uusinlavan lääketieteen auktori- teettia 1a autonomiaa, kykeneväi- nen edes näkemään lääketreteen sidoksisuutta valtaan? Pohditta- vaksi jää, milla1seen käsrttelyyn terveyteen ja sairauteen liittyvät eettrset Ja yhteiskunnalliset kysy- mykset joutuvan tällarsessa lääke- tieteen ballrtsemassa JUikrsuudes- sa?
SINIKKA TORKKOLA
Viestinnän vallasta - mutta miten ja minne?
Risto Kunelius:
VIESTINNÄN VALLASSA.
Johdatusta joukkoviestin- nän kysymyksiin.
Porvoo & Helsinki & Juva: WSOY, 1998. 251
Tarina alkaa toukokuussa 1991 parirsilarsesta katukahvilasta. Is- tumme Rrsto Kuneliuksen kanssa aunngonpaahteessa mustan kah- VIn äärellä Ja keskustelemme, ou- toa kyllä, tiedotusopin peruskurs- srn systematlikasta. Olen valmrs- tellut omat kesaylropiston luento- ni tiukasti McQua!lin Mass Com- mumcatiOn Theoryn pohjalta; Ris- ton luentorunko ei näytä noudat- tavan mrtään vastaavaa seikeän hierarkkista järjestystä. Huomaan, että varkka lähestymistapamme ovat erilaiset. kattavat ne kuiten- kin suunn piirtein samat asiat
Keskustelumme palasr mreleeni kun näin Kuneliuksen hahmolei- man Viestinnän vallassa -oppikic- Jan Juoneksi. Hän sanoo sen koos- tuvan "näkökulmista, JOiden avul- ra yman tirvrstää mielestäni tär- keimmät ja krinnostavirrrnat kysy- mykset JOukkovrestinnän ymmär- tämiseksi" Kuneliuksen mukaan
"yhtä Ja autuaaksitekevää näkö- kulmaa viestrntäiw ei ole", vaan
"vo1mme saada kohteestamme (Joukkovrestintä, JOurnalismi) en- laisla otteita katsomalla niitä tie- tystä näkökulmasta" (s. 22) Itse
hahmotan JDUkkoviestintäproses- ' viestinnim ja journalrsmin ymmär- sit edelleen mcquailarsittain, mut-
ta uskon KuneliukseP tavoin että sama ilmiökenttä voidaan päte- västi esittää torsillakrn tavoilla.
Tästä Viestinnän vallassa on hyvä osoitus.
Historiallinen paikka
Viestinnän va/!assa ilmestyy kiin- nostavaan aikaan. Maailmalla wntuu olevan vuositui;annen lo- pulla taas tarvetta tavallista kun- nianhimoisempien populaarien JOukkoviestintää ta! mediaa laa- J€mmrn käsittelevien yleisesitysten iaadrncaan. Asra!ia ovat viime ar- korna olleet mm. Armand ja Michele Mattelart (Theories of Cornmunication, 1998, !lm. rans- kaksi i 995), Lawrence Grassberg (& Eilen Wartella & D. Charles Whitney, Mediarnaking: Mass Media in
a
Popular Culture, 1998) sekä Adam Bnggs ja Paul Cobley (Media: An lntroduction, 1998).Suomessakin on uudesta perus- oppikirjasta puhuttu JO pitkään, mutta vasta kustantaJan rerppaan a:Oitteen yllyttärnänä Kunelius sar lopulta tartutuksr hankkeeseen.
K1rjallaan Kunelius asettuu roh- keasti Osmo A. Wiion, Kaarle Nor- denstrengrn ja Pertti Hem!muksen luoman perinteen Jatkajaksi. Ku- nelius vastaa krrjailaan , Hemar.ukser jo vuonna 1989 esit-
tämään vetoomukseen saa- tesanoissaan teokseensa Viestin- nän ja joukkotiedotuksen perus- teet: "Samassa hengessä kurn Nordenstreng aikanaan totean, että JOilainkin 1990-luvLIIa on saatava kokonaan uusi rredo- tusoppi!Viestinnän perusteet!Joh- datusta tiedotusoppiin, minkä jäl- keen vanhojen merkitys on hrsto- nalliren" 7-8) Vuosikymmen ehti lopurlleen ennenkurn profetia täyttyi.
Mistä kirja kertoo?
Kunelrus raJaa krrJansa aiheen seu- raavasti: "Tarkoituksen! on valais- ta viestintää yleensä siltä kannalta kurn on merkityksellistä ;aukko-
tämiseksi" Muut viestinnän tutki- muksen kohteet keskinäisvies- trntä, kohdevrestintä, organrsaa- tiuviestintä - "tulevat esiin vain siltä kailnalta kuin ne ovat julki- suuden, JOukkoviestrnnän Ja JOUr- nalismin käsittelyn suhteen rele- vantteja".
