Kesäinen kirja rantojen hyönteisistä innostaa harrastamaan luontoa näkymä

TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2017 73

KIRJALLISUUS

myös ulkonäkö, vaatteiden kerrot- tiin olevan iloisennäköisiä ja lapsil- le mieluisia.

Saareke ”Värit ja kuviot” ker- too meille lastenvaatteiden värien ja kuosien vaihtumisesta. 1900-lu- vun lastenhoito-oppaissa suositel- tiin lastenvaatteisiin yksivärisyyttä ja vaaleita värejä. Valkoisia lasten- vaatteita on jo sitä ennen pidetty parhaina, milloin on valinnanvaraa ollut. Vanhimmista museovaat- teistakin suuri osa on valkoisia tai hyvin vaaleita. 1800-luvun lopul- la valkoinen edusti lapsen viatto- muutta, myöhemmin mukaan tu- livat hennot pastellisävyt. Näissä lika näkyi heti, mikä edisti sitä, että vaatteet tuli pestyä tarpeek- si usein. Vaaleat värit kuuluivat lastenvaatteisiin myös sen takia, että kankaiden värjäykseen käyte- tyt väriaineet olivat vahvoja, usein myrkyllisiä ja siten lapsille haitalli- sia. Museokokoelmien perusteel- la lastenvaatteiden värikirjo kas- voi toisen maailmansodan jälkeen.

Erityisesti suosittiin ”iloisia ja kirk- kaita” perusvärejä, kuten punais- ta ja sinistä.

Viimeinen saareke, ”Moniaisti- nen materiaalisuus” keskittyy ais- teihin ja mielikuviin. Roivainen pohtii esimerkiksi sen merkitys- tä, miltä vaatteet tuntuvat iholla.

Lasten haastatteluissa on keskus- teltu erityisesti siitä, millaisia ovat mukavat ja epämukavat vaatteet.

Osansa saa myös roolipukeutumi- nen ja se, millaiseksi erilaiset vaat- teet saavat käyttäjän tuntemaan itsensä ja millaisia mielikuvia vaat- teisiin liittyy.

Vaatteet ja sukupuoli

Vaatteet liittyvät myös sukupuolen esittämiseen, Roivainen nostaa esille esimerkiksi teollisten vaat- teitten sukupuolittuneisuuden.

Lastenvaateliikkeissä tyttöjen ja poikien osastot ovat kuin eri maa- ilmoista väreiltään, kuvioiltaan ja osin malleiltaankin.

Lasten kertoman mukaan äiti huoltaa, ostaa ja usein valitsee- kin lapsen vaatteet. Lapset tietä- vät kuitenkin itse, mitä haluavat.

Roivaisen haastattelemat lapset

vakuuttivat, että jokainen saa pu- keutua niin kuin haluaa ja että ke- nellekään ei saa vaatteitten ta- kia nauraa. Kuitenkin lapset itse halusivat pukeutua viiteryhmän- sä mukaisesti. Tytöt eivät missään tapauksessa halunneet käyttää poikien vaatteiksi mieltämiään pu- kineita eivätkä pojat tyttöjen. Roi- vainen totesi myös, että tytöt ja pojat puhuivat vaatteista eri taval- la. Tytöt ihailivat vaatteitten väre- jä ja röyhelöitä, pojille mieluinen vaate sai kommentin kiva tai hyvä.

Lapset olivat yleisesti sitä miel- tä, että tytöt voisivat pukeutua myös poikamaisiin vaatteisiin, jos haluaisivat, mutta pojalla tytön vaatteet olisivat noloja. Heistä oli hassua nähdä vanha kuva pikku- pojasta, jolla oli mekko. Myös vä- rit miellettiin tyttöjen ja poikien vä- reiksi. Erityisesti vaaleanpunainen, pinkki, on länsimaissa vahvas- ti stereotypioitu väri. Se yhdiste- tään nykyään niin selvästi feminii- nisyyteen, että sen käyttäminen pojalla tai miehellä hämmentää ja vaatii selittelyä. Roivaisen haastat- telemista lapsista kaikki tytöt piti- vät pinkistä, kun taas poikien kom- mentit pinkille olivat ”yök, hyi”.

