Fennougristikongressien kansainväli- nen järjestäjäkomitea oli 1960-luvulla pe- rustetusta kymmenjäsenisestä työryhmästä Qossa tuolloin oli kolme edustajaa Suomes- ta, Unkaristaja Neuvostoliitosta, yksi Sak- sasta) vuosien mittaan paisunut tehottoman suureksi,jo varsin ikääntyneeksi professo- ri- ja akateemikkokerhoksi, jonka tehtäväk- si käytännössä jäi arvokas edustaminen.
Sekä ››olympiakomiteoituınisen›› vaaran että uusien aikojen haasteet tiedostaen jär- jestäjäkomitea hyväksyi Jyväskylän kong- ressissa pidetyissä kokouksissaan uuden organisaatiomallin, jossa kansainvälisen komitean rinnalle perustetaan viisijäseni- nen työkomitea (Suomen, Viron, Venäjän ja Unkarin sekä jonkin ulkopuolisen maan edustaja) hoitamaan kongressien välikau- den toimintaa. Samalla valittiin itse kong- ressikomiteaan useita uusia jäseniä, nuo- rempiaja naispuolisiakin (tähänastisen ko- mitean ainoa elossa oleva naisjäsen ei hän- kään enää ollut kyennyt saapumaan kong- ressiinl), ja päätettiin siirtää 70 vuotta täyt- täneet jäsenet kunniajäseniksi. Kerrotta- koon vielä, että Suomen edustajina kansain- välisessä fennougristikongressikomiteassa ovat tästä lähin Alho Alhoniemi, Ulla-Maija Kulonen, Johanna Laakso, Heikki Leski- nen, Sirkka Saarinen, Unto Salo, Pekka Sammallahti, Pauli Saukkonen, Anna-Lee-
na Siikala, Seppo Suhonen ja Yrjö Varpio;
kunniajäseniä ovat Osmo Ikola, Kai Laiti- nen ja Pertti Virtaranta. Työkomiteassa Suomea edustaa Alho Alhoniemi, varaedus- tajana Sirkka Saarinen.
Vuonna 2000 Tartossa järjestettävä yh- deksäs kansainvälinen fennougristikongres- si joutuu ankaran tehtävän eteen. Mikäli osanottajamäärä tähänastista suuntausta noudattaen edelleen kasvaa, jo käytännön resurssivaatimukset tulevat olemaan suuret.
Lisäksi kongressi saattaa aikaisempaakin enemmän joutua kamppailemaan rajausky- symysten kanssa: miten suhtaudutaan ›>fen- nougristisuudeltaan» epämääräisiin tutki- musaloihin ja aiheisiin, ja miten pidetään kongressin tieteellinen profiili erillään kan- sallisista emootioista ja poliittisista pyrki- myksistä tai näiden pyörittämästä media- myllystä? Seuraava kongressi onkin nimen- nyt tehtäväkseen muiden muassa fennoug- ristiikan itsearvioinnin. Siihen, siihenkin, täytyy kongressin järjestäjille toivottaa menestystä. Odotamme innolla, mitä Tar- tossa nähdään! I
JOHANNA LAAKSO
Suonı alais- ıı grilc laitos,ı inen PL 3 (Fabiaızi ıı karıı33), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: Jolıaıııı cLLaakso@helsínl‹ífi
MIHIN KOGNITIIVINEN KIELITIEDE ON MENOSSA?
ikä sai sadat kielitieteilijät kokoon- M tumaan keskelle erämaata viime hei- näkuussa? Amerikkalaisilla on taipumus ra- kentaa kaupunkejaan ja hienoja yliopisto- jaan keskelle erämaata, kuten New Mexi- con osavaltioon, Albuquerquen kaupunkiin.
@
vi Rı rTAı A4/1995
Siellä sijaitseva University ofNew Mexico järjesti neljännen kansainvälisen kognitii- visen kielitieteen konferenssin. Samalla yli- opistokampuksella oli muutakin makeaa mannaa kielitieteilijöille, sillä sielläjärjes- tettiin kesän 1995 aikana kuuden viikon
mittainen Linguistic Institute'. Tällä insti- tuutilla on puolestaan taipumus houkutella paikalle suuri määrä kielitieteen eri alojen konferensseja, joista kaksi kansainvälisin- tä oli tällä kertaa juuri tuo International Cognitive Linguistics' Association (1CLA ) 4th International Conference 16.- 21.7.1995 sekä ensi kertaajärjestetty Inter- national Conference on Functional Ap- proac/ıesto Graı nmar24.-28.7. 1995.