Johdannossa Kunelius esrttelee lyhyestr tärkeimmät käsitteensä.
Viestinnän hän maärittelee vakirn- tuneen tavan mukaan kahta kaut- ta viestintä siirtämisenä, JOnka yhteydessä mukaan tulevat rr.m.
merkin, koodin ja representaation käsitteet; sekä viestrntä yhteisyy- tenä, jota kautta pääsemme rden- trteetin, kulttuurin ja merkrtyksel- listämrsen käsitte1siin. Edellinen viinaa realistiseen, jälkimmäinen konstruktivistiseen tietoteoriaan.
Joukkoviestintä määritellään samaan tapaan surto-Jo yhteisyys- malleja apuna käyttäen Si~rtome
taforan yhteydessä uusina käsit- teinä mukaan tuodaan mm. Julki- suus, viestinnan yksi- Ja kaksi- suuntarsuus, ero joukko- ja mas- sayleisöjen välillä Yhte1syysmallin tarkastelussa Kunelius tekee erot- lelun; joukkovrestintä luo niin to- dellisia yleisöjä ja yleisöryhmiä kuin kuvitteellisiakrn ryhmiä 1a yh- teisöjä.
lyhyen journalismin esrttelyn jälkeen Kunelius esittelee triviistr kiqan juonen. Här lähestyy koh- dettaan, joukkovrestintää J3 jour- nalismia, seitsemaltä taholta. Ne kattavat "kysymykset, jotka mre- lestäni viestinnän, joukkoviestin- nän ja journalismin tutkimuksessa ovat tänään kirnnostavimpia ja tärkeimpiä, kun aiheen opiskelua aloittaa" (s 23) Nämä perspektir- vit ovat
historia, jonka Kunelius Ja- kaa kahteen lukuun: valinevetor- seen histonaan Ja journal!smm ta- rinaan;
talous, JOSsa tarkastellaan niitä "markkinorden reunaehtoJa, JOiden pui tterssa JOukkovrestr ntää tehdään Ja kulutetaan";
- kulutus, jossa tartutaan
"kahteen kysymykseen: miten rh- mlset viestrntää kuluttavat (lährr.- nä määrällrsesti) Ja miks1 he sitä te- kevät, mitä tarperta he kulutuksel- /aan tyydyttävät";
- vaikutus, JOssa "valaistaan
Tiedotustutkimus 1998.4 108
tutkimustuloksia Ja keskustelua ai- heesta, mikä vaikuttaa siihen, mi- ten viestit vaikuttavat",
-tulkinta, josta näkökulmasta
"joukkoviestintä jäsentyy yhteiSöl- lisyytensä Ja keinona tulkita todel-
1 isuutta"; 1 uvussa esitellään se- miotlikan perusteita;
- funktiot, JOka pyrkii Jäsentä- mään "aJattelua siitä, millä tavalla JOukkoviestintä palvelee tai ei pal- vele vallitsevaa yhteiskuntaa";
- valta, JOka Kuneliuksen mu- kaan on joukkoviestinnän ymmär- tämisessä "omasta mielestäni tär- kein, hedelmällisin Ja kiinnosta- vin" näkökulma; samalla se on
"sisäisesti ristiriitaisin", m1tä ku- vaa se, että valta-näkökulman puitteissa "viestintää on käsitelty niin siirtona kuin yhteisyytenä, niin realismin kuin konstruktivis- minkin kannalta"
Nämä näkökulmat eivät ole Kunel1uksen mukaan kattavia:
mu1takin näkökulmia olisi voinut erotella. Kuitenkin "lanka on kat- kaistava JOstain, tehtävä itse pää, josta alkaa keriä" (s. 9), ja "(a)jat- telen kuitenkin, että näiden läpi- käynnillä pääsee sisään viestintää, joukkoviestintää ja journalismia koskevaan aJatteluun" (s 24).
Arviota:
suhde perinteeseen
Perusoppikirjojen ongelmana on aina se, että suureksi osaksi niiden ainekset on annettu ennakolta.
Kyse on paljolti siitä, miten ne kul- loinkin pannaan tarjolle. Mitä va- kiintuneemmasta oppiaineesta ta1 tieteenalasta on kysymys, sitä ran- kempi on perinteen painolasti. Ky- vykäs kirJoittaja kykenee operoi- maan taitavasti näiden ehtoJen puitteissa Ja kuljettamaan omaa näkökulmaansa julkisesti vahvis- tettavaksi: kun jokin asia tai pai- notus on saatu oppikiqaan, on se ainakin JOnkin aikaa osa kaanonia.