Myös vaatteitten kuviot olivat su- kupuolittuneita, tyttöjen vaatteissa on kukkia, perhosia ja söpöjä eläi- miä, pojilla autoja, supersankarei- ta ja vastaavia.

Uusia näkökulmia museoesineisiin

Lapsuuden saarilla lapsuus on leikkiä ja huolenpitoa. Museoko- koelmat painottuvat juhlaan ja hy- väosaiseen lapsuuteen, johon liit- tyy myös nostalgiaa. Puhdas, siisti ja tilanteeseen sopiva pukeutu- minen kertoi, että lapsi on hyvin hoidettu ja rakastettu. Toisaalta Roivaisen mukaan nykyään esi- merkiksi lasten ulkoilupukuja voi pitää jopa statussymboleina, joi- den avulla vanhemmat ilmaisevat omaa identiteettiään.

Roivaisen tutkimus on ansiok- kaan monitasoinen. Saarekkei- den avulla hän käsittelee eri aiko- jen lastenvaatteita ja lapsuuteen liitettyjä merkityksiä monesta eri

Kesäinen kirja rantojen hyönteisistä innostaa harrastamaan luontoa

tarit, hopeasepät ja sudenko­

rennot. Docendo 2017.

Sami Karjalainen esittelee uudes- sa Rantojen hyönteiset -teokses- saan rantojen ja kosteikkojen kas- villisuudessa ja vedessä eläviä hyönteisiä, joista useimmat elävät toukkina vedessä. Karjalainen on näkökulmasta. Hän selventää ja havainnollistaa esitystään lisäk- si monilla kaavioilla. Esille tulevat kiinnostavasti lastenvaatteitten historia ja muutokset 1800-luvul- ta nykypäivään, ja tätä selventä- vät valokuvat eri aikojen lapsista ja museovaatteista. Tutkimus tuo myös uusia näkökulmia museoesi- neiden tarkasteluun. Yhden tason muodostavat lasten haastattelut ja niiden antama kuva nykylas- ten suhtautumisesta vaatteisiin.

On varsin mielenkiintoista huoma- ta, että jo alle kouluikäisillä lapsil- la oli hyvin varmat mielipiteet siitä, millaisia ovat tyttöjen ja millaisia poikien vaatteet, ja lapset itse pi- tivät tärkeänä, että heidän omat vaatteensa olivat viiteryhmän mu- kaiset.

MERJA LEPPÄLAHTI

Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja tie- tokirjailija.

74 TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2017 KIRJALLISUUS

hyönteisiin erikoistunut tietokirjai- lija ja ansioitunut luontovalokuvaa- ja, koulutukseltaan hän on teknii- kan tohtori. Hänelle on myönnetty tiedonjulkistamisen valtionpal- kinto vuonna 2003 ja Fotofinlan- dia-finalistiksi hänet valittiin vuon- na 2011.

Karjalainen on innostanut luon- non harrastamista julkaisemalla useita luontokuvilla kuvitettuja la- jisto-oppaita hyönteisistä. Nyt hän on koonnut kauniin kirjan ranto- jen hyönteisistä. Niitä voi tarkkailla vaikkapa kesälomalla rantalaituril- ta tai soutuveneestä käsin leppe- ässä auringonpaisteessa – kun sudenkorennot kaartelevat ilmas- sa saalistamassa, päivänkorennot parveilevat ruovikon yllä ja vesi- mittarit liikkuvat pitkien raajojensa varassa rantaveden pintakalvolla.

Karjalaisen ensimmäinen kir- ja Suomen sudenkorennot (Tammi 2002) oli vuosikymmeniin ensim- mäinen suomalainen sudenkoren- tojen määritysopas, jonka ilmesty- minen lisäsi nopeasti kiinnostusta sudenkorentoja kohtaan ja Suo- mesta löydettiin muutamassa vuo- dessa useita uusia sudenkorento- lajeja. Kirjasta julkaistiin uudistettu laitos vuonna 2010. Sudenkoren- tokirjan jälkeen ilmestyi kattava lajisto-opas Suomen heinäsirkat ja hepokatit (Tammi 2009), jonka mukana on myös heinäsirkkojen ja hepokattien siritysäänet sisältä- vä CD-levy.

