Ella Haarala & Sara Hätönen
Asiakkaan seksuaalisuus ja
avusteinen seksi henkilökohtaisessa avussa
Metropolia Ammattikorkeakoulu Sosionomi
Sosiaalialan koulutusohjelma Opinnäytetyö
30.10.2018
Tekijä(t) Otsikko
Ella Haarala Sara Hätönen
Asiakkaan seksuaalisuus ja avusteinen seksi henkilökohtaisessa avussa
Sivumäärä Aika
27 sivua + 2 liitettä 30.10.2018
Tutkinto Sosionomi (AMK)
Tutkinto-ohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto Sosiaalialan koulutusohjelma
Ohjaaja(t) Lehtori Miia Ojanen Lehtori Kirsi Lautala
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää henkilökohtaisten avustajien näkemyksiä liikuntavammaisten seksuaalisuudesta ja avusteisesta seksistä osana asiakaslähtöistä työtä. Selvitimme, olisivatko henkilökohtaiset avustajat valmiita ottamaan avusteisen seksin osaksi työnkuvaansa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää millaista lisäkoulutusta ja - tukea henkilökohtaiset avustajat kokevat tarvitsevansa aiheeseen liittyen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota hyödyntämällä voidaan taata mahdollisimman asiakaslähtöinen ja asiakkaan oikeuksia kunnioittava avustajapalvelu liikuntavammaisille.
Vammaisilla on samat seksuaalioikeudet kuin kaikilla muillakin. Kuitenkin liikuntavammaisille seksuaalisuuden toteuttaminen ja esimerkiksi seksin harrastaminen ilman apua voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tällöin avusteinen seksi voi auttaa.
Ammattilaisilla tai asiakkailla ei usein kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa avusteisesta seksistä, joten sitä harvoin toteutetaan käytännössä. Tämän takia olisi tärkeää aktiivisesti kouluttaa liikuntavammaisten kanssa töitä tekeviä seksuaalisuudesta ja avusteisesta seksistä osana työtä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja vastaukset analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällön analyysiä. Toteutimme tutkimuksen internetissä E-lomake kyselyllä, johon henkilökohtaiset avustajat vastasivat itsenäisesti.
Kyselyssä oli avoimia kysymyksiä koskien seksuaalisuutta ja avusteista seksiä. Kaiken kaikkiaan kyselyyn vastasi 11 henkilökohtaista avustajaa.
Opinnäytetyössä selvisi, että henkilökohtaiset avustajat kokevat tietojensa ja taitojensa koskien liikuntavammaisten seksuaalisuutta ja avusteista seksiä olevan vajavaisia.
Avustajat toivat esiin seksuaalisuuden toteuttamisen tärkeyden, mutta tiedonpuutteesta johtuvan vaikeuden itse osallistua siihen. Kysely osoitti lähes kaikkien henkilökohtaisten avustajien olevan valmiita lisäkouluttautumaan, jotta voisivat paremmin tukea asiakkaitaan seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Kuitenkin seksissä avustamisen vapaaehtoisuutta ja avustajan oikeuksia painotettiin myös vahvasti.
Avainsanat Liikuntavammaisuus, seksuaalisuus, seksuaalioikeudet, avusteinen seksi, henkilökohtainen apu
Author(s) Title
Ella Haarala Sara Hätönen
The Client’s Sexuality and Assisted Sex as a Part of Personal Care Assistance
Number of Pages Date
27 pages + 2 appendices 30 October 2018
Degree Bachelor of Social Services Degree Programme Social Services
Specialisation option Social Services Instructor(s) Miia Ojanen, Lecturer
Kirsi Lautala, Lecturer
The purpose of this bachelor’s thesis was to examine personal care assistant’s views on sexuality and assisted as a part of their job. We investigated whether the personal care assistants are willing to have assisted sex as a part of their job descriptions. Also, the goal was to determine what kind of further education and support personal care assistants need on the subject. The overall goal of this thesis was to produce information which when used will guarantee the most customer-oriented and respectful assistant service possible to the physically disabled people.
The disabled have the same sexual rights as everyone else. However fulfilling sexual needs or for example having sex can be difficult or even impossible for the physically dis- abled. This is when assisted sex can be helpful. Yet, often the professionals and clients don’t have enough information about assisted sex so it is rarely executed in practice. This is why it would be important to educate the professionals working with the physically disa- bled about sexuality and assisted sex as a part of their job.
The study was implemented as qualitative research and analyzed with the content based analysis. We gathered the material using an online questionnaire to which personal care assistants answered independently. The questionnaire included open questions about sex- uality and assisted sex. All together we had answers and information from 11 personal care assistants.
We concluded that the personal care assistants found their knowledge and skills about the sexuality of physically disabled people and assisted sex to be lacking. The personal care assistants brought up the importance of fulfilling sexual needs but also the difficulty to par- ticipate in it due to lack of information. The questionnaire demonstrates that almost all of the personal care assistants were willing to have further education in order to better support their clients in things related to sexuality. However, they also emphasized the assistants’
rights and that assisting in sex has to be voluntary.
Keywords Physically disabled, sexuality, sexual rights, assisted sex, personal care assistance
1 Johdanto 1
2 Vammaisuus 3
2.1 Miten vammaisuus määritellään? 3
2.2 Liikuntavammaisuus 4
2.3 Henkilökohtainen apu 4
2.4 Vammaisuuden tabu 5
3 Seksuaalisuus 5
3.1 Vammaisuus ja seksuaalisuuden tabu 6
3.2 Seksuaalioikeudet 7
3.3 Vammaisten seksuaalioikeuksien toteutuminen Suomessa 8
4 Avusteinen seksi 9
4.1 Passiivinen avustaminen 10
4.2 Aktiivinen avustaminen 10
4.3 Avusteisen seksin haasteet 10
4.4 Seksuaalisuuden kohtaaminen, avusteinen seksi ja ammattietiikka 11
5 Opinnäytetyön perustelut 12
5.1 Asiakaslähtöisyys 12
5.2 Osallisuuden ja subjektiuden tukeminen 14
6 Yhteistyökumppani 15
7 Opinnäytetyön tavoitteet ja tutkimuskysymykset 16
8 Opinnäytetyön toteutus ja aineiston analysointi 16
8.1 Kvalitatiivinen tutkimus 16
8.2 Materiaalin hankinta 17
8.3 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi 17
8.4 Tulokset 18
8.4.1 Seksuaalisuus ja avusteinen seksi henkilökohtaisessa avussa 19
8.4.2 Koulutuksen ja työyhteisön tuen puute 22
9 Johtopäätökset 23
10 Pohdinta 26
Liitteet
Liite 1. Saatekirje Liite 2. Kysely
1 Johdanto
Jokainen ihminen on seksuaalinen olento. Kuitenkin seksuaalinen hyvinvointi ja seksuaalisuuden toteuttaminen unohtuvat usein sosiaali- ja hoitoalojen viitekehyksessä.
Vammainen ihminen saatetaan seksuaalisen yksilön sijasta nähdä vain potilaana, lapsen tasolla olevana tai esimerkiksi kokonaan sukupuolettomana. (Ahponen 2009:
102-103) Koska sekä vammaisuuteen että seksuaalisuuteen liittyy vahvoja tabuja ja ammattilaisten ymmärrys asiasta on puutteellista, voi vammaisten tasa-arvo seksuaalisuuden asioissa jäädä vajaaksi. Viime aikoina vammaisten seksuaalioikeuksien toteutuminen on kuitenkin noussut osaksi ajankohtaista keskustelua sosiaali- ja terveyspalveluista puhuttaessa. (Karjalainen 2017, Päivänen 2017.) Lähtökohtana keskustelulle on ollut sekä vammaisten henkilöiden kuuleminen, että ammattilaisten asenteiden selvittäminen. Lisätutkimukselle on kuitenkin selkeää tarvetta molemmista näkökulmista.
Vammaisten seksuaalisuuden kohtaaminen ja siitä keskustelu voi tuntua hankalalta, koska siihen ei ole ammattilaisille selkeää ohjeistusta. Vammaisilla on lain ja sopimusten määrittelemä oikeus tasavertaisuuteen seksuaalisuutensa toteuttamisessa.
(Seksuaalioikeuksien julistus 1999). Näistä oikeuksista on kuitenkin vaikea pitää kiinni ilman selkeää ymmärrystä siitä, mikä on ammattilaisen vastuulla. Ei ole tarkkoja sääntöjä siitä, kuinka pitkälle avustettavaa voi auttaa ja tarvitseeko siihen suostua ollenkaan.
Kokonaisvaltaista kohtaamista painotetaan, mutta silti työntekijöiden koulutus aiheesta on vajavaista. Tasa-arvo ja seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuskysymyksiä eikä niistä voi tinkiä vammaistyötä tehdessä. Siksi on tärkeää selvittää miten ammattilaiset ja vammaiset kokevat näiden oikeuksien toteutuvan ja miten tilannetta voisi kehittää.
”Sairastunut tai vammautunut ihminen on aina seksuaalinen yksilö, jolla on sairaus, eikä sairaus tai diagnoosi, jolla on seksuaalisuus” (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010: 13).
Erityisen haasteellista tasa-arvon toteutuminen on liikuntavammaisilla, jotka eivät välttämättä pysty itse toteuttamaan seksuaalisuuttaan ilman fyysistä apua. Tällöin he tarvitsevat avusteista seksiä, joka on monilta osin vielä tabu jopa sosiaali- ja terveysalalla. Avusteinen seksi jaetaan aktiiviseen ja passiiviseen. Passiivinen, ei kehokontaktiin menevä, avustaminen voi olla enemmänkin seksuaaliohjausta ja seksitilanteiden valmistelua ja mahdollistamista. Aktiivinen avustaminen voi olla mitä vain seksilelujen pesemisestä erilaisiin asentoihin asettamiseen tai esimerkiksi
kondomin paikalleen laittamiseen. Avusteisen seksin on aina oltava asiakkaan hyvinvointia tukevaa tavoitteellista toimintaa josta ammattilaisilla on myös oikeus kieltäytyä. (Roth 2016: 18-19.)
