Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vesikulkuneu- vorekisteristä
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vesikulkuneuvorekisteristä. Lailla kumottai- siin veneliikennelain ainoa voimassa oleva pykälä eli 2 § ja veneliikenneasetus, joissa säädetään moottoriveneiden rekisteröinnistä.
Esityksellä saatettaisiin vesikulkuneuvojen, rekisteröintiä koskeva lainsäädäntö vastaa- maan perustuslain, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain ja henkilötietolain vaatimuksia. Esityksessä on otettu huomioon yksilön suojelusta henkilötietojen käsittelys- sä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvo s- ton direktiivissä asetetut vaatimukset. Sa- moin esityksessä on otettu huomioon rekiste- rin ylläpitoon ja tietopalveluun liittyvät ke- hittämistarpeet samoin kuin rekisterin tietosi- sällön ajantasaisuuden ja oikeellisuuden pa- rantamiseen tarvittavat toimenpiteet.
Henkilötietojen sääntelyn vaatimukset ja henkilötietojen käsittelyä koskevat edellytyk- set toteutettaisiin rekisterin tietosisältöä kos- kevin säännöksin. Tietojen luovuttamisesta muun muassa suoramarkkinointiin ja henki- lön oikeudesta kieltää yhteystietojensa luovu- tus osoitepalveluna säädettäisiin yksityisko h- taisesti. Tietojen rekisteristä poisto on myös otettu huomioon esityksessä.
Laissa säädettäisiin rekisterin käyttötarkoi- tus, joka olisi muun muassa vesiliikenteen turvallisuuden parantaminen, valvonta- ja pe- lastustoiminnan tukeminen sekä vesikulku-
neuvojen käytöstä aiheutuvien haittojen eh- käisy. Vesikulkuneuvojen rekisteröinnin pe- rusteita muutettaisiin siten, että perusteena olisi vesikulkuneuvon moottoriteho tai pituus nykyisen pelkän moottoritehon sijasta. Myös purjeveneet ja moottoripurjeveneet tulisivat nykyisestä poiketen rekisteröintivelvollisuu- den piiriin. Rekisteröintivelvollisuuden ulko- puolelle jäisivät muun muassa kunnan ja val- tion omistamat vesikulkuneuvot sekä pelkäs- tään kilpailukäytössä olevat vesikulkuneuvot.
Rekisterinpitäjinä olisivat edelleen maistraa- tit, mutta rekisteröinnin voisi nykysäännö k- sistä poiketen käsitellä missä tahansa maist- raatissa.
Vesikulkuneuvon rekisteritunnus säilyisi samana koko vesikulkuneuvon elinkaaren, mikä olisi muutos nykyiseen läänikohtaiseen tunnuskäytäntöön.
Rekisterin tietosisällön oikeellisuuden ja ajantasaisuuden parantamiseksi nykyisen re- kisterin tiedot tultaisiin saattamaan tämän lain mukaisiksi neljän vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Rekisterin tietojen käsittelyssä sovellettai- siin täydentävästi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia ja henkilötieto- lakia, jos ehdotetussa laissa ei toisin säädetä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan syk- syllä 2007 .
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ... 1
SISÄLLYSLUETTELO ... 2
YLEISPERUSTELUT... 3
1 . Nykytila... 3
1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö ... 3
Yleistä ... 3
Nykyinen rekisteröintikäytäntö ... 4
Nykyinen tietojärjestelmä ... 4
Nykyiset tietolähteet ... 4
Nykyisen tietojärjestelmän käyttö... 5
1.2. Lainsäädäntö muualla... 5
Ahvenanmaa ... 5
Euroopan yhteisön lainsäädäntö... 5
Pohjoismaat ... 6
Eräät Euroopan yhteisön maat ... 6
1.3. Nykytilan arviointi ja tarve muutoksiin ... 6
2 . Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset... 7
2.1. Tavoitteet ... 7
2.2. Keskeiset ehdotukset ... 7
3 . Esityksen vaikutukset ... 8
3.1. Taloudelliset vaikutukset... 8
3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset ... 9
3.3. Ympäristövaikutukset ... 9
3.4. Asiakasvaikuttavuus ... 9
3.5. Tietoturvallisuus ja käytettävyys ... 10
4 . Asian valmistelu... 10
5 . Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista... 11
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 11
1 . Lakiehdotuksen perustelut ... 11
1 luku. Yleiset säännökset ...11
2 luku. Vesikulkuneuvon rekisteröinti... 12
3 luku. Rekisterin tietosisältö ja tietojen laatu... 17
4 luku. Rekisterinpitäjän tiedonsaantioikeudet ... 18
5 luku. Tietojen julkisuus ja luovuttaminen ... 19
6 luku. Erinäiset säännökset... 22
7 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset ... 23
2 . Tarkemmat säännökset ...24
3 . Voimaantulo... 24
4 . Säätämisjärjestys ... 24
LAKIEHDOTUS ... 25
vesikulkuneuvorekisteristä ... 25
YLEISPERUSTELUT
1 . N y k y t i l a
1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Yleistä
Moottoriveneiden rekisteröintiä koskevat säännökset, veneliikennelain (151/1969) 2 § ja veneliikenneasetuksen (152/1969) 2 luku, on annettu vuonna 1969. Veneliikennelain 2
§:n mukaan moottoriveneet voidaan asetuk- sella määrätä rekisteröitäviksi. Veneliiken- neasetuksen 2 luku sisältää tarkemmat rekis- teröintiä koskevat säännökset. Veneliiken- neasetuksen säännöksiä on muutettu myö- hemmin siten, että vuonna 1999 voimaan tul- leilla muutoksilla rekisteröinti siirrettiin maistraateille ja säännöksiä tarkistettiin muun muassa lääniuudistuksen johdosta.
Moottoriveneiden rekisteröintiä koskevia säännöksiä lukuun ottamatta veneliikennelain ja veneliikenneasetuksen ovat korvanneet vuonna 1996 annettu vesiliikennelaki (463/1996) ja vuonna 1997 annettu vesilii- kenneasetus (124/1997).
Veneliikenneasetuksen 7 §:n mukaan tulee nykyisin rekisteröidä perämoottorivene, jon- ka moottorin teho on valmistajan ilmoituksen mukaan enemmän kuin 15 kilowattia, ja si- sämoottori- tai sisäperämoottorivene, jonka moottorin teho on enemmän kuin 37 kilowat- tia. Apumoottorilla varustettua purjevenettä sekä moottoripurjevenettä ei tarvitse rekiste- röidä. Edellä mainittujen lisäksi voidaan omistajan pyynnöstä rekisteriin merkitä myös koneteholtaan pienempikin moottorivene se- kä apumoottorilla varustettu purjevene tai moottoripurjevene. Valtion ja kunnan omis- tamia veneitä, kauppa-aluksia ja ulkomaalai- sia, Suomessa vain tilapäisesti olevia veneitä ei tarvitse rekisteröidä moottorivenerekiste- riin.
Voimassa olevassa moottoriveneiden rekis- teröintiä koskevassa lainsäädännössä ei ole otettu huomio on uuden perustuslain, viran-
omaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, henkilötietolain (523/1999) ja yksilön suoje- lusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Eu- roopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 /EY, jäljempänä tietosuojadirektiivi, säännöksiä.
Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksi- tyiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.
Henkilötietojen suojasta on lisäksi säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan henkilötietojen suojaa koskevan pe- rusoikeussäännöksen kannalta tärkeitä sään- telyn kohteita ovat ainakin rekisteröinnin ta- voite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset, tietojen luovutettavuus ja tietojen säilytysaika henki- lörekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla (PeVL 14/1998 vp).
Henkilötietolain säätämisellä saatettiin henkilötietoja koskeva yleislainsäädäntö vas- taamaan tietosuojadirektiiviä. Henkilö tieto- lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselä- män suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsi- teltäessä sekä edistää hyvän tietojen käsitte- lytavan kehittämistä ja noudattamista. Lailla pyritään turvaamaan, ettei yksit yiselämän suojaa tai muita yksityisyyden suojaa turvaa- via perusoikeuksia rajoiteta ilman laissa sää- dettyä perustetta henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä, siirrettäessä, luo- vutettaessa tai muutoin käsiteltäessä.
Vaikka henkilötietolain keskeisenä tavoit- teena on yksityisyyden suojaaminen, sen säännö ksissä on pyritty sovittamaan yhteen myös yhteiskunnan, sekä viranomaisten että kansalaisten, tietotarpeet. Säätämällä yksityi- syyden suojasta henkilötietojen käsittelyssä on luotu mahdollisuudet yhteiskunnan tieto- huollon hallitulle järjestämiselle ja henkilö- tietojen vapaalle liikkuvuudelle tietosuojadi-
rektiivissä edellytetyllä tavalla.
Henkilötietolain tavoitteena on henkilötie- tojen käsittelyn sääntelyn tavoitteiden sel- keyttäminen, käsitteiden määrittely, arka- luonteisten tietojen käsittelyä koskevien säännösten tarkent aminen, henkilötunnuksen käsittelyn perusteiden määrittely, henkilö- luottotietojen käsittelyä koskevan säännöstön tarkentaminen, sääntely henkilötietojen siir- rosta Euroopan unionin ulkopuolelle, rekiste- röidyn oikeuksien laajentaminen, rekisterin- pitäjien itseohjauksen korostaminen, tietojen käsittelyn valvonta ja tietosuojaviranomais- ten tehtävien tarkistus. Lisäksi tavoitteena on ollut selkiyttää suhdetta julkisuuslainsäädän- töön.
Julkisuuslain tavoitteena on lisätä viran- omaisten toiminnan avoimuutta, tehostaa jul- kisuusperiaatteen toteutumista julkisten teh- tävien hoidossa sekä parantaa mahdollisuuk- sia saada tietoja viranomaisten käsittelyssä olevista asioista ja siten lisätä yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksia osallistua julki- seen keskusteluun ja vaikuttaa yhteisten asi- oiden hoitoon.
Viranomaisilla on velvollisuus toteuttaa hyvää tiedonhallintatapaa asiakirja- ja tieto- hallinnossaan. Tietoon liittyvät oikeudet tu- lee selvittää ja ottaa huomioon suunniteltaes- sa hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja tieto- järjestelmien kehittämiseen tähtääviä uudis- tuksia. Viranomaiset ovat velvollisia pitä- mään luetteloita julkisesti saatavilla olevista aineistoista sekä järjestämään ja hoitamaan asiakirja- ja tietohallintonsa sekä tietojärjes- telmänsä siten, että julkisuusperiaatetta vo i- daan käytännössä toteuttaa ja että tietojen laatu varmistetaan.
