52
Metsätieteen aikakauskirja1/2002 Tieteen tori
V
aikka metsäteollisuuden suhteellinen osuus kansantaloudesta on muiden tuotannonalojen kasvun myötä supistunut, se tuo edelleen noin kol- manneksen Suomen vientituloista. Metsäteollisuu- delle kotimaan puumarkkinat ovat tärkein yksit- täinen panosmarkkina. Puun myyjille metsätalous tarjoaa elinkeinon tai sijoitusmahdollisuuden. Joka kuudes suomalainen on potentiaalinen kantoraha- tulojen saaja. Puumarkkinoiden tehokas toiminta on eräs perusedellytys metsäteollisuuden ja metsätalou- den kannattavuudelle sekä mahdollisimman suurta taloudellista hyvinvointia koko yhteiskunnalle tuot- tavalle metsien käytölle pitkällä tähtäyksellä.Viimeisen kymmenen vuoden aikana puumarkki- noiden rakenteessa on tapahtunut muutoksia, joiden on arveltu vaikuttavan kilpailuun puumarkkinoilla.
Valtakunnallisista, keskitetyistä puun hintasuositus- sopimusneuvotteluista luovuttiin erilaisten välivai- heiden kautta. Samaan aikaan metsäteollisuus kes- kittyi fuusioiden ja yritysostojen myötä, mikä eten- kin kuitupuu- ja hakemarkkinoilla on merkinnyt os- tajien lukumäärän tuntuvaa supistumista. Lisäksi tuontipuun käyttö on likimain kolminkertaistunut tänä aikana. Puumarkkinaosapuolet, erityisesti met- sänomistajat ja metsäteollisuusintegraattien ulko- puolinen sahateollisuus, mutta aivan viime aikoina myös suuret metsäteollisuusintegraatit, ovat olleet huolissaan puumarkkinoiden kilpailusta tai pikem- minkin sen mahdollisesta puuttumisesta.
Tässä artikkelissa tarkastelen Suomen puumark- kinoiden kilpailutilannetta väistöskirjatutkimukses- sani (Kallio 2001) saatujen tulosten perusteella. Tut- kimus sisältää neljä puumarkkinoiden kilpailua eri tutkimusmenetelmin analysoivaa osatutkimusta.
Puumarkkinoiden kilpailuhypoteesit
Puumarkkinoiden tutkimus on tyypillisesti pohjau- tunut johonkin seuraavista kilpailuhypoteeseista:
täydellinen kilpailu, epätäydellinen kilpailu, jossa ostajalla tai myyjällä on markkinavoimaa, tai bila- teraalinen monopoli, jossa ostajien ja myyjien edus- tajat sopivat hinnoista, määristä tai molemmista.
Täydellisesti kilpaileville markkinoille on ennen kaikkea ominaista, että yksittäiset myyjät ja osta- jat toimivat hinnan ottajina eli ne eivät tunne vai- kuttavansa vaihdettavien hyödykkeiden hintoihin.
Hintataso määräytyy yksittäisten ostajien ja myyjien valintojen yhteisvaikutuksesta. Sen sijaan oligopso- nistisilla markkinoilla yksittäinen ostaja tai oligo- polistisilla markkinoilla yksittäinen myyjä voi vai- kuttaa hyödykkeen hintatasoon omaksi edukseen ra- joittamalla omien ostojensa tai myyntiensä määrää.
Jos ostajalla on markkinavoimaa, hyödykkeen hinta jää alhaisemmaksi kuin kilpailevilla markkinoilla.
Jos myyjällä on markkinavoimaa, hinta nousee kor- keammaksi kuin kilpailevilla markkinoilla. Molem- missa tapauksissa vaihdettava määrä on alempi kuin tehokkaasti kilpailevilla markkinoilla, mistä syntyy hyvinvointitappioita.
Suomalaisessa metsäekonomisessa tutkimuksessa puumarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan määräyty- mistä on perinteisesti mallinnettu lähtien täydellises- ti kilpailevien puumarkkinoiden oletuksesta (esim.
