159
T
eoksessa ”Pedagoginen hy- vinvointi” Joensuun yliopiston pedagogisen hyvinvoinnin tut- kimusryhmän tutkijat analysoi- vat pedagogiikan ja hyvinvoin- nin keskinäistä yhteyttä. He te- kevät käsitteellisen avauksen pedagogisen hyvinvoinnin ilmi- ön ja siihen yhteydessä olevien tekijöiden ymmärtämiseksi. Tut-Kristiina Lappalainen, Matti Kuittinen & Matti Meriläinen (toim.).
Pedagoginen hyvinvointi. Suomen kasvatustieteellinen seura 2008.
kijat pyrkivät määrittelemään pe- dagogista hyvinvointia teoreet- tisesti ja näin luoda pohjaa ilmi- ön empiiriselle tutkimukselle.
Tutkijat ovat asettaneet ta- voitteekseen käynnistää opetuk- sen, oppimisen ja koulutusorga- nisaatioiden tutkimusta hyvin- voinnin näkökulmasta ja kehit- tää sitä tukevia pedagogisia rat-
kaisuja sekä toimintamalleja hy- vinvoinnin edistämiseksi. Tutki- joiden mukaan yhteiskunnan muutos kohti oppimisyhteiskun- taa vaatii tehokkaiden pedago- gisten ratkaisujen kehittämistä oppimisen edistämiseksi koko ihmisen elämänkaaren ajan. Tä- män kehityksen tulisi tapahtua kuitenkin hyvinvoinnin ehdoilla eikä sen kustannuksella.
Suomi on menestynyt kan- sainvälisissä oppimistulosten vertailuissa (nk. PISA- tutkimuk-
2/2009 AIKUISKASVATUS NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
Hyvinvoinnin ehdoilla
160
set), mutta monet oppilaiden hyvinvointia koskevat vertailut kertovat, että suomalaiset kou- lulaiset viihtyvät koulussa huo- nommin kuin ikätoverinsa muis- sa maissa. Tästä ilmentyminä ovat erityistä tukea tarvitsevien määrän lisääntyminen, uupu- muksen lisääntyminen ja koulu- pudokkaiden määrän lisääntymi- nen.
Joensuun yliopiston kasva- tustieteilijät ovat tarttuneet tähän ajankohtaiseen aiheeseen pyrki- en tutkimaan hyvinvointia erilai- sissa oppimisympäristöissä. Kir- jan kirjoittajat tarkastelevat hy- vinvointia esiopetuksesta ja al- kuopetuksesta aina lukioon ja yliopistoon asti. Tarkastelu kat- taa niin opettajat kuin oppilaat.
Teoksessa käsitellään oppiaine- kiinnostusten, akateemisen mi- näkuvan ja sosioemotionaalisten ongelmien merkitystä pedagogi- sen hyvinvoinnin rakennus- aineina. Samoin pohditaan opet- tajuutta, opettajien hyvinvointia sekä luokkaopetuksen merkitys- tä paitsi lasten oppimiselle myös heidän hyvinvoinnilleen.
Teoksessa analysoidaan pe- dagogiikan ja hyvinvoinnin kes- kinäistä yhteyttä ja tarjotaan kä- sitteellinen avaus ilmiön ja siihen yhteydessä olevien tekijöiden ymmärtämiseksi. Pedagogiikan ja hyvinvoinnin suhdetta määritel- lään yhdistämällä perinteiset hyvinvoinnin ja pedagogiikan käsitteet. Tarkastelu jatkuu liit- tämällä hyvinvointi pedagogisiin elementteihin ja rakenteisiin ku- ten esi- ja alkuopetuksen, opet- tamisen, oppimisen ja koko kou- lun kontekstiin unohtamatta eri- tyisopetusta ja yliopisto-opiske- lua. Hyvinvointi määritellään ih- misen psyykkisenä, sosiaalise- na, fyysisenä ja henkisenä hy- vinvoinnin kokemuksena. Niin- pä teoksessa katsotaan hyvin-
vointia vuorovaikutuksen, jaksa- misen, tunteen, opettamisen ja tutkimisen ilon sekä opettajan pedagogisen ajattelun ja oppimi- sen näkökulmista. Teoksessa pureudutaan myös hyvinvointia tuottaviin keinoihin kuten taito- ja taideaineiden merkitykseen pedagogisen hyvinvoinnin tuot- tamisessa.