Nykyinen rekisteröintikäytäntö
Vesiliikennelain valmistelun yhteydessä esillä ollut veneiden rekisteröimistä koskeva kokonaisuudistus ei toteutunut samanaikai- sesti vesiliikennelain voimaantulon kanssa.
Välttämättömiä muutostarpeita moottorive- neiden rekisteröinnissä tuli kuitenkin esiin melko pian vesiliikennelain voimaantulon jälkeen. Syynä siihen oli ensisijaisesti lää- ninhallinnon uudistaminen. Aiempien yhden- toista läänin tilalle muodostettiin viisi lääniä.
Koska tuolloin moottorivenerekisteriä pitivät lääninhallitukset alueillaan, aiheutti se jo yk-
sistään välittömiä muuto starpeita.
Vuonna 1997 annettujen säännö sten nojalla uudet lääninhallitukset hoitivat lääninuudis- tuksen jälkeen moottorivenerekisteriä vielä runsaan vuoden ajan. Rekisterikäytännöt poikkesivat toisistaan eri lääninhallituksissa.
Entisten Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Keski-Suomen lääninhallitusten alueella oli alettu vuoden 1993 jälkeen solmia vapaaeh- toisia yhteistoimintas opimuksia maistraattien kanssa. Kokonaisvastuu moottorivenerekiste- rin ylläpidosta pysyi silti tehtyjen sopimusten mukaan lääninhallituksilla.
Veneliikenneasetuksen moottoriveneiden rekisteröintiä koskevia säännöksiä uudistet- tiin jälleen vuoden 1999 alussa voimaan tul- leilla muutoksilla. Muutosten mukaan maist- raatit ylläpitävät alueillaan moottorivenere- kisteriä ja Länsi-Suomen lääninhallituksella on vastuu järjestelmän toimivuude sta ja re- kisteritoimintojen yhtenäisyydestä. Uusi moottorivenerekisterin tietojärjestelmä otet- tiin maistraateissa käyttöön huhtikuussa 1999. Muutosten johdosta asiakaspalvelun taso ja alueellinen kattavuus parantuivat sel- västi.
Maistraateilla on ollut käytössään huhti- kuusta 1999 alkaen yhtenäinen valtakunnal- linen tietojärjestelmä, joka mahdollistaisi moottorivenerekisterin ylläpidon ja tietopal- velun maistraattien toimialueista riippumatta.
Nykyinen tietojärjestelmä
Nykyinen tietojärjestelmä on valtakunnal- linen keskitetty atk-ratkaisu, josta huolehtii Länsi-Suomen lääninhallitus. Tietojärjestel- mää ylläpidetään hajautetusti eri maistraa- teista. Tietosisältö on Merenkulkulaitoksen vahvistaman kaavan mukainen. Teknisesti nykyinen järjestelmä on koettu toimivaksi.
Tietojärjestelmä muodostettiin vuonna 1999 yhdistämällä vanhojen läänikohtaisten tietokantojen tiedot. Tietojärjestelmä käsittää tällä hetkellä noin 186 000 veneen tiedot.
Nykyiset tietolähteet
Veneliikenneasetuksen 7 a ja 8 §:n mukaan moottorivenerekisteriin saadaan veneen omistajan tekemällä rekisteröinti- ilmoituksella kaikki veneen omistajan henki- lö- ja yhteystiedot sekä lisäksi veneen ja
moottorin tekniset ja yksilöintitiedot. Muita tietolähteitä ei ole käytettävissä.
Nykyisen tietojärjestelmän käyttö
Nykyisen tietojärjestelmän käyttö on pää- asiallisesti moottoriveneiden rekisteröintiteh- täviin liittyvää maistraattien omaa käyttöä.
Tietopalvelua on annettu vähäisessä määrin tietojen luovutukseen erikseen luvan myö n- täneistä veneiden omistajista sekä lukumää- rätietoja vene- ja moottorimerkeistä ja kehi- tyssuuntauksista.
Poliisia, merivartiostoa ja tullilaitosta var- ten on rakennettu erillinen kyselyliittymä.
1.2. Lainsäädäntö muualla Ahvenanmaa
Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 21 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa asioissa, jot- ka koskevat veneliikennettä. Vesikulkuneu- vojen rekisteröintiä koskeva lainsäädäntö kuuluu siten maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. Maakuntalaki huviveneistä (32/2003) tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2003 ja se sisältää myös säännökset veneiden rekiste- röinnistä maakunnassa. Lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan huviveneisiin, joilla tarkoi- tetaan kaikkia vesikulkuneuvoja, joiden run- gon pituus on vähintään 2,5 ja enintään 24 metriä ja jotka on tarkoitettu urheiluun ja va- paa-ajanviettoon. Lain 12 §:n mukaan rekis- teröintivelvollisuuden piiriin kuuluvat huvi- veneet, joissa on perämoottori, jonka konete- ho valmistajan ilmoituksen mukaan ylittää 15 kilowattia, sekä sisämoottorilla ja sisäperä- moottorilla varustetut huviveneet, joiden moottorin teho ylittää 37 kilowattia.
Euroopan yhteisön lainsäädäntö
Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat vuonna 1981 tehneet yleissopimuksen yksi- löiden suojelusta henkilötietojen automaatti- sessa tietojenkäsittelyssä, jäljempänä tie- tosuojasopimus. Suomessa on vuonna 1991 annettu laki yksilöiden suojelua henkilötieto- jen automaattisessa tietojen käsittelyssä kos- kevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (269/1992) ja vuonna 1992
on annettu asetus yksilöiden suojelua henki- lötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan yleissopimuksen voimaansaattami- sesta sekä yleissopimuksen eräiden määräys- ten hyväksymisestä annetun lain voimaantu- losta (270/1992). Laki ja asetus tulivat vo i- maan 1 päivänä huhtikuuta 1992. Sopimus- teksti on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjan numerossa 36/1992.
Tietosuojasopimuksen tarkoituksena on turvata jokaiselle yksilölle sopimuspuolten alueella hänen oikeutensa ja perusvapautensa ja erityisesti hänen oikeutensa yksityisyyteen henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsit- telyssä. Tietosuojasopimuksessa määritellään ne tietosuojan perusperiaatteet, jotka sopi- muksen osapuolet sitoutuvat toteuttamaan lainsäädännössään yksityisyyden suojaami- seksi henkilötietojen automaattisessa tieto- jenkäsittelyssä. Sopimuksessa ei kuitenkaan ole määräyksiä tietojen luovuttamisesta.
Tietosuojadirektiivin mukaan tietojenkäsit- telyjärjestelmät on tehty palvelemaan ihmis- tä. Järjestelmiä käytettäessä on kunnioitetta- va yksilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia heidän kansalaisuudestaan tai asuinpaikas- taan riippumatta. Direktiivin tavoitteena on turvata yksilöille heidän perusoikeutensa ja -vapautensa, erityisesti heidän oikeutensa yk- sityisyyteen henkilötietojen käsittelyssä. Tie- tosuojadirektiivin mukaan henkilö tietojen käsittely käsittää kaikenlaisen henkilötietojen käsittelyn mukaan lukien tietojen luovuttami- sen.
Rekisteritietojen käsittelyn on tietosuojadi- rektiivin mukaan oltava asianmukaista ja lail- lista. Tietoja saa kerätä tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten eikä niitä saa kä- sitellä myöhemmin tätä tarkoitusta vastaa- mattomalla tavalla. Tietojen on oltava asian- mukaisia ja olennaisia, eivätkä ne saa olla lii- an laajoja siihen tarkoitukseen, mihin ne on tarkoitettu ja missä niitä myöhemmin käsitel- lään. Tietojen tulee olla täsmällisiä ja tarvit- taessa päivitettyjä. Luovutettavan tiedon täy- tyy olla tarpeellinen aiottuun käyttötarkoituk- seen. Luovutettuja tietoja ei saa käyttää, jos tietoja pyydettäessä esitetty syy ei vastaa var- sinaista käyttötarkoitusta.
Euroopan yhteisössä ei ole tämänhetkisten tietojen mukaan suunnitteilla lainsäädäntöä viranomaisten ylläpitämästä huviveneiden rekisteröinnistä.
Pohjoismaat
Tanskassa veneitä ei merkitä viranomaisten pitämiin rekistereihin eikä siellä ole suunni- teltu venerekisterin perustamista.
Ruotsissa on viranomaisten ylläpitämä la- kisääteinen venerekisteri lakkautettu vuoden 1993 alussa. Ruotsissa on kuitenkin maalis- kuussa 2006 annettu hallituksen esitys uu- denaikaisista kuljetuksista (Regeringens pro- position 2005/06:160), jossa hallitus katsoo, että tietyille suurehkoille huviveneille tulee asettaa rekisteröintivelvollisuus ja että halli- tus aikoo ryhtyä toimenpiteisiin asian toteut- tamiseksi.
Norjassa on viranomaisten ylläpitämä ve- nerekisteri, joka tuli voimaan vuode n 1998 alussa (Lov 1998 -06-26 nr 47 om fritids- og småbåter). Lain voimaantullessa kaikki pur- jeilla tai moottoreilla varustetut huviveneet 4,5 metristä ylöspäin tuli rekisteröidä. Vuo- den 2003 alusta voimaantulleella muutoksel- la lakia kuitenkin muutettiin siten, että ny- kyisin veneillä ei ole rekisteröintipakkoa, vaan ne voidaan rekisteröidä.
Eräät Euroopan yhteisön maat
Alankomaissa ei ole viranomaisten ylläpi- tämää venerekisteriä. Sen sijaan eräiden hu- viveneiden päälliköiltä vaaditaan venettä kul- jetettaessa todistuskirja, jonka perusteella ky- seiselle veneelle annetaan rekisteritunnus.
Belgiassa on viranomaisten ylläpitämät la- kisääteiset huvivenerekisterit. Kaikki huvi- veneet, joiden pituus on 2,5 metristä 24 met- riin, tulee rekisteröidä viranomaisten rekiste- reihin. Belgiassa on erilliset rekisterit merellä ja sisävesillä käytettävistä veneistä. Rekiste- reihin merkitään kaikki huviveneitä koskevi- en jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallin- nollisten määräysten lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktii- vin 94/25/EY, jäljempänä huvivenedirektiivi, soveltamisalaan kuuluvat veneet, jotka on saatettu markkinoille 16 päivänä kesäkuuta 1998 tai sen jälkeen. Veneet, jotka on raken- nettu ennen edellä mainittua päivämäärää, mutta jotka muuten voisivat kuulua huvi- venedirektiivin soveltamisalaan, tulee myös rekisteröidä. Myös ammattikäytössä, lähinnä vuokravenekäytössä, olevat veneet, jotka kul- jettavat alle 12 matkustajaa, tulee rekisteröi-
dä samoihin rekistereihin.
