LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO Teknillinen tiedekunta
Kemiantekniikan koulutusohjelma Analyysikeskus
BJ10A0102 Kandidaatintyö ja seminaari
Laura Ylitalo
PIENTEN YKSIKÖIDEN TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET JA - SUOSITUKSET
Kandidaatintyö
Työnohjaajat:
Professori, Heli Sirén
Tutkijatohtori, Maaret Paakkunainen
TIIVISTELMÄ
Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto Teknillinen tiedekunta
Kemiantekniikan koulutusohjelma Analyysikeskus
Tekijä: Laura Ylitalo
Nimi: Pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset Kandidaatintyö 2013
31 sivua, 4 taulukkoa, 5 kuvaa, 4 liitettä
Työn ohjaajat: Heli Sirén, Maaret Paakkunainen
Hakusanat: Talousvesi, laatuvaatimukset, laatusuositukset, terveysvaikutukset Talousvesi sisältää paljon erilaisia yhdisteitä, joista osa on ihmiselle haitallisia, tällaisia yhdisteitä ovat muun muassa klooratut hiilivedyt. Haitallisten yhdisteiden määrän minimoimiseksi talousvedessä talousveden vieraille aineille on määrätty asetuksissa enimmäispitoisuuksia sekä – tiheyksiä. Näitä laatuvaatimuksia sekä – suosituksia noudattamalla talousvesi on käyttökelpoista. Talousvedellä ei tällöin ole haitallisia terveysvaikutuksia eikä se vahingoita vesilinjastoja.
Kirjallisuusosassa selvitetään pienten yksiköiden talousveteen liittyvän sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen sisältöä. Mitä asetus pitää sisällään, keitä asetus koskee ja miksi asetukseen kirjatut yhdisteet ja aineet ovat ihmiselle haitallisia sekä mitä terveysvaikutuksia kyseisillä aineilla on.
Kokeellisessa osiossa analysoitiin kolmesta näytteestä osa sosiaali- ja terveysministeriön asettamista vaatimuksista. Pääsääntöisesti mitattiin epäorgaanisia aineita sekä ioneja. Mittaukset suoritettiin ionikromatografilla, liekki-atomiabsorptiospektrometrillä, TOC-analysaattorilla, COD-putkilla, pH-, johtokyky- sekä sameusmittarilla.
ABSTRACT
Lappeenranta University of Technology Faculty of Technology
Department of Chemical Engineering
The Analysis Centre at the Chemical Technology Unit Author: Laura Ylitalo
Title: Quality requirements and recommendations of household water for small units
Bachelor’s Thesis 2013
31 pages, 4 tables, 5 figures, 4 appendices Supervisors: Heli Sirén, Maaret Paakkunainen
Key words: Household water, quality requirement, quality recommendation, health effect
Household water contains a number of different compounds, some of which are harmful to humans. Such compounds include chlorinated hydrocarbons. In order to minimize the amount of harmful compounds in household water, maximum levels have been set for densities and levels of said substances. By following these quality requirements and recommendations household water stays usable, has no adverse health effects and causes no corrosion to pipelines.
Ministry of social affairs and health's decree on water quality of household water for small units will be analyzed in the literature section: What the decree is about, to whom it applies, why the compounds and substances in the decree are harmful to humans and how they affect health. In the experimental section, were analyzed part of ministry’s requirements for the three samples. Mainly inorganic materials and ions.
SYMBOLILUETTELO JA LYHENTEET
AAS Atomiabsorptiospektrometri COD Kemiallinen hapenkulutus
FAAS Liekki-atomiabsorptiospektrometri IC Ionikromatografia
NTU Sameuden yksikkö
PAH Polysykliset aromaattiset hiilivedyt POP Pysyvät orgaaniset yhdisteet STM Sosiaali- ja terveysministeriö
TC Kokonaishiili
TIC Epäorgaaninen kokonaishiili TOC Orgaaninen kokonaishiili ppm Milligrammaa litrassa mg/l
SISÄLTÖ
JOHDANTO ... 3
I KIRJALLISUUSOSA ... 4
1 ASETUS ... 4
2 TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET ... 5
2.1 Raskasmetallit ... 5
2.2 Orgaaniset yhdisteet ... 7
2.2.1 Aromaattiset ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt ... 7
2.2.2 Klooria sisältävät orgaaniset yhdisteet ... 8
2.2.3 Akryyliamidi ... 13
2.3 Epäorgaaniset yhdisteet ... 13
2.3.1 Nitraatti ... 13
2.3.2 Nitriitti ... 14
2.3.3 Fluoridi ... 15
2.3.4 Syanidit ... 15
2.3.5 Bromaatti ... 15
2.3.6 Boori ... 16
3 TALOUSVEDEN LAATUSUOSITUKSET ... 16
3.1 Kemiallinen hapenkulutus ... 17
3.2 Syövyttävyys ... 17
3.2.1 Kloridi ... 17
3.2.2 Sulfaatti ... 18
3.2.3 pH ja sähkönjohtavuus ... 18
3.3 Radioaktiivisuus ... 19
3.4 Muut suositukset ... 20
4 TALOUSVEDEN VALVONTATUTKIMUKSET ... 20
II KOKEELLINEN OSA ... 21
5 NÄYTTEET ... 21
6 MITTAUKSET ... 21
6.1 Mittausmenetelmät ... 22
6.1.1 Liekki-atomiabsorptiospektrometria – FAAS ... 22
6.1.2 Ionikromatografia ... 22
6.1.3 TOC analysaattori ... 23
6.1.4 COD-putki... 23
6.1.5 Sameusmittari, pH-mittari ja johtokykymittari ... 24
6.2 Mittaustulokset ... 25
6.2.1 FAAS ... 25
6.2.2 IC ... 25
6.2.3 TOC ... 25
6.2.4 COD ... 26
6.2.5 Sameus, pH ja sähkönjohtavuus ... 26
6.3 Virhearvio ... 27
7 YHTEENVETO ... 28
8 KIRJALLISUUSVIITTEET ... 29
LIITTEET
Liite I Laatuvaatimukset, -suositukset ja valvontatutkimukset Liite II Kootut mittaustulokset
Liite III FAAS kalibrointisuorat Liite IV IC kalibrointisuorat
JOHDANTO
Yksittäisiä talousvesikaivoja, joita käytetään talousveden lähteenä, koskee sosiaali- ja terveysministeriön asetus vedenlaadusta ja laadun säännöllisestä tutkimisesta. Asetuksessa vaatimukset on jaettu mikrobiologisiin ja kemiallisiin laatuvaatimuksiin. Vaatimuksien ja suosituksien taustalla ovat tietynlaisten kemiallisten yhdisteiden haittavaikutukset ja myrkyllisyys ihmiselle sekä korroosio vesilinjoissa. Laatusuosituksilla on tarkoitus myös estää vahinkojen, kuten korroosion, syntymistä esimerkiksi putkistoissa ja pumpuissa. Tällä tavoin ennalta ehkäistään mahdollisia taloudellisia menetyksiä.
Työn kirjallisessa osassa tavoitteena on tehdä katsaus sosiaali- ja terveysministeriön yksittäisille talousvesille ja talousvesikaivoille annettuja laatuvaatimuksia ja – suosituksia. Työ käsittelee ainoastaan kemiallisia laatuvaatimuksia sekä laatusuosituksien kemiallisia sekä fysikaalisia suosituksia.
Kokeellisessa osassa on analysoitu osa asetuksen sisältämistä laatusuosituksista sekä -vaatimuksista kahdesta talousvesikaivosta ja yhdestä luonnonlähteestä.
Toinen kaivo on talousvesikäytössä, ja työssä tarkastellaan onko vesi mitattujen komponenttien osalta edelleen käyttökelpoista. Toisesta kaivosta haluttiin tietää, onko sen vesi käyttökelpoista talousvedeksi. Vertaillessa kaivojen tuloksia keskenään on otettu huomioon kaivojen sijainnit eri puolilla Suomea. Lähdevettä, joka ei ole talousvesikäytössä, tutkitaan vertailun vuoksi toisen kaivon veteen verraten lähdevedenottopisteen sijaitessa samalla alueella kaivon kanssa.
Mittaukset suoritettiin standardisoiduilla menetelmillä, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kemian laitoksen analyysikeskuksessa.
I KIRJALLISUUSOSA
1 ASETUS
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asetus 401/2001 koskee pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksia, -suosituksia ja valvontatutkimusta. Asetusta sovelletaan muun muassa yksittäisten talouksien talousvesikaivoihin. Asetus nojautuu terveydensuojelulain (763/1994) 21 § pykälään; Talousvettä koskevat yleiset määräykset. Asetusta sovelletaan pykälän 1 osoittamilla aloilla.
”1§ Asetuksen soveltamisala
Tällä asetuksella säädetään laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista sellaiselle terveydensuojelulain 16 §:n mukaiselle talousvedelle, jota
1) talousvettä toimittava laitos toimittaa käytettäväksi vähemmän kuin 10 m3 päivässä taikka alle 50 henkilön tarpeisiin; tai
2) käytetään elintarvikealan yrityksessä, johon talousveden laadunvalvonnassa ja valvontatutkimuksissa ei kunnan terveydensuojeluviranomaisen päätöksen nojalla sovelleta talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) vaatimuksia; tai
3) yksittäiset taloudet käyttävät omaan vedenhankintaansa (talousvesikaivo).”
