Päivi Marja Hannele Muukkonen
KÄSIKIRJOITTAMISEN MERKITYS JA ASEMA AUDIOVISUAALISEN MEDIAN TUOTANNOSSA
Esimerkkitapauksena Marko Kilven käsikirjoitustuotanto
Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Kulttuurintutkimus, erikoistumisalana
Mediakulttuuri ja viestintä Joulukuu 2016
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Humanistinen osasto Tekijät – Author
Muukkonen, Päivi Marja Hannele Työn nimi – Title
Käsikirjoittamisen merkitys ja asema audiovisuaalisen median tuotannossa – Esimerkkitapauksena Marko Kilven käsikirjoitustuotanto
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages Kulttuurintutkimus,
erikoistumisalana mediakulttuuri ja vies- tintä
Pro gradu -tutkielma x
1.12.2016 73 + 8
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma
Tiivistelmä – Abstract
Audiovisuaalisen median käsikirjoittaminen on yksi osa tuotantoprosessia. Käsikirjoituksia tehdään kaikkiin ohjel- matyyppeihin, esimerkiksi elokuviin ja televisiosarjoihin. Käsikirjoittaminen vaihtelee ohjelmatyypeittäin pituuden ja genren vuoksi. Tämä vaikuttaa myös tuotantoprosessiin. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, mitä merki- tyksiä käsikirjoittaminen saa tuotantoprosessin aikana, eli mikä on sen asema tuotannossa. Olen ottanut tutkimuk- seni esimerkkitapaukseksi käsikirjoittaja Marko Kilven audiovisuaalisen median käsikirjoitustuotannon. Kilven tuotannon kautta tulevat myös tutkimukseni medialajit, jotka ovat dokumenttielokuva, elokuva ja televisiosarja.
Tutkimukseni tutkimustapana käytän kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen tapaustutkimusta, jolloin on mah- dollista tehdä kokonaisvaltainen kuvaus tutkittavasta aiheesta. Aineistonkeruumuodoksi valitsin teemahaastatte- lun, jolla sain kattavan aineiston käyttööni. Aineistoni koostuu kolmesta tuotantoprosessiin osallistuvan henkilön haastatteluista. Haastatellut henkilöt ovat käsikirjoittaja, tuottaja ja näyttelijä. Heillä jokaisella on erilainen rooli tuotantoprosessissa ja näin sain kattavamman kuvan käsikirjoittamisen merkityksestä tuotannolle. Haastatteluai- neiston lisäksi aineistossani on mukana Marko Kilven minulle lähettämiä sähköpostiviestejä, joissa käsitellään tut- kimusaihetta. Tutkimusaineistoni on hankittu aikavälillä 2014–2016. Aineiston analyysimenetelmiksi valitsin lähi- luvun ja teemoittelun, joiden avulla saan aineistoni keskeisimmät asiat esiin. Lähiluvun avulla aineistoa tarkastellaan useita kertoja ja erilaisia lähestymistapoja käyttäen. Teemoittelulla etsitään aineiston keskeisimmät teemat, joiden kautta tehdään syvempää analyysia.
Aineiston teemoittelussa pääteemoiksi muodostuivat käsikirjoittaminen ja tuottaminen ammatteina, sekä käsikir- joittamisen merkitys tuotannolle. Käsikirjoittaminen ja tuottaminen ammatteina -teeman alateemoiksi nousivat tutkimukseni medialajit sekä showrunner-tuotantomalli. Käsikirjoittamisen merkitys tuotannossa -teeman alatee- moiksi muodostuivat käsikirjoittajan merkitys ja käsikirjoituksen merkitys tuotannolle. Myös merkityksenannon alateemoina kulkevat showrunner-tuotantomalli ja medialajit sisältöineen. Yhdistän pääteemojen ja alateemojen käsittelyn yhdeksi kokonaisuudeksi analyysivaiheen aikana.
Merkityksenannon analyysissä käytän viestintäteoriaa ja tulkinnan käsitettä merkityksenannon välineinä, koska kä- sikirjoittamisen sekä tuottamisen välille syntyy viestintää ja tulkintaa useilla eri tasoilla. Toisena merkityksenannon välineenä käytän mediatekstien sisältämiä merkityksenannon välineitä, joita ovat muun muassa intertekstuaalisuus ja genret. Ohjelmien sisältämät merkityksenannon keinot vaikuttavat niin käsikirjoittamiseen kuin tuottamiseenkin.
Suomalaisessa tuotantokulttuurissa käsikirjoitus saa suuremman merkityksen ja aseman kuin käsikirjoittaja, koska käsikirjoitus on koko ohjelman tukijalka. Suomessa tuotantokulttuuri on ohjaajavetoista ja käsikirjoittajaa arvoste- taan lähinnä kirjoitustyön kautta, jolloin hän ei pääasiallisesti osallistu tuotantoprosessiin muutoin. Kansainväli- sessä showrunner-tuotantomallissa käsikirjoittaja on suuremmassa roolissa, johtuen hänen työroolistaan tuotan- non päällikkönä. Showrunner-menetelmää käytetään pääasiassa sarjatuotannoissa. Elokuvatuotannoissa ohjaaja on edelleen suuressa merkityksessä myös kansainvälisesti. Käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen vaikuttavat olennaisesti myös mediatekstien sisällöt sekä tekstien genret, koska niihin vaikuttavat katsojien odotukset.
Avainsanat – Keywords
Käsikirjoittaminen, käsikirjoittaja, käsikirjoitus, tuottaja, tuottaminen, showrunner, merkityksenanto, dokument- tielokuva, elokuva, televisiosarja, teemoittelu, lähiluku
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty Osasto – School
School of Humanities Tekijät – Author
Muukkonen, Päivi Marja Hannele Työn nimi – Title
Käsikirjoittamisen merkitys ja asema audiovisuaalisen median tuotannossa – Esimerkkitapauksena Marko Kilven käsikirjoitustuotanto
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages Cultural Studies,
specializing in Media Culture and Com- munication
Pro gradu -tutkielma x
1.12.2016 73 + 8
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma
Tiivistelmä – Abstract
Scriptwriting audiovisual media is a part of the production process. Scripts are being created for all programme types, films and TV series as examples. Scriptwriting varies depending on the programme type due to the length and genre of the programme. This also has an impact on the production process. The aim of this study is to find out the variety of meanings the scriptwriting gets during the production process, that is, what is the position of scriptwriting in the production. The audiovisual media scriptwriting production of the scriptwriter Marko Kilpi functions as the example data of this study. The documentary, film and TV series media types used in the study also come from Kilpi's pro- duction.
A case study as a qualitative research approach is used in this study to enable the creation of a thorough description of the studied data which has been collected via a theme interview. A scriptwriter, producer and actress participating in the production process were interviewed and the data for the study is composed of those interviews. All interview- ees have a different role in the production process and this setting offers a comprehensive view of the meaning of the scriptwriting for the production. In addition to the interview data, the studied material also includes email mes- sages sent between Marko Kilpi and I in which the subject of the study is discussed. The data for the study has been collected during 2014-2016. Close reading and thematic analysis have been chosen as methods for the data analysis.
With this approach it has been possible to bring forward the core themes of the data. With the help of close reading the data has been analysed several times using differing approaches. The most essential themes have been discovered with the thematic analysis and those themes have been examined further.
Based on thematic analysis the main themes are scriptwriting and producing as profession and the meaning of the scriptwriting for the production. The theme of scriptwriting and producing as a profession includes the subthemes of the media types of this research and the showrunner production model. The theme of the meaning of the scriptwriting for production has the subthemes of the meaning of the scriptwriter and the meaning of the script for the production.
Additionally, the showrunner production model and the media types with their content function as the subthemes of the signification practice. Main themes and subthemes are combined into one entity in the conclusive analysis.
When analysing signification, the theory of communication and interpretation of the concept are used as methods because various levels of communication and interpretation are formed between scriptwriting and production. Sec- ondly, e.g. intertextuality and genres as tools for giving meaning to media texts are used as the signification method.
The used signification methodology included in the programmes influences both scriptwriting and production.
In Finnish production culture the script has more significance and bigger position than the scriptwriter because the script is the backbone of the programme. The emphasis is on the director and the scriptwriter is valued via scriptwrit- ing when he is not essentially participating in the production process. In the international showrunner production model the scriptwriter has a more substantial role as a result of his work role as the head of production. Showrunner method is mainly used in series production. In film production the director has an important role also internationally.
Scriptwriting and production are fundamentally influenced by the content of the media texts as well as the genres of the texts, because the expectations of the viewers have an impact on those.
Avainsanat – Keywords
Scriptwriting, scriptwriter, script, production, producer, showrunner, signification, documentary, film, TV series, thematic analysis, close reading
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimuskysymysten, viitekehyksen ja tutkielman esittely ... 1
1.2 Tutkimuskonteksti ... 2
1.3 Katsaus käsikirjoittamisen ja tuottamisen historiaan ... 4
2 KÄSIKIRJOITTAMINEN OSANA MEDIATUOTANTOA ... 7
2.1 Yleisiä piirteitä ... 7
2.2 Marko Kilpi audiovisuaalisen median käsikirjoittajana ... 9
3 TEORIAPOHJANA MERKITYKSENANTO ... 11
3.1 Viestintä tulkinnan ja merkityksenannon lähtökohtana ... 11
3.2 Merkityksenanto mediassa ... 14
4 METODOLOGIAN MONIMUOTOISUUS ... 16
4.1 Laadullinen tutkimus menetelmäkehyksenä ... 16
4.2 Tapaustutkimus ... 18
4.3 Teemahaastattelu ja keskeisaineisto ... 20
4.4 Lähiluku ja teemoittelu ... 22
4.5 Tutkimusetiikka ... 24
5 AINEISTON TEEMAT JA MERKITYKSENANNON TAUSTATEKIJÄT ... 26
5.1 Ammattikuvaukset ... 27
5.2 Medialajien vaikutukset käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen ... 29
5.3 Yhteenveto aineiston teemoista ja merkityksenannon taustatekijöistä ... 38
6 KÄSIKIRJOITTAMISEN MERKITYS JA ASEMA TUOTANNOSSA ... 40
6.1 Havainnointi ja viestintä käsikirjoittamisen aseman taustalla ... 41
6.2 Käsikirjoittaminen suomalaisessa tuotantokulttuurissa ... 47
6.3 Showrunner-tuotantomalli merkityksen ja aseman luojana ... 53
6.4 Media merkityksenannon taustalla ... 56
6.5 Yhteenveto käsikirjoittamisen merkityksestä ja asemasta tuotannossa... 61
7 MIKÄ MERKITYS JA ASEMA KÄSIKIRJOITTAMISELLA ON TUOTANNOSSA? ... 65
LÄHTEET ... 70
LIITELUETTELO ... 73
1 1 JOHDANTO
Pro gradu -tutkielmani aiheena on käsikirjoittamisen merkitys audiovisuaalisen median tuo- tannossa, eli mikä on käsikirjoittamisen asema tuotannossa. Tutkimukseni esimerkkita- paukseksi otan Marko Kilven kirjoittamat av-median käsikirjoitukset ja niiden kautta tulevat myös tutkimuksessani mukana olevat medialajit. Näitä medialajeja ovat dokumenttielokuva, elokuva ja tv-sarja. Tutkimusaihe on peräisin Marko Kilven ja minun yhteistyöstä yliopisto- opintojeni aikana, ja olen tehnyt kandidaatintutkielmani Kilven mediatuotannoista. Kandi- daatintutkielmani jälkeen olen seurannut Kilven tv-sarjan käsikirjoitusvaihetta hänen mi- nulle lähettämiensä sähköpostien ja muun yhteydenpitomme kautta. Samalla olen saanut tie- toja myös elokuvakäsikirjoituksen teosta. Dokumenttiensa teosta Kilpi kertoi minulle jo kan- didaatintutkielmaani varten tekemässäni haastattelussa. Tämän vuoksi käsikirjoittaminen osana av-median tuotantoa on ollut luonnollinen aihevalinta pro gradu -tutkielmaani.