Saksassa on viranomaisten ylläpitämä ve- nerekisteri sisävesillä käytettäville huvive- neille, mutta ei merellä tai rannikolla käytet- täville veneille. Rekisteröintivelvollisuudesta on eräitä poikkeuksia. Sisävesillä käytettävät veneet tulee rekisteröidä joko viranomaisten tai veneilyjärjestöjen rekistereihin. Vuokra- veneille on viranomaisten ylläpitämät erilli- set rekisterit sisävesillä käytettäville veneille ja merellä tai rannikolla käytettäville veneil- le.
Kreikassa kaikki veneet tulee rekisteröidä.
Tieto on otettu veneilyjärjestöjen eurooppa- laisen kattojärjestön EBA:n kotisivuilta.
Espanjassa on EBA:n kotisivuilta otetun tiedon mukaan viranomaisten ylläpitämä la- kisääteinen huvivenerekisteri, johon tulee re- kisteröidä kaikki veneet.
Virossa on viranomaisten ylläpitämä laki- sääteinen venerekisteri. Kaikki huviveneet, joiden pituus on 2,5 metristä 12 metriin, tulee rekisteröidä pienvenerekisteriin. Myös alle 24 metrin pituiset veneet, joita ei ole luokitel- tu laivoiksi, tulee rekisteröidä edellä mainit- tuun rekisteriin. Virossa viranomaiset suorit- tavat huviveneiden pakollista katsastusta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että veneiden rekisteröintipakko tai -tarve vaihtelee eri maissa. Viranomaisten ylläpitämät lakisäätei- set venerekisterit ovat yleisempiä maissa, joissa venekanta on pieni. Esimerkiksi Isos- sa-Britanniassa, jossa on suuri venekanta, ei ole rekisteröintipakkoa, kun taas Virossa ja Belgiassa, joissa on suhteellisen vähän venei- tä, veneet tulee rekisteröidä. Viranomaisten ylläpitämiä venerekistereitä on tällä hetkellä verraten harvoissa Euroopan maissa.
1.3. Nykytilan arviointi ja tarve muutok- siin
Nykyinen rekisteröitävien vesikulkuneuvo- jen piiri on rekisterin tavoitteiden ja valvo n- taviranomaisten tehtävien kannalta epätarkoi- tuksenmukainen. Erityisesti se, että purjeve- neitä ja moottoripurjeveneitä ei nykyisin tar- vitse rekisteröidä, on koettu rekisterin tarkoi- tuksen ja valvontaviranomaisten kannalta haitalliseksi.
Nykyisessä lainsäädännössä ei ole otettu huomio on perustuslain, julkisuuslain ja hen-
kilötietolain rekisterinpidolle ja tietojen asianmukaiselle käytölle asettamia vaatimuk- sia eikä tietosuojadirektiivin velvoitteita.
Myöskään rekisteröinnin tavoitteita ja rekis- terin käyttötarkoitusta sekä rekisteriin talle- tettavia tietoja ei ole täsmällisesti määritelty.
Nykyisessä lainsäädännössä ei ole otettu huomioon keskitetyn valtakunnallisen tieto- rekisterin tuomia mahdollisuuksia. Rekiste- röinti hoidetaan veneen omistajan kotikunnan maistraatissa ja rekisteritunnus määräytyy veneen omistajan kotikunnan ja läänin mu- kaan. Veneen omistajan kotikunnan muutos toisen läänin alueelle vaatii muutosilmoituk- sen tekemisen venerekisteriin ja tätä kautta käytännössä myös uudelleenrekisteröinnin uudelle rekisteritunnukselle. Säännös aiheut- taa turhaa työtä ja turhia kustannuksia niin asiakkaille kuin viranomaisille. Asiakkaiden on vaikea ymmärtää, että kotikunnan vaih- tuminen, vaikka itse veneen käyttö- tai sijain- tipaikka säilyisi entisellään, vaatii uudelleen rekisteröinnin ja uuden rekisteritunnuksen veneeseen. Valtakunnallinen keskitetty rekis- teri, johon kaikilla maistraateilla on yhtäläi- nen käyttöoikeus, ei aseta mitään esteitä val- takunnalliseen rekisteröinti- ja rekisteritun- nuskäytäntöön siirtymiselle, jolloin rekiste- röinti voitaisiin käsitellä missä tahansa maist- raatissa ja veneen rekisteritunnus säilyisi sa- mana koko veneen elinkaaren ajan.
Rekisterin tietosisältö on osittain epäluotet- tavaa johtuen lähinnä rekisteröinnin histori- asta. Ennen vuotta 1999 rekisteriä pidettiin lääninhallituksissa pääsääntöisesti manuaali- silla rekistereillä, joista tiedot siirrettiin sel- laisenaan keskitettyyn valtakunnalliseen re- kisteriin. Tietojen epäluotettavuus johtuu osittain myös siitä, että rekisteröintitietojen muutoksia ei ole ilmoitettu rekisteriin, sa- moin kuin siitä, että tietojenvaihtoa muiden viranomaisten kanssa ei juurikaan ole. Esi- merkiksi rekisterissä olevat omistaja- tai hal- tijatiedot olisi mahdollista tarkistaa väestötie- tojärjestelmän tietojen perusteella.
Voimassa olevien säännösten mukaan re- kisteriin ei voida tallettaa omistajan tai halti- jan henkilötunnusta. Koska omistajan tai hal- tijan yksilöinti varmistuisi henkilötunnuksen käytöllä, parantaisi tunnuksen käyttö osaltaan rekisterin tietosisällön luotettavuutta.
2 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
2.1. Tavoitteet
Tavoitteena on saada uusi lainsäädäntö, jo- ka on nykyisten lainsäädäntövaatimusten ta- solla, ja jossa otetaan huomioon viranomais- ten, asiakkaiden ja sidosryhmien tarpeet sekä luodaan edellytykset tietorekisterin entistä luotettavammalle tietosisällölle ja mahdolli- suudet myös luotettavaan sähköiseen asia- kaspalveluun.
Tavoitteena on myös rekisteröitävien vesi- kulkuneuvojen piiriä laajentamalla saada en- tistä kattavampi rekisteri, joka paremmin palvelisi rekisterin käyttötarkoitusta ja val- vontaviranomaisten toimintaa.
2.2. Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vesikulkuneuvorekisteristä. Samalla kumot- taisiin veneliikennelain 2 § ja veneliiken- neasetus siihen myöhemmin laissa tehtyine muutoksineen.
Vesikulkuneuvorekisteristä ehdotetussa laissa säädettäisiin eräiden laissa tarkemmin määriteltyjen vesikulkuneuvojen rekisteröin- nistä sekä rekisteriin talletettavista tiedoista ja tietojen käsittelystä.
Esityksessä ehdotetaan nykyisten rekiste- röintirajojen muuttamista ja rekisteröintivel- vollisuuden ulottamista koskemaan muun muassa purjeveneitä ja moottoripurjeveneitä.
Rekisteröinnin osalta keskeiset ehdotukset tulisivat olemaan rekisteröinnin ja rekiste- röint imuutosten mahdollistaminen jokaisessa maistraatissa ja vesikulkuneuvon rekisteri- tunnuskäytännön muuttaminen siten, että re- kisteritunnus olisi sama koko ve sikulkuneu- von elinkaaren.
Rekisterin osalta keskeisimmät muutoseh- dotukset olisivat rekisterin täsmällisten käyt- tötarkoitusten määrittely, tietojen talletuksen ja käsittelyn sekä tietojen saannin ja luovu- tuksen tarkka sääntely huomioiden erityisesti henkilötietojen käsittelyn lakisääteiset vaati- mukset. Lisäksi muutosehdotuksiin sisältyy mahdollisuus käyttää rekisteritiedoissa hen- kilötunnusta, jolla voitaisiin luotettavasti yk- silöidä rekisteritietoja ja täten parantaa tieto- jen luotettavuutta ja paikkansapitävyyttä.
Muutosehdotuksilla tähdätään myös mahdol- lisuuksiin lisätä tulevaisuudessa kansalaisten sähköisen asioinnin vaihtoehtoja.
3 . Esityksen vaikutukset 3.1. Taloudelliset vaikutukset
Ehdotetun rekisteröitävien vesikulkuneuvo- jen piirin laajentamisen johdosta rekisteröitä- vien vesikulkuneuvojen määrän arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 28 500 kappaleella.
Näistä purjeveneitä olisi 13 500, moottori- purjeveneitä 3 500, sisämoottoriveneitä 9 500 ja sisäperämoottoriveneitä 2 000. Arviot pe- rustuvat vuoden 2004 tietoihin veneiden lukumääristä, joita on selvitetty Merenkulku- laitoksen VTT:llä teettämässä Veneilyn määrä ja taloudelliset vaikutukset Suomes- sa -tutkimuksessa. Rekisteröitävien vesikul- kuneuvojen määrän lisääntymistä on kuiten- kin vaikea arvioida täysin luo tettavasti, koska nykyisin rekisterissä saattaa jo olla vapaaeh- toisesti rekisteröityjä edellä mainittuihin ryh- miin kuuluvia vesikulkuneuvoja. Edellä mai- nittujen lisäksi rekisteriin tullee pituusrajan ja moottoritehon muutoksen myötä myös jonkin verran lisää perämoottoriveneitä, joi- den lukumäärää ei tilastojen puuttuessa voida tarkemmin arvioida.
Ehdotettu uusi lainsäädäntö ei aiheuttaisi merkittäviä menolisäyksiä kansalaisille tai yrityksille. Niiden osalta, joita rekisteröinti- velvollisuus tulisi uutena koskemaan, olisivat vesikulkuneuvon rekisteröinnistä ja merkit- semisestä aiheutuvat kustannukset muutaman kymmenen euron luokkaa. Pidemmällä aika- välillä kansalaisille aiheutuvat kustannukset kuitenkin vähenisivät, kun muutosilmoituksia tarvitsisi tehdä aiempaa harvemmin.
Valvonta- ja turvallisuusviranomaiset saa- vuttaisivat ajantasaisen ja luotettavan rekiste- rin avulla merkittäviä taloudellisia säästöjä.