Tässä opinnäytetyössä haastattelemme henkilökohtaisina avustajina toimivia henkilöitä.
Henkilökohtaiseen apuun lain mukaan kuuluu päivittäisissä toiminnoissa ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa avustaminen, joka yksilöllisellä tasolla tarkoittaa myös seksuaalielämän mahdollistamista. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1987.) Koska henkilökohtaisen avun kuuluu olla asiakkaan itsemääräämis- ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa sekä subjektiutta tukevaa on tärkeää kartoittaa, miten henkilökohtaiset avustajat kokevat avusteisen seksin osana työtään.
Jos avustajat eivät tiedä ja ymmärrä mitä avusteinen seksi on, mitkä ovat avustettavan sekä avustajan oikeudet ja kuinka subjektiutta ja osallisuutta voi seksuaalisuuden saralla tukea, saattaa asiakaslähtöisen työn toteuttaminen olla haastavaa. Kun seksuaalisuus ja seksi poistetaan yhtälöstä, ei avustettava välttämättä voi kokea itsemääräämisoikeuden täysin toteutuvan omalla kohdallaan.
Opinnäytetyömme alkaa teoriaosuudella, jossa avaamme ja selitämme kaikki opinnäytetyön kannalta tärkeät käsitteet. Lisäksi teoriaosuudessa avaamme vammaisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä tabuja, jotka osaltaan vaikuttavat seksuaalioikeuksien toteutumiseen tasa-arvoisesti. Tämän jälkeen käymme läpi avusteista seksiä käsitteenä ja pohdimme sen eettisyyttä ja haasteita asiakkaan ja avustajan näkökulmista. Käymme läpi myös asiakaslähtöisyyttä ja osallisuuden tukemista sekä niiden merkitystä opinnäytetyömme aiheen kannalta. Teoriaosuuden jälkeen kuvaamme tutkimuksessa käytettyjä käytäntöjä ja tutkimusprosessin etenemistä.
Näiden jälkeen esittelemme tulokset ja niistä tekemämme johtopäätökset. Lopuksi pohdimme opinnäytetyötä ja sen onnistumista kokonaisuutena.
2 Vammaisuus
2.1 Miten vammaisuus määritellään?
Laajasti omaksuttu Maailman Terveysjärjestön (International Classification of Impairments, Disabilities, and Handicaps 1980) vammaisluokitusmalli määrittelee vammaisuuden lääketieteellisestä näkökulmasta erottelemalla normaaliuden ja poikkeavuuden. Mallin lähtökohtana ovat yksilön sairaus tai vamma ja siitä johtuvat kolme sairauden seurausvaikutusten tasoa: vaurio, toiminnanvajavuus ja sosiaalinen haitta. Vuoden 1997 mallissa sosiaalisen haitan käsiteen on korvannut osallistumisen käsite. Vammaisuus nähdään siis normeista poikkeavana, ei-normaalina ja määritellään toimintavajeiden kautta. Laajasti käsiteltynä vammaisuus voidaan nähdä todettuina pitkäaikaisina sairauksina ja vammoina jotka vaikeuttavat suoriutumista arkielämästä.
Suomalaisen Vammaispalvelulain määritelmän mukaan
"vammaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla vamma tai sairaus aiheuttaa pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisen elämän toiminnoista. Lain edellyttämä pitkäaikaisuus on määritelty siten, että vammasta tai sairaudesta tulee ennusteen mukaan aiheutua haittaa yli vuoden ajan." (Vammaisuuden perusteella järjestettävät palvelut ja tukitoimet 1987.)
Toisenlainen ja tämän opinnäytetyön kannalta oleellisin tapa lähteä määrittelemään vammaisuutta on tarkastella Oliverin vammaisuuden sosiaalista mallia (Oliver 1996, Suikkanen 1999: 79 mukaan). Sosiaalisessa mallissa vammaisuutta lähdetään selittämään yksilön sijasta rakenteellisin syin. Käsitteellisenä malli tarkoittaa sitä, että vammaisuus ei johdu yksilön ruumiista tai sen toimintakyvystä, vaan yhteiskunnan asettamat rajoitteet luovat vammaisuuden. Tätä yhteiskunnallista ulottuvuutta vammaisuuden määrittelyyn on käyttänyt Marjo-Riitta Reinikainen (2007) väitöskirjassaan ”Vammaisuuden sukupuolittuneet ja sortavat diskurssit”, jossa hän käyttää Oliverin mallista suomennosta ”yhteiskunnallinen malli”. Vammaisuus ei siis ole yksilön ominaisuus vaan seurausta ei-vammaisten ehdoilla rakennetun yhteiskunnan asettamista rajoitteista. (Reinikainen 2007: 28-32.) Yksilökohtaiset ongelmat ovat siis joidenkin kansalaistensa elämästä puutteellisesti huolehtivan yhteiskunnan syytä.
Sosiaalinen malli haastaa pelkkään lääketieteelliseen tulkintaan ja tietoon perustuvan vammaisuuden määrittelyn. Vammaisuuden syysuhteet tieteellisessä selitystavassa
liittyvät yksilön toimintaan ja ominaisuuksiin kun taas yhteiskunnallisessa mallissa ne palautuvat sosiaaliseen ympäristöön ja politiikkaan. (Suikkanen 1999: 78-79.)
2.2 Liikuntavammaisuus
Liikuntavammaisuus on vammaisuuden yleisin muoto. Vamma voi ilmetä syntymähetkellä tai lapsuusiässä. Osa vammoista aiheutuu sairauksista, tapaturmista tai vanhenemisesta. (Talvela & Matero 2004: 253.) Liikuntavammaisuutta voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten lihassairaudet, synnynnäiset raajojen ja tukielinten epämuodostumat, raajapuutokset, lihasten ja keskushermoston sairaudet, kasvu- ja luutumishäiriöt, reuma ja selkäytimen vauriot. Lapsilla yleisin liikuntavamman aiheuttaja on CP – oireyhtymä. Liikuntavamma voi rajoittaa muun muassa voimantuottoa, nopeutta, ulottumista ja käsien käyttöä. Suomessa on Terveys2000-kyselyn mukaan liikuntaesteisiä (muitakin kuin liikuntavammaisia) henkilöitä 18–29- vuotiaissa keskimäärin kaksi prosenttia ja sitä vanhempien joukossa noin 20,9 prosenttia (Haarni 2006: 15).
2.3 Henkilökohtainen apu
Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukaista välttämätöntä toisen ihmisen apua niihin asioihin ja toimintoihin, joita yksilö ei vammansa tai sairautensa takia pysty yksin toteuttamaan. (Henkilökohtainen apu 2018). Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on mahdollistaa vaikeavammaiselle henkilölle itsenäinen elämä ja omien valintojen tekeminen niin kotona kuin kodin ulkopuolella. Apu kattaa muun muassa päivittäisissä toimissa, harrastuksissa ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa avustamista. Päivittäisiin toimintoihin lasketaan kaikki sellaiset toiminnot, joita ihmiset elämässään tekevät joko joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Ne ovat siis sellaisia asioita, jotka kuuluvat yleisesti elämässä tapahtuviin toimintoihin. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1987.) Tässä opinnäytetyössä tärkeä näkökulma on seksuaalisuuden ja sen toteuttamisen kuuluminen lain määrittelemiin päivittäisiin toimintoihin.
2.4 Vammaisuuden tabu
Sanaa tabu on alettu käyttää yleiskielessä 1870-luvulla, ja sillä on tavallisesti eri kulttuureissa kuvattu asioita ja ilmiöitä, joita haluttiin välttää koska niihin liittyi ajatus epäpuhtaudesta. Suomen kielessä tabu on käsite, jota käytetään kuvaamaan loukkaavia, normaalista poikkeavia tai kiellettyjä asioita. Tabu on vahvasti sidoksissa sellaisiin asioihin, joille yhteisössä tai yksilön toimesta on annettu erityistä arvoa. Tabut ovat arvo- ja kulttuurisidonnaisia ja niihin liittyy vahvasti uskomukset, joita pidetään tiedon vastakohtana. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tietoa tabuina pidettävistä ilmiöistä ei ole, vaan siitä että tieto on korvautunut erilaisilla uskomuksilla. (Laitinen 2009: 6.)
Nykyaikana moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus ovat korostetussa asemassa. Kuitenkin edelleen ajatukset siitä, millaisia voimme olla niin luonteen kuin ulkonäönkin suhteen ja miten saamme toimia, ovat hallitsevassa asemassa. Vaikka suvaitsevaisuutta pidetään arvostettuna ja tavoiteltuna tietyissä yhteisöissä, voi taustalla edelleen piillä tiedostamatta ajatukset siitä, millainen “saa” olla. (Laitinen 2009: 10.)
Poikkeavuus ulkomuoto-odotuksista ja käyttäytymisen normeista voi saada ihmiset vaivaantuneiksi. Tämä luo pohjaa vammaisuuteen liittyville tabuille. Joskus koetaan, että tietyissä tilanteissa on helpompi vaieta ja ohittaa asia, kuin kohdata erilaisuutta. (Laitinen 2009: 9.) Osaltaan tabujen syntyä selittää vammaisen mahdollinen erilaisuus olemuksessa tai käyttäytymisessä, joka myös haastaa yhdenmukaista kohtelua.