Kerron lähinnä havaintoja kognitiivisen kielitieteen neljännestä maailmankonfe- renssista (ICLA). mutta vertailen sitä myös funktionalistikonferenssiinF Kiinnostavinta on miettiä, voiko ICLA-konferenssin sisäl- löstä päätelläjotain kognitiivisen lingvistii- kan tulevaisuudesta.
ı‹ouLuı‹uNTA, 'rıETEENALA
vAı LöYHÄ ı.ııTToz
Herlin huomautti kirjoituksessaan edelli- sestä ICLA-konferenssista siitä, kuinka tuo yhteistä konferenssia pitävä ihmisryhmä vaikutti esitelmien sisällön puolesta varsin löyhältä yhteenliittymältä (Herlin 1994:
273). Tässä suhteessa ei kahdessa vuodes- sa tuntunut tapahtuneen suurta muutosta.
Täytyy tosin sanoa, että kognitiiviset ling- vistit taitavat mielellään elätellä illuusiota jonkinlaisesta yhteisestä paradigmasta. Sen tärkein yksittäinen nimi lienee edelleen Ronald Langacker, koska häneen esitel- möitsijät viittasivat useammin kuin muihin (ks. myös Herlin mp.). Kenelläkään ei näyt- tänyt olevan tarvetta vastustaa Langackeria, eikä esitelmissäjuuri kuultu kriittisiä Lan- gackerin kirjoitusten tulkintoja. Kielitieteen ulkopuolella tunnetumman George Lakof- fin asema on ICLA-piireissä aivan toisen-
lainen: häneen suhtaudutaan sekä luentosa- leissa että käytäväpuheissa kriittisestikin.
Jopa Claudia Brugmanin plenaariesitelmän voi katsoa olleen Lakoffin ja Johnsonin teoksen (l980) kriittinen luenta. Brugman osoitti Reddyn (1979) analyysin conduit- metaforasta* varsin pinnalliseksi, ja näin myös Lakoffin ja Johnsonin kommunikaa- tiometaforiikan analyysilta putosi pohjaa pois. Brugman tuntui haluavan viestittää esitelmällään sitäkin, että kognitiivinen kie- litiede olettaa implisiittisesti liikaa kielen- käytön kognitiivisesta puolestaja liian vä- hän kielen sosiaalisen puolen vaikutukses- ta semantiikan muotoutumiseen.
Kognitiiviset lingvistit saattavat toistai- seksi varoa lähtemästä sisäisten väliensel- vittelyjen tielle. Toisaalta on edelleen näh- tävissä jonkinlainen pääsuuntaus. jota enemmistö edustaa, jajoitakin sisäisiä vä- hemmistöjä, jotka ovat lähteneet osittain eri teille. Kognitiivisen kielitieteen tärkeimpiä sisäisiä ristiriitoja aiheuttanee kysymys, kuinka vakavasti kognitiivisuus pitää ottaa.
Pääsuuntauksen prototyyppinen edusta- ja voisi olla sellainen polysemian taijonkin kieliopillisen ilmiön tutkija, joka operoi ainakin osittain Langackerin tai vaikkapa Fauconnier`n käsitteistöllä ja työkaluilla.
Häntä voisi pitää joko leksikaalisena se- mantikkona tai funktionaalisena syntaktik- kona (vaikka hän itse vannookin semantii- kan ja syntaksin erottamattomuuden ni- meen). mutta häntä ei suoranaisesti kiinnos- ta tutkimuskohteensa kognitiivis-psykolo- ginen ilmentyminen mielen representaatio- na tai kielellisenä käyttäytymisenä. Hän abstrahoi tietynlaisen ››valmiin››, ihmisen mieleen warastoituneen» semantiikan eikä tässä suhteessa poikkea monista muista kie-
'Lingtıistic Institute on Linguistic Society ofAmcricam (LSA)joka toinen vuosijärjestämä kielitieteen kesä- koulu: Albuquerquessa pidettiin järjestyksessä 5 l. instituutti.
