159 Folia Forestalia
puheenvuoro
Jari Parviainen
Metsänkasvatuksen vaihto- ehdot on synteesi eri näkö- kulmista ja tieteenaloista
M
atti Palo arvioi Folia Forestalian numerossa 1/1995 Petteri Seppäsen kanssa laatimaani katsausta ”Metsien ekologinen kestävyys ja met- sänkasvatusvaihtoehdot”. Palon kannanotot vahvis- tavat sen myönteisen asian, että katsausta on luettu muidenkin kuin metsänhoidon asiantuntijoiden kes- kuudessa. Aatehistoriaan ja talouskysymyksiin pai- nottuva Palon arvio on yleissävyltään kriittinen, kaikkitietävyyttä tavoitteleva kirjoitus. Palo juut- tuu kirjoituksessaan yksityiskohtiin, jotka eivät kes- kustelua edistä. Aatehistorioitsijalle on epäilemättä merkittävä tieto mm. se, kuka laati ensimmäisen metsää koskevan kirjoituksen, Theophrastus vaiko Plinius? Tällä tiedolla ei kuitenkaan ratkaista kysy- mystä siitä, miten metsää tulisi hoitaa nykyisen ajattelun mukaisesti. On harmillista ja paljastavaa todeta, että metsänhoidon peruskäsitteissä Palon kanssa ei ole yhtenäistä käsitepohjaa. Palo sekoit- taa esimerkiksi eri-ikäisrakenteisen metsän määri- telmän alikasvoksiin.Pioneerityö
Katsauksen tavoite oli käytännönläheinen; analy- soida ja koota yhteen uusin tutkimustieto ja koke- mus metsänkasvatuksesta ja kestävästä metsätalou- desta. Koska kestävyys ja metsänkasvatus kaikkine eri vivahteineen koskettelee lukuisia tieteenaloja, käytettävissä olleen ajan puitteissa ja tiiviisti kir-
joitetussa tekstimuodossa yksityiskohtia ei haluttu- kaan tyhjentävästi kuvata. Tärkeintä oli kokonais- kuvan hahmotus liki 200 tuoreen tutkimuksen avulla ja tutkimustiedon analysointi käytännön metsän- hoidon kannalta soveltamiskelpoiseen muotoon.
Synteesitiedosta toivotaan olevan apua niin käy- tännön metsätalouden harjoittajille, tutkijoille kuin metsistä ja niiden käsittelystä kiinnostuneille kes- kustelijoille. Teoreettisuuteen mieltyneen Palon lie- nee vaikea käsittää sitä tosiasiaa, että metsänhoi- dossa eräät lainalaisuudet toimivat ilman teoriaa- kin.
Koska katsauksen laatiminen oli pioneerityö erit- täin monitahoisen kokonaisuuden hahmotuksesta, täydellistä tulosta lienee turha ensi vaiheessa edes odottaa. On luonnollista, että jokaisen eri tieteen- alan edustaja löytää yleispiirteisestä, joskin ytimek- käästä katsauksesta yksityiskohtia, joista voi kehi- tellä sanomisen sijaa omasta suppeasta näkökul- mastaan.
Synteesinäkökulma on ollut keskeinen myös Eu- roopan metsäministerikokouksen 1993 julkilausu- mien seurantatyössä, jossa on hahmotettu metsäta- louden kestävyyden mittareita, kriteereitä ja indi- kaattoreita. Euroopan metsien kestävyyden määrit- telyssä tutkimustietoa on koottu juuri katsauksen tavoin eri maiden tutkijoilta soveltamiskelpoiseen muotoon. Katsaus on ainakin mahdollisimman tuo- re kooste Suomen olosuhteista meneillään olevaan metsien kestävyyttä koskevaan keskusteluun. Vaik- ka kriteeri- ja indikaattorilistat tuskin ovat tieteen- filosofialtaan ja teorialtaan moitteettomia, ne kui- tenkin toimivat käytännön tiedon hankinnassa. Li- säksi on merkillepantavaa, että sekä Helsinki-pro- sessissa että Montreal-prosessissa on päädytty toi- sistaan riippumattomina samantyyppisiin listoihin.
Molempien prosessien kestävyyskriteerien kehitte- lyyn ovat osallistuneet sekä Euroopan että Pohjois- Amerikan metsätiedeyhteisöjen arvostetuimmat edustajat.
