteen sekä erityisesti metsäyhtiön ja ympä- röivien yhteisöjen välisiin suhteisiin.

Rahoituspalveluita yritysten ja ihmisten ulottuville

Rahoituksen saatavuuden heikkous nähdään yhtenä suurimmista kehityksen esteistä ja siksi iso osa kehitysrahoituslaitosten sijoituksista onkin juuri rahoitussektorilla. Noin kolmasosa myös Finnfundin rahoituksesta menee tälle sektorille. Kehitysrahoituslaitokset pystyvät

9 Tuki voi olla esimerkiksi hoitosuunnitelmien ja -käytän- töjen kehittämisen tukemista, asiakkaan ympäristö- ja sosi- aalisista asioista vastaavan henkilöstön osaamisen kehittä- mistä, muista projekteista saatujen tietojen jakamista ja uusien kontaktien esittelyä.

10 Kestävän metsätalouden takeena käytetään yleensä kan- sainvälisiä sertifiointeja, kuten FSC ^®-sertifikaattia (Forest Stewardship Council ^®). Monilla Finnfundin hankeyhtiöillä on jo FSC-sertifiointi tai he ovat aloittaneet prosessin sen hankkimiseksi.

tarjoamaan kehitysmaiden pankeille ja uusia mobiilirahoituspalveluja kehittäville yrityksille pitkäaikaista ja edullista rahoitusta, mikä antaa niille mahdollisuuden toiminnan laajentami- seen tai esimerkiksi pidempiaikaisten lainojen myöntämiseen.

Noin kahdella miljardilla ihmisellä eli noin 40 prosentilla maailman aikuisväestöstä ei ole virallista pankkitiliä (Demirguc-Kunt 2015).

Vuonna 2017 valmistuneessa IFC:n selvitykses- sä arvioitiin, että kehitysmaiden pienten ja kes- kisuurten yritysten rahoitustarpeiden kattami- seen tarvitaan 5 200 miljardia euroa kehitys- maissa, mikä sisältää vain virallisen talouden piiriin kuluvat yritykset (IFC 2017). Luku on korkea, sillä arvioilta neljällä kymmenestä ke- hittyvillä markkinoilla toimivista yrityksistä on vaikeuksia saada rahoitusta toimintansa kehit- tämiseen ja laajentamiseen. Rahoituksen puute on keskeinen este yritysten kasvulle.

Metatutkimukset mikrorahoituksen vaiku- tuksista viittaavat siihen, että mikrorahoituk- silla ei ole todettu olevan sellaista kasvua edis- tävää vaikutusta kuin alun perin toivottiin (Beck 2015). Perinteisen lainoihin perustuvan mikrorahoituksen rinnalla onkin alettu tuke- maan kokonaisvaltaisempaa ajatusta siitä, että ihminen tarvitsee pankkipalveluita maksami- seen, säästämiseen, lainansaantiin ja vakuutuk- sen ottoon. Tutkimukset tukevat tätä lähesty- mistapaa (Demirguc-Kunt ym. 2015; Beck 2015), ja monet mikrorahoituslaitokset ovatkin luoneet uusia palveluita (säästäminen, rahan- siirrot ja mikrovakuutukset) tukemaan mik- royritys-asiakkaitansa. Pankkipalveluilla on myös tärkeä rooli naisten sekä kaikkein köy- himpien aseman edistämisessä. Erityisesti sääs- tötilien ja sähköisten maksuvaihtoehtojen yleis- tyminen auttavat investoimaan tulevaisuuteen ja suojautumaan riskeiltä.

Mikrorahoitusmarkkina onkin muuttumas- sa nopeasti ja jopa dramaattisesti. Vauhdilla yleistyvät kännykät ja mobiiliteknologian va- raan rakentuvat sovellukset tulevat todennä- köisesti muuttamaan pankki- ja rahoitussekto- ria nopeasti juuri kaikkein köyhimmissä mais- sa. Ne saattavat myös tarjota vastauksia mo- neen mikroluottoja rasittaneeseen haasteeseen.

