>>TÄÄLLÄ ON HIRVIÖ, LEIKISTL»
KOLMI- IA NELIVUOTIAIDEN PÄIVÄKOTILASTEN
KESKUSTELUT
MERJA ı<ARJALA ıNEN
VÄITÖKSENALKAJAISESITELMÄ OULUN YLIOPISTOSSA 30. MARRASKUUTA 1996 Suomen kielen tutkijat ovat viime vuosi- kymmenelle saakka käsitelleet myös puhut- tua kieltä suomen kielen rakenteen kuvauk- seen liittyvin perinteisin käsittein. Tämä terminologia onkin yleensä riittänyt valit- tujen tutkimusongelmien käsittelyyn. Esi- merkiksi dialektologiassa ja lapsenkielen tutkimuksessa, joissa materiaalina on käy- tetty puhuttua kieltä, sitä on tarkasteltu pää- osin kielimateriaalina, jossa dialogisuus on tullut esille lähinnä vain merkitysten tulkin- nan yhteydessä.
Puhutun kielen pääasiallista ilmenemis- muotoa. keskustelua, on suomen kielessä tutkittu vielä hyvin vähän. Keskustelupuhe ja keskusteluun liittyvä rakenteellinen jak- sottelu, esimerkiksi puheen vuorottelu, ei- vät ole kuvattavissa perinteisin käsittein.
Paitsi erilaisen käsitteistön ja erilaisen tar- kastelutavan keskustelun tutkiminen vaatii tutkijaltajopa uudenlaisen asenteen kieleen.
@
uudenlaisen ajattelutavan siitä. mitä kieli on. Lähtökohtana keskustelun tutkimuk- seen kielitieteessä on se, että myös keskus- teluun liittyy säännönmukaisuuttaja tietyn käsitteistön avulla vähitellen kuvattavissa oleva kieliopillinen systeemi, joka on kie- litieteilijän käsiteltävissä aivan yhtä primaa- risti kuin mikä muu tahansa kielen muoto.
Olen pyrkinyt selvittämään omassa väi- töskirjassani leikki-ikäisten lasten päiväko- tikeskusteluja. Tutkimukseni näkökulma lasten keskusteluihin on hyvin soveltavaja monitieteinen, ja käsittelytapa saattaa jopa hämmentää perinteiseen suomen kielen tut- kimukseen erikoistunutta tutkijaa. Olen soveltanut käytössä olevaa terminologiaa tutkimusmateriaalini analysoimiseen ja tut- kimusongelmieni selvittämiseen hyvin eklektisesti, koska yksikään käytössä ole- va menetelmä ei riittänyt kyllin kattavaan kuvaukseen.
Tarkoituksenani on nyt koota ajatuksia- ni kolmi-ja nelivuotiaiden lasten keskuste- lun taustatekijöistäja valmiuksista eräänlai- sen mallin avulla.
l>
VIRITTÄJÄ 2/1997
Lähtökohtana tässä mallissa ovat lapsen maalilla tavalla. Tämä edellyttää siis mm.
normaalit biologiset edellytykset, joita ku- sitä, että hänen aivonsa kehittyvät tavalli- vaa mallin uloin kehys. Käsitän tässä bio- seen tapaan, hänellä ei ole erityisiä ongel- logisen hyvin laajasti niin, että se sisältää mia puheen tuottamisessa ja että hän saa kaikki ne fyysiset ja psyykkiset edellytyk- riittävästi myönteisiä virikkeitä kehitystään set, jotka lapsi tarvitsee kehittyäkseen nor- tukemaan.
Lapsen keskustelutaidot
Biologiset edellytykset
Mallin toinen kehys jakautuu vuorovaiku- tojensa kehittymiseen sekä vuorovaikutus- tukseen sekä havainnointiin. Lähtökohtana ta ympärillä olevien ihmisyksilöiden kans- on siis se, että lapsi tarvitsee keskustelutai- sa että havaintojen tuomaa lisätietoa.
Lapsen keskustelutaidot
Biologiset edellytykset
l- _ Vuíršåı íus- _____ _ _ iTav-aišıš ____ _ _
_|
Vuorovaikutuksen kehykseen liittyy nor- maalikehityksessä sekä varttuneemman henkilön sanallinen dialogi kieltä oppivan lapsen kanssa että muut puheeseen ja ää- nenkäyttöön sekä keskustelua säestäviin kielenulkoisiin tekijöihin liittyvät seikat.
Tärkeitä keskustelutaitojen kehityksessä ovat paitsi kontaktit varttuneempien kielen- puhujien kanssa, myös lapsen vertaiskon- taktit toisten lasten kanssa.
Havainnoinnin (ja aistimisen) kehys korostaa sitä, etteivät lapsen keskustelutai- dot kehity vain dialogissa toisten puhujien kanssa, vaan lapsi toimii kaiken aikaa itse myös havainnoijana: kuulijana, katsojana, tunnustelijana, tuntijana, maistajana ja haistajana.
