KRIITTISTÄ OIKEUSTIEDETTÄ VUONNA 200 j. v.
TUORI, KAARLO (red.): Rätts- dogmatikens alternativ. Juridica, Tammerfors 1988.
Korkean teknologian aikakausi on myös kirjan aikakausi, päinvastoin kuin ranskalaiset väittävät. Satun- nainenkin tieteentekijä on ilolla pannut merkille, kuinka laser-tu- lostajalla voidaan tekstin puutteet maskeerata piiloon. Tänään kaikki teksti voidaan pienellä vaivalla painaa kirjaksi, ja pienellä sijoi- tuksella kirjaan saa kauniit kannet- kin.
Teknologialla on hyvät puolen- sa: kirjat päätyvät siisteihin rivei- hin hyllyille, joten tieteentekijän kirjoituspöytääkin voidaan taas käyttää alkuperäisiin tarkoituksiin- sa. Rättsdogmatikens alternativ -kirja on esimerkki kolikon toises- ta puolesta. Tekstin ja kirjan tuo- tanto on nykyään niin yksinker- taista, että kirjoittajien käsistä tun- tuu karkaavan keskeneräisiäkin tekstejä.
Kirjan otsikko, oikeusdogmatii- kan tai lainopin vaihtoehdot, lupaa.
paljon. Oikeustieteellisestä kritii- kistä kirjoittavat suomalaiset ja pohjoismaalaiset huippututkijat, joten uskallamme odottaa jopa kansainväliset vaatimukset täyttä- vää opusta. Kun vielä tiedämme, että kirja on omistettu suomalaisen kriittisen oikeustieteen ikonihah- molle, Lars D. Erikssonille, lukija saa luvan odottaa vankkaa peruste- osta, jossa juristit näyttävät ky- kynsä tarkastella yhteiskuntaa kriittisesti.
Lukija joutuu kuitenkin pet- tymään: jo sanaa "kriittinen" vie- roksutaan kuin lepratautista (poik- keuksena Tuorin kirjoitus, joka on perusteellisuudessaan muutenkin kirjan ilopilkku). Suomalaisten kirjoittajien panoksesta lukija voi (halutessaan) muotoilla kuvan suomalaisen vaihtoehtoisen oi- keustieteen tämänhetkisistä vir- tauksista.
Oikeustieteilijä potee neuroosia, jota voisi luonnehtia systeemifik- saatioksi. Hänen tieteellinen va- kaumuksensa velvoittaa hänet nä- kemään jokaisen normikokoelman
takana Systeemin, olipa kokoelma miten sattumanvaraisesti kerätty tahansa. Tolonen rinnastaa systee- misidoksisuuden jopa itse Ratio- naalisuuteen. Aarnio aloittaa kir- jan toteamalla kuitenkin, että Sys- teemi on "vain uni". Aarnio antaa unelleen siis vajaan merkityksen.
Unessa näemme todellisuuden, jo- ka ei voi koskaan toteutua. Systee- min puuttuessa voimme vain luoda niin hyvin perusteltuja ratkaisuja kuin mahdollista.
Uni voidaan nähdä kuitenkin myös toisessa mielessä, symboli- na, joka kuvaa jotakin todellisuutta parempaa. Freud opettaa meitä näkemään unet toiveita toteuttavi- na fantasioina. Systeemiin sisältyy siis myös toive. Suljettu, objektii- vinen järjestelmä on toive, jota oi- keustieteilijä tavoittelee. Tällä jär- jestelmällähän on länsimaisessa kulttuurissa monta nimeä, esim.
Luonto, Jumala ja Äiti. Toivees- saan oikeustieteilijä tavoittelee (ehkä kiellettyä) yhteyttä Systee- miin ja turhautuu, kun joutuu omassa työssään aina tyytymään puutteelliseen korvikkeeseen: hy- vin perusteltuihin ratkaisuihin.
Hyvin perusteltuja mutta syste- maattisesti puutteellisia korvikkei- ta ovat myös kulttuuri, oikeuden- mukaisuus ja nainen.
Luonnon palvoja näkee kulttuu- rin epäitsenäisenä ja epäonnistu- neena hiilikopiona, Jumalan hy- vyyteen kiihkeästi uskova oikeu- denmukaisuuden maallisena ja tar- peettomana. Mies näkee naisen puutteellisena niin kauan, kun hän uneksii omasta äidistään. Jos oi- keustieteilijä luopuisi Systee- mistään, hän joutuisi tarkastele- maan oikeutta "vain" poliittisen vallan muotona ja arvioimaan sen edut ja haitat poliittisista lähtökoh- distaan käsin. Mutta se ei käy päin- sä, ei edes vaihtoehtoiselle oikeus- tieteilij älle.