Yritysten näkökulmasta luotettava rekisteri edistäisi osaltaan uusien palvelujen rakenta- mista eri asiakasryhmille hyödyttäen pide m- mällä tähtäimellä koko venealaa. Kansalaisil- le uudistus toisi välittömiä säästöjä muun muassa muuttuneiden osoitetietojen auto- maattipäivityksellä ja rekisteröinnin mahdol- listuessa missä tahansa mais traatissa. Uusien vesikulkuneuvojen rekisteröinti lisäisi maist- raattien työmäärää alkuvaiheessa jonkin ver-
ran, mutta samalla kasvaisivat myös rekiste- röinnistä saatavat tulot.
Nykyisen moottorivenerekisteröinnin tulot maistraateille koostuvat julkisoikeudellisten suoritteiden tulokertymästä. Menot muodos- tuvat maistraattien henkilötyökustannuksista ja atk-järjestelmän tekniseen ylläpitoon liit- tyvistä kustannuksista. Tietojärjestelmään liittyviä kustannuksia ovat muun muassa maistraattien paikalliset työasema-, kirjoitin- ja tietoliikennemenot sekä keskitetyn järjes- telmän osalta palvelinlaitteistojen, ohjelmis- tojen sekä tietokantojen ylläpito-, huolto- ja lisensointimenot. Järjestelmän ylläpito ja ke- hittäminen ovat edellyttäneet myös lääninhal- lituksilta henkilötyötä ja tietoteknisten asian- tuntijapalveluiden ostoa.
Kokonaisuutena moottorivenerekisteröin- nistä saadut tulot ovat tällä hetkellä kattaneet toiminnasta aiheutuneet menot. Ehdotettu lainmuutos lisäisi tilapäisesti henkilötyön tarvetta muun muassa tietosisältöjen tarkis- tuksen, uusien vesikulkuneuvojen rekisteriin merkitsemisen sekä muutosten edellyttämän järjestelmän kehittämisen johdosta. Lain- muutoksen toteuttaminen edellyttää tietojär- jestelmien uudistamista. Uudistamista varten arvioidaan tarvittavan lisärahoitusta 120 000 euroa. Tietorekisterin osalta menot lisääntyi- sivät sähköisen asioinnin ja tietojensiirron edellyttämien rakenteellisten muutosten joh- dosta, joiden avulla samalla kuitenkin saavu- tettaisiin merkittäviä kokonaistaloudellisia säästöjä niin asiakas- kuin viranomaisnäkö- kulmastakin.
Uudistuksen myötä maistraatteihin tehtävi- en rekisteröinti-ilmoitusten määrä pitkällä ai- kavälillä kuitenkin vähenisi, koska velvolli- suutta muutosilmoituksen tekemiseen ei olisi yhtä useassa tapauksessa kuin nykyisin. Il- moitusten vähenemisestä johtuen voidaan ar- vioida, että maistraattien työmäärä samoin kuin ilmoituksista saatavat tulot vähenisivät siirtymäkauden jälkeen jonkin verran.
Turvallisuus- ja valvontaviranomaisten nä- kökulmasta on keskeistä rekisterin tietosisäl- lön luotettavuuden ja kattavuuden paranta- minen ja tietoliikenneyhteyksien kehittämi- nen järjestelmän hyödyntämiseksi. Valvo n- nan kustannustehokkuutta pystyttäisiin li- säämään huomattavasti nykyistä ajantasai- semmalla tietorekisterillä. Parhaimmillaan tietorekisterin avulla saataisiin onnettomuus-
ja katoamistilanteissa nopeasti tietoja, joiden avulla voitaisiin säästää ihmishenkiä ja mi- nimoida omaisuusvahinkoja.
Tullilaitoksen ja poliisin näkökulmasta luo- tettava ja kattava tietorekisteri helpottaisi ri- kostorjuntaa niin kansallisesti kuin kansain- välisestikin esimerkiksi järjestäytyneen rikol- lisuuden torjunnassa.
Tuotevalvonnan ja onnettomuustutkinnan osalta luotettavampi ja kattavampi tietorekis- teri palvelisi tarvetta saada tiedot rekisteristä muista samaa tyyppiä olevista veneistä. Tie- tojen selvittäminen ja yhteydenotto omista- jiin on muulla tavoin käytännössä mahdoton- ta tai tulisi kustannuksiltaan kohtuuttomaksi.
Poikkeusoloissa ja varautumistilanteissa puolustusvoimat, rajavartiolaitos ja Meren- kulkulaitos tarvitsevat reaaliaikaisia, nykyistä ajantasaisempia tietoja siviiliveneiden poik- keusoloissa tapahtuvaa sijoittamista varten.
Rekisteriä voitaisiin hyödyntää tässäkin tar- koituksessa.
Vakuutusyhtiöiden näkökulmasta rekiste- röinnissä korostuvat luotettavan omistusket- jun selvittäminen ja veneen riittävä yksilöin- ti, joita osaltaan nyt esitetty rekisteröinnin muutos edesauttaisi. Vahinko - ja rikostapaus- ten selvittelyssä ajantasaisen ja oikean rekis- teröintitiedon tarve korostuu.
Venealan kauppiaiden, yritysten ja venete- ollisuuden näkökulmasta rekisteröinnin hel- pottaminen, tietosisältöjen tarkistaminen ja toimivan tietopalvelun luominen olisi talou- dellisesti ja toiminnallisesti koko toimialaa edistävä tekijä.
Verottajan ja ulosoton näkökulmasta vene- rekisteriä voitaisiin hyödyntää lähinnä yksit- täisissä selvitystehtävissä. Rekisteröinnin ta- son parantaminen vähentäisi tällöin turhien selvitysten määrää ja lisäisi samalla kansa- laisten oikeusturvaa.
3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutu k- set
Ehdotetulla lailla ja nykyisen jo keskitetyn tietojärjestelmän tietosisällön tarkistamisella ja vähäisellä laajentamisella ei olisi merkittä- viä pysyviä organisaatio- eikä henkilöstövai- kutuksia. Siirtymäkauden jälkeen tapahtuvas- ta rekisteröinti-ilmoitusten vähenemisestä huolimatta maistraateissa syntyisi vain vähän säästöjä henkilöresursseihin. Rekisteröinti-
ilmoitusten väheneminen johtuisi muun mu- assa siitä, että ehdotetun lain mukaan eräistä rekisteritiedoissa tapahtuvista muutoksista ei enää tarvitsisi tehdä muutosilmoitusta rekis- terinpitäjälle, vaan rekisterinpitäjä saisi tiedot suoraan muista viranomaisjärjestelmistä.
Käytännössä rekisteröinti hoidettaisiin maist- raateissa ja tietojärjestelmä keskitetyllä rat- kaisulla kuten nykyisinkin.
Tietojärjestelmäliittymät tulisivat todennä- köisesti lisääntymään muun muassa ehdote- tulla tietojensiirrolla väestötietojärjestelmästä rekisteritietojen ajan tasalla pitämistä varten.
Samoin on suunnitteilla liittymiä sähköiseen asiointiin. Saatava hyöty tulee kattamaan tie- tojärjestelmäliitynnöistä aiheutuvan lisätyö- määrän.
Maistraattien tehtävär akennetta kehitetään siten, että niistä maistraateista, joissa tehtävät ovat ruuhkautuneet, tehtäviä on tarkoitus siir- tää toisen maistraatin tehtäväksi. Tietyissä tehtävissä joillekin maistraateille annetaan mahdollisuus erikoistua. Vesikulkuneuvore- kisterin uudistamisesta aiheutuvat siirtym ä- kauden lisätehtävät sekä jatkossa ylläpitoteh- tävät on tarkoitus organisoida edellä maini- tulla tavalla.
3.3. Ympäristövaikutukset
Uudistetusta tietorekisteristä saataisiin riit- tävän luotettavat tiedot muun muassa venei- lypalvelujen ja vesiliikennerajoitusten suun- nittelun ja arvioinnin pohjaksi. Veneliiken- teen valvonnassa on tarvetta puuttua häiritse- vään veneilyyn, vesiliikenteen rajoitusten noudattamatta jättämiseen ja häiritsevään toimintaan luonnonsuojelualueilla. Valvo n- nan kannalta aiempaa ajantasaisemmat omis- taja- tai haltijatiedot ovat tärkeitä.
Pienvenesatamien, venepaikkojen, väylien, jätehuollon ja muun yhdyskuntapoliittisen suunnittelun sekä vesien käytön kannalta tar- vitaan tietoja, joita olisi uudistetusta rekiste- ristä saatavissa.
Tietorekisteriä voitaisiin myös hyödyntää pakokaasu- ja melupäästöjen seuranta- ja laskentamalleissa sekä laajemminkin ympä- ristöpoliittisessa tutkimus- ja seurantatyössä.
3.4. Asiakasvaikuttavuus
Rekisteröinnin uudistaminen merkitsisi
asiakkaiden ja kansalaisten kannalta merkit- tävää parannusta nykytilanteeseen. Rekiste- röinnin käsittely olisi mahdollista missä ta- hansa maistraatissa, kun nykyisin vain omis- tajan kotikunnan mukaan määräytyvä maist- raatti on ollut toimivaltainen. Kansalaisille tämä merkitsisi turhan byrokratian vähene- mistä ja alueellisen tasa-arvon paranemista sekä mahdollistaisi rekisteröinnin esimerkik- si veneen sijaintikunnan maistraatissa.
Nykyinen lainsäädäntö on edellyttänyt ve- neen rekisteritunnuksen vaihtoa omistajan kotikunnan muuttuessa läänistä toiseen. Kan- salaisten kannalta tämä on johtanut usein kohtuuttomiin tilanteisiin, ja käytännössä ei veneen sijaintipaikkakunta ole kuitenkaan muuttunut kotiosoitteen muuttuessa. Rekiste- röinnin lisäksi asiakas on joutunut uusimaan veneensä tunnuskilvet, mikä on saattanut ai- heuttaa tuhansien eurojen kustannukset.
Vesikulkuneuvon rekisteritunnus tulisi olemaan pääsääntöisesti sama koko veneen elinkaaren ajan. Ensirekisteröintiä tehtäe ssä tunnuksen kirjaimet olisivat vapaasti valitta- vissa mist ä tahansa tunnuskirjainsarjasta ko- tikunnasta tai läänistä riippumatta. Jos asia- kas haluaisi uuteen veneeseensä entisen ve- neensä rekisteritunnuksen, tämä voitaisiin to- teuttaa erikoismaksullisena palveluna vastaa- vasti kuin autojen rekisteröinnissä.
Asiakkaan ei myöskään tarvitsisi huolehtia enää itse osoitetietojensa muutosten eikä eräiden muiden muutosten ilmoittamisesta rekisteriin. Tiedot päivitettäisiin automaatti- sesti väestötietojärjestelmästä. Tämä paran- taisi myös rekisterin tietosisällön ajantasai- suutta.
