Rahapolitiikan eväät tulevaisuuteen

Rahapolitiikan eväät tulevaisuuteen

SINIKKA SALO VTT, neuvonantaja Euroopan Keskuspankki

Rahapolitiikan tehtävä on nimenomaan huoleh- tia hintavakaudesta ja sitä kautta edistää tasa- painoista taloudellista kasvua.Euroalueen raha- politiikan raamit on määritelty Maastrichtin so- pimuksessa. Tämän sopimuksen mukaisesti eu- roalueen rahapolitiikka on vastuussa hintava- kauden ylläpitämisestä euroalueella. Rahapoli- tiikasta päättää yksi keskuspankki eli eurojär- jestelmä, jonka päättävän elimen eliEKP:n neu- voston muodostavat EKP:n johtokunnan jäsenet sekä kunkin euroalueen jäsenmaan keskuspan- kin johtajat.

Rahapolitiikan käytännön soveltamisessa so- velletaan keskipitkän aikavälin strategiaa, joka on eteenpäin katsova ja mahdollistaa nopean ja täsmällisen reagoinnin hintavakauteen kohdis- tuvien riskien torjumiseksi ennakolta. Lisäksi hintavakauden kvantitatiivinen määrittely antaa selkeän ohjeenEKP:n neuvostolle siitä, kuinka sen tulee tulkita tehtäväänsä.

Eurojärjestelmän rahapolitiikan strategiassa hintavakaus on määritelty euroalueen yhdenmu- kaistetun kuluttajahintaindeksin alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi. Määritelmä vastaa useim- pien euroalueen kansallisten keskuspankkien jo ennen rahaliittoon siirtymistä käyttämiä määri- telmiä. Näin täsmällisellä määrittelyllä pyritään avoimuuteen ja tilintekovelvollisuuden selkiy- tymiseen.

Tärkeää on korostaa, että hintavakauteen py- ritään keskipitkällä aikavälillä, eli rahapolitiik- ka tulee virittää eteenpäin katsovaksi. Rahapo- litiikalla ei reagoida kausiluonteisiin tai poik- keuksellisiin, tilapäisiin häiriöihin, jotka johtu- vat esimerkiksi välillisten verojen muutoksista ja joita sillä ei voida kontrolloida. Hintavakau- den määrittelyssä puhutaan hintojen noususta.

Tällä viestitään sitä, että myöskään deflaatio, siis hintojen pitkittynyt lasku, ei ole sopusoin- nussa hintavakauden kanssa. Korostettakoon vielä, että rahapolitiikkaa harjoitetaan koko eu- roalueelle, ei yksittäiselle maalle, eli hintava- kaus on määritelty euroalueen kuluttajahintain- deksille.

1 Esitelmä 16.5.2000 Naisekonomistien 20-vuotis- juhlaseminaarissa, jonka teemana oli »Millainen Pik- nik meitä odottaa 20 vuoden päästä talouspolitiikan nykyisellä eväskorilla?»

501

Rahapolitiikan strategia

Rahapolitiikan strategia rakentuu kahteen pila- riin. Ensimmäinen pilari antaa rahan määrälle merkittävän aseman strategiassa. Tällä koroste- taan sitä, että inflaatio on viime kädessä rahata- loudellinen ilmiö ja että rahan määrä on luon- nollinen »nimellinen ankkuri» hintavakauteen tähtäävälle rahapolitiikalle. Rahan määrän tär- keä asema strategiassa korostaa euroalueen kes- kuspankin vastuuta rahataloudellisten tekijöi- den vaikutuksesta inflaatiovauhtiin. Tätä vaiku- tusta keskuspankki voi – kvantiteettiyhtälön mukaisesti – kontrolloida helpommin kuin itse inflaatiota. Viestiäkseen rahan määrän merkit- tävästä asemasta strategiassaan,EKP:n neuvos- to on asettanut ns. laajan rahan määrän (M3) kasvulle vuosittain tarkistettavan kvantitatiivi- sen viitearvon – joka on tällä hetkellä 4¹/2pro- senttia. Viitearvon tarkoituksena on auttaa EKP:n neuvostoa analysoimaan ja esittämään raha-aggregaateista saatavaa tietoa tavalla, joka antaa johdonmukaisen ja uskottavan suunnan hintavakauteen tähtäävälle rahapolitiikalle.