Kuneliuksen keskittyminen joukkoviestintään Ja journalismiin merkitsee selvää painopisteen muutosta aiemmista perusoppi- kirjoista. N1issä se1kkailtiin melkoi- set matkat yleisemmän tieteenfi- losofian ja viestintä- ja kieliteorioi- den alueella. Joukkoviestinnän osuus Wiion Viestinnän perusteis-
sa (1973) oli 1/3 sivumäärästä.
Nordensirengin Tiedotusopissa (1975) käsiteltiin nimenomaisesti joukkotiedotusta vain 30 sivun verran (viestinnän tutkimus mu- kaanlukien enemmän). Hemanus erotti joukkoviestinnän ja Journa- listiikan tarkastelun toisistaan ko- konaan eri teoksiin (Viestinnän Ja joukkotiedotuksen perusteet ja Journalistiikan perusteet, 1989).
Toisaalta Kuneliuksen pamotus vastannee sitä muutosta, JOka käytännössä on jo aiemmin ta- pahtunut viestinnän perusteiden opetuksessa: joukkoviestinnän ja journalismin asema on korostu- nut, yleisemmät pohdiskelut ovat jääneet pois.
Kuneliuksen rajaus tuo kuiten- kin mukanaan omia ongelmiaan.
Yhtäältä rajaus suhteessa keski- näis- ja organisaatioviestintään jää hataraksi - semminkin kun vas- taavanlaisia suomenkielisiä perus- oppikirjoja näiltä aloilta ei ole lain- kaan. Tämän rajauksen Kunelius kuitenkin selkeästi perustelee.
TOisaalta Kuneliuksen journalismi- keskeinen joukkoviestintäkonsep- tia jättää vähemmälle monet muut mediamuodot ja sisällöt laa- jemmin käsitettyinä: elokuvat, te- levision sarjafilmit, videot, rnuslik- kitallenteet, multimedian. Koska tällä rajauksella on vaikutuksia myös sisällöllisiin näkökulmiin, oli- si Sille odottanut selkeämpää pe- rustelua. Ratkaisuna se on sinäl- lään hyvinkin ymmärrettävä.
Yleinen lähestymistapa
Kuneliuksen seitsemälle perspek- tilville perustuva yleinen lähesty- mistapa tarJoaa lukijalle monenlai- sia mahdollisuuksia paneutua ai- heeseen. Jossain määrin lukijalle jää epäselväksi Kuneliuksen oma näkökulma, luenta-asema. Tarjoil- lessaan eri otoks1a joukkoviestin- tää Ja Journalismiin Kunelius tie- tenkin tekee monipuolista valin- taa lukijan puolesta, ja lukijaa kiin- nostaisi tietää mihin valinnat pe- rustuvat Oppihistorian osalta Ku- nelius seurailee, vaikkakin luovasti soveltaen, Veikko Pietilän mainio- ta Joukkoviestintätutkimuksen valtateillä (1997). Kuneliuksen
oma ääni näkyy selvimmin luvuis- sa "Viestintä tulkintana" ja" Jouk- koviestintä Ja valta", joissa hänen otteensa on tiivi1mpää ja hän si- toutuu selvemmin es1ttelerniinsä käsitteisiin kuin esimerkiksi luvuis- sa "Joukkoviestinnän kulutus" ja
"Joukkoviestinnän tehtävät". Ku- neliuksen johdatus semiotiikan perusteisiin on selkeä ja havain- nollinen, samoin hänen katsauk- sensa diskurssiteonaan Ja kulttuu- ritutkimukseen. Ytimekkäitä, jos- kin perinteisempiä johdatuks1a ai- heisiinsa taqoavat histonalliset katsaukset ("Välinevetoinen his- toria" Ja "Journalismin tarina") sekä "Joukkoviestinnän vaikutuk- set".
