Koolonkarsinooma

(1)

oireet, diagnostiikka, levinneisyysluokitus ja hoito

Laura Pekkarinen

Tutkielma

Lääketieteen koulutusohjelma

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Lääketieteen laitos / lääketiede

joulukuu 2018

(2)

Lääketieteen koulutusohjelma

PEKKARINEN, LAURA: Koolonkarsinooma Opinnäytetutkielma, 29 sivua,

Tutkielman ohjaajat: professori Tuomo Rantanen, professori Matti Eskelinen Joulukuu 2018

Kolorektaalisyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa. Sen yleisin hoitomuoto on syö- vän kirurginen poisto. Hyvän kirurgisen hoidon laatukriteereitä ovat vähäiset komplikaat iot ja mahdollisimman hyvä pitkäaikaisselviytyvyys. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on perustettu Laaseri -rekisteri hoidon laaduntarkkailuun. Työ perustuu yhteensä 476:n 1.1.2011 - 31.12.2014 Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) leikatun kolorektaa- lisyöpäpotilaan tietojen laittamiseen Laaseri-rekisteriin. Tuloksista voidaan huomata, että KYS:ssa tehdään hieman enemmän avoleikkauksia kuin laparoskooppisia leikkauksia. Pal- liatiivisissa ja päivystysleikkauksissa suosituin menetelmä oli avoleikkaus, kun taas elektii- visissä ja kuratiivisissa leikkauksissa käytettiin eniten laparoskopiaa. Kun verrattiin avoleikkausta ja laparoskopiaa huomattiin, että laparoskooppisessa leikkauksessa sairaalassaolo aja n keskiarvo on 6,8 vrk ja mediaani 5 vrk, kun taas avoleikkauksessa keskiarvo on 10,3 vrk ja mediaani 8 vrk. Lisäksi havaittiin, että elektiivisissä, kuratiivisissa laparoskooppisissa leikkauksissa normaalisti toipuneiden potilaiden osuus (86,2 %) oli merkittävästi suurempi kuin avoleikkauksissa vastaava osuus (76,1%). Samanlaisia tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa. Tehtyjen tutkimuksien ja omien havaintojen perusteella Kuopion yliopistollis essa sairaalassa voisi laparoskooppisia leikkauksia tehdä nykyistä useammalle potilaalle. Tähän suuntaan ollaan tutkimusajankohdan jälkeen mentykin. Nykyään lähes kaikki kolorektaa- lisyöpäpotilaat leikataan joko robottiavusteisesti tai laparoskooppisesti. Robottileikkauk s ia on tehty jo lähes 200 potilaalle.

(3)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences

School of Medicine Medicine

PEKKARINEN LAURA: Coloncarsinoma Thesis, 29 pages

Tutors: Tuomo Rantanen, professor, Matti Eskelinen, professor December 2018

Colorectal cancer is the third most common cancer in Finland. Surgical removal of the cancer is the most common treatment. Quality criteria for good surgical treatment are as follows : few complications and as good long-term survival as possible. To monitor the quality of treatment, the database Laaseri has been established in Kuopio University Hospital. This work is based on the data of 476 colorectal cancer patients treated in Kuopio Univers it y Hospital (KUH) in 1.1.2011 – 31.12.2014 that were stored in Laaseri database. The results show that KUH performs slightly more open surgery operations than laparoscopic surgery operations. In both palliative and emergency operations, open surgery was the most common procedure, while in elective and curative treatment laparoscopic surgery was the main op- tion. The comparison of open surgery and laparoscopic surgery revealed that in laparoscopic surgery, the hospital time mean and median are 6,8 days and 5 days, respectively, whereas in open surgery the hospital time mean and median were 10,3 days and 8 days, respectively.

In addition, the proportion of patients with normal recovery in elective, curative treatment was found to be significantly higher in laparoscopic surgery (86,2%) compared to open surgery (76,1%). Similar results have been found in other studies, as well. Based on literat ure review and the results of this work, laparoscopic surgery could be performed more often than what it is currently performed in Kuopio University Hospital. Since the time of data acqui- sition for this study, this is actually the current trend in the hospital. At present, almost all colorectal cancer patients are treated with either robotic or laparoscopic surgery. Robotic surgery has been performed to nearly 200 patients already.

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDAN TO ... 5

2 TEORETTINEN TAUSTA ... 6

2.1 Oireet... 6

2.2 Diagnostiikka ... 9

2.2.2 Laboratoriotutkimukset ... 9

2.2.3. Levinneisyystutkimukset ... 10

2.3 Levinneisyysluokitus ... 10

2.4 Hoito... 12

2.4.1 Leikkaushoito ... 12

2.4.2 Liitännäishoito ... 16

2.4.3. Levinneen syövän hoito... 17

3 AINEISTO JA MENETELMÄT ...19

4 TULOKSET...20

5 POHDINTA ...26

LÄHTEET ...28

(5)

1 JOHDANTO

Kolorektaalisyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa. Sen tyypillisimpiä oireita ovat vatsakipu, vatsan turvotus, ummetus, ripuli, anemia ja veriulosteet. Diagnoosi perustuu kasvaimen toteamiseen tähystyksen (kolonoskopia), tavallisesti kolonoskopian, avulla. Syövän levinneisyyden selvittämiseksi tehdään vartalon varjoainetehosteinen tietokonetomogra f ia.

Laboratoriotutkimuksista ei diagnostiikassa ole apua. Yleisin hoitomuoto on syövän kirurginen poisto. Hyvän kirurgisen hoidon laatukriteereitä ovat vähäiset komplikaatiot ja mahdollisimman hyvä pitkäaikaisselviytyvyys. Kirurgisen hoidon laaduntarkkailu voidaan to- teuttaa erilaisia rekistereitä ylläpitämällä. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on perustettu Laaseri -rekisteri tämän asian hoitamiseksi.

Työ perustuu yhteensä 476:n 1.1.2011 - 31.12.2014 Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) leikatun kolorektaalisyöpäpotilaan tietojen laittamiseen Laaseri-rekisteriin. Tavoit- teena on perustaa kolorektaalisyövän kirurgisen hoidon laaturekisteri KYS:aan. Hypoteesina on hoidon laadun parantuminen tiedon ja sen analyysin määrän kasvaessa. Odotettu tieteel- linen merkitys suurelle tiedeyhteisölle on vähäinen jo olemassa olevan tiedon pojalta, mutta sairaalalle siitä on hyötyä tavoiteltaessa tehokasta ja laadukasta hoitoa.

Oma kirjallisuuskatsaukseni käsittelee koolonkarsinooman oireita, diagnostiikkaa, levinne i- syysluokitusta ja hoitoa.

(6)

2 TEORETTINEN TAUSTA

2.1 Oireet

Paksusuolisyöpäpotilas on tavallisesti 60-80-vuotias, mutta alle 50-vuotiailla suomalais il la todetaan yli sata paksusuolisyöpää vuosittain. Paksusuolisyöpä on kolmanneksi yleis in syöpä Suomessa ja sen yleisyyden vuoksi se on muistettava vatsavaivojen vuoksi lääkärin vastaanotolle tulleita potilaita tutkittaessa. Miehillä kolorektaalisyöpää yleisempi syöpä on eturauhassyöpä ja naisilla rintasyöpä (Lepistö ym. 2017).

