Valokuvaaja tunnelmoi kansallispuistojen maisemissa näkymä

TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2018 77 KIRJALLISUUS

piirin ongelma merenkäynnissä.

Tämä ilmentää uskoa luonnossa vaikuttavaan sympaattiseen toi­

mintaan, magnetismiin ja etäältä aiheutettuun toimintaan.

Esseissään Eco onkin pohtinut hermetismin luonnetta, johon tär­

keänä osana kuuluu vastaavuus ja samankaltaisuus kuunalisen (eli inhimillisen maailman) ja kuun­

ylisen maailman välillä. Tämä sa­

laperäinen yhteys hermeettisis­

sä tieteissä selittää muun muassa morfologisia samankaltaisuuksia ihmisen ja kasvien välillä. Herme­

tismiä yhdistää myöhempään de­

konstruktioon ajatus merkkien ja tekstien monitulkintaisuudes­

ta ja merkityksen pakenemises­

ta, mutta siinä missä renesanssin hermetismi sisältää näkemyksen merkityksen salatusta yhteydes­

tä, dekonstruktio korostaa kaikki­

naisen merkityksen puuttumista.

Sekä Ransmayerin että Econ ro­

maanien pääpaino on seikkailul­

lisen matka­aiheen, moniainek­

sisuuden ja postmodernin (kieli) filosofian kuvituksessa. Huomatta­

vasti vähemmän huomiota saavat sen sijaan ohuiksi, jopa paperisik­

si jäävien henkilöhahmojen psy­

kologia.

Kirjansa jälkisanoissa Brax ko­

koavasti painottaa postmodernis­

tisten kirjailijoiden pyrkimystä et­

siä uusia historian kuvaamisen keinoja kirjallisuudessa. Braxin tul­

kinnat näyttävät kuinka kirjailijat ovat löytäneet luovia tapoja histo­

rian kuvauksilleen, joilla on myös painavaa temaattista, filosofista ja poliittista sisältöä. Samalla nämä romaanit pohtivat ihmisen identi­

teettiä ja luovuutta uudella tavalla.

Braxin korostamaa eettistä ulottu­

vuutta nämä romaanit saavat, kun ne tarjoavat sellaista historian tul­

kintaa, joka osoittaa niin sanottu­

jen valtakertomuksien puutteita.

Braxin tutkimus on merkittä­

vä anti postmodernin historialli­

sen romaanin tutkimukselle – eikä pelkästään kotimaassa. Kirja, josta valitettavasti puuttuu hakemisto, perustuu hyvin laajaan teoreetti­

seen ja kaunokirjalliseen aineis­

toon. Brax tulkitsee aineistoa ana­

lyyttisesti, luovasti ja kriittisesti sekä löytää siitä uusia näkökulmia.

Voikin vain toivoa, että tutkimus löytäisi pian tiensä käännöksenä myös kansainväliseen kirjallisuus­

tieteelliseen keskusteluun, jossa Braxin metodisella lähestymista­

valla ja ajatuksilla olisi paljon an­

nettavaa.

LEENA EILITTÄ

Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija.

Valokuvaaja tunnelmoi kansallispuistojen maisemissa

Tea Karvinen: Kansallispuistot, Maamme luonnon helmet. Do­

cendo 2017.

Kansallispuistot ovat kaikille avoi­

mia luonnonsuojelualueita, joissa voi retkeillä ja nauttia luonnosta.

Suomessa on 40 kansallispuis­

toa, joista eteläisin sijaitsee Saa­

ristomerellä ja pohjoisin Lemmen­

joella. Maailman ensimmäisenä kansallispuistona pidetään Yhdys­

valloissa vuonna 1872 perustet­

tua Yellowstonen kansallispuistoa.

Suomalainen tutkimusmatkaili­

ja Adolf Erik Nordenskiöld ehdot­

ti kansallispuistojen perustamis­

ta Pohjoismaihin jo vuonna 1880.