Hetemäki ja Kuuluvainen 1992, Toppinen ja Kuulu- vainen 1999). Myös neuvottelujen vaikutusta puu- markkinoiden toimintaan on analysoitu (mm. Ris- ku 1997). Väitöstutkimuksessani tarkasteltiin kahta kilpailuhypoteesia: täydellistä kilpailua sekä tilan-
Maarit Kallio
Kilpailutilanne Suomen puumarkkinoilla
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja1/2002
53 netta, jossa puun ostajapuolella on markkinavoi-
maa. Myyjäpuolen mahdollista markkinavoimaa ei tutkimuksessa arvioitu. Puun myyjien suuren luku- määrän vuoksi yksittäisen myyjän ei oleteta voi- van myyntipäätöksillään vaikuttaa puun hintata- soon. Koska keskitetyistä neuvotteluista luopuminen on tapahtunut tosiasia ja tutkimuksen empiirisenä tavoitteena oli muodostaa käsitys nykyisestä kilpai- luasetelmasta, tätäkään markkinamallia ei tutkimuk- sessa enää käsitelty.
Tutkimusmenetelmät
Ensimmäisessä osajulkaisussa (Ronnila ja Toppinen 2000) estimoitiin perinteinen ekonometrinen mal- li, joka tarkastelee kuitupuun ja sahahakkeen hin- taa suhteessa niiden arvoon sellun tuotannon panok- sena. Mikäli estimoitu tuotannontekijän rajapanos- arvo on sen markkinahintaa korkeampi, markkinoi- den kilpailun voidaan todeta olevan oligopsonistis- ta. Mallin empiirinen aineisto koostui aikasarjoista vuosilta 1965–1994.
Toisessa osajulkaisussa muotoiltiin talouden osit- taistasapainomalli, joka toimi testilaboratoriona vaihtoehtoisten kilpailumuotojen vaikutusten ana- lyysille. Tutkimuksessa simuloitiin kuitupuuta osta- vien yritysten käyttäytymistä eri kilpailumuodois- sa käyttäen hyväksi insinööritietoa tuotantotekno- logioista. Eri yritysrakenteilla ja eri kilpailuoletuk- sin saatujen markkinatasapainojen hintoja ja määriä vuosina 1988–1997 vertailtiin toisiinsa sekä toteu- tuneisiin hintoihin ja määriin.
Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin ana- lyyttisesti mekaanisen metsäteollisuuden sivutuot- teena saatavan hakkeen merkitystä kuitu- ja tukki- puumarkkinoita yhdistävänä tekijänä sekä tukki- ja kuitupuumarkkinoiden kilpailun vaikutusta mark- kinaosapuoliin eri suhdannevaiheissa. Mallia so- vellettiin numeerisesti Suomen havupuumarkki- noille lähtien vuonna 2000 vallinneesta yritys- ja kapasiteettirakenteesta.
Neljännessä osajulkaisussa (Kallio ja Kallio 2001) kehitettiin ei-parametrisia menetelmiä markkinoi- den kilpailullisuuden tutkimiseen. Menetelmää ha- vainnollistettiin tarkastelemalla massa- ja paperi- teollisuuden aineistolla vuosilta 1975–1998 epätäy-
dellistä kilpailua kuitupuu- tai lopputuotemarkki- noilla.
Vain ekonometrisillä menetelmillä voidaan saada tilastollisesti validoituja tutkimustuloksia. Menetel- mien heikkous on siinä, että usein juuri silloin kun ongelma on ajankohtainen, asian tutkimiseksi tarvit- tavaa havaintoaineistoa ei välttämättä ole saatavilla riittävän pitkältä aikaväliltä tai ollenkaan.
Jos markkinoiden rakenne – tässä tapauksessa esi- merkiksi tuotantoteknologiat ja yritysten tuotanto- kapasiteetit – tunnetaan riittävän tarkasti, numeeri- set tasapainomallit tarjoavat mahdollisuuden tutkia vaihtoehtoisten, ”mitä jos” -kysymysten vaikutuksia sekä mallittaa agenttien toimintaa eri markkinati- lanteissa. Vaikka tuntemattomien parametrien vai- kutuksista voidaan tehdä herkkyysanalyysiä, johto- päätösten teko vaatii silti usein myös sellaista para- metrista tietoa markkinoista, jota ei voi ilman eko- nometrista analyysia saada. Raakapuun tarjonnan hintajousto oli tutkimuksissani tällainen olennainen parametri.