Tyypillisimpiä koolonkarsinooman oireita ovat vatsakipu, vatsan turvotus, ummetus, ripuli, anemia ja veriulosteet. Koska ihmisen oikeanpuoleinen paksusuoli on vasenta leveämpi, kasvain voi huomaamattomasti vuotaa verta ja potilas anemisoitua. Tämän vuoksi oikean puolen kasvainten oireina on väsymystä, hengenahdistusoireita ja joskus myös angina pectoris -oireiden pahenemista (Scheinin 2018). Tukosoireet ilmenevät usein vasta, kun kasvain on jo käsin tunnusteltavissa (palpaatio) (Lepistö ym. 2017). Oikeanpuolen kasvaimissa potilaan ulosteet ovat verisiä tai mustia. Vasemmanpuole inen paksusuoli on kapeampi, jonka vuoksi suolitukokisa esiintyy enemmän kuin oikeanpuolen kasvaimissa. Tyypillisiä oireita vasem- manpuoleisessa kasvaimessa ovat vatsan turvotus, ulostamisvaikeus ja ummetus. Joskus potilaalla voi esiintyä ripulia. Tämän puolen kasvaimissa ulosteet ovat verisiä (Scheinin 2018).

Tukokset voivat tuntua paineen tunteena vatsan yläosassa (Lepistö ym. 2017).

Koolonkarsinooman oireet alkavat yleensä vähitellen ja alussa oireet vaihtelevat. Potilaalla on voinut olla samoja oireita jo aiemminkin ja hän on seurannut oireitaan pitkäänkin ennen lääkärin vastaanotolle tulemista. Jos potilaalla on palpoituva kasvain, vatsakipua tai tu- kosoire, se on usein merkki pitkälle edenneestä koolonkarsinoomasta (Lepistö ym. 2017, Scheinin 2018).

Bedir ym. (2016) tutkimuksen mukaan sairaalaan ottoon johtavien oireiden yleisyys vaihte li merkittävästi kasvaimen sijainnin, TNM-luokituksen ja histologisen luokituksen mukaan.

Jos potilaalla oli veriulosteita, kuolleisuus oli 13,6-kertainen ja suolistoverenvuodoissa 4,08- kertainen. Kuvassa 1 ja 2 havaitaan, että ummetus ja vatsakipu olivat kaksi yleisintä ensim- mäisenä ilmaantuvaa oiretta ja ne pysyivät myös dominoivimpina oireina diagnoosiin asti.

(7)

KUVA 1. Koolonkarsinoomapotilaan ensimmäisenä ilmaantuvan oireen yleisyys prosentteina. Mukailtu Bedir ym. (2016) tutkimuksesta.

KUVA 2. Koolonkarsinoomapotilaan hallitsevimman oireen osuus prosentteina. Mukailt u Bedir ym. (2016) tutkimuksesta.

Koolonkarsinooma potilailla tyypillisin oire Bedirin ym. (2016) tutkimuksessa oli suolen toiminnan muutos (kuva 3).

0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0

Ummetus Vatsakipu Suolen toiminnan muutos Ruokahalun menetys Pahoinvointi / oksentelu Veriuloste Suolistoverenvuoto Laihtuminen

POTILAITA (%)

Ensimmäinen oire

0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0

Ummetus Vatsakipu Veriuloste Suolistoverenvuoto Suolen toiminnan muutos Ruokahalun menetys Pahoinvointi / oksentelu Laihtuminen

POTILAITA (%)

Hallitsevin oire

(8)

KUVA 3. Koolonkarsinoomapotilaiden tyypillisimmät oireet. Mukailtu Bedir ym. (2016) tutkimuksesta.

Taulukosta 1 havaitaan, että puolet potilaista oli saanut diagnoosin 3 kuukauden kuluessa oireiden alkamisesta. Kuitenkin lähes 17 prosenttia potilaista sai diagnoosin vasta yli vuosi ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta.

TAULUKKO 1. Aika ensimmäisen oireen ilmaantumisesta diagnoosiin. Bedir ym (2016)

Aika ensimmäisen oireen ilmaantumisesta diagnoosiin Potilaiden osuus (%)

1 - 30 päivää 29,5

31 - 90 päivää 19,7

91 - 180 päivää 13,6

181 - 365 päivää 20,5

1 - 3 vuotta 11,4

> 3 vuotta 5,3

0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0

Suolen toiminnan muutos Ruokahalun menetys Laihtuminen Ummetus Vatsakipu Pahoinvointi Suolistoverenvuoto Oksentelu Ripuli Veriuloste

POTILAITA (%)

Oire esiintynyt ainakin kerran

(9)

2.2 Diagnostiikka

2.2.1 Diagnostiset tutkimukset

Koolonkarsinooman diagnoosi perustuu kasvaimen toteamiseen tähystyksen avulla (Lepistö ym. 2017). Yleisin tähystystutkimus on kolonoskopia. Syynä tähän on, että kolonoskopia lla havaitaan pienetkin kasvaimet ja toimenpiteen yhteydessä voidaan ottaa myös biopsianäyt- teitä suolesta. Koska 3 prosentilla potilaista on kasvaimia usealla suolen alueella, olisi paksusuoli pyrittävä tähystämään koko matkalta. Jos tämä ei esimerkiksi tukoksen takia ole mahdollista, niin tällöin tukoksen proksimaalisen osan tähystys voidaan tehdä vasta leikkauksen jälkeen. (Österlund ym. 2009). Sen lisäksi, että kolonoskopialla selvitetään kasvaimen tarkka sijainti ja otetaan koepaloja, niin arvioidaan myös suolen tukkeutumisen riskiä.

Koska laparoskopiaa käytetään yhä useammin avoleikkauksen sijaan, voidaan pienten kasvainten ja polyyppien kohdat merkata suolen seinämään ruiskutettavalla merkkiaineella kolonoskopian yhteydessä (Scheinin 2018). TT-kolografiaa käytetään tavanomaista tähystystä täydentävänä tai erityistilanteissa vaihtoehtoisena tutkimusmenetelmänä (Virtanen ja Lantto 2014).

2.2.2 Laboratoriotutkimukset

Osa koolonkarsinoomista löytyy, kun tutkitaan potilaan anemian syitä tähystystutkim uk- sella. Laboratoriotutkimuksilla ei kuitenkaan voida suoraan diagnosoida koolonkarsinoo maa (Lepistö ym. 2017). Ulosteen veritesteillä seulotaan vain oireetonta väestöä. Jos ulosteen veritestin tulos on positiivinen, potilaalle on tehtävä kolonoskopia (Klintrup 2018). Verites- tien herkkyys syövässä on 50–80 % ja tulos on epäspesifinen (Lepistö ym. 2017). Vuosina 2004-2016 Suomessa toteutettiin suolistosyövän seulonta, johon kutsuttiin puolet 60–69- vuotiaista. Heille tehtiin ulosteen veritesti 2 v:n välein. Seulonta alkaa uudelleen vuonna 2019 alkuun vapaaehtoisissa kunnissa ja laajenee myöhemmin valtakunna lliseksi ohjelmaks i (Klintrup 2018).