(Ahponen 2009: 92-93).
3 Seksuaalisuus
Seksuaalisuuden määritteleminen on haastavaa, sillä siihen liittyy monia eri ulottuvuuksia. Yksi laajimmin käytetty määritelmä on kuitenkin Maailman Terveysjärjestön (Defining Sexual Health 2002) määritelmä, jonka mukaan ihmisen seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisenä olemista koko elämänkaaren ajan. WHO:n määritelmän mukaan seksuaalisuus käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän, sukupuolisuhteet ja lisääntymisen. Seksuaalisuutta ja seksuaalisia kokemuksia voidaan toteuttaa ja ilmentää esimerkiksi ajatusten, fantasioiden, seksuaalisuuden harjoittamisen, erilaisten roolien ja suhteiden kautta. (Defining Sexual Health 2002.)
Katriina Bildjuschkin ja Susanna Ruuhilahti kirjassa Puhutaan seksuaalisuudesta täydentävät hyvin WHO:n määritelmää. Heidän mukaan seksuaalisuus muovautuu sen mukaan, missä kulttuurissa ja ympäristössä ihminen elää (Bildjuschkin, Ruuhilahti 2010:
13). Seksuaalisuuden käsittämiseen ja muodostumiseen vaikuttaa esimerkiksi sosiaaliset, biologiset ja uskonnolliset tekijät (Defining Sexual Health 2002).
Yksilön omat arvot ja ihmiskäsitys muokkaavat käsityksiämme oikeasta ja väärästä, normaalista ja epänormaalista, luvallisesta ja luvattomasta. Näillä kaikilla on myös vaikutusta yksilön käsityksiin seksuaalisuudesta. Koska seksuaalisuus on moniulotteinen ja useiden ilmiöiden ja ajatusten vaikutuksen alainen, on seksuaalisuus hyvin subjektiivinen kokemus. Seksuaalisuus muuttuu koko elämänkulun ajan, ja subjektiivisen kokemuksen vuoksi sitä ei voida määritellä tietynlaiseksi tai toisen puolesta. Oman seksuaalisuutensa parhaiten voi määritellä ihminen itse. (Bildjuschkin, Ruuhilahti 2010: 13-15, 27.)
Seksuaalisuus ei ole pelkästään tietynlaista käyttäytymistä, kuten seksi, vaan myös rakkaus ja läheisyys sekä tunteet kuuluvat seksuaalisuuteen. Vaikka seksuaalisuus pitää sisällään monia ulottuvuuksia, on silti tärkeä muistaa, että vaikka ihminen ei aina koe tai ilmennä niitä kaikkia, on seksuaalisuus ihmisen perusominaisuus ja jokainen ihminen on seksuaalinen olento. (Defining Sexual Health 2002.)
3.1 Vammaisuus ja seksuaalisuuden tabu
Vammaisista ihmisistä usein ajatellaan, että heillä ei ole seksuaalisia tarpeita ja heidät saatetaan nähdä sukupuolettomina. (Ahponen 2009: 102-103.) Artikkelissaan Valkoinen talvitakki ja muita tabuja vammaisuudesta Ahponen kertoo tämän johtuvan siitä, että vammaisia usein pidetään lapsina, ja heitä kontrolloidaan ”aikuisten asioissa” kuten seksuaalisuudessa ja parisuhteissa.
Todellisuudessa vammaiset ihmiset ovat seksuaalisia olentoja siinä missä kaikki muutkin, ja he tarvitsevat samalla tavalla seksuaalikasvatusta ja seksuaaliterveyspalveluja. Se, että vammaisia ei pidetä seksuaalisina ja seksuaalisuutta saatetaan rajoittaa, vaikuttaa negatiivisesti vammaisen henkilön minäkuvaan. Ajatus siitä, että vammainen ei voisi olla viehättävä voi pahimmillaan johtaa eristäytymiseen tai
haitallisiin ja epävakaisiin suhteisiin sekä olla riski väkivallan kohteeksi joutumiselle.
(Urhonen 2011: 6-7.) 3.2 Seksuaalioikeudet
Seksuaalioikeudet perustuvat YK:n ihmisoikeuksien julistukseen (Seksuaalioikeuksien julistus 1999). Seksuaaliterveyden maailmanjärjestön laatiman Seksuaalioikeuksien julistuksen mukaan seksuaalioikeudet ovat olennaisia silloin, kun pyritään saavuttamaan parhain mahdollinen seksuaaliterveys.
Ihmisoikeudet ovat jokaiselle ihmiselle kuuluvia oikeuksia. Niiden tarkoituksena on ihmisarvoisen elämän, perustoimeentulon ja yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen. Ihmisoikeudet ovat universaaleja, joka tarkoittaa sitä että ne kuuluvat jokaiselle maailman ihmiselle. Niitä ei voida poistaa keneltäkään ja yhden oikeuden toteutuminen edistää muiden ihmisoikeuksien toteutumisen, kun taas yhden ihmisoikeuden loukkaus vaikuttaa kielteisesti muiden oikeuksien toteutumiseen. Tasa-arvo ja syrjimättömyys ohjaa ihmisoikeuksia ja niiden edistämistä. Yksilön tausta, sukupuoli tai yhteiskunnallinen asema eivät saa vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen. (Ihmisoikeudet n.d.)
Seksuaalioikeudet ovat seksuaalisuutta koskevia ihmisoikeuksia, joita ovat esimerkiksi:
1. Oikeus tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen
2. Oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen
turvallisuuteen
3. Oikeus itsemääräämiseen ja keholliseen
koskemattomuuteen 4. Oikeus yksityisyyteen
5. Oikeus parhaimpaan saavutettavissa olevaan
terveydentilaan sisältäen seksuaaliterveyden, johon kuuluu mahdollisuus nautinnollisiin, tyydyttäviin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin
6. Oikeus tietoon
(Seksuaalioikeuksien julistus 1999.)
Nämä edellä mainitut seksuaalioikeudet turvaavat niin vammaisille kuin vammattomille yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudet toteuttaa seksuaalisuuttaan turvallisesti ja täysimääräisesti. Seksuaalioikeuksien julistuksen mukaan kaikki ovat oikeutettuja nauttimaan niistä oikeuksista joita kyseisessä julistuksessa on esitetty.
Seksuaaliterveyden julistuksen mukaan jokaisen seksuaalioikeuksia täytyy kunnioittaa, suojella ja toteuttaa, sillä ne perustuvat kaikkien yksilöiden vapauteen ja tasa-arvoon.
Niiden mukaan kaikenlainen syrjintä, ulossulkeminen tai rajoittaminen on kiellettyä esimerkiksi terveyden tilan, sukupuolen tai sukupuoli-identiteetin tai muun aseman kuten vammaisuuden perusteella. Kaikenlainen syrjintä, väkivalta, leimaaminen ja ulossulkeminen ovat ihmisoikeusrikkomuksia, joilla on vaikutusta niin yksilöiden kuin yhteisöjen hyvinvointiin. Seksuaalioikeudet suojelevat jokaisen seksuaaliterveyttä sekä oikeutta toteuttaa ja ilmaista seksuaalisuuttaan kunnioittaen samalla myös toisen oikeuksia (Seksuaalioikeuksien julistus 1999.)
Kenenkään vapautta suostumukseen perustuvaa toimintaa, sukupuoli-identiteettiä tai seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palveluiden käyttämistä ei saa rajoittaa tai uhata mielivaltaisesti. Jokaisella yksilöllä on oikeus päättää kehoaan koskevista asioista ja hallita sekä ilmaista seksuaalisuuttaan vapaasti. Kaikilla on oikeus yksityisyyteen asioissa, jotka liittyvät seksuaalisuuteen tai omaa kehoa koskeviin valintoihin.
Seksuaaliterveyspalveluiden tulee olla kaikkien saatavilla. Seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyvää tietoa ei saa rajoittaa, vaan jokaisella tulee olla pääsy tieteellisesti pätevään ja ymmärrettävään tietoon. (Seksuaalioikeuksien julistus 1999.)
Seksuaalioikeuksien julistuksessa (1999) nousee vahvasti esiin itsemääräämisoikeus.
Itsemääräämisoikeus on ihmisoikeuksiin perustuvaa yksilön oikeutta päättää itseään koskevista asioista, oikeutta määrätä omasta elämästään sekä oikeutta yhdenvertaisuuteen, keholliseen koskemattomuuteen ja henkilökohtaiseen vapauteen (Itsemääräämisoikeus 2018).
3.3 Vammaisten seksuaalioikeuksien toteutuminen Suomessa
Vammaisten seksuaalioikeuksien toteutumiseen liittyvää materiaalia löytyy lukuisten opinnäytetöiden, artikkeleiden ja oppaiden muodossa, mutta varsinaista tutkimustietoa on vähän. Aihetta tutkiessa myös useammin törmää puhuttavan kehitysvammaisten haasteista seksuaaliseen itsemääräämiseen liittyen, ja hieman vähemmän liikuntavammaisten henkilöiden haasteista. Kuitenkin olemassa olevien materiaalien perusteella on havaittavissa puutoksia seksuaalioikeuksien toteutumisessa, etenkin seksuaalikasvatuksen ja seksuaalisuuden toteuttamisen tukemisen saralla.