Mikä Viestinnän vallassa -kir- jassa on sitten uutta Ja sellaista, mitä aiemmat oppikirJat eivät ole tarjonneet' Uutta on ensinnäkin v1estinnän talouden tarkastelun liittäminen tällä painolla suomalai- seen alan kaanoniin. Vaikka Ku- neliuksen ote asiaan on varsin va- rovamen ja maltillinen, osin hyvm- kin perinteinen, on se mielestäni tärkeä avaus. Ongelmaksi siinä jää vain viestinnän talouden ja viestin- nän julkisen sääntelyn välisen yh- teyden tarkastelun puuttuminen kokonaan. Kysymys on suomalai- sessa viestinnän tutkimuksessa perinteisesti jäänyt valitettavan perifeeriseksi, erilliseksi osa-alu- eeksi. Toisin kuin Kuneliuksen pohJalta saattaisi ymmärtää, vies- tinnänkään alueella ei ole 'vapaita markkinoita' sinänsä, on vain eri tavoin ja tavoittein säänneltyjä markkinOita. Sääntelyn perustana puolestaan ovat poliittiset päätök- set- seikka, joka tulee päivänkoh- taiseksl jälleen kun sähköisen Vies- tinnän lainsäädäntöä ryhdytään syksyllä käsittelemään Eduskun- nassa.
Uutta Viestinnän vallassa on myös JOUkkoviestinnän Ja vallan välisen suhteen käsittely kirjan si- sältämässä laaJuudessa. Wlio sivu- si aihetta Viestinnän perusteissaan lähinnä sananvapauden kannalta.
Nordenstreng käsitteli Tiedotus- opissa aihetta yleisestä näkökul- masta (Jota Kunelius luonnehtisi
"valta yksillä" -lähestymistavaksi).
Hemanus käsitteli as1aa käytän- nöllisemmin journalismin kannalta (mainiten jo mm. Foucault'n Ja
mikrovallan käsitteen)
Kunelius liit:äa valtakysymyk- sen kriittisen JOukkoviestintätutki- muksen eri suuntauksia erottele- vaksi näkökulmaksL Kunelius erottaa kolme perussuuntausta"
viestinnän taloudellista perustaa korostava viestmrän poliittinen taloustiede, vallan käytännöllisyyt- ta korostava d1skurss1teoreettinen tutkimus J3 lopuksi vallan suhteel- lisuutta korostava kulttuuritutki- mus< Hänen mukaansa "kasityk- set s1itå, m1tä vallalla tarkoitetaan, millaisia ovat sen muodot ja millai- sia ovat näiden muotojen suhteet ait"<euttavat kriittisen teorian SISäl- lä kiivasta kädenvääntöä" (s 222- Hän kuvaa siis kentän sisällä käytävää kamppailua" Tapa, JOlla Kunelius nä1tä eri suuntauksia tar·
kastelee, on vars1n valaiseva ja an- toisa, joskin myös keskustelua he- rättävä. Palaan tähän asiaan lo·
puksL
Kaikki teemat e1vät ole mahtu- neet valittuihin se1tsemaän pers- pektilviin. Eräät keskeiset aiheet lomittuvat käsittelyyn Siten, että ne tulevat esille mon1ssa yhteyk- srssä. Yksi tällamen Of\ Julkisuuder teema, jota Kunelius kuljettaa avartavasti mukana ama historial- lisesta tarkastelusta valtakysymyk· 1 slin asti. Käsittelyllään Kuneli~s avaa samalla julkisuuden tarkaste- lulle uutta tervetullutta tilaa vies- tinnän tutkimuksessa.
Toinen iomittuva as1a on JOuk- koviestinnän tulevaisuus ja uudet i med1at, JOSkin a1heen käsittely jää hiukan alavireiseksi. Kokoava kat- saus viestinnän tulevaisuuteen, di- gitalisoiturmsen ja globalisoitumi- sen haasteisiin olisi saattanut kir- Jan lopuksi avata tarkastelua eteenpäin, Uuden mediar: tarkas<
telun kytkeminen erityisesti VIes- tinnän talouden Ja vallan tarkaste- luun saattais' VIrittää keskustelua jatkossa,
Kolmas se1kka, joka sek1n olisi yhtä hyvin vo;nut ansa1ta oman lu- Kunsa, koskee Joukkovlestinr.än ja JOUrnalismin tuotantoprosessia Nyt tuotantoa käsitellään eri ta- voin P'luun muassa JOUkkoviestin- nän talouden, tehtävien Ja valta- aspektm kannalta, mutta koko- f\aisuus jää hieman hajanaiseksi,
Ongelmia
Samalia kun Kunelius avaa kiqas- saan rohkeasti uusia alueita jouk- koviestintallmiöiden käsitteellistä- misessä, nostaa hän keskusteluun asioita Jalka Jäivät askarrutta- maan, Eniten mieltäni Jäi vaivaa- maan Kuneliuksen soveltama val- lan käsite. Tuntuu nimittäin siltä kuin Kunelius pyrkisi vertailemaan kriittisen viestintätutkimuksen eri suuntauksia ikäänkuin samalta vii- valta, erittelemättä riittävästi nii- den pätevyysalueiden eroJa.