1.1 Tutkimuskysymysten, viitekehyksen ja tutkielman esittely
Tutkimusasetelmani mukaan tutkimuskysymyksiksi muodostuivat:
Millainen merkitys ja asema käsikirjoittamisella on audiovisuaalisessa mediatuotan- nossa?
o Miten showrunner-tuotantomenetelmä vaikuttaa käsikirjoittamisen merkitykseen ja asemaan?
o Miten käsikirjoittaminen ja tuottaminen ammatteina vaikuttavat ohjelmiin?
o Vaihteleeko käsikirjoittamisen merkitys eri medialajien välillä?
Tutkimukseni teoriapohja koskee merkityksenantoa. Olen ottanut tutkimukseeni mukaan muun muassa John Fisken ja Stuart Hallin teoksia, joissa he käsittelevät viestintää ja tulkin- taa merkityksenannon välineinä. Toisena merkityksenannon välineenä toimivat mediateks- tien sisältöjen ja genrejen tuomat vaatimukset käsikirjoittamiselle sekä tuottamiselle. Käytän näitä merkityksenannon välineitä keskeisaineistojen analyysissä, luodakseni kokonaiskuvan käsikirjoittamisen asemasta tuotannossa. Tutkimukseni teoriapohjan esittelen luvussa 3.
Tutkimukseni metodologia koostuu laadullisen tutkimuksen menetelmistä. Käsittelen tutki- musaihettani tapaustutkimuksena, jossa voidaan käyttää useita erilaisia lähestymistapoja ai- neistoon ja luoda kattavampi katsaus aiheeseen. Esittelen tutkittavan tapauksen luvussa 2,
2
jossa tarkastelen tapausta tutkimuskirjallisuuden avulla. Aineistonkeruumuodoksi valitsin teemahaastattelun, koska se sopii tutkimukseeni parhaiten. Haastatteluaineistojen lisäksi keskeisaineistossani on myös sähköpostiviestejä. Aineistoni analyysissä käytän teemoittelua ja lähilukua, jolloin pystyn muodostamaan kokonaiskuvan käsikirjoittamisen merkitykseen tuotannossa. Esittelen käyttämäni metodologian ja aineistoni luvussa 4.
Analyysiluvut muodostuvat keskeisaineistojen teemoittelun tuloksista ja merkityksenannon analyysistä. Keskeisaineistojen teemoittelun tuloksia esittelen luvussa 5. Käsikirjoittamisen merkitystä tuotannolle tarkastelen luvussa 6. Pro gradu -tutkielmani lopussa on yhteenveto ja pohdintaosuus tutkimukseni tuloksista luvussa 7. Työni loppuun olen liittänyt aineisto- luettelon, haastateltavien esittelyn, haastattelusuostumuslomakkeen ja haastattelurungot.
1.2 Tutkimuskonteksti
Tutkimukseni kontekstina toimivat käsikirjoittaminen, tuottaminen, audiovisuaalinen me- dia, dokumentti, elokuva, tv-sarja ja showrunner-tuotantomenetelmä. Tutkimukseni pääkoh- teena ovat käsikirjoittaminen ja tuottaminen, jotka muodostavat tutkimukseni perusrungon.
Esittelen käsikirjoittamisen sekä tuottamisen yleisiä piirteitä tutkimustapauksen esittelyn yh- teydessä luvussa 2, ja muut tutkimuskohteeni tässä luvussa. Käsittelen kaikkia tutkimuskon- tekstini osia analysoidessani käsikirjoittamisen merkitystä tuotannolle.
Otan audiovisuaalisen median mukaan tutkimuksessani olevien medialajien kautta, koska ne kaikki kuuluvat av-mediaan. Audiovisuaalinen media voidaan määritellä mediamuodoksi, johon liittyvät ääni ja elävä kuva osana viestintäkokemusta. Näihin medioihin luetaan muun muassa elokuva, televisio, video, cd-romit, tietokonepelit, dvd-tallenteet ja verkon kautta saatavia palveluita. Ne ovat tehokkaita välineitä käyttäjiensä vaikuttamiseen elävyytensä an- siosta. (Herkman 2001, 12–14; Aaltonen 2002, 16.) Äänen ja elävän kuvan yhdistäminen osaksi viestintäkokemusta tuovat omat vaatimuksensa käsikirjoittamiseen sekä tuottami- seen. Käsittelen näitä vaatimuksia tarkemmin käsikirjoittamisen ja tuottamisen piirteiden yhteydessä.
Ensimmäisenä medialajina esittelen dokumentin. Dokumentti on tutkimuksessani mukana Kilven kirjoitus- ja tuotantotyön myötä. Dokumenttielokuva on reportaasimainen ja todelli-
3
suuteen perustuva luovuuden tulos, jonka pohjana ovat oikeat tapahtumat ja ihmiset. Doku- mentilla on aina suhde historiaan ja sen tapahtumiin. Dokumentin kerronnassa voidaan käyt- tää erilaisia keinoja, muun muassa tarinan kerrontaa, argumentointia ja opettavuutta, kom- mentointia ja henkilökohtaisten tarinoiden kerrontaa. Myös dokumenttien rakenteita on useita, ja se voi olla esimerkiksi draama, eeppinen, kategorinen ja retorinen. Dokumentti mahdollistaa kannanottamisen erilaisiin asioihin muun kerronnan lisäksi. (Aaltonen 2002, 149; Kuutti 2012, 30.) Dokumentti on yksi elokuvan lajeista ja otan sen tutkimukseeni mu- kaan itsenäisenä lajina, koska sen käsikirjoittaminen ja tuottaminen eroavat jonkin verran fiktiivisen elokuvan teosta.
Dokumenttielokuvien lisäksi tutkimuksessani on mukana fiktiivinen elokuva, jonka käsikir- joittamista ja tuottamista käsittelen työssäni haastattelujen kautta. Elokuva on mielekkäästi yhdistetyn filminauha, josta muodostuu siihen liitettyjen ääni- ja kuvatehosteiden avulla es- teettinen, fiktiivinen tai dokumentaarinen kokonaisuus. Elokuvassa yhdistyvät elävä kuva, ääni, tarina, tarinan draamallinen rakenne, tehosteet ja hyvät henkilöhahmot. Näistä osa-alu- eista syntyy elokuvan elävyys ja toimivuus. Fiktiivisen elokuvan lajityyppejä ovat esimer- kiksi lännenelokuva, musikaali, kauhuelokuva, rakkauselokuva, toimintaelokuva ja film noir. (Kuutti 2012, 35; Nikkinen ja Vacklin 2015, 139–140.) Elokuvan laji vaikuttaa käsi- kirjoittamiseen ja tuottamiseen, koska ohjelmasta on löydyttävän genren mukaisia piirteitä.
Genren piirteet vaikuttavat katsojien odotuksiin ja yhdistävät sen lajin sisäiseen diskurssiin, eli keskusteluun lajin yleisistä ominaisuuksista.
Kolmantena medialajina tarkastelen tv-sarjaa, joka on Kilven av-median yksittäisistä käsi- kirjoituksista laajin työ. Tv-sarja on jatkuvajuoninen tai irrallisista episodijaksoista koostuva kokonaisuus, joissa esiintyvät pääasiallisesti samat henkilöhahmot. Episodisarja jakautuu jaksoittain omaan juonelliseen tarinaansa, joka päättyy jakson lopussa. Näitä ovat muun mu- assa sketsi-, perhe- ja jännityssarjat. Jatkuvajuonisessa sarjassa yhtenäiset tapahtumat jae- taan eri jaksoihin, ja niihin voidaan lukea esimerkiksi saippuasarjat. Sarja sijoittuu osaksi muuta television ohjelmavirtaa, ja se esitetään muiden ohjelmien välissä. Näin sarja joutuu kilpailemaan omasta tilastaan muiden, mahdollisesti vastaavien ohjelmien kanssa. Sarjan tu- lisi koukuttaa ihmiset heti alusta lähtien, koska katsojat tekevät kulutusratkaisut yleensä oh- jelman alkuminuuttien perusteella. Tv-sarjoissa sen tyyliä määrittää formaatti, jonka mukaan katsojien odotukset määräytyvät. (Aaltonen 2002, 161–164; Kuutti 2012, 168.) Tv-sarja
4
eroaa käsikirjoituksen ja tuottamisen osalta elokuvasta sen pidemmän keston vuoksi, aset- taen näin omat vaatimuksensa kokonaisprosessille. Myös tv-sarjoissa genre vaikuttaa katso- jien odotuksiin ja käsikirjoitukseen.