Ruotsin ensimmäiset kansallis­

puistot perustettiinkin vuonna 1909. Suomessa alkuun päästiin vasta vuonna 1938, jolloin kansal­

lispuistot perustettiin muun muas­

sa Pallastunturille ja Pyhätunturil­

le. Suomen uusin kansallispuisto avattiin kesäkuussa 2017 Hossan erämaassa Kainuussa. Kaikki Suo­

men kansallispuistot ovat Met­

sähallituksen hoidossa ja myös niiden palveluista huolehditaan valtion varoin.

Kansallispuistojen lisäksi Suo­

messa on 19 valtion maille perus­

tettua luonnonpuistoa, niistä Mal­

lan ja Pisavaaran luonnonpuistot Lapissa ovat vanhimpia, vuonna 1938 perustettuja. Luonnonpuistot ovat pääsääntöisesti yleisöltä sul­

jettuja, luonnonsuojelua ja tutki­

musta varten perustettuja suojelu­

alueita, joiden suojelumääräykset ovat paljon tiukempia kuin kansal­

lispuistoissa.

Erämaiden valokuvaaja Rovaniemellä asuvan luontoku­

vaajan ja toimittajan Tea Karvisen kansallispuistokirja on pitkän työn tulos. Hän alkoi valokuvata ja ret­

keillä Suomen kansallispuistoissa jo vuonna 2010. Kirjaa tehdessä retkipäiviä kertyi yli 700. Saate­

sanoissaan Karvinen esittelee kir­

jansa kunnianosoituksena kansal­

lispuistoille ja Suomen puhtaalle luonnolle.

Kirjasta puuttuu kansallispuis­

toja esittelevä johdanto, mut­

ta Metsähallituksen Luontopalve­

lujen Liisa Nikulan lyhyt kirjoitus

”Suomalaista sielunmaisemaa” an­

taa kansallispuistoista ja niiden historiasta tiivistetysti juuri sitä tietoa, jota lukija tällaiselta kirjal­

ta odottaa. Kirjan alussa on myös professori Tari Haahtelan kirjoitta­

ma esipuhe, jossa hän pohtii mo­

nimuotoisen alkuperäisluonnon merkitystä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Hänen tekstinsä olisi sopinut myös kirjan loppuun jälkisanoiksi.

Kirjassaan Karvinen esittelee kansallispuistot Länsi­Lapista al­

kaen ja päätyen Uudellemaalle ja itäiselle Suomenlahdelle. Jokais­

ta kansallispuistoa varten on va­

rattu tilaa neljän aukeaman ver­

ran. Otsikkoaukeamalta selviävät kansallispuistojen perustiedot: pe­

rustamisvuosi, pinta­ala ja mah­

dolliset alueliitokset, sijaintikunnat sekä sijainti kartalla. Jokaisesta kansallispuistosta on myös link­

ki Metsähallituksen ylläpitämään

78 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2018 KIRJALLISUUS

luontoon.fi­nettisivustoon, jos­

ta löytyvät kaikkien kansallispuis­

tojen perustiedot, kartat ja paljon hyödyllisiä vinkkejä retkeilijöille.

Esimerkiksi Lemmenjoen kan­

sallispuiston kuvauksessa Kar­

vinen kertoo harvinaisen arnikin luontaisista kasvupaikoista sekä serpentiinipikkutervakon, tuntu­

rihärkin ja viherraunioisen esiin­

tymistä emäksisillä serpentii­

nikallioilla. Tekstissä nousevat esille myös Juhani Jomppasen jo 1940­luvulla aloittaman Ahkun Tu­

van matkailupalvelut ja Lapin jo­

kien latvavesien kulkureitit sekä kullanhuuhdonta ja legendaarinen Morgamojan Kultala. Jopa kullan­

huuhtojien kokin apulaisena parin kuukauden ajan vuonna 1949 toi­

minut Petronella muistetaan mai­

nita.

Kaikesta tekstistä huolimatta Kansallispuistot, Maamme luon- non helmet on selkeästi maise­

mavalokuviin perustuva kuvakirja.