Rekisteröinnin uudistamisen yhteydessä tultaisiin lähivuosina panostamaan myös sähköisen asioinnin kehittämiseen. Rekisteriä tultaisiin hyödyntämään myös yleisessä ve- neilyinformaatiossa kehittämällä sen pohjalta erityyppisiä informaatiopalveluja venemal- leista ja -merkeistä, veneiden myynnistä sekä alueellisesta jakaumasta.
Rekisteröinnin uudistaminen parantaisi kansalaisten näkökulmasta katsottuna myös laatuun ja oikeusturvaan liittyviä seikkoja.
Lainsäädännön uudistamisen avulla pyritään vastaamaan henkilötietolain edellyttämään keskeiseen periaatteeseen siitä, että tietojen tulee olla käsittelyn kannalta tarpeellisia ja henkilötietolai ssa tarkoitetulla tavalla vir-
heettömiä.
3.5. Tietoturvallisuus ja käytettävyys Rekisteri perustuisi nykyiseen keskite ttyyn tietojärjestelmään, jonka tiedot tarki stettaisiin siirtymäajan aikana. Samalla rekisterin tieto- sisältöä muutettaisiin vähäisessä määrin.
Rekisteri toteutettaisiin jatkossakin keski- tettynä atk-ratkaisuna, jonka ylläpito on ha- jautettu maistraatteihin. Maistraatit kuuluvat sisäasiainhallinnon tietoliikenneverkkoon, jonka tietoturvallisuus on varmistettu erotta- malla verkko julkisista verkoista muun mu- assa palomuuriratkaisuilla.
Uuden rekisterin osalta säilytettäisiin siis jo nykyiselläänkin vallitseva korkeatasoinen tietoturva ja käytettävyys. Tietoturvan ja sen valvonnan osalta noudatettaisiin sisäasiain- ministeriön vahvistaman tietoturvapolitiikan linjauksia ja ohjeita.
4 . A s i a n v a l m i s t e l u
Liikenne - ja viestintäministeriö asetti 20 päivänä helmikuuta 2002 työryhmän kehit- tämään moottoriveneiden rekisteröintiä kos- kevaa lainsäädäntöä. Mietintö luovutettiin ministeriölle 15 päivänä huhtikuuta 2003.
Esitys on työryhmän ehdotuksen pohjalta valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriös- sä.
Ministeriö on pyytänyt asiasta lausunnot sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöl- tä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsäta- lousministeriöltä, ympäristöministeriöltä, lääninhallituksilta, maistraateilta, tietosuoja- valtuutetulta, onnettomuustutkintakeskuksel- ta, keskusrikospoliisilta, rajavartiolaitokselta, tullihallitukselta, Merenkulkulaitokselta, Ah- venanmaan maakunnanhallitukselta, Suomen Veneilyliitto ry:ltä, Venealan Keskusliitto Finnboat ry:ltä, Venealan Kauppiaat ry:ltä, Suomen Veneteollisuusyhdistys ry:ltä, Suo- men Meripelastusseura ry:ltä, Vakuutusyhti- öiden Keskusliitolta, Liikennevakuutuskes- kukselta ja Suomen Purjehtijaliitto ry:ltä.
Pääosa lausunnonantajista tuki esitettyä re- kisterilainsäädännön uudistamista. Osa kat- soi, että koko rekisterin tarpeellisuutta tulisi vielä pohtia.
Useat lausunnonantajat katsoivat, että re- kisteröintivelvollisuus tulisi laajentaa katta-
maan myös purjeveneet ja moottoripurjeve- neet ja että myös moottoriveneitä tulisi rekis- teröidä nykyistä kattavammin. Työryhmä ei mietinnössään ollut ottanut kantaa tähän asi- aan johtuen sille annetusta tehtävän rajauk- sesta.
Lausuntojen johdosta esitystä on jatkoval- misteltu liikenne - ja viestintäministeriössä yhteistyössä sisäasiainministeriön ja Meren- kulkulaitoksen kanssa siten, että rekisteröin- tivelvollisuuden piiriä on laajennettu.
Esitykseen tehtyjen muutosten johdosta esityksestä on pyydetty uudestaan lausunnot edellä mainituilta tahoilta. Lausunnoissa on
yleisesti puollettu ehdotettua rekisteröinti- velvollisuuden piirin laajentamista. Sisäasi- ainministeriö esitti moottoritehoa koskevan rekisteröintirajan laskemista 14 kilowattiin.
Suomen Purjehtijaliitto ry. vastustaa rekiste- rin soveltamisalan laajentamista.
5 . Riippuvuus kansainvälisistä so -
p i m u k s i s t a j a v e l v o i t t e i s t a Esityksessä on otettu huomioon tietosuoja- sopimus ja tietosuojadirektiivin asettamat vaatimukset.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 . L a k i e h d o t u k s e n p e r u s t e l u t 1 luku. Yleiset säännökset
1 § . Vesikulkuneuvorekisterin käyttötarkoi- tus. Vesikulkuneuvorekisteri olisi valtakun- nallinen rekisteri, jonka ylläpito ja käyttö oli- si hajautettu maistraattien toimiessa rekiste- rinpitäjinä. Maistraatit vastaisivat rekisterin tietojen ylläpitämisestä ja käsittelystä siten kuin niistä ehdotetussa laissa ja muissa laeis- sa säädetään. Käytännössä jatkettaisiin ny- kyisen valtakunnallisen keskitetyn rekisterin käyttöä, mutta sen tietosisältöä tarkistettaisiin ehdotetun lain mukaiseksi.
Pykälässä on määritelty vesikulkuneuvore- kisterin käyttötarkoitus, joka olisi vesiliiken- teen turvallisuuden parantaminen, vesikulku- neuvojen käyttämisestä luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksi- tyiselle edulle aiheutuvien haittojen ehkäise- minen, valvonta- ja pelastustoiminnan tuke- minen sekä vesien käytön suunnittelu ja va- rautumissuunnittelu. Rekisteriä käytettäisiin myös polttoaineen verotukseen liittyvään valvontaan.
Vesiliikenteen turvallisuus käsittää myös alusturvallisuuden. Rekisteristä olisi saata- vissa täsmälliset tiedot rekisteröidyistä vesi- kulkuneuvoista ja niiden ominaisuuksista.
Tietoja voisivat käyttää omissa viranomais-
ja valvontatehtävissään muun muassa Me- renkulkulaitos, rajavartiolaitos, poliisi ja tul- lilaitos.
Vesiliikenteen aiheuttamien haittojen arvi- ointi mahdollistuisi niin rekisteristä saatavien määrällisten kuin teknistenkin tietojen perus- teella. Vesikulkuneuvon tunnistetiedoilla on merkitystä muun muassa ympäristörikko- musten selvittelyssä. Tällaisia ympäristörik- komuksia voivat olla esimerkiksi meluhaitat, haitalliset pakokaasupäästöt ja liiallisen aal- lokon aiheuttaminen.
Rekisterin tekniset ja hallintaoikeustiedot tukisivat ja tehostaisivat vesiliikenteen val- vonta- ja pelastustoiminnassa asianomaisten viranomaisten, muun muassa merivartioston, poliisin ja tulliviranomaisten sekä onnetto- muustutkintakeskuksen toimintaa.
Rekisterin tietoja voitaisiin käyttää myös vesien käytön suunnitteluun, kuten pohjatie- toina väyläsuunnittelussa ja väylien rakenta- misessa. Viranomaiset voisivat käyttää rekis- terin tietoja myös omissa varautumissuunni- telmissaan.
Euroopan yhteisö n polttoaineveroa koske- vat säännökset muuttuvat siten, että diesel- moottorilla varustetuissa huviveneissä edel- lytetään käytettäväksi kevyen polttoöljyn si- jasta dieselöljynä verotettua polttoainetta.
Mahdollisuus kevyen polttoaineen käyttöön päättyy vuoden 2006 lopussa. Asiaa koske- van kansallisen lainsäädännön säätämistarve koskee kevyen polttoöljyn käyttökieltoa ja
sen sanktioimista. Mahdo llisuus alusten omistajien selvittämiseen myös vesikulku- neuvorekisterin avulla t ulee edellä mainitussa yhteydessä todennäköisesti tarpeelliseksi, jot- ta säännösten vastaisen polttoaineen käyttöä voitaisiin valvoa.
2 § . Suhde muuhun lainsäädäntöön. Rekis- teriin kuuluvien tietojen salassapitoon ja tie- tojen luovuttamiseen sovellettaisiin jul- kisuuslakia ja muuhun henkilötietojen käsit- telyyn henkilötietolakia, jos ehdotetussa lais- sa ei toisin säädetä. Laki olisi erityislaki, joka syrjäyttäisi ristiriitatilanteessa henkilötieto- lain ja julkisuuslain. Näitä yleislakeja sovel- lettaisiin kuitenkin täydentävästi siltä osin kuin ehdotetussa laissa ei toisin säädetä.
3 §. Viranomaiset. Pykälän 1 momentin mukaan maistraatit pitäisivät vesikulkuneu- vorekisteriä. Voimassa olevan lain mukaan maistraatit ovat jo tällä hetkellä rekisterinpi- täjiä, joten tässä suhteessa esitys ei toisi muu- tosta vallitsevaan tilanteeseen.
Esityksen mukaan mikä tahansa maistraatti olisi toimivaltainen käsittelemään rekiste- röinti-ilmoituksen. Nykysäännösten mukaan rekisteröinti-ilmoituksen voi käsitellä vain vesikulkuneuvon omistajan kotipaikan maist- raatti tai, jos omistajalla ei ole kotikuntaa Suomessa, Helsingin maistraatti. Valtakun- nallinen rekisteri mahdollistaisi rekisterin yl- läpidon missä tahansa maistraatissa. Alueel- lista toimivaltaa koskevasta säännöksestä luopuminen parantaisi merkittävästi asiakas- palvelua, sillä vesikulkuneuvon omistaja vo i- si asioida myös muussa kuin kotikuntansa mukaan määräytyvässä maistraatissa. Tältä osin esitys muuttaisi vallitsevaa tilannetta.
Pykälän 2 momentin mukaan rekisteröinti- ilmoituksen vastaanottanut maistraatti vastai- si rekisteri-ilmoituksen käsittelystä, tietojen merkitsemisestä rekisteriin ja rekisteröidyistä tiedoista. Ehdotettu säännös liittyy 1 momen- tin esitykseen siitä, että rekisteröinti voidaan hoitaa missä tahansa maistraatissa. Säännö k- sellä on haluttu selventää sitä, että rekiste- röintitiedot käsitellyt maistraatti on vastuussa käsittelemistään tiedoista.