Showrunner on tutkimuksessani mukana Marko Kilven kirjoittaman tv-sarjan tuotannon kautta, koska sen käyttöä on mietitty sarjan tuotannon yhteydessä. Showrunner on sarjan vastaava taiteellinen johtaja ja tuottaja. Hänen vastuualueeseensa kuuluvat muun muassa yhteistyö tuotantoyhtiön kanssa, taiteellinen vastuu, rahoitus, henkilöstön ja näyttelijöiden hankinta, kuvausten valvonta ja jälkityöt. Showrunner-menetelmässä päävastuunottaja on yleensä käsikirjoittaja. Hän on idean ja ohjelman luoja, joka pystyy kehittämään alkuperäistä käsikirjoitusta eteenpäin tuotantoprosessin aikana. Näin alkuperäisen käsikirjoituksen pää- idea säilyy tuotannon aikana. Showrunner on mukana päivittäisessä tuotantoprosessissa, jol- loin hän ohjaa työtehtäviä ja toimii tiiviissä yhteistyössä muun tuotantotiimin kanssa. Show- runnerin lisäksi tuotannoissa ovat mukana tuotantoyhtiö, ohjaaja ja muut tuotantoammatti- laiset. Tässä tuotantotavassa on siirrytty pois ohjaajavetoisesta tuotannosta, ja hän ei ole enää tuottajan ohella päävastuussa tuotannon onnistumisesta. Pitkien tuotantojen aikana voi oh- jaaja vaihtua tuotantokausittain tai jopa muutaman jakson välein. Showrunner-menetelmää käytetään pääasiassa sarjatuotannoissa, joissa on tärkeää yhtenäisen käsikirjoituksen ja juo- nikaarten ylläpitäminen. Pitkissä tuotannoissa voi tulla muutoksia muun muassa näyttelijöi- hin ja käsikirjoituksen on joskus muututtava nopeastikin näiden muutosten myötä. Show- runnerilla voi olla kirjoitustiimissä muita käsikirjoittajia, mutta yleensä hän itse kirjoittaa tärkeimmät jaksot ja päättää suurista tarinalinjoista. Voimavarojen keskittäminen omiin vah- vuusalueisiinsa on tärkeää, koska showrunner ei ehdi tekemään kaikkia tuotannon osa-alu- eita. Hänellä tulee olla myös yhteistyökykyä ja joustavuutta toimia koko tuotantotiimin kanssa. (Yle.fi 2011; Vacklin & Rosenvall 2015, 550; Pesonen 2013.) Showrunner-mene- telmä on suomalaisessa tuotantokulttuurissa vieras tuotantomenetelmä, koska Suomessa oh- jelmien tekeminen on voimakkaasti ohjaajavetoista ja päävastuunottajina toimivat tuottajat.
1.3 Katsaus käsikirjoittamisen ja tuottamisen historiaan
Esittelen historiallisessa katsauksessa elokuvan ja television taustoja, koska käsikirjoittami- sen sekä tuottamisen taustat kulkevat rinnakkain niiden kanssa. Ilman fiktiivisten ja doku- mentaaristen elokuvien kehitystä ei tarvittaisi niiden käsikirjoittamista tai tuottamista. Sama koskee tv-sarjojen käsikirjoittamisen ja tuottamisen kehitystä television kehityskaaren
5
ohessa. Teen tiiviin historiallisen katsauksen siihen miten kehityskaaret ovat kulkeneet rin- nakkain, koska menneisyydellä on vaikutuksia myös nykypäivän elokuvaan ja televisioon, sekä ohjelmien käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen. Oma tutkimuskontekstini sijoittuu ny- kyisiin menetelmiin, jonka juuret ovat tässä historiallisessa kehityksessä.
Elokuvan alkuaskeleet otettiin 1800-luvun loppukymmeninä. Ensimmäinen julkinen eloku- vaesitys tapahtui Pariisissa vuonna 1895 Lumièren-veljesten toimesta. Ensimmäisiä eloku- via voidaan pitää dokumentaarisina, koska ne kuvasivat oikeita tapahtumia. Elokuvat ran- tautuivat nopeasti Amerikkaan, johon perustettiin elokuvateattereita jo 1900-luvun alkuvuo- sina. Tällöin syntyi myös Hollywoodin elokuvakaupunki, johon keskittyivät suuret studiot.
Suomeen ensimmäiset elokuvateatterit tulivat 1910-luvulla, jolloin tehtiin ensimmäiset ko- timaiset elokuvatkin. I maailmansota vaikutti eurooppalaiseen elokuvatuotantoon, mutta Hollywoodiin sillä ei ollut näkyviä vaikutuksia. Siellä kehitettiin uusia elokuvakerronnan keinoja sekä tekniikoita, muun muassa näytelmäelokuvaa erilaisine kuvaustekniikkoineen.
1920-luvulla myös Euroopassa kehitettiin uusia kuvaus- ja kerrontatekniikoita, jolloin syntyi muun muassa montaasitekniikka. Elokuvat olivat mykkäfilmejä, joissa ei tarvittu myöskään käsikirjoituksia. (Herkman 2001, 36–45.) Elokuvan alkuaikoina käsikirjoittaminen oli pie- nemmässä roolissa, koska elokuvat olivat mykkäfilmejä. Jos käsikirjoituksia valmistettiin, niin ne käsittelivät vain tapahtumia. Tuottaminen on ollut elokuvissa mukana alusta lähtien.
Elokuvaan tuli muutoksia äänen ja uuden studiotekniikan myötä 1920–1930 -luvuilla. Täl- löin elokuvan tuottaminen jakautui tuotannon erillisiksi työtehtäviksi ja tavoitteena oli mah- dollisimman hyvä tuotto. Suomessa alkoi elokuvan kulta-aika 1930–1940 -luvuilla, jolloin elokuvia tuottivat myös omat tuotantoyhtiöt. Niistä suurimpia olivat esimerkiksi Suomi- Filmi ja Suomen Filmiteollisuus. Puheen tuleminen osaksi elokuvaa asetti myös käsikirjoit- tajille uusia vaatimuksia, koska heidän tuli kirjoittaa dialogeja. Suomalaiset tuotantoyhtiöt teettivät käsikirjoituksia esimerkiksi ammattikirjoittajilla, muun muassa Mika Waltarilla ja Hella Wuolijoella. II maailmansota vaikutti jälleen elokuvateollisuuteen. Elokuvien kuvaus- tekniikoita kehitettiin eteenpäin hyödyntäen niitä myös sotatarpeisiin, esimerkiksi ilmaku- vauksiin. Toisen maailmasodan myötä elokuvan rinnalle tuli televisio, mutta elokuva on pi- tänyt pintansa nykypäivään saakka. (Herkman 2001, 45–53; Talvio 2015, 54–58, 134–147.) Elokuvien tuottaminen on kehittynyt heti sen alkuajoista lähtien, mutta käsikirjoittamisen merkitys on lisääntynyt ajan kuluessa teknisten muutosten myötä. Elokuvien käsikirjoitta- misen merkitys on kasvanut äänielokuvan syntymisen aikana, koska tällöin mukaan tulivat
6
muun muassa näyttelijöiden vuorosanat. Suomessakin jo elokuvan kulta-aikana kiinnitettiin huomiota käsikirjoittajiin ja heidän ammattitaitoonsa, koska kirjoittajiksi haluttiin muun mu- assa menestyneitä kirjailijoita.
Fiktiivisten elokuvien lisäksi tuotannossa ovat olleet myös dokumenttielokuvat. Suomalai- sen dokumenttien kulta-aikaa elettiin 1990-luvulla, jolloin kotimaiset dokumentit saavuttivat myös kansainvälistä menestytä. Dokumenttielokuvien määrä kasvoi ratkaisevasti 1980-lu- vulta lähtien, jolloin niiden tekemiseen panostettiin enemmän. Dokumenttien lisääntymiseen vaikutti 1990-luvulla TV2:n Dokumenttiprojekti-ohjelman luominen. Myös dokumenttien tukeminen parani Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK) perustamisen myötä. (Haase 2003, 1.) Dokumentteja tuotetaan jatkuvasti fiktiivisten elokuvien rinnalla.
Näin niiden käsikirjoittaminen ja tuottaminen edistyy eteenpäin muun elokuvateknisen ke- hityksen mukana. Dokumenttielokuvien käsikirjoittajien on pysyttävä jatkuvasti ajan her- molla uusien aiheiden löytämiseksi.
Toinen käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen vaikuttanut tekijä on televisio, joka kehitettiin 1930-luvulla ja yleisön suosioon se tuli 1940-luvulla. Televisioita hankittiin yksityiskoteihin Suomessakin jo 1950-luvulla. Television kehittyessä perustettiin kaupallisia tv-yhtiöitä, muun muassa CBS (Columbia Broadcasting System) ja NBC (National Broadcasting Com- pany). Ohjelmat suunnattiin koko perheelle ja ohjelmatarjonta laadittiin perheenjäsenten kat- seluaikojen mukaan. 1950-luvulla suomalaista televisiota hallitsi kaupallinen TES-TV, jonka osti Kansallinen Yleisradio. Ylen vuokralaisena toimi Mainos-TV ja Yleisradio pe- rusti toisen tv-kanavan Tampereelle (TV2). Tv koki 1960-luvulla uudistuksen värilähetysten vuoksi ja Suomessa ne alkoivat 1970-luvun puolella. Tekniikan kehittyessä digi-aikaan syn- tyi kaupallisia tv-kanavia niin ulkomaille kuin Suomeenkin. 1990-luvulla Suomessa perus- tettiin kaksi uutta kanavaa, MTV3 ja Nelonen. Tällöin 1980-luvulla perustettu kolmas val- takunnallinen kanava, Kolmostelevisio, liittyi MTV:hen. (Herkman 2001, 53–66.) 2000-lu- vulla televisiokanavia on useita ja lähetystekniikat ovat kehittyneet. Television ohjelmatar- jonta muodostuu erilaisista ohjelmista ja mainoksista, jotka kaikki ovat käsikirjoitettu sekä tuotettu joko tuotantoyhtiöissä tai mainostoimistoissa. Nykyisin tv-sarjat voivat olla pitkä- kestoisia, jolloin se vaikuttaa niin käsikirjoittamiseen kuin tuottamiseenkin. Tv-ohjelmia hankitaan ulkomailta, mutta niitä tehdään paljon myös kotimaassa eri tuotantoyhtiöiden toi- mesta. Ohjelmakanavat tuottavat myös itse ohjelmia omien tuotantokoneistojensa kautta.
7
2 KÄSIKIRJOITTAMINEN OSANA MEDIATUOTANTOA
Esittelen tässä luvussa tutkimukseni tutkittavan tapauksen, joka on käsikirjoittaminen osana audiovisuaalista mediatuotantoa. Tämän yhteistyön kautta muodostuu käsikirjoittamisen merkitys ja asema tuotannossa, joka on tutkimukseni ydin. Käsittelen käsikirjoittamista ja tuottamista tässä luvussa yleisellä tasolla, jolloin niiden pääpiirteet tulevat esiin. Toisena kokonaisuutena esittelen tutkimuksessani mukana olevan Marko Kilven av-median käsikir- joitustuotannon, koska tulen käyttämään sitä esimerkkitapauksena analyysiluvuissani.