Seerumin karsinoembryonaalisen antigeenin (CEA) pitoisuutta käytetään koolonkarsinoomapotilaan seurannassa radikaalin leikkauksen jälkeen. Siitäkään ei ole hyötyä varhais- diagostiikassa, sille sen pitoisuus suurenee vain kolmanneksella potilaista. Suurempi pitoisuus viittaa levinneeseen kasvaimeen. CEA muuttuu normaaliksi kuukauden kuluttua leikkauksesta ja sen pitoisuuden uusi suureneminen on merkki kasvaimen uusiutumisesta. Jos

(10)

potilaan syöpä uusiutuu, niin CEA:n pitoisuus suurenee 60–80 % potilaista riippuma tta CEA:n pitoisuudesta ennen leikkausta. Pitoisuuden suureneminen voidaan havaita noin 6–

12 kuukautta ennen kliinisiä oireita (Lepistö ym. 2017, Scheinin 2018).

2.2.3. Levinneisyystutkimukset

Syövän levinneisyyden selvittämiseksi tehdään vartalon varjoainetehosteinen tietokonetomografia (TT). Sillä nähdään muissa elimissä sijaitsevat metastaasit. TT:lla saatetaan havaita kasvaimen paikallinen invaasio vieruselimeen tai vatsaontelon seinämään. Magneettitutk i- mus on usein TT-tutkimusta tarkempi ja sitä voidaan käyttää, jos TT:ssa löydös jää epäsel- väksi. Tarvittaessa voidaan ottaa paksuneulabiopsia kaikukuvaus- tai TT-ohjauksessa (Le- pistö ym. 2017, Österlund ym. 2009).

2.3 Levinneisyysluokitus

Koolonkarsinooma leviää tavallisesti joko suoran paikallisen invaasio n kautta, imute ide n kautta, laskimoteiden kautta tyypillisimin maksaan tai keuhkoihin tai suolen seroosan läpi vatsaonteloon. Syöpä voi myös implantoitua irtoavien kasvainsolujen välityksellä suolen luumeniin. Yleisin leviämistapa on suora paikallinen invaasio, jolloin etäpesäkkeet ovat suoliliepeen imusolmukkeissa. Kaukoetäpesäkkeitä löytyy eniten maksasta tai keuhkoista, mutta muita syöpä metastasoi myös munasarjoihin, aivoihin ja luustoon (Lepistö ym. 2017).

Koolonkarsinooman ennusteeseen vaikuttavat useat eri tekijät. Eniten ennusteeseen vaikuttaa kuitenkin kasvaimen levinneisyys diagnoosihetkellä (Koskensalo 2018). Nykyisin käy- tetään TNM-luokitusta, joka on käytössä olevista levinneisyysluokituksista tarkin. T tarkoit- taa kasvaimen invaasiosyvyyttä, N kuvaa suoliliepeen imusolmuke-etäpesäkkeiden määrää ja M kaukometastasointia. Taulukossa 2 nähdään tarkka TNM luokitus. TNM-luokitukse n rinnalla käytetään joskus vielä Dukesin luokitusta. Levinneisyyden lisäksi potilaan ennusteeseen vaikuttaa kasvaimen erilaistumisaste sekä eräät muut morfologiset tekijät. Taulu- kossa 3 nähdään kolorektaalisyövän levinneisyyden vaikutus potilaan 5-vuotisennusteesee n.

(Klintrup 2018).

(11)

TAULUKKO 2 Paksusuolen syövän TNM-luokitus (UICC 2017)

T Primaarikasvain

TX Primaarikasvainta ei voida luokitella T0 Ei primaarikasvainta

Tis Carsimona in situ; intraepiteliaalinen tai invaasio lamina propriaan T1 Kasvain invasoi submukoosaan

T2 Kasvain invasoi muscularis propriaan

T3 Kasvain invasoi subseroosaan tai perikoliseen tai perirekataaliseen kudok- seen

T4a Kasvain läpäisee viskeraalisenperitoneumin

T4a Kasvain invasoi ympäröiviin elimiin tai rakenteiiin

N Paikalliset imusolmukkeet

N0 Ei etäpesäkkeitä imusolmukkeissa

N1 Etäpesäke 1-3 paikallisessa imusolmukkeessa N1a Etäpesäke 1 paikallisessa imusolmukkeessa N1b Etäpesäke 2-3 paikallisessa imusolmukkeessa N1c Satelliittietäpesäke

N2 Etäpesäke yli 4 paikallisessa imusolmukkeessa N2a Etäpesäke 4-6 paikallisessa imusolmukkeessa

N2b Etäpesäke vähintään 7 paikallisessa imusolmukkeessa

M Kaukoetäpesäkkeet

M0 Ei kaukoetäpesäkkeitä

M1 Kaukoetäpesäkkeitä todettavissa

M1a Kaukoetäpesäkkeitä yhdessä elimessä tai yhdellä ei-paikallisella imusolmukealueella

M1b Kaukoetäpesäkkeitä enemmän kuin yhdessä elimessä tai yhdellä ei-paikallisella imusolmukealueella

M1c Peritoneaaliset etäpesäkkeet

(12)

TAULUKKO 3 Kasvaimen levinneisyyden vaikutus kolorektaalisyövän ennusteeseen (Klintrup 2018).

2.4 Hoito

2.4.1 Leikkaushoito

Koolonkarsinooman ensisijainen hoitomuoto on primaarikasvaimen poistoleikkaus kirurgi- sesti (Lepistö ym. 2017).

Kasvain pyritään poistamaan riittävällä tervekudosmarginaalilla niin, että poistetaan kas- vainta sisältävä suolenosa suoliliepeineen sekä sitä ympäröivät alueen kalvot, verisuo net, imutiet ja imusolmukkeet mahdollisimman tyvestä (Scheinin 2018). Jos kasvain infiltroi vatsaontelon seinämään tai vieruselimeen, alue pitää poistaa yhtenä blokkina, jotta voidaan es- tää syövän paikallinen uusiminen. Koska suolensuuntainen imunestekierto rajoittuu noin 2 cm:n matkalle, käytetään leikkauksessa suolensuuntaisena tervekudosmarginaalina viittä senttimetriä (Lepistö ym. 2017). Koolonin imunestekierto seuraa suurimmaksi osaksi veri- suonitusta. Suolen seinämää lähellä sijaitsevat epikoliset imusolmukkeet, joista kierto kulkee parakolisiin imusolmukkeisiin. Sen jälkeen ovat intermediaariset imusolmukkeet ja lo- pulta kierto kulkee verisuonten päärunkojen tyvessä oleviin imusolmukkeisiin (Hitune n 2017). Imunesteen mukana syöpäsolut kulkevat suolen lähellä sijaitseviin imusolmukkeis i in imunestekierron mukaisesti. Koska imunestekierto seuraa valtimorunkoja, joudutaan myös

(13)

ne poistamaan leikkauksen yhteydessä. Poistettavan suolen osan kokoon vaikuttaa siis myös verisuonituksen kulku eikä vain kasvaimen sijainti ja koko (Lepistö ym. 2017). Kuvassa 4 nähdään tyypilliset imusolmukemetastaasien paikat ja metastaasien prosentuaalinen määrä alueittain niistä kasvaimista, jotka ovat metastasoineet imusolmukkeisiin (Österlund ym.