Rahamäärän kasvun viitearvon kahta piirret- tä on kuitenkin syytä korostaa. Rahamäärä ei ole välitavoite vaan keskipitkän aikavälin vii- tearvo. M3:n ei tarvitse olla kontrolloitavissa lyhyellä aikavälillä. Rahapolitiikkaa ei siis me- kaanisesti muuteta, vaikka rahamäärä poikkeaa viitearvosta lyhyellä aikavälillä. Poikkeaminen otetaan huomioon rahapolitiikan valmistelupro- sessissa yhtenä tekijänä (merkkinä hintavakau- teen kohdistuvista riskeistä).

Raha-aggregaattien kehittymisen ohella raha- politiikkaa valmisteltaessa otetaan huomioon useita muita taloudellisia indikaattoreita ns. toi- sen pilarin tarkastelun yhteydessä tulevan hin- takehityksen ja siis hintavakauteen kohdistu- vien riskien arvioimiseksi. Tällaisia indikaatto- reita ovat mm. palkat, valuuttakurssit, joukko-

velkakirjalainojen korot ja tuottokäyrät, monet reaalitaloutta ja finanssipolitiikkaa kuvaavat in- dikaattorit, hinta- ja kustannustiedot sekä elin- keinoelämää ja kuluttajia koskevat suhdanneky- selyt. Tässä yhteydessä todettakoon, että ana- lyysi on vielä »normaaliakin» hankalampaa joh- tuen euroaluetta koskevien tilastotietojen vähäi- syydestä verrattuna yksittäistä maata koskeviin tietoihin, joita koskevilla analyyseillä on pitkä perinne. Lisäksi euron käyttöönoton yhteydessä tapahtui regiimimuutos, joka suurella todennä- köisyydellä on muuttanut taloudellisia käyttäy- tymisrelaatioita. Myös inflaatioennusteita – sekä omia että muiden julkaisemia – hyödynne- tään.

Valuuttakurssin rooli

Tämän toisen pilarin esittelyn yhteydessä on myös tarkoituksenmukaista selvittää euron va- luuttakurssin merkitystä euroalueen rahapolitii- kassa. Tämän ymmärtämiseksi on tarpeen jäl- leen muistuttaa mieliin Maastrichtin sopimus, jossa on määritelty puitteet euroalueen valuut- takurssipolitiikalle.

Sopimuksessa todetaan, että yhteisön valuut- takurssipolitiikan ensisijainen tavoite on ylläpi- tää hintavakautta euroalueella. Tässä yhteydes- sä perustamissopimus määrää eurojärjestelmän perustehtäväksi suorittaa valuuttamarkkinatoi- mia artiklan 111 mukaisesti. Siinä todetaan, että

»ministerineuvosto (valtiovarainministerien ko- koonpanossa) voi yksimielisesti tehdä muodol- lisia sopimuksia valuuttakurssijärjestelmästä, joka koskee euron suhdetta muihin valuuttoihin kuin yhteisön valuuttoihin». Lisäksi ministeri- neuvosto voi myös määräenemmistöllä laatia eurojärjestelmälle »yleisiä» suuntaviivoja va- luuttakurssipolitiikasta.

Eurooppa-neuvostolle joulukuussa 1997 osoittamassaan raportissa ministerineuvosto on

todennut, että tällaista valuuttakurssijärjestel- mää ei muodosteta näköpiirissä olevana aikana.

Samalla ministerineuvosto ilmoitti, että se laa- tii suuntaviivoja ainoastaan poikkeustapauk- sissa.