Asetuksen 3 §:lle, joka käsittelee laatuvaatimuksia, on annettu erillisellä liitteellä veden sisältämien komponenttien enimmäispitoisuuksia, -tiheyksiä ja tavoitetasoja. Laatuvaatimuksien alle on pykälässä listattu myös talousvedelle laatusuosituksia. Listat käsiteltävistä laatuvaatimuksista ja – suosituksista on esitetty liitteessä I. (Finlex)
2 TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET
Laatuvaatimukset jaotellaan kemiallisiin ja mikrobiologisiin vaatimuksiin. Tässä työssä ei käsitellä mikrobiologisia laatuvaatimuksia, joihin kuuluu muun muassa erilaisten bakteerien määrät ja niiden vaikutukset talousvesikelpoisuuteen.
2.1 Raskasmetallit
Työssä tarkasteltavat raskasmetallit ovat antimoni, arseeni, elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, seleeni ja alumiini (laatusuosituksissa). Näille raskasmetalleille on Suomen lakiin nojautuvaan STM:n asetukseen määritelty talousveden laatuvaatimuksiin enimmäispitoisuudet pientalouksien talousvesille.
Raskasmetallit voidaan lukea pohja- ja pintavesiä saastuttaviksi aineiksi.
Ongelmallisiksi raskasmetallit tekevät niiden myrkyllisyys, pysyvyys ja ekosysteemin kierrossa rikastuminen. (Muhammed S. et al. 2011)
Pohja- ja pintavesien raskasmetallit ovat peräisin maaperästä, kaivosten ja muun teollisuuden jätevesistä sekä ovat päässeet luontoon maatalouden harjoittamisen aiheuttamina. Maaperästä raskasmetallien liukenemiseen vaikuttaa lähinnä ympäristön happamuus ja koostumus. Mikäli maaperän aines sisältää raskasmetallimineraaleja tai orgaaniseen ainekseen liittyneitä raskasmetalleja, niiden liukenemiseen ja huuhtoutumiseen vaikuttaa paljolti maa-aineksen huokoisuus, rakenne ja veden pH. Huokoisemmasta ja vettä nopeammin läpäisevästä maakerroksesta liukenee rakasmetalleja vähemmän kuin maa- aineksesta, jossa vesi kulkeutuu hitaasti ja metallit ehtivät liueta rauhassa veteen.
Veden alhainen pH, eli happamuus nopeuttaa raskasmetallien liukenemista.
(Möhönen, O. 2002)
Raskasmetallit esiintyvät vesissä puhtaina alkuaineina, ioneina tai ne voivat olla sitoutuneina orgaanisiin tai epäorgaanisiin molekyyleihin. Raskasmetallit eivät hajoa, katoa vesistä vaan ovat pysyviä ja siirtyvät veden välityksellä eläviin olentoihin. Jotkin raskasmetallit kuten kupari ja seleeni ovat ihmisille ja monille eläimille elintärkeitä hivenaineita, joita elimistö tarvitsee toimiakseen, tosin todella pieniä määriä, kymmeniä mikrogrammoja. Taulukkoon 1 on listattu raskasmetallien enimmäispitoisuudet pienyksiköiden talousvesissä. Määrien
ylittyessä raskasmetallit aiheuttavat terveyshaittoja, ja joidenkin metallien tietyt muodot ovat suoraan ihmisille ja eläimille haitallisia. (Möhönen, O. 2002)
Useimmat raskasmetallit ovat ihmisille ja eläimille karsinogeenisia, eli syöpää aiheuttavia aineita, ja siksi niiden pitoisuudet käyttövesissä tulee olla alhaisia.
Epäorgaaninen arseeni on kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC luokitellut 1 ryhmää, joka tarkoittaa ihmisille syöpävaarallista yhdistettä.
Raskasmetalleilla on myös haittavaikutuksia munuaisille ja hermostoille, ne toimivat osittain hermomyrkkyjen tavalla. Ne kertyvät ihmisessä moneen eri paikkaan, joissa ne pysyvät hyvin pitkään pitkien puoliintumisaikojen takia.
Esimerkiksi kadmiumia kerääntyy munuaisiin, lyijy pääsääntöisesti luihin ja arseenia löytyy muun muassa hiuksista. (Hallikainen A. et al. 2010)
Taulukko 1 Raskasmetallien enimmäispitoisuus rajat talousvedessä.
Raskasmetalli Enimmäispitoisuus talousvedessä
Antimoni 5,0 µg/l
Arseeni 10 µg/l
Elohopea 1,0 µg/l
Kadmium 5,0 µg/l
Kromi 50 µg/l
Kupari 2,0 mg/l
Lyijy 10 µg/l
Nikkeli 20 µg/l
Seleeni 10 µg/l
Alumiini (suositus) 200 µg/l
Pääsääntöisesti suomalaiset saavat raskasmetallit ravinnosta eikä vedestä, mutta tähänkin löytyy poikkeuksia. Merkittävin epäorgaanisen arseenin lähde suomalaisille on porakaivovesi. Arseeni ongelmat ovat kuitenkin Suomessa lähes aina alueellisia ongelmia, jotka tiedostetaan. Arseenia löytyy paljon mustaliuskealueilla tavattavissa porakaivoissa. Alumiinia esiintyy kaivovesissä, jotka ovat happamia ja sisältävät usein myös paljon fluoridia, jonka kanssa alumiini muodostaa vahvan kompleksiyhdisteen. Alumiini on luokiteltu laatusuosituksiin, johtuen sen saannin vähäisyydestä juomavedestä. (Hallikainen A. et al. 2010)
2.2 Orgaaniset yhdisteet
Veden puhtautta arvioidessa yhtenä indikaattorina käytetään TOC–arvoa. TOC eli Total Organic Carbon, ilmaisee orgaanisen hiilen kokonaismäärän näytteessä.
TOC-arvoa käytetään havainnollistamaan orgaanisten epäpuhtauksien määrää, mitkä saattavat olla terveydelle haitallisia, kuten esimerkiksi orgaaniset hyönteis- ja kasvintorjunta-aineet. Orgaaninen kokonaishiili määritetään yleensä epäsuorasti mittaamalla kokonaishiilen (TC) määrä ja vähentämällä siitä epäorgaanisen kokonaishiilen (TIC) määrä.
Osa orgaanisesta hiilestä tulee luonnosta, kuolleista kasveista ja eliöistä, mutta paljon tulee myös maataloudessa käytetyistä kemikaaleista kuten lannoitteista ja torjunta-aineista. Saastumattomien pinta- ja pohjavesien orgaaninen hiili on peräisin humusaineesta ja maaperään sekä sedimentteihin kertyneestä hyönteisten ja kasvien hajoamistuotteista. (Bisutti I. et. 2004)
2.2.1 Aromaattiset ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt
Talousvesiasetuksessa asetettu on enimmäispitoisuudet erikseen bentseenille, bentso(a)pyreenille sekä polysyklisille aromaattisille hiilivedyille (PAH), joka käsittää bentso(b)fluoranteenin, bentso(k)fluoranteenin, bentso(ghi)peryleenin sekä indaani-(1,2,3-cd)-pyreenin. Yleisesti nämä polysykliset aromaattiset hiilivedyt sekä bentseeni ovat syöpää aiheuttavia aineita ja näin ihmisille haitallisia.
Bentseeni on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi aineeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o1272/2008 mukaisesti kategoriaan A1, jonka kategorian aineiden tiedetään aiheuttavan syöpää ihmiselle. Saman asetuksen perusteella bentseeni ei ole perimää vaurioittava aine, eli se ei aiheuta mutaatioita ihmisen sukusoluihin. Pitkäaikainen altistuminen bentseenin suurille pitoisuuksille aiheuttaa vaurioita luuytimessä, vähentäen verisolujen ja – hiutaleiden määrää.
Lisää riskiä leukemiaan sairastumiseen myöhemmin. (Työterveyslaitos 2013) Bentso(a)pyreeni on polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä ihmiselle haitallisin PAH – yhdiste. (Hallikainen A. et al. 2010) Bentso(a)pyreeni ja sen
aineenvaihdunnantuotteen bento(a)pyreeni-dioli-epksidi pystyy sitoutumaan ihmisen DNA:han ja aiheuttaa syövän syntymisen. (Huovinen M. 2011)
2.2.2 Klooria sisältävät orgaaniset yhdisteet
Kloori on myrkyllinen aine ihmiselle ja reagoi vedessä orgaanisten aineiden kanssa muodostaen erilaisia orgaanisia klooriyhdisteitä. Useat orgaaniset klooriyhdisteet ovat eliöille myrkyllisiä, huonosti hajoavia sekä eliöihin kertyviä.
(Työterveyslaitos 2013) Klooria sisältävät orgaaniset yhdisteet ovat pohja- ja pintavettä pilaavia aineita, kuten torjunta-aineet, tri- ja tetrakloorieteeni sekä kloorifenolit. Kyseiset aineet ovat peräisin keskenään erilaisista lähteistä, kuten maatalouden torjunta-aineiden käytöstä tai vanhoilta sahoilta. (Hallikainen A. et al. 2010) Koska kloorilta puuttuu uloimmalta elektronikuorelta yksi elektroni, se on erittäin reaktiivinen, ja reaktiotuotteet (orgaanisten yhdisteiden kanssa) ovat yleisesti hyvin pysyviä.