2009).

KUVA 4. Paksusuolen syövän imusolmukemetastaasien esiintyvyys suoliliepeessä kasvaimen sijainnin perusteella. AMS = arteria mesenterica superior, AMI = a. mesenterica infe- rior, AIC = a. ileocolica, ACM = a. colica media. Österlund P ym. (2009)

Jos kasvain on umpisuolen, nousevan koolonin tai poikittaisen koolonin alueella tehdään tyypillisimmin oikeanpuoleinen hemikolektomia. Vasemmanpuoleinen hemikolekto m ia tehdään, kun kasvain sijaitsee laskevassa koolonissa tai sigmasuolessa. Kuvaan 5 on piirretty poistettavan suolen ja sen ympärillä olevan alueen laajuus kasvaimen sijainnista riippuen (Österlund ym. 2009). Jos potilas on iältään nuori, niin tällöin voidaan tehdä subtotaali kolektomia. Tämä helpottaa syövän seurantaa. Jos taas potilas on huonokuntoinen, niin tällöin poistetaan pienempi suolen osa (Scheinin 2018). Haavaista koliittia sairastaville tai FAP potilaille tehdään tavallisesti peräaukon säästävä proktokolektomia yhdistettynä ileumsäil iöö n ja ileoanaalianastomoosiin. HNPCC-potilaille tehdään subtotaali kolektomia yhdistett ynä ileosigmoideostomiaan tai ileorektostomiaan (Österlund ym. 2009).

(14)

KUVA 5. Paksusuolen syövän tyyppileikkaukset kasvaimen sijainnin perusteella. Oikean- puoleinen (A) ja vasemmanpuoleinen (B) hemikolektomia. Österlund P ym. (2009)

Koolonkarsinooma joudutaan leikkaamaan päivystysleikkauksena, jos kasvaimen takia suoli puhkeaa tai aiheutuu täydellinen tukos. Jos kasvain sijaitsee nousevassa tai poikittais essa koolonissa, voidaan tehdä oikeanpuoleinen hemikolektomia sekä suora liitos ileumin ja koolonin välille. Hartmannin leikkaus täytyy yleensä tehdä, jos kasvain sijaitsee laskevassa koolonissa tai sigmasuolessa. Hartmannin leikkauksessa poistetaan kasvainalue, tehdään proksimaalisen suolen pääteavanne ja suljetaan peräsuolen tynkä. Myöhemmin voidaan tehdä uusi leikkaus, jossa liitetään peräsuolen tynkä ja koolon uudestaan toisiinsa. Jos suoli on pahoin vaurioitunut eikä sitä voida säästää, joudutaan tekemään subtotaali kolektomia ja ileorektostomia. Tilanteessa, jossa suoli on puhjennut, tehtävä leikkaus valitaan vatsakal- vontulehduksen asteen perusteella. Jos kyseessä on laaja-alainen, märkäinen tai fekaaliper i- toniitti tehdään väliaikeinen pääteavanne, koska suolisaumaa ei tulehduksen vuoksi voida tehdä. Paikallisessa vatsakalvontulehduksessa sen sijaan voidaan tehdä suolisauma ja suo- jaava lenkkiavanne (Scheinin 2018, Österlund ym. 2009). Biondi ym (2005) selvittivät, että leikkauksenjälkeinen kuolevuus 3 vuoden kuluttua leikkauksesta oli tilastollises ti merkittä- västi suurempi päivystysleikkauksissa kuin elektiivisissä.

(15)

Koolonkarsinoomaleikkaukset voidaan tehdä avoleikkauksina, laparoskooppisesti tai robottiavusteisesti. Hybridileikkauksessa yhdistetään kaksi edellä mainittua tapaa. Suurin osa kasvaimista voidaan poistaa laparoskooppisesti. Kasvaimen koko tai laaja levinneisyys saattaa rajoittaa laparoskopian käyttöä tai kasvain voidaan joutua poistamaan hybridileikkauksella.

Useissa eri tutkimuksissa on vertailtu leikkaustekniikoiden eroja. Potilaan 5-vuotisennus- teessa ei ole tutkimuksissa havaittu olevan eroa avoleikkauksen ja laparoskopian välillä. La- paroskooppisesti suoritetuissa toimenpiteissä on useita etuja. Potilaiden sairaalassaolo a ika on lyhyempi ja sairastavuus pienempi ja parempi elämänlaatu parempi leikkauksen jälkeen avokirurgiaan verrattuna. Lisäksi laparoskooppisten toimenpiteiden jälkeen esiintyy vähem- män verenvuotoja, haavaongelmia, kipulääkkeiden tarvetta, hengitysvaikeutta ja suolila maa.

Arpityriä esiintyy molempien leikkausten jälkeen, mutta laparoskopian jälkeen ilmaant uvat ovat yleensä pienempiä ja siksi helpommin korjattavissa (Lepistö ym. 2017, Scheinin 2018).

T4-luokan koolonkarsinoomaa aiemmin on pidetty ehdottomana vasta-aiheena laparoskoop- piselle leikkaustekniikalle. Bellio ym (2017) kuitenkin toteavat, että vuosina 2004 – 2015 tehtyjen T4-kolonkarsinoomaleikkausten perusteella leikkaustekniikan valinnalla ei ole merkittäviä eroja leikkauksen tuloksissa, mutta sen sijaan operaatioiden jälkeisten komplikaatioiden määrä on merkittävästi alempi laparoskopialla kuin avoleikkauksella. Saman tu- loksen on saanut myös Liu ym. (2018). He tutkivat vuosina 2003 – 2018 julkaistuja tutkimuksia, joissa verrattiin laparoskooppisten ja avoleikkausten onkologisia tuloksia T4-kolon- karsinoomassa. Laparoskooppinen leikkaus oli turvallinen ja hyödyllinen T4-kolonkarsi- noomassa. Onkologiset tulokset avoleikkaukseen verrattuna olivat samanlaiset, mutta laparoskooppisessa leikkauksessa oli vähemmän leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita. Feliciot t i ym. (2002) vertasivat myös kuratiivisten laparoskooppisten ja avoleikkausten välistä eroa eri asteen koolonkarsinoomaa sairastavilla potilailla. Vertailussa tutkittiin syövän uusiut u- mista, metastasoitumista ja eloonjäämistä kullekin eri syövän vaiheelle. Missään vertailussa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa laparoskopian ja avoleikkauksen välillä.