Rekisterinpidon yleisestä ohjauksesta vas- taisi 3 momentin mukaan liikenne - ja viestin- täministeriö. Rekisterinpidon hallinnollinen ohjaus ja toiminnan kehittäminen kuuluisi puolestaan sisäasiainministeriölle. Liikenne - ja viestintäministeriön yleiseen ohjaukseen
kuuluisi lähinnä vastuu lainsäädännön sovel- tamisen seurannasta ja lainsäädännön kehit- tämisestä. Sisäasiainministeriön hallinnolli- sella ohjauksella ja kehittämisellä luotaisiin toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset re- kisterinpitäjän toiminnalle.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin pykälän 4 momentin mukaan tietojärjestel- män yleisestä toimivuudesta ja rekisteritoi- mintojen yhtenäisyydestä vastaavasta viran- omaisesta. Nykyisen lainsäädännön mukaan valtakunnallisen rekisterin toimivuudesta, teknisestä ylläpidosta ja rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä vastaa Länsi-Suomen lää- ninhallitus. Käytännössä järjestely on ollut toimiva.
Ottaen huomioon hallinnon kehittymisen ja hallinnollisten organisaatiomuutosten mah- dollisuuden on perusteltua, että lain sijasta valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tar- kemmin säätää siitä viranomaisesta, jonka tehtävänä on vastata rekisterin toimivuudes- ta. Lääninhallitukset vastaavat nykyisin maistraattien tietoteknisen ympäristön yllä- pidosta ja kehittämisestä. Säännös mahdollis- taisi sen, että säännöksessä tarkoitettu vastuu voi olla lääninhallituksella tai muulla viran- omaisella.
Maistraattien tehtävärakennetta kehit etään siten, että niistä maistraateista, joissa tehtävät ovat ruuhkautuneet, tehtäviä on tarkoitus siir- tää toisen maistraatin tehtäväksi. Tietyissä tehtävissä joillekin maistraateille annetaan mahdollisuus erikoistua. Vesikulkuneuvore- kisterin uudistamisesta aiheutuvat siirtym ä- kauden lisätehtävät sekä jatkossa ylläpitoteh- tävät on tarkoitus organisoida edellä maini- tulla tavalla.
2 luku. Vesikulkuneuvon rekisteröinti 4 §. Rekisteröitävät vesikulkuneuvot. Re- kisteröinti koskisi pykälässä määriteltyjä moottorilla tai purjeella varustettuja vesikul- kuneuvoja. Vesikulkuneuvolla tarkoitettaisiin vesiliikennelain mukaisesti mitä tahansa ve- teen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen tar- koitettua kulkuvälinettä ja laitetta. Lain pii- riin luettavia vesikulkuneuvo ja olisivat muun muassa moottoriveneet ja vesiskootterit, pur- jeveneet ja moottoripurjeveneet sekä ilm a- tyynyalukset silloin, kun ne tukeutuvat ve-
teen. Sen sijaan tarkoituksena on, kuten ny- kyisinkin, jättää esimerkiksi kanootit ja kaja- kit sekä soutuveneet rekisterin ulkopuolelle.
Pykälän mukaan rekisteröintivelvoite kos- kisi moottorilla varustettuja vesikulkuneuvo- ja, joiden moottoriteho on valmistajan ilmoi- tuksen mukaan vähintään 15 kilowattia sekä moottorilla tai purjeella varustettuja vesikul- kuneuvoja, joiden rungon pituus on valmista- jan ilmoituksen mukaan vähintään 5,5 met- riä.
Veneen pituuden mittaaminen riippuu siitä, minkälaiseen käyttöön tarkoitetusta veneestä on kysymys. Huviveneet mitataan huvi- venedirektiivin mukaan harmonisoidun stan- dardin ISO 8666:2002 mukaisesti. Useimmi- ten vesi kulkuneuvoista on saatavissa valmis- tajan ilmoittama pituus. Ammattiveneisiin ja kauppamerenkulkuun käytettäville veneille on puolestaan olemassa omat mittausjärjes- telmänsä.
Ehdotetulla säännöksellä nykyistä rekiste- röitävien vesikulkuneuvojen moottoritehora- jaa osin laskettaisiin ja toiseksi rekisteröinnin kriteeriksi konetehon ohella säädettäisiin ve- sikulkuneuvon pituus. Sen lisäksi, että sään- nöksen johdosta nykyisestä poiketen purje- veneet ja moottoripurjeveneet tulisivat rekis- teröintivelvollisuuden piiriin, myös rekiste- röitävien moottoriveneiden määrä kasvaisi rekisteröinnin rajana olevan moottoritehon muutoksen ja uuden pituusrajan johdosta.
Yhteensä rekisteröitävien vesikulkune uvojen määrän arvioidaan lisääntyvän noin 28 500 kappaleella. Rekisteröitävien vesikulkuneu- vojen rajojen muuttamista pidetään tarpeelli- sena, koska nykyisellään rekisteri ei ole sen käyttötarkoitukseen eikä viranomaisten suo- rittaman valvonnan tarpeisiin nähden riittä- vän kattava.
Ottaen huomioon rekisterin käyttötarkoitus, muun muassa vesiliikenteen turvallisuuden parantaminen sekä valvonta- ja pelastustoi- minnan tukeminen, ei voida pitää perusteltu- na, että purjeveneitä ja moottoripurjeveneitä ei tulisi rekisteröidä. Rekisterin ulkopuolelle jää nykyisin myös tarpeettoman suuri määrä moottoriveneitä. Ehdotettu soveltamisalan laajentaminen olisi myös polttoaineverotuk- sen valvonnan kannalta tarkoituksenmukai- nen. Nykyinen rekisteröintivelvollisuuden ra- jaus perustuu rekisterin alkuperäiseen tarkoi- tukseen, joka oli nopeiden moottoriveneiden
rekisteröinti salakuljetusten vähentämiseksi.
Rekisterin tavoite on muuttunut tästä aivan toisenlaiseksi, eikä enää ole syytä tässä suh- teessa tehdä eroa moottoriveneiden ja purje- veneiden välillä.
Vaikka purjeveneiden osuus onnettomuuk- siin joutuvista venetyypeistä on pieni, sattu- vat purjeveneiden onnettomuudet yleensä myrskyllä ja muuten huonoissa olosuhteissa, jolloin pelastustoimilla on kiire. Tällöin olisi luotettavien ja täsmällisten tietojen nopea saanti myös purjeveneistä pelastustoimien onnistumisen kannalta tärkeää. Tulliviran- omaisen suorittaman valvonnan kannalta ny- kyinen rekisteröint i velvollisuuden rajaus on ongelmallinen myös sen vuoksi, että ulko- maanmatkat tehdään pääasiassa juuri purje- veneillä.
Suomen Purjehtijaliitto ry:llä on purje- venerekisteri, jossa on tällä hetkellä noin 9 000 - 10 000 purjevenettä. Rekisterissä olevien purjeveneiden purjeissa on tunnus, jonka perusteella vene on yksilöitävissä. Tä- mä rekisteri ei kuitenkaan ole venemäärän eikä niistä kerättävien tietojen osalta kattava.
Viranomaisilla ei myöskään ole käyttöoikeut- ta purjevenerekisteriin. On huomattava, että purjeveneillä ajetaan usein myös purjeet al- haalla, jolloin rekisteritunnus ei ole näkyvis- sä. Siten myöskään liiton ylläpitämää rekiste- riä ei voida pitää perusteluna purjeveneiden jättämiselle viranomaisrekisterin ulkopuolel- le.
5 §. Poikkeukset rekisteröintivelvollisuu- desta. Rekisteröintivelvollisuus ei koskisi ve- sikulkuneuvoa, jonka omistaja tai haltija on valtio tai kunta. Ehdotuksella ei muutettaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tiedot kun- nan ja valtion viranomaisten omistamista tai hallinnoimista vesikulkuneuvoista on tarvit- taessa saatavissa suoraan asianomaisilta vi- ranomaisilta, joten perusteltua tai painavaa syytä poikkeuksen muuttamiseen ei ole.
Rekisteröintivelvollisuus ei myöskään kos- kisi alusrekisterilain (512/1993) nojalla rekis- teröitävää tai kalataloutta koskevista rekiste- reistä annetussa maa- ja metsätalousministe- riön päätöksessä (1575/1994) tarkoitettua ka- lastusalusrekisterissä olevaa alusta. On tar- koituksenmukaista, että näiltä aluksilta ei vaadittaisi kaksinkertaista rekisteröintiä. Re- kisteröintivelvollisuus ei koskisi myöskään tällaiseen alukseen kuuluvaa vesikulkuneu-
voa, esimerkiksi pelastusvenettä.
Pelkästään kilpailukäytössä oleva vesikul- kuneuvo ei myöskään olisi rekisteröintivel- vollisuuden alainen. Nämä vesikulkuneuvot on rekisteröity Suomen Veneilyliitto ry:n ja Suomen Purjehtijaliitto ry:n rekistereihin.
Pelkästään kilpailukäytössä olevia purjeve- neitä on tällä hetkellä noin 350 ja moottori- veneitä noin 200 kappaletta. Näitä veneitä ei käytetä muutoin kuin kilpailtaessa, joten re- kisteröinnin tarkoitus ei edellytä tällaisten veneiden ottamista rekisteriin. Sen sijaan ve- sikulkuneuvot, joita käytetään sekä kilpai- luissa että vapaa-ajan vietossa, tulisi rekiste- röidä. Kilpailukäyttönä pidetään myös har- joittelua kilpailua varten.
6 §. Vapaaehtoinen rekisteröinti. Rekiste- riin voitaisiin merkitä omistajan pyynnöstä myös vesikulkuneuvo, jonka rekisteröintiin ei lakiehdotuksen mukaan olisi velvollisuut- ta. Rekisteröityyn vesikulkuneuvoon ja sen rekisteröintiin olisi tällöin sovellettava ehdo- tetun lain säännöksiä.
Esimerkiksi alusrekisteriin tai kalastusalus- rekisteriin merkittyä alusta voidaan käyttää myös huviveneilyyn ja tällöin alus voitaisiin rekisteröidä myös tämän lain nojalla. Rekis- teröinti mahdollistaisi sen, että alusta huvi- veneilyyn käytettäessä siihen ei sovellettaisi kauppamerenkulkuun tai kalastukseen käy- tettäviin aluksiin sovellettavia säännöksiä.
Tällaisia ovat esimerkiksi aluksen miehityk- sestä ja laivaväen pätevyydestä annetut sään- nökset.