Kloorifenolit luokitellaan ihmiselle mahdollisesti karsinogeenisiksi aineiksi, eli mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi aineiksi. Ne pystyvät kulkeutumaan, maaperästä pohjavesiin ja sitä kautta ihmiseen. Riskialueita ovat kunnat, joissa on ollut sahateollisuutta. (Hallikainen A. et al. 2010) Kloorifenolit ovat happamia, rasvaliukoisia sekä pysyviä yhdisteitä. Kloorifenolien myrkyllisyyteen vaikuttaa kloori substituentin paikka. Orto-asemassa oleva substituentti vähentää fenolin myrkyllisyyttä, toisin kun meta- tai para-asemassa olevat substituentit lisäävät fenolin myrkyllisyyttä. Substituenttien määrä vaikuttaa myös kloorifenolin myrkyllisyyteen, myrkyllisin kloorifenoli on pentakloorifenoli. Kloorifenoleille altistuminen työolosuhteissa on todettu olevan yhteys Non-Hodgkinin lymfoomaan, maksa ja keuhkosyöpään. Kloorifenolien hapettuminen kehossa
Kuva 1 Betso(a)pyreenin ja bentseenin rakenne.
muodostaa radikaaleja, jotka ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa solunrakenteiden kanssa aiheuttaen syöpäriskiä. (Michalowicz J. 2006)
Kuva 2 Pentakloorifenolin hapettuminen ja radikaalivaihe, jossa reagoi solun rakenteiden kanssa. (Michalowicz J. 2006)
Torjunta-aineet ovat erittäin laaja ryhmä erilaisia yhdisteitä, joista haitallisimpia ihmiselle ovat klooratut torjunta-aineet. Ne kerääntyvät rasvakudokseen, ovat karsinogeenisia sekä niiden hajoamisaika on pitkä. Torjunta-aineiden kemialliset rakenteet, myrkyllisyys ja vaikutustavat vaihtelevat erittäin paljon joten niiden terveysvaikutuksia/riskejä arvioidaan aina yhdistekohtaisesti. (THL www-sivu) Yleensä torjunta-aineiden määrät ovat vedessä pieniä, niukkaliukoisuuden takia ja niiden turvarajat ovat yleisesti suuret. (Hallikainen A. et al. 2010)
Sosiaali- ja terveysministeriö tarkoittaa torjunta-aineilla tässä yhteydessä seuraavia yhdisteitä; orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, ankerois-, sieni-, levä-, jyrsijä- ja punkkimyrkkyjä, orgaanisia limantorjunta-aineita sekä vastaavia, muita tuotteita. Lisäksi tarkoitetaan näiden yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita. Erikseen on annettu alemmat rajat seuraaville torjunta-aineille, joiden katsotaan olevan erittäin haitallisia; aldriini, dieldriini, heptakloori ja heptaklooriepoksidi joiden raja-arvo on 0,030 mikrogrammaa litrassa. Tämä raja- arvo on suhteellisen pieni muiden torjunta-aineiden enimmäispitoisuuteen (10 µg/l) nähden. Yhteensä torjunta-aineita saa olla enintään 0,50 mikrogrammaa litrassa.
Aldriini ja dieldriini ovat kloorattuja orgaanisia yhdisteitä, joita on käytetty torjunta-aineina muun muassa viljan ja perunan kasvatuksessa. Nykyään niiden käyttö on kielletty Suomessa, ja monessa muussa maassa muun muassa Tanskassa ja Norjassa. (NRDC www-sivusto) Molemmat yhdisteet sitoutuvat hyvin orgaaniseen maaperään, mutta ovat niukkaliukoisia veteen ja niitä tavataankin harvemmin yli 20 senttimetrin syvyydessä maanpinnasta. (Suomen ympäristökeskus 2010)
Dieldriini on aldriinin hajoamistuote, joka kuuluu pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin eli POP-yhdisteisiin (POP, Pysyvät orgaaniset yhdisteet.). POP- yhdisteenä dieldriini hajoaa biologisesti erittäin hitaasti, noin viidessä vuodessa.
Pinta-maasta aldriini ja dieldriini ovat haihtuvia ja näin pystyvät siirtymään kauaksikin lähtöpaikastaan, aiheuttaen laajan vaikutusalan. (WHO 2011)
Kuva 3 Aldriini hapettuu ihmiskehossa dieldriiniksi.
Aldriini ja dieldriini pystyvät imeytymään ihon läpi, kulkeutumaan hengityksen kautta sekä nieltynä ihmiseen. Oireina esiintyy kouristuksia, huimausta, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua ja lihasnykäyksiä. Suurimman osan oireista aiheuttaa yhdisteiden vaikutus keskushermostoon. (Kansainväliset kemikaalikortit 2012) Ihon kautta imeytyneenä, niiden vaikutukset eivät ole yhtä voimakkaita kuin nieltynä. Molemmilla yhdisteillä on mahdollisia vaikutuksia hormonijärjestelmiin. (Suomen ympäristökeskus 2010) IARC on luokitellut molemmat aineet, ihmiselle ei syöpäaiheuttavaksi aineiksi. (WHO 2011)
Tri- ja tetrakloorieteeni ovat kloorattuja eteenipohjaisia orgaanisia yhdisteitä, joita käytetään teollisuudessa muun muassa pesuliuoksina poistamaan rasvaa sekä liuottimina. Molempia saattaa löytyä pesuloiden ja tekstiiliteollisuuden lähistöltä maaperästä enemmänkin, jopa haitallisia määriä. Kloorattuja hiilivetyjä on aina pienissä määrin ympäristössä. (Työterveyslaitos a)
Trikloorieteenille altistuminen tapahtuu yleisimmin hengitysteitse, eikä oraalisesti. Altistumisympäristöjä ovat muun muassa metalli-, muovi-, ja paperiteollisuus pesutöiden yhteydessä, sekä saastuneen maan käsittely.
(Työterveyslaitos a)
Trikloorieteeni hajoaa aineenvaihdunnassa kahta reittiä, maksan entsyymin katalysoimana hapettuen triklooriasetaldehydiksi, joka puolestaan metaboloituu trikloorietanoliksi sekä trikloorietikkahapoksi katalyyttien vaikutuksesta. Suurin osa trikloorieteenistä hajoaa tällä tavalla aineenvaihdunnassa. Toinen vähäisempi reitti on sellainen, jossa trikloorieteeni metaboloituu välivaiheiden kautta S-(1,2- dikloorivinyyli)-L-kysteiiniksi ja jolla on todennäköisesti toksisia vaikutuksia munuaisiin. (Työterveyslaitos a)
Terveysvaikutuksia trikloorieteenin altistumiselle on tutkittu eläinkokeilla, ja epidemiologisilla tutkimuksilla. Epidemiologia tutkii taudin/sairauden esiintyvyyden ja vaarantekijöiden suhdetta. Pitkäaikaisella altistumisella on todennäköisesti yhteyttä neurologisiin oireisiin, munuais- ja maksatoksisuuteen, mutageenisuuteen, lisääntymismyrkyllisyyteen ja karsinogeenisuuteen. Euroopan Unioni ja IARC ovat luokitelleet trikloorieteenin syöpää aiheuttavaksi aineeksi.
(Työterveyslaitos a) Iholla trikloorieteeni aiheuttaa voimakasta ärsytystä. Nieltynä se aiheuttaa polttavan tunteen suuhun ja nieluun sekä vatsakipua, pahoinvointia sekä keskushermosto-oireita. (Työterveyslaitos 2013)
Tetrakloorieteeni on käytetty, tärkeä liuotin sekä välituote kemikaalien synteesissä kemianteollisuudessa. Sen käyttö on vähentynyt merkittävästi, lähtien 1970-luvun puolivälistä. Vuonna 2003 tetrakloorieteeniä on käytetty Suomessa valmistetuissa tuotteissa 132 tonnia. (Työterveyslaitos b)
Altistuminen tetrakloorieteenille on pääsääntöisesti työperäistä altistumista, höyryn hengittämistä ja roiskeita, muita altistus mahdollisuuksia on kemiallisesti
pestyt vaatteet, juomaveden sekä elintarvikkeiden kautta. Oraalisesti saatu tetrakloorieteeni imeytyy nopeasti ja täydellisesti. Hengitysteitse imeytyminen on myös merkityksellistä, ihon kautta vähäistä, saattaa kuitenkin aiheuttaa ihoärsytystä. Kehossa tetrakloorieteeni metaboloituu, hapetusreaktion kautta trikloorietikkahapoksi, kuten myös trikloorieteeni. Pienissä määrin se metaboloituu myös eri vaiheiden kautta virtsaan erittyväksi N-asetyyli-S-1,2,2- trikloorivinyylikysteiiniksi. (Työterveyslaitos b)
Suurina pitoisuuksina tetrakloorieteenin on todettu aiheuttavan keskushermoston lamaantumista. (WHO) Tällaisia ongelmia on tavattu ihmisillä, jotka ovat työperäisesti altistuneet tetrakloorieteenille, pääsääntöisesti hengitysteitse saatuna.