Vuonna 2013 Karjalainen julkai- si yhdessä Matti Hämäläisen kans- sa kirjan sudenkorentoihin kuu- luvan neidonkorentojen heimon biologiasta (esittelyni, ks. Tietees­

sä tapahtuu 2/2014).

Kirja rantojen hyönteisten biologiasta

Karjalainen on koonnut kirjaan- sa yksityiskohtaista tietoa ranto- jen vesihyönteisten tärkeimpien lahkojen tai heimojen elämästä ja luontoon sopeutumisesta. Jokai- sesta hyönteisryhmästä on koot- tu perustietoina tunnettujen lajien määrä Suomessa ja koko maail- massa, yksilönkehityksen vaiheet sekä vedessä elävät kehitysvai-

heet ja talvehtivat kehitysvaiheet.

Hienojen luontokuvien lomas- sa etenevä teksti kertoo hyönteis- ryhmän yleisistä tuntomerkeistä, yksilönkehityksestä, ravinnosta, lisääntymisestä, levinneisyydes- tä sekä käyttäytymisestä ja havait- semisesta luonnossa. Karjalainen kirjoittaa hyvin eloisasti kuvaillen ja kertoo kaiken biologisen tiedon omalla kokemuksellaan höystetty- nä. Mielenkiintoisten kuva-aukea- mien kuvatekstit ovat kuin pieniä kertomuksia, jotka sisältävät myös huomioita hyönteisen valokuvaa- misesta.

Kirja esittelee kovakuoriaisiin kuuluvat hopeasepät ja sukelta- jat; sudenkorennot, päivänkoren- not, koskikorennot, kaislakorennot ja vesiperhoset; luteisiin kuuluvat vesiskorpionit, malluaiset, hiippa- rit, vetiäiset, kelliäiset ja vesimit- tarit sekä kaksisiipisiin kuuluvat paarmat, hyttyset, sulkahyttyset, vaaksiaiset ja surviaissääsket. Näi- den lisäksi kirjassa mainitaan ly- hyesti myös muita veden äärellä eläviä yleisiä hyönteisiä, joita esi- tellään yhden valokuvan ja kuva- tekstin verran. Tuntomerkkien ja havainnollisten valokuvien avul- la hyönteisiä voi oppia tuntemaan niin paljon, että luonnossa nähty- jen hyönteisten määrittäminen on- nistuu hyönteisryhmän tasolle.

Kaikkiin lajeihin viitataan kir- jan hakemistossa sekä tieteellis- ten että mahdollisen suomenkie- listen nimien mukaan. Kirjassa mainitaan yhteensä 136 hyönteis- lajia, jotka ovat esillä myös valoku- vissa. Rantojen hyönteiset ei ole lajisto-opas, eikä kattavan lajiop- paan kokoaminen olisi ollut edes käytännössä mahdollista, sillä kir- jan yli kahteenkymmeneen hyön- teisryhmään kuuluu Suomessa noin 1 800 lajia. Karjalainen on kir- joittanut kaikkien hyönteisryhmi- en tekstit lukuun ottamatta vaak- siaisia, jotka on esitellyt Jukka Salmela.

Hyönteisharrastus alkaa nuorena

Karjalainen on tarkkaillut hyönteis- ten elämää jo pikkupojasta läh-

tien, ja harrastuksestaan hän on koonnut oman kokemuksensa mu- kaisia ohjeita kirjansa loppuun.

Rantojen hyönteisten havainnoi- miseen ei tarvita välttämättä kallii- ta välineitä. Jo rannoilla liikkuessa voi nähdä paljon rantakasvillisuu- den seassa ja vedenpinnalla liik- kuvia hyönteisiä, joiden pyydys- tämiseen tarvitaan jonkinlainen haavi. Pienten hyönteisten tun- tomerkkien tarkasteluun tarvi- taan myös luuppi. Jos hyöntei- siä ha luaa tarkastella akvaariossa kasvattamalla, niiden pyydystä- misessä pääsee hyvään alkuun vaikkapa tavallisen keittiösiivilän avulla, jolla voi kerätä toukkia ran- takasvillisuuden ja pohjalietteen joukosta. Joidenkin vesihyönteis- ten toukkia voi kasvattaa akvaari- ossa aikuiseksi, jos niille on tarjol- la sopivaa ravintoa.