7 §. Ilmoitusvelvollisuus. Rekisteröitävän vesikulkuneuvon omistajan ja rekisteröidyn vesikulkuneuvon uuden omistajan olisi 1 momentin mukaan tehtävä kirjallisesti vesi- kulkuneuvon rekisteröinti-ilmoitus rekiste- rinpitäjälle ennen vesikulkuneuvon käyt- töönottoa, jos laissa ei toisin säädetä. Poik- keuksen tässä tarkoitetusta ilmoitusvelvolli- suudesta muodostaisivat ehdotetun lain 11
§:ssä tarkoitetun koetunnuksen saaneet elin- keinonharjoittajat, jotka voivat käyttää rekis- teröimätöntä vesikulkuneuvoa koeajossa, myynninedistämistoiminnassa tai muussa tämän kaltaisessa elinkeinonsa harjoittami- seen välittömästi liittyvässä toiminnassa. Ul- komailta Suomeen tulevan vesikulkuneuvon osalta, jos omistajan kotipaikka tai asuinkun- ta ei ole Suomessa ja jos viipyminen Suo- messa ei ole lyhytaikaista lomailuun tai
muuhun vastaavaan toimintaan liittyvää, on säännöstä tulkittava siten, että vesikulkuneu- vo on viipymättä rekisteröitävä. Säännöksellä ei esitetä muutoksia nykykäytäntöön.
Jos rekisterissä oleviin tietoihin tulee muu- toksia, olisi vesikulkuneuvon omistajan tai haltijan 2 momentin mukaan ilmoitettava täs- tä kuukauden kuluessa muutoksen tapahtu- misesta kirjallisesti rekisterinpitäjälle. Rekis- terin tietosisällön oikeellisuuden ja paikkan- sapitävyyden sekä luotettavuuden varmista- miseksi säännös on tarpeen eikä poikkea ny- kyisin voimassaolevasta säännöksestä. Muu- toksista, jotka koskevat henkilön nimeä, hen- kilötunnusta, osoitetta, kotikuntaa tai henki- lön kuolemaa ei kuitenkaan olisi ilmoitusvel- voitetta. Ilmoitusvelvoite ei myöskään koski- si sellaisen oikeushenkilön yhteystietoja, jonka yritys- ja yhteisötunnus on merkitty re- kisteriin. Edellä mainitut tiedot ovat saatavis- sa väestötietojärjestelmästä tai yritys - ja yh- teisötietojärjestelmästä, eikä ole perusteltua syytä velvoittaa ilmoittamaan muutoksista, jotka ovat saatavissa suoraan viranomaisjär- jestelmästä. Ehdotetun lain 16 §:ssä säädet- täisiin tarkemmin oikeudesta tietojen saantiin viranomaisilta.
Pykälän 3 momentin mukaan rekisterissä olevan vesikulkune uvon tuhoutumisesta taikka ulkomaille myymisestä tai muutoin ulkomaille luovuttamisesta olisi rekisteriin merkityn omistajan ilmoitettava rekisterinpi- täjälle kirjallisesti kuukauden kuluessa tapah- tumasta. Ilmoitusvelvollisuus koskisi myös pysyvästi käytöstä poistettavaa vesikulku- neuvoa. Säännös on tarpeen rekisterin tietosi- sällön oikeellisuuden ja paikkansapitävyyden sekä luotettavuuden varmistamiseksi. Sään- nös vastaa nykyisin voimassa olevaa sään- nöstä.
Pykälän säännöksissä asetettaisiin velvoit- teita osittain vain vesikulkuneuvon omistajal- le. Esimerkiksi myös haltija voisi tehdä tar- vittavat ilmoitukset, jos hän esittää rekiste- rinpitäjälle omistajan suostumuksen tai val- tuutuksen. Ilmoituksen on säännösten mu- kaan oltava aina kirjallinen. Kirjallisena il- moituksena voitaisiin tekniikan kehittyessä pitää myös sähköistä ilmoitusta, mikäli il- mo ituksen tekijä voidaan luotettavasti tunnis- taa.
8 § . Rekisteröitävän vesikulkuneuvon käyt- täminen. Rekisteröitävän vesikulkuneuvon
käyttäminen vesiliikenteessä ei pykälän 1 mo mentin mukaan olisi sallittua, ennen kuin vesikulkuneuvo on merkitty rekisteriin, jos ehdotetussa laissa ei toisin säädetä.
Pykälän 2 momentin mukaan sellaista tila- päisesti Suomessa olevaa vesikulkuneuvoa, jonka omistajalla tai haltijalla ei ole kotikun- taa tai kotipaikkaa Suomessa, saa kuitenkin käyttää Suomessa rekisteriin ilmoittamatta.
Tällä tarkoitetaan esimerkiksi tapauksia, jol- loin vesikulkuneuvon omistaja tai haltija on ulkomaalainen luo nnollinen henkilö, jolla ei ole kotikuntaa tai asuinpaikkaa Suomessa, tai oikeushenkilö, jolla ei ole kotipaikkaa Suo- messa. Tilapäisyydellä tarkoitetaan tässä yh- teydessä tilannetta, jolloin vesikulkuneuvo on Suomessa lyhytaikaisesti esimerkiksi lo- mailun tai vierailun yhteydessä.
Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröityä vesikulkuneuvoa saisi pykälän 3 momentin mukaan tilapäisesti käyttää muualla Suomes- sa rekisteriin ilmoittamatta. Tilapäisellä käy- töllä tarkoitetaan tässä momentissa edellä 2 momentin perusteluissa tarkoitettuja tilantei- ta.
Pykälän säännöksillä ei ehdoteta muutoksia nykykäytäntöön.
9 § . Rekisteritodistus. Pykälän 1 momentin mukaan vesikulkuneuvon rekisteröinnistä annettaisiin rekisteritodistus, joka olisi oltava mukana kyseistä vesikulkuneuvoa käytettä- essä. Vesiliikenteen valvonnan kannalta re- kisteritodistuksen mukana pitäminen olisi pe- rusteltua. Valtioneuvoston asetuksella säädet- täisiin tarkemmin rekisteröinnistä annettavas- ta todistuksesta.
Uuden rekisteritodistuksen antamisesta oli- sivat säännökset 2 momentissa. Jos rekisteri- tietoihin tulisi muutoksia, jotka koskevat re- kisteritodistukseen merkittyjä vesikulkuneu- voa tai sen moottoria taikka vesikulkuneuvon omistajaa tai haltijaa, muutosten rekisteriin merkitsemisestä annettaisiin uusi rekisterito- distus. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoi- tus määritellä rekisteritodistukseen merkittä- viksi tiedoiksi vain olennaiset vesikulkuneu- voa ja sen moottoria sekä omistajaa ja halti- jaa koskevat tiedot. Jos rekisteritodistukseen merkittyihin tietoihin tulee muutoksia, on pe- rusteltua antaa uusi rekisteritodistus. Esimer- kiksi omistajan tai haltijan osoitetiedot eivät olisi rekisteritodistukseen merkittäviä tietoja.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Merenkul-
kulaitos vahvistaisi rekisteritodistuksen mal- lin. Säännös mahdollistaisi sen, että nykyistä rekisteritodistuksen mallia vo idaan kehittää tiiviimmäksi ja helpommin mukana pidettä- väksi.
Pykälän sisältö vastaisi pääpiirteissään ny- kyisin voimassa olevia säännöksiä.
10 §. Rekisteritunnus. Rekisteröitävä vesi- kulkuneuvo saisi pykälän 1 momentin mu- kaan rekisteritunnuksen, josta tarkemmat säännökset annettaisiin valtioneuvoston ase- tuksella. Rekisteritunnus olisi yksilöllinen ja vesikulkuneuvokohtainen. Asetuksessa sää- dettäisiin tunnuksesta pääasiassa nykyisen rekisteritunnuskäytännön mukaisesti, mutta nykyiset rekisteritunnuskirjaimet olisivat kui- tenkin käytettävissä rekisteröinti-ilmoituksen tekijän kotipaikasta tai rekist eröintipaikasta riippumatta.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rekisteritunnus on läänikohtainen. Omistajan kotikunnan vaihtuessa toisen läänin alueelle myös vesikulkuneuvon rekisteritunnus vaih- tuu. Huomioiden nykyisen keskitetyn, valta- kunnallisen rekisterin, johon kaikilla rekiste- rinpitäjillä on yhtäläinen käyttöoikeus, perus- teltua syytä rekisteritunnuksen sitomiseen omistajan tai haltijan kotikuntaan tai rekiste- ritunnuksen vaihtamiseen kotikunnan vaihtu- essa läänistä toiseen ei enää ole. Tarkoituk- sena on, että vesikulkuneuvon rekisteritunnus säilyisi samana koko vesikulkuneuvon yhte- näisen rekisterissäoloajan. Jos vesikulkuneu- vo välillä poistettaisiin rekisteristä, niin uu- delleen rekisteröinnin yhteydessä vesikulku- neuvo saisi uuden rekisteritunnuksen. Jos ky- seisen vesikulkuneuvon vanha tunnus olisi vielä vapaana, se voitaisiin ottaa uuteen käyt- töön samalle vesikulkuneuvolle.
Ehdotetussa 2 momentissa olisi säännös siitä, että omistajan olisi viipymättä varustet- tava vesikulkuneuvo rekisteritodistuksen mukaisella rekisteritunnuksella. Velvoite on asetettu vesikulkuneuvon omistajalle. Rekis- teröitävää vesikulkuneuvoa ei säännöksen mukaan saisi käyttää, ellei sitä ole varustettu rekisteritunnuksella. Ehdotettu säännös ei muuta vallitsevaa tilannetta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että alusrekisteriin tai kalastusalusrekisteriin reki steröity vesikulkuneuvo voitaisiin jättää varustamatta saadulla rekisteritunnuksella.
Säännös on perusteltu, koska edellä mainit-
tuun alusrekisterilain mukaiseen alusrekiste- riin tai kalataloutta koskevista rekistereistä annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä tarkoitettuun kalastusalusrekiste- riin merkitty vesikulkuneuvo on yksilöitävis- sä esimerkiksi valvontatilanteissa siinä jo en- nestään olevan tunnusmerkinnän perusteella, ja tiedot kyseessä olevasta vesikulkuneuvosta olisivat saatavissa myös edellä mainituista rekistereistä.