Kehysten risteäminen valottaa sitä, mi- ten havainnointi liittyy koko ajan myös vuorovaikutukseen ja vuorovaikutus hyvin monissa tilanteissa toimii havaintojen teon taustana.
Mallin ytimenä on kolmijako, joka ku- vaa karkeasti keskustelijan tarvitsemia tai- tojaja tietoja, jotka leikki-ikäisellä lapsel- la ovat ainakin osittain jo hallinnassa. Ylin ydinkehys koskee lapsen tietoja maailmas- ta: keskustelija tarvitsee selvitäkseen edes jossakin määrin arkielämän keskusteluti- lanteista tietoja ympärillään olevista objek- teista, asioista, ominaisuuksista, suhteistaja lainalaisuuksista. Näitä tietoja hän on saa- nutja saa koko ajan lisää näiden kahden ke- hyksen puitteissa.
Lapsen keskustelutaidot
Biologiset edellytykset
Tieto maailmasta
T
I~L
lKielelliset taidot ja tiedot
ft*ı
Vuorovaikutustaidot ja -tiedot
4-Lapsen keskustelutaitojen kehittyminen on lähtenyt liikkeelle lähinnä vanhempien sa- noittaessa ja selittäessä lapsen ympärillä olevia kohteita. asioitaja niiden välisiä suh- teita osittain lapsen antamien erilaisten sa- nattomien huomionkohdistusten pohjalta.
Myöhemmin lapsi osallistuu myös itse sa- nallisesti mm. kysymystensäja väitteiden- sä kautta maailmansa selvittämiseen. Taval-
la tai toisella lapsi on siis mukana vuorovai- kutuksessa alusta alkaen. Myös havainnoin- nin (ja aistimisen) pohjalta lapsi tekee pää- telmiä ja luo koherenssia ja koheesiota omaan kaiken aikaa muuttuvaan ja elasti- sesti kehittyvään kuvaansa itseään ympä- röivästä maailmasta. Lapsen tekemät ha- vainnot ja päätelmät tukevat normaalitilan- teessa myös lapsen keskusteluvalmiuksien
l>
@
kehittymistä. Joka tapauksessa 3-4-vuo- tiaan lapsen tieto maailmasta on vielä puut- teellinen, ja se on havaittavissa myös lasten keskusteluista.
Toinen ydinkehys kuvaa lapsen kielen- hallintaa. 3-4-vuotias lapsi tarvitsee ja hä- nellä on kielensä fonologiaan liittyviä tai- toja ja kehittyvää tietoa. Niiden avulla hän hahmottaa sanojen foneemirakennetta, joka reaalistuu sanoja tuotettaessa. Fonologiaan liittyvästi lapsi tarvitsee ja käyttää hyväk- seen myös kielensä prosodisia ominaisuuk- sia sekä erilaisia äännähtelyjä, joilla on usein myös vuorovaikutuksellinen tehtävä.
Lapsi tarvitsee keskustellessaan luon- nollisesti myös sanoja. Kolmi- ja nelivuo- tiailla lapsilla on vielä pienehkö sanavarasto käytössään. Keskustelun kontekstissa he kuitenkin oppivat koko ajan sanoja lisää ja kiinnittävät itse ja kiinnityttävät kumppa- niensakin huomiota sanoihin.
Lapsen sanaston ja sanojen semanttisen puolen kehittyminen on erittäin mielenkiin- toinen ja monivivahteinen prosessi, josta on kirjallisuudessa useita erilaisia teorioita.
Niihin en aio tässä yhteydessä puuttua tar- kemmin. 3-4-vuotiaiden lasten käyttämien sanojen semanttinen kehitys on joka ta- pauksessa keskeneräistä, ja monet sanat poikkeavatkin vielä merkityksiltään aikuis- ten merkityksistä. Tätä kuvaa esimerkiksi seuraava kolmivuotiaan lapsen ja hänen äi- tinsä keskustelu:
L: onko karhu olemassa?
Ä: on.
L: onko susi olemassa
Ä: on.
jne.
L: mutta missä se OLEMA on?
Esitetty esimerkki kuvaa myös rakenteellis- taja semanttista morfologistaja morfosyn- taktista taitoa, jota lapsi tarvitsee sanojen taivuttamiseen. Esimerkki osoittaa, että lap-
si tunnisti oleınasscı-sanan sijapäätteen fo- neemirakenteen, paikkaa ilmaisevan merki- tyksen ja sijainnin sanan lopussa sekä tai- vutetun sanan aseman lauseessa/lausumas- sa. Morfofonologinen, morfologinen ja morfosyntaktinen taito onkin jo 3-4-vuo- tiailla lapsilla melko hyvin hallinnassa, niin kuin Jorma Toivainen, oululaisen lapsenkie- len tutkimuksen isä, on omassa väitöskir- jassaan ansiokkaasti selvittänyt.