Toinen tyypillinen oikeustie- teellinen fiksaatio on kaksinapai- suus: on oikeustiede ja sen vaih- toehto. Nousiainen konkretisoi nämä vaihtoehdot kahteen stereo- tyyppiin. Perinteistä oikeustiedettä edustavat "juristit", vaihtoehtoi-
suutta "maailmanparantajat". Tuo- ri, joka aluksi erittelee vaihtoehtoi- sen lainopin suhteita eräisiin mui- hin lähestymistapoihin, palauttaa lopussa oikeudellisen diskurssin laajan ja suppean doktriinin kaksi- napaisuuteen. Kangas toteaa, että vaihtoehdollakin on vaihtoehton- sa, mutta tuntuu palaavan tällä to- teamuksella vain lähtöruutuun: pe- rinteiseen lainoppiin.
Oikeuden kentällä käyvät poliit- tista kisaansa siis konservatiivi- suus ja edistyksellisyys. Poliittisen muutoksen mahdollisuus piilee edistyksellisyyden kyvyssä osoit- taa konservatiivisuuden virheelli- set lähtökohdat ja olettamukset, ja siksi kahden navan välinen dialogi on tärkeää. Jopa niin tärkeää, että vaihtoehtoisen lainopin tavoite tuntuu kutistuvan tämän dialogin ylläpidoksi. Vaihtoehtoisuuskin osoittautuu konservatiiviseksi. Se pyrkii takaamaan — ja omalla ole- misellaan myös konstituoimaan — dialogin pysyvyyden. Moderniin liberalismiinhan kuuluu olennaise- na osana näennäiskriittinen poliit- tinen diskurssi, joka on osa oman yhteiskuntamuotonsa uusintamis- prosessia. Vaihtoehtoisuus ei tässä pysyvässä ja jatkuvassa kaksina- paisuudessa pysty muuhun kuin oman diskurssinsa ylläpitämiseen.
Pöyhönen miettii jo kolmatta vaihtoehtoa, joka rikkoisi kaksina- paisuuden noidankehän. Hän esit- tää uutena strategiana dekonstruk- tion, joka on ainakin Yhdysval- loissa saavuttanut erityisen ase- man kriittisen oikeustieteen paris- sa. Sopii hyvin kysyä, miksi de- konstruktio on otettu niin suurella innolla vastaan. Miksi dekonstruk- tio on — muun oheessa — vaih- toehtoista oikeustiedettä? Nopea vastaus viittaisi kriittisten tutkijoi- den praktisiin tarpeisiin: kun pe- rinteiset keinot on käytetty lop- puun — vieläpä suhteellisen huo- nolla menestyksellä — tarjoaisi dekonstruktio uuden ja tuoreen ta- van lähestyä oikeustieteellisiä ky- symyksiä sekä keinon kiinteyttää kriittisiä voimia.
Dekonstruktion menestys kriitti- sen oikeustieteen parissa pohjau-
TIEDE&EDISTYS 3/89
Tieteellinen elämä
LUKIJAMME täydentää kirjojen postimyyntitietoja T&E:n nume- rossa 1/89:
"Myös USA:ssa on runsaasti tie- teellisen kirjallisuuden posti- myyntiliikkeitä, joista saa tietoja esimerkiksi New York Review of Booksin ilmoituksista. Muu- an erinomainen liike, joka tuos- sa lehdessä ei toistaiseksi ole it- seään tosin mainostanut, on Great Expectations, 911 Foster Street, Evanston, Illinois 60201-3198, USA. Liike on erikoistunut akateemiseen filo- sofiseen kirjallisuuteen, mutta toimittaa muidenkin alojen kir- jallisuutta yleensä varsin koh- tuullisilla toimitusajoilla — se mikä sitten saattaa kestää on lai- vakuljetus, mutta kohtuullista lisämaksua vastaan liike lähet- tää myös lentopostia ja se on nopea. Great Expectations jul- kaisee mm. muutaman kuukau- den välein päivitettävää luette- loa uusimmasta varastokirjalli- suudestaan, ja luettelo tulee aina tilatun opuksen välissä. VISA- kortti hyväksytään maksuväli- neenä. Asiakkaaksi ryhtyminen käy helposti päinsä ottamalla kirjeitse yhteyttä ensimmäisten tilausten merkeissä (VISA:n käyttäjä antaa samalla korttinsa numeron, umpeutumisajankoh- dan ja allekirjoituksensa)."
