74 n Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (1) – 2020
KIRJASTO
Pohjoismaisen työelämän mallin nousu ja (t)uho
n Hvid, Helge & Falkum, Eivind (toim.), Work and Wellbeing in the Nordic Countries.
Critical Perspectives on the World’s Best Working Lives. Lontoo, Routledge, 2019, 377 sivua.
Pohjoismaisen työelämän mallin erinomaisuus, sitä uhkaava globalisaatio sekä työelämän muu- tos ovat työelämän tutkimuksen kestoaiheita.
Work and wellbeing in the Nordic countries on teos, joka jälleen tarttuu tähän asetelmaan ja kokoaa 27:n norjalaisen ja tanskalaisen tutki- jan työtä yksiin kansiin. Pohjoismaissa on maa- ilman paras työelämä ja kirjan esitellään kerto- van, mikä tuottaa ja ylläpitää hyvää työelämää.
Lukijana kuitenkin koen, että kirjan sisältö vas- taa enemmän alaotsikkoaan, tarjoten ”kriit- tisiä näkökulmia maailman parhaaseen työ- elämään”. Tällöin jatkokysymys olisikin: Poh - joismaista työelämää on pidetty maailman par- haana, mutta mitä siitä kertoo tuorein tutki- mus? Esittelystä olisi tullut koukuttavampi, jos se olisi vahvemmin esitetty tämän jännitteen ja lukujen tarjoaman uuden tiedon kautta. Tämä on yksi monista kokoelman toimittamiseen liit- tyvistä heikkouksista, jotka antavat teoksesta huolimattoman vaikutelman.
Kirjan sisältö on jaettu viiden erilaisen teeman alle, jotka ovat vapaasti käännettynä:
(I) Pohjoismaisen mallin historia ja perusteet, (II) Organisaatiot ja johtaminen Pohjoismaissa, (III) Oppiminen, osallisuus ja yhdenvertai- suus työelämässä, (IV) Uusi julkisjohtami- nen Pohjoismaissa sekä (V) Työn tekemisen muuttuvat ehdot ja prekarisaatio. Kirjan pa- ras anti on ajankohtaisissa ja kiinnostavissa kansainvälisiä johtamisoppeja koskevissa lu- vuissa, joita esittelen seuraavaksi lyhyesti ja valikoiden.
Yhtenä pohjoismaisen työelämämallin kes- keisimpinä piirteinä on pidetty työntekijöiden laajoja vaikutusmahdollisuuksia työtään kos- keviin päätöksiin sekä päätöksentekoon or- ganisaatiossa. Luvussa Workplace democracy under pressure norjalaiset tutkijat Eivind Falkum, Ida Drange, Heidi Enehaug ja Bitten Nordrik osoittavat kuitenkin vaikutusmahdol- lisuuksien olevan vähenemässä. Erityisen huo- mionarvoista on ristiriita rakenteiden ja koke- musten välillä. Tutkijoiden ja ammattiliittojen yhteistyössä tekemissä työntekijäkyselyissä ei havaittu muutoksia työpaikkojen formaaleis- sa työntekijäedustuksen rakenteissa vuosina 2009–2017. Pohjoismaisen mallin mu kaisesti luottamusmiehet edustavat edelleen liittoja työpaikoilla, palkkaneuvotteluja käydään, työ- turvallisuutta ja työympäristön laatua valvo- taan työryhmissä ja työntekijöiden valitse- malla edustajalla on pääsy johtokuntaan. Kui- tenkin lähes puolet kyselyyn vastanneista työn - tekijöistä koki päätöksenteon työelä mäs sä muuttuneen autoritaarisemmaksi. Vahvimmin näin arvioivat ulkomaalaisessa omistuksessa olevien yritysten työntekijät, mutta näin vas- tattiin myös valtio-omisteisissa yhtiöissä sekä julkisella sektorilla.
Kyselyjen lisäksi tutkijat tarkastelivat työ- paikkademokratian haasteita suurta monikan- sallista yhtiötä koskevan tapaustutkimuksen avulla. Kohteena olevan yrityksen hallinto päätti ottaa käyttöön samat toiminnanohjaus- ja hallintojärjestelmät sen kaikissa eri puolil- la maailmaa sijaitsevissa toimipisteissä. Yri- tyksen tavoitteena oli yhdenmukaistaa proses- seja sekä suunnitella ja toimeenpanna uusi yk- silöiden suoriutumisen mittaamiseen parem- min soveltuva johtamisjärjestelmä. Sekä am- mattiliitot että luottamusmiehet raportoivat,
n 75
Kirjasto
Pohjoismaisen työelämän mallin nousu ja (t)uho
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (1) – 2020 ettei työntekijöiden myötämäärämisoikeutta
kunnioitettu, eikä heidän näkemyksiään otet- tu huomioon suunnittelu- tai toimeenpanovai- heessa. Keskeiset päätökset tehtiin siis muual- la. Keskeinen pohjoismaista työpaikkademo- kratiaa uhkaava johtopäätös onkin, että yhtiön hallinto voi väistää formaalit työntekijäedus- tuksen rakenteet päätöksenteossaan.