Värrin ja Snellmann-Kuiton opinnäytetyössä Halut ne on vammaisellakin tutkittiin neurologisesti vammautuneiden ihmisten seksuaalisuuden toteutumista. Tutkimuksessa ilmeni, että puolet palvelutalon asukkaista ei koe pystyvänsä toteuttamaan seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla. Vaikka kyselyyn vastanneiden määrä oli pieni, antaa se hieman suuntaa siitä, kuinka vammaiset itse kokevat seksuaalisuuden toteutumisen ja siitä puhumisen hoitohenkilökunnan kanssa. Suurin osa kyselyyn vastanneista koki itsensä seksuaalisiksi. Moni palvelutalon asukkaista koki, että henkilökunnan kanssa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on helppo keskustella.
Kuitenkin yli puolet asukkaista kokivat tarvetta lisäkeskustelulle. (Värri & Snellmann- Kuitto 2016: 31-40.)
Liikuntavammaisten seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen sekä toteuttamisen haasteisiin liittyvää materiaalia ei ole riittävästi saatavilla kattavan kokonaiskuvan saamiseksi. Jotta seksuaalioikeudet toteutusivat kaikille tasavertaisesti, tarvitaan vammaisten seksuaalisuutta koskevan tiedon jakamista ja ammattihenkilöstön kouluttamista seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Tämä täytyy kuitenkin aloittaa tutkimalla aihetta, jotta siitä saadaan riittävästi tietoa jonka pohjalta voidaan seksuaalioikeuksien toteutumista työstää entisestään.
Seksuaalisuus on voimavara, johon seksuaalioikeuksien toteutuminen vaikuttaa merkittävästi. Seksuaalisuus ja sen toteuttaminen tuottavat rakkautta ja tyydytystä, sekä tukevat meitä tunteiden ilmaisussa. Jos seksuaalioikeudet eivät toteudu, voi se olla yksilölle hyvin haavoittavaa ja haitallista. (Korhonen 2011: 10-11.) Seksuaalioikeuksien toteutumattomuus voi esimerkiksi johtaa siihen, että vammaiset eivät saa riittävää tietoa ja opastusta seksuaalisuuden turvallisesta täysinäisestä toteuttamisesta. Tiedon ja opastuksen puute voi johtaa muun muassa seksuaaliseen väkivaltaan, tiedottomuuteen omista oikeuksista sekä terveydellisiin haittoihin kuten sukupuolitauteihin. (Kuoppala 2011: 14-16.) Oman seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin tarkastelu ja tunteiden tunnistaminen tukee ihmisen minäkuvan ja itsearvostuksen muodostumista, sekä oman kehon positiivista tarkastelua. (Bildjuschkin ja Ruuhilahti 2010: 30-34.)
4 Avusteinen seksi
Suomessa vammaisilla henkilöillä on oikeus henkilökohtaiseen apuun työssä, harrastuksissa ja päivittäisissä toiminnoissa. Seksuaalisuuden toteuttamisen ja seksielämän mahdollistaminen kuuluu päivittäisiin toimiin yksilöllisen tarpeen mukaan.
Seksissä avustaminen on luonteeltaan intiimiä ja vaatii avustettavan yksilöllisten mieltymysten, seksuaalisen suuntautumisen, tarpeiden ja mieltymysten kohtaamista käytännön tasolla. Avusteinen seksi voidaan jakaa passiiviseen ja aktiiviseen avustamiseen. Avustamisen muoto määrittelee miten paljon avustaja osallistuu tilanteisiin. (Roth 2016: 9, 16-20.)
4.1 Passiivinen avustaminen
Seksitilanteiden mahdollistaminen ja valmisteleminen kuuluvat passiiviseen avustamiseen. Passiiviseen avustamiseen ei kuulu suoraa kosketuskontaktia avustettavaan seksitilanteissa. (Roth 2016: 18.) Ei kehokontaktiin menevä avustaminen voi yksinkertaisimmillaan olla esimerkiksi keskustelua ja ohjausta seksuaalisuudesta ja seksistä, apua seksuaalisuutta koskevan tiedon hankkimisessa tai pornografian etsimistä avustettavalle. Passiiviseen avustamiseen kuuluu kuitenkin tarvittaessa myös apu erogeenisten alueiden karvojen poistossa, avustettavan riisuminen ja pukeminen sekä avustaminen seksivälineiden asettamisessa ja käyttöönotossa.
4.2 Aktiivinen avustaminen
Aktiivinen avustaminen on avustamista tilanteissa, jotka vaativat kosketuskontaktia avustettavaan seksin tai sen valmistelun aikana. Aktiivinen avustaminen voi sisältää apua asentoihin asettumisessa ja niitä vaihdettaessa, kehon tukemista ja liikuttamista seksin aikana ja apuvälineiden liikuttamista tai ohjaamista masturboinnin aikana. (Roth 2016: 19.)
4.3 Avusteisen seksin haasteet
Avusteisen seksin tarve lähtee aina avustettavasta itsestään. Avustettavalla on vastuu seksitilanteiden ohjaamisesta ja toiminnan sisällön määrittelystä sekä avustajan perehdyttämisestä. (Roth 2016: 16.) Vaikka liikuntavammainen asiakas tiedostaisi oikeutensa toteuttaa seksuaalisuuttaan, voi kynnys avun pyytämiseen olla todella korkea. Esimerkiksi seksiin ja vammaisuuteen liittyvät tabut voivat estää vammaista ottamaan asiaa esille avustajansa kanssa.
Erityinen haaste vammaisten seksuaalisuuden tukemisessa voi olla ongelman tai avun tarpeen ymmärtäminen. Kun asiakas kommunikoi muuten kuin puhumalla, on väärinymmärrysten mahdollisuus korkea. Esimerkiksi kuvien avulla kommunikoiva asiakas voi kokea erittäin haasteelliseksi saada omat tarpeensa ja halunsa ymmärretyiksi. Suomen laajimmassa ja eniten käytetyssä kuvapankissa sana “seksi”
esitetään poskipusulla ja haikaralla, jolla on nokassaan vauvan sisältämä nyytti. Lisäksi lähes kaikki kuvapalveluiden seksiin liittyvät kuvat ovat kieltäviä tai negatiivissävytteisiä, joten ei-puhuvien kanssa seksistä puhuminen positiivisessa valossa voi olla haastavaa.
(Räty 2016.)
Ammattilaisen näkökulmasta seksissä avustaminen voi olla hankalaa, jos tietoa aiheesta ei ole tarpeeksi. Varsinkin aktiivinen avustaminen voi tuntua ammattilaisesta haastavalta jos selkeitä ohjeita ja pelisääntöjä ei ole laadittu. Pelko hyväksikäyttö syytöksistä voi rajoittaa halua avustaa seksissä. Ohjeistuksen puute myös vaikeuttaa oman roolin ymmärtämistä. Avustaja on seksin mahdollistaja, ei osa seksiä. Toisaalta avustajaa voi mietityttää, miten toimia jos itse kiihottuu avustustilanteessa. Täytyy kuitenkin muistaa, että seksissä avustaminen ei ole seksipalvelun tuottamista eikä siinä tavoitella avustavan henkilön kiihottumista, vaan kyseessä on ammatillinen ja tavoitteellinen toiminta asiakkaan hyvinvoinnin edistämiseksi. (Roth 2016: 20-21.)
4.4 Seksuaalisuuden kohtaaminen, avusteinen seksi ja ammattietiikka
Sosiaali- ja terveysalan ammattieettisiin periaatteisiin sisältyy vahvasti ihmisarvon- ja ihmisoikeuksien noudattaminen sekä niiden kunnioittaminen. Työtä on tehtävä asiallisesti, vastuullisesti ja asiakkaiden yksityisyyttä kunnioittaen. Säännökset antavat hyvän pohjan asiakaslähtöiselle työlle ja toimivat apuvälineinä kun ammattilaiset kohtaavat seksuaalisuuteen liittyviä asiakastilanteita, jotka saattavat haastaa sekä henkilökohtaisen- että ammattietiikan. (Vuori-Kemilä, Lindroos, Nevala, Virtanen 2005:
65.) Eettiset ohjeet eivät ole ehdottomia käskyjä vaan sisäistettyä vastuun ottamista omista päätöksistä ja välineitä työn reflektointiin ja pohdiskeluun. (Seksologian ammattietiikan ohjeisto 2009).
Seksissä avustaminen tukee asiakkaan hyvinvointia ja on osa asiakaslähtöistä työtä.
(Roth 2016: 10). Asiakaslähtöisyyteen kuuluu esimerkiksi asiakkaan iän, kehitystason ja esimerkiksi vammaisuuden tuomien rajoitteiden huomioiminen. Kun asiakas ei itse pysty
toteuttamaan seksuaalisuuttaan, on seksuaalielämän mahdollistamiseen ammattieettinen ja seksuaalioikeuksiin perustuva syy. Eettisten periaatteiden mukaan toteutettu avustus on luottamuksellista, ammatillista ja asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä etuja edistävää toimintaa. (Seksologian ammattietiikan ohjeisto 2009.)
Eettisyyden kannalta tärkeää on muistaa myös avustajan oikeudet avustustilanteissa.
Avustajan oikeuksiin kuuluu esimerkiksi kieltäytyä seksissä avustamisesta kokonaan.
(Roth 2016: 17, 25-26.) Itsemääräämisoikeus ja oikeus koskemattomuuteen ovat myös avustajan oikeuksia ja osaltaan määrittelevät avustustilanteiden kulkua. Seksissä avustamisen tulee kuitenkin olla arvoneutraalia, eikä avustajan omien asenteiden ja arvojen esiin tuominen kuulu avustustilanteisiin. Jotta ammattilainen pystyisi avustamaan seksissä eettisten periaatteiden mukaisesti, on asiaan kuuluva koulutus tarpeellista. (Seksologian ammattietiikan ohjeisto 2009.)
