Kirjastotiede ja informatiikka 1 (4) — 1.982 Keskustelua 101 kaan häivytä sitä tosiasiaa, että syntyvien heijas-
tusten lähteenä on objektiivinen maailma, jossa eri tieteillä on lainmukaiset suhteensa täysin riip- pumatta siitä, tajuammeko niitä vai emme. Luo- kitusfilosofoinnin eräänä keskeisenä tehtävänä pidän näiden lainmukaisten suhteiden ymmärtä- mistä. Se on loppujen lopuksi hyvin käytännölli- nen tehtävä ja edistää ihmisen kehitystä.
Heikki Poroila FK, kirjastonhoitaja, Sotkamon kunnankirjasto
Edellisen johdosta
Kirjastotiede ja informatiikka -lehti on antanut minulle tilaisuuden tutustua Heikki Poroilan kommentteihin. Ilahtuneena siitä, että kirjoitukse- ni herättää keskustelua, haluaisin esittää muuta- man huomautuksen.
Olen itsekin joskus ajatellut, että ideaalinen kirjaston luokitus ja sen perusteella järjestetty kirjakokoelma voisivat antaa kokonaiskäsityksen
— joskaan ei todellisuudesta sinänsä, koska siihen nähden tietomme on rajoitettu ja näkökulmastam- me riippuva — ainakin siitä todellisuudenkuvasta, jonka tieteellinen ja filosofinen ajattelu on tähän mennessä pystynyt rakentamaan. Lähempi pereh- tyminen luokituksen teoriaan ja käytäntöön on kuitenkin tuonut näkyviin joukon tähän liittyviä vaikeuksia.
Tiede ei ole valmis eikä tule valmiiksi. Se antaa todellisuudesta vajavaisen ja uusien oivallusten myötä muuttuvan kuvan. Se avaa odottamattomia näköaloja aina uusiin suuntiin ja kasvaa järjes- tyksissä, jotka eivät ole sovitettavissa yhtenäiseen jonoon. Itse tieteiden järjestelmä — sellaisena kuin sen tunnemme — kehittyy ja siihen kasvaa uusia tutkimusalueita, jotka vaikuttavat entisten- kin suhteisiin. Olemme itse asiassa tämän kehi- tyksen alkuvaiheessa. Tieteellisen ajattelun his- toria on erinomaisen lyhyt verrattuna ihmisen historiaan.
Kirjaston luokitusjärjestelmät ovat syntyneet ja syntyvät tämän kehityksen rajaamissa puitteis- sa. Ne seuraavat pakosta keksintöjen jäljessä. Kun luokitus on saatu valmiiksi — mikä on suuri ja hidas työ — on taas jo esiintynyt oivalluksia, jotka kirjoja luokiteltaessa olisi otettava huomi- oon. Ei ole kauan siitä, kun luokitusjärjestelmästä
etsittiin turhaan adekvaattia paikkaa relativiteet- titeorialle, radioaktiivisuudelle ja lentokoneille.
Uudempia ongelmia ovat olleet avaruusmatkat ja ATK. Luokitusjärjestelmä sen vuoksi helposti tuntuu pian syntymisensä jälkeen jo vanhentu- neelta.
Tämä ei ole ongelmien ainoa syy. Kirjaston luokitusjärjestelmä on tehty kirjojen luokitta- mista varten. Kirjat ovat luovan hengen tuotteita, eikä niiden sisällön voi odottaa vaikeuksitta so- pivan mihinkään järjestelmään. Itse asiassa kirjat voivat pakottaa muuttamaan järjestelmiä. Jokai- sella kirjoittajalla on oma tapansa hahmottaa maailmaa, ryhmitellä asioita ja valita esityksensä kohteet. Luokittelijan näkökulmasta tämä voi olla epäadekvaatti, vanhentunut tai yllättävän uusi, mutta kirjalle on löydettävä paikka. Kirjan laa- tuun, muotoon ja kokoonpanoon liittyvät luokitus- ongelmat lienevät jokaiselle kirjastonhoitajalle tuttuja.
Sanottu ei merkitse, etteikö luokituksen kehit- täminen entistä adekvaatimmaksi olisi tärkeätä ja käytännössä myös välttämätöntä. Filosofialla on tässä työssä oma tehtävänsä. Desimaaliluokituksen rakenne epäilemättä perustuu vanhentuneelle nä- kemykselle tieteestä ja kulttuurista •— ja kuiten- kin se on Deweyn muodossa vain vähän toista sataa vuotta vanha. Sitä on kehitetty ja kehitetään.
Aivan uuden järjestelmän luominen ja läpiviemi- nen Suomen kirjastoissa edellyttäisi tehokkaan organisaation ja huomattavasti aikaa. Kun tämä työ olisi tehty, uusi järjestelmä saattaisi olla uudistamisen tarpeessa.
Nämä ajatukset eivät kuitenkaan tee minua toi- vottomaksi. Käsitykseni mukaan kirjaston luo- kituksen vaikutus maailmankuvaan ja todellisuu- den hahmottamiseen on suhteellisen pieni. Yksityi- nen kirja, löytyi se mistä luokasta hyvänsä, voi vaikuttaa enemmän; sen lukeminen voi merkitä käännekohtaa yksilön elämässä ja ajattelussa.
Luokituskaavio on tavallisesti kirjastossa näh- tävissä, useinkin yhdessä luokkien sijoitusta esittä- vän kartan kanssa. Tämä on kirjojen löytymisen kannalta tärkeää. Mutta luokituksen ohella kir- jastossa voisi olla nähtävissä vaikkapa yleiskaa- vio tieteiden järjestelmästä. Kirjasto voi myös si- joittaa näkyviin maailmankuvan rakennetta ja kehitystä koskevaa kuvallista ja muuta aineistoa.
Niitä on helppo tarpeen vaatiessa uudistaa ja kor- jata. Ne voisivat olla omiaan inspiroimaan aja- tuksia ja herättämään kysymyksiä. Erilaisia ak- tiivisen kirjastotoiminnan muotoja voisi kokeilla.
Tällaisiin kokeiluihin voi ryhtyä itse ja nyt, luo- kitus j ärj estelmästä riippumatta.
Raili Kauppi