11 § Koetunnus. Vesikulkuneuvoihin liit- tyvässä elinkei notoiminnassa on vakiin- tuneesti käytetty koetunnuksia, jolloin koe- tunnuksen haltija on voinut käyttää vesilii- kenteessä myös rekisteröimätöntä vesikulku- neuvoa. Koetunnuksen antamisesta säädetään nykyisin veneliikenneasetuksen 9 §:ssä, jon- ka mukaan maistraat ti voi antaa veneitä tai moottoreita valmistavalle, myyvälle tai kor- jaavalle liikkeelle rekisteritodistuksen, jossa mainittua tunnusta liike on oikeutettu käyt- tämään koeajossa, esittelyssä tai muussa ve- neitten valmistukseen, myyntiin tai korjauk- seen välittömästi liittyvässä siirrossa. Koe- tunnusten käytössä ei ole havaittu epäkohtia, joiden vuoksi siitä olisi tarpeen luopua. Olisi myös pidettävä elinkeinotoiminnan kannalta hankalana, että vesikulkuneuvo olisi rekiste- röitävä esimerkiksi lyhyitä koeajojaksoja tai moottorien testauksia varten. Koetunnuksen käytön salliminen ei myöskään olisi ristirii- dassa vesikulkuneuvorekisterin käyttötarkoi- tuksen kanssa. Koetunnuksia on tällä hetkellä rekisteröity noin 165.
Koetunnuksen antaminen merkitsisi poik- keusta vesikulkuneuvon yleiseen rekiste- röimisvelvollisuuteen ja rekisteröimättömän vesikulkuneuvon käyttökieltoon.
Pykälän 1 momentin mukaan vesikulku- neuvon tai moottorin valmistajalle, maahan- tuojalle, myyjälle, korjaajalle tai muulle vas- taavalle elinkeinonharjoittajalle voitaisiin an- taa koetunnus, jota voitaisiin käyttää koe- ajossa, myynninedistämistoiminnassa tai muussa vastaavassa tämän tyyppisessä elin- keinonharjoittamiseen välittömästi liittyvässä toiminnassa. Koetunnuksen haltija olisi siis oikeutettu käyttämään rekisteröimätöntä ve- sikulkuneuvoa, mikä muutoin olisi kielletty 8 §:n 1 momentin nojalla. Tämä ei toisaalta estäisi sitä, että elinkeinonharjoittaja rekiste- röisi vesikulkuneuvon esimerkiksi myyntita- pahtuman nopeuttamiseksi. Säännös poik-
keaisi nykyisin voimas sa olevasta säännö k- sestä siten, että koetunnus voitaisiin antaa vesikulkuneuvon valmistajan, myyjän ja kor- jaajan lisäksi myös maahantuojalle ja muul- lekin edellä mainittuihin verrattavaa elinkei- notoimintaa harjoittavalle elinkeinonharjoit- tajalle. Tällä muutoksella pyrittäisiin anta- maan rekisterinpitäjälle tapauskohtaisesti enemmän harkintavaltaa koetunnuksen an- tamisessa. Koetunnus voitaisiin antaa elin- keinonharjoittajan rekisterinpitäjälle teke- mästä kirjallisesta hakemuksesta. Koetun- nuksen antamisen edellytyksistä säädettäisiin 13 §:ssä.
Koetunnus voitaisiin tarvittaessa vaihtaa vesikulkuneuvosta toiseen. Mikäli elinkei- nonharjoittaja kuitenkin käyttää useampaa vesikulkuneuvoa samanaikaisesti koekäytös- sä, tulee jokainen vesikulkuneuvo varustaa yksilöidyllä toisistaan eroavalla koetunnuk- sella. Elinkeinonharjoittajalle myönnettäisiin tarvittava määrä koetunnuksia elinkeinonhar- joittajan esittämän tarpeen mukaan.
Säännöksellä koetunnuksen käyttö rajattai- siin nykyiseen tapaan välittömästi edellä tar- koitettuun elinke inotoimintaan. Hyväksyttä- vänä ei voitaisi esimerkiksi pitää koetunnuk- sellisen vesikulkuneuvon käyttöä vapaa-ajan käyttötarkoituksiin tai elinkeinonharjoittajan muuhun elinkeinotoimintaan. Käytännössä tätä seurattaisiin muun valvontatoimen yh- teydessä.
Nykyisissä säännöksissä ei ole määritelty sitä, kuinka kauan koetunnus on voimassa tai sitä, millaisin perustein ja toimenpitein koe- tunnus voidaan rekisterinpitäjän tai muun vi- ranomaisen toimesta peruuttaa. Näistä asiois- ta säädettäisiin 2 momentissa, jonka mukaan koetunnus olisi voimassa toistaiseksi. Koe- tunnus voitaisiin peruuttaa, jos elinkeino n- harjoittaja ilmoittaa luopuvansa koetunnuk- sesta. Lisäksi koetunnus voitaisiin peruuttaa, jos elinkeinonharjoittaja on käyttänyt koe- tunnusta ehdotetun lain tai sen nojalla annet- tujen säännösten vastaisesti tai jos koetun- nuksen peruuttamiseen on muita erityisiä syi- tä. Tällaisena syynä voitaisiin pitää esimer- kiksi sitä, että elinkeinonharjoittajan elinkei- notoiminta on joko kokonaan tai kyseessä olevan toimialan osalta loppunut. Tätä kos- kevan tiedon rekisterinpitäjä voisi saada muun muassa yritys- ja yhteisötietojärjestel- mästä tai kaupparekisteristä. Koetunnusta pe-
ruuttaessaan rekisterinpitäjä noudattaisi kuu- lemisen ja muun hallintomenettelyn osalta hallintolakia (434/2003) .
Pykälän 3 momentin mukaan koetunnuksen antanut rekisterinpitäjä antaisi elinkeinonhar- joittajalle rekisteritodistuksen. Todistuksessa olisi kuitenkin huomattavasti suppeampi tie- tosisältö kuin varsinaisessa rekisteritodistuk- sessa. Siitä puuttuisivat muun muassa vesi- kulkuneuvoa koskevat tiedot. Todistuksen tietosisältö määriteltäisiin tarkemmin valtio- neuvoston asetuksella.
Todistukseen sovellettaisiin 4 momentin mukaan rekisteritodistusta koskevaa 9 §:ää, mikä tarkoittaisi muun muassa sitä, että to- distus olisi pidettävä mukana vesikulkuneu- voa käytettäessä. Koetunnukseen puolestaan sovellettaisiin mitä 10 §:ssä säädettäisiin re- kisteritunnuksesta. Tästä seuraisi esimerkiksi velvollisuus varustaa käytössä oleva vesikul- kuneuvo koetunnuksella samoin kuin kielto käyttää sellaista vesikulkuneuvoa, jota ei ole varustettu koetunnuksella.
Koetunnuksesta säädettäisiin 5 momentin mukaan tarkemmin valtioneuvoston asetuk- sella, jossa on tarkoitus muun muassa säätää, että koetunnuksen kirjainosa olisi muista re- kisteritunnuksista poikkeavasti aina E. Täl- löin esimerkiksi vesiliikenteen valvonnassa koetunnuksella liikkuvat vesikulkuneuvot olisivat selkeästi tunnistettavissa ja koetun- nuksen käytön valvonta toteutuisi helpo m- min. Yhtenäiset koetunnukset tulisi ottaa käyttöön siirtymäajan kuluessa, mikä olisi nimenomaan mainittu lain siirtymäsäännö k- sessä.
3 luku. Rekisterin tietosisältö ja tieto- jen laatu
12 §. Rekisteröidyt. Pykälässä lueteltaisiin ne tilanteet, jolloin luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä merkittäisiin tietoja re- kisteriin. Rekisteriin talletettaisiin tietoja luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilös- tä, jos kyseessä on vesikulkune uvon omistaja tai haltija tai koetunnuksen saanut elinkei- nonharjoittaja.
13 §. Rekisteriin hyväksyminen ja rekiste- riin talletettavat tiedot. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteriin merkitsemisen yleisenä edellytyksenä olisi, että vesikulkuneuvon
omistusoikeudesta ja haltijasta on esitetty tarpeellinen ja luotettava selvitys. Käytän- nössä momentin tarkoittamana selvityksenä voitaisiin pitää alkuperäistä kauppakirjaa, luovutuskirjaa tai muuta saannon osoittavaa asiakirjaa. Erityisistä syistä rekisterinpitäjä voisi hyväksyä muunkin selvityksen, josta luotettavalla tavalla käy ilmi tiedot rekisteriin merkittävistä seikoista. Menettelyt apa ei poikkeaisi nykyisestä. Koetunnuksen antami- sen edellytyksenä puolestaan olisi, että elin- keinonharjoittaja esittäisi asianmukaisen sel- vityksen koetunnuksen tarpeellisuudesta elinkeinotoiminnassaan. Tyypillisimmin ha- kija esittäisi selvityksen toimialasta, ja mil- loin tätä ei voitaisi pitää riittävänä, rekiste- rinpitäjä voisi edellyttää esitettäväksi muuta- kin selvitystä.
Rekisterin perustietoina saataisiin 2 mo- mentin mukaan tallettaa tietoja luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä. Luonnolli- sista henkilöistä saisi tallettaa nimen ja hen- kilötunnuksen taikka henkilötunnuksen puut- tuessa tiedon syntymäajasta sekä muina tie- toina osoite- ja muut yhteystiedot, tiedon ko- tikunnasta, tiedon äidin- tai asiointikielestä, tiedon henkilön kuolemasta ja henkilön käyt- tämästä kielto-oikeudesta. Henkilön yksilöin- titiedot tulisivat vastaamaan sisällöltään vä- estötietojärjestelmästä saatavia tietoja, jotka asianomaisesta henkilöstä on talletettu väes- tötietojärjestelmään. Oikeushenkilöistä saa- taisiin tallettaa nimi, yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot sekä tiedot asiointikielestä.
Rekisteriin saataisiin tallettaa sen käyttö- tarkoituksen kannalta tarpeellisina tietoina 3 momentissa mainitut tiedot. Tällaisia tietoja tulisivat olemaan vesikulkuneuvoon ja sen moottoriin liittyvät tekniset ja yksilöintitie- dot, rekisteröintiin, vesikulkuneuvon pääasi- alliseen käyttökuntaan ja käytöstä poistami- seen liittyvät tiedot, vesikulkuneuvoon ko h- distuvaan ulosottoon ja muihin täytäntöön- panotoimiin liittyvät sekä vesikulkuneuvon anastuksee n liittyvät tiedot. Lisäksi talletet- taisiin tietoja vesikulkuneuvon omistusoi- keudesta ja haltijan hallintaoikeuden laadus- ta. Tiedot saataisiin ensisijaisesti rekisteröin- ti-ilmoituksella ja ilmoituksenteon yhteydes- sä esitetyillä asiakirjoilla. Ulosottoa ja muita täytäntöönpanotoimia sekä anastusta koske- vat tiedot saataisiin asianomaisilta viran- omaisilta.