Hieman optimistisemman kuvan pohjois- maisen mallin ja työntekijäjärjestöjen vaiku- tusmahdollisuuksista antavat tutkijat Peter Hagedorn-Rasmussen ja Pål Klethagen luvus- saan, jossa he arvioivat miten kansainväliset johtamisopit, kuten lean-tuotantomalli, ovat vaikuttaneet työelämään Tanskassa ja Nor jas- sa. Johtamisopit, kuten lean, esitetään usein universaalina tietona, joka matkustaa maas- ta toiseen ja sovellettaessa muuttaa organi- saatioita sekä työtä mallin oppien mukaan.
Organisaatiot eivät kuitenkaan muutu näin ideaalityyppisesti. Sen sijaan johtamisoppi muotoutuu ja muuttuu aktiivisessa vuoro- vaikutuksessa instituutioiden sekä paikallis- ten olosuhteiden kanssa. Erityisesti tutkijat nostavat esiin sen, miten lean-tuotantomalli on levinnyt Pohjoismaihin siitä huolimatta, että sen on arvioitu haastavan pohjoismaisen autonomisen työn organisoinnin perinteet.
Kustannustehokkuutta korostavan lean-ajat- te lun kritiikittömän soveltamisen sijaan am- mattiliitot ja tutkijat ovat pyrkineet Poh jois- maissa myötävaikuttamaan siihen, miten lean-johtamisoppia sovelletaan, muodostaen pohjoismaisen version lean-johtamisesta.
Tut kimuksellinen työelämän kehittämisoh- jelmien perinne on ollut merkittävä väylä, jonka kautta lean on levinnyt pohjoismaihin.
Tutkijat eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta siihen, ovatko ammattiliitot, tutki- jat ja työelämän kehittämisohjelmat onnistu- neet torjumaan leaniin liitetyt uhkakuvat työn intensivoitumisesta ja työntekijöiden autono- mian rapautumisesta.
Uusi julkisjohtaminen on ansainnut teok- sessa oman osionsa, jonka alla työn muutos- ta tarkastellaan. Koska sosiaali- ja terveysalan sekä hoivatyön ongelmat ovat olleet laajemmin
julkisessa keskustelussa, esittelen tässä, mitä Christin Thea Wathne kertoo luvussaan polii- siprofession ja -työn muutoksesta Norjassa.
Poliisin keskeisimmät tehtävät ovat historial- lisesti muuttuneet sen mukaan, millaiseksi jul- kisten instituutioiden yhteiskunnallinen rooli on ymmärretty. Keskeisimmän jännitteen luo toisen maailmansodan jälkeen korostunut po- liisin rooli yhtäältä (aseellisen) voiman käyt- täjänä, toisaalta yleisen turvallisuuden takaa- jana sekä rikollisuuden ennaltaehkäisijänä.
Jälkimmäinen humanistinen näkemys vahvis- tui 1960- ja 70-luvuilla kun julkista hallintoa hajautettiin. Paikallisuuden ja polisiin autono- mian myötä korostuivat myös poliisin avunan- totehtävät sekä yhteistyö kansalaisten kanssa.
Wathne kuitenkin esittää, että uusi julkisjoh- taminen on keskittänyt ja uudelleenbyrokra- tisoinut hallintoa. Tulosjohtamisen ja mitat- tavuuden periaatteet ovat muuttaneet polii- sin ydintehtävää militaristisemmaksi. Tällöin korostuvat niin sanotut kovat tehtävät, kuten vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjun- ta. Yhteistyötä ja ennaltaehkäiseviä tehtäviä sekä niiden onnistumista on puolestaan vai- kea mitata. Markkinaperiaatteiden mukaises- ti poliisin pehmeitä tehtäviä on ulkoistettu ja siirretty yksityisten turvallisuus- ja vartiointi- liikkeiden tehtäväksi, mikä kapeuttaa poliisi- työn sisältöä. Samalla poliisin julkisuuskuva on muutoksessa. Wanthen mukaan uuden jul- kisjohtamisen mukainen keskittäminen on paitsi standardoinut ja yksipuolistanut poliisi- profession sisältöjä, myös vähentänyt amma- tillista autonomiaa ja etäännyttänyt poliisia kansalaisista.