5 Opinnäytetyön perustelut
Tämän opinnäytetyön pohjana ovat asiakaslähtöisyys sekä osallisuuden ja subjektiuden tukeminen vammaistyössä.
5.1 Asiakaslähtöisyys
Yksi keskeisistä sosiaalialan työtä ohjaavista periaatteista on asiakaslähtöisyys.
Asiakaslähtöisyyttä tarkastellaan itsemääräämisoikeuden rinnalla, ja sillä tarkoitetaan asiakkaan äänen kuulemista häntä koskevissa asioissa sekä itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Asiakaslähtöinen työskentely lähtee liikkeelle asiakkaan itsensä määrittelemien tarpeiden kautta. (Arki, arvot ja etiikka 2017: 15, 30) Asiakkaan tarpeet sosiaali- ja terveyshuollossa voivat olla esimerkiksi sosiaalisia, psyykkisiä tai fyysisiä tarpeita, jotka voivat olla peräisin asiakkaasta itsestään tai liittyä asiakkaan elinympäristöön. Asiakaslähtöisyyden toteutumisen kannalta on merkittävää, että asiakasta ei nähdä pelkästään työn kohteena. (Asiakaslähtöiset ja vaikuttavat sosiaalipalvelut 2012: 23-24.) Asiakaslähtöisyys rakentuu yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta asiakkaan ja ammattilaisen välillä. Vammaisia henkilöitä tulisi kuulla, sekä heidän tulisi itse saada määritellä omat tarpeensa, jotta heidän tarpeisiinsa voitaisiin vastata. Esteettömyyttä tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti
elämänkokonaisuuden kautta. (Haarni 2006: 49.) Asiakaslähtöisyys toteutuu silloin, kun asiakas kokee aitoa osallisuutta. (Arki, arvot ja etiikka 2017: 15.)
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2008) pyrkii edistämään asiakaslähtöisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Laissa määritetään, että asiakkaan ihmisarvoa tulee kunnioittaa ja hänen toivomuksensa, mielipiteensä, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon palveluita toteutettaessa. Asiakkaan etu on ensisijainen palveluita suunniteltaessa ja toteuttaessa, ja hänelle on annettava mahdollisuus osallistua palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2008 § 4-8.)
Koivunen (2017) on julkaisussaan Asiakas- tai ihmislähtöisyys – tasavertaisuutta ja vastavuoroisuutta ammattilaisten ja palvelun käyttäjien kanssa tutkinut asiakaslähtöisyyttä ja asiakaslähtöistä palvelujen kehittämistä. Koivusen (2017) mukaan asiakaslähtöisellä toiminnalla pystytään lisäämään hoidon vaikuttavuutta asiakkaiden hyvän kokemuksen kautta. Ottamalla asiakas osaksi työprosessia, voidaan lisätä asiakkaiden luottamusta palveluntuottajan toimintaa kohtaan, lisätä palveluiden arvoa sekä tietoa eri palveluista ja mahdollisuuksista. Little ym. (2001) ovat myös tutkineet asiakaslähtöisen toiminnan vaikutuksia. Tutkimuksesta ilmeni, että hoitohenkilökunnan myönteisellä lähestymistavalla ja asiakaslähtöisellä työskentelyllä oli positiivisia vaikutuksia asiakkaiden tyytyväisyyteen, mahdollisuuksien luomiseen ja sairauden oireiden kuormittavuuteen. (Little, Everitt, Williamson, Warner, Moore, Gould, Ferrier, Payne 2001.)
Asiakaslähtöisyyden toteutumiselle voi ilmetä myös erilaisia esteitä, kuten asiakkaan kykenemättömyys ilmaista omaa tahtoaan tai toiveitaan. Jos asiakkaan yksilöllistä tilannetta ei huomioida, tai asiakas ei ole tietoinen omista oikeuksistaan, ei asiakaslähtöisyys voi toteutua. (Arki, arvot ja etiikka 2017: 15.) Norlamo-Saramäki (2009) nosti tutkimuksessaan Asiakaslähtöisyyden ristiaallokossa sen, että vaikka asiakaslähtöisyydestä puhutaan paljon ja sitä pidetään usein itsestään selvyytenä, ei asiakaslähtöisyyttä määritellä erikseen esimerkiksi laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista tai sosiaalialan ammattihenkilön eettisissä ohjeissa. Käsitteen epämääräisyys voi Norlamo-Saramäen (2009) mukaan tarkoittaa epämääräistä toimintaa, ja uhkana on että asiakaslähtöisyyden toteuttaminen jää puheen tasolle sosiaalialalla. (Norlamo-Saramäki 2009: 41-43.) Yhteistä eri määritelmissä on se, että
asiakaslähtöisyys tarkoittaa asiakkaan kuulemista, itsemääräämisoikeuden kunnioittamista ja yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioon ottamista.
5.2 Osallisuuden ja subjektiuden tukeminen
Osallisuus käsitteenä viittaa yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen. Osallisuus tarkoittaa yksilön mahdollisuuksia kiinnittyä elämänlaadun ja elämänhallinnan kannalta merkityksellisiin yhteiskunnan instituutioihin, kulttuurimuodosteisiin ja toimintajärjestelmiin. Ilman osallisuutta yhteiskunnallinen subjektius ei kehity, jonka vuoksi osallisuus on välttämätön elämänhallinnan osa. (Hämäläinen 1999: liite 1.) Osallisuus on tunnepohjainen kokemus, jonka pohjana toimii yksilön mahdollisuus vaikuttaa itseään ja ympäristöään koskeviin asioihin. Kun ihminen kokee tulleensa kuulluksi yhteisössä, joka tukee yksilön identiteetin rakentumista ja eheyttä, ilmenee osallisuus parhaalla tavalla (Rouvinen-Wilenius, Aalto-Kallio, Koskinen-Ollonqvist, Nikula 2011: 50-51.)
Osallisuutta voidaan tarkastella kolmen eri ulottuvuuden kautta, riittävä toimeentulo ja hyvinvointi, toiminnallinen osallisuus, ja yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys. Osallisuutta voidaan siis myös ymmärtää tunteena, joka syntyy ihmisen ollessa osa jotakin yhteisöä, esimerkiksi työn tai järjestön kautta. Puutteellinen osallisuus jollakin näistä kolmesta ulottuvuudesta voi johtaa osallisuuden tunteen vähenemiseen sekä lisätä syrjäytymisriskiä. (Osallisuus 2017.)
Osallisuus on yksi keskeinen voimavaratekijä yksilön terveydessä ja hyvinvoinnissa.
Voidaan ajatella, että hyvä fyysinen kunto omalta osaltaan mahdollistaa osallistumisen ja osallisuuden paremmin huono fyysinen kunto. Myös psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, kuten itsetunto sekä kyky käsitellä omia tunteita, vahvistavat kokemusta osallisuudesta.
(Rouvinen-Wilenius ym. 2011: 56-57.) Vammaisen henkilön fyysiset rajoitteet voivat näin ollen olla esteenä osallisuuden syntymiselle, joka yleisesti ottaen vaikuttaa yksilön hyvinvointiin negatiivisesti. Yksilöt, joilla ilmenee fyysisiä, sosiaalisia tai psyykkisiä rajoitteita, voivat tarvita ulkopuolista tukea osallisuuden kokemuksen syntymiseen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen.
Edistämällä osallisuutta voidaan ehkäistä syrjäytymistä yhteiskunnasta sekä vähentää eriarvoisuutta, joten osallisuuden edistämistä tulee tarkastella monitasoisesti käytäntöjen, kulttuurien ja rakenteiden kautta. YK:n vammaissopimus (2008) pyrkii
edistämään, suojelemaan ja takaamaan yhdenvertaiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet kaikille vammaisille. Sopimuksen yleisiin periaatteisiin kuuluu muun muassa mahdollisuuksien yhdenvertaisuus, erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaisten henkilöiden hyväksyminen osaksi ihmisten monimuotoisuutta. Vammaissopimuksen (2008) artikla 8 pyrkii myös tietoisuuden lisäämiseen. Tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja edistää vammaisten henkilöiden oikeuksien ja arvon kunnioittamista, sekä torjua ennakkoluuloja ja haitallisia käytäntöjä.
Subjektiudella tarkoitetaan ihmisen itsetoteutusta jokapäiväisessä elämässä, itsenäisyyttä ja omaan elämänkulkuun vaikuttamista. Tietoinen yhteiskunnan jäsenyys, osallisuus ja osallistuminen ovat myös osa subjektiutta. Hämäläinen (1999) kuvaa, että subjektius on ikään kuin ominaisuus, jota toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän.
Subjektiuden puuttumisen kokemus ja vaikeudet tarttua asioihin ja muuttaa niitä, ovat monien sosiaalisten ongelmien taustalla. Tällaisten haasteiden kanssa kamppailevia voidaan auttaa riittävään elämänhallintaan vahvistamalla heidän subjektiuttaan.
Subjektiutta voidaan vahvistaa dialogisen kohtaamisen avulla, ja se on erityisen tärkeää silloin, kun yksilö ei aidosti kykene toimimaan oman elämänsä subjektina. (Johdatus sosiaalipedagogiikkaan 1999: 61-68.) Subjektiuden tukeminen auttaa ihmistä rakentamaan hänen kokemustaan yhteiskunnan jäsenenä. Silloin kun ihminen toimii subjektina, syntyy hänelle kokemus siitä, että hänellä on valtaa vaikuttaa itse omaan elämäänsä. Mahdollisuus vaikuttaa ja määrätä omaan elämään liittyvissä asioissa on keskeinen tekijä ihmisen hyvinvoinnin kannalta.