2.1 Yleisiä piirteitä
Käsikirjoittaminen kattaa kirjoitusprosessin, jonka tekijä on käsikirjoittaja ja lopputuote on käsikirjoitus. Tuottamisprosessin aikana käsikirjoituksen pohjalta syntyy valmis ohjelma, esimerkiksi elokuva tai tv-sarja. Tuotannon vastuuhenkilönä toimii tuottaja. Käsikirjoittaja on henkilö, jonka luovuuden tuloksena syntyy tarina ja maailma elokuvan, tai sarjan poh- jalle. Hän on tuotannossa se henkilö, joka aloittaa työskentelemään tyhjästä, kehittäen idean ja luomalla siitä mielikuvituksensa avulla tarinan. Poikkeuksena tästä on valmiista kirjasta tehtävä käsikirjoitus. Käsikirjoitus on kirjoitettu versio ohjelmasta ja tuotannon kivijalka, johon kaikki perustuu. Käsikirjoituksen tehtävänä tuotannossa on kokonaisuuden hahmotta- minen, eli ohjelman sisällön ja rakenteen opaskirja. Käsikirjoitusta käytetään myös ulkopuo- listen sopimusten ja rahoituksen hankinnassa, jolloin ulkopuoliset tekijät saavat kuvan oh- jelman sisällöstä. Tärkeimpiä tehtäviä lienevät työryhmän ja tuotannon opastuksena toimi- minen, jolloin kaikki tuotantoon osallistuvat henkilöt saavat käsikirjoituksesta oman työnsä päämäärät ja näkemykset. (Aaltonen 2002, 13–14; Hyytiä 2004, 66.) Aloitan käsikirjoitta- misen esittelyn jakamalla sen kahteen pääkohtaansa, käsikirjoittajaan ja käsikirjoitukseen, koska tulen myöhemmin käsittelemään niitä erillisinä osa-alueinaan. Tuotantovaiheessa kä- sikirjoittajaa ja käsikirjoitusta käsitellään pääasiassa erillisinä asioina.
Käsikirjoittamista pidetään yhtenä alkutuotantovaiheen osana, koska käsikirjoitus tehdään tuotantoprosessin alussa ja prosessi lähtee siitä liikkeelle. Käsikirjoittaminen ja ohjelmatuo- tanto ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa toisiinsa, koska ilman ohjelmia ei tarvittaisi myöskään käsikirjoituksia. Käsikirjoitus vaikuttaa muun muassa kuvauksiin, kuvauspaik- koihin, tapahtumiin, näyttelijöiden rooleihin ja jälkituotantoon. Näin se on kiinteästi mukana koko tuotantoprosessin ajan. (Aaltonen 2002, 12–15.) Käsikirjoittaminen toimii varsinaisen
8
ohjelmatuotannon alkusysäyksenä, mutta se vaikuttaa koko tuotantoprosessin ajan kaikissa tuotannon toimenpiteissä.
Audiovisuaalisten teosten käsikirjoittamisessa kirjoitusprosessiin vaikuttaa teoksen lopulli- nen muoto. Dokumentin, elokuvan ja tv-sarjan käsikirjoittaminen eroaa toisistaan jonkin verran. Kaikissa niissä toimivat draaman perusopit omalla tavallaan. Dokumenttielokuvassa tapahtumien kuvauksen päämääränä on todellisuus, kun taas tv-sarjat ja elokuvat ovat pää- asiassa fiktiivisiä tarinoita. Varsinkin elokuvassa ja sarjoissa draaman kaari toteutuu parhai- ten, koska niissä täyttyvät yleensä kaikki draaman kaaren osa-alueet. Televisiosarja poikkeaa elokuvasta sen jaksottumisen vuoksi. Elokuvassa tapahtumat kulkevat alusta loppuun saman esityksen aikana ja näin ollen sen muoto on suljettu. Televisiosarjoissa tapahtumat jakautu- vat eri jaksoihin ja juonen alku sekä loppu voivat olla toisistaan hyvinkin kaukana jakso- määrästä riippuen. (Aaltonen 2002, 52; 149–150; 161–163.) Eri medialajien käsikirjoittami- nen eroaa toisistaan osittain, joka vaikuttaa myös niiden tuotantoon. Tulen analyysissä tar- kastelemaan, vaikuttavatko erot myös niiden merkitykseen tuotantoprosesseille
Suomessa julkiseen levitykseen päätyvien dokumenttien, elokuvien ja televisiosarjojen tuot- taminen tapahtuu pääasiassa tuotantoyhtiöiden kautta, sekä Suomen Elokuvasäätiön, Audio- visuaalisen kulttuurin kehittämiskeskuksen (AVEK) ja Yle:n tuella. Tuotantoyhtiön sisällä tuottaja on vastuussa tuotannon sujumisesta. Suomessa on yksityisiä tuotantoyhtiöitä ja te- levisiokanavien omia ohjelmatuotantoja, joissa on tuotantotiimit valmiina tai ne valitaan jo- kaiseen produktioon erikseen. Nykyisin ohjelmatuotannossa ovat mukana myös uusmedian (digitaaliset levitysmuodot) elokuva- ja sarjatuotannot. Uusmedian kautta katsomiskulttuuri on muuttunut siihen, että katsoja voi itse päättää katsomisajankohdan, sekä myös katsomis- järjestyksen. Monet uusmedian ohjelmakanavista ovat maksullisia ja vaativat verkkoyhtey- den, sekä osa myös erillisen laitteen. Pääpiirteiltään dokumenttielokuvien ja fiktion tuotan- toprosessit sisältävät samoja työmenetelmiä, mutta niissä on joitakin medialajeista johtuvia eroavaisuuksia. Yhteisiä piirteitä tuotantoprosesseissa ovat muun muassa luominen ja ide- ointi, tuotantoprosessi eri osa-alueineen, markkinointi ja levitys. (Aaltonen 2002, 190–195;
Haase 2003, 45–48; Saksala 2015, 14–16, 20–28.) Tuottaja ja tuotanto ovat ne tekijät, jotka määrittelevät käsikirjoittamisen merkityksen tuotannolle. Tuotantoprosessit eroavat eri me- dialajien välillä, mikä vaikuttaa myös käsikirjoittamisen sijoittumiseen sen sisällä. Tätä kautta muodostuu myös merkityksenanto.
9
Tuotantoprosessi kattaa ohjelman teon käsikirjoituksen valinnasta valmiiseen ohjelmaan saakka. Prosessin sisään sijoittuvat tuotantotiimin ja näyttelijöiden valinnat, kuvauspaikat, kuvaukset, ohjaaminen, leikkaus, äänenkäsittelyt ja paljon muuta. Kaiken tämän takana on tuottaja, joka toimii niin talous- kuin henkilöjohtajana. Taloushallinnon kautta hän hoitaa tuotantoprosessin rahoitushankinnan ja sopimusten teot. Henkilöstöjohtajana hän toimii koko tuotantotiimin tukena ja vetäjänä. Hyvä tuottaja osaa tukea henkilöstöä myös henkisesti ja ohjata, sekä kannustaa heitä tuotannon aikana. Hänellä olisi oltava ymmärrystä myös tai- teesta parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Tuottaja on käytännössä tuotantoprosessin johtaja, joka organisoi kaiken toiminnan, sekä on mukana ohjelman teossa ja markkinoin- nissa. (Saksala 2015, 20–28.) Tuottaja työskentelee pääasiassa tuotantoyhtiöissä tai tv-kana- vien ohjelmatuotannoissa. Hänellä on suuri vastuu ohjelman tuotantoprosessin onnistumi- sesta.
2.2 Marko Kilpi audiovisuaalisen median käsikirjoittajana
Marko Kilpi on tullut tunnetuksi kirjallisesta tuotannostaan, pääasiassa rikoskirjoistaan, sekä poliisin ammatistaan. Hän on esiintynyt Jim-kanavan Poliisit-sarjassa Kuopion poliisiparti- ossa sarjakausilla 7–8 (Jimtv.fi 2016). Kirjallisten teosten lisäksi Kilpi on käsikirjoittanut ja tuottanut audiovisuaalista mediaa, joissa on mukana poliisien sisäistä aineistoa ja julkiseen levitykseen kuuluvia ohjelmia. Hänellä on oma tuotantoyhtiö Mediafactory Oy ja hän on toiminut media-alalla ennen poliisiuraansa. Otan tutkimukseeni mukaan Kilven julkiseen esitykseen tehdyt käsikirjoitukset, koska poliisien sisäinen aineisto on osittain salaista ja nii- den sisältöä ei saa käsitellä julkisesti. Jätän tutkimuksestani pois myös Kilven kirjatuotannon sekä sen julkaisutoiminnan, koska keskityn tutkimuksessani audiovisuaalisen median tuo- tantoon ja käsikirjoittamiseen.
Kilpi on käsikirjoittanut viisi dokumenttielokuvaa 2000-luvulla. Vuoden 2014 haastattelussa Kilpi kertoi dokumenttielokuvien olevan Miekka ja leijona (2000), Maisemagalleria (2001), Viimeinen kaahaus (2003), Kotona syntynyt (2004) ja Piispaa kyydissä (2006). Käsikirjoit- tamisen lisäksi hän on myös tuottanut ne Mediafactory Oy:ssä, joten hänellä on kokemusta myös tuottamisesta. Tuotantoprosessissa hän on tehnyt itse kaikki muut osa-alueet musiikkia lukuun ottamatta. Dokumentit edustavat erilaisia aiheita sekä dokumenttityyppejä, joita kä- sittelen lähemmin pohdintaluvuissa. Otan dokumenttiaiheet ja -tyypit mukaan sen vuoksi, että ne ovat vaikuttaneet käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen.
10
Dokumenttien lisäksi Kilpi on kirjoittanut käsikirjoituksia myös fiktiivisiin ohjelmiin. Kilpi on kertonut sähköposteissaan sekä vuoden 2016 haastattelussa niiden olevan elokuva ja tv- sarja. Elokuva on scifi-elokuva, jonka käsikirjoitus on tarjottu suoraan yhdysvaltalaiselle levitysyhtiölle. Tv-sarja on rikosdraama, jonka pääosassa on rikollinen. Sarjan työnimenä on The Undertaker. Tv-sarja on kansainvälinen ja sitä on Suomessa tuottamassa Tuotanto Oy Säihky. Sen levittäjänä on kansainvälinen yhtiö. Sarjasta on tarkoitus julkaista myös kirja tai kirjasarja sen tv-esityksen aikana. Kilven kirjoittamien elokuvan ja tv-sarjan tuotannot ovat vasta alussa, niin siksi tarkastelen tutkimusaihettani yleisellä tasolla.
