PAKKAUSSUUNNITTELIJAN TYÖKALULAATIKKO YMPÄRISTÖMYÖTÄISYYDEN EDISTÄMISEKSI SUOMESSA

Association of Packaging Technology and Research

PAKKAUSSUUNNITTELIJAN TYÖKALULAATIKKO

YMPÄRISTÖMYÖTÄISYYDEN EDISTÄMISEKSI SUOMESSA

Terhen Järvi-Kääriäinen

Pakkaustutkimus – PTR ry

PTR:n raportti 58 (pdf)

2011

ISBN 978-951-8988-45-5 ISSN 1235-4546

© Pakkaustutkimus – PTR ry

Kiskontie 7 00280 Helsinki ptr.ry@ptr.fi www.ptr.fi

Raportti on osa tutkimusprojektia ”Tuotteen kokonaisympäristövaikutusten vähentämi- nen pakkauksia kehittämällä – ympäristömyönteisyys pakkaussuunnittelun välineenä, FutupackEKO2010 ”. Projektin tutkijatahot olivat MTT Biotekniikka ja elintarviketut- kimus / Kestävä Biotalous, (Juha-Matti Katajajuuri, Frans Silvenius, Heta-Kaisa Koivu- puro, Rabbe Thun, Pauliina Nurmi). Lappeenrannan teknillinen yliopisto (Risto Soukka, Kaisa Grönman) Pakkaustutkimus - PTR ry (Terhen Järvi-Kääriäinen, Margareetta Ollila), Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu (Mika Kuisma, Olli Miettinen) ja VTT (Marja Pitkänen, Helena Wessman). Kiitämme projektia rahoittaneita yrityksiä ja Tekesiä, jonka pakkausalan aktivointiohjelmassa Futupack kyseinen tutkimus voitiin toteuttaa. Projektiin osallistuneet yritykset olivat Borealis Polymers Oy, Fazer Leipomot Oy, HK Ruokatalo Oy, Inex Partners Oy, M-real Oyj, Nokia Oyj, Pakkausalan Ympä- ristörekisteri PYR Oy, Pyroll Oy, Ravintoraisio Oy, Stora Enso Oyj, Suomen Aaltopah- viyhdistys ry ja UPM Raflatac Oy.

Projektin muita julkaisuja ovat:

Elintarvikkeiden ja niiden pakkausvaihtoehtojen ympäristövaikutukset, Silvenius, F.

Katajajuuri, J-M. Virtanen, Y. Koivupuro, H. Nurmi, P. Grönman, K. & Soukka R.

MTTraportti, 2011, saatavilla www.mtt.fi/futupack.

Miettinen, O. Pakkausten ympäristövaikutusten merkitys tuotteen asiakasviestinnässä ja –vaatimuksissa, Jyväskylän yliopisto, 2011.

Kuisma, M. Pakkausten vastuullisuusnäkökohdat yritysten kilpailukykytekijöinä, Aalto- yliopiston kauppakorkeakoulu, Helsinki 2011 saatavilla www.ptr.fi.

Lisäksi projektin aikana on tehty englanninkielinen kirjallisuusselvitys rahoittajille, joukko esitelmiä ja tieteellisiä artikkeleita ja pidetty kaksi työpajaa.

Raportti perustuu nettitietoihin, huhtikuussa 2009 tehtyyn kirjallisuustutkimukseen ja kyseisen projektin aikana esiin tulleisiin kommentteihin, työpajoihin, tutkimuksiin ja selvityksiin sekä kirjoittajan pitkä-aikaiseen kokemukseen ja kiinnostukseen pakkausten ympäristövaikutuksista.

Lämmin kiitos kaikille tätä tutkimusta avustaneille.

Helsingissä 26.1.2011 Pakkaustutkimus- PTR ry

Abstract

The report, “The environmental toolbox for Finnish packaging designer” is based on combinations of literature and long term experience in packaging and environment issues. The important positive sides of packaging are not always seen. A well working packaging is an essential part of sustainable society, as packaging is part of a product and its logistic system and a vital necessity that our present society functions. However, everything which we do, affects also to our environment. We have only one world with limited resources, where important environmental issues, such as global warming, have to be solved.

The report serves as short review of the environmental issues which a packaging designer needs to know. It also gives several ideas, which can decrease the effect of packaging to the environment. The executives need to give enough time and resources to packaging design. It should not be a last minute job before the product is launched to the market; the packaging and product have to be developed together. The requirement of law in Europe demands that the packaging has to be continuously optimised also after more experience is gained from the packed product, logistic systems and consumer acceptance. Although there are several guides available in English, this report is one of the few in Finnish.

1 Pakkaus edistää kestävän kehityksen saavuttamista... 7

2 Pakkausalan ympäristölliset haasteet ... 9

3 Pakkauksiin liittyvä ympäristölainsäädäntö ... 10

3.1 Lain vaatimat oleelliset vaatimukset ... 10

3.2 Yhdenmukaistetut standardit ... 10

3.3 Ennaltaehkäisy... 13

3.4 Direktiivin toteuttamismalli EU:ssa ... 13

3.5 Eurooppalaisesta standardista maailmanlaajuiseksi ... 14

4 Tärkeitä suunnittelussa muistettavia kohtia... 16

4.1 Yleiset ekologisen suunnittelun periaatteet ... 16

4.2 Uudelleenkäyttö... 17

4.3 Jakelun vaatimukset... 18

4.4 Kuluttajan vaatimukset ... 19

4.5 Pakkaustasojen poistaminen ja vähentäminen... 19

4.6 Energiatarpeen vähentäminen... 20

4.7 Tuotantohylyn vähentäminen ... 20

4.8 Pakkausten keventäminen ja pienentäminen ... 20

4.9 Tietokoneavusteinen pakkaussuunnittelu ... 21

4.10 Painatusvaiheen vaikutukset ekologisuuteen... 21

4.11 Tarkistuslistat ja indikaattorit ... 21

5 Pakkausten vaikutukset ympäristöön materiaaleittain... 24

5.1 Kuitupakkaukset ... 24

5.2 Muovipakkaukset ... 26

5.3 Metallipakkaukset... 30

5.4 Lasipakkaukset ... 36

5.5 Puu ... 40

6 Yhteenveto, pakkaussuunnittelijan muistilista ... 40

7 Asiasanoja... 42

8 Lyhenteet ... 42

Liite 1. Pakkauksen tehtäviä... 43

1 Pakkaus edistää kestävän kehityksen saavuttamista

Pakkaus nähdään usein yksinään tuotteena ja pakkauksen perustoiminnot, jotka ovat pakatun tavaran sisältäminen, suojaaminen, jakelu ja esittely, unohdetaan ks liite 1.

Pakkaus, joka epäonnistuu jossakin näissä toiminnoissa, todennäköisesti johtaa suureen pakatun tuotteen hävikkiin. Pakkausten ja pakkausmateriaalien ympäristövaikutukset ovat muutamia prosentteja tuotteiden ympäristövaikutuksista, poikkeuksina jotkut hyvin vesipitoiset tuotteet, joilla pakkaamisen vaikutukset muodostavat alle neljänneksen ym- päristövaikutuksista¹. Pakkausmateriaalit voidaan kierrättää tai hyödyntää energiana yleensä huomattavasti helpommin kuin niihin pakatut tuotteet. Pakkausalaa, kuten mitä muuta alaa tahansa, koskee kuitenkin maapallomme rajallisuus ja siitä aiheutuvat ympä- ristölliset haasteet, kuten raaka-aineiden riittävyys ja ilmaston muutos. Siksi on tärkeää, että myös pakkaussuunnittelija ottaa huomioon työssään ympäristönäkökohdat.

Tuotehävikillä, käyttäjille tarjottavilla jätehuoltojärjestelmillä ja käyttäjien käyttäytymi- sellä hävikin ja jätehuoltojärjestelmien suhteen on erittäin suuri merkitys kaikissa pak- kauksia koskevissa ympäristötarkasteluissa.

Yleistä näkökohtaa pakkaamisesta ja kestävästä kehityksestä on käsitelty tarkemmin useissa muissa julkaisuissa^2,3,4. Materiaalivirtojen yleiset vaiheet on esitetty kuvassa 1.

1 Katajajuuri J-M, kirjassa Toimiva pakkaus, Pakkaustutkimus - PTR ry, 2007 s 16-23.

2 ECR, Europen, Packaging in the Sustainability Agenda: A Guide for Corporate Decision Makers 2009 www.ecrnet.org

3 A Global Language for Packaging and Sustainability, A framework and a measurement system for our industry 2010 www.theconsumergoodsforum.com

4 Unilever,2010, Sustainable packaging,

http://www.unilever.com/images/sd_Sustainable%20Packaging%20(2009)_tcm13-212667.pdf

.

Kuva 1. Materiaalivirran vaiheet⁵. Jos tuotteena onkin pakkaus, tuotteen uudelleenkäyt- tönuoli voi ulottua myös pakkaus ja jakelunuolen alkuun. Jotkut pakkaukset voidaan kompostoida tai käsitellä anaerobisesti.

5 Suvantola, Leila, Lankinen, Antti-Jussi, Jätteen synnyn ehkäisyn uudet ohjauskeinot,

Ympäristöministeriön raportteja 24/2008, s 18 www,ymparisto.fi >Ympäristöministeriö >Julkaisut>

Ympäristöministeriön raportteja -sarja

2 Pakkausalan ympäristölliset haasteet

Kaikki mitä teemme aiheuttaa ympäristövaikutuksia. Taulukossa 1 on lyhyesti viitattu niihin mahdollisiin negatiivisiin vaikutuksiin, joita pakkaustoimenpiteet voivat aiheut- taa.