Valta Ofl tunnetusti monitasoi- f\en ilm1ö: se ilmenee yhtä hyvu' olohuoneessa, kansallisvaltiossa, työpaikalla kuin maailmanyhtä sössäkin. Eri tasoilla tarvitaan eri- laiSia vallan resursseja. Siten 'pon·
tevoittamisellakin' täytynee olla monen taso1sia ilmenemismuoto- ja. Kriittisen joukkoviestintätutki- muksen kannalta tämä merkinnee sitä, että tarvitaan eri tasojen kriit- tisen tutkimuksen edellyttämiä päteviä teoreettisia Ja metodisia välineitä Niinpä viestinnän poliit- tisen taloustieteen kohdealueen voidaan ajatella määnttyvän toisin kuin esimerkiksi diskurssiteoreettl- sen tutkimuksen; siksi edellisessä sovellettav1en teoreettisten Ja me·
todisten välineiden pätevyysehto- ja ei ehkä pitä1si arvioida yhteisella mitalla Jälkimmäisen kanssa.
Sama pätee tietenkin myös toisin- päin.
Valtakäsitteen eriytymattömyys jOhtaa samaan ongelmaan myös politiikkakäsityksen kohdalla. Mil- laisia konflikteja ratkotaan millä- kin vallan tasolla 7 Miten politiikka ja poliittinen tematisoituvat? Var- rraankln voidaan ajatella, että fa- r.ikulttuuriln sisältyvä "nautinto ja mielihyvä vo1vat olla myös poliitti- sia" (s. 218), mutta mitä s1llä tar- koitetaan? Pohointaa vo1si ed1stää 1aon tekeminen giddensläisittäin kahteen politilkan tasoon, 'elä- mänpohtiikkaan' Ja 'emansipatori- seen politiikkaan'. M1kä voisi olla kriittisen viestintätutkimuksen suhde näihin käsitte1slin 7
Orra ongelmansa Sisältyy Ku- nehuksen määrittelyyn tutkimuk- sen Ja politiikan välisestä suhtees- ta. Ketkä ovat kulttuuntutkirnuk- sen keskustelukurnppane1ta, kun se pyrkii mt,kaan "yhteiskunnan
ideologisesta johtajuudesta käytä- vään keskusteluun" (s. 219)? Jos
"tutkimus on viime kädessä poliit- tista toimintaa", millaista poliittis- ta subjektla Ja millä vallan tasolla kulttuuritutkijat Silloin muodosta- vat (s, 223)? M1ten tällainen tutki- jaidentiteetti eroaa perinteisestä avantgardismista, ajatuksesta SI- VIStyneistön etuJoukkoasemasta' Kokonaisuutena Viestinnän vallassa täyttää reilusti ne odotuk- set, joita vuosien mittaan on ka- sautunut uutta joukkoviestmnän perusoppikirjaan kohtaan. Kun on syytä olettaa, että kirjaa tullaan käyttämään oppikirjana vielä uu- delle vuos;tuhannellakin, parantu- nee se uusintapamosten myötä entisestään
Suomen suurimman kustanta·
jan kantolle jää puolestaan kiusal- lisen keskeneräiseksi jäänyt toimi- tustyö, vaikka kiqalle on talon puolesta merkitty toimittajakin"
Lähdeluettelosta puuttuu amakin kuusi teosta tai vuosiluvut ovat väärin (Barnes & Thomson 1994, Katz & Lazarsfeld 1956, Savinen 1996, McQuail 1994, NSK3, Vo- losinov 1990), Seuraavaan pai- nokseen toivoisi myös liitettävän loppuun luettelon tärkeimmistä käsitteistä Ja niiden määritelmistä nyt jäavät ideologia, hegemo- nia, hegemoninen blokki ja monet muut vähän ilman päälle.
HANNU NIEMINEN
Media historiaa, liikuntahistoriaa
Westminsterin yliopistossa Lon- toossa järjestettyyn Media Histo- ry? -konferenssiin (8 -1
o
7 ) ko-koontui 150 mediahistorioitsijaa tai alan harrastajaa er1 puolilta maailmaa. Kokouksessa esitettiin ka;ken kaikkiaan 66 papena. Suo- malaisia oli mukana neljä: Terhi Rantanen ja TarJa Savolainen Hel- singin yliopistosta sekä Kalle Virta- pohja Ja Riikka lkäheimo Jyväsky- län yliopistosta,
Kongressin nimekkäimpiä ple·
numalustajia olivat Paddy Scanneil (Westminsterin yliop;sto) Ja Michael Curran (Goldsmiths Col- lege) Ja Hans-Erik Dahl (Oslon yli- opisto). Kolmipäivä;sessä kokouk-