Euro on siis kelluva valuutta. Euron valuut- takurssi on tulos sekä euroalueella että muualla harjoitetusta ja odotetusta raha- ja talouspolitii- kasta sekä talouskehityksestä. Koska valuutta- kurssitavoitetta ei ole, keskittyminen hintava- kauden ylläpitämiseen euroalueella on helpom- paa.Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että valuuttakurssikehityksellä ei olisi merkitystä ra- hapolitiikassa. Valuuttakurssien seuranta ja analysointi on mukana valmistelussa rahapoli- tiikan strategian toisen pilarin kautta, eli arvioi- daan mikä on valuuttakurssin kehityksen rooli inflaation kannalta. Tuontihintojen analysointi on siten tärkeää. Huomattakoon kuitenkin, että valuuttakurssin rooli nykytilanteessa on rahapo- litiikan kannalta huomattavasti pienempi kuin aiemmin yksittäisille euroalueen maille, sillä euroalue muodostaa suhteellisen suljetun ta- lousalueen tässä mielessä.²

Avoin tiedottaminen

Keskuspankkien tulisi yleensä olla viestinnäs- sään avoimia ja selkeästi ymmärrettäviä sekä kertoa yleisölle kattavasti toimistaan. Tämä on olennaisen tärkeää demokratian kannalta – eri- tyisesti, kun rahapolitiikkaa tehdään 11 valtion

muodostamalle alueelle. Sen lisäksi että perus- tamissopimuksessa eurojärjestelmälle on taattu rahapolitiikan harjoittamisessa erittäin suuri riippumattomuus, sen avoimuus ja tilintekovel- vollisuus on myös määritelty.³

Tässä suhteessa eurojärjestelmän menettely- tavat vastaavat parhaiten keskuspankkien käy- täntöjä tai jopa ylittävät ne⁴.Erityisesti haluai- sin korostaa ja mainostaa EKP:n kuukausikat- sauksen roolia. Kuukausikatsaukseen todella panostetaanEuroopan keskuspankissa, ja se on varsin kattava informaatiolähde rahapolitiikan harjoittamisesta ja yleensä euroalueen taloudes- ta. Se julkaistaan kuukausittain, viikko ensim- mäisen EKP:n neuvoston kokouksen jälkeen (Internetissä) kaikilla EU:n virallisilla kielillä samanaikaisesti. Sen vakiosisältö koostuu pää- kirjoituksesta, joka on yhteenveto kulloinkin vallitsevan rahapolitiikan virityksen peruste- luista; laajasta euroalueen taloutta koskevasta katsauksesta otsikolla »Euroalueen talouskehi- tys». Joka neljäs katsaus on laajempi, eteenpäin katsovampi. Kuukausikatsaus sisältää myös laa- jan euroaluetta koskevan tilasto-osan. Lisäksi kuukausikatsaus sisältää erityisartikkeleita.

Rahapolitiikan kontribuutio

Hintavakauden ottaminen rahapolitiikan tavoit- teeksi perustuu sekä ekonomistien että politii- kan harjoittajien piirissä laajalti omaksuttuun

2 Esim. viennin / tuonnin suhdeBKT:een on euro- alueella noin 17% / 15%, eli vain jonkin verran suu- rempi kuin Yhdysvaltojen avoimmuus tällä mittaril- la mitattuna, 11% / 13%).Aiemmin yksittäisten eu- roalueen maiden »herkkyys» ulkomaisten valuutto- jen kurssikehitykselle oli tällä mittarilla mitattuna 20–60 prosentin luokkaa (vienti keskimäärin 40%).

3 Ks.Art.111,3;Art.15.

4 Tiedottamiseen kuuluvat mm.: lehdistötilaisuudet kerran kuussa – EKP:n pääjohtajan johdantopuheen- vuoro ja laaja kysymysten ja vastausten sessio; leh- distötiedotteet jokaisen EKP:n istunnon jälkeen;

EKP:n pääjohtajan ja johtokunnan jäsenten kuulemi- set Euroopan Parlamentissa, johtokunnan jäsenten puheet, haastattelut; tutkimusten julkaiseminen; tilas- tot, taseet; vuosikirja;EKP:n kuukausikatsaus.