Taulukko 1. Ympäristölliset haasteet ja mahdolliset indikaattorit Haaste Käytännön ympäristöongel-

mat

Esimerkkejä vastaavista ym- päristöindikaattoreista Jätteiden minimointi Rajallinen kaatopaikkatila,

tehoton uudelleenkäyttö, riittä- mätön kierrätys ja materiaalien hyödyntäminen

Kierrätys ja hyödyntämismää- rät, kaatopaikalle joutuvan jätteen määrä

Roskaantuminen Maan ja veden roskaantuminen, uhka eläimille, sairautta aihe- uttavien hyönteisten kasvu- alusta, maisema-arvojen hei- kentyminen

Aika, joka vaaditaan roskan häviämiseen luonnosta

Kemiallinen turvallisuus REACH -laki, Vaaralliset ai- neet, eritystä huolta aiheuttavat aineet (SVHC = substance of very high concern)

Raskasmetallipitoisuudet, Fta- laatien käyttö, PVC tai kloorin (Cl) määrä poltossa, nanomate- riaalit

Ilmastonmuutos, maapal- lon lämpiäminen

Kasvihuonekaasut (hiilidiok- sidi, typpioksiduuli, metaani, jne.) fossiilisten polttoaineiden käyttö, riippuvuus öljystä

Kasvihuonekaasupäästöt CO2

ekvivalentteina, energian käyttö, hiilijalanjälki Uusiutumattomien luon-

nonvarojen loppuminen

Uusiutumattomien materiaalien käyttö kestävän kehityksen periaatteiden vastaisesti

Muovien tai metallien hyö- dyntämisaste pakkauskäytön jälkeen

Uudistuvien materiaalien tasapainoinen käyttö

Vastuuton metsätalous, bioma- teriaalien ja polttoaineiden valmistus kilpailee viljelymaan käytöstä

Sertifioiduista lähteistä saatu kuitu, maankäyttö

Paikallisten vesivarojen liikakäyttö

Paikallinen vesipula, vesien ei- kestävä käyttö

Veden käyttö, vesijalanjälki Vesipäästöt Veden huono laatu, rehevöity-

minen, happamoituminen, vaa- ralliset aineet

Typen (N) ja fosforin (P) päästöt veteen, jäteveden määrä, kiinteiden aineiden määrä vedessä, happea kulutta- vien aineiden määrä

(COD/BOD), AOX päästöt, raskasmetallipäästöt Ilmasaasteet Huono ilman laatu, happamoi-

tuminen ja otsonikato

Hiukkaspäästöt, happamoi- tumista aiheuttavien ja otsonia hävittävien aineiden päästöt ilmaan

Maaperä Maaperän saastuminen Kiinteiden jätteiden ja vaaral- listen aineiden päästöt Luonnon monimuotoisuus Lajikato, maankäyttö,

GMO:hon liittyvät pelot

Kestävän kehityksen mukainen metsänhoito

3 Pakkauksiin liittyvä ympäristölainsäädäntö

Pakkauksia koskeva lainsäädäntö käsitellään erittäin usein pakattavan tuotteen kohdalla (lääkkeet, elintarvikkeet, vaaralliset aineet). Niissä annetaan tiukkojakin kuluttajaturval- lisuutta edistäviä määräyksiä raaka-aineista, tuoteturvallisuudesta jne. On kuitenkin olemassa joukko säädöksiä, jotka on kirjoitettu kaikille pakkauksille, ja niistä merkittä- vin on 1994 valmistunut EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi. Australiassa ja Aasi- assa on myös omia säädöksiä pakkausten ja ympäristön osalta. Tiukka lainsäädäntö on etenkin Etelä-Koreassa. Näitä EU:n ulkopuolisia säädöksiä tai sopimuksia sivutaan Ympäristöministeriön raportissa 24 vuodelta 2008⁶. Alla käsitellään vain kyseisen direktiivin ja sen muutosten pohjalta annettua suomalaista lainsäädäntöä.

3.1 Lain vaatimat oleelliset vaatimukset

Pakkaus- ja pakkausjätedirektiiveillä 1994/62/EY ja 2004/12 EY on kaksi perustarkoi- tusta: vähentää pakkaamisen vaikutusta ympäristöön ja vapaakaupan edistäminen. En- simmäinen direktiivi sovellettiin Suomeen Valtioneuvoston päätöksellä 962/97 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1997/19970962. Vuoden 2004 direktiivi tuotiin Suo- men lainsäädäntöön edellistä täydentävällä Valtioneuvoston asetuksella 817/2005 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050817. Säädökset ja niihin mahdollisesti tulevat muutokset löytyvät www.finlex.fi kautta. Päätöksessä 962/97 määrätään, että neljän raskasmetallin (Cd, Cr⁺⁶, Hg, Pb) enimmäismäärä on yhteensä 100 ppm. Päätök- sen liitteessä spesifioidaan ns. perusvaatimukset, jotka koskevat sekä pakkausten koos- tumusta että uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä (taulukko 2). Jokainen pak- kaus tulee olla joko kierrätettävissä materiaalina, kompostoitavissa tai energiahyödyn- nettävissä. Asetus toteaa, että pakkausten materiaalimerkintä on vapaaehtoista, mutta kuitenkin määrää liitteessä, miten materiaali tulee merkitä, jos merkintää halutaan käyt- tää.

3.2 Yhdenmukaistetut standardit

Komissio pyysi eurooppalaista standardointijärjestöä CENiä laatimaan ohjeet, miten direktiivin perusvaatimukset toteutetaan. Yhdenmukaistetut eli harmonisoidut standardit (taulukko 3) ovat helpoin keino osoittaa, että pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin vaati- mukset on täytetty. Kyseiset standardit ovat osa lainsäädäntöä neljässä Euroopan maassa. Standardit voi hankkia SFS:stä joko yksittäin tai SFS -käsikirjana 169. Jälkim- mäisessä on esitetty standardit sekä suomeksi että englanniksi ja lisäksi niihin liittyvät kaksi teknistä raporttia vaarallisista aineista ja raskasmetalleista. Sen lisäksi samassa yhteydessä on tehty joukko näitä täydentäviä tavallisia standardeja, kuten standardi SFS-EN 13440 ”uudelleen käyttöasteen laskemistapa” ja teknillinen raportti SFS-EN 13688 aineista, jotka haittaavat pakkausmateriaalien kierrätystä.

6 Suvantola, Leila, Lankinen, Antti-Jussi, Jätteen synnyn ehkäisyn uudet ohjauskeinot,

Ympäristöministeriön raportteja 24/2008, s 18 www,ymparisto.fi >Ympäristöministeriö >Julkaisut>

Ympäristöministeriön raportteja -sarja

Taulukko 2. Perusvaatimukset päätöksen 962/1997 liitteen mukaisesti.

PAKKAUSTEN KOOSTUMUSTA SEKÄ UUDELLEENKÄYTETTÄVYYTTÄ JA HYÖDYNNETTÄVYYTTÄ KOSKEVAT PERUSVAATIMUKSET

1) Pakkausten valmistusta ja koostumusta koskevat vaatimukset

Pakkaus on valmistettava siten, että sen koko ja paino rajoitetaan mahdollisimman pieneksi.

Pakkaus on kuitenkin valmistettava siten, että varmistetaan vaadittava turvallisuuden, hygienian ja hyväksyttävyyden taso sekä pakatun tuotteen että kuluttajan kannalta.

Pakkaus on suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että sen uudelleenkäyttämi- nen tai hyödyntäminen, mukaan lukien kierrätys, on mahdollista, ja että sen vaikutukset ympä- ristöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi, kun pakkausjäte tai pakkausten jätehuollosta syntyvät jäännökset sijoitetaan.

Pakkausta valmistettaessa on huolehdittava siitä, että haitallisten aineiden ja ainesten sekä mui- den vaarallisten aineiden pitoisuudet pakkausmateriaalissa ja pakkauksen osissa ovat mahdolli- simman vähäiset, jotta pakkausjätteiden jätehuollosta tai pakkauksista syntyvien jäännösten sijoittamisesta kaatopaikoille tai polttamisesta ei aiheudu haittaa ympäristölle.

2) Pakkausten uudelleenkäytettävyyttä koskevat vaatimukset Pakkauksen on samanaikaisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:

— pakkauksen fyysisten ominaisuuksien on oltava sellaiset, että se kestää useita kuljetus ja käyttökertoja tavanomaisissa käyttöoloissa,

— käytettyä pakkausta on mahdollista käsitellä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koske- vien vaatimusten mukaisesti, sekä

— kun pakkausta ei enää käytetä uudelleen ja siitä tulee jäte, noudatetaan pakkauksen hyödyn- nettävyyttä koskevia vaatimuksia.

3) Pakkauksen hyödynnettävyyttä koskevat vaatimukset a) Kierrätykseen kelvollinen pakkaus

Pakkaus on valmistettava siten, että tietty prosenttiosuus siinä käytettyjen materiaalien painosta voidaan kierrättää ja käyttää raaka-aineena markkinoille toimitettavien tuotteiden valmistuk- sessa Euroopan yhteisössä voimassa olevien standardien mukaisesti. Tämä prosenttiosuus voi vaihdella sen materiaalityypin mukaan, josta pakkaus on valmistettu.

b) Energiakäyttöön kelvollinen pakkaus

Energiakäyttöön toimitettavilla pakkausjätteillä on oltava vähimmäislämpöarvo, jotta energia- käyttö voidaan optimoida.

c) Kompostointikelpoinen pakkaus

Kompostointiin toimitettavien pakkausjätteiden on oltava riittävän helposti biologisesti hajoa- via, jotta niistä ei ole haittaa kompostoitavan jätteen erilliskeräykselle, kompostointiprosessille tai toiminnalle, jossa kompostia käytetään.

d) Biohajoava pakkaus

Biologisesti hajoavien pakkausjätteiden on hajottava fyysisesti, kemiallisesti, termisesti tai bio- logisesti siten, että suurin osa syntyneestä kompostista hajoaa lopulta hiilidioksidiksi, biomas-

saksi ja vedeksi.