6 Yhteistyökumppani
Työelämän yhteistyökumppaniksemme valikoitui Helsingin Invalidien Yhdistys ry, jonka tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä. Helsingin Invalidien Yhdistys ry on Invalidiliitto ry:n suurin jäsenyhdistys. Helsingin Invalidiliitto ry valvoo liikuntavammaisten ja toimintaesteisten henkilöiden oikeuksia.(Helsingin Invalidien Yhdistys ry 2018.)
Helsingin Invalidien yhdistys toimii palvelusetelintuottajina, eli välittää henkilökohtaista apua vammaisille henkilöille Helsingin alueella. Henkilökohtaisina avustajina toimivia työntekijöitä yhdistyksellä on noin neljäkymmentä. Valitsimme yhteistyökumppaniksemme tämän yhdistyksen, sille he tuottavat henkilökohtaista apua nimenomaan liikuntavammaisille. Avustajavälityksen palvelupäällikön mukaan
vammaisten seksuaalisuuden tukeminen koetaan yhdistyksessä tärkeänä aiheena, ja he ovat jo järjestäneet koulutuksia aiheeseen liittyen. Kohderyhmän sopivuuden lisäksi yhdistyksen kiinnostus opinnäytetyömme aihetta kohtaan oli ratkaiseva tekijä yhteistyökumppanin valinnassa.
7 Opinnäytetyön tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Helsingin Invalidien Yhdistys ry:llä työskentelevien henkilökohtaisten avustajien näkemyksiä liikuntavammaisten seksuaalisuudesta ja avusteisesta seksistä osana asiakaslähtöistä työtä. Tästä tavoitteesta nousi esiin kolme tutkimuskysymystä: Näkevätkö henkilökohtaiset avustajat seksuaalisuuden ja seksin mahdollistamisen osana asiakaslähtöistä työtä? Ovatko henkilökohtaiset avustajat valmiita ottamaan avusteisen seksin osaksi työnkuvaansa?
Ja kokevatko henkilökohtaiset avustajat tarvitsevansa lisää koulutusta tai tietoa liikuntavammaisten seksuaalisuudesta ja avusteisesta seksistä? Jos kyllä, millaista koulutusta? Työmme tarjoaa Helsingin Invalidien Yhdistys ry:lle informaatiota, jonka avulla he voivat tuottaa mahdollisimman asiakaslähtöistä ja osallistavaa avustajapalvelua asiakkailleen. Samalla myös asiakkaiden oikeuksien toteutuminen vahvistuu ja elämänlaatu paranee.
8 Opinnäytetyön toteutus ja aineiston analysointi
Toteutimme opinnäytetyön kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena.
8.1 Kvalitatiivinen tutkimus
Kvalitatiivisen tutkimuksen yksi keskeisiä etuja on sen mahdollisuus lisätä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Laadullisessa tutkimuksessa korostuvat ihmisten asenteet, tunteet, tulkinnat, kokemukset, motivaatiot ja niiden tutkiminen (Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2009: 49-57.) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimushenkilöt saavat ennalta laadittujen kysymysten määrittelemissä rajoissa vastata aiheeseen suhteellisen vapaamuotoisesti sekä tuoda näkökulmiaan ja kokemuksiaan esiin vapaasti.
Tutkimusmenetelmä antaa mahdollisuuden laajemmin kartoittaa yhteiskunnan eri ilmiöitä niiden kaikessa moninaisuudessaan. (Kvalitatiivinen tutkimus n.d.) Tässä työssä liikuntavammaisten kanssa työskentelevät kuvailivat omia kokemuksiaan ja kertoivat
ajatuksiaan seksuaalisuudesta ja avusteisesta seksistä sekä niiden osuudesta omaan työhönsä.
Valitsimme tutkimusmenetelmäksi kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen, koska laadullisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään tutkittavan ilmiön merkitystä ja tarkoitusta sekä haetaan syvemmän ymmärryksen saamista tutkittavasta ilmiöstä.
(Hirsijärvi & Huttunen 1995: 179-180) Opinnäytetyömme aihe on yhteiskunnallinen ilmiö, jonka tutkiminen vaatii enemmän tilaa ja vapautta mitä määrällinen tutkimusmenetelmä voi meille antaa.
8.2 Materiaalin hankinta
Tutkimusmateriaalin hankimme kyselyllä, johon vastasivat halukkaat Helsingin Invalidien Yhdistys Ry:n henkilökohtaiset avustajat. Kysely toteutettiin E-lomake kyselynä, jossa oli avoimia kysymyksiä koskien seksuaalisuutta ja avusteista seksiä. (Liite 2). Saatekirje ja linkki kyselyyn lähetettiin sähköpostilla halukkaille avustajille. Valitsimme kyselyn, koska henkilökohtaiset avustajat työskentelevät kentällä asiakkaiden kodeissa eli emme olisi päässeet haastattelemaan heitä kasvotusten yhteen toimipisteeseen. Lisäksi opinnäytetyömme aiheen sensitiivisyyden ja henkilökohtaisuuden takia ajattelimme anonyyminä tapahtuvan nettikyselyn laskevan kynnystä vastata kysymyksiin mahdollisimman avoimesti. Materiaalin luotettavuuden takia oli erityisen tärkeää, että vastaajat pystyivät kertomaan ajatuksistaan rehellisesti ja häpeilemättä. Opinnäytetyön tavoitteista nousseet tutkimuskysymykset määrittelivät kyselyyn valikoituneet kysymykset.
8.3 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi
Tutkimuksen aineisto kuvaa ilmiötä ja analyysin tarkoituksena on luoda sanallinen ja selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysin tavoitteena on järjestää aineisto tiiviiseen muotoon kadottamatta kuitenkaan sen sisältämää informaatiota. Ajatuksena on, että kun hajanaisesta aineistosta luodaan yhtenäistä informaatiota, aineiston informaatioarvo lisääntyy. Jotta aineistosta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä, on sitä ensin selkeytettävä analyysin avulla. Aineiston laadullisessa käsittelyssä aineisto ensin hajotetaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan uudestaan loogiseksi kokonaisuudeksi, joka vastaa tutkimuskysymyksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2009: 108.)
Analysoimme aineiston käyttämällä kolmivaiheista aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Prosessin ensimmäinen vaihe on aineiston redusointi eli pelkistäminen. Redusoinnissa aineistosta karsitaan pois kaikki tutkimuksen kannalta epäolennainen. Tämän voi tehdä joko tiivistämällä tai pilkkomalla aineiston osiin riippuen tutkimustehtävästä.
Pelkistämällä luodaan alkuperäisilmaisuista pelkistettyjä ilmauksia. Toisena vaiheena on aineiston klusterointi eli ryhmittely, jossa redusointivaiheessa koodatusta aineistosta etsitään yhtäläisyyksiä ja/tai eroavaisuuksia kuvaavia käsitteitä. Käsitteet ryhmitellään luokkiin ja luokat nimetään niitä kuvaavalla käsitteellä. Aineiston klusterointia seuraa sen abstrahointi, jossa tutkimuksen kannalta oleellisen tiedon perusteella muodostetaan teoreettisia käsitteitä. Abstrahointia jatketaan yhdistelemällä luokituksia niin kauan kuin se on aineiston näkökulmasta mahdollista. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä vastaus tutkimustehtävään saadaan yhdistelemällä käsitteitä. Abstrahoinnissa empiirinen aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin ja näin muodostuu aineistoon perustuva malli, joka antaa käsitteellisemmän näkemyksen tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi
& Sarajärvi 2009: 110-113.)
Aloitimme aineiston käsittelyn kokoamalla kyselyn vastaukset yhteen. Tämän jälkeen karsimme tutkimuskysymysten kannalta epäolennaiset vastaukset pois. Redusoimme jäljelle jäänyttä materiaalia pilkkomalla vastauksia osiin ja pelkistämällä niitä.
Klusterointivaiheessa löysimme materiaalista ja vastauksista yhteneväisyyksiä, joiden mukaan ryhmittelimme aineiston. Suuria eroavaisuuksia aineistosta löytyi ainoastaan kun kartoitimme millä tavoin henkilökohtaiset avustajat olisivat valmiita avustamaan asiakkaitaan seksissä. Näistä eroavaisuuksista loimme pylväskaaviot selkeyttämään tilannetta. (Kuvio 1&2) Lopulta yhdistelemällä luokituksia löysimme neljä pääluokkaa:
henkilökohtaisten avustajien kokemus asiakkaiden seksuaalisuudesta, avustajan oikeudet avusteisessa seksissä, koulutuksen tarve sekä tuen puute työyhteisössä.
8.4 Tulokset
Tutkimusaineistomme koostui Helsingin Invalidien Yhdistys ry:n henkilökohtaisena avustajana työskentelevien henkilöiden vastauksista. Lähetimme E-lomakkeena toteutetun sähköisen kyselyn yhteensä 15 avustajalle, jotka olivat ilmoittaneet olevansa halukkaita osallistumaan kyselyyn saatekirjeen perusteella. Vastauksia kyselyyn saimme yhteensä 11 kappaletta.
8.4.1 Seksuaalisuus ja avusteinen seksi henkilökohtaisessa avussa
Opinnäytetyömme tutkimustuloksista ilmeni, että kaikki kyselyyn vastanneet pitävät seksuaalisuutta ja sen toteuttamista tärkeänä osana yksilön elämää. Vammaisen seksuaalisuus nähdään samanlaisena kuin vammattoman seksuaalisuus, mutta fyysiset rajoitteet, epävarmuus sekä vammaisen kohtaamat ennakkoluulot nähdään haasteena seksuaalisuuden toteuttamiselle. Vastausten perusteella vammaisen seksuaalisuus näkyy työssä keskusteluna ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta, ehostautumisena, kumppanin löytämisen vaikeutena, tarpeiden tyydyttämisen vaikeutena sekä itsetunto- ongelmina. Suurin osa vastaajista (8) kuitenkin kokee, että asiakkaan seksuaalisuus tulee harvoin tai ei tule juuri lainkaan arjessa ilmi.