503 käsitykseen, että hintavakauden ja taloudellisen

kasvun välillä ei voida tehdä valintaa. Sen mu- kaan yritykset käyttää rahapolitiikkaa taloudel- lisen toiminnan hienosäätöön tai kiihdyttämi- seen johtavat pitkällä aikavälillä ainoastaan in- flaation nousuun, eivät kestävään taloudelliseen kasvuun. Ylläpitämällä hintavakautta rahapoli- tiikka sen sijaan tuo parhaan mahdollisen lisän tasapainoiseen talouskasvuun ja työllisyyteen.

Pyrkimällä hintavakauden ylläpitämiseen eu- roalueen rahapolitiikka tukee parhaiten myös yhteisön (EU:n) yleisiä talouspoliittisia pää- määriä. Maastrichin sopimuksessa todetaan, että »hintavakautta vaarantamatta euroalueen rahapolitiikan tulee tukea yhteisön yleisiä ta- voitteita». Tavoitteiksi mainitaan mm. taloudel- lisen toiminnan tasapainoisen kehityksen edis- täminen, työllisyyden edistäminen jne.⁵

On useita eri syinä, joiden perusteella hinta- vakauden edut kasvun ja työllisyyden kannalta ovat varteenotettavia. Hintavakaus parantaa suhteellisen hintamekanismin selkeyttä. Näin vääristymät ovat vältettävissä ja resurssien koh- dentaminen voidaan varmistaa tehokkaasti markkinoilla sekä käyttökohteen että ajan suh- teen. Vakaat hinnat minimoivat inflaatiosta ai- heutuvan riskipreemion koroissa, mikä alentaa korkoja ja edistää investointien, taloudellisen kasvun ja työllisyyden myönteistä kehitystä. Jos tuleva hintataso on epävarma, resurssit käyte- tään inflaatiolta tai deftaatiolta suojautumiseen eikä tuottaviin tarkoituksiin. Tästä aiheutuvat kustannukset voidaan välttää, kun hintavakaut- ta ylläpidetään uskottavasti. Samalla luodaan puitteet tehokkaille investointipäätöksille. Hin- tavakaus eliminoi myös sellaiset kustannukset, joita syntyisi inflaation tai deflaation kärjistäes- sä vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän vääristäviä vaikutuksia taloudelliseen käyttäytymiseen.

Hintavakauden ylläpitämisellä vältytään varal- lisuuden ja tulojen suurelta ja sattumanvaraisel- ta uudelleenjaolta, johon joudutaan sekä inflaa- tion että deflaation ympäristössä. Tämä auttaa osaltaan ylläpitämään sosiaalista yhtenäisyyttä ja vakautta.

Suhde muuhun talouspolitiikkaan

Rahapolitiikkaa ei harjoiteta tyhjiössä. Siinä py- ritään luonnollisesti ottamaan huomioon myös finanssi- ja työmarkkinapolitiikan vaikutukset.

Niiden arviointi kuuluu rahapolitiikan strategian toiseen pilariin. Julkisen talouden terve kehitys vahvistaa hintavakauden edellytyksiä. Vastaa- vasti maltilliset palkkaratkaisut, jotka eivät kas- vata inflaatio-odotuksia ja ottavat huomioon eu- roalueen korkean työttömyyden, tukevat sekä hintavakautta että kasvua. Näin tasapainoinen kehitys muun talouspolitiikan alueella helpottaa rahapolitiikan harjoittamista. Sen sijaan inflato- risen finanssi- tai työmarkkinapolitiikan oloissa hintavakauden ylläpitämisen kustannukset raha- politiikassa voivat nousta korkeiksi eli korkoja joudutaan nostamaan »liikaa». Vastaavasti ra- hapolitiikka, joka takaa vakaan hintakehityksen, on omiaan auttamaan hallituksia suunnittele- maan budjettejaan ja ohjaamaan työmarkkina- osapuolten palkkasopimuksia.

Talous- ja rahaliittoEMUn muodostaminen on historiallisesti ainutkertaista siinä mielessä, että rahapolitiikka on yhteistä koko euroalueel- le, mutta muut politiikan alueet – talouspolitiik- ka ja työmarkkinapolitiikka – ovat suurimmak- si osaksi kansallisia.