Taulukko 3. Yhdenmukaistetut standardit

Numero virallinen nimi, suomennos lempinimi milloin käytetään SFS-EN

13427

Packaging. Requirements for the use of European standards in the field of packaging and packaging waste. Pakkaukset. Pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevien eu- rooppalaisten standardien käyt- töön liittyvät vaatimukset

“umbrella”

sateenvarjo

Selittää milloin ja mi- ten standardeja käyte- tään, jotta täytetään pakkaus- ja pakkaus- jätedirektiivien vaati- mukset

SFS-EN 13428

Packaging, Requirements spe- cific to manufacturing and com- position. Prevention by source reduction. Pakkaukset. Valmis- tukseen ja koostumukseen koh- distuvat vaatimukset. Pakkaus- jätteiden synnyn ehkäisy

“prevention by source reduction”

ennalta ehkäisy

Minimipainon tai tila- vuuden saavuttamisen keinot, optimointipro- sessi

SFS -EN 13429

Packaging. Reuse

Pakkaukset. Uudelleenkäyttö

“reuse”

uudelleen- käyttö

Käytetään kun pakkaus suunnitellaan uudel- leenkäytettäväksi SFS- EN

13430

Packaging. Requirements for packaging recoverable by mate- rial recycling. Pakkaukset. Vaa- timukset pakkauksille jotka ovat hyödynnettävissä materiaalia kierrättämällä

“material recycling”

materiaali- kierrätys SFS-EN

13431

Packaging. Requirements for packaging recoverable in the form of energy recovery, includ- ing specification of minimum inferior calorific value

Pakkaukset. Vaatimukset pak- kauksille, jotka ovat hyödynnet- tävissä energiakäytössä, mukaan lukien vähimmäislämpöarvon määrittäminen

“energy recovery”

energiahyö- dyntäminen

SFS-EN 13432

Packaging. Requirements for packaging recoverable through composting and biodegradation Pakkaukset. Vaatimukset pak- kauksille, jotka ovat hyödynnet- tävissä kompostoinnin ja bioha- joamisen avulla. Testausmenet- tely ja arviointiperusteet pakkauksen hyväksynnälle

“composting”

or “organic recovery”

kompostointi

Jokaisen pakkauksen osan tulee täyttää vä- hintään yksi näistä kolmesta standardista (13430, 13431 tai 13432). Pakkaus on hyödynnettävissä vain sillä menetelmällä, jonka vaateet se täyt- tää, joten on hyvä, jos pakkaus on hyödyn- nettävissä usealla me- netelmällä

3.3 Ennaltaehkäisy

Pakkaussuunnittelija voi vaikuttaa pakkausten ympäristövaikutuksiin suunnittelemalla pakkaukset oikein eli ennaltaehkäisemällä negatiiviset vaikutukset ja edistämällä posi- tiivisia vaikutuksia. Rajoittamalla pakkauksissa raskasmetallien määrä ja muiden vaa- rallisten aineiden määrä ehdottomaan minimiin ehkäistään haitallisia vaikutuksia. Lisä- tietoja siitä, miten aineiden vaarallisuus luokitellaan saa YK julkaisusta UN Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals

http://www.unece.org/trans/danger/publi/ghs/ghs_rev03/03files_e.html#

Suojaamalla pakatut tuotteet niin että ne kestävät jakelun ja valmistamalla pakkaukset siten, että ne edistävät tehokasta jakelua, vaikutetaan positiivisesti ympäristöönkin.

Standardi 13428 (Pakkaukset. Valmistukseen ja koostumukseen kohdistuvat vaatimuk- set. Pakkausjätteiden synnyn ehkäisy) keskittyy juuri näihin. Suunnittelijan ohje on op- timoida pakkaus niin, että pakkauksia käytetään niin paljon kuin on tarpeellista, mutta niin vähän kuin on mahdollista. Tämä on ympäristöllinen perusvaade, jota ei saa unohtaa pakkaussuunnittelussa.

3.4 Direktiivin toteuttamismalli EU:ssa

Lain vaatimuksen perusteella Suomessa tulee pakkaajan rekisteröityä joko Pirkanmaan ELY- keskukseen http://www.ely-

keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pirkanmaanely/Ymparistonsuojelu/Sivut/default.aspx tai vapaaehtoisesti Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n www.pyr.fi kautta pakka- usten hyötykäytön järjestämiseksi. Jos yritys rekisteröityy suoraan ELY- keskukseen, sen täytyy itse hoitaa markkinoille saattamiensa pakkausten hyötykäyttö ja ilmoittaa hyötykäyttötiedot edelleen. Liittymällä PYR:iin tuottajayhteisöt ottavat pakkausten hyötykäytön hoitamisen vastattavakseen. Silloin yrityksen tulee ilmoittaa markkinoille saattamiensa pakkausten painot materiaaleittain PYR:iin, mutta pakkaava yritys vastaa edelleen ennaltaehkäisystä ja raskasmetallipitoisuuksista (max 100 ppm) ja vaarallisten aineiden minimoinnista.

Pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin toteuttaminen vaati EU:ssa kansallisen soveltamisen.

Jokainen valtio ilmoittaa vuosittain EU:lle maassa käytettyjen pakkausten määrät mate- riaaliluokittain (kuitupakkaukset, muovit, metallit, lasi, puu ja muut) ja kunkin ryhmän kierrätys- ja hyötykäyttömäärät. Jotta EU:n vaatimukset saadaan toteutettua kussakin maassa, toiminta vaatii rahoitusta kierrätyksen edistämiseksi ja tietojen keräämistä myös tuotteiden mukana maahantuoduista pakkauksista. Näin viejäyritys yleensä joutuu laskemaan käytetyt pakkausmateriaalit vientimaakohtaisesti ja maksamaan tietyt hyö- dyntämismaksut kussakin maassa. Valitettavasti toteutusmallit poikkeavat maasta toi- seen. Eri Euroopan maiden tilanteesta saa tietoa mm http://www.pro-e.org/ kautta. EU Environment:in viralliset pakkaus- ja pakkausjäte sivut löytyvät http://ec.europa.eu/environment/waste/packaging_index.htm

Kuva 2. Eu:lle ilmoitetut kierrätys- ja hyötykäyttöasteet kussakin EU maassa vuonna 2008.⁷

3.5 Eurooppalaisesta standardista maailmanlaajuiseksi

Nyt standardit ovat vain eurooppalaisia, mutta tarkoitus on saada standardit myös maa- ilmanlaajuisiksi. Tämä työ on alkanut ISO 122 Packaging SC4 (Packaging and Envi- ronment) piirissä ja jatkuu seuraavat kaksi vuotta eli ne valmistuvat 2012 lopussa. Stan- dardit eivät tule olemaan yksi yhteen CENin standardit, koska niissä ei voi viitata jonkin tietyn alueen lainsäädäntöön tai edes CENin raportteihin muuten kuin kirjallisuusluet- telossa.

7 (Eurostat 2010)

http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/waste/data/wastestreams/packaging_waste

Kuva 3. Tulevien ISOn ”pakkaukset ja ympäristö” standardien numerot ja rakennekaa- vio ISO/CD 18601 ehdotuksen mukaisesti. Kaaviossa on pieni virhe verrattuna vuoden 2010 lopussa käytössä oleviin standardiluonnoksiin: Heavy Metals ja Dangerous Sub- stances tulevat olemaan vain yksi liite eli Annex C standardissa ISO 18602.

.

4 Tärkeitä suunnittelussa muistettavia kohtia

Hyvän pakkauksen tulee täyttää monta tehtävää, ne ovat listattuna jokaisessa pakkaus- kirjassa. Tämä kappale puhuu useista eri tavoista, joiden avulla voidaan suunnitella ekologisia pakkauksia.

4.1 Yleiset ekologisen suunnittelun periaatteet Ekosuunnittelun yleiset neljä osaa:

1. Kartoita käytettävien materiaalien ympäristövaikutukset elinkaaren aikana.

2. Uudelleenkäytettävät, kierrätettävät tai pitkään kestävät tuotteet ovat kestävän kehityksen mukaisia. Tuotteet voidaan valmistaa myös kierrätetyistä materiaa- leista.

3. Käyttämällä vähemmän energiaa tai vähemmän materiaalia, vertailemalla eri tuotantoteknologioita, tuoteominaisuuksia, tuotteen kokoa ja painoa sekä tarvit- tavia kuljetusmatkoja saadaan vähemmästä enemmän.

4. Ekotehokkuus on usein myös kustannustehokasta.

Edellä mainitut asiat sopivat myös pakkauksiin, mutta pakkaus on aina osa tuotetta.

Pakkauksen tehtävä on suojella tuotetta sen tarvitseman logistiikan aikana. Tuotteen ympäristövaikutukset ovat usein huomattavasti merkittävämmät kuin pakkauksen ja lisäksi pakkausmateriaali on useimmiten helpommin kierrätettävissä uusiksi pakkauk- siksi tai muiksi tuotteiksi kuin siihen pakattu tuote. Tekninen raportti EN 13910

”Packaging - Report on criteria and methodologies for life cycle analysis of packaging”

antaa hyviä ohjeita siihen, mitä kannattaa huomioida pakkausten LCAn tarkastelussa ja laadinnassa.

Termit kierrätettävissä ja kierrätetty ovat eri asioita. Kierrätetty tai hyödynnetty on to- della saatu uudelleen kiertoon eikä niitä ole vain hävitetty jonnekin, kuten esimerkiksi kaatopaikalle, vesistöihin tai ilmaan. Mikä on oman tuotteenne pakkauksen todellinen kierrätysaste tai hyödyntämisaste? Minne hyödyntämättömät pakkaukset joutuvat, mitkä ovat ympäristövaikutukset silloin? Syntyykö kuitumateriaaleista tai biomuoveista me- taania kaatopaikoilla, ovatko lasinsirut uhkana luonnossa, metallit ruostumassa met- sässä, roskaavatko muovit vesiä? Voisiko näitä negatiivisia vaikutuksia vähentää pak- kauksessa olevalla kuluttajavalistuksella?

Tämän raportin lisäksi suomalainen pakkaussuunnittelija saa tietoa myös muualla kehi- tetyistä aineistoista. Iso-Britanniassa Envirowise www.envirowise.gov.uk on julkaissut netissä useita ohjeita, jotka käsittelevät pakkaamista, ekologista suunnittelua ja LCA:ta (Packaging design for the environment, reducing costs and quantities GG360, Cutting costs and waste by reducing packaging use GG140, Choosing and managing reusable transit packaging GG141, Reducing the cost of packaging in the food and drink industry GG157, 120 tips on reducing packaging use and costs EN250, Life-cycle assessment: an introduction for industry ET 257, Cleaner product design sarja GG 294-296). Lisäksi Britanniassa toimii WRAP http://www.wrap.org.uk joka antaa myös kuluttajavalistusta jätteiden vähentämiseksi ja on julkaisut mm. the Guide to Evolving Packaging Design, Packaging design & food waste checklist.