Pitkäaikaisaltistuneilla on todettu reaktioaikojen alentumista, huimausta ja asioiden unohtelua. Lyhytaikaisesti altistuminen aiheuttaa muun muassa huimausta, väsymystä, päänsärkyä ja tajuttomuutta. (Työterveyslaitos b) Matalammissa pitoisuuksissa on raportoitu vahingoittumista maksassa ja munuaisissa. IARC on luokitellut tetrakloorieteenin todennäköisesti ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi. (WHO 2011)
Trihalometaaneilla asetuksessa tarkoitetaan kloroformia, bromoformia, dibromikloorimetaania, bromidikloorimetaania. Kyseisiä trihalometaaneita käytetään veden desinfiointiin, ja tulee pyrkiä laatuvaatimuksen enimmäispitoisuutta, yhteensä 100 µg/l, alhaisempiin pitoisuuksiin desinfiointitehoa vaarantamatta. (Finlex) Trihalometaaneilla on haittavaikutuksia ihmisen maksaan sekä munuaisiin. Kloroformi ja bromidikloorimetaani ovat myös ihmiselle mahdollisesti syöpää aiheuttavia aineita. (Kansainväliset kemikaalikortit 2012)
Vinyylikloridista muodostuvasta polyvinyylikloridi muovista valmistetaan muun muassa putkia. Asetuksessa on annettu enimmäispitoisuus (0,5 µg/l), joka saa olla irronnut tai liuennut putkistoista maksimissaan. Vinyylikloridi on ihmiselle syöpää aiheuttava aine, lisäksi voi seurata vaikutuksia maksaan, pernaan, kudoksiin, vereen, ääreisverisuonistoihin ja sormien luihin. (Kansainväliset kemikaalikortit 2012)
2.2.3 Akryyliamidi
Akryyliamidi on typpeä sisältävä vesiliukoinen orgaaninen yhdiste, joka aiheuttaa ihmiselle neurologiasia vaurioita sekä vaurioita maksassa ja munuaisissa. Yhdiste on luokiteltu ihmiselle mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi ja mahdollisesti mutageeniseksi aineeksi. Polymeroituna akryyliamidia käytetään muun muassa veden puhdistuksessa hienojakoisen kiinteäaineen erotukseen. (Työterveyslaitos 2013) Asetuksessa annettu 0,10 µg/l enimmäispitoisuus tarkoittaa puhdistusvaiheessa irronneen tai liuenneen aineen määrää litraa kohti.
2.3 Epäorgaaniset yhdisteet
Typen kierto luonnossa on muuttunut tramaattisesti ja nopeasti vuodesta 1950 alkaen ihmisten sekä teollisuuden takia. Ihmisen tuottamia typen yhdisteitä ovat muun muassa typpilannoitteet sekä ammoniakki. Typen tuotanto ylittää noin 30 prosentilla nykyään luontaisen typen muodostumisen luonnossa. Rajun muutoksen seurauksena typen määrä ympäristössä on kasvanut. (Ward, M.H. et al. 2005)
2.3.1 Nitraatti
Nitraattia kertyy luonnostaan, luonnollisen typpikierron, sekä maatalouden seurauksena luontoon, kasveihin ja pohjaveteen. (Hallikainen A. et al. 2010) Typpeä ja sen yhdisteitä käytetään paljon maatalouden lannoitteissa, joten korkeat nitraattipitoisuudet ovat ongelma kaivoissa, jotka sijaitsevat entisellä tai nykyisellä maatalousalueella. (Khademikia S. et al. 2013) Ongelmia saattaa ilmetä esimerkiksi kaivossa, joka on tehty vanhalle pellon pohjalle.
Nitraatti ei itsessään ole ihmiselle vaarallinen ja sitä käytetään muun muassa lisäaineena (kalium- ja natriumnitraatti) liha- ja juustopakkauksissa. Nitraatti on yksi vanhimmista säilöntäaineista. (Evira 2009) Nitraatille on asetettu raja-arvo, koska se metaboloituu nitriitiksi, nitriittioksideiksi ja N-nitroso-yhdisteiksi, jotka ovat ihmiskeholle haitallisia. (Fan A.M. 2011) On arvioitu, että suomalainen saa 10 – 30 prosenttia kaikesta nitraatista juomavedestä. (Hallikainen A. et al. 2010)
Kuva 4 Nitraatin ja nitriitin rakenteet.
2.3.2 Nitriitti
Nitriittiä kertyy ja kuluu nitraatin tapaan luonnon omassa typpikierrossa, mutta sitä myös kertyy maaperään ihmisten toiminnan seurauksena. Altistuminen nitriitille tapahtuu nitraatin tavoin kasviksista. Juomaveden osuus on kuitenkin merkittävä. (Hallikainen A. et al. 2010)
Nitriitti hapettuu ihmiskehossa nitriittioksidiksi ja N-nitroso-yhdisteiksi, jotka aiheuttavat ihmiskehossa ongelmia. Nitriitti itsessään pystyy hapettamaan hemoglobiinin raudan kahden arvoisesta kolmenarvoiseen muotoon, jolloin se ei pysty kuljettamaan enää happea elimistössä. (Suomi J. et al. 2009–2013) Hemoglobiini muuttuu siis metyylihemoglobiiniksi. C-vitamiinilla on todettu olevan suojaava vaikutus metyylihemoglobinemiaa vastaan. (Ward, M.H et al.
2005)
N-nitroso-yhdisteet on todettu olevan genotoksisia, eli geeniperimää muuttavia.
Nitriitti protolysoituu happamissa olosuhteissa, esimerkiksi vatsassa, typpihapokkeeksi, josta muodostuu spontaanisesti dityppitrioksidia sekä typpioksidiksi ja typpidioksidiksi. Dityppitrioksidi on nitrosoiva yhdiste, joka pystyy luovuttamaan typpioksidin toisen ja kolmannen asteen amiineille, jolloin muodostuu N-nitrosoamiineja, jotka on todettu olevan mahdollisesti syöpää aiheuttavia. (Ward, M.H et al. 2005) On saatu myös tutkimustuloksia, joiden mukaan vesiperäiset nitraatti ja nitriitti aiheuttavat N-nitroso-yhdisteiden muodostumisen kautta ruoansulatuskanavan sairauksia. (Khademikia S. et al.
2013)
2.3.3 Fluoridi
Fluoridi on ihmiselle hyödyllinen aine esimerkiksi hampaidenhoidossa. Liian suuret määrät kuitenkin aiheuttavat hammaskiilteen ja luun muodostumishäiriöitä.
Ongelmallisinta on pitoisuuksien hyvin pieni ero siinä, mikä määrä on hyödyllinen ja mikä jo haitallinen. Eniten korkeista fluoridipitoisuuksista vedessä kärsivät lapset, munuaispotilaat sekä raskaana olevat naiset. Munuaispotilaat ovat herkkiä fluoridille, koska fluoridi erittyy pääsääntöisesti virtsaan. (Hallikainen A.
et al. 2010)
Fluoridi on erittäin elektronegatiivinen, jolloin se vetää puoleensa positiivisia metalli-ioneja, kuten kalsiumia. Tällainen mineralisoituminen luustoon ja hampaisiin aiheuttaa kehityshäiriöitä. Fluoroosion oireet ovat samanlaisia kuin reuman tai niveltulehduksen. Fluorilla on myös monia muita vaikutuksia kuin luustoon. Liiallinen fluorin saanti saattaa aiheuttaa lihasten rappeumaan, alhaiseen hemoglobiiniin tason, masennusta, neurologisia oireita ja paljon muuta.
Fluoripitoisen vedellä on todettu olevan samanlaisia vaikutuksia ihmiseen sekä eläimiin. (Meenaksi 2006) Tampereen pääverkkojen talousvedessä on ollut fluoridia enintään 0,30 milligrammaa litrassa. (Tampereen Vesi 2013)
2.3.4 Syanidit
Syanidi estää solujen hapen käyttöä elimistössä, sitoutumalla elektroninsiirtoketjun sytokromioksidaasiin. Tällä tavalla syanidi estää mitokondrioiden energiantuotannon. (Savolainen, K. 2003)
2.3.5 Bromaatti
Bromaatti on vahva hapetin ja sen on osoitettu aiheuttavan munuaiskasvaimia eläinkokeissa. Sen kromosomeille aiheuttamasta vahingosta johtuen se on todettu olevan genotoksinen aine. On kuitenkin kyseenalaistettu linearisoidun syöpäriskimallin soveltuvuutta juomavedestä saadun bromaatin aiheuttamaan syöpäriskiin. On todettu, että bromaatti pitoisuuden tulee ylittää jokin tietty konsentraatio, ennen kuin se vaikutta solujen DNA:han. Tällaiset oikeasti
vahingolliset määrät ovat kuitenkin asetuksen enimmäismäärää paljon suurempia, todennäköisesti välillä 100 – 1000 µg/l. (Sallanko J. 2003)
Bromaatille on annettu Suomen laissa enimmäispitoisuus 10 µg/l, mutta pyrkien matalampaan pitoisuuteen desinfiointitehoa vaarantamatta. Bromaattia syntyy juomaveteen, kun juomavettä desinfioidessa otsonilla. Otsoni hapettaa bromin suoraan (1), ensin suorasti ja sitten epäsuoraan(2) tai ensin epäsuoraan ja sitten suoraan(3) bromaatiksi. Bromaattia voi syntyä myös muiden reaktioiden kautta, kuten karbonaatti radikaalien kautta. (Sallanko J. 2003)
2.3.6 Boori
Boorin ei ole todettu olevan ihmiselle haitallinen aine, vaan se toimii hivenaineena. Boori imeytyy nopeasti suolistosta verenkiertoon ja sillä on todettu olevan rooli muun muassa niveltulehduksien parantajana. Boori esiintyy vesissä ja kehossa yleisesti boraatteina. Pienet annokset boraattia ja sen yhdisteitä voivat lisätä antioksidanttien kapasiteettia edistämällä entsyymien toimintaa punasoluissa. Boorin läsnäolo veressä vähentää raskasmetallien toksisuutta.
