Aino Valli 1902-1987
Syyskuun 22. pa1vana kuoli Iitin Vuo
lenkoskella entinen normaalilyseon leh
tori Aino Valli (o.s. Oksanen). Han oli syntynyt Iitissa 16. syyskuuta 1902, tul
lut ylioppilaaksi 1921, suorittanut filoso
fian kandidaatin tutkinnon 1925 ja saa
nut maisterin arvon 1927.
Aino Valli opetti suomen kielta (ja historiaa) monissa oppikouluissa, mm.
Kokemaen yhteiskoulussa, Viipurin klassillisessa lyseossa, Jyvaskylan yhteis-
Katsauksia lyseossa, Kouvolan lyseossa, Helsingin lyseossa, Kruununhaan keskikoulussa ja viimeksi vuodesta 1960 Helsingin tytto
normaalilyseossa, josta jai elakkeelle vuosikymmenen lopulla.
Aino Vallin ihanteellinen mielenlaatu ilmeni paitsi opetustoimessa myos hanen tutkijanpersoonallisuudessaan ja harras
tuksissaan. Nuoruudessaan han osallistui aktiivisti ylioppilasjarjestojen toimintaan ja heimotyohon, sittemmin Lotta Svard -jarjeston, kotiseutuyhdistysten ja oman alansa yhdistysten ja seurojen, mm. Ko
tikielen Seuran, to1mmtaan. Hanelle myonnettiin vapaussodan muistomitali 1918 ja talvisodan muistomitali 1941.
Aino Valli julkaisi Virittajassa seuraa
vat kirjoitukset: »Sanastonkeraajan ko
kemuksia» (1924), »J. Linnankosken
"J eftan tyttaren" synnysta» ( 1925),
» Vanhain iittilaisten joulutavoista» ( 1926) seka »Taiat, uskomukset ja taianomaiset parannustavat Iitin-Jaalan murrealueel
la» ( 1929). Han en muusta kirjallisesta toiminnastaan mainittakoon kirjoitukset Aidinkielen opettajain vuosikirjassa, muissa aikakauslehdissa seka sanoma
lehdissa.
Suomen kielen tutkijat muistavat Ai
no Vallin ennen muuta kaakkoishama
laisten Iitin ja Jaalan murteiden sanasta
jana. Han oli Sanakirjasaation kenttake
raajana 1924-30, ja hanen kokoelman
sa kasittaa yli 43 000 sanatietoa. Hanen sanalipuistaan kuvastuu vanhakantainen Iitin seudun murre, samoin keraajan hy
va paikallisten olojen ja kansatieteellis
ten seikkojen tuntemus ja harrastus. Ai
no Valli saattoi viela valita kielimesta
rinsa eli kielenoppaansa viime vuosisa
dan puolivalin tienoilla syntyneista. Ke
ruuperiaatteitaan han on valaissut mm.
seuraavasti:
»Esimerkkilauseet sisaltavat kansatie
teellisia tai muita tietoja. Olen koettanut valttaa jokaista esimerkkilausetta, joka antaisi asiallisesti vaaran tiedon. Kaik
kiin esimerkkilauseiden ja lausejaksojen tietoihin saa siksi suhtautua yhta luotta
vasti tai epaluottavasti kuin keraajan an
tamiin yleiskielella (tai sen tapaisella!)
535
Katsauksia
esitettyihin.» Na.in ankaraa totuudelli
suuden vaatimusta tuskin muut ovat
kaan kielenoppaalle asettaneet! Aino Valli ylisti.ii.i kaunopuheisesti kielimesta
reitaan: »Sanastustyon juhlahetkia on loistavain i.ily- ja muistivanhusten puhut
taminen. Aly on kirkas kuin li.ihdevesi, se huomioi kaikkea, tekee huvittavia vertailuja. Muisti on sees kuin pilveton taivas. Ei' mitai.in sameata menneisyydes
sa, kaikki on selvi.ii.i kuin parhaillaan eletti.ivi.i hetki. Illoin takkatulen loimo
tessa muisti ni.iytti.ii.i mieluimmin vaelta
van entisyyteen. Se sukeltaa kahdeksan
kymmenen vuoden taa ja kuvaa mita kiin
toisimpia kansatieteellisia totuuksia. Sa
nat raiskyvat kuin valtaisan lekon kype
net. Sanat sellaiset, joita tuonoin ki.iytet
tiin ja jotka varkain muistojen herutta
mana pulpahtelevat esiin yllyttaen kerto
jan yhi.i uusiin paljastuksiin. - - .
Sanastuksen surunhetkia ovat noiden samain vanhusten sammumiset. - - Saa kymmenesti selittai.i kysymysti.i, jota en
nen tuskin oli enni.ittanyt lopettaa.
Huumori on kadonnut. Harvoin hymy poskipielia kirkastaa. Alyniekasta on tullut ali- tai keskitason vanhus, joka va
littelee vaivojensa paljoutta, jonka jarki ei eni.ii.i jaksa kiitaa oman mini.in ulko
puolisissa asioissa. "Multa-Tokko li.ihet
telee terveisia" tai "maa veti.ii.i", kuten he itsekin sanovat.»
Aino Vallin oma tutkijanote ei van
huudessakaan herpaantunut. Han laati keri.ii.imi.insi.i murreaineiston pohjalta enimmalti eli.ikevuosinaan Iitin murteen sanakirjan. Tama kasikirjoitus on laajin pitajanmurteen sanakirjoistamme. Sita on Iitin kunta kirjoituttanut puhtaaksi ta.hi.in mennessa runsaat kolmetuhatta sivua (aakkosvali a-p), ja tarkoitus on, etta ainakin osa kirjasta ilmestyy Iitin 350-vuotisjuhlien kunniaksi parin vuo
den kuluttua. Tama Iitin kansankielen ja -perinteen sanakirja, johon Aino Valli on sisallyttanyt myos etymologisia ver
tailuja, on paitsi vanhan murteen ja en
tisten kielimestarien myos tekijansa py
syvi.i muistomerkki.
JAAKKO SIVULA
536