11 3 TEORIAPOHJANA MERKITYKSENANTO
Tutkimukseni pääydin on käsikirjoittamisen merkitys tuotannolle, joka syntyy käsikirjoitta- misen asemasta osana tuotantoa. Otan teoriapohjaan mukaan merkityksenannon teorioita, jotka käsittelevät viestintää, tulkintaa ja mediatekstien sisältömerkityksiä. Olen valinnut tut- kimukseeni mukaan John Fisken, Stuart Hallin, Chandlerin ja Gledhillin & Ballin kirjoitta- mia teoksia ja artikkeleita, koska he ovat tutkineet merkityksenantoa eri näkökulmista.
Moilasen ja Räihän (2015) mukaan yksi merkityksenannon lajeista on viestinnän tuottamat merkitykset, jolloin viestin lähettäjä toivoo vastaanottajan ymmärtävän hänen lähettämänsä sanoman. Sanoman ymmärtämiseen vaikuttavat vastaanottajan aiemmat kokemukset ja tie- topohja. Merkityksenantoon vaikuttavat yksilöllisten kokemus- ja tietopohjien lisäksi myös kulttuuriset sekä universaalit merkityksenannot. Tällöin yksilön tekemiin merkityksenantoi- hin vaikuttavat ympäröivän yhteisön tai universaalit ajattelutavat asioista. (Moilanen ja Räihä 2015, 53–55.) Tarkastelen käsikirjoittamisen merkitystä tuotantoprosessille käsikir- joittajan ja tuottajan, sekä käsikirjoituksen ja tuotannon välisinä viestintätilanteena. Viestin- tätilanteisiin ja merkityksenantoon vaikuttaa myös tulkinta, jota tehdään viestinnän yhtey- dessä. Tarkastelen näitä viestintätilanteita ja merkityksenantoa henkilöiden välisenä kohtaa- misena, sekä myös tekstitason kohtaamisena. Yhtenä merkityksenannon välineenä käsittelen myös mediatekstien piirteitä, jotka vaikuttavat käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen. Kaikkiin näihin merkityksenannon piirteisiin liittyvät käsikirjoittamisen ja tuottamisen kulttuuriset konventiot, sekä mediamuotojen kulttuuritaustat.
3.1 Viestintä tulkinnan ja merkityksenannon lähtökohtana
Otan tutkimukseeni mukaan John Fisken (2000) viestinnän sekä tulkinnan teoriaa, koska niillä on suuri merkitys käsikirjoittamisen ja tuottamisen välisessä merkityksenannossa. Kä- sikirjoittamisen ja tuotannon välillä käydään viestintää niin henkilö- kuin tekstitasollakin, ja tulkintoja tehdään tämän viestinnän kautta.
Fisken mukaan viestinnän tarkoituksena on informaation siirtäminen vastaanottajalle hänen tulkittavakseen. Tulkintaan vaikuttavat informaation koodit (merkit) ja vastaanottajan tul- kinnat koodeista. Koodit määräytyvät kulttuuristen merkitysten ja käytänteiden mukaan, eli
12
miten asioista puhutaan jonkin kulttuurin tai alakulttuurien sisällä. Informaation siirtoon tar- vitaan koodien lisäksi kanava ja väline, joiden avulla tietoa siirretään. Kanava on fyysinen signaalien siirtokeino ja välineet taas ovat fyysisiä tai teknisiä sanomien siirtokeinoja. Ka- naviksi voidaan luokitella esimerkiksi ääniaallot ja radioaallot. Välineitä ovat suorat välineet (ääni, kasvot, keho), epäsuorat välineet (kirjat, maalaukset, arkkitehtuuri) ja mekaaniset vä- lineet (puhelin, radio, tv). (Fiske 2000, 20–24; 34–39.) Käsikirjoittamisen ja tuottamisen vä- lisessä viestinnässä informaation koodit, sekä vastaanottajan tulkinta, määräytyvät käsikir- joittamisen sekä tuottamisen kulttuureista. Tällöin henkilöviestijöinä toimivat käsikirjoittaja ja tuottaja, sekä mahdollisesti muu tuotantotiimi. Käsikirjoittajan ja tuottajan väliset infor- maatiovälineet ovat puhetilanne kehonkielineen (suora) ja käsikirjoitus (epäsuora). Käsikir- joituksen ja tuotannon välisenä informaatiovälineenä on teksti, jonka mukaan tuotantopro- sessin kohteena oleva ohjelma tehdään. Tekstiä ovat tulkitsemassa tuotantotiimin jäsenet omien työtehtäviensä kautta. Käsikirjoituksen ja tuotannon keskeinen merkityksenanto vai- kuttaa minkälainen ohjelma syntyy ja miten siinä noudatetaan alkuperäistä tekstiä, eli käsi- kirjoitusta.
Otan viestintämalleista tutkimukseeni mukaan Fisken (2000) esittelemän Jakobsonin mallin (1960), koska siinä nousevat esiin sanoman merkitys ja sisäinen rakenne. Jacobsonin mallin viestinnän perustekijät ja tehtävät ovat:
Viestinnän perustekijät:
Konteksti
Puhuttelija Sanoma Puhuteltava Kosketus
Koodi
Viestinnän tehtävät:
Viittaustehtävä
Ilmaisutehtävä Poeettinen tehtävä Vaikuttamistehtävä Faattinen tehtävä
Metakielinen tehtävä
Kuva 1: John Fisken (2000, 56) esittelemä Jacobsonin malli (1960).
Käsikirjoittamisen merkityksessä tuotannolle sanoma ja rakenne ovat tärkeässä asemassa.
Nämä tasot vaikuttavat niin käsikirjoittajan kuin käsikirjoituksenkin tulkintaan tuotannossa.
Fisken kertoo Jacobsonin yhdistäneen mallissaan viestinnän perustekijöihin myös funktion
13
sekä tehtävät. Tämän ketjun kolme ensimmäistä tekijää ovat puhuttelija, sanoma ja puhutel- tava. Näillä viestintäketjun jokaisella tekijällä on oma kielellinen funktio eli tehtävä, jotka muodostavat kokonaisuutena tehtävähierarkian. Puhuttelijan kielellinen tehtävä on ilmaisu- tehtävä hänen ilmaistessa itseään. Sanoman tehtävä on poeettinen, jolloin sanoma on suh- teessa itseensä ja sillä haetaan esteettistä miellyttävyyttä puheen rytmin avulla. Puhuteltavan tehtävä on vaikutustehtävä, jolloin kyseessä on sanoman vaikutus vastaanottajaan. (Fiske 2000, 55–58.) Tutkimuksessani käsikirjoittamisen ja tuottamisen välisessä viestinnässä on mukana kaksi tasoa. Puhuttelijoina toimivat käsikirjoittaja ja käsikirjoitus, jolloin ne kum- pikin puhuttelevat tuottajaa sekä tuotantoa omasta kontekstistaan. Sanomina ovat käsikir- joittajan työ ja käsikirjoitus. Puhuteltavina ovat tuottaja ja tuotantotiimi, joille käsikirjoittaja myy käsikirjoitustaan ja omaa ammattitaitoaan. Käsikirjoitus taas puhuttelee tuottajaa ja tuo- tantotiimiä oman sisältönsä kautta, eli mitä se konkreettisesti tarjoaa itse ohjelman tuottami- seen.
Fisken mukaan Jacobsonin mallin kolme viimeistä tekijää ovat konteksti, kosketus (kanava) ja koodi (yhteinen merkitysjärjestelmä). Myös näillä tekijöillä on oma kielellinen tehtävä, ja ne muodostavat aiempien tekijöiden kanssa yhdessä tehtävähierarkian. Kontekstin tehtävä on viittaustehtävä, jolla tarkoitetaan viestin suhdetta todellisuuteen ja sen paikkansapitä- vyyttä. Kosketuksen eli kanavan tehtävä on faattinen, jolloin viestintäkanava pyritään pitä- mään avoimena puhuttelijan ja puhuteltavan välillä. Koodin tehtävä on metakielisyys, jolloin käytettävä koodi on tunnistettava ja viestintäosapuolien yhteinen merkitysjärjestelmä. (Fiske 2000, 55–58.) Tutkimuksessani konteksti on käsikirjoittajan ja käsikirjoituksen sijoittumi- nen osaksi tuotantoa tavanomaisen, sekä mahdollisen uuden merkityksen kautta. Käsikirjoit- tajan kohdalla kosketuksena toimivat käsikirjoittajan kirjoitustyön esittely neuvotteluissa tuotannon kanssa ja hänen mahdollinen tuotannollinen ammattitaito. Käsikirjoituksen kos- ketuksena toimii sen tekstisisältö, eli käsikirjoituksen ohjelmarunko. Kosketusten tavoit- teena on tuotannon merkityksenanto niiden sisältämille asioille. Käsikirjoittajan koodeina toimivat hänen kirjoitustyönsä, ja neuvottelu- sekä yhteistyökyky tuotannon kanssa. Käsi- kirjoituksen koodina toimii sen muoto osana tuotantoprosessia. Koodien tavoitteina ovat tuotannon merkitysjärjestelmän saavuttaminen käsikirjoittajan työn ja käsikirjoituksen sisäl- lön avulla.
14 3.2 Merkityksenanto mediassa
Käsikirjoittamisen ja tuottamisen välisen merkityksenannon kokonaisuuden hahmotta- miseksi on tarkasteltava asiaa myös median kulutuksen näkökulmasta, koska valmis ohjelma on tämän yhteyden tulos. Käsikirjoittaminen ja tuottaminen ovat olennaisia osia ohjelman valmistumisessa, jolloin niiden kummankin on täytettävä myös kuluttajien vaatimukset.
Merkityksenantoa voidaan tarkastella muun muassa mediatekstien sisällön ja genren kautta.
Ne kaikki koskettavat ohjelmien käsikirjoittamista, tuottamista ja kulutusta.
John Fiske (2010) ja Stuart Hall (1997/2015) toteavat, että mediatekstit ovat aina ihmisten tuottamia. Puhuttaessa voimme antaa merkeille erilaisia merkityksiä liittämällä niitä eri yh- teyksiin. Näin voidaan konkreettisesti määritellä sanojen merkityssuhteita erilaisilla käytän- teillä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myös media luo merkityksenantoja omien tekstiensä ja visuaalisten esitysten kautta, joita lukijat tai katsojat tulkitsevat omassa kontekstissaan.