Robottikirurgian etuna on kolmiulotteinen kirurginen näkymä, vakaus ja seitsemän eri tason robottikättä. Haittoina on huonompi kosketustuntuma, ylimääräinen aika mikä kuluu robot- tikärryn telakoimiseen ja korkeat kustannukset. Robottikirurgian tulokset ovat joko yhtä hy- viä tai hieman huonompia kuin laparoskooppisen leikkauksen. Tämän vuoksi sen käyttö on vielä hieman kiistanalaista. Perinteiseen kirurgiaan verrattuna robottikirurgia on kuitenkin hyödyllinen ja turvallinen vaihtoehto. Tämän menetelmän validoimiseksi tarvitaan kuitenkin

(16)

vielä suuren mittakaavan kliinisiä tutkimuksia (Park ja Baik 2016). Kang ym. (2016) vertasivat avoleikkausta, laparoskopiaa ja robottileikkausta oikeanpuoleisen koolonkarsinoo ma n hoidossa vuosina 2007-2011. 96 potilaasta 33 potilaalle tehtiin avoleikkaus, 43 potilaalle laparoskopia ja 20 potilaalle robottileikkaus. Tässä tutkimuksessa todettiin, että leikkausa ika oli merkittävästi pidempi robottileikkauksessa ja laparoskooppisessa leikkauksessa kuin avoleikkauksessa. Sen sijaan leikkauksesta toipuminen oli nopeampaa ja sairaalassaolo a ika lyhyempi robottileikkauksen ja laparoskopian jälkeen verrattuna avoleikkaukseen. Robotti- leikkauksen kustannukset sekä sairaalalle että potilaalle olivat selkeästi korkeammat kuin muissa tekniikoissa. Onkologiset tulokset olivat samanlaisia kaikissa menetelmässä. Robot- tileikkauksessa ei saatu merkittävää hyötyä laparoskopiaan verrattuna, joten oikeanpuole i- sen hemikolektomian suhteen robottikirurgian käyttö ei Kangin tutkimusryhmän mukaan ole perusteltua sen korkeiden kustannusten takia.

2.4.2 Liitännäishoito

Koolonkarsonaaman solunsalpaajahoidon tarkoitus on tuhota leikkauksen jälkeen jäänyt mikroskooppinen tauti. Liitäinnäishoidon avulla tavoitellaan pysyvää paranemista tai ainakin yritetään siirtää taudin uusiutumista. Pinnallisissa, asteen I syövissä, potilaan 5-vuoti- sennuste on hyvä eikä liitännäishoitoa tarvita. Sen sijaan liitäinnäishoitoa käytetään asteen II taudeissa, jos siinä on ennustetta huonontavia tekijöitä esimerkiksi kookas kasvain, kasvaimen huono erilaistuminen, suolitukos, perforaatio, veri- tai imusuoni-invaasio tai potilas on hyvin nuori. Tutkimuksissa on todettu, että yleisesti asteen II taudeissa liitännäishoido sta ei ole 5-vuotisennusteeseen suurta hyötyä ja sen vuoksi sitä käytetään vain edellä luotellun kaltaisissa taudeissa. Selkein hyöty liitännäishoidoilla on asteen III syövissä eli niissä, joissa on imusolmukemetastaasit, muttei kaukometastaaseja. THL:n Hoitoonpääsyn seuranta syö- vän hoidossa -raportin mukaan liitännäishoito pitää aloittaa kuuden viikon kuluttua leikkauksessa. Kuitenkin useiden tutkimusten mukaan potilaiden ennuste ei heikkene, jos hoito aloitetaan kahdeksan viikon kuluttua leikkauksesta. Sen sijaan hoidolla ei ole yhtä selkeää hyötyä, jos leikkauksesta on ehtinyt kulua yli kolme kuukautta ennen hoidon aloitusta. Lii- tännäishoito kestää tavallisesti puoli vuotta (Lepistö ym. 2017, Scheinin 2018).

Solunsalpaajana käytetään yleensä 5-fluorourasiilia, joka yhdistetään biomoduloivaan leu- kovoriiniin eli kalsiumfolinaattiin. Tutkimusten mukaan hoito vähentää uusiutumista 30–41

% ja kuolleisuutta 22–34 %. Toisena vaihtoehtona voidaan käyttää suun kautta otettavaa 5- fluorourasiili-pohjaista kapesitabiinia, jonka teho on osoitettu tutkimuksissa vähintään yhtä

(17)

hyväksi ja haittavaikutukset vähäisemmiksi. Suuremman uusiutumisriskin potilaille voidaan käyttää fluoropyrimidiini-oksaliplatiiniyhdistelmähoitoa. Ne potilaat, joilla oli N2- tauti, hyötyivät selkeästi oksaliplatiinipohjaisesta hoidosta verrattuna fluoropyrimidiiniho i- toon. Kymmenen vuoden jälkeen oksaliplatiinihoidolla elossa oli 59,5 % potilaista, kun taas fluoropyrimidiinihoitoa saaneista elossa oli 46,6% potilaista. Asteen II syövissä ja iäkkäiden potilaiden kohdalla oksaliptiinnihoidosta ei ole lisähyötyä verrattuna fluoropyrimidiiniho i- toon. Oksaliplatiini aiheuttaa potilaalle hoidon jälkeen muutaman päivän kestäviä kylmän aiheuttamia kipu- ja puutumistuntemuksia. Muutaman kuukauden hoidon jälkeen alkaa esiintyä pysyvämpää perifeeristä neuropatiaa, jolloin oksaliplatiini joudutaan lopettamaan ja hoitoa jatketaan ainoastaan fluoropyrimidiinillä. Neuropatia oireet saattavat hankalo it ua muutaman kuukauden ajan hoidon päättymisen jälkeen. Tämän jälkeen ne hiljalleen häviä- vät, mutta osalle potilaista jää pysyvä neuropatia (Lepistö ym. 2017, Scheinin 2018).

2.4.3. Levinneen syövän hoito

Taudin toteamisvaiheessa viidesosalla potilaista on etäpesäkkeitä. Jos syöpä uusiutuu, todetaan etäpesäkkeet useimmiten kolmen vuoden kuluessa primaarikasvaimen hoidon jälkeen (Österlund ym. 2009). Levinnyttä syöpää sairastavien elinaika on pidentynyt hoitomahdo l- lisuuksien kehittyessä. Keskimääräinen elossa oloaika on kolmekymmentä kuukautta (Le- pistö ym. 2017).