(Turkez, H. et al. 2010)
3 TALOUSVEDEN LAATUSUOSITUKSET
Sosiaali- ja terveysministeriö on talousveden laatuvaatimuksien lisäksi koonnut listan laatusuosituksista, joita tulisi noudattaa. Tällaisia parametreja ovat muun muassa kemiallinen hapenkulutus, kloridin määrä, pH, sähkönjohtavuus, sameus ja väriluku.
Kuva 5 Bromin hapetusreitit bromaatiksi talousveden desinfioinnissa otsonilla. (Sallanko J.
2003)
Nämä parametrit eivät ole yksittäin täysin sitovia, mutta parametrien yhteisvaikutuksille on olemassa rajoitteita. Esimerkiksi on yksittäisiä rajoja sulfaatille sekä kloridille. Vaikka parametrien enimmäispitoisuus rajasuositukset ylittyisivät, niin se ei estä veden käyttöä. Käyttö estyy, mikäli osaksi niistä johtuva veden syövyttävyys on todistettavissa. Huomautuksena laatusuosituksissa on määräys siitä, että talousvesi ei saa olla syövyttävää.
3.1 Kemiallinen hapenkulutus
Kemiallinen hapenkulutus eli COD (chemical oxygen demand) kertoo veden humuspitoisuudesta, kuten myös TOC. COD on yksi tärkeimmistä ja laajimmin käytetyistä parametreista, kun arvioidaan orgaanisen aineksen määrää vesissä, etenkin jätevesistä. COD:ssä kaikki orgaaninen materiaali ei hapetu, mutta se antaa suuntaviivaa orgaanisen aineksen määrästä. (Zupancic G.D. 2011)
COD:llä ja TOCilla on keskinäinen korrelaatio, jonka avulla voidaan arvioida tuloksien pitävyyttä ja orgaanisen aineksen oikeaa määrää. Kemiallinen hapenkulutus ilmoitetaan joko CODMn lukuna tai KMnO4. Erona luvuissa on se, kumman kautta se on ilmoitettu. CODMn luku kertoo hapen kulutuksen ja KMnO4- luku kertoo kaliumpermanganaatin kulutuksen.
3.2 Syövyttävyys
Yksi talousvedelle asetettu ominaisuus on, että se ei saa olla syövyttävää. Veden syövyttävyyttä ei aiheuta ainoastaan mikään yksittäinen parametri, vaan yleensä se on monien parametrien summa. Syövyttävyyttä edistää kloridin ja sulfaatin korkea pitoisuus, hyvin alhainen pH sekä korkea sähkönjohtavuus.
3.2.1 Kloridi
Kloridilla ei ole varsinaisia, tunnistettuja terveysvaikutuksia. Kloridin korkeahko pitoisuus (yli suositusrajan) aiheuttaa makuvirhettä veteen. (WHO 2011) Kloridin rakenteen takia, sillä on metalleja syövyttävä vaikutus, jonka vaikutus kohoaa nopeasti kloridi pitoisuuden kohotessa. Kloridi reagoi metalliputkien pintojen
kanssa, aiheuttaen niiden syöpymistä sekä ruostumista. (Opetushallitus, b) Kloridipitoisuuden ollessa korkea, se aiheuttaa putkistojen pinnoille muodostuvan suojakalvon huokoisuuden. Suojakalvo muodostuu korroosiotuotteista, joita syntyy putkiston pinnalle korroosion takia. (Kekki, T.K. et al. 2008) Tampereen pääverkkojen talousvesi on vuonna 2012 sisältänyt 4 – 25 milligrammaan asti kloridia. (Tampereen Vesi 2013)
3.2.2 Sulfaatti
Sulfaatillakaan ei ole kloridin tapaan varsinaisia terveysvaikutuksia ihmisiin.
Korkeat sulfaattipitoisuudet saattavat aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia. (Ikarashi et al. 2012) Sulfaatti ei itsessään juuri aiheuta korroosiota vesiputkistoissa, mutta sulfaattia pelkistävien bakteerien toiminta putkien, etenkin valurauta- ja teräsputkien, pinnalla aiheuttaa korroosiota. Bakteerit pelkistävät sulfaatin joko rikkivedyksi tai sulfidiksi. (Kekki, T.K. et al. 2008) Tampereella vesijohtoverkossa sulfaattia on ollut enintään 49 mg/l vuonna 2012. (Tampereen Vesi 2013)
3.2.3 pH ja sähkönjohtavuus
pH-arvolla eli veden happamuudella on merkitystä korroosion kannalta. Jokaisella putkistomateriaalilla on oma optimaalinen pH:n alue, jossa korroosio määrä on pienin. Veden pH:n ollessa neutraalilla alueella (7 – 10) korroosionopeuden määrää hapen diffuusio metallin pinnalle. Putkiston pinnalle muodostuvan suojakalvon, korroosioreaktiotuotteiden, syntymiseen pH:lla on suuri vaikutus.
Reaktiotuotteiden syntyminen suojaavaksi kalvoksi, mikä on ratkaisevaa korroosion voimakkuuden kannalta. (Kekki, T.K. et al. 2008)
Sähkön johtavuus on riippuvainen veden suolapitoisuudesta, lähinnä kloridien ja sulfaattien pitoisuuksista. Vähäsuoloisessa vedessä syöpyminen on tasaisempaa verrattuna veteen, jossa on paljon suoloja. (Kekki, T.K. et al. 2008)
3.3 Radioaktiivisuus
Sosiaali- ja terveysministeriö asetuksessa radioaktiivista aineista, ainoastaan radonille on annettu suosituksen enimmäisarvo. Suomen kaivoista etenkin kalliopohjavesien alueella esiintyy radioaktiivisia aineita, radonin lisäksi uraania, radiumia ja poloniumia. Radioaktiivisia aineita on pitoisuuksiltaan moninkertaisesti porakaivovedessä verrattuna rengaskaivojen vesiin. (STUK 2012)
Talousvesissä oleva merkittävin radioaktiivinen aine on kaasumainen radon, joka on uraani-238:n yksi hajoamistuote hajoamissarjassa. (STUK 2012) Radonin enimmäispitoisuus yksittäisissä kaivoissa on oltava alle 1000 becquereliä litrassa.
Pienille vesilaitoksille, johon sovelletaan samoja vaatimuksia ja suosituksia on annettu raja 300 becquereliä litrassa. Yksittäisiin kaivoihin sovelletaan erillistä ohjetta. (Vesterbacka, P. 2013)
Radioaktiivisten aineiden aiheuttama terveysriski talousvedestä on syöpäriski, joka on kuitenkin pieni, kun noudatetaan asetuksen mukaisia enimmäispitoisuusrajoja. Suomalaisten saamat sisäiset säteilyannokset ovat peräisin juomaveden mukana tulleista luonnon radioaktiivisista aineista. (STUK 2012) Tällöin säteilyannos kohdistuu pääsääntöisesti mahalaukulle. Talousvettä käytettäessä esimerkiksi pyykinpesussa sekä suihkun käytössä radonia vapautuu vedestä ilmaan, jolloin aiheuttaa hengitettynä keuhkosyövän riskiä. (Vesterbacka, P. 2013) Taulukkoon 2 on koottu eri vesilähteiden luonnon radioaktiivisten aineiden keskiarvopitoisuudet.
Taulukko 2 Eri vesilähteiden luonnon radioaktiivisten aineiden keskiarvopitoisuudet (Bq/l) vesilähteen mukaan. Uraanipitoisuus on esitetty yksikössä µg/l. (STUK 2012)
Nuklidi Rengaskaivot Porakaivot Verkostovesi
Radon-222 50 460 24
Uraani-238 1,2 21 1,2
Radium-226 0,02 0,05 0,003
Polonium-210 0,007 0,048 0,003
Lyijy-210 0,013 0,040 0,003
3.4 Muut suositukset
Asetuksessa on listattu lisäksi seuraavat parametrin: ammonium, ammoniumtyppi, mangaani, rauta, sameus, väriluku, haju ja maku. Ammoniumin haittavaikutuksina on ammoniumsulfaatin aiheuttama jännityskorroosio putkistoihin sekä putkistoissa elävien ammoniumia hapettavien bakteerien tuottama typpihappo sekä – hapoke. Mangaania ja rautaa hapettavat bakteerit, jotka elävät putkistoissa, pystyvät konsentroimaan klorideja ja näin tuottavat syövyttävää ferrikloridia, aiheuttaen korroosiota. (Kekki, T.K. et al. 2008) Talousveden tulisi olla ulkopuolella tarkastellen kirkasta, eikä siinä saa olla selvää vierasta hajua tai makua.
4 TALOUSVEDEN VALVONTATUTKIMUKSET
Sosiaali- ja terveysministeriön antamassa asetuksessa talousveden laatuvaatimuksien ja laatusuosituksien lisäksi on annettu lista parametreista, jotka tulee määrittää säännöllisesti. Taulukossa 3 esitetty säännöllisesti määritettävät, ei mikrobiologiset parametrit, sekä niihin liittyvät huomautukset.