4.2 Uudelleenkäyttö

Jos pakkausta käytetään useampaan kertaan, on se suunniteltava siten, että se on turval- linen ja hygieeninen sekä käyttäjälle että tuotteelle uudelleen käytettäessä. Kyseiset vaateet tarkoittavat usein pesua tai tarkastusta ennen uudelleentäyttöä sekä joskus pak- sumpaa tai jäykempää rakennetta kuin kertakäyttöpakkauksissa, tai uudelleensuljetta- vuutta. Uudelleenkäyttö säästää uuden pakkauksen tekemisen jokaista käyttökertaa varten, joten yhtä käyttökertaa kohden kuluu huomattavasti vähemmän materiaalia ja muita tuotantopanoksia. Palautuvat pakkaukset on hyvä suunnitella siten, että ne vievät vähän tilaa palautus-tilanteessa eli menevät tyhjänä sisäkkäin. Uudelleenkäytet- tävä/täytettävä pakkaus päätyy sekin jätteeksi aikanaan, siksi myös sen täytyy täyttää pakkausjätteen hävittämisen vaatimukset eli sen tulee sopia joko materiaalikierrätyk- seen, kompostointiin tai energiahyödyntämiseen.

Suomi on uudelleenkäytön mallimaa. Suomessa käytetään uudelleenkäytettäviä pakka- uksia enemmän kuin muissa maissa (Palpan pantilliset lasipullot, tynnyrit, muoviset Transbox laatikot vihanneksille ja lihatuotteille ja kuormalavat sekä rullakot). Katso PYRin tilastot www.pyr.fi. Englannissa vain 24 % kuluttajista on koskaan käyttänyt panttijärjestelmää. Sillä saadaan Suomessa talteen poikkeuksellisen korkealuokkaista materiaalia joko uudelleentäyttöön tai materiaalikierrätykseen. Suomi voisi viedä tätä osaamistaan maailmalle!

Kuva 4. Muovipullon kiertokulku⁸

8 www.palpa.fi

Kuva 5. Uudelleenkäytettävän tarjottimen ja aaltopahvitarjottimen kiertokulun erot⁹. 4.3 Jakelun vaatimukset

Pakkaussuunnittelijan tulee ottaa huomioon ne vaatimukset, jotka jakeluketju asettaa.

Ekotehokkuudessa erittäin tärkeätä on moduulimitoitus, josta 400 mm x 600 mm on käytetyin. Moduulimitoitus edistää tuotteiden nopeaa ja turvallista käsittelyä jakeluket- jussa sekä vähentää rikkoutumista kuljetettaessa sekakuormia tukusta vähittäiskaup- paan. Myymäläpakkausten ekotehokkaassa suunnittelussa tärkeä ohje on Myyntivalmiit myymäläpakkaukset (SRP 5.3.2008)¹⁰. Oleellista moduulimitoissa on se, että ne ovat ns.

maksimimittoja, joita ei saa ylittää. Esim. lavaylitykset lisäävät oleellisesti tuotteiden tai pakkausten rikkoutumista ja täten aiheuttavat merkittäviä ympäristöhaittoja.

Tämän lisäksi Suomessa tulee täyttää tuotetietolomake, jos haluaa päästä tuotteen kanssa kolmen suurimman Suomessa toimivan kaupan jakeluketjun myyntivalikoimiin www.gs1.fi > Sinfos tuotetietopankki. Näissä lomakkeissa kysytyillä tiedoilla haetaan ekotehokkuutta kaupassa. Lomakkeissa käytetyt mitat eivät aina ole samat kuin materi- aaleja tilattaessa, sillä kaavakkeissa tarkastellaan tuotteen ja sen pakkauksen viemää tilaa vähittäiskaupan hyllyssä, esimerkiksi pussien pullistuminen piikissä.

9 Fefco, Recycling vs Reuse, Environmental benefits of re-cycling versus re-use, corrugated board packaging as illustration, www.fefco.org

10 http://kanto.sentera.fi/gs1/img/Myyntivalmiit%20myymalapakkaukset.pdf.

4.4 Kuluttajan vaatimukset

Suomalaisista lähes joka kolmas on vastuullinen kuluttaja, eli kestävän kehityksen peri- aatteet ja terveyttä edistävät elämäntavat ohjaavat yli miljoonan 15-75-vuotiaan suoma- laisen valintoja. Tuote, jota ei saada myytyä ja/tai käytettyä, päätyy jätteeksi, siksi pakkauksen myyvyys ja asiakkaan tarpeisiin nähden oikea tuotemäärä ovat erit- täin merkittäviä tekijöitä ympäristöllisestikin. Esimerkiksi standardi SFS-EN 13428 hyväksyy myös kuluttajan hyväksynnän yhdeksi syyksi, miksi pakkausta ei enää voi vähentää. Elintarvikejätteen synnystä löytää lisätietoja www.mtt.fi/foodspill.

Vastuullinen kuluttaja haluaa ymmärtää ja hyväksyä ostamansa tuotteen pakkaustavan.

Median tiedottaessa ympäristöön kohdistuvista uhkista miltei päivittäin, voivat kulutta- jan asenteet muuttua jotakin tuotetta ja sen pakkaamista vastustaviksi. Pahimmillaan

”En osta tuota tuotetta, koska sen pakkaus …” liike voi levitä sosiaalisessa mediassa kuin kulovalkea.

4.5 Pakkaustasojen poistaminen ja vähentäminen

Joskus ajattelumme on hyvin traditionaalista ja tuotteita pakataan kuten ennenkin tai kuten kilpailijat tekevät. Aina silloin tällöin tulee esittää kysymys, voisiko tämän tehdä toisin. Tärkeitä pakkaamisen vähentämistoimia ovat tuotteen toimittaminen perille il- man pakkausta, joista esimerkkinä voi mainita musiikin siirtyminen ensin LP:ltä kase- teille ja CD:lle ja sitten netin kautta tapahtuvaan jakeluun. Usein kuitenkaan ei ole kyse yhtä rajuista muutoksista. Muita esimerkkejä pakkauksen poistamisesta: Kartonkipak- kauksen päältä on poistettu kalvo toisenlaisella sinettiratkaisulla. Painatus tehdään suo- raan pakkaukseen ilman etikettiä. Lavakuorman sidontaa (tertiääripakkaussidontaa) ei ehkä tarvitakaan, kun valmistetaan toisiinsa tukevasti kiinnittyvät myyntiyksiköt eli sekundääripakkaukset varsinkin tuotteilla, joilla on hyvin lyhyt kuljetusmatka tuotan- nosta keskusvarastoon. Myymälälavapakkauksessa on taas usein luovuttu sekundääri- pakkaustasosta (kahvi, hieno sokeri). Näissä kuormaa voi tukevoittaa käyttämällä eri kerroksissa muuttuvaa lavauskuviota. Tuote voidaan ehkä kuljettaa bulkkina käyttö- kohteeseen ilman pakkausta.

Kaukokuljetuksissa konteissa käytetään paljon liukulavoja. Kontissa päällimmäisen lavakuorman liukulava tulee asettaa hyvin sidotun sileän kerroksen päälle (esim. poh- jalla olevan lavakuorman kanneksi laitetaan liukulava ja toinen liukulava ylemmän la- van alle), jotta koneellisessa kontin purkamisessa ei tapahtuisi tuoterikkoutumisia.

Arvioitaessa koko jakeluketjun rasituksia Suomessa, päädytään joissakin tapauksissa siihen, että parempi olisi keventää lavakuormaa ja jopa lisätä sekundääripakkausta, sillä kuljetus tukkukauppaan voi olla lyhyt, mutta tukun sekakuljetus vähittäismyymälöihin poikkeuksellisen pitkä. Suomi on useimpiin kauppakumppaneihin nähden saari. Kulje- tusrasitus merikuljetuksissa on suurempi kuin rekkakuljetuksissa ja merenkäynti voi aiheuttaa myös sivuttaissiirtymiä, mikäli sidonta ja tuenta eivät ole riittäviä.

Kuljetusrasituksissa voidaan usein käyttää ilmaa iskunvaimentimina tai muita tehok- kaita keveitä materiaaleja. Ikean tehokas logistiikka perustuu litteisiin tuotepakkauksiin, kahteen PP-muoviseen kierrätettävään jalkarakenteeseen (Optiledge) ja vannesidontaan.

Luopumalla puulavoista saatiin lavakuormaan lisää tuotetilaa ja keveämpi kuorma.

4.6 Energiatarpeen vähentäminen

Koko ketjun energiatarve kannattaa selvittää. Siinä voi ilmetä yllättäviäkin säästökoh- teita. Jos pakkausmateriaali voidaan kuljettaa rullana tai litteänä pakkaamoon ja muo- vata vasta täyttövaiheessa säästyy kuljetusenergiaa. Yksi keino vähentää energiankulu- tusta on käyttää materiaaleja, jotka voidaan saumata alhaisemmassa lämpötilassa. Jos avaamaton tuote voidaan säilyttää huoneenlämmössä, säästyy energiaa huomattavasti jäähdytettyinä tai pakasteina myytäviin tuotteisiin verrattuna (hyviä esimerkkejä ovat kuivatut tuotteet, säilykkeet, aseptiset pakkaukset ja kuluttajan pakastama sorbetti).

Valmisannosruoka taas säästää yksinasuvan kuluttajan energiankäyttöä ruoan valmista- misvaiheessa.

4.7 Tuotantohylyn vähentäminen

Pakkausten valmistusvaiheessa voidaan oikealla mitoituksella ja limittäisillä asemoin- neilla vähentää tuotantohylkyä ja täten valmistaa ekologisempia pakkauksia. Tuotanto- hylky tulee toimittaa asianmukaiseen käsittelyyn, yleensä paras vaihtoehto on kierrätys uudelleen samaan kohteeseen. Monikerroslaminaateissa tämä voi olla vaikeata, mutta niille voi löytyä toisiokohteita esimerkiksi rakennusalalla tai kulmasuojina.

4.8 Pakkausten keventäminen ja pienentäminen

Tuotteen kokoa mahdollisesti voidaan pienentää käyttämällä tiivisteitä ja täyttöpakka- uksia. Hyvä esimerkki on Olvin urheilujuomatabletit, jotka tavalliseen veteen liuotet- tuna antavat urheilujuoman. Täyttöpakkaukset tyhjennetään ja mahdollisesti laimenne- taan ennen käyttöä jo olemassa olevaan tukevaan säiliöön. Näin voidaan käyttää keveitä pakkausmateriaaleja, kuten joustopusseja.

