342
K I R J A -
A R V O S T E L U
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 2 / 2 0 0 1
Rahan ohjaaja.
Teppo Vihola,
Yhdyspankki ja Merita 1950–2000.
Jyväskylä 2000. 389 siv.
Taloustieteen kapeus ja sokeat pisteet
Maisa Halko tutkija
Helsingin yliopisto
G
audeamus julkaisi syksyllä 2000 Tiina Vai- nion toimittamanNaisten talouskirjan. Kirjan takakannessa todetaan, että kirjan tarkoitukse- na on tarjota uusia näkökulmia keskusteluun taloustieteestä, naisen paikasta taloustieteessä ja taloustieteen tutkimisen mahdollisuuksista.Kirja koostuu kymmenestä artikkelista, joi- den kirjoittajat ovat eri tieteenalojen tutkijoi- ta. Kirja on jaettu osiin ”Naiset talouden raken- teessa” ja ”Kohti toisenlaista taloustietoa”.
Ensimmäinen osa alkaaMarja Keräsenartikke- lilla, jossa hän käy retoriikka-analyysin keinoin läpi valtiovarainministeri Niinistön pitämää puhetta Helsingin kauppakorkeakoulun semi- naarissa Finlandia-talossa vuonna 1997. Toises- sa artikkelissaJohanna Varjonenkäsittelee ko- titalouksien tuotantoa ja pohtii, miten muun muassa sen mitattavuuden ongelmat voitaisiin ratkaista, jotta kotitaloustyö voitaisiin ottaa mukaan kansantalouden tilinpitoon. Kolman- nessa artikkelissaAnita Haatajaselvittää nais- ten roolia taloudellisen toimeentulon vakaut- tajana.Vuokko Jarvanartikkeli käsittelee posi- tiivisen taloustieteen kritiikkiä ja sukupuolitet- tua taloutta. Ensimmäinen osa loppuu Hilkka
Leena Mörttinen ekonomisti
Suomen Pankki
Pietilänkirjoitukseen ”Ihmisen talouden koko kuva: kotitalous – viljelytalous – teollinen ta- lous”.
Kirjan toisen osan aloittaa Soile Pohjosen kirjoitus ”Markkinat ja sukupuolitettu ihmi- nen”, jossa kirjoittaja analysoi sopimusoikeu- den ja avioliitto-oikeuden lähentymistä. Seu- raavassa artikkelissa Johanna Moisanderkriti- soi taloustieteen käyttöä talouspolitiikan apu- välineenä ja ottaa esimerkiksi EMU-päätöksen- teon Suomessa. Kolmannessa artikkelissaLee- na Kerkelä tarkastelee kansainvälistymisen vai- kutuksia kansainvälisen kaupan teorian avulla.
Kirja jatkuu Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan pohdinnoilla taloustieteen täsmällisyydestä ja siinä hänen mukaansa piilevästä harhasta. Toi- sen osan päättää kirjan toimittajan Tiina Vai- nionartikkeli talouden diskursiivisuudesta.
Kirjassa käsitellään monia mielenkiintoisia teemoja, kuten kotitaloustuotannon arvon mit- taamista ja sen liittämistä kansantalouden tilin- pitoon. Erityistä kiitosta ansaitsee Leena Ker- kelän hyvin kirjoitettu artikkeli, joka käsittelee kansainvälisen kaupan vapautumisen seurauk- sia. Analyysissä hyödynnettävä talousteoria on
343 M a i s a H a l k o j a L e e n a M ö r t t i n e n
artikkelissa esitetty selkeästi ja yksinkertaises- ti, ja analyysin ohessa kulkeva henkilökohtai- nen tarina tekee teorian eläväksi. Kiitosta an- saitsee myös Soile Pohjosen artikkeli, joka kä- sittelee pari- ja liikesopimussuhteita perhe- ja sopimusoikeuden näkökulmasta. Avioliitto- ja sopimusoikeuden lähentyminen on hyvä esi- merkki tasa-arvon edistymisestä lainsäädännös- sä.
