Näkökulmia vuorovaikutuksen ongelmiin ja niiden korjaamiseen
Makoto Hayashi, Geoffrey Raymond &
Jack Sidnell (toim.): Conversational repair and human understanding. Studies in Interactional Sociolinguistics 30. Cambrid- ge: Cambridge University Press 2013. 383 s.
isbn 978-1–107–00279-1.
Korjausilmiöitä tutkittaessa ollaan kes- kustelunanalyyttisen tutkimuksen perus- kysymysten äärellä: Millaisin keinoin eri- laisissa vuorovaikutustilanteissa rakenne- taan yhteistä ymmärrystä? Miten puheen- vuorot rakennetaan tietynlaisiksi toimin- noiksi? Miten ymmärtämisessä olevia on- gelmakohtia korjataan? Näihin kysymyk- siin tarttuu Makoto Hayashin, Geoffrey Raymondin ja Jack Sidnellin toimittama teos, jolla on iso otsikko: Conversational repair and human understanding.
Korjausjäsennyksellä viitataan keskus- telunanalyyttisessa tutkimuksessa niihin systemaattisesti organisoituneisiin tapoi- hin, joilla vuorovaikutuksen osallistujat puuttuvat puhumisessa, kuulemisessa ja puheen ymmärtämisessä oleviin ongelma- kohtiin. Korjaus on toimintaa, joka viivyt- tää puheen päälinjan etenemistä eli esi- merkiksi meneillään olevan lausuman tuottamista tai tarinankerrontasekvenssin jatkumista sen aikaa, että osallistujat saa- vat ratkottua ne ongelmat, joiden takia eteneminen on estynyt. Korjausten tutki- mus lähti liikkeelle Schegloffin, Jefferso- nin ja Sacksin (1977) tunnetusta artikke- lista, josta on periytynyt monia keskeisiä ajatuksia korjausten ja muidenkin vuoro- vaikutusilmiöiden tutkimukseen. Yksi näistä on jäsennys itseen ja toiseen suh- teessa siihen ongelmaan, jota ollaan kor- jaamassa. Ongelmallisena käsitellyn pu- heen tuottaja on itse ja puheen vastaan- ottaja toinen. Aloitteen ongelmallisena käsitellyn puheen korjaamiseen voi tehdä
kumpi tahansa: puhutaankin itsealoite- tuista ja toisen aloittamista korjauksista.
Hayashin, Raymondin ja Sidnel- lin toimittaman teoksen ensimmäiset kuusi artikkelia käsittelevät itsealoitettuja korjauk sia ja jälkimmäiset viisi toisen aloittamia korjauksia. Tämän tarkemmin teosta ei ole jaettu eri osioihin, vaikka ar- tikkeleiden on helppo nähdä muodosta- van muitakin temaattisia kokonaisuuksia.
Useassa artikkelissa nousee esiin näkö- kulmia esimerkiksi korjausten suhteesta episteemisyyteen eli siihen, miten osallis- tujat suhtautuvat oikeuksiinsa ja velvol- lisuuksiinsa tietää tai olla tietämättä pu- heena olevasta asiasta. Toinen keskeinen teema, jonka mukaan teoksen artikkeleita olisi voinut järjestellä, on artikkeleissa analysoitujen ilmiöiden suhde korjauk- seen ylipäätään. Toiset artikkeleista ni- mittäin sijoittuvat selvemmin korjausten tutkimuksen ”ydinalueille”: niissä tarkas- tellaan esimerkiksi rakenteeltaan tarkasti määriteltyjä korjausaloitteita. Toiset taas liittyvät korjausilmiöihin löyhemmin ja nostavat esiin joko kysymyksiä korjausten ja niitä lähelle tulevien toimintojen suh- teesta tai näkökulmia korjausta muistut- tavien ilmiöi den analyysiin. Näitä teok- sessa keskeisiä teemoja olisi ehkä saanut näkyvämmiksi jakamalla teoksen selvästi eri osiin.