Lajien määrittämistä ja tarkem- paa tutkimista varten kirjan lopus- sa on kirjallisuusluettelona tiivis valikoima määritysoppaita ja mui- ta syventäviä teoksia hyönteisten biologiasta.

Rantojen hyönteiset on tarkoi- tettu innostamaan nuoria luonto- harrastusten pariin, ja sitä varten kaksisataa kirjan kappaletta on jo lahjoitettu peruskoulujen yläluok- kien käyttöön. Kiinnostus luonnon tutkimiseen ja tieteelliseen ajatte- luun alkaa tavallisesti jo nuorena luontoa havainnoimalla ja eliölaji- en määrittämistä opettelemalla, ja myöhemmin luontoharrastus voi vaikuttaa myös opiskelualan va- lintaan.

Koska hyönteisryhmiä on hy- vin paljon, monia niistä on tutkit- tu melko vähän yliopistojen lai- toksissa. Siksi vähän tutkittujen hyönteisryhmien harrastamisen ja edistyneiden hyönteisharrastajien merkitys korostuu myös hyönteis- tutkimuksessa. Lajinmääritykseen perehtyneet keräilijät voivat tehdä usein tieteellisesti arvokkaita ha- vaintoja. Intohimoisesti ja pitkäjän- teisesti omaa erikoisalaansa tut- kinut harrastaja voi kehittyä jopa alansa johtavaksi asiantuntijaksi, vaikka hänellä ei olisikaan biolo- gin koulutusta.

TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2017 75

KIRJALLISUUS

Jo kirjan tekovaiheessa valo- kuvien perusteella löytyi Suomelle uusi sukeltajalaji Laccophilus poe­

cilus, jonka Karjalainen oli pyydys- tänyt valokuvaamista varten suo- lammesta Kirkkonummelta kesällä 2015. Laji on monissa maissa har- vinainen ja uhanalainen. Suomes- sakin se on harvinainen ja ehkä vasta äskettäin Suomeen levin- nyt laji, mutta se on myös saatta- nut jäädä pienenä, vain neljän mil- limetrin pituisena kovakuoriaisena aiemmin huomaamatta. Sukeltajia tunnetaan Suomesta 142 lajia eikä läheskään kaikilla niistä ole suo- menkielistä nimeä.

Hieno luontokirja ja valokuvateos

Karjalainen tekee hyönteisten va- lokuvaamisesta taidetta. Hän ei ole tyytynyt vain tunnistuskuviin vaan hänen hyönteiskuvissaan on voimakas taiteellinen ote. Hän on ikuistanut esimerkiksi vedenkal- volla luistelevan vesimittarin tai aamun lämpenemistä odottele- van kasteen peittämän sudenko- rennon hetkellä, jota tässä kirjassa voi ihailla taidevalokuvana. Kirjas- sa on myös harvinainen valokuvi- en sarja hyttysen kuoriutumisesta kotelostaan veden pintakalvol- la. Erityisen mielenkiintoisia ovat valokuvat sukeltelevista sukelta- jista ja malluaisista sekä rannalla lentelevistä vesiperhosista ja päi- vänkorennoista. Lähes aukeaman kokoiseksi suurennettu lähikuva hyttysen siivestä on hämmästyttä- vä hienoine yksityiskohtineen.

Kuvaideoidensa toteuttami- seen Karjalainen on käyttänyt mo- nia uusia valokuvausmenetelmiä.

Hän on valokuvannut hyönteisiä sekä niiden luontaisessa elinym- päristössään että myös studiossa, esimerkiksi kuvatessaan lähikuvia vedessä elävistä hyönteisistä.