Uudet digitaaliset ratkaisut ja lähellä asiakkai- ta toimivat asiamiespalvelut tuovat aikaisem- min pankkipalveluiden ulkopuolella olevia ihmisryhmiä ja maantieteellisiä alueita palve- luiden piiriin. Saharan eteläpuoleinen Afrikka on ottanut etunojaa esimerkiksi mobiilirahati- lien omistuksessa. Vuonna 2014 12 prosenttia afrikkalaisista aikuisista raportoi omistavansa mobiilirahatilin, kun kaikista maailman aikui- sista sellainen oli vain yhdellä prosentilla (De- mirguc-Kunt ym, 2015).

Teknologia mahdollistaa palveluiden tar- joamisen alueilla, joilla pankkipalveluita ei aiemmin ollut saatavilla, ja ihmisille, jotka ai- kaisemmin ovat eläneet puhtaasti käteistalou- den piirissä. Vuonna 2016 julkaistu Surin ja Jackin (2016) tutkimus kenialaisen mobiilira- han, M-PESA:n vaikutuksista osoitti, että mo- biilirahan käyttö oli lisännyt erityisesti naisten kykyä vastata negatiivisiin toimeentuloon tai terveyteen liittyviin sokkeihin. Tutkijat totesi- vatkin, että lähes 200 000 kotitaloutta (noin 2 prosenttia Kenian kotitalouksista) oli noussut köyhyydestä M-PESA:n vaikutuksesta. Luku on melko dramaattinen, kun otetaan jos huo- mioon, että M-PESA on lähinnä mobiililom- pakko eikä tuloksissa vielä näy nopeasti yleis- tyvät mobiililuottomarkkinat. Mobiililuottojen vaikutuksista on toistaiseksi vain vähän akatee- mista tutkimusta.

Eräs kehityksen näkökulmasta kasvava ja äärimmäisen mielenkiintoinen sektori on algo-

ritmeihin perustuvat mobiililainasovellukset, jotka mahdollistavat mikroluotonannon ihmi- sille, joilla ei ole entuudestaan luottotietoja eivätkä olisi lainakelpoisia missään virallisessa rahoituslaitoksessa. Sovellukset hyödyntävät operaattoreilta saatavaa käyttäytymisdataa ja rakentavat lainanottajalle profiilin ja “luotto- tiedot”, jota sitten testataan asteittain alkaen hyvin pienistä (alle yhden euron) lainoista ja niiden takaisimaksukäyttäytymisestä.

Kehitysrahoituslaitoksilla on mahdollista toimia näillä uusilla nopeasti kehittyvillä markkinoilla keskimääräistä enemmän riskiä sietävinä osarahoittajina varmistamassa, että asiakas pysyy rahoituspalveluiden keskiössä.

8. Lopuksi

Useat valtiot Suomen tavoin ovat lisänneet sijoi- tusmuotoista tukea kehitysmaiden yksityiselle sektorille. Siksi on täysin oikeutettua, että kehi- tysrahoituslaitoksilta vaaditaan yhä enemmän avoimuutta ja raportointia toimintansa tuloksis- ta. On kuitenkin vaarana, että yrityssektorin toimintaa pyritään tarkastelemaan vaihtoehtona lahja-avulla tehtävälle työlle, jolloin iso osa yksi- tyisen sektorin kehitysvaikutuksista ja mahdol- lisuuksista jää ymmärtämättä.

Yksityisen sektorin hankkeiden tulee läh- tökohtaisesti aina olla kannattavia. Taloudelli- nen kannattavuus mahdollistaa jatkuvuuden.

Jos sijoitus onnistuu ja yritys on kannattava, sen vaikutukset kertaantuvat vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi hankkeesta palautuneet varat korkoineen voidaan kierrättää uudelleen seu- raavaan hankkeeseen.

Lyhyen ajan indikaattoreiden tarkasteluun perustuvat syvällisetkään arviot eivät siis pysty vangitsemaan koko sijoitustoiminnan kehitys- vaikutusten ydintä, so. jatkuvuutta ja taloudel-

lisen aktiivisuuden luomia kerrannaisvaiku- tuksia, jotka tulevat teknologian siirron, työ- voiman kouluttamisen, paikallisten palvelujen käyttämisen, palkkatulojen kuluttamisen tai verotulojen mahdollistamien tulonsiirtojen tai julkisten investointien kautta.

