Millä ehdoilla korkea-asteen täydennyskoulutusta?
Aikuiskasvatuksen tlirkein kysymys on, mitlJ opetetaan. Oikea, olennaiseen osuva tieto auttaa oppilaita ymmlJrtlJmlJIJn paremmin ja toimimaan viisaammin. Se virittlJIJ oppimaan edelleen. Kirvoittaak- seen oppilaissa kehitystlJ, opetuksen tulee seurata tieteen klirkitietoa ja edistyneintlJ teoreettista ajattelua.
Tieteellisen tiedon uusiutumisnopeus on jatkuvasti kiihtynyt.
Klisitys asioista saattaa monilla aloilla muuttua perusteitaan myöten alle kymmenesslJ vuodessa. YhtlJ lyhyesslJ ajassa syntyy kokonaan uusia merkittlJvilJ tiedon ja tekniikan aloja. Yhteiskunta on lislJksi plJivittlJisesslJ toiminnassaan yhlJ monimutkaisemmin riippuvainen tieteestlJ. Monimutkaisia klJytlJnnön ongelmia ei voida ymmlJrtlJIJ ei- klJ ratkaista ilman teoreettista tietoa.
EtlJisyys tieteellisen ajattelun klJrjen ja aikuiskasvatuksessa vali- tettavien klisitysten vlJlilllJ kasvaa entisestlJIJn ellei asiaan kiinnitetlJ vakavaa huomiota. Yksi ratkaisu ongelmaan on korkeakoulujen tliydennyskoulutuksen tehostaminen. Siitti on meil/lJ keskusteltu jo pitklJIJn. EnsimmlJisenlJ kiinnitettiin huomiota opettajien tlJydennys- koulutukseen. Systemaattisen tlJydennyskoulutustoiminnan klJyn- . nistlJmistlJ ovat kuitenkin hidastaneet seka valtiontalouden ongelmat
ettlJ korkeakoulujen perusopetuksen uudistaminen. Laajeneva tlJy- dennyskoulutus voi luoda uudenlaisia yhteyksilJ korkeakoulujen tie- teellisten asiantuntijoiden ja aikuiskasvatuksen kentlin vlJlille. Alus- ta pitlJen tulisi pyrkilJ siihen, ettlJ nlJmlJ yhteydet johtavat pitklJjlJn- teiseen, yhteiseen tutkimus- ja kehittlJmistyöhön, jossa aikuiskasvat- tajat eivlit ole vain uuden tiedon vastaanottajia, vaan osallistuvat myös sen tuottamiseen yhdesslJ yliopistojen tutkijoiden kanssa.
Professori Martti Takalan johtama tlJydennyskoulutustoimikun- ta teki vuonna 1976 suunnitelman korkeakoulujen tlJydennyskoulu- tuksen asteittaiseksi kehittlJmiseksi. Suunnitelman mukaan vuodet 1978-81 olisivat tlJydennyskoulutuksen klJynnistlJmistyön aikaa.
Koulutuksen aktiivi kehittlJminen tapahtuisi vuosina 1982-1985.
Vuodesta 1986 alkaen tlJydennyskoulutus olisi vakiintunut osa kor- keakoulujen toimintaa. Kehitys on plJIJpiirteittlJin noudattanut tlJtlJ toimikunnan alun pitlJen varovaista aikataulua. 1970-luvun aikana korkeakoulut ja yksittlJiset tiedekunnat laativat suunnitelmia tlJy- dennyskoulutuksen jlJrjestlJmisestlJ. Opetusministeriön tlJnlJ vuonna laatimaan korkeakoulujen kehittlJmissuunnitelmaan vuosiksi 1984-1986 sislJ/tyy erillinen luku tlJydennyskoulutuksen kehittlJmi- sestlJ. Tuota suunnitelmaa voisi ehklJ pitlJIJ tlJydennyskoulutuksen aktiivisen kehittlJmisen linjanmlJIJrityksenlJ.
74
Aikuiskasvatus 3/1982Ttiydennyskoulutustoimikunta korosti mietinnösstitin, ettti ttiy
dennyskoulutus tulee sovittaa korkeakoulun antamaan peruskoulu
tukseen niin, ettti syntyy mielekktiitti jatkuvan koulutuksen ohjel
mia. Olennaisen osan ttiydennyskoulutusta muodostaisivat toimi
kunnan mukaan laajat ttiydennyskoulutusohjelmat, joiden suunnit
telusta vastaisivat tieteelliset laitokset tai monitieteelliset suunnitte
lue/imet. Korkeakoulujen tulisi myös ttiydennyskoulutuksessa mie
tinnön mukaan stiilytttiti itsentiisyytensti valtion keskushallintoon ja ulkopuolisiin tahoihin ntihden. Ttiltti pohjalta ttiydennyskou/utuk
sen tulisi palvella yhteiskunnan eri toimintojen kehitttimistti. Ttiy
dennyskoulutuksen tarvitsijoista tulisi mietinnön mukaan asettaa etusijalle mm. henkilöt, joilla on keskeinen asema tiedon vti/itttimi
sessti. Aikuiskasvattajat kuuluvat eptiilemtittti ttihtin ryhmtitin.
Korkeakoulujen ttiydennyskoulutuksen ttihtinastinen kehitys on ollut hajanaista eikti ole kaikin osin noudattanut ttiydennyskoulu
tustoimikunnan mtitirittelemiti suuntaviivoja. Opetusministeriön laatima kehitttimissuunnitelma ntiytttiti nyt kuitenkin vahvistavan monia ttiydennyskoulutustoimikunnan esitttimistti peruslinjoista.
Tapa, jolla ttiydennyskoulutus tulevaisuudessa aiotaan rahoittaa ei kuitenkaan ttiysin vastaa korkeakoulujen itsentiisyyden periaatetta.
Kehitttimissuunnitelmassa ltihdettitin siitti, ettti ttiydennyskoulu
tus on ptitiasiallisesti maksullista palvelutoimintaa. Ttiydennyskou
lutusta voivat ktiyttinnössti tilata vain viranomaiset ja varakkaat työn
antajat. Ntimti tuskin tilaavat koulutusta, joka ei ole sopusoinnus
sa tilaajan ajattelutavan ja ptitimtitirien kanssa, olipa kurssin sistiltö tieteellisesti kuinka ptitevti tahansa. Tilauskurssien ohella korkea
koulut voisivat jtirjesttiti maksullisia kursseja. Kurssikustannusten ttiysimtitirtiinen periminen osanottajilta suosii niitti, jotka osallistu
vat koulutukseen työnantajansa kustantamina. Se saattaa tehdti vai
keaksi ttiydennyskoulutuksen hankkimisen niille, jotka eivtit ttillais
ta tukea saa. Maksullisuus vtihenttiti myös korkeakoulujen mahdol
lisuuksia itsentiisesti suunnata ttiydennyskoulutusta.
Jotta korkeakoulut voisivat vtilitttiti vapaasti tieteellistti tietoutta tc!ydennyskoulutuksen avulla ja opettaa myös sellaisia asioita, jotka eivtit vastaa vallitsevaa ajattelutapaa, niillti tulee olla mahdollisuus ktiynnisttiti ttiydennyskou/utusta myös omin varoin.
Jaakko Virkkunen
Aikuiskasvatus 3/1982