Ei-parametrisilla menetelmillä markkinoiden toi- mintaa pyritään analysoimaan mahdollisimman niu- koin oletuksin markkinoilla toimivien agenttien tuo- tanto- tai hyötyfunktioista. Tarkasteltavana kysy- myksenä on, onko agentin toiminta yhdenmukainen voittoa maksimoivan käyttäytymisen kanssa edellyt- täen, että kyseinen agentti on toiminut markkinoilla joko kilpailullisesti hinnanottajana tai epätäydelli- sesti kilpaillen. Ongelmana ei-parametristen mene- telmien soveltamisessa markkinoiden kilpailun ana- lyysiin on se, että joudutaan joko olettamaan että tarkasteltavan panoksen tai tuotoksen kysyntä- tai tarjontafunktio ei ole muuttunut eksogeenisten te- kijöiden vaikutuksesta tai joudutaan jälleen tur- vautumaan ekonometrisissa tutkimuksissa saatuihin joustoestimaatteihin.
Mitä saadut tulokset kertovat puu- markkinoiden toiminnasta ?
Tulosten mukaan raakapuun ostajien nykyisen laa- juisesta keskittymisestä ei seuraa hyvinvointitappi- oita yhteiskunnalle aikoina, jolloin metsäteollisuu- den lopputuotemarkkinoilla vallitsee keskimääräi- nen suhdannetilanne. Teollisuuden ei tällöin kannata rajoittaa raakapuun kysyntää sen hinnan alentami-
54
Metsätieteen aikakauskirja1/2002 Tieteen tori
seksi. Kuitupuumarkkinoilla tähän on osasyynä pa- periteollisuuden korkea pääomavaltaisuus, joka nä- kyy kiinteiden kustannusten suurena osuutena tuo- tantokustannuksista. Tukkipuumarkkinoilla tulok- seen vaikuttaa sahateollisuuden verrattain alhainen keskittyneisyys.
Tutkimus antoi kuitenkin viitteitä siitä, että Suo- men metsäteollisuus on kyllin keskittynyttä, jotta sillä voisi olla kannustimia tuotannon rajoituksiin laskusuhdanteissa myös puumarkkinasyistä.
Puun tarjontajoustolla on tuloksiin olennainen vai- kutus. Puun tarjonnan pitäisi olla selvästi joustamat- tomampaa hinnan suhteen kuin mitä viimeisimmis- sä puumarkkinoiden ekonometrisissa tutkimuksissa on havaittu, jotta puun ostajien mahdollinen mark- kinavoima aiheuttaisi yhteiskunnallisia hyvinvoin- titappioita normaalisuhdanteisa.
Tulkintani dynaamisilla malleilla tekemistäni si- muloinneista on, että kuitupuun ostajien keskitty- minen ei ole vaikuttanut Suomen massa- ja paperi- teollisuuden kapasiteetti-investointeihin. Kemialli- sen metsäteollisuuden puunjalostuskapasiteetti on- kin melko korkealla tasolla verrattuna yksityismet- sänomistajien puun tarjontapotentiaaliin ja viime aikoina, myös viime vuonna, sellukapasiteettia on lisätty nojautuen tuontipuun käytön kasvuun.
Tulokset ovat samansuuntaisia kuin muissakin maissa, joissa puumarkkinoiden kilpailua on tut- kittu. Esimerkiksi yhdysvaltalaiset (esim. Murray 1995) ja ruotsalaiset (esim. Bergman ja Brännlund 1995) tutkimukset ovat löytäneet kuitupuumarkki- noilta vain lievää ostajien markkinavoimaa. Ruot- sissa puumarkkinoiden kilpailun on todettu olevan heikointa laskusuhdanteiden aikana. Pitkän aikavä- lin tasapainoa on tarkasteltu aiemmin kanadalaisella aineistolla (Bernstein 1992), joka hylkäsi epätäydel- lisen kilpailun pitkällä tähtäyksellä eli ajalla, jolla myös teollisuuden kapasiteettia voidaan sopeuttaa.
Suomen puumarkkinoilla ostajapuoli on kuitenkin keskittyneempää kuin näiden tutkimusten kohteena olleilla markkinoilla.
Tutkittaessa sahahakkeen merkitystä tukki- ja kui- tupuumarkkinoita yhdistävänä tekijänä saatiin muun muassa seuraavat tulokset. Koska mekaanisen met- säteollisuuden sivutuotteena syntyvällä hakkeella voidaan korvata kuitupuuta, tukkipuun hintaan sisäl- tyy markkinatasapainossa myös hakkeen arvo sel- luntuotannon panoksena. Jos metsäteollisuusinteg-
raatit ovat riittävän suuria huomioidakseen oman raakapuun kulutuksensa hintavaikutukset sekä tuk- ki- että kuitupuumarkkinoilla, ne tuottavat enem- män sahatavaraa, kuin mitä ne tuottaisivat itsenäi- sesti oman puun hankintansa hoitavina sahoina.