3 Hyvistä vinkeistäja korjausehdotuksista kuuluu lämmin kiitos ennen muuta Tiina Onikille.
f* Yksinkertaistaen ››kommunikaatiossa vaihdetaan viestejä kanavaa pitkin››. (Tai hiihtohissiä pitkin? Vrt. Östman 1991: 296. kuvio l.)
D
@
litieteen valtaviıtaustenedustajista. Hänelle sana kognitiivinen on kaunis sana, joka sanaliitoissa kognitiivinen kielitiede, kog- nitiivinen senıantiikkrıjakogıiitiirí ııkie-eıı lioppi edustaa niitä Lakoffin. Langackerin ja kumppaneiden yleviä holistis-kulttuuris- antiobjektivistisia periaatteita,jotka ennen muuta määrittyvät oppositioasenteena chomskylais-autonomista kielitiedettä koh- taan.
Tämä ironisointi ei kylläkään sovi mo- niin ICLA:n esitelmöijiin,jotkajoko käsit- telivät semantiikan kysymyksiä filosofisesti ja teoriaan orientoituen tai muutoin kulki-
vat sivupolkuja.
Kognitiivisten lingvistien sivupolkuja edustavat ainakin (i) psykolingvistisemmät ja kokeellisemınatyrittäjät. (ii) tekstistäja diskurssista kiinnostuneet, (iii) sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kiinnostuneet. (iv) tie- tokoneınallinnuksen harjoittajatja (v) muut
››soveltavat kognitiiviset lingvistit>›. Viimei- seen joukkoon voisi ehkä George Lakoffin- kin jo laskea; onhan hän kahdessa viime ICLA-konferenssissa keskittynyt puhumaan metaforateorian sovelluksista politiikan ja yhteiskunnallisen analyysin maailmaan.
KOHTI UUTTA KOLMIJAKOA Sen sijaan, että yrittäisin vakuuttaa omien intuitioideni varassa havainneeni jonkin- laista suunnanmuutosta siinä. miten kogni- tiivisen lingvistiikan ››ydinryhınä›› sivupol- kuihin suhtautuu, viittaan ICLA:n johto- kunnan päätökseen siitä, kuinka paljon palstatilaa mikin alaryhmä konferenssijul- kaisussa saa. ICLA 4 Proceedings on nimit- täin päätetty jakaa kolmeen osaan. joiden otsikot ovat: Lexiccıland syntactic construc- tíoıis and the constructíoızofnıecııii ıı(Vol.g
l ), Discourse construction (Vol. 2) ja Cul- tural, zjvpological, and psycholiıı gıiistiis-ı' sııes (Vol. 3).
Kunkin volyymin on tarkoitus sisältää 400 sivua. Osajakopäätös aiheuttaa kiinnos- tavan vinouman esitelmien jakauman ja tarjotun palstatilan välillä. Wolf-Andreas Liebert. yksi 2. volyymin toimittajista. pe- rusteli tätä minulle siten, että koska diskurs- sin rakentumiseen liittyviä esitelmiä oli niinkin monta kuin 15, ei ollut yllättävää, että kolmasosajulkaisun sivumäärästä tar- jottiin tälle aiheelle. Kun ICLA:n ohjelmas- sa oli kuitenkin sektioesitelmiä yhteensä l49ja lisäksi plenaarejaja foorumiluento- ja* yhdeksän, diskurssinrakentumista kos- ketelleet esitelmät ovat vain kymmenesosa koko tarjonnasta. Myös 3. volyymin alaan voitaisiin todennäköisesti lukea alle kol- masosa esitelmistä. joskin aiheen kulttuu- risuutta tai typologisuutta on vaikea mää- ritelläja rajata.
On vaikea luokitella myöskään plenaa- riesitelmiä tuon kolmijaon mukaan. Silti voinee yksinkertaistaa, että plenaari- ja foo- rumiesitelmistäkin suurin osa sopisi parhai- ten l. volyymin siipien alle, nimittäin Gil- les Fauconnier`n ››Cognitive Dynamics of Language››, Ronald Langackerin ›>Con- stituency. Dependency. and Conceptual Grouping››, Claudia Brugmanin ›>Give and Take in Conversation: Reinvestigating cog- nitive models of linguistic communica- tion>›, Arie Verhagenin ››Meaning and the Coordination of Cognition» ja Sydney Lambin ››Syntax in a Realistic Network Model of Language››. Selvästi keskustelun- ja diskurssianalyyttisiä plenaareja oli sen sijaan vain yksi: Gisela Redekerin ›>Voices in Journalistic Discourse» Redeker tarjosi tutkimustuloksia siitä, kuinka erityyppisissä
* Viiden piiivän ajan ( l7.-2 l .7.) oli rinnakkain neljä sektiota. joiden täyttöaste väheni viikon loppua kohden.