Oman puheen korjaamisen tavoista ja tehtävistä
Teoksen ensimmäisessä artikkelissa Ema- nuel Schegloff esittelee kymmenen eri- laista saman vuoron itsekorjauksiin liitty- vää korjausoperaatiota. Korjausoperaatio tarkoittaa tässä tapaa tehdä korjaus: sa- man vuoron itsekorjauksissa voidaan esi- merkiksi korvata kokonaan tai puolittain
artikuloitu elementti toisella (replacing), lisätä vuoroon elementtejä (inserting) tai järjestellä sitä uudelleen (reordering). Ar- tikkeli on hyvin tiukasti rajattu, sillä siinä käsitellään vain näitä operaatioi ta eikä esimerkiksi analysoida, millainen yhteys korjausoperaatiolla on korjattavien on- gelmien luonteeseen tai mitä erilaisilla korjausoperaatioilla vuorovaikutuksel- lisesti saavutetaan. Schegloff lupaa kui- tenkin palata näihin kysymyksiin tekeillä olevassa korjauksia käsittelevässä teok- sessaan, ja niihin puututaan myös tämän teoksen muissa artikkeleissa.
Oman puheen korjaamisen vuoro- vaikutuksellisiin tehtäviin liittyy Paul Drew’n, Traci Walkerin ja Richard Ogde- nin artikkeli, jossa analysoidaan itsekor- jausten yhteyttä erityisesti tarjousten (of- fer) ja pyyntöjen (request) muotoiluun.
Analyysin taustalla on osin samojen teki- jöiden aikaisempi tutkimus, jossa he ovat näyttäneet, miten tarjousten ja pyyntöjen muotoilu on englanninkielisissä vuoro- vaikutustilanteissa sidoksissa siihen toi- mintakontekstiin, jossa ne esitetään (Curl 2006; Curl & Drew 2008). Tarjouksissa ja pyynnöissä tehtyjen itsekorjausten kautta päästään vertailemaan toiminnon muo- toilun alkuperäistä ja korjattua versiota ja näkemään, millaista muotoilua puhujat lopulta pitävät kuhunkin kontekstiin so- pivana.
Myös Tanya Romaniukin ja Susan Eh- rlichin artikkelissa tarkastellaan itsekorja- usten vuorovaikutustehtäviä, ja heidän ai- neistonsa tulee oikeussalipuheesta. Ana- lyysin keskeinen metodologinen ajatus on, että itsekorjausten tarkastelu tekee nä- kyväksi sekä asianajajien että syytettyjen pyrkimyksen muotoilla omaa puhettaan vastaamaan heille edullisinta kuvaus ta puhutuista tapahtumista. Analyysissa nousevat esiin myös näkökulmat siihen, millä tavoin oikeussalipuheelle tyypilli- set institutionaaliset piirteet näkyvät itse- korjauksissa. Amerikkalaisessa oikeus- salipuheessa erityisesti todistajien itse-
korjaukset liittyvät usein pyrkimykseen osoittaa, että heillä on ensikäden tietoa niistä asiois ta, joista he ovat todistamassa.
Asianajajien tekemät itsekorjaukset taas ovat usein yhteydessä kysymysten esittä- mistä koskeviin rajoituksiin. Kysymyksiä muotoillaan itsekorjauksilla vähemmän johdatteleviksi, koska johdattelevia kysy- myksiä ei oikeussalissa saa esittää.
Kolmessa muussa itsekorjauksiin liit- tyvässä artikkelissa tarkastellaan ilmiöitä, jotka eivät yhtä selvästi rajaudu korjaus- ten rakenteeseen tai vuorovaikutustehtä- viin. Gene Lerner käsittelee artikkelissaan arkaluonteisten ja sopimattomien toimin- tojen muotoilua. Erityisesti hän keskittyy sellaisiin muotoiluihin, joissa puhuja vii- vyttelee tai epäröi esimerkiksi ennen so- pimattoman termin tuottamista tai arka- luonteista toimintoa muotoillessaan. Ler- nerin analyysin perusteella tämä viivyt- tely tarjoaa keskustelukumppanille pai- kan osallistua vuoron muotoiluun. Näin arkaluonteinen toiminta, esimerkiksi jon- kun negatiivinen arviointi, voidaan tuot- taa yhdessä, jopa yhteiskonstruktiona.
Lernerin analysoimassa ilmiös sä ei siis ole suoranaisesti kyse puheen tuottamisessa tai vastaanottamisessa olevien ongelmien korjaamisesta, vaan pikemminkin tietyn- laisiin sosiaalisiin normeihin suuntautu- misesta.