Asteen IV syöpää sairastaville tehdään yleensä ensin primaarikasvaimen poisto, paitsi niillä, joilla metastaaseja on paljon eikä kasvain aiheuta tukosoireita. Primaarikasvaimen poisto kannattaa, vaikka potilaalla olisi etäpesäkkeitä. Kasvaimen poistaminen estää verenvuotoja, suolen tukkeumia ja tuumoriperforaatioita (Lepistö ym. 2017). Jos potilaalla on yhdestä kol- meen keuhkometastaasia tai yhdestä viiteen maksametastaasia voidaan harkita niiden kirur- gista poistoa. Tavallisesti kirurginen poisto tehdään solunsalpaajahoidon aikana. Solunsal- paajahoitoa ennen primaarikasvaimen poistoa käytetään niillä potilailla, joilla maksa- tai keuhkometastaaseja on paljon ja primaarikasvain ei aiheuta verenvuotoja tai tukoksia. Pal- liatiivinen resektio tai laajasti kiinnittyneissä kasvaimissa suoliohitus tai pelkkä avanne voidaan tehdä, jos kasvain aiheuttaa edelle mainittuja oireita. Vasemmanpuoleisissa syövissä kasvainalueen endoskooppinen stenttaus on yksi vaihtoehto, jolloin solunsalpaajahoito voidaan aloittaa heti (Österlund ym. 2009). Carne ym. (2004) vertasivat vasemman puoleisen koolonkarsinooman avoleikkauksessa tehtyä palliatiivista resektiota ja kasvainalueen stent- tausta, jossa käytettiin laajennettavia metallisia stenttejä. Tutkimuksessa ei havaittu eroa

(18)

leikkauksenjälkeisissä komplikaatioissa tai eloonjäämisessä, mutta stenttipotilaiden toipuminen oli merkittävästi nopeampaa. Tei ym. (2016) vertasivat artikkelissaan SPS- ja MPS- tekniikoiden välisiä eroja primäärituumorin palliatiivisessa resektiossa asteen 4 koolonkarsinoomassa. 32 potilaalle tehtiin SPS eli yhden tähystysreitin kautta tehty leikkaus ja 34 potilaalle tehtiin MPS eli useamman eri tähystysreitin kautta tehty toimenpide. SPS:n ja MPS:n välillä ei löydetty tilastollisesti merkittäviä eroja. Tutkimuksen lopputuloksena todettiin, että SPS oli turvallinen ja hyödyllinen keino palliatiivisessa resektiossa parantumattomassa asteen 4 koolonkarsinoomassa.

Elämänlaatua parantavaa ja elämää pitkittävää solunsalpaajahoitoa kokeillaan useimmil le potilaille Solunsalpaajina levinneessä syövässä käytetään oksaliplatiinia, irinotekaania ja fluoropyrimidiinia. Uutena lääkkeinä levinneen syövän hoitoon ovat tulleet täsmälääkkeet, joista käytössä ovat endoteelikasvutekijän (VEGF) ja epidermaalisen kasvutekijän resepto- rin (EGFR) vasta-aineet bevasitsumabi, setuksimabi ja panitumumabi. Tutkimuksissa on todettu, että bevasitsumabin yhdistäminen solunsalpaajiin on pidentänyt potilaiden elinikää noin neljästä viiteen kuukautta. Kun setuksimabia on verrattu ainoana hoitona parhaaseen oireenmukaiseen hoitoon, on saatu merkitsevä elinaikahyöty. Setuksimabia ja panitumab ia käytetään niiden potilaiden hoidossa, joilla ei ole KRAS-, NRAS- tai BRAF-geenimutaat i- oita (Lepistö ym. 2017, Österlund ym. 2009).

(19)

3 AINEISTO JA MENETELMÄT

Työ perustuu yhteensä 476:n 1.1.2011 - 31.12.2014 Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) leikatun kolorektaalisyöpäpotilaan tietojen laittamiseen Laaseri –rekisteriin. Tutki- musaineisto saatiin Orbit- toimenpiderekisteriä käyttäen syöttämällä kaikki toimenpidekoo- dit, joita on käytetty potilaiden kolorektaalisyöpäleikkauksissa sekä avoimissa että laparoskooppisissa. Kun kaikkien potilaiden tiedot oli saatu tietokantaan, saatiin taulukkomuo- dossa Laaseri-tietokantaan kootut tiedot kolorektaalisyöpäpotilaista. Näistä tiedoista tehtiin tarvittavat tilastolliset analyysit.

Tulosanalyysiä varten potilaat rajattiin niihin, joilla syöpä oli koolonissa appendixissa, ce- cumissa, colon ascendensissa, colon ascendensissa, flexura hepaticassa, colon transversu- missa, flexura lienalisissa, colon descendensissa, sigmamassa tai rectosigmassa. Lisäksi seit- semällä potilaalla oli syöpä useammassa koolonin osassa. Nämä potilaat myös jätetty tuloksista pois.

(20)

4 TULOKSET

Aineistot ja menetelmät osiossa on kuvattu potilasaineiston rajaus. Rajauksen jälkeen jäljelle jäi 332 potilasta, joista naisia oli 168 ja miehiä 164. Laaseri-tietokannassa olevista potilaista useilta saattoi puuttua yksittäisiä tietoja esimerkiksi leikkaustekniikasta, leikkauksen kiireel- lisyydestä, leikkauksen radikaliteetista, toipumisesta tai levinneisyydestä. Tämän vuoksi lu- vut eivät täsmää eikä epäselväksi jääneitä ole merkitty jokaiseen taulukkoon.

Potilaiden postoperatiivinen TNM-luokitus oli merkitty 266 potilaalle. 66 potilaan kohdalla luokitus jäi epäselväksi. Taulukosta 4 nähdään TNM-luokkien jakauma. Taulukossa 5 on kuvattu levinneisyydet vielä Dukes-luokituksen mukaan.

TAULUKKO 4. TNM-luokituksen mukaiset levinneisyydet.

Levinneisyysluokka Potilaita

T1N0M0 13

T2N0M0 44

T3N0M0 103

T4N0M0 7

T2N0M1 1

T2N1M0 9

T2N1M1 2

T2N2M0 2

T2N2M1 1

T3N0M1 4

T3N1M0 25

T3N1M1 9

T3N2M0 17

T3N2M1 10

T4N0M1 1

T4N1M0 6

T4N1M1 4

T4N2M0 1

T4N2M1 7

(21)

TAULUKKO 5. Dukes-luokituksen mukaiset levinneisyydet.

KYS:ssa laparoskooppisia leikkauksia tehtiin 129, avoleikkauksia 142, hybridileikkauk s ia 15 ja robottileikkauksia 7. Konversioleikkauksia oli 25.

Taulukosta 6 havaitaan, että palliatiivisista leikkauksista suurin osa tehdään avoleikkauksina. Kuratiivisista leikkauksista hieman isompi osuus tehdään laparoskooppisesti.

TAULUKKO 6. Käytettyjen leikkaustekniikoiden jakauma radikaliteetin suhteen.

Leikkaustekniikka

Radikaliteetti, potilaiden määrä

Kuratiivinen Palliatiivinen Ei tiedossa

Avoleikkaus 95 35 12

Laparoskooppinen 101 9 18

Robottileikkaus 6 0 1

Hybridi 13 1 1

Konversio laparoskooppisesta 21 0 2

Konversio robottileikkauksesta 2 0 0

Levinneisyysaste Dukes-

luokka Levinneisyys Potilaita

I A

Lihaskerrokseen rajoittuva, ei imusolmuke-etäpesäkkeitä (T1-T2 N0 M0)

57

II B

Lihaskerroksen läpi kasvava, ei imusolmuke-etäpesäkkeitä (T3-T4 N0 M0)

110

III C Imusolmuke-etäpesäkkeitä

(T1-T4 N1-2 M0) 60

IV D Etäpesäkkeitä (T1-T4 N kaikki M1) 39

(22)

Taulukosta 7 huomataan, että T3- ja T4-vaiheen koolonkarsinooman leikkauksessa on käy- tetty hieman useammin avoleikkausta kuin laparoskooppista leikkausta. T4-vaiheen leik- kausoperaatioista 6 oli päivystyksellisiä ja 31 elektiivisiä.