Oikeastaan kyseessä on kirjaksi koottu kokoelma kuvitettuja lehti­

artikkeleita, ja tyyliltään Karvisen tekstit ovatkin enemmän journa­

lismia kuin tietokirjallisuutta. Valo­

kuvia kirjassa on paljon, yhdestä kuuteen kuvaa jokaisella aukea­

malla. Koska kaikkiin valokuviin ei ole kirjoitettu edes kuvatekstejä, ne kuvittavat sivuilla vain kansal­

lispuistojen maisemia.

Tarinoita ja tuntemuksia Karvinen keskittyy kuvailemaan kansallispuistoissa kulkemista ja omat luontokokemukset koros­

tuvat kuin kertomuksen runkona.

Tekstissä on paljon lainausmerk­

kejä, sillä Karvinen siteeraa usein kansallispuistoissa tapaamiensa ihmisten puheita tai puisto­oppai­

densa kertomaa. Pienet kertomuk­

set seuraavat toinen toistaan ja tarina jatkuu taas uudella tarinal­

la. Tällainen luonnon ja retkeilyn kuvaaminen lyhyinä välähdyksinä on luonteva tapa kertoa kansallis­

puistoista, onhan tarinankerronta aina ollut tärkeä osa eränkäyntiä, ainakin nuotiotulilla ja eräkämpil­

lä. Tarinoista lukija saa kuin ohi­

mennen pieniä tiedonsirpaleita,

jotka täydentävät kokonaiskuvaa kansallispuistosta. Jutuissa kerro­

taan vuosikymmenten aikana ha­

vaituista muutoksista kansallis­

puiston lajistossa, luonnonolojen ankaruudesta tai vaikkapa kansal­

lispuiston vitsauksena olleesta sa­

lakalastuksesta tai uusien vaellus­

reittien avaamisesta.

Vaikka tilaa ei ole ollut paljon käytössä, tekstiin on kuitenkin kir­

jattu myös epäoleellista tietoa, kuten haastateltujen tai heidän puolisoidensa henkilökohtaisia asioita. Muuten teksti on sujuvaa, mutta välillä lukijan ajatus takertuu liian täyteen ahdettuihin, monista polveilevista lauseista väännettyi­

hin ja tiuhaan pilkutettuihin lause­

rakennelmiin. Ja joskus on sorrut­

tu myös kliseiseen kirjoittamiseen, jossa maisemat ovat sadunhohtoi­

sia ja luonnon tunnelmakin hyvin maagista.

Merkittävimmän osa tekstiin päätyneistä tiedoista Karvinen on koonnut suoraan kansallispuistois­

sa retkioppaina toimineiden tutki­

joiden tai Metsähallituksen työn­

tekijöiden kertomuksista. Kertojat ovat olleet kertojantaidoiltaan ja tiedoiltaan erilaisia, ja siksi myös kertomusten tiedon taso vaihte­

lee paljon.

Joskus siteerataan suoraa tekstiä myös seudusta kirjoitta­

neiden kirjailijoiden tuotannosta, mutta näistäkään kirjoista ei löydy kirjallisuusluetteloa kirjan lopusta.

Kirjallisuusluettelo olisi hyvin tar­

peellinen näin laajassa teokses­

sa, sen avulla lukija pääsisi vaivat­

tomammin lisätietojen lähteille.

Karvinen mainitsee saatesanois­

saan vain Jouni Laaksosen kirjoit­

taman kansallispuistojen oppaan Retkeilijän kansallispuistot (Ota­

va 2011), josta on keväällä 2017 julkaistu uusi täydennetty laitos.

Samassa yhteydessä olisi ollut hyvä muistaa myös Martti Linko­

lan kirja Viimeiset erämaat, Suo- men luonnon- ja kansallispuistot (Weilin+Göös 1966) – puoli vuosi­

sataa sitten kirjoitettu kiinnostava teos, joka esittelee Suomen silloi­

set kansallispuistot.