Valokuvat täydentävät tekstin kerrontaa ja sisältävät paljon tär- keää tietoa. Ne avaavat lukijalle luonnon pienoismaailman kaikki- ne yksityiskohtineen ja tuovat ran- tojen hyönteiset lähietäisyydeltä tarkasteltaviksi. Kaikki kirjan kuvis- sa esitellyt hyönteiset on valoku-

vattu Suomessa, ne on myös py- ritty määrittämään lajilleen. Kirjan perusajatuksena on ollut näyttää valokuvina eri hyönteisryhmien la- jeja ja erityisesti selkeästi muista erottuvia, helposti tunnistettavia lajeja. Valokuvien ansiosta luki- ja saa havainnollisen käsityksen hyönteisisten olemuksesta. Aiem- min hankalasti tunnettavat ötö- kät jäsentyvät vähitellen hyönteis- ryhmiksi, joiden tunnistaminen on mahdollista myös luonnossa.

Seitsemän vuoden kirjoittami- sen ja valokuvaamisen lisäksi Kar- jalainen on huolehtinut myös kir- jan graafisesta suunnittelusta.

Pian kirjan ilmestymisen jälkeen hän kommentoi ensimmäisiä tun- teitaan Twitter-viestissä. ”Ura- ni huippu on tässä. En enää pysty parantamaan.” Rantojen hyöntei­

set -kirja sopii kaikille luonnossa liikkumisesta ja valokuvauksesta kiinnostuneille. On mielenkiintois- ta nähdä, mihin aiheeseen Karja- lainen tarttuu seuraavalla kerralla.

MATTIAS TOLVANEN Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.

Visuaalinen kirjasarja julkaisuohjelmista hyödyttää tutkijaa

hop Creative Cloud ­kuvankä­

sittely. Docendo 2017.

Tutkijan rajattuun käyttöön Pho- toshop ja InDesign -ohjelmien käytön ongelmana on niiden laa- juus. Kumpikin ohjelma on vuo- sien mittaan paisunut sellaiseksi, ettei ammattikäyttäjäkään tarvit- se kuin pientä osaa niiden ominai- suuksista. Kuitenkin julkaisualan ohjelmien peruskäytön hallinnas- ta olisi merkittävää hyötyä tutkijan työssä, johon liittyy yhä enemmän viestintätaitoja. Tähän ongelmaan saattaa olla apua Petteri Paana- sen tuoreista kirjoista, jotka tarjoa- vat tiedon kuvien ja tekstin yhdis- telmänä. Niistä on tekstipohjaista kirjaa helpompi poimia juuri itsel- leen tarpeellinen, ja erittäin runsas kuvitus auttaa ymmärtämään, mitä käyttöliittymässä oikein tulisi kul- loinkin tehdä.

Mitä hyötyä tutkijalle?

Kuvien merkitys on tutkimus- työssäkin lisääntynyt visuaalisen viestinnän määrän ja merkityk- sen kasvaessa. Niitä otetaan yhä enemmän mobiililaitteilla, joiden kuvien laatu ei välttämättä ole pa- ras mahdollinen. Kuvaa voi kuiten- kin parantaa huomattavasti aivan perustoiminnoilla, kuten terävöin- nillä, väri- ja harmaasävyjentasa- painon korjauk sella ja sekä reso- luution hallinnalla.

Nämä eivät ole vaikeita toi- menpiteitä. Resoluutio eli kuvan tiheys ja eri tarkoituksiin sopivat väriavaruudet on myös hyvä halli- ta. Kannattaa lukea, jotta ymmär- tää käsikirjoitusta julkaistaessa ta- valla tai toisella, mikä on verkkoon tarkoitetun (sRGB) sekä painotuot- teessa tarvittavien (Adobe RGB) ja CMYKin ero.

Paananen opettaa myös edis- tyneempää kuvankäsittelyä, nämä luvut on helppo ohittaa. Esimer- kiksi kuinka kuvakorjailut tehdään muuttamatta alkuperäistä kuvaa tai kuinka värihallinta toimii, eivät ole ehkä tutkijan kannalta relevan- timmasta päästä.

InDesignilla saa aikaan huo- mattavan paljon huolitellumpaa jälkeä kuin Wordillä. Oli kyse kut- susta tai kirjasesta, painotuottees- ta tai sähköisestä julkaisemisesta,