TAULUKKO 7. Käytettyjen leikkaustekniikoiden jakauma potilaan TNM-luokitusten suhteen.

Leikkaustekniikka Potilaiden määrä primaarikasvaimen invaasiosyvyyden mukaan

T1 T2 T3 T4 Ei tiedossa

Avoleikkaus 5 19 86 22 10

Laparoskooppinen 8 25 72 12 11

Robottileikkaus 0 4 3 0 0

Hybridi 0 7 6 1 1

Konversio laparoskooppisesta 0 5 16 1 1

Konversio robottileikkauksesta 0 0 2 0 0

KYS:ssa elektiivisissä leikkauksissa käytetään eniten laparoskopiaa. Myös robottileikka uk- sia on tehty muutamille potilaille. Päivystysleikkaukset tehdään sen sijaan usein avoleikkauksina, kuten taulukosta 8 nähdään.

TAULUKKO 8. Käytettyjen leikkaustekniikoiden jakauma leikkauksen kiireellisyyden suhteen.

Leikkaustekniikka Kiireellisyys, potilaiden määrä

Elektiivinen Päivystyksellinen Ei tiedossa

Avoleikkaus 108 34 0

Hybridi 11 3 1

(23)

Päivystysleikkauksia tehtiin yhteensä 40. 24 potilasta toipui normaalisti, kun taas 16 toipuminen ei sujunut normaalisti leikkauksen jälkeen. Elektiivisiä leikkauksia tehtiin 264, joista 205 leikkauksen jälkeen potilas toipui normaalisti ja 59 potilasta ei toipunut normaalis t i.

Päivystysleikkauksen jälkeen normaalisti toipui vain 60%, kun taas elektiivisen leikkauksen jälkeen 77,7% potilaista. 28 potilaan kohdalla ei ollut mainintaa, miten toipuminen sujui.

Elektiivisissä leikkauksissa normaalia toipumista on tilastollisesti merkittävästi (p < 0.005, hypergeometrinen testi) useammin kuin päivystyksellisissä leikkauksissa.

Elektiiviset ja päivystysleikkaukset yhteenlaskettuna 76 potilaalla toipuminen ei sujunut normaalisti. Heistä miehiä oli 41 ja naisia 35.

Elektiivisissä, kuratiivisissa laparoskooppisissa leikkauksissa normaalisti toipuneiden potilaiden osuus (86,2 %) oli merkittävästi suurempi kuin avoleikkauksissa vastaava osuus (76,1%) hypergeometrisen testin perusteella (p < 0.001). Tässä aineistossa kaikki kuusi robottileikkauksessa ollutta potilasta toipuivat normaalisti, mutta vähäisen potilasmäärä n vuoksi tilastollista merkittävyyttä ei voitu saavuttaa (taulukko 9).

TAULUKKO 9. Elektiivisestä, kuratiivisesta leikkauksesta toipuminen eri leikkausteknii- koilla suoritetun operaation jälkeen.

Leikkaustekniikka Toipuminen, potilaiden määrä Normaali Ei-normaali Ei tietoa

Avoleikkaus 54 17 1

Hybridi 6 4 0

Kun verrataan laparoskopioita ja avoleikkauksia havaitaan, että sairaalassaoloaika on suu- rimmalla osalla laparoskooppisessa leikkauksessa olleilla potilailla seitsemän vuorokautta tai vähemmän, kun taas avoleikkauksessa sairaalassaoloaika oli pidempi. Laparoskooppi- sessa leikkauksessa sairaalassaoloajan keskiarvo on 6,8 vrk ja mediaani 5 vrk, kun taas avoleikkauksessa keskiarvo on 10,3 vrk ja mediaani 8 vrk (kuva 6).

(24)

KUVA 6. Postoperatiivinen sairaalassaoloaika avoleikkauksessa ja laparoskooppisessa leikkauksessa olleille potilaille.

(25)

T4-luokan syöpiä oli 34. Näistä parantavan hoitolinjan (kuratiivinen) mukaisesti leikatt iin 16, joista puolet laparoskooppisesti ja puolet avoleikkauksella. Palliatiivisia leikkauksia oli 13, joista 10 tehtiin avoleikkauksena ja 3 laparoskooppisesti. Lisäksi tehtiin neljä avoleikkausta ja yksi laparoskopia, joissa leikkauksen radikaliteetti jäi epäselväksi.

T4-luokan syövistä 12 leikattiin laparoskooppisesti. Normaali toipuminen oli 6 potilaalla (50%), yhden potilaan kohdalla toipumisesta ei ollut mainintaa. Viidellä potilaalla todettiin komplikaatio (saumalekaasi 1, suolenvetovaikeus 3, sepsis 1).

T4-luokan syövistä 22 potilasta leikattiin avoleikkauksena. Heistä 17 potilaalla (77,3%) toipuminen sujui normaalisti. Viidellä potilaalla todettiin komplikaatio (suolentukkeuma 2, uusintaleikkaus 2, haavainfektio 1).

T3 luokan syövistä 72 leikattiin laparoskooppisesti. 56 potilasta (77,8%) toipui normaalis t i.

Komplikaatioita oli 16 potilaalla (sydänkomplikaatio1, suolenvetovaikeus 1, vatsakalvont u- lehdus 1, uusintaleikkaus 7, verenvuoto 1, keuhkokuume 1).

T3-luokan syövistä 86 potilasta leikattiin avoleikkauksena. Heistä 65 potilaalla (75,6%) toipuminen sujui normaalisti. 21 potilaalla todettiin komplikaatio (suolenvetovaikeus 7, uusin- taleikkaus2, infektio 3, leikkaushaavan repeytyminen 4, sydänkomplikaatio 2).

(26)

5 POHDINTA

KYS:ssa tehdään hieman enemmän avoleikkauksia kuin laparoskooppisia leikkauksia. Pal- liatiivisissa ja päivystysleikkauksissa suosituin menetelmä oli avoleikkaus, kun taas elektii- visissä ja kuratiivisissa leikkauksissa käytettiin eniten laparoskopiaa. Kang ym. (2016) totesivat tutkimuksissaan laparoskopian kestävän merkittävästi kauemmin avoleikkaukseen verrattuna. Tämä tutkimustulos puoltaa päivystyksellisten leikkausten tekemistä avoleikkauksena.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että laparoskopialla saadaan yhtä hyviä onkologisia tuloksia kuin avoleikkauksella. Sen sijaan laparoskooppisesti hoidettujen potilaiden toipuminen on nopeampaa ja sairaalassa olopäivät vähäisempiä. Myös KYS:n aineistosta saatiin sa- mat tulokset sairaalassaoloajan suhteen. Onkologisia tuloksia ei tässä aineistossa vertailt u.

Laparoskooppisessa leikkauksessa sairaalassaoloajan mediaani oli kolme vuorokautta lyhyempi kuin avoleikkauksissa. Lisäksi havaittiin, että elektiivisissä, kuratiivisissa laparoskooppisissa leikkauksissa normaalisti toipuneiden potilaiden osuus oli merkittävästi suurempi kuin avoleikkauksissa vastaava osuus.