Naisten talouskirjan tavoitteena on kritisoi- da perinteistä taloustiedettä ja osoittaa sen ka- peus ja sokeat pisteet. Tämä on sinänsä terve- tullutta, koska rakentava ja hyvin jäsennelty kritiikki haastaa vanhat käsitykset ja provosoi keskustelua. Kirja ei mielestämme kuitenkaan pysty osoittamaan mitään tutkimusongelmaa, jota ei perinteisen taloustieteen metodein pys- tyttäisi tutkimaan tai olisi jo tutkittu. Esimer- kiksi Johanna Varjosen väite siitä, että kotita- loustuotanto ei olisi päässyt taloustieteilijöiden tietoisuuteen paria poikkeusta lukuun ottamat- ta (s. 45) ei pidä paikkaansa, koska arvostetuis- sa taloustieteen aikakauskirjoissa aiheesta on julkaistu kymmeniä artikkeleita (kts. esim.
EconLit tietokanta, hakusanalla ”home pro- duction”).
Kirja on takakannen tekstin perusteella tar- koitettu myös taloustieteen oppikirjaksi. Kir- jassa on kuitenkin niin paljon talousteoriaan liittyviä virheitä ja epätarkkuuksia, että sen käyttö taloustieteen oppikirjana ei ole järkevää.
Esimerkiksi Vuokko Jarva kirjoittaa artikkelis- saan, että markkinoiden ympäristölle aiheutta- maa haittaa kutsutaan ulkoisvaikutukseksi.
Hän jatkaa, että ”Ulkoisvaikutuksilla tarkoite- taan ennen kaikkea luonnon saastumista ja sen aiheuttamaa haittaa tuleville sukupolville. Ul- koisvaikutusten suunta on se, että ne eivät lan- kea kovinkaan voimakkaasti niille, jotka ulkois- vaikutuksia aiheuttavat, vaan muille vähemmis-
töryhmille, ennen kaikkea maailman köyhille.”
(s. 100). Kannattaa kuitenkin muistaa, että ul- koisvaikutukset voivat olla myös positiivisia ja että ne voivat kohdistua ihan kehen tahansa.
Johanna Moisander taas esittää valintateorian hieman väärin väittämällä, että talousteoriassa ollaan kiinnostuneita ainoastaan valinnoista eikä niinkään rajoitteista (s. 181). Teoriassa oletetaan, että kukin henkilö tekee valintansa annettuna henkilön omat valintamahdollisuu- det eli rajoitteet. Ilman rajoitteita valintaongel- malla ei edes ole ratkaisua. Siis myös köyhissä oloissa elävän oletetaan tekevän omien mah- dollisuuksiensa mukaan itsensä kannalta par- haita mahdollisia valintoja.
Kirjassa on myös lukuisia asiattomia huo- mautuksia ja kummallisia väitteitä, jotka hei- kentävät artikkelien uskottavuutta. Esimerkiksi Johanna Varjonen kirjoittaa seuraavasti poh- tiessaan syitä sille, miksi jotkut henkilöt väittä- vät kotitaloustuotantoa ”perifeeriseksi”: ”Väit- teen voi ymmärtää vain olettamalla, että sen esittäjät eivät ole todellakaan nähneet tätä (ko- titalous) työtä. Ehkä heillä ovat niin sanotusti
”palvelut pelanneet”: paidat ovat olleet puhtai- na ja silitettyinä kaapissa, asunnot siivottuina ja ruoka valmiina, kun he ovat tulleet käymään kotonaan” (s. 49–50). Tällainen asenteellinen huomautus saattaa kääntää lukijan kirjoittajaa vastaan. Varjosen artikkelissa väitetään lisäksi, että taloustieteilijöitä kiinnostaa palveluiden ja tavaroiden tuotannossa liikkuva raha, ei niin- kään palveluiden tuotanto (s. 47), kun taas Jar- va siteeraa Gillian Hewitsonia ja kirjoittaa muun muassa, että uusklassisen talousteorian piilo-oletuksia ovat, että naiset ovat tuottamat- tomia, irrationaalisia eivätkä kykene tekemään taloudellisia päätöksiä (s. 106).