Kaikkea merkityksenantoa ei ole sanottu suoraan, vaan käyttäjien on tehtävä tulkintoja eri- laisten symbolien sekä piilomerkitysten avulla. Mediateksteissä esiintyy myös sanaleikkejä ja metaforia ilmaisemassa asioita. Jokainen ihminen tekee merkityksenantoja oman tulkin- tansa mukaan, jolloin mediatekstin ja esitysten sisäänkirjoitetut merkitykset avautuvat ihmi- sille heidän henkilökohtaisen maailmansa kautta. Ihmisten olisi tärkeää osata erottaa media- teksteissä esiintyvät totuudet valheista, jotta asiat eivät vääristyisi. Populaarikulttuurin teks- tejä voidaan värittää kuluttajien huomion saamiseksi. Intertekstuaalisuuden avulla teksteihin voidaan luoda yhteyksiä muihin teksteihin ja maailmaan. Osa mediasta voi olla ladattu ideo- logisilla tai muilla voimakkailla merkityksillä, joilla pyritään vaikuttamaan kohderyhmän käytökseen. Toivottu käytös voi liittyä esimerkiksi ideologiseen toimintaan tai ostopäätök- siin. Mediatekstit ja -esitykset voivat sisältää stereotypioita, joilla pyritään vahvistamaan aiempia merkityksiä. Stereotypioita voidaan myös rikkoa tai muuttaa käänteisiksi, ja näin voidaan luoda asioille uusia merkityksiä. (Fiske 2010, 83–101; Hall 1997/2015, 5–22.) Me- diatekstien sisällöt ja niiden vaikutuksien mietintä koskettavat henkilöinä käsikirjoittajaa, tuottajaa ja tuotantotiimiä, sekä heidän työprosessejaan. He tekevät ohjelmia katsojille ja ovat heistä riippuvaisia, koska ilman katsojia ei tarvitse tehdä ohjelmia.
Nykyisin ohjelmien luominen on genreytynyt, jolloin ohjelmien tekijöiden on otettava ne huomioon omassa työssään. Lähtökohtana on, että käsikirjoittaja kirjoittaa ohjelman tietyn genren mukaisesti ja tuotantotiimi tuottaa sen lajin piirteitä kunnioittaen. Katsojilla on omia
15
odotuksiaan ohjelmien sisällön mukaan, jolloin genren piirteiden noudattaminen on tärkeää.
Chandlerin (1997) ja Gledhillin & Ballin (2013) genreteorioiden mukaan genret voivat vai- kuttaa median kuluttajien kulutustottumuksiin, varsinkin heidän sitouduttua jonkin genren käyttäjiksi. Genret sisältävät tiettyjen koodien sekä piirteiden mukaisia tuotteita, ja ne voivat luoda myös joitakin yleistettäviä piirteitä. Yleistävästä piirteestä esimerkkinä Star Wars - elokuvien (1977–2015) hyvillä jedeillä on vihreät tai siniset (rauhalliset ja harmoniset värit) valomiekat ja pahoilla hahmoilla punaiset (tummat ja aggressiiviset värit) valomiekat. Gen- ret voivat vaikuttaa myös esitysaikoihin, kuten saippuasarjojen aikainen ja jännityssarjojen sekä -elokuvien myöhempi esitysaika. Tuottajat pyrkivät houkuttamaan kuluttajia erilaisten genrejen avulla, jolloin tuotteilla toivotaan olevan lajin mukaisia ideaalikuluttajia. Erilaisilla lajityypeillä halutaan tuottaa kuluttajille mielihyvää sekä nautintoa, jolloin he jatkavat ku- luttamista. (Chandler 1997, 7–13; Gledhill & Ball 2013, 350–356.) Genrejen merkitystä ei voi ohittaa tutkimuksessani, koska lajit vaikuttavat käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen niin dokumentaarisissa kuin fiktiivisissäkin ohjelmissa, esimerkkinä Kilven käsikirjoitustuo- tanto. Genren käsittely tulee tutkimuksessani esiin ainoastaan käsikirjoittamisen ja tuottami- sen kautta, enkä tule tutkimaan sitä omana yksikkönään.
16 4 METODOLOGIAN MONIMUOTOISUUS
Olen valinnut tutkimukseni menetelmäkehykseksi kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuk- sen, koska tutkimustani on mielekkäämpää tehdä laadullisesti kuin määrällisesti. Valitsin tutkimusmenetelmiksi laadullisen tutkimuksen menetelmiä, joiden avulla saan kattavan ai- neiston ja pystyn tekemään syväluotaavan analyysin aineistoihin.
4.1 Laadullinen tutkimus menetelmäkehyksenä
Eskolan & Suorannan (2000) mukaan laadullisessa tutkimuksessa yhdistyvät muun muassa aineistonkeruumenetelmät, aineistoissa olevat tutkittavien näkökulmat, aineiston rajaus, laa- dullinen analyysi ja tutkijan asema tutkimukseen nähden. Aineiston käsittelyyn voi käyttää useita menetelmiä samanaikaisesti ja ne tukevat toisiaan. Käsittelyssä voi olla mukana myös määrällisiä menetelmiä laadullisten menetelmien rinnalla. (Eskola & Suoranta 2000, 13–15.) Tutkimusaineistoni tarkastelun tavoitteena ovat löytää käsikirjoittamisen merkitys tuotanto- prosessille, mutta myös käsikirjoittajan ja tuottajan roolin sekä työprosessien kuvaus. Näiden työroolien ja -prosessien kautta syntyy käsikirjoittamisen merkitys tuotannolle. Tutkimuk- sessani on mukana useita aineistoja ja menetelmiä, joten tavoitteena on saavuttaa analyysissä niiden toisiaan tukeva harmonia.
Kiviniemi (2015) toteaa, että laadullisessa tutkimuksessa aineistoa kerää ja tulkitsee tutkija itse oman näkökulmansa mukaan. Näkökulma ja tulkinta voivat kehittyä tutkimuksen aikana kasvattaen oppimisprosessimaisesti tutkijan tietoisuutta. Näin laadullista tutkimusta voidaan pitää tutkijan tietoisuutta kehittävänä prosessina. Tutkimusprosessin aikana tutkimusase- telma, aineistonkeräys- ja tutkimusmenetelmät voivat muuttua tutkijan päästessä enemmän aineistonsa sisälle. (Kiviniemi 2015, 74.) Tutustuin tutkimuskohteeseeni, tutkimusmenetel- miin ja aiheen aiempaan tutkimukseen jo ennen keskeisaineiston keruuta. Näin sain tarvitta- vaa taustatietoa haastattelurunkojen tekemiseen ja tulevaan tulkintaprosessiin. Aiempaan tutkimukseen ja menetelmiin tutustumisen kautta valitsin tutkimuksessani käytettävät muut aineistot sekä tutkimusmenetelmät. Olen osittain muuttanut ja rajannut tutkimusasetelmaani, tutkimukseeni valitsemiani aineistoja sekä tutkimusmenetelmiä. Tätä voidaan kutsua tutki- jan tietoisuuden kasvamiseksi prosessin aikana. Rajaaminen on tarpeellista, koska näin voi- daan paneutua tutkimuksen ytimeen ja lisätä tutkimuksen uskottavuutta. Tutkittavalla koh-
17
teella on omat käytäntönsä sekä käsitteensä, jotka vaikuttavat lähestymistapojen ja teorioi- den valintaan. (Kiviniemi 2015, 77; 80.) Näistä lähtökohdista aineistojen ja menetelmien valinta muodostaa koko tutkimuksen kattavan prosessin.
Eskola & Suoranta (2000) kertovat, että laadullisessa tutkimuksessa on useita aineistonke- ruumenetelmiä, joita ovat muun muassa haastattelu, havainnointi, etnografia ja valmiit ai- neistot (Eskola & Suoranta 2000, 84–136). Tärkeintä on löytää oman tutkimuksensa kannalta järkevimmät keruumenetelmät, sillä niiden avulla on mahdollista saada relevantein ja katta- vin aineisto. Kiviniemen (2015) mukaan aineistonkeruumenetelmää ei välttämättä valita etu- käteen, vaan se voi muotoutua tutkimusprosessin aikana. Tutkimuksen myötä voi nousta esiin asioita, joita on tarkasteltava lähemmin ja tämä vaikuttaa aineiston hankintaan. (Kivi- niemi 2015, 81.) Oman tutkimukseni keruumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu ja mah- dollisten tarkentavien kysymysten esittäminen sähköpostitse, koska näin saan kerättyä mah- dollisimman kattavan aineiston. Tutkimukseni keskeisaineisto on itseni tuottamaa alkupe- räisaineistoa. Niiden lisäksi olen valinnut tutkimukseeni mukana valmiita aineistoja, eli tois- ten tuottamia sekundääriaineistoja. Toisten tuottamat aineistot toimivat tutkimuskirjallisuu- tena.
Kiviniemi (2015) ja Eskola & Suoranta (2000) toteavat, että laadullisen tutkimuksen ana- lyysivaiheessa aineistoa tutkitaan analyyttisesti luokittelemalla ja järjestelemällä sitä. Syn- teettistä aineiston analyysia on sen yhdistäminen valittuihin teorioihin, aiempaan tutkimuk- seen sekä tutkimusmenetelmiin. Näin aineiston analyysi on sekä analyyttistä että synteet- tistä. Aineiston analyysia tulisi harjoittaa koko tutkimusprosessin ajan helpottamaan lopul- lisen analyysivaiheen työtä, esimerkiksi muistiinpanoja tekemällä. Analyysissä nousevat esiin aineiston keskeiset teemat ja käsitteet, joiden avulla tutkija pystyy valitsemaan aineis- tostaan tutkimuksensa kannalta olennaiset asiat. Analyysiin on useita tapoja, joita ovat muun muassa määrälliset tavat, teemoittelu, tyypittely ja diskurssianalyysi. (Eskola & Suoranta 2000, 159–202; Kiviniemi 2015, 82–84.) Olen tehnyt muistiinpanoja koko tutkimusproses- sini ajan. Käytän tutkimukseni analyysimenetelminä lähilukua ja teemoittelua, joiden avulla hahmotan muun muassa tutkimukseni keskeiset käsitteet sekä haastatteluaineiston tärkeim- mät teemat. Keskeiset käsitteet olen ottanut pääasiassa keskeisaineistosta, joten ne ovat muo- dostuneet tutkittavasta tapauksesta. Keskeisistä käsitteistä ainoastaan merkityksenannon olen ottanut tutkimukseni teoriapohjasta.