Sunnuntaista perjantaihin pidettiin keskiınäärinyksi plcnaariluento päivässä. ja maanantaista keskiviikkoon oli iltaisin käynnissä koko Linguistie lnstitutclle suunnattu ICLA Foruıı mjossakolme gurua (Talıny. Langackeı' ja Lakoff) isännöi.
uutisissa (urheilu, onnettomuudet. politiikka) osoitetaan mielipiteitä ja tietoja lainatuiksi erilaisista lähteistä; ote oli varsin tilastollinen.
Kolmanteen kategoriaan voisi ajatella kuuluvaksi kolme varsin erilaista plenaaria:
Antonio Damasion ››Concepts, Words, and Neural Architecture››. Leonard Talmyn
››Conceptual Structure in Language and Other Cognitive Systems» ja George Lakof- fin ››Morality, The Family. and Politics:
What Conservatives Know That Liberals D0n't>>.
NEuRoTı EDETTÄ JA PoLı Tıı KANANALYYsı A Damasio, neurobiologi lowan yliopistosta, oli ainoa selvästi lingvistiikan ulkopuolel- ta tuleva plenaristi, ja hänen osuutensa oli sikäli tunnusmerkkinen, että hän tarjosi waraslähtöpäivän» ( 16.7.) ainoan ohjelma- numeron,joka olikin sitten kursailematon- ta luonnontieteellistä kognitiotiedettä, aivan kuin konferenssin järjestäjät olisivat heti alkuun halunneet muistuttaa kognitiivises- ta sitoumuksesta (Lakoff 1990). Damasio näytti dioissaan kuvia aivoistaja esitti roh- keita mutta kovan tieteen metodein todistel- tuja väitteitä kielellisten toimintojen sijoit- tumisesta aivoissa. Damasion tutkiınusryh- mä oli tutkinut potilaita, joilla oli semant- tisesti rajautunut afasia. Näillä saattoi olla
››hallussaan›› käsitealuefi, mutta sanavasti- ne puuttui. Kävikin mm. ilmi, ettäjoku po- tilas saattoi pystyä tuottamaan ilmauksen salt andpepper `suolaja pippuri`, kun taas pepper 'paprika chilipippuri` ei onnistunut.
Toiselle potilaalle duck `väistää` oli mah- dollinen tuottaa mutta duck `ankka` ei.
Leonard Talmy on laaja-alainen lingvis- ti,joka esitteli evidenssiä eri kognitiivisten prosessien eroista ja yhtäläisyyksistä ja
vakuutti suurien linjojen hallintakyvyllään.
Talmyn mukaan semantiikan oletettua ko- kemusperäisyyttä vastaan sotii se havainto.
ettei polysemiassa ja merkityksen sumeu- dessa kokodimensiolle löydy suoraa vastaa- vuutta. toisin kuin muissa kognitiivisissa prosesseissa.
George Lakoffin foorumiluento keskit- tyi siihen. että Yhdysvaltain konservatiivi- sillaja liheraaleillzıäänestäjillä on käsitteis- tyksessään erilaiset perusmetaforat: edelli- sillä ankaran isän malli (strict father model), jälkimmäisillä taas sallivammanja hoivaa- vamman vanhemman malli. Kummassakin mallissa on keskeisenä elementtinä moraali.
ankaran isän mallissa lisäksi kirjanpitome- tafora: Lakoffin mukaan konservatiivit ajat- televat ihmisille ja yhteiskunnalle olevan hyväksi, että yhteiskunnalta saatu raha maksetaan takaisin. Edut pitää ansaita.