Vaikeinta oli lukea kirjan toimittajan Tiina Vainion artikkelia talouden diskursiivisuudes-
344
KAK 2 / 2001 K I R J A - A R V O S T E L U
ta. Annamme lukijalle pari esimerkkilausetta:
”Dekonstruktion puolesta on hankala pitää puhetta, koska dekonstruktion voima on juuri ei-diskursiivisten voimien ”rajaamassa” diskur- siivisessa käsityksessä subjektittomasta.”
(s. 250) tai ”Näkymättömän pitäminen piilos- sa jättää eteen nousevat tulkinnan muodot huntujen asemaan naisten kasvoilla, esiripuksi näyttämön peittona tai identiteetin nostatta- maksi itseyden tunteeksi fyysisen katoavan pai- kallisuuden ”ryhdistäjänä”.” (s. 257). Tällaisen tekstin perusteella on mahdotonta ymmärtää, mihin kirjoittaja pyrkii. Jos Vainion tarkoitus on kritisoida taloustiedettä, niin se olisi järke- vää tehdä siten, että taloustieteilijät ymmärtä- vät, mistä on kyse.
Eniten meitä kirjassa häiritsi kuitenkin muutamista artikkeleista välittyvä naiskuva.
Esimerkiksi Johanna Moisander viittaaMary Melloriinja kirjoittaa: ”Taloustieteen oletuk- set ”rationaalisesta taloudellisesta toimijasta”
eivät missään tapauksessa päde vähäosaisiin ei- vätkä edes useimpiin naisiin, jotka taiteilevat rajallisten taloudellisten ja ajallisten voimava- rojen kanssa...” (s. 183). Erityisesti naisen kir- joittamana väite naisten epärationaalisuudesta on hämmästyttävä. Lisäksi kirjassa häiritsi asioiden luokittelu joko maskuliinisiksi eli pa- hoiksi tai feminiinisiksi eli hyviksi. Markkinat, rationaalisuus, täsmällisyys ja kilpailu määritel-
lään maskuliinisiksi, kun taas perhe, moraali ja asioiden laadullisuus määritellään feminiinisik- si. Esimerkiksi Vuokko Jarva kirjoittaa: ”Mies- ten maskuliiniseksi muuntautunut ulkopiiri siis edelleen syrjii ja alistaa naisten kulttuurin poh- jalta muotoutunutta yhteiskunnan feminiinis- tä ydinpiiriä, jonka riiston varassa maskuliini- nen ulkopiiri toimii.” (s. 120). Marja-Liisa Kak- kuri-Knuuttila puolestaan kirjoittaa: Maskulii- ninen käsitys määrällisen tutkimuksen täsmäl- lisyydestä on vailla merkitystä ilman feminiinis- tä, laadullisen tutkimuksen perustaa, johon empiiristen tieteiden hyveet nojaavat.” (s. 240).
Sitäkin miellyttävämpi yllätys oli lukea Soile Pohjosen kirjoitus, joka toi kirjan sivuille sen tervetulleen ajatuksen, että on aikansa elänyt- tä luokitella asioita sukupuolen mukaan ja ju- listaa naiset ja feminiinisyys hyviksi ja tuomita miehet ja maskuliinisuus pahoiksi. Kirjan toi- mittajaa täytyykin kiittää ennakkoluulottomuu- desta; vaikka monia artikkeleita vaivaa feminis- tisen ajattelun mustavalkoisuus, mukaan on päässyt myös kirjoitus, joka selkeästi nousee tätä ajattelua vastaan.
Kaiken kaikkiaan Naisten talouskirja on mielenkiintoista ja keskustelua herättävää luet- tavaa. Paikoitellen kirjan sävy on kuitenkin häi- ritsevän poliittinen ja sen välittämä kuva ta- loustieteestä ja taloustieteen ihmiskäsityksestä harhaanjohtava."