18
Eskolan (2015) ja Suorannan (2015) mukaan analyysivaiheessa on päätettävä miten aineisto- tai teorialähtöisesti analyysia tehdään. Vaihtoehtoina voivat olla aineistolähtöisyys, teo- riasidonnaisuus tai teorialähtöisyys. Aineistolähtöisessä analyysissä teoria pyritään muodos- tamaan aineiston kautta. Teoriasidonnaisessa analyysissä teoria on analyysin mukana, mutta se ei ohjaa analyysia ja analyysi ei pohjaudu yksin teoriaan. Teorialähtöisessä analyysissä valittu teoria ohjaa analyysia ja siihen palataan empirian jälkeen. (Eskola 2015, 188–190;
Suoranta 2015, 297.) Oma tutkimukseni on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jolloin teoria on muodostunut aineiston kautta. Aineistossani korostui käsikirjoittamisen merkitys ja asema tuotannossa. Myös käsikirjoittamisen ja tuotannon välinen viestintä sekä asioiden tul- kinta tulivat esille aineistosta. Tämän perusteella valitsin teoriapohjaksi merkityksenannon viestinnän, tulkinnan ja mediatekstien sisältöjen kautta.
Eskola (2015) ja Suoranta (2015) korostavat analyysitavan valintaan vaikuttavan, onko tut- kimuksessa käytössä yksi vai useampi teoria yhdistettynä. Käytännöllisin valinta mahdollis- taa useiden teorioiden käytön, jolloin tutkimuksen lähtökohtana on aineisto- ja ilmiöpohjai- suus. Tällöin aineistoa ja tutkittavaa ilmiötä tai tapausta peilataan valittujen käsitteiden sekä teorioiden kautta. Tämä analyysitapa voi olla sekava, mutta myös toimiva ja palkitseva, sillä tutkittavaa aineistoa sekä ilmiötä voi tarkastella eri näkökulmista. Menetelmää voidaan kut- sua myös tekstiperustaiseksi analyysiksi, joka lähtee liikkeelle aineistosta ja liittää siihen teoriapohjan. (Eskola 2015, 188–190; Suoranta 2015, 297.) Yhdistän tutkimuksessani mer- kityksenannon eri näkökulmia, jolloin siinä yhdistyy useita teorioita. Näin saan näkökulmia aineistoni eri osiin, koska etsin haastateltavien kokemuksista käsikirjoittamisen merkityksen piirteitä tuotantoprosessin sisällä. Tämän lisäksi kuvailen tutkittavaa tapausta aineistojen ja aiemman tutkimuksen avulla. Tulen esittelemään käsikirjoittamisen ja tuottamisen piirteitä myös merkityksenannon analyysin ohessa, koska ilman tapauksen kuvailua on tulkintani mukaan mahdotonta analysoida merkityksenantoa. Analyysini tavoitteena on mahdollisim- man hyvä lopputulos yhdistämällä aineistot, keskeiset käsitteet, tutkimusmenetelmät, ana- lyysin ja teorian.
4.2 Tapaustutkimus
Saarela-Kinnunen ja Eskola (2015) toteavat, että tapaustutkimuksessa on tarkoitus tutkia yhtä tapausta tai yhtenäistä tapausjoukkoa. Pyrkimyksenä on hankkia tutkimuskohteesta
19
mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa. Tämän tutkimusmuodon aineistonkeruussa ja ana- lyysissä voidaan yhdistää useita keruu- ja analyysimuotoja, koska tavoitteena on tutkia il- miötä kuvailevasti sekä monipuolisesti. Tapaustutkimusta voidaan pitää aineistolähtöisenä tutkimuksena, jossa aineiston kautta pyritään rakentamaan yleistävämpää skenaariota. Tut- kimusprosessin sekä tulkinnan näkyvyys ovat olennaisia osia tutkimuksessa, ja se on pää- asiallisesti kokonaisvaltaista valitun ilmiön käsittelyä. Tutkittava tapaus voidaan valita teo- reettisten, käytännön tai satunnaisten intressien, tai vain saatavissa olon kautta. Valintaan voi vaikuttaa esimerkiksi tapauksen tai ilmiön tuttuus. Tutkittavalla tapauksella voi olla myös alatapauksia, joita voidaan tutkia omina yksikköinään tapauksen alla. Tapaus on rajat- tava muusta maailmasta ja sen mahdolliset alatapaukset on tuotava esiin tutkimuksen aikana.
Tutkittavan tapauksen valinnan voi tehdä tyypillisestä ja muihin yhdistettävästä ilmiöstä; tai jostakin rajatapauksen ilmiöstä; tai aivan uudesta ja muille tuntemattomasta tapauksesta.
(Saarela-Kinnunen ja Eskola 2015, 180–184.) Tutkimukseni tapaus on minulle tuttu Marko Kilven ja minun yhteydenpitomme sekä kandidaatintutkimukseni kautta. Tapauksen valin- taan on vaikuttanut tuttuus ja mielenkiinto aihetta kohtaan. Olen rajannut tutkimuskohteeni Kilven av-median käsikirjoittamiseen, joka voidaan jakaa omiksi alatapauksiksi medialajien mukaan. Tapauksen alla omiksi yksiköiksi voidaan nimetä dokumenttielokuvat, elokuva ja tv-sarja. Näin pystyn liittämään erilliset käsikirjoitukset eri medialajien tuotantoihin.
Saarela-Kinnusen ja Eskolan (2015) mukaan tapaustutkimuksessa on pääasiassa tutkittavan tapauksen ja ilmiön ymmärtäminen. Toissijaiseksi piirteeksi tutkimustuloksissa jää yleistä- minen, joka voi olla analyyttistä yleistämistä. Tällä pyritään yleistämään ja laajentamaan käytettyjä teorioita. Yleistäminen on kuitenkin mahdollista, mikäli tapaus on käsitteellistetty ja kuvattu hyvin, sekä eritelty monipuolisesti. Tapaustutkimuksen piirteitä ovat sen vahva teoreettinen pohja, tutkijan osallisuus, useiden metodien käyttö ja rakenteelliset piirteet.
Lähtökohtana on kertoa yksittäisestä tapauksesta tai ilmiöstä tekemällä se tunnetuksi, ja tie- teellisyyden vuoksi on mahdollista pyrkiä myös yleistävään lopputulokseen. Kaiken loppu- tuloksena pohdittavaksi nousee, onko tapaustutkimus menetelmä vai lähestymistapa tehdä tutkimusta. Sen monipuolisessa sekä joustavassa tavassa tehdä tutkimusta teoria ja empiria voivat käydä luovaa vuoropuhelua useita menetelmiä käyttäen. (Saarela-Kinnunen ja Eskola 2015, 185–189.) Tutkimukseni lähtökohtana on käsikirjoittamisen ja tuottamisen ymmärtä- minen prosesseina, sekä niiden keskinäisen merkityssuhteen hahmottaminen. Teen tutki- mukseni aikana myös yleistyksiä, mikäli aineistot ja menetelmät antavat siihen mahdollisuu-
20
den. Olen hahmottanut tapaustutkimuksen tutkimukselliseksi lähestymistavaksi, jonka si- sällä käytetään erilaisia menetelmiä aineiston hankinnassa ja analyysissä. Valitsin sen tut- kielmani mukaan joustavuuden ja monipuolisuuden vuoksi.
4.3 Teemahaastattelu ja keskeisaineisto
Päädyin teemahaastattelun valintaan tutkimustyöni aineistonkeruumuodoksi sen vuoksi, että halusin haastateltavien kertovan haastattelurungon teemoista vapaasti ja ilman strukturoidun haastattelun kysymysmäärää. Olen käyttänyt teemahaastattelua aiemmin työelämässä sekä kandidaatintutkielman aikana, joten se oli minulle tuttu ennestään. Pidän sitä hedelmällisim- pänä aineistojen hankintatapana, koska sen avulla on mahdollista saada haastateltavat kerto- maan asioista monipuolisesti. Halusin tutkimukseeni mukaan useamman henkilön kokemuk- sia käsikirjoittamisen merkityksestä tuotannolle, ja käsikirjoittamisesta sekä tuottamisesta työprosesseina, koska näin sain laajemman kuvauksen tutkimusaiheestani. Tämän vuoksi haastattelin kolmea eri ammattikunnan edustajaa, jotka ovat mukana ohjelman tuottamispro- sessissa ja heidän roolinsa eroavat toisistaan. Haastattelemani henkilöt ovat käsikirjoittaja Marko Kilpi, tuottaja Rimbo Salomaa ja näyttelijä Rosa Salomaa. Esittelen haastattelemani henkilöt tarkemmin liitteessä 2.
Eskola ja Vastamäki (2015) määrittelevät teemahaastattelun eräänlaiseksi keskusteluksi, jossa tutkija johdattelee erilaisten teemojen ja välikysymysten avulla haastateltavaa kerto- maan tutkimuksen kannalta olennaisia asioita. Keskustelussa pyritään strukturoitua haastat- telua vapaampaan tunnelmaan, jolloin haastateltava mahdollisesti kertoo asioista monisanai- semmin ja vapaammin. Haastateltavan kanssa on etukäteen sovittu keskustelussa olevista teemoista, mutta samoja teemoja käytettäessä teemojen järjestys voi vaihdella eri haastatel- tavan kohdalla. Tilanteeseen vaikuttaa myös haastattelupaikka, joka kannattaa valita haasta- teltavan ehdoilla. Haastattelijalle avautuu mahdollisuus tehdä havaintoja, jos haastattelu teh- dään haastateltavan henkilökohtaisessa ympäristössä. (Eskola ja Vastamäki 2015, 27–31.)
Otan tutkimukseeni mukaan Marko Kilvelle vuonna 2014 kandidaatintutkielmaani varten tekemästäni haastattelusta dokumenttielokuvia käsittelevän osan (liite 4). Vuonna 2016 te- kemäni Kilven ja Salomaiden haastattelut olivat keskusteluja, joita ohjailin muutamilla tee- moilla sekä tarkentavilla kysymyksillä. Kilven haastattelut tein Kuopiossa kauppakeskus
21
Matkuksessa päiväaikaan. Salomaiden haastattelut tein Helsingissä Rimbo Salomaan työ- paikalla, tuotantoyhtiö Solar Filmsin toimistolla vappuaattona ja ilman keskeytyksiä. Rimbo ja Rosa Salomaan haastattelujen pääteemat olivat samankaltaiset ja he kertoivat teemoista vuoronperään toisiaan täydentäen. Kaikissa haastattelutilanteissa oli mukanani ulkopuolinen henkilö nauhoittamassa haastatteluja, ja lupa hänen läsnäoloonsa oli kysytty etukäteen. Hä- nen läsnäolonsa ei häirinnyt haastattelutilanteita.