Pakkausten tilavuutta on voitu pienentää myös suunnittelemalla tuote ja sen pakkaus samanaikaisesti. Nokian puhelimien pakkaus on suunniteltu tarvittavan ohjekirjan, latu- rin ja kännykän mittojen mukaan. Lisäämällä kaapin oven kahva vasta asennusvai- heessa, säästyy usein tilaa ja pakkausmateriaalia kuljetusvaiheessa. Kun tuikkukyntti- löiden pohja muotoiltiin pinottavammaksi ja siirryttiin kutistekalvopakkaukseen, voitiin parantaa logistista tehokkuutta vanhaan muovipussipakkaukseen verrattuna 30 %.

Materiaalien ominaisuuksien perusteellisella tuntemisella (etenkin lujuus) ja pakkauk- sen muotovalinnalla voidaan myös vaikuttaa pakkausmateriaalitarpeeseen. Pitkä kaula pullossa tai terävät kulmat vaativat enemmän materiaalia etenkin painavissa lasituot- teissa. (lisää tästä kunkin materiaalin kohdalla).

Pakkausten keventymistä tapahtuu jatkuvasti materiaalinkehityksen ansiosta. Siinä aja- vina voimina ovat teknillinen kehitys ja kustannustehokkuus. Tästä on lukuisia esi- merkkejä pakkausalalla.

4.9 Tietokoneavusteinen pakkaussuunnittelu

Nykyaikaiset tietokoneohjelmat, jotka antavat mahdollisuuden tarkastella pakkausluon- noksia kolmidimensionaalisesti aina primääripakkauksesta kuljetuskuormaan saakka ovat oleellisia työvälineitä myös ekologisessa pakkaussuunnittelussa. Tavallisimmat käytössä olevat ohjelmat ovat joko grafiikan suunnitteluun soveltuvat ohjelmat, raken- teen suunnitteluun käytettävät CAD-ohjelmat tai lavauskuvioiden laskemiseen tarkoi- tetut ohjelmat. Eräs esimerkki: Kuormalavalle saatiin 96 rullamaista tuotetta, kun sen myymäläpakkaus oli 8 kpl. Ohjelma suositteli 10 kappaleen myymäläpakkausta, jolloin lavakuormaan mahtui 120 rullaa. Kun rullaa pienennettiin yhdellä millillä, lavalle saa- tiin 128 kpl eli samassa tilavuudessa voitiin kuljettaa 33 % enemmän tuotetta¹¹.

Näiden lisäksi voidaan tarkastella myös pakkauksen lujuutta ja kestävyyttä jo suunnit- teluvaiheessa Finite element analysis (FEA) -tekniikalla. Siinä jaetaan pakkaukseen kohdistuvat jännitykset hyvin pieniin osiin ja eri rasituksilla voidaan katsoa, missä koh- dassa pakkaus särkyy ensimmäiseksi. Tulosten perusteella voidaan ennen tuotemuotin tekoa vahvistaa särkyvää kohtaa ja ohentaa sellaisia kohtia, jotka eivät joudu rasituk- seen. Kun analyysitekniikka yhdistettiin tiettyihin laboratorioissa saatuihin koetuloksiin ja tuloksia käsiteltiin tehokkailla tietokonelaskentamalleilla, voitiin analysoida etukä- teen jopa kokonaisten lavakuormien käyttäytymistä (vesipullot kutistemuovi ryhmäpak- kauksissa). Näin päästiin tekemään mahdollisimman ohut ja kestävä pullo vain yhdellä puhallusmuotin valmistuksella¹². Kokemuksen lisääntyessä lavakuorman monimutkaista laskennallista rasitusympäristöä tullaan varmasti soveltamaan muidenkin pakkausten suunnittelussa.

4.10 Painatusvaiheen vaikutukset ekologisuuteen

Painotalot ovat huomioineet ympäristökysymykset ja yritysten toimintaperiaatteet ja käytännöt ovat muuttuneet viime vuosina. Flexopainatuksen ympäristövaikutukset ovat DuPontin Packaging Graphicsin mukaan¹³ vähäisemmät kuin syväpainon. Euroopassa haihtuvat yhdisteet (VOC) käsitellään painoissa, eivätkä ne pääse ympäristöön (lainsää- däntövaatimus), mutta tätä ei tehdä kaikkialla maailmassa. Painovärien jäämien käsit- telykään ei aina ole ympäristömyöteistä kaikkialla maailmassa. Jotkut värit voidaan tehdä käyttäen raskasmetalleja, niitä ympäristötietoisen pakkaajan ei tule sallia. Maa- hantuojien kannattaisi tarkistaa raskasmetallipitoisuus tietyin välein varsinkin tiettyjen voimakkaiden värien kohdalla (mm. keltainen, oranssi, sininen) ks 3.1.

4.11 Tarkistuslistat ja indikaattorit

Tarkistuslistat auttavat havaitsemaan parannusmahdollisuuksia ympäristökysymyksissä.

Pakkaussuunnittelijaa auttanee alla oleva ympäristöasioihin keskittyvä kooste:

- pakkaus on monipuolinen kokonaisuus, osa tuotetta ja sen vaatimaa jakelua

11 Järvi-Kääriäinen, T, Ollila, M. Toimiva pakkaus, Pakkaustutkimus - PTR ry, 2007 s. 49

12 Knochenmuss D, Analytical and Experimental Techniques for Unit Load Design, ISta views Dec 2009 pp 1and 22-28.

13 Sassanelli, P Advancing sustainability Part 2: Package printing , meeting consumer’s sustainability needs. Flexo Gravure Int, 2008 vol 14, no 4, pp 16-18.

- pakkauksen perustehtävät toteutuvat (suojaavuus ja tuoteturvallisuus, oikea määrä, myyvyys ja informaationlähde, käytettävyys jne.)

- tuotteen tarvitsemaa hyllyikää ja säilytysolosuhteita eri pakkausmateriaalivaih- toehdoilla on verrattu tuotteen hyllykiertonopeuteen (tarkasteluun tulisi kuulua myös elintarvikkeiden eri käsittelyvaihtoehdot ja niistä johtuvat erilaiset säilytys- ja käyttöolosuhteet, kuten aseptinen pakkaaminen, täyssäilykkeet, kuivaaminen, säilyvyys huoneenlämmössä, kylmässä, pakasteena, valmisruoka kontra valmistus raaka-aineista pienperheelle kotona)

- pakkausten haitallisten vaikutusten estäminen raaka-aineiden osalta (mm.

materiaalien ympäristövaikutukset, raskasmetallit ja vaaralliset aineet mini- moitu = prevention by source reduction), uudelleenkäyttömahdollisuudet, mate- riaalikierrätys ja energiahyödyntäminen on käyty läpi. Tuote-pakkaus-kombi- naatiolle on valittu parhaat vaihtoehdot. Jokainen pakkaus on jossain vaiheessa jätettä, joten pakkauksen tai sen osien täytyy olla joko kierrätettävissä (materi- aalina tai maanparannusaineena) tai energiana hyödynnettävissä.

- tuotekosketuksessa olevan pakkauksen, myyntierän ja lavakuorman suojaavuus- suhteet on harkittu tuotteen jakelurasitusten ja säilyvyyden perusteella

- on tarkistettu, etteivät värit, pigmentit, liimat, tarrat tai vastaavat heikennä pakkauksen kierrätettävyyttä. Voidaanko kierrätyksessä haitalliset osat poistaa helposti ja kierrättää jossain toisessa prosessissa

- pakkauksen painoa ja tilavuutta on verrattu alan parhaisiin ratkaisuihin ja kilpailijoiden tapaan pakata mm. selvittämällä tuotteen ja pakkausmateriaalin painosuhde ja tilavuustehokkuus

- kun tuotepakkaus muodostetaan vasta pakkauslinjalla, kuljetustarpeet vähenevät - joustava tai litistyvä pakkaus vie jäykkää pakkausta vähemmän tilaa jätteenä - voidaanko kyseisessä kohteessa käyttää kierrätettyä materiaalia tai uusituvista

raaka-aineista valmistettuja

- voiko kuluttaja/käyttäjä viedä pakkauksen hyödynnettäväksi ja paljonko sitä to- della tapahtuu? Aiheuttaako pakkauksen huono tyhjentyminen sen, että kulut- taja siirtää pakkauksen kaatopaikkajakeeseen tai vaihtoehtoisesti kuluttaa poik- keuksellisen paljon vettä tyhjentyneen pakkauksen puhdistamiseen ennen lajit- telua? Mitä keräysverkkoon joutumattomille tyhjentyneille pakkauksille tapah- tuu: roskaavatko, ovatko hiilinielu kaatopaikalla, hajoavatko kaatopaikalla, tuottavatko tuotejäämät metaania jne. Nämä seikat voivat aiheuttaa LCA ver- tailussa merkittäviä eroja pakkaustyyppien välillä.

- mitä vaikuttavat kuljetukset kaikissa ketjun vaiheissa

- ympäristövaikutuksista saatetaan kysyä vain yhtä esim. hiilijalanjälkeä, mutta muutkin kannattaa arvioida. Yksi ympäristövaikutus voi johtaa pahasti harhaan ympäristön kannalta.

- pakkausvalinta on tarkastettava, kun markkinointi ja kuljetuskokemuksia on saatu. Voiko pakkauksen ympäristövaikutuksia vähentää edelleen vai pitääkö pakkaamista lisätä, jotta tuotehävikki saadaan vähenemään. Eli jatkuva opti- mointi tulee toteuttaa huomioiden tekninen ja muu kehitys.

.

Envirowise on julkaisut monisivuisia tarkistuslistoja mm. GG360 ohjeessaan.

Jätehierarkiassa käytetään listaa: eliminointi, vähennys, uudelleenkäyttö, materiaalikier- rätys, hyödyntäminen energiana ja kaatopaikka.