Samankaltaiseen aihepiiriin liittyy myös Douglas Maynardin artikkeli, joka käsittelee I mean -alkuisia lausumia va- litussekvensseissä. Tarkastelun kohteena olevat I mean -alkuiset lausumat seuraa- vat yleensä vuoroa, joka toiminnaltaan mieltyy valitukseksi tai esimerkiksi kri- tisoinniksi. I mean -alkuisia lausumia voisi pitää vuorojen välisen siirtymä tilan korjauk sina. Ne eivät kuitenkaan korjaa edeltävää puhetta esimerkiksi korvaa- malla siitä osia. Sen sijaan ne asettuvat selittämään tai perustelemaan niitä edel- tänyttä valitusta. Maynardin analyysin perusteella I mean -alkuisten lausumien vuorovaikutuksellisena tehtävänä onkin
hakea samanlinjaista reaktiota niitä edel- täneeseen valitukseen. Näin ollen täl- laisilla lausumilla pyritään jossain mää- rin ennaltaehkäisemään ongelmia, jotka voisivat nousta esiin meneillään olevan puhe toiminnan vastaanotossa.
Geoffrey Raymond ja John Heritage käsittelevät artikkelissaan tilanteita, joissa puhuja korjaa kysymyksensä rakennetta toisenlaiseksi. Artikkeli jatkaa samojen kirjoittajien episteemisyyteen liittyviä tut- kimuksia (ks. esim. Raymond & Heritage 2006). Analyysin fokuksessa on se, mi- ten puhujat erityisesti sekvenssiä aloitta- via kysymyksiä esittäessään asemoituvat tiedollisiin oikeuksiinsa ja velvollisuuk- siinsa. Raymondin ja Heritagen analyysin keskeinen anti on sen pohdinnassa, miten nämä episteemisyyteen liittyvät kysymyk- set ovat yhteydessä sosiaalisten toiminto- jen muotoiluun vuorovaikutuksessa. Ar- tikkelin suhde ja anti nimenomaan kor- jausilmiöiden tutkimukseen ei mielestäni kuitenkaan ole erityisen selvä.
Toisen aloittamat korjaukset
Kirjan loppuosan viisi artikkelia keskit- tyvät toisen aloittamiin korjauksiin. Eri- tyisen kiinnostava on teoksen viimeinen artikkeli ”Huh? What? – a first survey in twenty-one languages”, jossa esitellään suuren, 21 eri kieltä käsittävän korjaus- tutkimuksen ensimmäisiä tuloksia. Kai- kissa tutkituissa kielissä on havaittu ole- van interjektiotyyppinen avoin korjaus- aloite (Huh?), joka näyttää olevan foneet- tiselta ilmiasultaan aineiston kielissä hy- vin samankaltainen. Myös kysymyssana voi toimia avoimena korjausaloitteena lä- hes kaikissa tutkituista kielistä. Tutkijat ovat havainneet, että interjektiotyyppinen korjausaloite on kuitenkin frekventimpi kuin kysymyssanakorjausaloite. Suomi ei ole mukana tutkituissa kielissä, mutta suomesta tehtyjä havaintoja on kiinnos- tava verrata tässä artikkelissa tehtyihin havaintoihin. Myös meillä on interjektio-
tyyppinen avoin korjausaloite (häh?), joka kuitenkin tähän mennessä tutkittujen ai- neistojen valossa näyttää olevan avoi- mena korjausaloitteena harvinaisempi kuin mitä-kysymyssana (ks. esim. Haa- kana 2011). Kaikkiaan tämän suuren toi- sen aloittamia korjauksia tutkivan projek- tin tuloksilta voi tulevaisuudessa odottaa paljon. Erityisen ilahduttavaa on mieles- täni se, että tutkituissa kielissä on mukana myös yksi viittomakieli ja että jo tässä ar- tikkelissa kirjoittajat esittelevät lyhyesti havaintojaan myös siitä, millainen kehol- linen toiminta näyttää tavallisesti yhdis- tyvän korjausten aloittamiseen. Heidän mukaansa korjausaloitteisiin yhdistyvät usein kulmakarvojen liikkeet (nostami- nen tai rypistäminen), katse sekä pään ja vartalon liikuttaminen ongelmavuoron puhujaa kohti.