Komea valokuvakirja

Kauniin kirjan taitto on Elina Rei­

neckin käsialaa. Valokuvaajan te­

kemässä kirjassa valokuvat ovat tietenkin pääosassa. Karvisen va­

lokuvat ovat ammattitaitoista työ­

tä, joista parhaimpiin hän on löytä­

nyt hyvin kauniin valon. Valokuvia on kaikilta vuodenajoilta – on lu­

mista metsää, kevätkesän heleyt­

tä, kesän täyteläistä vihreyttä ja syksyn raikkaita värejä. Taitossa hienoille maisemakuville on an­

nettu tarpeeksi tilaa, laajoille met­

sä­ ja järvimaisemille jopa koko aukeaman leveydeltä. Runsaan kuvituksen karsiminen olisi voi­

nut vielä parantaa kirjan visuaalis­

ta ilmettä. Varsinkin pieniä maise­

makuvia olisi voitu korvata lajistoa esittävillä lähikuvilla, ja sillä tavalla tuoda kirjaan enemmän kasveihin ja eläimiin liittyvää tietoa.

Tietokirjan kaikissa kuvissa pi­

täisi olla kuvateksti, ainakin mai­

ninta kuvan esittämästä lajis­

ta. Kaikkien kuvituskuvien pitäisi osaltaan myös lisätä tiedon mää­

rää, kertoohan kuva tunnetusti paljon enemmän kuin tuhat sanaa.

Esimerkiksi Torronsuon kuvauk­

sessa pikkukuva raatteen kauniis­

ta kukinnosta jää lukijan itsensä määritettäväksi, sillä kuva on au­

keamalla ilman kuvatekstiä.

Kansallispuistot, Maamme luonnon helmet ­kirja on osa Suo­

men itsenäisyyden satavuotisjuh­

lavuoden virallista ohjelmaa ja se on saatavissa myös englanninkie­

lisenä. Kirja tarjoaa yleistietoa hy­

vin monista asioista ja täyttää teh­

tävänsä kansallispuistojen suuren yleisön luontokirjana. Se antaa kaikkine kuvineen hyvän yleiskä­

sityksen Suomen kansallispuis­

toista, mutta aivan kattavasti ai­

hettaan käsittelevä teos se ei ole, siksi kriittinen lukija joutuu vielä hakemaan tietoa muualta.

MATTIAS TOLVANEN Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.

10

Parasta suomalaista tietokirjallisuutta

Nassim Nicholas Taleb:

Antihauras.

Asioita, jotka hyötyvät epäjärjestyksestä.

Ovh. 50 €

Daron Acemoglu ja James A. Robinson:

Miksi maat kaatuvat.

Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty.

Ovh. 50 €

Daniel Kahneman: Ajattelu nopeasti ja hitaasti.

Ovh. 50 €

David Mamet:

Teatteri.

Ovh. 25 €

James Owen Weatherall:

Wall Streetin fysiikka.

Ennustamattoman

ennustamisen lyhyt historia.

Ovh. 40 €

Jared Diamond: Maailma eiliseen saakka. Mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista.

Ovh. 50 €

Hyvin varustetuista kirjakaupoista tai suoraan kustantajalta

www.terracognita.fi

Kevään uutuudet

Tiedekirjasta

Naurun voima 28 € Keisarit ja kurtisaanit 35€ Kauneus, arvo ja kadonnut

menneisyys 25€ Uni – sikeydet ja vaikeudet 34€

Tiedekirjassa on Suomen monipuolisin tiede- ja tietokirjallisuuden valikoima.

Tutustu julkaisuihimme www.tiedekirja.fi ja tilaa uutuuskirjeemme sivuiltamme!

Snellmaninkatu 13, 00170 Helsinki www.tiedekirja.fi https://www.facebook.com/Tiedekirja/

Avoinna: ma, ti, to 10.30–17, ke 10.30–18 ja pe 10–16