Lapsi tarvitsee myös valmiuksiaja tai- toja sanojen yhdistämiseen erilaisiksi lau- seiksi ja kompleksisemmiksi lauseraken- teiksi. Puheen kannalta on tällöin kyse eri- laisista, erilaajuisista ja erilaisia suhteita sisältävistä lausumista. Kolmi- ja nelivuo- tiailla normaalisti kehittyneillä lapsilla on jo hyvät mahdollisuudet tuottaa monenlai-
sia lausetta laajempia lausumia.
Termi lausuma, jota jo nykyään laajas- ti käytetään kuvaamaan puheen ››virkkeitä››
keskustelussa, johdattaa meidät kuviossa alimpana olevaan ydinkehykseen. Keskus- televa lapsi tarvitsee runsaasti myös prag- maattisia, kielenkäyttöön liittyviä taitojaja valmiuksia. Juuri tässä on se alue, jota pe- rinteinen kielenkuvaus ei ole paljonkaan käsitellyt muuten kuin sivuamalla sitä se- manttisen kuvauksen yhteydessä. Tärkeä seikka, jonka puhuja kohtaa keskustelussa, on vuorovaikutteinen yhteistyö.
Keskustelun rakenteessa vuorovaikut- teisuus näkyy puheenvuorojen käyttäjien vaihtumisenaja toisiinsa yhteydessä olevi- na puheenvuoroina, jotkajoko parittuvat tai muodostavat muunlaisia ryhmittymiä. Lap- si on jo pienestä pitäen harjoitellut vuorot- telua eri muotoina. Keskustellessaan tois- ten puhujien kanssa hän joutuu huolehti- maan siitä, että saa puheenvuoron itselleen.
Hänen täytyy myös paitsi työstääja tuottaa oma puheenvuoronsa, myös kiinnityttää toisen puhujan huomio omaan puheenvuo- roonsa. Oman puheenvuoronsa jälkeen hä- nen täytyy pystyä luovuttamaan puheen-
vuoro toiselle puhujalleja vuorostaan kuun- nella ja pyrkiä ymmärtämään toisen puhu- jan osuus vuorottelussa. Toimiessaan sekä vaihdon (= vierusparin) aloittajana että aloi- tukseen reagoijana lapsi harjoittaa kielen- käyttöä hyvin monipuolisesti ja monelta kannalta.
Puheen vuorottelun lisäksi keskuste- luun liittyy hyvin monia muitakin tärkeitä tekijöitä. Keskustelupuheessa käytetään esimerkiksi lausumia lukuisissa eri funk- tiossa tarpeiden ja tilanteiden mukaisesti.
Tämän taidon kolmi- ja nelivuotiaat lapset hallitsevatkin jo melko hyvin. Myös sanat saavat erilaisia vivahteita, uusia konnotaa- tioita puhetilanteista käsin. Samoin lausu- mat voivat sisältää erilaisia implisiittisiä merkityksiä, joita keskustelija tulkitsee yhteistyötä tehdessään. Gricen kuvaaman keskustelun implikatuurin tai mm. Karttu- sen käsittelemän pragmaattisen presuppo- sition käsitteiden kuvaamalla alueella 3-4-
vuotias lapsi ei välttämättä operoi täysin aikuisen mallin mukaisesti. Esimerkkinä epäsuorien viestien hahmottamisongelmis- ta voisi toimia tilanne, jossa lapsi tulkitsee Onko äiti kotona ? -kysymyksen tiedustele- van todella pelkästään äidin kotonaoloa eikä pidä sitä samanaikaisesti puhelimeen- tulon pyyntönä niin kuin aikuinen.
Keskusteluun liittyy myös monenlaisia muita tekijöitä, joita keskusteluyhteistyös- sä voidaan analysoida esimerkiksi Gricen maksiimien tai Goffmanin ja myöhemmin Browninja Levinsonin mukaisesti puheen kohteliaisuusstrategioina. Kolmi- ja neli- vuotiailla lapsilla on jo melkoisesti keino- ja toimia Gricen maksiimien mukaisesti ja myös rikkoa niitä siten, että yhteistyö kes- kustelussa edelleenkin toimii ja yhteinen merkitys havaitaan. He pystyvät myös tai- tavasti varioimaan pyyntöjen kohteliaisuut- ta tavoitteen saavuttamiseksi.I
MERJA KARJALAINEN ››TÄÄLLÄ ON HIRVIÖ, LEIKISTL» Kolı ni-janelivuotiaiden päi- väkotilasten keskustelujen tarkastelua aktien, puheenvuorojen. teemojenja erityispiirtei- den kannalta. Acta Universitatis Ouluensis. B Humaniora 24. Oulu 1996.
Oulun yliopisto, suomen ja saamen kielen laitos, PL 111, 90571 Oulu