Vuoden 2016 haastattelut olivat vapautuneita ja tunnelmiltaan hyviä, koska kaikki haasta- teltavat olivat minulle ennestään tuttuja. Haastattelutilanteiden alussa oli yleisluontoisempaa keskustelua kuulumisista. Eskola ja Vastamäki (2015) sekä Moilanen ja Räihä (2015) mää- rittelevät haastattelutilannetta seuraavasti. Haastatteluissa voi käyttää esipuhetta, jonka avulla tilannetta rentoutetaan ja synnytetään luottamusta. Keskustelun kulkuun vaikuttaa myös käytetty kieli ja myötäileekö haastattelija haastateltavan puhetta vai ei. Haastattelijan olisi mielekkäämpää sopeutua haastateltavan puhetapaan, mutta kuitenkin häntä arvostavalla tavalla. Kielen ja puhetavan lisäksi olennainen osa teemahaastattelua ovat teemat, joita voi ideoida itse tai etsiä esimerkiksi kirjallisuudesta sekä teoriasta. Teemojen on oltava omaa tutkimusta hyödyttäviä ja haastateltavan kannalta relevantteja. Teemoista kannattaa luoda teemarunko, jonka avulla haastattelutilanne pidetään kasassa. Haastattelun nauhoituksen li- säksi teemarunkoon voi tehdä muistiinpanoja haastattelun aikana. Merkityksiä kartoittavissa haastatteluissa on tärkeää saada mahdollisimman monipuolinen aineisto, koska silloin voi- daan tarkastella myös syntyneitä nyansseja. (Eskola ja Vastamäki 2015, 32–38; Moilanen ja Räihä 2015, 60.)
Tekemissäni haastatteluissa puhe oli vapaata keskustelua tuttujen henkilöiden kesken. Myö- täilin haastateltavien puhetta, koska he tulkintani mukaan ovat työnsä asiantuntijoita. Tee- moja ideoin itse ja aiheen aiemman tutkimuksen avulla. Kilven haastattelu jakautui kolmeen pääteemaan, joiden alla oli tarkentavia kysymyksiä (liite 5). Rimbo ja Rosa Salomaan haas- tattelut jakautuivat kahteen päätemaan, sekä niiden alla oleviin tarkentaviin kysymyksiin (liitteet 6–7). Kilven haastattelussa valotin kirjoittajan näkemystä av-medioiden kirjoittami- seen ja käsikirjoittamisen merkitykseen tuotannolle. Tuottajan haastattelun avulla selvitin hänen työnkuvaansa ja käsikirjoittamisen merkitystä tuotantoprosessille tuottajan näkökul- masta katsottuna. Näyttelijän haastattelulla selvitin käsikirjoittamisen merkitystä näyttelijän työlle. Haastattelin näyttelijän siksi, että käsikirjoituksen kautta muodostuu hänen roolinsa.
Näin hän on olennainen henkilö käsikirjoituksen käsittelyssä tuotannossa.
22
Seuraava toimenpide haastattelujen jälkeen on niiden kirjalliseen muotoon muuttaminen.
Eskola ja Vastamäki (2015) sekä Moilanen ja Räihä (2015) kertovat litteroinnista seuraavaa.
Haastatteluja voi litteroida sana sanalta tai valitsemalla olennaiset osat puhtaaksi kirjoitetta- vaksi. Olennaisten osien löytäminen voi olla vaikeaa, koska etukäteen ei välttämättä tiedä mitä haastattelun osia tutkimuksessa tulee tarvitsemaan. Litteroinnin jälkeen aineistoa voi teemoitella tai tyypitellä, jolloin analyysiin on helppo poimia valmiiksi järjesteltyä aineistoa.
Teemoittelulla pyritään saamaan aineistosta esiin tutkimuksen kannalta tärkeimmät ydin- asiat. (Eskola ja Vastamäki 2015, 42–43; Moilanen ja Räihä 2015, 61.) Litteroin vuoden 2016 haastattelut elokuussa 2016. Kilvelle tekemäni aiempi haastattelu on litteroitu vuonna 2014, jonka dokumentteja koskeva osuus on litteroituna viisi sivua. Kilven vuoden 2016 haastattelusta syntyi litteroitua aineistoa 16 sivua. Salomaiden yhteishaastattelun litteroitu aineisto on noin kahdeksan sivua. Litteroinnin jälkeen tutustuin uudestaan haastattelujen si- sältöihin ja tein tarkentavia kysymyksiä sähköpostitse. Osassa Kilven minulle lähettämistä sähköposteista on vastauksia esittämiini kysymyksiin, ja osassa hänen omatoimista kerron- taansa käsikirjoittamisesta sekä tuottamisesta. Kilven omaehtoisesti lähettämä aineisto voi- daan lukea epäviralliseksi aineistoiksi, jota voidaan kerätä jokapäiväisen kommunikaation yhteydessä (Kiviniemi 2015, 82). Kilpi on ollut tietoinen sähköpostiviestittelymme aikana hänen kirjoittamistaan koskevasta tutkimuksesta, ja sähköpostit ovat käsitelleet pääasiassa tutkimuskohdetta. Keskeisaineistot ovat kokonaisuudessaan Aineistoluettelossa (liite 1).
4.4 Lähiluku ja teemoittelu
Valitsin tutkimukseni analyysitavaksi lähiluvun ja teemoittelun, koska niiden tavoitteena on tekstin ymmärtäminen huolellisen paneutumisen kautta sekä pääkohtien hahmottaminen ai- neistosta. Pöysän (2010) ja McCawn (2013) mukaan lähiluvun lähtökohtana on teksti- analyysi, joka kulttuurintutkimuksessa tarkoittaa itsenäisen tekstin nostamista esiin osana laajempaa tutkimuskokonaisuutta. Lähiluvun piirteitä ovat tekstien useat lukukerrat erilai- silla lukutavoilla, muistiinpanojen kirjoittaminen ja pragmatiikan kehittyminen lukukertojen sekä kirjoittamisen myötä. Kyseessä on hermeneuttinen kehä, jossa lukijan tulkinta kasvaa jokaisen lukukerran jälkeen ja hän pystyy erittelemään käyttämänsä lukutavat. Lähiluku ei kuitenkaan pääty lopulliseen ymmärtämiseen, vaan jää avoimeksi lisätulkinnoille. Useam- man tekstin lähiluku yhtä aikaa voi muodostaa rakenteen, joka tuo paremmin tekstien eri- tyispiirteet esille kuin niiden yksin lukeminen. (Pöysä 2010, 331–341; McCaw 2013, 49–
58.)
23
Tutkimukseni aikana käsittelen useita haastatteluja yhtä aikaa ja teemoittelun avulla nostan keskeisaineistosta esiin olennaiset asiat, muun muassa analyysia viitoittavat pääteemat ala- teemoineen. Olen kuunnellut haastatteluja ja lukenut litteroituja tekstejä useita kertoja, jol- loin aineistot avautuvat minulle yhä paremmin jokaisen kuuntelu- ja lukukerran jälkeen. Kir- joitin muistiinpanoja litteroidun aineiston pohjalta, jolloin hahmotin myös aineistoni päätee- mat selkeämmin. Käsitellessäni haastatteluaineistoja erilaisilla tavoilla, olen löytänyt niistä yhä uusia yksityiskohtia. Löytämäni yksityiskohdat ovat tukeneet ja selventäneet tutkimus- kirjallisuuden pohja-aineistoa tarkastellessani käsikirjoittamista sekä tuottamista ammat- teina, ja käsikirjoittamisen merkitystä tuotannolle. Haastatteluaineistojen tarkastelun avulla olen saanut esiin myös sellaisia yksityiskohtia, joita ei tutkimuskirjallisuudessa kerrottu kä- sikirjoittamisesta ja tuottamisesta.
Pöysä (2010) ja McCaw (2013) toteavat, että lähiluvussa tekstiä voidaan tarkastella sana- ja lausetasolla tai tekstikokonaisuuden tasolla. Sanatason tarkastelu on yksityiskohtaista sano- jen välisten merkityssuhteiden tarkastelua. Lausetason tarkastelussa eroaa teksti- ja puhekie- len lauseiden tarkastelu, jossa tekstilauseet loppuvat pisteisiin mutta puhekieli loppuintonaa- tioon tai puheenvuoron loppumiseen. Lausetason tarkastelu on sidonnaista tekstikokonai- suuteen, jossa mukaan tulevat myös merkitykset. Tekstin kokonaisrakenteen tarkastelussa siirrytään rakenteiden tarkastelun ohessa tulkintaan. Tulkinnassa yhdistyvät teksti ja sen nä- kökulma, joten lähilukua ohjaa jokin teoreettinen näkökulma. Lähiluvun pääasialliset tavoit- teet ovat muun muassa löytää tekstin merkitys ja konteksti, oman toiminnan ymmärtäminen, kannustaa löytämään tekstin tekstuaaliset lähtökohdat ja kielen toiminta, sekä tekstin kriitti- nen lukeminen. (Pöysä 2010, 342–344; McCaw 2013, 58–60.) Käsittelen haastatteluja pää- asiallisesti lause ja kokonaisrakenne painotteisesti. Lausetasolla tarkastelen haastateltavien kertomia yksittäisiä asioita, jolloin saan esiin käsikirjoittamisen ja tuottamisen yksityiskoh- tia niin ammatteina kuin merkityksenannon tasollakin. Kokonaisrakennetta käsitellessäni lii- tän lausetason yksittäiset asiat käsikirjoittamisen sekä tuottamisen kokonaisuuteen. Näin saan haastatteluista enemmän irti ja hahmotan keskeiset teemat paremmin. Tämä vaikuttaa tulkintaani käsikirjoituksen merkityksestä tuotannolle. Tällä tavoin pystyn paremmin hah- mottamaan myös käsikirjoittamisen ja tuottamisen ammatteina, jotka ovat merkityksenan- non taustatekijöitä.
Teemoittelun avulla etsin keskeisaineistoni sisältöä tarkastelemalla sen keskeiset aiheet ja tutkimusta valaisevia teemat. Eskolan & Suorannan (2000) mukaan teemoitteluun liittyvät