Vastuullinen yritystoiminta sisältää paljon elementtejä, jotka hyötyisivät ei-taloudellisin ehdoin annetusta avustuksesta. Monet hank- keet saavat jo nyt järjestöiltä arvokasta tukea ja sektoriasiantuntemusta. Sen sijaan, että yksi- tyisen sektorin rahoittaminen nähdään vaihto- ehtoisena samoista resursseista kilpailevana toimintana perinteiselle kehitysavulle, kehitys- apu, valtioiden väliset lainat ja yksityiset inves- toinnit tulisi paremminkin nähdä toisiaan täy- dentävinä ja yhteisiin päämääriin pyrkivinä instrumentteina.

Kehityksestä kiinnostuneille tutkijoille ke- hitysrahoituslaitokset voisi olla kiinnostava ja alitutkittu kohde. Akateemista tutkimusta tarvitaan siitä, millä sektoreilla ja minkälaisis-

sa olosuhteissa kehitysrahoittajan vaikutus kohdemaan kehitykseen on merkittävimmil- lään ja millaisten mekanismisen kautta nämä vaikutukset syntyvät. Auttavatko kehitysrahoi- tuslaitosten investoinnit vähentämään köyhyyt- tä kohdeyhteisöissään? Miten käy tuloeroille?

Lisäksi monilla sektoreilla on omia erityisiä ja mielenkiitoisia kysymyksiä, kuten nopeasti yleisestyvien mobiililuottojen ja mobiilitalle- tusten vaikutus köyhyyden vähenemiseen tai naisten asemaan, metsähankkeiden pienviljeli- jäohjelmien kerrannaisvaikutukset paikallista- solla ja miksipä ei vaikka aurinkopaneelien vaikutus kotitalouksien tulonmuodostukseen, pitkän ajan terveystilastoihin tai lasten koulu- menestykseen.

Yksityisen sektorin korostunut rooli kehi- tystalkoissa toivottavasti lisää tutkijoiden kiin- nostusta tarkastella investointien vaikutuksia ja erityispiirteitä kaikkein köyhimmissä maissa kehityksen erilaisista näkökulmista. □

Kirjallisuus

Adhikari, D. ja Chen, Y. (2012), “Energy Consump- tion and Economic Growth: A Panel Cointegra- tion Analysis for Developing Countries”, Review of Economics and Finance 34: 68–80

Almfraji, M. ja Almsafi, M. (2014), “Foreign Direct Investment and Economic Growth Literature Review from 1994 to 2012”, Procedia – Social and Behavioral Sciences 129: 206–213.

Apergis, N. ja Danuletiu, D. (2014), “Renewable Energy and Economic Growth: Evidence from the Sign of Panel Long-Run Causality”, Interna- tional Journal of Energy Economics and Policy 4:

578–587.

Beck, T. (2015), “Microfinance – A Critical Litera- ture Survey”, IEG Working Paper 2015/4, World Bank Group.

Breukink, G., Kevin, J. ja Mo, K. (2015), Profitabil- ity and Sustainability in Responsible Forestry.

Economic Impacts of FSC Certification on Forest Operations, WWF Report.

Carter, P., Savoy, C. ja Lemma, A. (2016), Develop- ment Finance Institutions come of age, CSIS Re- port, Center for Strategic and International Studies.

Cerutti, P., Lescuyer, G., Tsanga, R., Kassa, S., Ma- pangou, P., Mendoula, E., Missamba-Lola, A., Nasi, R., Eckebil, P. ja Yembe, R. (2014), “Social Impacts of the Forest Stewardship Council Cer- tification: An assessment in the Congo basin”, Center for International Forestry Research Oc- casional Paper 103.

Dalberg (2010), The growing role of the development finance institutions in international development policy, Dalberg Global Development Advisors.

Demirguc-Kunt, A., Klapper, L., Singer, D. ja Van Oudheusden, P. (2015), “The Global Findex Database 2014: Measuring Financial Inclusion Around the World”, World Bank Group Policy Research Working Paper 7255.

EDFI (2016), Investing to create jobs, Boost growth and fight poverty, EDFI flagship report 2016, European Development Finance Institutes.