Kiinnostavia ovat myös tiettyjen kor- jausaloitetyyppien käyttöön pureutu- vat artikkelit. Jeffrey Robinson analysoi toisto muotoisia korjausaloitteita ja niitä seuraavia korjausvuoroja englanninkie- lisissä keskusteluissa ja Makoto Hayashi ja Kaoru Hayano tietyntyyppisiä ymmär- rysehdokasvuoroja japaninkielisissä kes- kusteluissa. Robinson tarkastelee erityi- sesti nousevalla sävelkululla artikuloituja toistoja, joissa toistetaan edeltävä vuoro osittain (esimerkkien perusteella usein vuorosta yksittäinen sana). Keskeinen on kysymys siitä, millaisina korjausaloit- teina vastaanottaja tällaisia toistoja käsit- telee. Robinsonin mukaan käsittelyä oh- jaa erityisesti osallistujien suuntautumi- nen omaan ja toistensa tietämykseen: Jos toiston vastaanottaja ajattelee, että toistaja ei tunne toistamansa sanan merkitystä, hän käsittelee toistoa selvänä korjaus- aloitteena. Tällaiset tilanteet liittyvät Ro- binsonin esimerkeissä usein tilanteisiin, joissa toistettu sana on esimerkiksi jokin erikoistermi. Jos toiston vastaanottaja taas ajattelee, että toistaja tuntee toistamansa sanan merkityksen, hän käsittelee toistoa usein merkkinä esimerkiksi alkavasta eri-
mielisyydestä tai muusta korjausta lähelle tulevasta toiminnasta.
Hayashi ja Hayano tarkastelevat artik- kelissaan ymmärrysehdokasvuoroja, joilla lisätään edeltävään vuoroon siitä puuttuva elementti. Nämä lisäykset ovat syntakti- sesti suoria jatkoja edeltävälle vuorolle ei- vätkä voisi toimia itsenäisinä. Kirjoitta- jat analysoivat ymmärrysehdokasvuoroja sekä rakenteen että vuorovaikutustehtä- vien näkökulmasta ja osoittavat, että täl- laiset ymmärrysehdokasvuorot tuotetaan niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän häiriötä puheen päälinjan etenemi- seen. Niillä paitsi tarkistetaan myös osoi- tetaan ymmärtämistä, ja niiden tehtävänä näyttää usein olevan puhujien saman- linjaisuuden korostaminen.
Toisen aloittamiin korjauksiin liittyvät myös Mardi Kidwellin sekä Jack Sidnellin ja Rebecca Barnesin artikkelit, joskin löy- hemmin kuin edellä esitellyt. Kidwellin analysoima aineisto tulee kahdesta lasten- tarhasta, joissa hoidetaan 1–2,5-vuotiai ta lapsia. Hän analysoi hoitajien lapsille osoittamia ohjailevia vuoroja ja erityisesti sitä, miten hoitajat muotoilevat vuoronsa niin, että lapset kiinnittäisivät huomionsa heihin. Ongelmana Kidwellin analysoi- missa tapauksissa käsitellään siis sitä, että lapsen huomio, ja erityisesti katse, on suuntautunut muualle eikä hoitaja saa hä- neen kontaktia. Kun vuorovaikutuskump- panin huomio on suuntautunut muualle, vuorovaikutus ei voi edetä.
Sidnellin ja Barnesin artikkelia moti- voi havainto siitä, että mitä tahansa pu- heena olevaa asiaa voidaan vuorovaiku- tuksessa kuvata hyvin monin eri tavoin.
He analysoivat, miten tietystä asiasta teh- tyä kuvausta tai luonnehdintaa (descrip- tion) voidaan asettua haastamaan tai vas- tustamaan, ja erottavat analyysissaan toi- sistaan tapaukset, joissa kuvauksen vas- taanottaja tyytyy identifioimaan kuvauk- sessa olevan ongelman, ja tapaukset, joissa hän tuottaa ensimmäiselle kuvaukselle vaihtoehdon. Tapaukset, joissa vastaan-
ottaja vain osoittaa kuvauksessa olevan ongelman, tulevat lähelle korjausaloit- teita, kun taas vaihtoehtoisten kuvaus ten tuottaminen on toimintana lähellä toisen suoraa korjaamista. Analyysissa nouse- vat esiin myös kysymykset episteemisyy- destä, ja kirjoittajat havaitsevat, että jos kuvauksen esittäneellä puhujalla on ensi- sijainen tieto kuvatusta asias ta, toinen puhuja usein vain identifioi siinä olevan ongelman. Kirjoittajat toteavat havainto- jensa vahvistavan sitä perusolettamusta, että preferenssi itsekorjauk seen on yhtey- dessä keskustelijoiden välisiin episteemi- siin suhteisiin.