Kirjan päättävässä luvussa toimittajat spe- kuloivat yleisellä tasolla sitä, onko pohjoismai- sen mallin erityispiirteitä olemassa enää sa- dan vuoden kuluttua. Yhtäältä kysymykseen vastataan uhoamalla, että erinomainen poh- joismainen malli voi levitä ympäri maailman.
Toisaalta keskustelut ammattiliittojen laske- vista jäsenmääristä, ammattiliitoista kestä- vän kehityksen esteinä ja (palkka)työn lopusta esitetään kehityskulkuina, jotka voivat johtaa mallin tuhoon. Nämä keskustelut vaikuttavat
76 n
Kirjasto
Pohjoismaisen työelämän mallin nousu ja (t)uho
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (1) – 2020 kuitenkin lopetuksena irrallisilta. Kirja olisi
kaivannut tuloksia yhteenvetävän päätöslu- vun: mitä tämä kokoelma kertoo pohjoismai- sen työelämän tilasta, haasteista ja tulevaisuu- desta?
Suurin kritiikki kohdistuukin toimitustyö- hön, joka jättää kirjan otsikosta lähtien pal- jon toivomisen varaa. Kirjan esittelyteksti ja johdanto eivät esittele selkeästi kirjan kes- keistä punaista lankaa. Johdanto ei myöskään perinteisen tiedekirjoittamisen konventioi- den mukaisesti perustele, miksi tämä teos on tarpeellinen juuri nyt, ja miten teos sijoittuu suhteessa olemassa olevaan kirjallisuuteen.
Nämä jäävät pitkälti yleisön ja lukijoiden ar- vioitavaksi. Kirjan ensimmäisellä lehdellä esi- tellään myös kirjan toimittajat, mutta kirjasta puuttuu osio, jossa esiteltäisiin kaikki kirjoit- tajat. Ketä siis kirjan kirjoittajat ovat ja miksi juuri he ovat osallistuneet kirjan tekemiseen?
Kirja myös pyrkii kertomaan pohjoismaisen työelämän erityisyydestä, mutta yksikään lu- vuista ei käytä vertailevan tutkimuksen teo- rioita tai menetelmiä. Kaikkia lukuja ei myös- kään ole ohjattu osallistumaan keskusteluun Pohjoismaisesta työelämän mallista. Kertooko toimitustyön puutteellisuus sitten omaa tari- naansa akateemisen työn hektisyydestä ja vaikeuksista syventyä kirjoitusprojektiin, vai kustannusalan muutoksesta, jonka myötä kus- tantajat tekevät yhä vähemmän toimitustyötä?
Sekin jää lukijan arvion varaan. Lisäksi esit- telyssä mainitaan, että kirja käsittelee työolo- ja Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa.
Johdannosta lukija saa kuitenkin selville, että kirjan esittelemä tutkimus keskittyy Norjaan ja Tanskaan. Suomalaista työelämän tutkijaa
toki aina mietityttää, miksei Suomi ole muka- na tämänkaltaisissa kokoelmateoksissa. Eikö Suomea todella mielletä pohjoismaisen mal- lin ytimeen vai onko syy pragmaattisempi − olemmeko me suomalaiset tutkijat heikos- ti pohjoismaisten tutkijoiden kanssa verkos- toituneita?
Kirja onkin ensisijaisesti tavanomainen kä- sikirja, johdanto pohjoismaisen työelämäsuh- teiden mallin perusteisiin ja työelämän muu- toksien empiiriseen tutkimukseen. Teemat ovat pääosin perinteisiä kuten myös yksittäi- sissä luvuissa esitellyissä tutkimuksissa käy- tetyt teoriat ja menetelmät (kuten tapaustut- kimukset ja työntekijäkyselyt). Osa luvuista perustuu empiiristen tulosten esittelyyn, osa puolestaan muistuttaa enemmän kirjallisuus- katsausta koostaen sen, mitä tietystä aihees- ta tiedetään tällä hetkellä. Kokoelma ei sisällä myöskään näkökulmia maahanmuuttoon tai sukupuolten tasa-arvoon työelämässä. Kirjan keskeisimpänä vahvuutena ja kontribuutiona voi nostaa esiin sen, miten kirjoittajat kääntä- vät aiemmin pohjoismaisilla kielillä julkaistu- jen tutkimusten tuloksia englanniksi laajem- man yleisön saataville. Siten kirjaa voi suo- sitella perinteisestä pohjoismaisen työelä- män tutkimuksesta kiinnostuneille tutkijoille, opettajille ja työelämän muutoksia koskevia keskusteluja seuraaville.
Kirjoittaja
Armi Mustosmäki, YTT, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto,
sähköposti: armi.mustosmaki@tuni.fi