Mielestäni teoksen parasta antia on Kristiina Lappalaisen, Risto Hotulaisen, Matti Kuore- lahden ja Helena Thunebergin artikkeli ”Vahvuuksien tunnista- minen ja tukeminen sosio-emo- tionaalista kompetenssia raken- tamassa”. Artikkelissa kuvataan, miten hyvinvointia voidaan edis- tää suunnittelemalla opetus tu- kemaan kokonaisvaltaisesti op- pilasta. Tällöin pedagogisen suunnittelun perustana on ym- märrys oppilaasta psyykkisenä, fyysisenä, sosiaalisena, emotio- naalisena sekä henkisenä koko- naisuutena. Hyvinvoinnin ai- kaansaaminen artikkelissa kuva- tulla tavalla luo pohjaa myös sil- le ajattelulle, mistä lähtökohdis- ta hyvinvointia tulee rakentaa myöhemmin myös työelämässä.
Matti Kuittisen ja Matti Me- riläisen artikkeli ”Opiskelijan psykologinen sopimus” on tär- keä näkökulma hyvinvointiin.
Hyvinvointia käsittelevässä tut- kimuksessa psykologisen sopi- muksen merkityksestä on kirjoi- tettu toistaiseksi vähän. Psyko- loginen sopimus on keskeinen lähtökohta hyvinvoinnille oli sit- ten kysymys opiskelusta tai työ- elämässä toimimisesta.
Kirjan lopussa Matti Kuitti- nen, Kristiina Lappalainen ja Matti Meriläinen tarjoavat suun- taviivoja pedagogisen hyvin- voinnin tutkimiseen. Suorittami- sen, tehokkuuden, tuloksellisuu- den ja menestymisen kasvava paine tuo uusia haasteita sekä
koulujärjestelmälle että kasvatta- jille ja kasvatettaville. Pedagogi- sen hyvinvoinnin tutkimukselle haasteeksi nousevat tehokkuus- vaatimusten lisäksi ilmiön moni- tasoisuus ja -ulotteisuus. Yksi- lön hyvinvoinnin lisäksi olisi tar- kasteltava myös yhteisöllistä hy- vinvointia koulujärjestelmän eri tasoilla ja koulutusorganisaatioi- den erilaissa konteksteissa. Kil- pailuyhteiskunnassa oppilaitok- sia muovataan palvelemaan ta- loudellisen menestymisen vaati- muksia, jolloin entisen oppija- keskeisyyden sijalle nousee te- hokkuuden korostaminen. Mil- laisia seurauksia tai sivuvaiku- tuksia se aiheuttaa pedagogisel- le hyvinvoinnille tai miten peda- gogista hyvinvointia voidaan edes tavoitella tällaisessa pai- neessa?
Kirjan toimittajat kiteyttävät kirjan lukujen yhteisen sanoman seuraavasti: ikäkausista riippu- matta keskeisiä elementtejä pe- dagogiselle hyvinvoinnille ovat oppimisen ympäristöissä tapah- tuva sosiaalinen vuorovaikutus, opetuksen, opiskelun ja oppimi- sen toimintaympäristöt sekä op- pilaiden tukitoimet.
H
yvinvointia ja ennen kaikkea työhyvinvointia on tutkittu run- saasti. Myös opettajien hyvin- vointia ja jaksamista on tutkittu, samoin kouluviihtyvyyttä. Onko pedagogisen hyvinvoinnin tut- kimuksessa kyse vain koulukon- tekstissa tapahtuvasta hyvin- voinnin tutkimuksesta ja näin on aikaansaatu uusi käsite ja tutki- muskohde?Jäin pohtimaan, onko pedago- ginen hyvinvointi tarpeellinen uusi käsite kuvaamaan ja selittä- mään hyvinvointia, joka liittyy opettajiin, oppilaisiin, pedagogi- siin ja koulun rakenteita koske-
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN AIKUISKASVATUS 2/2009
161
viin ratkaisuihin. Tarvitaanko erikseen pedagogisen hyvin- voinnin käsitettä, kun kysymys on hyvinvoinnin edistämisestä niiden ihmisten keskuudessa,
jotka työskentelevät koulujärjes- telmässä ja ympäristönä on opis- kelu- ja oppimiskontekstit? Ky- symys siitä, mitä erityisiä haas- teita pedagogiikka hyvinvoinnin
edistämiselle asettaa, jää vielä avoimeksi.
2/2009 AIKUISKASVATUS NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