Iso otsikko luo suuret odotukset Korjauksista kiinnostuneena keskustelun- tutkijana tartuin teokseen ajatellen, että se tarjoaisi paitsi kokonaisnäkemyksen korjausilmiöiden tämänhetkisestä tutki- muksesta myös uusia avauksia ja ajatuk- sia korjausten ja ymmärtämisen välisistä kytköksistä. Odotukseni olivat liian kor- keat: Artikkelikokoelma ei tarjoa yhteen- vetoa siitä, mitä kaikkea korjausilmiöistä jo tiedämme. Siinä ei myöskään erityisesti pohdita inhimillisen ymmärtämisen kysy- myksiä saati sitä, miten korjausilmiöt ovat kytköksissä ymmärtämiseen, vaikka tämä tematiikka on tietenkin korjauksia tarkas- teltaessa aina jossain määrin läsnä. Tästä huolimatta kokoelma tarjoaa muutamia tärkeitä uusia näkökulmia sekä keskeistä uutta tietoa korjausten jäsentymisestä. Li- säksi se tarjoaa paljon kiinnostavia havain- toja ilmiöis tä, jotka eivät sijoitu ehkä suo- raan korjaus jäsennyksen ytimeen vaan pi- kemmin korjausilmiöiden ja niitä lähelle tulevien toimintojen rajapinnoille. Teos palvelee mielestäni parhaiten vuorovaiku- tuksesta kiinnostuneita tutkijoita. Kurs- sikirjaksi sitä en suosittelisi, koska koko- naisuus jää melko hajanaiseksi. Johdanto- luku voisi kuitenkin toimia johdatuksena korjaus ten tutkimukseen vuorovaikutus- lingvistiikkaa käsittelevillä kursseilla.
Toimittajat toteavat johdannossa teok- sensa osoittavan, että vaikka korjauk- sia onkin keskustelunanalyyttisessa tut- kimuksessa analysoitu paljon, meillä on niistä vielä paljon opittavaa. Näin on, ja korjausten tutkimuksen nykytilaa teos havainnollistaa tässä mielessä erinomai- sesti. Sen artikkeleita dominoi englannin- kielisten aineistojen tarkastelu – näin on korjausten tutkimuksessa ylipäätään. Ne kirjan artikkeleista, joissa tutkitaan jota- kin muuta kieltä englannin sijasta tai sen lisäksi, nostavat esiin kiinnostavia kysy- myksiä, jotka innostavat kieltenväliseen vertailuun ja antavat pohjaa sen pohdin- taan, missä määrin korjausten jäsentymi- nen on universaalia ja missä määrin kun- kin kielen rakenteen muokkaamaa (ks.
esim. Hayshin ja Hayanon japania kos- keva artikkeli sekä Enfieldin ym. 21 eri kieltä vertaileva artikkeli). Korjausten tutkimuksen nykytilaa kirja havainnol- listaa myös sikäli, että kaikissa sen artik- keleissa keskitytään verbaaliseen moda- liteettiin eikä juurikaan oteta huomioon vuorovaikutuksen multimodaalista luon- netta. Tiedämme vasta hyvin vähän siitä, mikä merkitys eleillä, ilmeillä, tilankäy- töllä ja muilla mahdollisilla semioottisilla
resursseilla on korjausten jäsentymisen kannalta. Tutkimusta tältä alueelta tarvit- taisiin selvästi lisää.
Niina Lilja etunimi.sukunimi@uta.fi
Lähteet
Curl, Traci 2006: Offers of assistance.
Constraints on syntactic design. – Jour- nal of Pragmatics 38 s. 1257–1280.
Curl, Traci – Drew, Paul 2008: Con- tingency and action. A comparison of two forms of requesting. – Research on Language and Social Interaction 41 s.
129–153.
Haakana, Markku 2011: Mitä ja muut avoimet korjausaloitteet. – Virittäjä 115 s. 36–67.
Raymond, Geoffrey – Heritage, John 2006: The epistemics of social relations.
Owning grandchildren. – Language in Society 35 s. 677–705.
Schegloff, Emanuel – Jefferson, Gail – Sacks, Harvey 1977: The preference for self-correction in the organization of repair in conversation. – Language 53 s.
361–382.