Ankara isä saakin kurittaa moraalisesti heikkoja, esim. köyhiäja holtittoınia,kan- salaisia. Hoivaavan vanhemman mallissa kansalaisella on sen sijaan ehdoitta oikeus perusturvaan. Sallitaan myösınonikulttuu- risuus ja erilaiset vähemmistöt. Lakoffin opetusten sanoma kognitiivisille lingvisteil- le oli tietenkin se, että meidän tulisi pyrkiä sosiaaliseen relevanssiin: mielen semantii- kanja metaforien tutkijoiden tulisi mainos- taa tuloksiaan yhteiskunnassa. Itse hänjul- kaisee kohdakkoin uuden kirjan Right - And Wrong.
Rı vı Esı TELMöı Tsı Jöı TÄ sıvuPoLuıLLA
Plenaristien joukossa ei siis ollut yhtään psykolingvistiä tai empiiris-kokeellista kie- lentutkijaa. Sektioesitelmöitsijöissä heitä sen sijaan olivat mm. Lawrence Barsalou (Chicago), Balthasar Bickel (Zürich). Hu-
~`Daınasiomainitsi kolme tällaista käsitealuettıı :konkreettiset yleiset oliot. konkreettiset yksittäisoliot (kuten kuuluisat henkilöt)jııtoiıniııııot.
l>
íã
bert Cuyckens työryhmineen (Antwerpen), Adrienne Lehrer (Tucson), Sally Rice (Ed- monton) ja Brynje Svane & Erling Wande
(Tukholma) sekä Chris siima (Åfhus). Esi-
merkiksi Bickel oli selvittänyt Nepalissa informanttien ja testien avulla, että paikal- lisessa kielessä pohjoisuus ei ole absoluut- tisesti kompassin vaan riippuu myös vuorenrinteiden suunnasta. Toisaalta vertikaalisiin suuntiin (ylös-alas) vaikuttaa lähtö- ja kohderinteiden suhteellinen kor- keus. Muiden koehenkilöt olivat lähempä- nä kotia. Cuyckensin ryhmä tarkasteli po- lysemian oppimista, Lehrer uusien yhdys- sanan pääosien syntyä, läpinäkyvyyttäja produktiivisuutta (esim. Watergate > -gfıte, ınaratlzoıi > -tlion) ja Rice prepositioiden polysemian verkkomallin mielekkyyttä.
Cuyckensin ryhmän jäsenistä Steven Fris- sonin tähtäimessä oli myös polysemian kokeellinen neurolingvistinen tutkimus sil- mänliikkeitäja EEG-mittauksia hyödyntä- ınällä. Mainittakoon myös yksi harvoista lapsen kielenoppimisen tutkijoista, Chris- topherJohnson (Berkeley), jonka kohteena oli see-verbin polyseınianoppiminen.
Omaa luokkaansa ovat komputationaa- liset kognitiiviset lingvistit, kuten Paul Deane (Ontario), joka on mallintanut ling- vistisiä ilmiöitä konnektionistisella hermo- verkolla. Samaan kastiin kuuluva Terry Regier (Chicago) oli suuri nimi noissa pii- reissä. mutta ei pitänyt omaa esitelmää. (Ks.
Regier 1995.) Kokeellisen tutkimuksen ja tietokoneimplementoinnin rajamailla heitti villejä ideoita David Bailey (Berkeley), joka suunnitteli tarttumis- ja käsinkoske- tusverbien tutkimusta robottikäden avulla, mutta ei ollut vielä edennyt toteutusasteel- le.
Monet diskurssin rakentumista käsitel- leistä olivat Hollannista ja mahdollisesti yhteydessä Redekeriin, kuten José Sanders (Tilburg), Ted Sanders (Utrecht) ja Joost Schilperoord (Utrecht). Kaikkien mielestä
kognitiivinen kielitiedeja diskurssianalyysi sopivat mainiosti yhteen. Ehkä selvimmin kognitiivisen kielitieteen ja diskurssiana- lyysin käsitteistöä yhdisteli kuitenkin José Sanders, joka sovelsi korpuspohjaiseen analyysiinsa mm. perspektiivin ja subjek- tiivisuuden käsitteitä. Lisäksi Bruce Haw- kins, joka kertoi prepositiopolyseıniaakä- sitelleen väitöskirjansa jälkeisinä vuosi- na joutuneensa matalan tason yliopistoby- rokratian syövereihin, teki comebackinsa esittämällä ponnekkaan vetoomuksen se- mantiikan muotoutumisen interaktionaalis- ten aspektien puolesta _ semiotiikkaa ja Althusserlia unohtamatta. Hawkins heitte- li näitä filosofisia mainoslauseita sen kum- mempiin kytkentöihin ja analyyseihin sy- ventymättä, mutta hänen ICLA-osuutensa oli ainakin poikkeuksellinen.