VaikkaEU:n jäsenmaiden taloudet olivat jo ennen rahaliittoa varsin pitkälle integroituneita, euron käyttöönoton myötä euroalueen maat jou- tuvat yhä enemmän ottamaan huomioon koko euroalueen talouskehityksen kansallisessa pää- töksenteossaan. Yhden maan talouspoliittiset

5 (Art. 105)

päätökset voivat aiheuttaa euroalueen muissa jäsenmaissa vaikutuksia, jotka välittyvät eten- kin euroalueen yhteisten rahoitusmarkkinoiden kautta ja markkinaosapuolten näkemysten muuttuessa. Yhden maan löysä finanssipolitiik- ka voisi esimerkiksi aiheuttaa paineita pitkien korkojen nousuun, mikä puolestaan muuttaisi koko euroalueen taloudellista tilannetta.

Maastrichtin sopimus⁶ tarjoaa perustan ta- louspolitiikkojen yhteensovittamiseen: »Jäsen- valtiot pitävät talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana (»as a matter of common con- cern») ja sovittavat talouspolitiikkansa yhteen [Euroopan] neuvostossa.»

Talouspolitiikkaa koordinoidaanEU:ssa vuo- tuisen ohjelman mukaan. Keskeisessä asemas- sa ovat talouspolitiikan yleislinjat (ns. Laajat suuntaviivat, »Broad guidelines»). Eurooppa- neuvoston Luxemburgissa vuonna 1997 pitä- män kokouksen päätelmien mukaisesti finans- sipolitiikkaa koordinoidaan pääasiassa talous- ja valtiovarainministerien neuvostossa (Ecofin), joka myös hyväksyy suosituksen edellä maini- tuiksi laajoiksi suuntaviivoiksi ja antaa lausun- not vakaus- ja kasvuohjelmista.

Kölnissä kesäkuussa 1999 solmitunEuroo- pan työllisyyssopimuksen mukaisesti on aloitet- tu ns. makrotaloudelliset vuoropuhelut, joihin osallistuvat EU:n jäsenvaltiot,Euroopan komis- sio, rahapolitiikasta vastaavat viranomaiset ja työmarkkinaosapuolet. Tämän foorumin avulla kootaan yhteen keskeiset talouspolitiikan pää- töksentekijät vaihtamaan säännöllisesti näke- myksiä siitä, miten yhdessä voidaan luoda otol- liset olosuhteet nopealle mutta inflaatiota kiih- dyttämättömälle talouskasvulle – ja sen myötä työttömyyden vähenemiselle kestävällä tavalla.

Kölnin työllisyyssopimusta koskevassa Eu- rooppa-neuvoston päätöslauselmassa todetaan

selkeästi, että talouspolitiikan yleislinjat (Broad guidelines) ovat vastakin »EU:n talouspoliitti- sen koordinoinnin keskeinen väline». Lisäksi päätöslauselmassa kuvaillaan makrotason ta- louspolitiikan tarkoituksenmukaisia linjoja seu- raavasti:»Finanssipolitiikassa on noudatettava vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteita, mikä edellyttää talousarvioiden saattamista lähelle tasapainoa tai ylijäämäisiksi keskipitkällä aika- välillä. Palkoissa on pysyttävä vakaalla linjalla siten, että palkkakehitys on sopusoinnussa hin- tojen vakauden ja työpaikkojen luomisen kans- sa. Rahapolitiikan ensisijainen tavoite on va- kaan hintatason ylläpitäminen. Tämän vuoksi rahapolitiikkaa on ehdottomasti tuettava edellä kuvatulla finanssipolitiikalla ja palkkakehityk- sellä.»

Eurojärjestelmän rooli

Maastrichtin sopimuksessa määrätään erityises- ti, että eurojärjestelmän tulee olla riippumaton muista politiikan tekijöistä. Koska eurojärjestel- män ensisijainen tavoite on hintavakaus, se ei voi sitoutua minkäänlaiseen sopimukseen, joka tähtää etukäteen sovittuun politiikkayhdistel- mään. Tämä voisi edellyttää eurojärjestelmältä rahapolitiikkaa, joka saattaisi olla ristiriidassa hintavakauden tavoitteen kanssa.