Sustainable Packaging Coalition -järjestö on julkaissut kestävän kehityksen mukaiset indikaattorit ja mittarit pakkauksille talvella 2009. Raportissa

http://www.greenblue.org/PDFs/Sustainable_Packaging_Indicators_and_Metrics_Framework_version1.p df korostetaan materiaalin käyttöä, veden käyttöä, materiaaliturvallisuutta, puhdasta tuotantoa, kuljetuksia, kustannuksia, käytettävyyttä, vaikutuksia yhteiskuntaan ja työn- tekijöihin. Aineisto sisältää kaiken kaikkiaan 60 indikaattoria ja mittaria. Mittarit luo- kitellaan jokaisessa alasektorissa kolmeen ryhmään: kaikkia kiinnostaviin, lisäinfor- maatiota antaviin ja vain osalle ihmisistä kiinnostaviin ryhmiin. Tavoitteena on, että pakkaukset toimivat todellisessa suljetussa kierrossa, joka saavutetaan valitsemalla pak- kaukset vastuullisesti, suunnittelemalla ne tehokkaiksi ja turvallisiksi koko elinkaarensa ajan täyttäen markkinoiden tarpeet käytettävyydestä ja kustannuksista. Lisäksi pakkauk- set tehdään pelkästään käyttäen uusiutuvaa energiaa ja sen jälkeen, kun ne on käytetty, ne kierrätetään tehokkaasti tarjoten arvokasta raaka-ainetta seuraaville sukupolville.

Kesäkuussa 2010 ilmestyi Global Packaging Projektin yhteenveto indikaattoreista¹⁴. Sitä kokeillaan kesä ja syksy johtavissa maailmanlaajuisissa yrityksissä. On mielen- kiintoista nähdä, miten asiat kehittyvät ja saadaanko tähän tai ISO TC 122/SC4 Packa- ging and Environment työryhmän kautta yksinkertaiset maailmanlaajuiset kriteerit ympäristömyötäiselle pakkaukselle. Tällä hetkellä niitä ei ole, vaan päädytään kymmeniin keskenään jopa osittain ristiriitaisiin indikaattoreihin. Joka tapauksessa tärkeintä on estää tuotehävikki.

Innventia (www.innventia.com/packaperforma) on kehittänyt arviointimenetelmän pakkausten toimivuudelle logistisessa ketjussa yhdessä tukkukaupan ja vähittäiskaupan kanssa. Siinä käytetään nyt seuraavia kertoimia: tuotteen suojelu 36,1 %, ajettavuus ko- neilla 19,7 %, oikea määrä ja koko 10,3 % käsiteltävyys, 7,2 % , pakkauskustannukset 7,2 %, pinottavuus 7,2 %, tilavuus ja paino 7,2 %, minimimäärä vaarallisia aineita 5,2

% ja käytettyjen resurssien minimointi 2,1 %. Menetelmä voitaisiin tulevaisuudessa laajentaa kuluttajaan ja jätteiden hyödyntämiseen sekä pakkausten valmistuksen alku- päähän, jolloin se ottaisi huomioon kaikki kestävän kehityksen eri vaiheet¹⁵.

14 http://globalpackaging.mycgforum.com/

15 Dominic C, Packaging Logistics Performance and How to Evaluate the Packaging Performance by Applying the Tool Packaperforma , IAPRI kongressi CD 2010, 245-250

5 Pakkausten vaikutukset ympäristöön materiaaleittain

Tässä kappaleessa käsitellään eri pakkausmateriaaleja ja niiden ympäristövaikutuksia.

On erittäin suositeltavaa tutustua pakkausmateriaalien perusominaisuuksiin pakkausalan yleisten oppikirjojen, kuten PTR:n julkaiseman Toimiva Pakkaus-kirjan, sekä muun kirjallisuuden kautta, sillä tämä teksti ei voi kattaa kaikkia materiaalien ominaisuuksia ja kaikki ominaisuudet vaikuttavat myös ympäristökysymyksiin.

On valitettavaa, että eri pakkausmateriaalit kilpailevat verisesti keskenään, mikä usein aiheuttaa loan heittoa kilpailijan materiaalia kohtaan ja samalla koko alaa kohtaan.

Kuitenkin jokaisella pakkausmateriaalilla on omat hyvät ja huonot puolensa ja oikeassa sovelluskohteessa kukin niistä on tarpeellinen ja välttämätön nykyisen yhteiskunnan toiminnan kannalta.

Maailmalla näkee myös voimakasta mainontaa joidenkin pakkausmateriaalien ”ympä- ristöystävällisyyden” parantumisesta. Parantuminen on johtunut siitä, että käytetty ener- gia (sähkö, lämmitys tai polttoaine kuljetuksissa) on muuttunut vähemmän ympäristöä rasittavaksi ilman, että itse pakkausmateriaalia, sen valmistusta tai hyötykäyttöä on pa- rannettu. Silloin saatetaan verrata vain entiseen tilanteeseen antamatta mitään kokonais- tietoja. Tämä esimerkki ja monet muut seikat osoittavat, että pakkaussuunnittelijakin tarvitsee medialukutaitoa ja -aikaa. Alla olevaan tekstiin on yritetty koota tasapuolisesti ympäristötietoa eri materiaaleista, mutta vasta yksityiskohtaisen LCA:n teettäminen omista tuotteista ja niiden pakkauksista auttaa löytämään ympäristövaikutusten paran- nuskohteita todellisten mitattujen tietojen pohjalta. Lisätietoja LCA:sta saa Riina Anti- kaisen toimittamasta raportista ”Elinkaari-metodiikkojen nykytila, hyvät käytännöt ja kehitystarpeet”¹⁶ ja yleisemmin Euroopassa sivuilta http://lct.jrc.ec.europa.eu/index_jrc, jossa Resource directory antaa tietoja saatavissa olevista laskentaohjelmista.

Kunkin materiaalin raaka-ainelähde, lisäaineet, valmistusprosessi, käyttöominaisuudet ja hyödyntämistodellisuus käytön jälkeen ratkaisevat ympäristömyötäisyyden. Panokset ja päästöt ja niihin liittyvät riskit ovat kokonaisuus, joka pitää harkita pakattavan tuot- teen, jakeluketjun ja paikallisten hyötykäyttömahdollisuuksien mukaan.

5.1 Kuitupakkaukset

Suomessa vuonna 2008 kuitupakkauksia käytettiin 266 176 tonnia, pääasiassa aaltopah- vina, kartonkina, nestepakkauskartonkina ja teollisuuskääreenä. Tilastoitu uudelleen- käyttö on pientä, 10 101 tonnia. Jätteeksi joutui 256 074 tonnia, josta kierrätettiin 93 % ja lisäksi hyödynnettiin energiana yli 13 %.¹⁷ .

Raaka-aineet

16 Antikainen, R (toim) 2010. Elinkaarimetodiikkojen nykytila, hyvät käytännöt ja kehitystarpeet, SYKE raportti 7/2010. löytyy http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=356046&lan=fi&clan=fi ladattavissa http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=116835&lan=fi

17 www.pyr.fi, tilastot 1.7.2010

Puu on uusiutuva luonnonvara, joten jos metsä saa uusiutua joko luontaisesti tai istu- tusten kautta, raaka-ainetta riittää. Raaka-aineen jäljitettävyysjärjestelmät on kehitetty.

Kierrätyskuitua on saatavilla ja sitä käytetään paljon pakkauksissa varsinkin aaltopahvin keskikerroksessa.

Valmistusprosessi

Paperin ja kartongin valmistusprosessi lienee useimmille tuttu. Paperin ja kartongin valmistuksessa tarvitaan vettä, apuaineita ja energiaa, mutta niistäkin viimeinen voidaan tuottaa uusituvilla luonnonvaroilla. Eri prosesseilla (sellu tai mekaaninen massa) ja eri kuitulähteillä (pitkä kuitu-lyhyt kuitu) saadaan hieman toisistaan poikkeavia tuotteita.

Kuituvalos muodostetaan suoran rainan asemasta kuituliuoksesta suoraan muotin päälle.

Muotoilussa huomioitavaa

I-palkki rakennetta käytetään paljon antamaan kestävyyttä ja keveyttä. Traditionaalisesti paksummista kuitutuotteista on valmistettu jäykkiä suoraseinäisiä pakkauksia, kuten koteloita, tölkkejä ja kuppeja, mutta nykyisin siitä voidaan muotoilla myös pehmeämpiä tarjotinmuotoja, kuten Stora Enson DeLight tekniikka.

Kuitupohjaiset tuotteet sellaisenaan eivät tarjoa kosteussuojaa. Niiden vesihöyryn lä- päisevyys on hyvä ja se auttaa säilyttämään mm. leivän rapean pinnan paperipussissa.

Kuitutuotteita pinnoitetaan paljon muoveilla, jotta saadaan tarvittava kosteussuoja. Ta- vallisessa maitotölkissä on noin 10 p-% PE –muovia. Joissakin maissa (Saksa, Itävalta) kartonki, joka sisältää alle 5 p-% muita aineita, kuuluu edulliseen kierrätysmaksuluok- kaan. Yhteensä yli 5 p-% muovia tai alumiinia sisältävien kuitupakkausten kierrätys- maksut ovat huomattavasti korkeammat.

Kuitutuotteet on hyvä säilyttää kontrolloiduissa varastointiolosuhteissa, koska niiden konetoimivuus kärsii väärästä säilytyksestä.

Hyötyjä

Uusiutuva materiaali, usein riittävä valonsuoja, vesihöyryn läpäisevyys Haittoja ja uhkia

Metsien monikäytön vaikeutuminen, valmistusprosessin ympäristövaikutukset, kaato- paikalla metaanin tuotto, kilpailevat puunkäyttökohteet.

Kehityskohteita

Jos luonnonmateriaaleista saadaan kehitettyä riittävä kosteussuoja kuiduille, joka ei haittaa kierrätystä, lisää se kuitupohjaisten materiaalien ympäristömyötäisyyttä.

Sellofaani on läpinäkyvää kuitumateriaalia, mutta valitettavasti sen valmistusprosessia ei voida kutsua kovin ympäristömyötäiseksi. Toisaalta sen käyttö pakkauksissa on viime vuosina lisääntynyt, koska on arvostettu sen läpinäkyvyyttä ja uusiutuvaa raaka-aine- pohjaa.