Näin ollen integroitu tuotanto voi lisätä kilpailua tukkipuumarkkinoilla.
Aiheita jatkotutkimuksille
Erityisen haasteen markkinoiden kilpailun jatko- tutkimuksille tuo teollisuuden pitkän aikavälin dy- namiikan tarkastelu, joka jäi tutkimuksessani mel- ko pintapuoliseksi. Myös lyhyellä aikavälillä mark- kinadynamiikkalla on vaikutuksia. Muun muassa hintaodotukset vaikuttavat metsäomistajien puun myynteihin ja näihin odotuksiin myös puun ostajat pyrkinevät toimenpiteillään vaikuttamaan. Lisäksi metsien omistusrakenteen ja puukauppatapojen huo- mioiminen voisi tuoda uusia piirteitä markkinoiden kilpailun ja tehokkuuden analyysiin.
Huomiota pitäisi myös kiinnittää lopputuote- ja puumarkkinoilla käytävän kilpailun yhteisvaikutuk- siin. Viimeistä osatutkimusta lukuun ottamatta yri- tysten oletettiin olevan hinnanottajia lopputuote- markkinoilla. Lopputuotemarkkinoilla on kuitenkin tapahtunut sellaista keskittymistä, että epätäydelli- nen kilpailu on mahdollista. Empiirinen tutkimus antaakin tästä viitteitä (esim. Hänninen 1998). Vaik- ka yksittäiset yritykset toimisivatkin lopputuote- markkinoilla hinnanottajina, lopputuotteen hinta voi laskea tai nousta suomalaisten tuottajien tuotanto- päätösten yhteisvaikutuksesta.
Lopuksi, koska hakemarkkinoilla on tärkeä mer- kitys sahateollisuuden kannattavuuteen ja sitä kautta puun käytön rakenteeseen pitkällä aikavälillä, näi- den markkinoiden toimivuus on eräs varteenotettava tulevien tutkimusten kohde.
Kirjallisuus
Bergman, M.A. & Brännlund, R. 1995. Measuring oli- gopsony power. An application to the Swedish pulp and paper industry. Review of Industrial Organization 10: 307–321.
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja1/2002
55 Bernstein, J.J. 1992. Price margins and capital adjust-
ment. Canadian mill products and pulp and paper in- dustries. International Journal of Industrial Organiza- tion 10: 491–510.
Hetemäki, L. & Kuuluvainen, J. 1992. Incorporating data and theory in roundwood supply and demand estima- tion. American Journal of Agricultural Economics 74:
1010–1018.
Hänninen, R. 1998. Demand for Finnish export of forest products: econometric analyses using time series da- ta. Väitöskirja. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 708. 60 s. + 5 osajulkaisua
Kallio, A.M.I. 2001. Studies on competition in the Finnish wood market. Helsinki School of Economics and Bu- siness Administration. A-193. 33 s. + 4 osajulkaisua.
Kallio, M. & Kallio, M. 2001. Nonparametric methods for evaluating economic effi ciency and imperfect com- petition. Journal of Productivity Analysis. 19 s. (Tu- lossa.)
Murray, B.C. 1995. Measuring the oligopsony power with shadow prices: U.S. markets for pulpwood and saw- logs. The Review of Economics and Statistics 77:
486–498.
Risku, I. 1997. A bargaining approach to the Finnish pul- pwood market. Licentiate thesis. Department of Eco- nomics, University of Helsinki. 77 s.
Ronnila [Kallio], M. & Toppinen, A. 2000. Testing for oligopsony power in the Finnish wood market. Journal of Forest Economics 6(1): 7–22.
Toppinen, A. & Kuuluvainen, J. 1997. Structural chan- ges in sawlog and pulpwood markets in Finland. Scan- dinavian Journal of Forest Research 12: 383–389.
■ KTT Maarit Kallio (maarit.kallio@metla.fi ) toimii tutkijana Metlan Helsingin toimipaikassa. Artikkeli perustuu hänen Helsingin kauppakorkeakoulussa 23.11.2001 pitämäänsä väitöslektioon.