Vaikka kulttuuriset asiat nostettiin nä- kyvälle sijalle Proceedingsin 3. volyymin nimessä, varsinaisia lingvistisiä antropolo- geja ei ICLAssa paljon näkynyt (joskin esim. edellä mainittu Bickel käynee poik- keuksesta). Myöskään George Lakoffin kaltaisia kognitiivis-lingvistisiä metafora- politologeja ei tavallisten ihmisten sektiois- sa näkynyt.
MAANTı EDETTÄ
MEILLE PIENILLE
(Kognitiivisen) kielitieteen hallitseva maailmanmestari on Yhdysvallat, jolla nyt oli vielä kotikenttäetu, mutta myös Euroo- pallaja Japanilla oli hyvä edustus. Pohjois- maista selvimmin olivat läsnä Ruotsi, Suo- mi ja Tanska, joskin Tanska oli paremmin edustettuna Fiinctional Approaches' -konfe- renssissa, ja Norjahan on pikemminkin GB- aluetta. Suomalaisia esitelmänpitäjiä oli tällä kertaa neljä: Tuomas Huumo, Anneli Kauppinen, Tiina Onikki ja allekirjoittanut.
Kognitiivisen kielitieteen vahvoja mai- ta Euroopassa ovat ainakin Saksa, Hollanti
@
ja Belgia. Entisen Itä-Euroopan maista oli parhaiten edustettuna Unkari. joskin esim.
Puolan edustus olisi varmasti ollut vahvem- pi, jos konferenssi olisi ollut Euroopassa.
Roı naanisen Euroopan ja Englanninkin edustus oli ICLA:ssa perin niukkaa. Monet Etu-Aasian ja Japanin kognitiiviset kieli- tieteilijät edustivat amerikkalaista yliopis- toaan.
ıcLA=N ı‹oı‹ouı‹sızssA PÄÄTETTYÄ
Keskiviikkoiltana pidettiin George Lakof- fin foorumiluennonjälkeen ICLA:njäsen- kokous. ICLA:n uudeksi puheenjohtajaksi valittiin René Dirven. belgialaisen ei- choınskylaisenlingvistiikan pioneeri. Seu- raavat ICLA-konferenssit päätettiin pitää Amsterdamissa (1997), Tukholmassa (1999) ja Kalifornian Santa Barbarassa (2001). Tässä rikkoutuu se perinne, että ICLA kokoontuisi joka toinen kerta Euroo- passajajoka toinen kerta Yhdysvalloissa?
Tosin pyrkimyksestä saada mukaan muut- kin ICLA:ssa aktiiviset maailmankolkat.
kuten Japani. keskusteltiin päättäväisesti.
Kuusivuotissuunnitelman sijoittelupolitiik- kaan vaikutti se. että Amerikassajärjestet- tävät ICLA-konferenssit halutaan tahdistaa niiden Linguistic Institute -kesäkoulujen kanssajoiden voi olettaa olevan kiinnostu- neempia funktionalismista kuin formalis- mista. Ja kun seuraavat Linguistic Institu- te -koulut järjestetään Cornellin yliopistos- sa (Ithaca, New York l997)ja Illinois`n yli- opiston Evanstonin haarakonttorissa ( 1999), mutta senjälkeen tuleva Santa Bar- barassa (2001 ), on ICLA:n omien etujen mukaista antaa ensin kaksi peräkkäistä vuo- roa Euroopalle.
HOITIVATKO FUNKTIONALISTIT HOMMAN PAREMMIN?
Fııiıctioiıcıl Approaches to Graı nnı ar-kon- ferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa;
kyseessä oli samalla ensimmäinen Yhdys- valtain ja Euroopan ››funktionalistien›› yh- teistapaaminen. FA-konferenssin rakenne oli aika erilainen kuin ICLA:n. Viiden päi- vän aikana aamu- ja iltapäivisin pidettyjä plenaariluentoja oli paljon runsaammin kuin ICLA:ssa: 22 kappaletta. Keskipäivi- sin oli puolestaan kolmenlaisia esityksiä:
workshop-osuuksia. sektioesitelmiäja pos- tereita. Sektioesitelmiä oli vain kaksi rin- nakkain, mutta niiden kanssa ajasta kilpai- livat siis workshopit. Ennakkoon ilmoitet- tuja sektioesitelmiä oli vain 63 (ICLA:ssa l49)7, joskin workshop-osuudet muistutti- vat usein liiankin paljon ei-diskursiivista yksilöesitelmää.