Jälkikäyttövaihtoehdot

Kuitu voidaan kierrättää joitakin kertoja (noin 6 ), koska kuidut yleensä hieman lyhene- vät ja katkeilevat kierrätysprosessissa. Kuitu soveltuu hyvin kompostointiin ja energia-

hyödyntämiseen. Kuitupakkausten lämpöarvot kuivana ovat 7,3-12,5 MJ/kg¹⁸. Kaato- paikka on huono sijoituspaikka kuitupakkauksille, koska niiden hajoaminen anaerobi- sissa olosuhteissa synnyttää metaania. Sitä ei yleensä saada hyödynnettyä kaatopai- koilta.

Yhdistelmämateriaalit: koska kuitu yleensä soveltuu mihin tahansa hyödyntämisproses- siin huomio tulee kiinnittää yhdistelmämateriaalien muiden osien vaikutukseen hyö- dyntämisprosessissa.

LCA tietoja

FEFCO on julkaissut aaltopahvin LCA tiedot keskiarvoina¹⁹. Ei ole tiedossa vertailua miniaalto vai kartonki. Tapauskohtaisia vertailuja on varmasti tehty aiheesta: uudelleen- täytettävä kuljetuspakkaus tai aaltopahvipakkaus. Joni Kähönen, Kuitupakkauksen eko- suunnittelu DI-työ TTY, 2008 ja Kaisa Kimmo, Mahdollisuudet pakkausten hiilijalan- jäljen pienentämiseen case kuituvalos, DI-työ LUT, 2009.

5.2 Muovipakkaukset

Suomessa vuonna 2008 muovipakkauksia käytettiin 367 150 tonnia, pääasiassa muovi- laatikoina ja koreina sekä elintarvikkeiden primääripakkauksina. Uudelleenkäyttö muo- dosti muovipakkauksista valtaosan (251 778 tonnia). Jätteeksi joutui 115 373 tonnia, josta kierrätettiin 23 % ja hyödynnettiin 49 %²⁰.

On iso joukko erilaisia muoveja ja muoviyhdistelmiä. Muovin valmistusmenetelmillä ja käytetyillä lisäaineilla voidaan vaikuttaa muovien ominaisuuksiin. Muovit jaetaan kerta- ja kestomuoveihin. Kertamuoveja ei voida jälkikäteen muovailla, vaan lämmitettäessä riittävästi kertamuovien polymeeriverkot hajoavat alkuaineiksi. Kestomuoveja, joita pääasiassa käytetään pakkauksissa, lämmitettäessä polymeeriketjut pääsevät liikkumaan toistensa lomitse. Tämä termoplastinen ominaisuus mahdollistaa kestomuovien uudel- leenmuotoilun. Yleisiä lisätietoja muoveista http://fi.wikipedia.org/wiki/Muovi

Polyeteeni, PE (HDPE, LDPE, LLDPE…) ja polypropeeni, PP, (BOPP kahteen suun- taan orientoitu PP) ovat pakkauksissa käytetyt valtamuovit. Niistä valmistetaan mm.

kalvoja, pusseja, tynnyreitä, pulloja, muovikoreja ja laatikoita. Muita pakkauksissa ylei- sesti käytettyjä muoveja ovat polyeteenitereftalaatti, PET (virvotusjuomapulloissa kaa- sutiiveyden takia), polystyreeni, PS (kalalaatikoina, kukkaruukkuina ja jogurttipurk- keina). Suomessa pakkaamiseen käytetään vähän polyvinyylikloridia, PVC (osa kupla- pakkauksista, kalvoista, vuodevaatteiden myyntipakkauksista, teipeistä), koska sitä ei haluta polttolaitoksiin, mutta sitä voi tulla maahan tuontitavaroissa. PVC:tä käytetään sen hyvien ominaisuuksien takia. Muoviyhdistelmissä käytetään lisäksi mm. polyami- deja PA (sitkeä kerros esim. lihapakkauksissa) ja polyvinyylialkoholia EVOH (happi- tiiveys). Pakkauksia saatetaan valmistaa erikoismuoveista, kuten polykarbonaatista PC (osa Tuppeware tuotteista, olutpikarit terasseilla), polyeteeninaftalaatista PEN (olutpul-

18 SFS-EN 13431 B1

19 FEFCO and CEPI, European Database fro Corrugated Board Life Cycle Studies 2009 www.fefco.org

20 www.pyr.fi, tilastot 1.7.2010

lot), styreenin kopolymeereistä (ABS ja SAN) ja polylaktidista PLA (biopohjainen bio- hajoava muovi).

Muovin valintaan vaikuttaa mm. käyttökohde ja siinä tarvittavat suojaavuusominaisuu- det ja hinta. Muoveja huonosti tuntevan pakkaussuunnittelijan kannattaa neuvotella pakkauksen valmistajien tai polymeerikemistin kanssa tuotteen ja jakeluketjun tarpeista ja niistä monista vaihtoehdoista, joilla suunnitelmat voidaan myös ympäristöystävälli- sesti toteuttaa.

Fossiiliperäisten muovijyvästen valmistus kuluttaa energiaa suunnilleen yhtä paljon muovilaadusta riippumatta (PS enemmän kuin keskiarvo 84,7 MJ/kg ja PVC vähemmän kuin keskiarvo 52,4 MJ/kg)²¹. Toisaalta polyoleofiinit vapauttavat poltossa huomatta- vasti enemmän energiaa kuin PET ja PVC. PE:n ja PP:n käytettävissä oleva lämpöarvo on 33-32 MJ/kg, PS:n 30 MJ/kg, mutta PVC:n vain 12,8 MJ/kg ja PETin 16,5 MJ/kg johtuen niiden kemiallisesta rakenteesta. Muovien lämpöarvo on korkeampi kuin pape- rin ja kartongin (12,5-7,0 MJ/kg), alemmassa arvossa paperissa on 3 % kosteutta ja 40

% inerttiä täyteainetta²². Raaka-aineet

Noin 4 prosenttia öljystä käytetään muovien valmistamiseen. Euroopassa muoveista käytetään 41,3 % pakkauksiin eli 19 180 000 tonnia. Kuluttajan hiilijalanjäljestä vain 1,3 % tulee muoveista²³.

Tavallisin muovien raaka-aine on peräisin fossiilisista lähteistä, kuten maakaasusta tai öljyn tislausjakeista, joita ei käytetä bensiiniin tai lämmitysöljyyn. Nykyisin on myös uusiutuvista luonnonmateriaaleista valmistettuja biomuoveja. Silloin raaka-aineena voi olla esimerkiksi maissista saatu tärkkelys, josta voidaan suoraan tai maitohapon kautta valmistaa biohajoavia muoveja. On kuitenkin huomioitava se, että biohajoavia muoveja voidaan valmistaa myös fossiilisista raaka-aineista ja toisaalta luonnon materiaaleista voidaan valmistaa muoveja, jotka eivät hajoa biologisissa prosesseissa.

Valmistus

Muovi valmistetaan yleensä ensin muovijyväsiksi, jotka sen jälkeen sulatetaan ja seos- tetaan tarvittavilla lisäaineilla ja sulasta seoksesta muotoillaan haluttu kalvo tai pakkaus.

Tarkistakaa elinkaarilaskelmista, onko tutkimuksessa huomioitu myös pakkauksen muodostusvaihe, sillä elinkaaritiedot voivat päättyä muovijyvästen valmistukseen, eivät valmiiseen pakkaukseen.

Muotoilussa huomioitavaa

Muovi on helposti muovattavaa ja muovausmenetelmiä on useita ks esim. Toimiva pak- kaus luku 12. Lopputuotteita voidaan valmistaa erilaisina muotoina kuten kalvoina, pulloina, putkina, levyinä tai pinnoitteina. Pakkauksen painoon voidaan vaikuttaa ylei-

21 Franklin Associates , A division of Eastern Research Group, Inc Prepared for the Plastics Division of the American Plastics Council Final Report ” Cradle-to-Gate Cycle Inventory of Nine Plastic Resins and Two Polyurethane Precursors, March 2007

22 SFS -EN 13431, B1, 2009

23 Plastic Europe 2010 http://www.plasticseurope.org/documents/document/20100922102256- final_denkstatt_report_(vers_1_3)_september_2010.pdf

sillä muotoilusäännöillä, esimerkiksi ontot rakenteet ovat yleensä keveämpiä kuin täys- materiaaliset. Monikerrosmateriaaleissa saadaan yhteiseen hyötyyn kunkin materiaalin hyvät ominaisuudet. Tietyt muovit saumautuvat alhaisissa lämpötiloissa (LLDPE), toi- set ovat hyvin happitiiviitä mutta kosteusherkkiä (EVOH), sitkeitä (PA), kirkkaita ja hiilidioksiditiiviitä (PET), jne. Kaikki materiaalit eivät tartu helposti toisiinsa, jolloin saatetaan tarvita laminointiliimoja.

Kuva 6. Muoto vaikuttaa materiaalitarpeeseen²⁴

Hyötyjä

Muovi kestää hyvin, se ei sirpaloidu, eikä se ime kosteutta. Siitä saadaan ohuita lä- pinäkyviä tai peittäviä painokelpoisia rakenteita

Haittoja ja uhkia

Fossiilinen raaka-ainelähde, muovihiekka ja muut hajoamattomat muovihiukkaset ym- päristössä, tiettyjen muovien päästöt poltettaessa.

Kehityskohteita

Kullakin materiaalilla on omia kehitysohjelmia. Niissä tavoitellaan mm. nykyistä lu- jempia muoveja, jotta vähemmällä materiaalilla saadaan sama mekaaninen kesto. Bio- muovit ja etenkin biohajoavuus ovat tärkeitä kehitysalueita.

Jälkikäyttövaihtoehdot

Uudelleenkäyttö: Merkittävää tietyissä jakeissa (Transbox järjestelmä, muuttolaatikot) Kierrätys: Tavallisimmat pakkausmuovit voidaan sulattaa uudelleen ja muovata uudeksi tuotteeksi, mutta uudelleenmuokkaus on käytännössä vähäistä, Suomessa 23 %, maail- manlaajuisesti vielä vähemmän. Muovit ovat usein seoksia ja likaisia mm.

elintarvikejäämistä, joten käytännössä kierrätystä tapahtuu eniten puhtailla suurkerty- mäjakeilla (lavahuput, isot laatikot, PET pullot), mutta sekamuovista voidaan valmistaa mm lankkuja jne. Suorassa elintarvikekäytössä ollut muovi (PET ja HDPE) voidaan tiukan jäljitettävyyden ja lainsäädännön toteutuessa ohjata myös takaisin elintarvike- käyttöön.