Sekä Bellio ym (2017) että Liu (2018) päätyivät tulokseen, että T4-koolonkarsinoomapot i- laiden hoidossa laparoskopia on tulosten kannalta yhtä hyvä kuin avoleikkaus, mutta tässä tutkimuksessa operaation jälkeisten komplikaatioiden määrä oli merkittävästi vähäise mp i.

KYS:ssa kuitenkin puolet kuratiivisista T4-luokan koolonkarsinoomaa sairastavista leikataan avoleikkauksena. Toki kasvaimen koko ja levinneisyys vaikuttavat siihen, pystytäänkö toimenpide tekemään laparoskooppisesti.

Palliatiivisista syövistä suurin osa hoidetaan avoleikkauksena KYS:ssa. tei ym. (2016) totesivat kuitenkin, että SPS oli turvallinen ja hyödyllinen keino palliatiivisessa resektiossa parantumattomassa asteen 4 koolonkarsinoomassa.

Park ja Baik (2016) totesivat, että robottikirurgian validoiminen vaatii lisää tutkimustulok- sia. Kang ym. (2016) mukaan robottikirurgian käyttö on vielä kustannuksiltaan kallista.

Kummankaan tutkimuksessa ei havaittu, että robottikirurgian tulokset olivat olleet parempia verrattuna laparoskopiaan. KYS:kaan ei robottileikkauksia ole vielä tehty suuressa mittakaa- vassa. Tämän tutkimuksen aikana robottileikkauksia ei juurikaan KYS:ssä tehty, mutta ny- kyään varsinkin peräsuolisyövät leikataan pääsääntöisesti robottiavusteisesti.

(27)

Tässä aineistossa voidaan havaita, että elektiivisissä leikkauksissa normaalia toipumista on tilastollisesti merkittävästi useammin kuin päivystyksellisissä leikkauksissa. Tämä todennä- köisesti johtuu siitä, ettei leikkausta ehditä suunnittelemaan yhtä hyvin kuin elektiivistä leikkausta ja potilaan tilanne ennen leikkausta on monesti huonompi kuin ennen elektiivistä leikkausta. Biondi ym (2005) selvittivät, että leikkauksenjälkeinen kuolevuus 3 vuoden kuluttua leikkauksesta oli tilastollisesti merkittävästi suurempi päivystysleikkauksissa kuin elektiivisissä.

Usean potilaan kohdalla hoitotiedoista oli puutteita. Jatkossa hoitotietojen kirjaamiseen olisi suositeltavaa käyttää enemmän resursseja ja lisätä kirjaamisen huolellisuutta, jotta puutteel- lisset tiedot eivät haittaa hoidon laaduntarkkailua.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että tutkimusaikana KYS:ssä olisi voitu tehdä enemmän laparoskooppisia toimenpiteitä. Tähän tavoitteeseen on tutkimuksen päättymisen jälkeen KYS:ssä päästykin. Sen lisäksi robottiavusteinen kirurgia kolorektaalikirurgiassa on huo- mattavasti lisääntynyt ja juuri saavutettiin 200 potilaan määrä. KYS on myös valittu robot- tileikkausten opetuskeskukseksi Suomessa.

(28)

LÄHTEET

Bedir O, Kızıltaş Ş, Köstek O, Özkanlı Ş. The relation of presenting symptoms with stag- ing, grading, and postoperative 3-year mortality in patients with stage I-III non-metastatic colon cancer. Turk J Gastroenterol 2016;27(3):239-45

Bellio G, Lo Cicero A, Barbieri V, Tarchi P, Casagranda B, DE Manzini N. Is T4 colon cancer still an absolute contraindication to laparoscopic surgery? Minerva Chir

2017;72(6):483-90

Biondo S, Martí-Ragué J, Kreisler E ym. A prospective study of outcomes of emergency and elective surgeries for complicated colonic cancer. Am J Surg 2005;189(4):377-83 Carne PW, Frye JN, Robertson GM, Frizelle FA. Stents or open operation for palliation of colorectal cancer: a retrospective, cohort study of perioperative outcome and long-term survival. Dis Colon Rectum 2004;47(9):1455-61

Feliciotti F, Paganini AM, Guerrieri M, Sanctis A, Campagnacci R, Lezoche E. Results of laparoscopic vs open resections for colon cancer in patients with a minimum follow-up of 3 years. Surg Endosc 2002;16(8):1158-61

Hiltunen K-M. Paksusuolen, peräsuolen ja anaalikanavan rakenne. Kirjassa: Gastroentero- logia ja hepatologia. Helsinki: Duodecim 2017 (päivitetty 31.1.2018). www.oppi-

portti.fi/op/gjh05601/do

Kang J, Park YA, Baik SH, Sohn SK, Lee KY. A Comparison of Open, Laparoscopic, and Robotic Surgery in the Treatment of Right-sided Colon Cancer. Surg Laparosc Endosc Percutan Tech 2016;26(6):497-502

Klintrup K. Paksu- ja peräsuolisyöpä. Lääkärin käsikirja. (päivitetty 13.11.2018). www.ter- veysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=koolonkarsinooma

Koskensalo S. Paksusuolen syövän levinneisyys ja ennuste. Kirjassa: Kirurgia. Helsink i : Duodecim 2018 (päivitetty 7.3.2018). www.oppiportti.fi/op/kia20506/do

Lepistö A, Ristamäki R, Malila N. Paksusuolen syöpä. Kirjassa: Gastroenterologia ja hepatologia. Helsinki: Duodecim 2017 (päivitetty 31.1.2018). www.oppiportti.fi/op/gjh06303/do

(29)

Liu ZH, Wang N, Wang FQ, Dong Q, Ding J. Oncological outcomes of laparoscopic ver- sus open surgery in pT4 colon cancers: A systematic review and meta-analysis. Int J Surg 2018;56:221-233

Park EJ, Baik SH. Robotic surgery for colon and rectal cancer. Curr Oncol Rep 2016;18:1–

8

Scheinin T. Paksusuolen syövän oireet ja diagnostiikka. Kirjassa: Kirurgia. Helsinki: Duo- decim 2018 (päivitetty 7.3.2018). www.oppiportti.fi/op/kia20508/do

Tei M, Wakasugi M, Akamatsu H. Short-term outcomes of single-port surgery for palliative resection of the primary tumor in patients with incurable stage IV colon cancer. Asian J Endosc Surg 2016;9(4):248-64

TNM classification of malignant tumours. UICC. Oxford: John Wiley & Sons 2017 (luettu 22.12.2018). www.hoofdhalskanker.info/wpavl/wp-content/uploads/TNM-Classificatio n- of-Malignant- Tumours-8th-edition.pdf

Virtanen J, Lantto E. Paksusuolen tietokonetomografia eli TT-kolografia. Duodeecim 2014;130(1):39-45

Österlund P, Lepistö A, Järvinen H. Koolonkarsinooma. Duodecim 2009;125(6):619-28