Taulukko 3 Säännöllisesti analysoitavat talousveden parametrit.
Parametri Huomautukset
Sameus Väri
Maku * Määritettävä vähintään neljänä
Haju peräkkäisenä tutkimuksena eri
pH vuodenaikoina. Jos parametrien
Rauta laatuvaatimukset tai -suositukset Mangaani eivät ylity, määritys voidaan
KMn04-luku tämän jälkeen tehdä vain
Kloridi* joka neljännellä tutkimuskerralla.
Ammonium*
Nitraatti* **Määritettävä vähintään kerran.
Nitriitti*
Fluoridi**
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 401/2001
Yksittäisestä kaivosta otetun talousveden laadun säännöllisestä valvonnasta on asetuksen 7§:ssä määritetty seuraavasti; ”Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä 1 §:n 3 kohdassa tarkoitetun yksittäisen kaivon veden tutkittavaksi, jos on syytä epäillä veden aiheuttavan terveyshaittaa.”
II KOKEELLINEN OSA
5 NÄYTTEET
Tutkimuksen kolmesta näytteestä kaksi on talousvesikaivoista ja yksi luonnonlähteestä. Ensimmäinen kaivoista on Etelä-Karjalassa ja sen vettä käytetään yhden talouden talousvetenä. Toinen kaivoista sijaitsee Keski-Suomessa eikä se ole käytössä juoma- tai ruuanlaittovetenä. Luonnon lähde sijaitsee noin 150 metrin päässä toisesta kaivosta, Keski-Suomessa.
Etelä-Karjalassa sijaitsevasta kaivosta tehtiin mittaukset, koska asukas halusi tietää, mitä vesi nykyään sisältää. Kyseistä kaivoa on käytetty jo pitkään talousveden lähteenä. Keski-Suomessa sijaitseva kaivo on uusi, eikä ollut tietoa voiko sitä käyttää talousvetenä. Luonnonlähteen vettä analysoitiin, koska sitä käytetään talousvetenä ja haluttiin verrata eroja, jotka eivät ole alueellisia.
Tuloksissa tulee kuitenkin muistaa, että vesilähteet ovat keskenään erilaiset.
6 MITTAUKSET
Näytteistä analysoitiin kationit (Mg2+, Ca2+, K+ ja Na+) ja anionit (NO3-
, NO2-
, F-, Br-, Cl-, PO43-
ja SO42-
), rakasmetalleja sekä muita metalleja (Pb, Ni, Cu, Cd, Mn, Cr, Fe ja Al). Tutkittiin orgaaninen kokonaishiili (TOC), kemiallinen hapenkulutus (COD), sameus, pH ja sähkönjohtavuus.
Näytteistä analysoitiin pikimmiten näytteen ottamisen jälkeen TOC, COD ja pH, jotta parametrien arvot olisivat luotettavia. Kyseisten parametrit eivät kestä veden säilytystä laboratorio olosuhteissa ja sen vuoksi vedessä tapahtuu hapettumista, joka vääristää mittaustuloksia.
6.1 Mittausmenetelmät
Tässä osiossa kerrotaan lyhyesti käytetyistä mittausmenetelmistä. Osion loppuun on koottu taulukko mitatuista parametreista sekä niiden mittausmenetelmistä.
6.1.1 Liekki-atomiabsorptiospektrometria – FAAS
Liekki-atomiabsorptiospektrometria on yksi atomiabsorptiotekniikoista (AAS), jossa voidaan määrittää metallien ja puolimetallien pitoisuus näytteessä.
Analyysimenetelmä perustuu näytteen höyrystämiseen liekissä, johon suunnataan atomeille aallonpituudeltaan ominaista valoa, jota saman aineen atomit lähettävät.
Höyrystetyn näytteen atomit absorboivat itselleen ominaista valon aallonpituutta voimakkaasti. Näytteen läpi tulevaa valoa verrataan näytteeseen menevään valoon. Valon voimakkuuden vaimeneminen on verrannollinen tutkittavan alkuaineen määrään näytteessä. (Opetushallitus, a) Mittauksissa valonlähteenä käytettiin alkuaineelle ominaisia onttokatodilamppuja.
6.1.2 Ionikromatografia
Ionikromatografia on kromatografinen menetelmä, jolla pystytään erottamaan sekä tunnistamaan ioneina esiintyviä yhdisteitä. Kromatografiassa on käytössä kaksifaasia, paikoillaan pysyvä stationaarifaasi sekä liikkuva faasi, jota kutsutaan eluentiksi.
Ionikromatografia on yksi nestekromatografian tekniikka, jossa erotuskolonnissa adsorbenttina käytetään ioninvaihtohartsia. Aineiden erottuminen kolonnissa perustuu ionien erilaisiin rententoitumisominaisuuksiin, joihin vaikuttaa kolonnissa käytetty hartsi, eluentti ja ionien sähköiset vetovoimat. Ionien detektointiin ionikromatografiassa on useampia detektorityyppejä, joista yleisin on sähkönjohtokykydetektori. Kationeille ja anioneille on käytettävä eri kolonneja sekä kolonneille ominaisia eluentteja, jotta erottuminen saadaan tapahtumaan.
(Haddad P.R. 1994)
6.1.3 TOC analysaattori
Orgaanisen kokonaishiilen, TOC, määrän pystyy mittaamaan kahdella tavalla, suoraan tai epäsuorasti. Epäsuoramittausmenetelmä on yleisemmin käytetty, ja käyttämäni TOC-analysaattori analysoi näytteen sisältämän orgaanisen kokonaishiilen määrän epäsuorasti.
Epäsuorassa analyysin ensimmäisessä vaiheessa näyte poltetaan korkeassa lämpötilassa, noin 700 – 1500 oC, happirikkaissa olosuhteissa katalyytin läsnä ollessa. Syntynyt hiilidioksidi detektoidaan ja saadaan selville kokonaishiilen, TC, määrä. Toisessa vaiheessa näytteen pH:ta lasketaan lisäämällä happoa, jonka jälkeen nostetaan lämpötilaa. Tällöin epäorgaaniset karbonaatit ja muut epäorgaaniset hiiliyhdisteet hapettuvat hiilidioksidiksi, joka detektoidaan. Näin saadaan epäorgaanisen kokonaishiilen, TIC, määrä selville, joka vähentämällä TC:n arvosta saadaan orgaanisen hiilen pitoisuus näytteessä. (Puro L. 2012)
6.1.4 COD-putki
COD-arvoa ei mitattu CODMn-arvona vaan CODCr-arvona. Hapenkulutusta analysoitiin siis krominhapettumisen avulla, ei mangaanin hapettumisella. COD:n mittaamista COD-putkilla pidetään pikamääritysmenetelmänä. Menetelmä on ISO standardin mukainen. (VWR www-sivusto)
Menetelmässä näytettä laitetaan 2 millilitraa COD-putkeen ja toiseen putkeen nollavertailunäyte eli blank, laitetaan puhdasta vettä. Tämän jälkeen putkissa olevia liuoksia ravistellaan hetken aikaa ja ne siirretään lämpöhauteeseen kahdeksi tunniksi. Ensimmäisen tunnin jälkeen näytteitä käydään ravistamassa. Kahden tunnin jälkeen putket otetaan pois lämpöhauteesta ja jäähtymisen jälkeen liuokset analysoidaan spektrofotometrillä, jossa on COD-mittauksia varten analyysimenetelmä. Foto metri mittaa ensin blank-näytteen, joka toimii nollatasona. Näytteen värin muutoksesta saadaan fotometrillä analysoitua kemiallinen hapenkulutus.
6.1.5 Sameusmittari, pH-mittari ja johtokykymittari
Veden sameus mitataan sameusmittarilla, jossa laite mittaa näytteen läpi sirottuvaa valoa. Mitä enemmän valoa sirottuu näytteen läpi, sen kirkkaampaa näyte on. Sameuden veteen aiheuttaa muun muassa orgaaninen materiaali ja savi.
Mittauksissa valo lähetetään näytteeseen 90 asteen kulmassa. Sameuden yksikkö on NTU.
pH-arvo mitattiin pH-mittarilla ja sähkönjohtavuus johtokykymittarilla.
Sähkönjohtavuus mitattiin 25 Celsiusasteen lämpötilassa.
Taulukko 4 Työssä käytetyt mittausmenetelmät ja mitatut parametrit.
Menetelmä Analysoidut aineet/ominaisuus
FAAS, Liekkiatomiabsorptiospektrometri
Fe3+, Al3+, Pb5+, Cu2+, Ni3+, Li+, Cr3+, Cd2+, Mn7+
IC, Ionikromatografia
Mg2+, Ca2+, K+, Na+, NO3-
, NO2-
, F-, Br-, Cl-, PO43-
, SO42-
TOC-analysaattori, Total Organic Carbon Orgaaninen kokonaishiili COD-putki, Chemical Oxygen Demand Kemiallinen hapen kulutus
Sameusmittari Sameus
pH-mittari pH
Johtokykymittari Sähkönjohtavuus
6.2 Mittaustulokset
Koottu taulukko mittaustuloksista on esitetty Liitteessä II. Lyhenne EK tarkoittaa Etelä-Karjalassa sijaitsevaa kaivoa, KS Keski-Suomessa sijaitsevaa kaivoa ja L lähdevettä Keski-Suomesta.