Koska Maastrichtin sopimuksessa⁷ EKP:tä kielletään ottamasta tehtävässään ohjeita mil- tään taholta, tarve kunnioittaa EKP:n ja kaik- kien muidenkin osallistujien riippumattomuutta kirjattiinEuroopan työllisyyssopimuksesta an- nettuunEurooppa-neuvoston päätöslauselmaan.

EKP osallistuu kuitenkin yleiseen talouspolitii- kan koordinointiin vaihtamalla näkemyksiä ja tietoja eri osapuolten kanssa – selostamalla ra- hapoliittisten päätöstensä taustoja ja tuomalla

6 Art. 103 ⁷ Artiklassa 108.

505 esiin näkemyksiään talouspolitiikan suuntavii-

voista rahapolitiikan kannalta.

Perustamissopimuksen⁸ määräysten mukaan EKP:n pääjohtaja kutsutaan EU:n neuvoston kokouksiin silloin, kun niissä käsitelläänEKPJ:n tavoitteisiin ja tehtäviin liittyviä asioita.EKP:n johtokunnan jäsenet ovat EU:n neuvoston ko- kouksissa läsnä satunnaisesti voidakseen osal- listua yleisistä talousasioista käytävään keskus- teluun. MyösEcofin-neuvoston jaEuro 11 -ryh- män epäviralliset kokoukset, joihin EKP voi- daan kutsua ja onkin kutsuttu säännöllisesti, an- tavat mahdollisuuden näkemysten vaihtoon. Ne ovat siten foorumi, jolla ministerit jaEKP voi- vat käydä avointa vuoropuhelua. Tämän lisäksi EKP:n edustajat osallistuvat em. makrotalou- delliseen vuoropuheluun.

Yhteenveto

Euroalueen yhteinen rahapolitiikka ylläpitää eu- roalueen hintavakauttaEKP:lle poliittisesti yh- dessä hyväksytyn tehtävän mukaisesti. Tämän taustalla on laajalti hyväksytty käsitys hintava- kauden eduista ja siitä että taloudellista kasvua ei voi lisätä inflaatiolla. Rahaliitto ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikkien siihen osallistuvien

maiden inflaatiovauhti olisi aina tiettynä ajan- kohtana sama. Inflaatioerot johtuvat paitsi lu- kuisista satunnaisista tekijöistä, myös hintataso- jen lähentymisestä. Sitä puolestaan tapahtuu sekä markkinoiden yhdentymisen vuoksi että ns. Balassa-Samuelsonin mallin »catchin up»

-prosessin⁹ mukaisesti. Tämän mukaan euro- alueella – kuten myös Yhdysvalloissa – voi esiintyä ja esiintyy inflaatioeroja.

Jos kuitenkin syntyisi suuria ja pitkäaikaisia inflaatioeroja, jotka eivät johdu em. syistä, ne voivat yksittäisissä euromaissa johtaa kilpailu- kyvyn haitallisiin muutoksiin ja talouden tasa- painottomuuksiin. Tällaisten haitallisten tilan- teiden estäminen on kansallisen politiikan – etenkin rakennepolitiikan – vastuulla. Näistä syistä yhteinen rahapolitiikka korostaa osaltaan järkevää kansallista taloudenpitoa sekä finans- si- ja rakennepolitiikassa että kansalaisten ja yritysten taloudellisessa käyttäytymisessä. Eu- roalueen yhteisen rahapolitiikan tuoma perusva- kaus on omiaan tukemaan suotuista kestävää kasvua ja tukemaan rakennemuutoksia. Muu- toksen avaimet ovat kuitenkin kansallisella ta- solla.

8 Artiklan 113

9 Yksinkertaistettuna: maissa, joissa tuottavuus ja si- ten elintaso kasvavat nopeammin kuin muissa mais- sa, hintatasot nousevat yleensä nopeammin.