Lähes kaikki vastanneista (10) pitivät seksuaalisuuden huomioimista ja seksin mahdollistamista osana asiakaslähtöistä työtä. Vastauksista kuitenkin nousee ilmi se, että avustajalla tulee olla vapaus päättää miten ja minkä verran avustaa. Myös selkeiden rajojen, pelisääntöjen ja lisäkoulutuksen tarve näkyi vastauksissa. Osa (3) vastaajista pohti, kuuluuko seksin mahdollistaminen henkilökohtaisen avustajan työtehtäviin, vai tulisiko siihen tehtävään olla erillinen koulutettu henkilö tilanteen turvallisuuden takaamiseksi. Avustajan oman seksuaalisuuden ymmärrys koetaan tärkeänä tekijänä, joka auttaa avustajaa tunnistamaan omat rajansa, sekä helpottaa asiakkaan seksuaalisuuden kohtaamista.
Kyselyssä kartoitettiin myös avustajien ymmärrystä seksuaalisuudesta ja avusteisesta seksistä. Tuloksista kävi ilmi, että lähes kaikki vastaajista (10) tiesi mitä avusteinen seksi käsitteenä tarkoittaa. Yksikään kyselyyn vastanneista ei kuitenkaan ole antanut ohjausta seksuaalisuuteen tai seksiin liittyvissä asioissa. Moni vastaaja painotti, että ei uskalla tai halua alkaa käsittelemään seksuaalisuuteen liittyviä teemoja työssään ilman parempaa ymmärrystä ja koulutusta asiaan. Kysymys siitä, kuuluuko seksissä avustaminen ylipäätään henkilökohtaisen avustajan tehtäviin, nosti taas esiin tarpeen lisätuelle ja - tiedolle asiaa koskien.
”Voi olla. Mutta niin kuin seksuaalisuuden asioissa yleensäkin, kaikkien osapuolien suostumus on välttämätön. Vaikka avustaja ei tilanteessa toteuta seksuaalisuuttaan, tilanne voi olla triggeröivä.
Avustajalla on myös oltava turvalliset työtehtävät.”
”Ei missään nimessä kuulu ilman erillistä koulutusta.”
”Se voisi hyvin sitä olla, kun tehtävää varten olisi luotu säännöt, koulutus ja kaikki osapuolet olisivat tietoisia siitä, miten ja miltä pohjalta toimitaan.”
Kyselyssä kartoitimme millä tavoin henkilökohtaiset avustajat olisivat valmiita avustamaan asiakkaitaan seksissä. Vastaajat valitsivat listasta tapoja ja keinoja, jotka olisivat valmiita ottamaan osaksi työtään. Vastaajista kolme ei olisi valmis minkäänlaiseen avustukseen tai seksuaaliohjaukseen työssään. Kyselyyn vastanneista suurin osa (8) kuitenkin oli valmis jonkin asteiseen avustamiseen. Loimme vastauksista taulukot, jotka kuvaavat henkilökohtaisten avustajien valmiuksia ja halua ottaa avusteisen seksin eri muotoja osaksi työtään. Ensimmäisessä kuviossa näkyy kuinka moni avustajista olisi valmis ottamaan erilaisia passiivisen avustuksen muotoja osaksi työtään. (Kuvio 1.) Passiivisen avustamisen tapoina kyselyssä oli pornografian hankkiminen avustettavalle, keskustelu seksistä ja seksuaalisuudesta, seksilelujen tai kondomien osto, asiakkaan pukeminen erilaisiin alusvaatteisiin ja rooliasuihin, seksilelujen pesu sekä intiimialueen karvojen ajelu.
Kuvio 1. Henkilökohtaisten avustajien valmiudet passiiviseen seksissä avustamiseen.
Valmiudet osallistua aktiiviseen kehokontaktiin menevään avustukseen olivat monessa kohtaa selvästi pienemmät kuin passiiviseen avustukseen osallistumiseen. Aktiivisen seksissä avustamisen muotoina kyselyssä oli asiakkaan kehon tukeminen seksin aikana, kondomin paikalleen asettaminen, fyysinen apu asentoihin asettumisessa sekä seksilelujen paikalleen asettaminen. (Kuvio 2.)
Pornografian hankkiminen asiakkaalle
Keskustelu seksistä/seksuaal
isuudesta
Seksilelujen tai kondomien osto
Alusvaatteisiin tai rooliasuihin
pukeminen
Seksilelujen pesu Intiimialueen karvojen ajelu
Kyllä 8 8 8 7 7 6
Ei 3 3 3 4 4 5
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11
Passiivinen seksissä avustaminen
Kuvio 2. Henkilökohtaisten avustajien valmiudet aktiiviseen seksissä avustamiseen.
8.4.2 Koulutuksen ja työyhteisön tuen puute
Osa vastaajista (4) koki, että ei saa riittävästi tietoa ja tukea liikuntavammaisen ihmisen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Tutkimustuloksista selvisi, että työyhteisön tuki ja keskustelu työyhteisön sisällä on vähäistä. Suuri osa vastaajista (9) kertoivat, että eivät puhu työryhmän kesken asiakkaiden seksuaalisuudesta tai muista henkilökohtaisista asioista. Kysyttäessä työyhteisöltä saatavasta tuesta usea vastaaja toi myös esiin, että usein vaitiolovelvollisuus estää asiakkaiden asioista puhumisen työryhmän sisällä.
”Kaipaisin lisää luentoja, keskustelua, muitakin kuin keskellä päivää järjestettäviä tilaisuuksia. Verkkoluentoja, mahdollisuuksia osallistua ulkopuolisen luennoitsijatahon tilaisuuksiin.
Materiaalisuosituksia.”
”Itselläni ei ole ollut lainkaan työnohjausta tai työyhteisön tapaamisia asian tiimoilta. Meillä oli kyllä koulutus vammaisten seksuaalisuudesta.”
Asiakkaan kehon tukeminen seksin aikana
Kondomin paikalleen asettaminen
Fyysinen apu asentoihin asettumisessa
Seksilelujen paikalleen asettaminen
Kyllä 3 3 3 2
Ei 8 8 8 9
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11
Aktiivinen seksissä avustaminen
”Emme puhu asiakkaiden asioista luottamuksellisuuden ja vaitiolovelvollisuuden takia, ellei asiakas esim. pyydä neuvoa, jota pitää Helsingin Invalidien Yhdistyksen kanssa selvittää.”
”Puhun vammaisen henkilön kanssa, en kollegoiden kanssa (joita harvoin edes tapaan).”
Kyselyyn vastanneet kertoivat, että toivoisivat saavansa tietoa ja tukea esimerkiksi erilaisten koulutusten ja luentojen muodossa. Vastanneet kaipasivat lisätietoa esimerkiksi siitä, mihin asiakkaita voi ohjata, mistä saa apuvälineitä ja tietoa, miten voi auttaa, mitkä ovat avustajan velvollisuudet ja rajat, ja miten seksuaalisuus mahdollisesti vaikuttaa avustajan ja avustettavan väliseen suhteeseen. Luentojen ja koulutusten lisäksi yksi vastaajista toivoi kokemusasiantuntijoita, eli vammaisia itse puhumaan seksuaalisuudestaan ja avusteisen seksin kokemuksista. Myös tilanteen turvallisuutta kaikkien osapuolten kohdalla painotettiin vahvasti.
”Turvallisuuskoulutus, käytännön koulutus, henkinen tuki/seksuaaliterapeutin mahdollisuus. Käytännön apua, mistä pornoa, mistä apuvälineitä/leluja yms.”
”Pätevä koulutus aiheesta. Toiminnan sääntöjen ja käytännön ohjeiden luominen. Kaikkien osapuolien laadukas tiedottaminen.
Tehtävään liittyvä tuki tarvittaessa.”
”Tieto seksissä avustettavien kokemuksista näissä tilanteissa, koska minun olisi vaikea kuvitella harrastavani seksiä ulkopuolisen läsnä ollessa.”
Moni vastaaja toi esiin, että ei ole vielä osannut lisätietoa tai -koulutusta etsiä, koska seksuaalisuuden asiat eivät ole tulleet työssä näkyvästi vastaan. Kyselyyn vastanneista lähes jokainen oli halukas vastaanottamaan koulutusta ja lisätietoa aiheeseen liittyen.
Koulutuksen tärkeyttä painotettiin kyselyn jokaisessa vaiheessa ja tuloksien mukaan yksikään henkilökohtaisista avustajista ei olisi valmis avustamaan seksissä ilman lisäkoulutusta aiheesta.
9 Johtopäätökset
Tuloksista voimme päätellä asiakkaiden seksuaalisuuden tukemisen ja seksuaalielämän mahdollistamisen olevan henkilökohtaisten avustajien mielestä tärkeää. Seksuaalisuus käsitteenä on vaikea määritellä ja se muovautuu muun muassa kulttuurin ja ympäristön
vaikutuksesta yksilöllisesti. (Bildjuschkin, Ruuhilahti 2010: 13.) Kyselyyn vastanneet toivatkin esiin, että seksuaalisuus on jo käsitteenä niin laaja, että sen huomaaminen ja huomioiminen arjessa voi olla haastavaa. Osa vastaajista esimerkiksi kuvaili seksuaalisuutta vain tekoina joiden tarkoituksena on saavuttaa mielihyvää. Kuitenkin jotkut vastaajista toivat esiin myös Maailman Terveysjärjestön (Defining Sexual Health 2002) käyttämiä laajempia seksuaalisuuden määritelmiä huomioimalla myös esimerkiksi ulkonäön ehostamisen, sukupuoli-identiteetin vapaan ilmaisun ja halun tulla rakastetuksi osana yksilön seksuaalisuutta. Yhteistä vastauksissa oli kuitenkin se, että henkilökohtaiset avustajat kokivat seksuaalisuuden olevan yksilöllistä ja ilmenevän kaikilla eri tavoin. Vastaajilla on siis yhtenäinen näkemys siitä, että seksuaalisuus on ominaisuus, joka meillä kaikilla on.