Edwards, S. “IFC's new way to measure develop- ment impact: ‘An art as much as a science’”, De- vex 11.9.2017, https://www.devex.com/news/

ifc-s-new-way-to-measure-development-impact- an-art-as-much-as-a-science-91258 (viitattu 29.1.2018).

Gui-Diby, Loris, S. ja Renard, M-F. (2015), “Foreign Direct Investment Inflows and the Industrializa- tion of African Countries”, World Development 74: 43–57.

Gohou G. ja Soumaré I. (2012), “Does Foreign Di- rect Investment Reduce Poverty in Africa and are There Regional Differences?”, World Devel- opment 40: 75–95

IFC (2017), MSME Finance Gap: Assessment of the Shortfalls and Opportunities in Financing Micro, Small and Medium Enterprises in Emerging Mar- kets, International Finance Institute.

IEA (2017), Energy Access Outlook: From Poverty to Prosperity, World Eneirgy Outlook – Special re- port, International Energy Agency.

Jouanjean, M. ja te Velde, D. (2013), “The role of development finance Institutions in promoting jobs and structural transformation: a quantitative assessment”, The Overseas Development Insti- tute Working Paper 377.

Kaulihowa, T. ja Adjasi, C. (2017), “FDI and income inequality in Africa”, Oxford development studies 10: 1–16.

Lemma, A., Mass, I., Scot, A. ja Velde, D. (2016), What are the links between power, economic growth and job creation?, Development Impact Evaluation Evidence Review, CDC.

Lin, S., Kim D. ja Lee Y. (2015), “Financial develop- ment and the FDI – inequality nexus”, Contem- porary Economic Policy 33: 513–534.

Massa, I. Mendez-Parra, M. ja te Velde, D. (2016), The macroeconomic effects of development fi- nance institutions in sub-Saharan Africa, ODI Report, Overseas Development Institute.

Massa, I. (2011), “Impact of multilateral develop- ment finance institutions on economic growth”, ODI Research Reports, Overseas Development Institute.

Medjibe, V., Putz, F. ja Romero, C. (2013), “Certi- fied and uncertified logging concessions com- pared in Gabon”, Environmental Management 51: 524–540,

Metaxas, T. ja Polyxeni, K. (2016), “Literature re- view of 100 empirical studies of Foreign Direct Investment: 1950-2015”, MPRA Paper No.

71414.

Mullings, R. ja Mahabir, A. (2018), “Growth by Destination: The Role of Trade in Africa’s Recent Growth Episode”, World Development 102, Feb- ruary 2018, Pages 243-261.

Otchere, I., Soumaré, I. ja Yourougou, P. (2016),

“FDI and Financial Market Development in Af- rica”, World Economy 39: 651–678.

OECD-DAC (2017), International Development Statistics (IDS) online database, http://www.

oecd.org/development/stats/idsonline.htm (ladattu 29.1.2018).

Rao, N., Agarwal, A. ja Wood, D. (2016), Impact of small scale electricity systems: A study of rural communities in India and Nepal, International Institute for Applied Systems Analysis ja World Resources Institute.

Suri, T. ka Jack, W. (2016), “The long-run poverty and gender impacts of mobile money”, Science 354: 1288–1292.

Te Velde, D. (2011), “The role of development fi- nance institutions in tackling global challenges”, ODI Research Reports, The Overseas Develop- ment Institute.

UNCTAD (2017a), World Investment Report 2017:

Investment and the digital economy, UNCTAD http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/

wir2017_en.pdf (ladattu 29.1.2018).

UNCTAD (2017b), FDI/MNE Statistics http://

unctad.org/en/Pages/DIAE/FDI%20Statistics/

FDI-Statistics.aspx (ladattu 29.1.2018).

Van Ewijk, E., Kamphof, R., Maas, T. ja van Gent, M. (2017), “Shifting roles – the impact of the Dutch aid and trade agenda on Dutch actors”, Kaleidos Research Discussion paper.

World Bank (2012), World Development Report 2013: Jobs, World Bank.

World Bank (2017), World development indicators database, http://databank.worldbank.org/data/

reports.aspx?source=2&series=SI.DST.10TH.

10&country= (ladattu 29.1.2018).