6.2.1 FAAS
Yhdeksästä (9) mitatuista metalleista vesistä löytyi vain kahta, rautaa ja kuparia.
Kuparia löytyi vain Etelä-Karjalan alueelta olevasta kaivon vedestä 0,2989 ppm, joka on paljon alhaisempi kuin vaatimusraja 2 ppm. Todennäköisesti kupari on liuennut talon putkistoista.
Rautaa löytyi molemmista kaivovesistä, Keski-Suomi 0,0996 ppm ja Etelä- Karjala 0,0852 ppm. Määrät ovat alle puolet suosituksen enimmäispitoisuudesta.
Muiden analysoitujen metallien, alumiini, kadmium, kromi, lyijy, nikkeli ja mangaani, pitoisuudet jäivät alle toteamisrajan. Toteamisrajana käytettiin kolminkertaista signaalivahvuutta puhtaanveden signaaliin nähden. FAAS:in kalibrointisuorat on esitetty Liitteessä III.
6.2.2 IC
Ionikromatografialla analysoiduista parametreista, kaikkia muita löytyi kaikista näytteistä, paitsi nitriittiä eikä bromidia löytynyt yhdestäkään näytteestä. Kaikki näytteet jäivät kaikissa parametreissa reilusti alle enimmäispitoisuusrajojen.
Useimmat mittaustulokset ovat myös alhaisempia, kuin mitä Tampereella on mitattu talousvesiverkosta. Liitteessä IV on esitetty ionikromatografian kalibrointisuorat sekä anioneiden ja kationeiden pitoisuudet, kussakin näytteessä.
6.2.3 TOC
Molempien kaivovesien orgaanisen kokonaishiilen pitoisuus oli korkeampi kuin, mitä on Tampereella mitattu eli 2,7 ppm vuonna 2012. Lähdevesi jäi alle Tampereen pitoisuuden. Keski-Suomen kaivovedessä TOC pitoisuus oli 8,08 ppm ja Etelä-Karjalan vedessä se oli 4,46 ppm. Lähdeveden orgaanisen kokonaishiilen
pitoisuus oli 1,437 ppm. Keski-Suomen kaivoveden korkeaa orgaanisen kokonaishiilen määrää selittää osittain väärin otettu näyte. Näyte oli otettu vanhalla puutarhaletkulla, jossa oli orgaanista ”karstaa” sisällä. Etelä-Karjalassa sijaitsevan kaivon TOC-arvoa vääristää hieman näytteen muovinen säilytysastia, jonka rakenteisiin saattoi säilytyksen aikana tarttua PAH-yhdisteitä.
6.2.4 COD
Kemialliselle hapenkulutukselle, ei saatu tulosta Keski-Suomen kaivovedelle, koska mittausputkien tarkkuus ei riittänyt. Pitoisuus oli liian pieni, jolloin COD- putkissa olleet konsentraatiokalibraattiliuokset olivat liian suurissa pitoisuuksissa.
Lähdevedelle mitattiin CODCr-arvoksi 11 ppm ja Etelä-Karjalan kaivovedelle 36 ppm.
Tulokset ovat hieman ristiriidassa sen kanssa, että niillä olisi vakiokorrelaatio TOC arvoihin. Arveltiin mittausvirhettä ja mittaukset toistettiin, mutta mittaustulokset olivat samat kuin ensimmäisellä kerralla.
6.2.5 Sameus, pH ja sähkönjohtavuus
Keski-Suomen kaivovesi ei ihan täyttänyt sameudelle asetettua suositusten tavoitetasoa. Enimmäispitoisuus 1 NTU ylittyi 0,157 NTU:lla. Vesi oli myös hieman rusehtavaa ja sillä oli erottuva haju. Etelä-Karjalan kaivovesi jäi puolen tietämille tavoitetasosta, sameuden ollessa 0,511 NTU. Lähdevesi oli ehdottomasti kirkkainta, jonka myös vahvisti sameusmittaus, jonka arvoksi saatiin 0,293 NTU.
Kaikki näytteet pysyivät pH:lle annetulla tavoitetasolla 6,5 – 9,5 ja olivat hyvin lähellä toisiaan neutraalilla alueella. Jokainen näyte tavoitti sähkönjohtavuudelle asetetun suosituksen maksimitason 2500 µS/cm. Korkein mitattu sähkönjohtavuus oli Keski-Suomen kaivovedellä, 0,296 mS/cm.
6.3 Virhearvio
Mittaustuloksiin virhettä syntyi heti näytteiden otossa ja kuljetuksessa. Näytteet on ottanut kaksi eri ihmistä, toinen Etelä-Karjalassa, toinen Keski-Suomessa.
Etelä-Karjalassa otettu näyte saapui minulle elintarvikepullossa. Vaikka pullot olisi pesty erittäin hyvin, niin ne eivät vastaa täysin käyttämättömiä pulloja.
Mikäli olisi mitattu PAH-yhdisteet niin, niistä osa olisi tarttunut muovipintaan aiheuttaen virhettä. Keski-Suomessa otetut näytteet saapuivat täysin puhtaissa uusissa astioissa, jolloin virheen määrä pienenee, mutta virhelähteeksi tulee kuljetusaika. COD- ja TOC-pitoisuudet lähtevät muuttumaan heti kun, vesi on poistettu kaivosta. Lisäksi Keski-Suomen kaivosta otettu vesi on kerätty vanhalla pumpulla ja letkulla, jolloin veteen on irronnut ja liuennut orgaanista materiaalia.
Mittauslaitteista syntyy aina virhettä ja lisäksi inhimilliset virheet aiheuttavat virhelähteen tuloksiin.
7 YHTEENVETO
Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksissa ja – suosituksissa enimmäispitoisuudet on laitettu tasolle, jossa veden päivittäinen käyttö ei aiheuta terveyshaittoja ihmisille, eikä vaurioita vesirakenteisiin. Selviä rajoituksia on määrätty laatuvaatimuksiin raskasmetalleille, jotka ovat osittain ihmiselle tärkeitä hivenaineita, mutta jotka ovat isommissa pitoisuuksissa toksisia. Näiden kyseisten metallien ainoa pääsääntöisin saannin lähde ei ole vesi, joten talousvedessä olevat enimmäispitoisuudet on määrätty alhaisiksi. Lähes kaikki vaatimuksiin kuuluvista orgaanisista yhdisteistä sisältävät joko klooria tai bromia, joista suurin osa on joko karsinogeenisia, genotoksisia tai mutageenisiä. Niistä on suoraa haittaa sekä vaaraa ihmisen terveydelle. Laatusuosituksiin kuuluvat aineet ja yhdisteet sekä niiden ominaisuudet on lähinnä asetettu, jotta vesiverkostossa ei tapahtuisi syöpymistä ja vesi ei olisi syövyttävänä ihmiselle haitallista. Suosituksista löytyy myös ominaisuuksia, jotka tekevät vedestä miellyttävämpää käyttää, käyttöön liittyvät haju, maku ja värisuositukset.
Tekemieni mittausten pohjalta en löydä syytä miksi talousvesikäytössä oleva Etelä-Karjalassa sijaitsevan kaivon vettä ei voisi jatkossakin käyttää talousvetenä.
Vaikka COD-arvo oli korkeampi kuin suosituksissa, ja vaikka mittauksista tehtiin rinnakkaiset, epäilen COD-tulosten paikkansa pitävyyttä. Keski-Suomessa sijaitsevan lähteen vettä uskaltaisin myös juoda ja käyttää arkipäiväisiin askareisiin. Keski-Suomen kaivovettä en käyttäisi ainakaan juomavetenä. Kyllä siinä voi peseytyä ja hoitaa muita arkipäiväisiä toimintoja. En joisi vettä sen yleisen olemuksen vuoksi ilman orgaanisien yhdisteiden tutkimista ja jonkin näköistä puhdistusta kuten veden aktiivihiilisuodatusta.
8 KIRJALLISUUSVIITTEET
Bisutti, I., Hilke, I., Raessler, M., 2004. Determination of total organic carbon – an overview of current methods. Trends in Analytical Chemistry, Vol. 23, No.
10–11 (2004), pp 716 - 726.
Evira, Elintarviketurvallisuusvirasto, Tuoteturvallisuusyksikkö. 2009 Lisäaineopas. Eviran julkaisuja 4/2009
Fan, A.M., 2011. Nitrate and Nitrite in Drinking Water: A Toxicological Review.
Encyclopedia of Environmental Health, 2011, pp. 137–145.
Finlex. 401/2001 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. [www-sivusto]
Saatavilla [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401] [Viitattu 8.11.2012]
Haddad P.R., Jackson P.E., 1990. Ion chromatography principles and applications second editon. Journal of Chromatography Library. Volume 46.
Hallikainen, A., Rautala, T., Karlström, U., Kostamo, P., Koivisto, P., Phjavirta, R., Hietniemi, V., Rajakangas, L., Tuomaala, V., Kankaanpää, H., Verta, M., Kostiainen, E., Kurttio, P., Turtiainen, T., Kiviranta, H., Komulainen, H., Rantakokko, P., Viluksela, M., Niemi, E., Nuotio, K., Siivinen, K., 2010.
Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat. Eviran julkaisuja 15/2010 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Huovinen, M., 2011. Effects of benzo(a)pyrene in human breast cancer cell lines related to chemical carcinogenesis. Dissertations in Health Sciences 80. Itä- Suomen yliopisto 73 pp.
Ikarashi, N., Mimura, A., Kon, R., Iizasa, T., Omodaka, M., Nagoya, C., Ishii, M., Toda, T., Ochiai, W., Sugiyama, K. 2011. The concomitant use of an osmotic laxative, magnesium sulphate, and a stimulant laxative, bisacodyl, does not enhance the laxative effect. European Journal of Pharmaceutical Sciences 45 (2012) pp 73–78
Kansainväliset kemikaalikortit 2012. Kortit saatavilla suomenkielelle
käännettyinä Työterveyslaitoksen sivuston kautta.
[http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/] [Viitattu 11.8.2013]
Khademikia, M., Rafiee, Z., Mehdi Amin, M., Poursafa, P., Mansourian, M., Modaberi, A., 2013. Association of Nitrate, Nitrite, and Total Organic Carbon (TOC) in Drinking Water and Gastrointestinal Disease. Journal of Environmental and Public Health, Volume 2013 (2013)
Kekki, T.K., Kaunisto, T., Keinänen-Toivola, M.M., Luntamo, M., 2008.
Vesijohtomateriaalien vauriot ja käyttöikä Suomessa. Vesi-Instituutin julkaisuja 3.
Meenaksi, Maheshwari, R.C., 2006. Fluoride in drinking water and its removal.
Journal of Hazardous Materials, B137 (2006), pp 456-463.
Michalowicz, J., Duda, W., 2006. Phenols – Sources and Toxicity. Polish Journal of Environmental Studies, Vol. 16, No. 3 (2007), pp 347–362.
Muhammad, S., Tahir Shah, M., Khan, S., 2011. Healt risk assessment of heavy metals and their source apportionment in drinking water of Kohistan region, northern Pakistan. Mircochemical Journal 98 (2011), pp 334–343.
Möhönen, O. (toim.), 2002. AMAP II – Lapin ympäristön tila ja ihmisen terveys.
Suomen ympäristö 581. Lapin ympäristökeskus. 139 s.
NRDC, Natural resources defense council. Issues: Health, Chemicals: Dieldrin, Aldrin, and Endrin. Saatavilla: [http://www.nrdc.org/breastmilk/chem3.asp]
[Viitattu 23.10.2013]
Opetushallitus, a. Laboratorioanalyysit, 5.3.atomiabsorbtiospektrometria. [www- sivusto] Saatavilla:
[http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/laboratorio/analyysimenetelmat_5- 3_atomiabsorptiospektrometria.html] [Viitattu 16.10.2013]
Opetushallistus, b. Mekaniikka 2. Korroosionesto: Esiintymismuodot. [www- sivusto] Saatavilla:[http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kunnossapito/mekaniikka _f2_korroosionesto_esiintymismuodot.html] [Viitattu 14.10.2013]
Puro, L. Suullinen tiedonanto, Lappeenranta 2012.
Sallanko, J., 2003. Otsoni ja vetyperoksidi pohjaveden puhdistuksessa. Acta Universitatis Ouluensis C Technica 185.
Savolainen, K., Vähäkangas, K., 2003. Toksikologian periaatteet. Pelkonen, O., Ruskoaho, H. (toim.). Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. Helsinki:
Kustannus Oy Duodemic.
Suomen ympäristökeskus, 2010. Aldriini ja dieldriini. Internet, saatavilla [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=2540&lan=fi] [Viitattu 31.7.2013]
Suomi, J., Kanninen K-H., Lyytikäinen, T., Karlström U., Bäckman C., Putkonen, T., Virtanen, S., Ovaskainen M-L., Tapanainen, H., 2009-2013. Lasten ja aikuisten altistumien nitraatille ja nitriitille. Käynnissä oleva tutkimus, tiedoite.
Evira. Saatavilla
[http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/esittely/toiminta/riskinarviointi/kayn nissa+olevat+projektit/lasten+ja+aikuisten+altistumien+nitraatille+ja+nitriitille/]
[Viitattu 22.8.2013]
STUK, Säteilyturvakeskus. 2012. Juomaveden radioaktiivisuus. Esite.
Saatavilla:[http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/fi_FI/esitteet/_files/87581156 629416193/default/juomaveden-radioaktiivisuus-toukokuu-2012-www.pdf]
Tampereen vesi. 2013. Vedenlaatu 2012, tiedote. Saatavilla:
[http://www.tampere.fi/material/attachments/v/6E3Nzw0Tz/vedenlaatu2012.pdf]
THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Torjunta-aineet. [www-sivu] Saatavilla:
[http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/ymparistomyrkyt/tarkemmin/torj untaaineet] [Viitattu 31.7.2013]
Työterveyslaitos. 2013. Onnettomuuden Vaaraa Aiheuttavat Aineet - turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet). Saatavilla: [http://www.ttl.fi/ova/]
Työterveyslaitos a. Trikloorieteeni (trikloorietyleeni). Perustelumuistio trikloorieteenin (trikloorietyleenin) toimenpiderajoiksi. Saatavilla:
[http://www.ttl.fi/fi/asiantuntijapalvelut/tyoymparisto/kemikaalit_ja_polyt/biomon itorointi/Sivut/default.aspx]
Työterveyslaitos b. Tetrakloorietyleeni (tetrakloorieteeni). Perustelumuistio tetrakloorietyleenin (tetrakloorieteenin) toimenpiderajoiksi. Saatavilla:
[http://www.ttl.fi/fi/asiantuntijapalvelut/tyoymparisto/kemikaalit_ja_polyt/biomon itorointi/Sivut/default.aspx]
Turkez, A., Geyikoglu, F., Tatar, A., Sait Keles, M., Kaplan, I.,2010. The effects of some boron compounds against heavy metal toxicity in human blood.
Experimental and Toxicologic Pathology 64 (2012) pp 93–101
Vesterbacka, P., Vaaramaa, K., 2013. Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto.
STUK-A256, Helsinki 2013. 59 s.
VWR. COD-pikamääritys ISO15705 -standardin mukaan.
[https://fi.vwr.com/app/Header?tmpl=/environment/cod_rapid_method.htm]
[Viitattu 18.10.2013]
Ward, M.H., deKok, T.M., Levallois, P., Brender, J., Gulis, G., Nolan, B.T., VanDerslice, J., 2005. Workgroup Report: Drinking-Water Nitrate and Health—
Recent Findings and Research Needs. Environ Health Perspect, 2005 113(11) pp 1607–1614.
WHO, World Health Organization, 2011. Guidelines for Drinking-water Quality fourth edition 541 pp.
Zupancic, G.C., Ros, M., 2011. Determination of Chemical Oxygen Demand in Substrates from Anaerobic Treatment of Solid Organic Waste. Waste Biomass Valor (2012) 3 pp 89–98.
LIITTEET
Liite I Laatuvaatimukset, -suositukset ja valvontatutkimukset.
Ote sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen liitteestä. (Finlex)
Liite II Kootut mittaustulokset
Suoritettujen mittauksen tulokset. KS tarkoittaa Keski-Suomessa sijaitsevan kaivon vettä, L lähdevettä ja EK Etelä-Karjalassa sijaitsevan kaivon vettä.
Parametri KS L EK Yksikkö
Fe3+ 0,0996 - 0,0852 ppm
Al3+ - - - µg/l
Pb5+ - - - µg/l
Cu2+ - - 0,2989 ppm
Ni3+ - - - µg/l
Li+ - - - µg/l
Cr3+ - - - µg/l
Cd2+ - - - µg/l
Mn7+ - - - µg/l
Mg2+ 2,7646 0,7652 2,0694 ppm
Ca2+ 54,9062 3,2210 15,3086 ppm
K+ 5,2920 0,8733 0,3887 ppm
Na+ 4,6487 2,7454 2,9768 ppm
SO42-
7,4787 5,5223 13,8751 ppm
NO3- 0,2411 1,0728 0,1987 ppm
NO2-
- - - ppm
F- 0,2612 0,0579 0,2073 ppm
Br- - - - ppm
Cl- 1,2221 0,8367 1,3109 ppm
PO43-
0,8000 - - ppm
TOC 8,080 1,437 4,460 ppm
COD - 11 36 ppm
Sameus 1,157 0,293 0,511 NTU
Sähkö 296 38.8 101.4 µS/cm
pH 7,7 6,6 6,67
Liite III FAAS kalibrointisuorat
y = 0,0878x
y = 0,0786x
0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6
0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 5,5
Ab so rban ssi
ppm
Kalibrointisuorat, FAAS
Kupari
Rauta
Liite IV IC kalibrointisuorat
y = 0,1968x
y = 0,1396x y = 0,0755x
y = 0,033x
y = 0,1009x 0
0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2
0 1 2 3 4 5 6
µS* min
ppm
Anioneiden kalibrointisuorat, IC
Fluoridi Kloridi Nitraatti Fosfaatti Sulfaatti
y = 0,266x
y = 0,1678x
y = 0,5009x 0
0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4
0 2 4 6 8
µ S*mi n
ppm
Kationeiden kalibrointisuorat, IC
Natrium
Kalium
Magnesium
y = 0,2969x 0
2 4 6 8 10
0 5 10 15 20 25 30 35
µ S*mi n
ppm
Kalsiumin kalibrointisuora, IC
Kalsium