EESTIN TIEDEAKATEMIASTA kuuluu hätkähdyttäviä uutisia: vii- me vuoden lopulla tiedeakatemias- sa tapahtui täydellinen vallankei- kaus. Neuvosto-Eestin tiedeakate- mia oli aikaisemmin keskittynyt erityisesti luonnontieteelliseen ja sotatieteelliseen tutkimukseen (ja tulokset julkaistiin pääasiassa ve- näjän kielellä). Syksyllä 1988 enemmistö akateemikoista päätti kuitenkin vaihtaa Akatemian joh- toa, tutkimussuuntausta ja vieläpä nimenkin. Uudelleenorganisoitu Eestin tiedeakatemia mahduttaa tutkimusohjelmiinsa myös huma- nistista ja kriittistä yhteiskuntatie- teellistä tutkimusta ja tuloksia on
mahdollista julkaista myös eestin kielellä.
Uutta tutkimuskulttuuria aloitta- maan on perustettu myös useita uusia tieteellisiä eestinkielisiä ai- kakauslehtiä, kuten monitieteinen Akademia ja historioitsijoiden Kleio-lehti, jonka ensimmäisenä tehtävänä on Eestin historian pe- rustutkimuksen organisoiminen (maassa ei ole vielä tieteelliset kri- teerit täyttävää arkistolaitosta).
Lehtien toiminnassa on — paperi- pulan lisäksi — ilmennyt yllättävä ongelma: moni akateemikko ei enää osannut kirjoittaa tieteellistä tekstiä eestiksi! T&E tullee lähinu- meroissaan esittelemään lähem- min uuden tiedeakatemian toimin- taa.
FRANCO MORETTI on vero- nalainen kirjallisuusprofessori, jo- ka tuli 80-luvun alussa anglosaksi- sessa maailmassa tunnetuksi Perry Andersonin, New Left Review' n ja Verson toimesta. Hänhän oli se vir- kistävä kirjallisuusosiologi, joka.
esitti Frankesteinin hirviön prole- taarina ja palautti Joycen Ulyssek- sen tajunnan virran Englannin ka- toavaan liberaalikapitalismiin. Jo- pa kirjallisuussosiologiaa inhoa- vat puristit joutuivat lukemaan hä- nen pääteoksensa The Way of the World: The Bildungsroman in Eu- ropean Culture.
Morettin lennokkaimmat esseet on julkaistu englanniksi teoksessa Signs Taken for Wonders, josta Verso otti 1988 uuden, revised, edition. Uutta siinä on kolme 80- luvun puolivälin esseetä liitettynä entisen kirjan loppuun. Niistä The Moment of Truth käsittelee traa- gista visiota modernista maailmas- ta Kierkegaardista aina Italian ter- roristeihin asti sisältäen myös eri- tyisen Benjamin-kritiikin. Moretti hakee myös lääkettä tuohon vaaral- liseen näkemykseen kriisistä totuu- den hetkenä. Toinen uusi essee The Spell of Indecision jäljittää moder- nia kirjallisuuden avoimmuutta ai- na romantiikan esteettis-ironisesta mielikuvituksesta asti. Ja kolmas on varsinainen muodikas analogia- pommi, jossa kirjallisuuden histo- tuu myös siihen, että monet de-
konstruktiiviset esitykset — mm.
dekonstruktiota "metodina" koros- tava Pöyhönen — muistuttavat muodoltaan positivismin kritiik- kiä. Esim. Ulmer esittää Derridan projektin kolmivaiheisena: kirjoit- tamisen historiana (vielä kesken- eräinen), kirjoittamisen teoriana (Derrida on muotoillut yhden ver- sion) sekä käytäntönä (historian ja teorian soveltaminen uudenlaiseen kirjoittamiseen).
Tuskinpa Ulmerin esittämän kolmijaon järjestys on sattumaa.
Projektin tieteellisyyden turvaa historia, joka historisismisyytösten pelossa jätetään auki. Teoria, joka myös jätetään avoimeksi antamal- la Derridalle varaus vain yhteen
"versioon", on alisteisessa suh- teessa historiaan. Näin teoria ei joudu operoimaan naturalistisilla representaatioilla, jotka ovat myös positivismin kritiikin yksi keskei- siä väitteitä. Vihdoin kirjoittami- sen praksis, joka on alisteinen sekä teorialle että historialle, määri- tellään "uudeksi kirjoittamiseksi".
Ympyrä sulkeutuu: praksis "uute- na kirjoittamisena" jatkaa kesken- eräiseksi jätettyä historiaa, jne.
Kriittisestä oikeustieteestä kiin- nostuneille kirja tuskin tarjoaa mi- tään uutta. Eräät kirjoitukset käsit- televät yksittäisiä kysymyksiä, jot- ka saattavat kiinnostaa kyseiseen erityisalaan vihkiytyneitä. Mutta kriittisestä oikeustieteestä yleisesti kiinnostuneiden kannattaa pysyä perusteoksissa, tässä tapauksessa Erikssonin omissa kirjoituksissa.
Yksi perusteellinen kirjoitus ei tee kokoelmasta teosta.
Panu Minkkinen