24 wwww.wrap.org.uk/retail section 5 Material considerations

Energiahyötykäyttö: Ohuet muovit soveltuvat hyvin energiaksi, paitsi PVC ja PVDC joista poltettaessa voi syntyä syövyttäviä tai vaarallisia klooriyhdisteitä. Sen lisäksi PS ei sovellu kotipolttoon sen suuren nokeavuuden takia.

Kompostointi tai anaerobinen hajoaminen: Osa muoveista, biohajoavat muovit, on suunniteltu siten, että ne hajoavat kompostiolosuhteissa. Biohajoavaan pakkaukseen voidaan pakata niinkin herkkää tuotetta kuin kahvia joko suojakaasutettuna tai vakuu- missa (Amcor). Kotikompostissa osa biomuoveista voi jäädä hajoamatta, koska pienissä yksiköissä on vaikeaa pitää riittävän kauan hajoamiseen vaadittavaa korkeata lämpötilaa ja oikeita kosteusolosuhteita.

Kaatopaikka: muovit inerttejä, joten kaatopaikka toimii itse asiassa fossiilisen raaka- aineen hiilinieluna. Biohajoavat muovit tuottavat metaania.

Roskaavuus: Pääosin muovi ei hajoa luonnossa, joten puhutaan muovijätteestä merissä ja maastossa. Roskaantumisen aiheuttaa aina ihminen välinpitämättömällä toiminnal- laan, ei muovi. Jätehuolto ei saa perustua siihen, että jätteet kipataan mereen tai niin että ne voivat joutua eläinten vahingoksi. Osa muoveista voi hajota biologisesti, PLA on tunnetuin, mutta sekin tarvitsee kompostointiolosuhteet hajotakseen.

Muovien merkintä pakkauksissa

Muovien monipuolisuuden ja hyödyntämisen takia materiaalimerkintä on erittäin hyö- dyllinen. Euroopassa materiaalimerkintä pakkauksissa on vapaaehtoista, mutta Valtio- neuvoston asetuksessa 817/2005 määrätään, että jos merkintää käytetään, on käytettävä kyseisen asetuksen liitteen tapaa ks kuva 7. Siinä on vain kuudelle muoville lyhenteet ja numerot. Muitakin muoveja käytetään ja etenkin elintarvikepakkauksissa käytetään paljon kahden tai useamman muovikerroksen yhdistelmiä. Kansainvälisissä standar- deissa yhdistelmät ja muut kuin luettelossa mainitut muovit merkitään usein kolmesta kapeasta nuolesta muodostuvan nuolikolmion sisään numeroilla 7 tai 07 ja kolmion alle isoin kirjaimin käytetyt muovit kuten PA/PE. Tämä käytäntö on vastoin asetusta, mutta auttaa pakkausten lajittelijaa ja hyötykäyttäjää, joten ainakaan tähän mennessä viran- omaiset eivät ole numero 7 käyttöön puuttuneet. Käyttäkää pelkää kolmioita (ilman sisällä olevaa numeroa) ja alapuolella materiaalilyhenteitä kahdesta tai useammasta muovista tehdylle materiaalille.

Kuva 7. Valtioneuvoston asetuksen 817/2005 liitteessä ilmoitetut muovit ja niiden nu- merot.

LCA tietoja

Yleistiedot: www.plasticseurope.org (crade-to-gate)

5.3 Metallipakkaukset

Suomessa vuonna 2008 metallipakkauksia käytettiin 704 835 tonnia, pääasiassa rulla- kot, tynnyrit. Niiden ja muiden metallipakkausten uudelleenkäyttö muodostaa valtaosan 654 028 tonnia. Jätteeksi joutui 50 807 tonnia, josta kierrätettiin 75 %²⁵.

5.3.1 Teräspakkaukset

Tärkeimmät pakkauskäyttökohteet ovat rullakot (ruostumaton teräs), tynnyrit (pinnoit- tamaton teräs) ja säilyketölkit (tinapelti).

Valmistusaineet

Tinapelti on niukkahiilistä molemmilta puolilta elektrolyyttisesti tinattua teräslevyä, jossa pellin paksuus käyttötarkoituksen mukaan on 0,14-0,49 mm ja tinakerroksen vah- vuus 2,8-11.2 g/m². Tinan asemasta saatetaan käyttää kromia 0,01 µm kerroksena. Suo- jaukseen tarvitaan myös lakkoja, joita on useita erilaisia.

Säilyketölkin valmistus ja muotoilu

Eniten käytetään ns. kolmiosaista tölkkiä, jonka lujuutta voidaan sikkeillä vahvistaa, mutta matalat säilyketölkit voivat olla myös kaksiosaisia, jolloin pohja ja sivut tehdään samasta aihiosta. Traditionaalinen sylinterimuoto hallitsee markkinoita, mutta teräs voi- daan muotoilla lämmön ja paineen avulla muodokkaaksi lisäenergiaa vaativassa proses- sissa.

Hyödyt

Steriilit elintarvikkeet säilyvät vuosia, koska pakkaus suojaa niitä valolta, hapelta ja hajuilta, eli tuotehävikki voidaan minimoida. Materiaali on ikuisesti kierrätettävissä ja magneettisesti jätevirrasta erotettavissa. On saatavana erittäin nopeita ja tehokkaita täyttökoneita mm. sesonkivihanneksille.

Haitat ja uhat

Kaivostoiminnan haitat. Prosessi malmista pakkaukseksi vaatii erittäin paljon energiaa.

Kierrätettäessä tina karkaa helposti ympäristöön, koska kaasuuntuu alemmassa lämpö- tilassa kuin rauta. Bisfenoli A:ta voi olla epoksipinnoitteissa.

Kehityskohteet

Kuluttajien tiedottaminen, jotta metalli saataisiin takaisin kiertoon joko suoraan kulut- tajilta tai sitten viimeistään magneeteilla jätevirrasta.

Jälkikäyttövaihtoehdot

Vain materiaalikierrätys soveltuu, palamaton Ruostuu kaatopaikoilla

LCA tietoja

Tonnikalasäilykkeillä, jotka valmistetaan pakastetusta tonnikalasta maissa, suuri osa tehtaan ympäristövaikutuksista tulee pakkauksesta, siksi Hospido A, et al ²⁶ päätyvät

25 www.pyr.fi, tilastot 1.7.2010

ehdottamaan pakkauksen vaihtamista tai kierrätetyn tinapellin käytön lisäämistä. SIG Combibloc²⁷ sanoo, että vaihtamalla säilyketölkin aseptiseen kartonkipakkaukseen säästetään 41 % fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta ja 28 % primäärienergian kulu- tuksesta.

5.3.2 Alumiinipakkaukset

Tärkein alumiinin käyttökohde Suomessa on alumiiniset juomatölkit, jotka ovat pantilli- sia. Niiden palautusprosentti on 92 %. Sen lisäksi alumiinia käytetään kaasupulloihin, juomatynnyreihin, henkilökohtaiseen hygieniaan ja lääkkeiden aerosolipakkauksiin, uunivuokiin, kansina ja yhdistelmämateriaalipakkauksissa estokerroksena valolle, mig- raatiolle jne.

Alumiinin kierrätysprosessin muistakin käyttökohteista kuin juomatölkeistä tulisi yleistyä voimakkaasti johtuen neitseellisen alumiinin valmistuksen suurista ympäristö- vaikutuksista.

Alumiini on kevyttä, hyvin käsiteltävää, kestävää ja ruostumatonta, mutta ei magneet- tista. Se soveltuu monien pakkausten valmistukseen. Se on erinomainen estokerrosmate- riaali.

Raaka-aineet

Alumiini on hapen ja piin jälkeen yleisin alkuaine maapallolla. Alumiinia tuotetaan te- ollisesti pääasiassa bauksiitista, joka on alumiinirikas mineraaliseos, noin 25 % alumii- nia. Alumiinioksidin puhdistusta bauksiitista nimitetään Bayerin prosessiksi. Alumiinin valmistuksessa Bayer-prosessia seuraa Hallin-Heroultin prosessi, jossa saatu oksidi pel- kistetään elektrolyyttisesti metalliseksi alumiiniksi. Kumpaakaan prosessia ei tarvita kuin kerran, jos käytetty alumiini kierrätetään uusiksi tuotteiksi, koska epäorgaanisena alkuaineena alumiini kestää kierrätystä ja puhtaasti orgaaniset yhdisteet poistuvat kier- rosta hiilidioksidiksi.

Bayer-prosessin jäteonnettomuuksien takia kemiallista lisätietoa: Alumiini esiintyy bauksiitissa hydratoituneiden alumiinioksidien seoksena, eli kemikaaleina, jotka ovat rakenteeltaan jotakin alumiinioksidin ja -hydroksidin välistä. Jalostuksen ensimmäinen ongelma on bauksiitin kemiallinen epäpuhtaus: alumiini täytyy irrottaa muun muassa raudan ja titaanin oksideista, joita bauksiitti myös sisältää. Tähän vaiheeseen liittyy emäksisten liuosten käyttö, joka aiheutti Unkarin katastrofin syksyllä 2010. Useimmat metallit liukenevat paremmin happoihin kuin emäksiin, mutta alumiini käyttäytyy ve- siliuoksissa amfoteerisesti: se liukenee miltei yhtä hyvin molempiin. Lievästi emäksiset olot kylläkin saostavat alumiinin liuoksesta pois hydroksidina, mutta vahvasti emäksi- nen liuos liuottaa alumiinin takaisin veteen kompleksi-ionina. Tarvittava hydroksidi lisätään veteen natriumhydroksidina. Liuotus tapahtuu bauksiitin täsmällisestä koostu- muksesta riippuen 140–240 °C lämpötilassa. Liuotuksen jäljiltä useimmat epäpuhtaudet, kuten raudan oksidit, jäävät kiinteään bauksiittiin, ja liuos kantaa alumiinin mukanaan.

26 Hospido A, et al (2006) Environmental assessment of canned tuna manufacture with a life -cycle perspective

27 SIG Combibloc Food Packaging, IFEU, 2009, Comparative Life Cycle Assessment, 38 pp