Kun ajatellaan seksuaalisuutta ja seksuaalielämän mahdollistamista osana asiakaslähtöistä työtä, on otettava huomioon työntekijän näkemys siitä, mitä seksuaalisuus on. Jos työntekijä ei esimerkiksi osaa tulkita tai huomaa asiakkaan tuen tarpeita seksuaalisuuteen liittyen, ei niitä välttämättä huomioida työssä ollenkaan. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että seksuaalisuus on osa yksilöä ja siten osa myös asiakaslähtöistä työtä. Käytännön tasolla monet eivät kuitenkaan itse olleet ajatelleet sen koskevan omaa työtään. Moni avustajista koki, ettei asiakkaiden seksuaalisuus näy heille arjessa. Kuitenkin vastaukset siihen, mitä seksuaalisuus on, käsittivät myös arjen perusasioita, joissa henkilökohtaiset avustajat ovat tukena. Onko siis mahdollista, että vammaisuuden ja seksuaalisuuden tabut estävät vastaajia näkemästä tilanteita seksuaalisuuteen liittyvinä? Vastaajista ne, jotka määrittelivät seksuaalisuutta laajemmin, olivat myös kokeneet sen ilmenevän arjessa enemmän kuin vastaajat jotka määrittelivät seksuaalisuuden ainoastaan seksuaalisina tekoina. Koska opinnäytetyössämme käytämme vammaisuuden määrittelyyn Oliverin vammaisuuden sosiaalista mallia, on seksuaalielämän toteuttamisen vaikeudet nähtävä joidenkin kansalaistensa oikeuksista puutteellisesti huolehtivan yhteiskunnan syynä. (Oliver 1996, Suikkanen 1999: 79 mukaan.) On yhteiskunnan vastuulla huolehtia siitä, että liikuntavammaiset saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan yhdenvertaisesti. Tämän takia olisi tärkeä myös määritellä, kenen vastuulla tämän tuen ja avun järjestäminen on.
Valmiudet ottaa avusteinen seksi osaksi työnkuvaa vaihtelivat vastaajilla suuresti.
Vaikka seksuaalielämän mahdollistaminen nähtiin tärkeänä, osa vastaajista kertoi, että eivät voisi itse ottaa minkään tasoista seksuaalineuvontaa tai seksissä avustamista osaksi työtään. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin avoimia jonkin asteiselle
avustamiselle. Etenkin passiiviseen avustamiseen valmiita olivat suurin osa vastaajista.
Aktiivinen kehokontaktiin menevä avustaminen oli kuitenkin monelle selkeästi vaikeampaa nähdä osana työtä. Mitä enemmän kontaktia ja osallistumista seksitilanteisiin avustaminen vaati, sitä harvempi siihen oli valmis. Aktiivinen avustaminen vaatii fyysistä kontaktia asiakkaaseen seksitilanteissa, joten on ymmärrettävää, että se on monelle jo ajatuksena haastava. Ajatus seksistä ja masturbaatiosta intiiminä, yksityisenä ja henkilökohtaisena asiana, rajoittaa valmiutta olla läsnä näissä tilanteissa. Ilman selkeää ohjeistusta avustajan voi olla vaikea ymmärtää roolinsa seksin mahdollistajana, joka ei kuitenkaan ole osa seksiä. (Roth 2016: 18-19.)
Avusteinen seksi on asia, josta voi olla paljon hyötyä mutta se myös nostaa esiin eettisiä ongelmia ja kysymyksiä. Avustettavalla on oikeus seksuaalisuuteen ja seksuaalielämään, mutta sen toteuttamisessa tukemiseen ei voi ketään velvoittaa.
Henkilökohtaisilla avustajilla on velvollisuus tukea asiakasta kaikissa arjen toiminnoissa, mutta myös heillä on itsemääräämisoikeus ja täten oikeus kieltäytyä avustamisesta.
(Seksuaalioikeuksien julistus 1999; Roth 2016, 17.) Kyselyyn vastanneet toivat vahvasti esiin avustajan oikeuksia avusteisen seksin tilanteissa. Molemminpuolinen suostumus nähtiin edellytyksenä avusteisen seksin toteutukselle ja erityisesti avustajan oikeus kieltäytyä avustamisesta kokonaan koettiin tärkeänä. Kuten Roth (2016) toteaa, avusteinen seksi on asiakaslähtöistä toimintaa, eikä tavoitteena ole avustajan kiihottuminen. Kuitenkin näin voi avusteisen seksin tilanteissa käydä. (Roth 2016, 20- 21.) Vastauksista näkyi epävarmuus ja pelko lähteä toteuttamaan toimintaa, joka voi epäonnistuessaan olla jopa asiakkaalle, avustajalle ja avustussuhteelle vahingoittavaa.
Tämän vuoksi moni vastaaja kaipasi selkeitä pelisääntöjä, ohjeistuksia ja rajoja.
Avustajalla on oikeus kokea olonsa työssään turvalliseksi ja jos seksuaalisuuden käsitteleminen työssä vaarantaa tämän turvallisuuden tunteen, ei siihen voi avustajaa velvoittaa.
Kyselyssä esiin nousi selkeä puute työyhteisöltä saatavassa tuessa. Henkilökohtaiset avustajat työskentelevät kentällä pääosin yksin ja tämän takia harva pääsee keskustelemaan kollegoiden kanssa säännöllisesti. Työn reflektointi on siis jo sen takia haastavaa. Kuitenkin moni vastaaja painotti vaitiolovelvollisuuden rajoittavan jopa työyhteisön sisällä tapahtuvaa informaation kulkua. Puutteellinen työnohjaus ja mahdollisuus reflektoida ja keskustella haastavista aiheista voi vaikeuttaa myös avusteisen seksin toteuttamista käytännössä. On tärkeää, että haastavat aiheet ja
tilanteet pystyy purkamaan työyhteisön sisällä. Jos aiheesta ei saa puhua kenellekään, on tuen saaminen lähes mahdotonta. Epäselväksi jäi, onko ohjeistus tullut yhdistykseltä vai ovatko henkilökohtaiset avustajat itse tulkinneet vaitiolovelvollisuuden koskevan myös työyhteisön ja työnantajan välillä käytävää tiedonvaihtoa. Toki on hyvä, että luottamuksellisuus otetaan vakavasti, mutta työntekijöillä on oltava työyhteisössä joku taho, jolle he voivat purkaa asiakkaiden kanssa ilmenneitä haastavia tilanteita. Tämä on myös työhyvinvoinnin kannalta tärkeää. Esimiesten ja työtovereiden sosiaalinen tuki on yksi tärkeimmistä voimavaroista työstressin hallinnassa ja työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. (Leskinen 1987, Meriläinen 2011: 8 mukaan.)
Vastaajat kertoivat työnantajansa järjestäneen joitakin koulutuksia vammaisten seksuaalisuuteen liittyen. Lähes kukaan vastaajista ei kuitenkaan ollut tällaiseen koulutukseen itse päässyt osallistumaan. Selkeä toive aktiivisemmalle koulutukselle oli kuitenkin ilmeinen. Vastaajilla oli paljon ideoita siitä, miten tietoa voisi avustajille saada.
Esimerkiksi työnohjaus, koulutusseminaarit ja materiaalisuositukset nousivat esiin. Jotta kynnys avun tai tuen etsimiseen on mahdollisimman pieni, pitäisi tiedon olla helposti saatavilla. Vaikka avustaja itse ei olisi valmis käsittelemään aihetta työssään, olisi hänellä oltava mahdollisuus helposti löytää henkilö, jolta asiakas voi saada tukea tilanteeseen. Ja jos taas avustaja olisi valmis olemaan tukena seksuaalielämän mahdollistamisessa, olisi heillä tärkeää olla vahva tietopohja ja taitoja asian oikeanlaiseen toteuttamiseen. Kuten yksi vastaajista sanoi, väärinkäytökset voisivat vesittää koko avusteisen seksin tarkoituksen, joten sen toteuttamiseen on oltava vankkaa osaamista.
10 Pohdinta
Opinnäytetyömme aihetta ei ollut helppo lähestyä, mutta pidämme aihetta erityisen tärkeänä, sillä seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on jokaisen oikeus.
Opinnäytetyössämme rajasimme asiakasryhmän nimenomaan liikuntavammaisiin, koska tutkittua tietoa liikuntavammaisten seksuaalisuudesta oli saatavilla todella vähän, kun taas kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalisuudesta ja oikeuksista löytyi enemmän materiaalia. Koimme tärkeäksi kohderyhmäksi liikuntavammaiset, koska heidän rajoitteensa seksuaalisuuden toteuttamiselle ovat fyysisiä. Tämä nostaa seksissä avustamisen esille eri tavalla kuin esimerkiksi älyllisesti kehitysvammaisten kohdalla.
Liikuntavammaiset kaipaavat fyysistä apua seksuaalielämänsä toteuttamisessa ja ovat kykeneviä antamaan suostumuksensa sekä itse määrittelemään avun tarpeen.