160
Metsänhoidon vaihtoehdot metsikkötasolla
Olennaisin asiallinen kritiikki Palon kirjoituksessa kohdistuu katsauksen näkökulmaan, metsikkötason tarkasteluun sekä kestävyyskäsitteen sisältöön.
Metsikkötason tarkastelu oli tietoinen valinta. Met- sänhoidolliset toimenpiteet toteutetaan metsikkö- tasolla, kuten tehdään mm. uudistamis- tai harven- nusvaihtoehtoa valittaessa. Luonnollisesti metsä- lön puitteissa on tunnettava myös metsiköistä muo- dostuva kokonaistilanne, mutta perustaso metsän- käsittelylle on metsikkö. Metsikkö- ja metsäalueta- son yhteys on otettu katsauksessa tarvittaessa huo- mioon, kuten esimerkiksi avohakkuita käsiteltäes- sä monimuotoisuuden vuoksi. Katsauksessa vältet- tiin joutumista metsätalouden suunnittelun aavoille ulapoille, ja siksi edettiin askel askeleelta keskitty- en ensin metsänkasvatusvaihtoehtoihin metsikkö- tasolla. Metsätalouden suunnittelun tutkimuksessa metsäaluetason ote on etusijalla.
Olisi odottanut, että Palo antaisi keskustelussa asiantuntemustaan ja lisäarvoa mm. metsänkasva- tuksen taloudellisten tekijöiden tai sosio-ekonomis- ten kestävyyden kriteerien kehittämiseen, sillä näiltä alueilta, jos mistä, kaivattaisiin uusia ajatuksia. Kes- tävyyskäsite on puutteellisin juuri sosio-ekonomis- ten ja kuvailevien indikaattorien osalta, kuten esi- merkiksi lainsäädännöllisten, rahoituksellisten, in- stitutionaalisten ja tiedollisten puitteiden määritte- lyssä. Suuri palvelus metsänhoidolle saataisiin, jos joku taloustutkijoista tuottaisi realistiset laskelmat eri kasvatusvaihtoehtojen edullisuudesta; kustan- nukset ja tuotto-odotukset punniten. Tarvittaisiin teorian ohella vain yksinkertaiset taloudelliset las- kelmat eri kasvatusvaihtoehtojen, kuten esimerkik- si kuitupuun ja sahapuun kasvatusketjujen, seka- metsän, monimuotoisuutta korostavan ja puuntuo- tantopainotteisen kasvatusmallin puuntuotoksen eroista, kustannuksista ja tuotoista.
Palo ei ilmeisesti ole perillä uudistamisriskejä peräänkuuluttaessaan tai ei muista sitäkään kehit- telytyötä, jota taloustutkimuksen puuttuessa on tehty metsänuudistamisvaihtoehtojen vertailussa mm.
Viljo-asiantuntijajärjestelmää rakennettaessa. Sii- nä otettiin ensimmäisen kerran huomioon uudista- misen onnistumisvarmuuden ja riskien ohella uu- distamiskustannukset ja hankitun taimikon tuotto- ja tuotoskyky kiertoajan odotusarvoineen. Tästä olisi
saatu katsaukseen tekstiä useita sivuja, mutta teki- jät rajoittuivat olennaiseen, jolloin Viljo-ohjelman esittely jätettiin pois.
Katsauksen toivoisi herättelevän keskustelua Pa- lon lillukanvarsien sijasta esimerkiksi seuraavista aiheista: mikä on Suomen metsien kasvatuksen suunta, kuitupuun bulkkituotanto massaksi vaiko sahapuun tuotanto ja millä menetelmillä se teh- dään? mikä on metsänkasvatuksen sopivin malli;
luonnonmetsän kehityskulku vaiko kulttuurimet- sä? kuinka talousmetsien sisällä olevat pienbiotoo- pit vaikuttavat metsien suojelutarpeisiin ja moni- muotoisuuden rakentumiseen valtakunnan tasolla?
ja kuinka sosio-ekonomiset tekijät voidaan kytkeä metsänkasvatuksen ekologisen kestävyyden teki- jöihin? Keskustelun avauksina tähän suuntaan on ollut mielenkiintoista lukea Folia Forestalian aiem- mista numeroista mm. Leikolan ja Kuuluvaisen kirjoitukset.
Prof. Jari Parviainen on Metlan Joensuun tutkimusaseman johtaja.
Puheenvuoro Folia Forestalia 1995(2)