Konferenssin avasivat Joan Bybee ja Colette Craig: sen lopetti Talmy Givón.
Nimekkäimpiä plenaaripuhujia viikon var- rella olivat John Haiman, Dan Slobin, Jan Nuyts. Sandra Thompson, Ronald Lan- gacker. Bernd Heine ja Wallace Chafe:
George Lakoffinkin piti plenaari pitää.
mutta hän oli joutunut lähtemään Albuquer- questa sairastumisen takia.
Workshopien teemat olivat Fiinctioıicıl Graniı nar;First Language Acqiı isition:
Fiinctioıtal Constraiı its'on Ellipsis; Gram- matical Relations and Clause Structure:
Role and Reference Grainmaı 'ja Functio- nalisst Methodology (paneelikeskustelu).
Vaikka neljän ja puolen tunnin aikana ei metodologiapaneelissa taidettu päästä suu- riin ratkaisuihin, yritys oli vakuuttava ja valoi uskoa funktionalistien haluun täsmen- tää alansa tieteenfilosofisia aspekteja. Tä-
“Kognitiivisen kielitieteen maailmankonferensseja on tähän asti pidetty 1989 Saksan Duisburgissa. 1991 USA:n Santa Cruzissa (Kaliforniassa). 1993 Belgian Leuvenissä ja 1995 USA:n Albuquerquessa.
l FA-konferenssin ainoa suomalainen puhuja oli Marja-Liisa Helasvuo.
íi?
tähän lCLA-konferenssista nimenomaan puuttui, vaikka myös kognitiivisten lingvis- tien olisi ollut syytä paneutua yhteisten taustaoletusten ja teoreettisten erojen sel- ventämiseen.
Koska olin enemmän omalla maaperäl- läni ICLA:ssa kuin FA:ssa, en halua muu- ten vertailla konferenssien laatua keske- nään. Eräs nuori kollega, joka piti ICLA:ssa esitelmän, oli pettynyt niukkaan yleisöme- nestykseensäja keskustelun vähyyteen sekä oman esitelmänsä jälkeen että ylipäänsä ICLA-yhteisön keskuudessa ja piti FA:ta paljon stimuloivaınpana.
Kumpaakin konferenssia voi hyvällä syyllä ınoittia toheloinnista käytännönjär- jestelyissä: ICLA:n abstraktikirja loppui kesken, FAzssa taas ei annettu ınitään abst- raktikirjaa, vaikka osallistujat olivat tiivis- telmiään lähetelleet. Monet luentosalit oli- vat liian pieniä,ja monista ICLA:n sektiois- ta puuttui puheenjohtaja. Niinpä myös ai- kataulut pettivät usein, mikä koitui sekä esitelmöijien että kuulijoiden harmiksi ja vaikeutti keskustelua. FA sai kootuksi osan- ottajien sähköpostiosoitelistan paikan pääl- lä, ICLA äkkäsi koota sen vastajälkeenpäin syyskuussa.
ENTÄ MIHIN SUUNTAAN HARD CORE KOGNITIIVINEN KIELITIEDE
MENEE?
Plenaristit voivat ollajoko suunnannäyttä- jiä tai establishmentin vanhoillisia äänitor- via. Jos palataan niihin viiteen plenaari-ja fooruınipuhujaan. jotka luin kongressijul- kaisun ensimmäisen volyymin alaan, näki- sin jokaisen heistä pikemminkin suunnan- näyttäjänä kuin kapulana rattaissa.
Langacker ei ehkä varsinaisesti tuonut uutta kognitiivisen kieliopin teoriaan. mutta koska hän on keskeinen käsitteistön luoja, on käsitteiden (esiin. konstituenssi) selkeyt- täıninen aina paikallaan. Itse asiassa FA-
plenaarissaan Langacker oli hivenen taval- lista villimpi ainakin otsikoinnissaan: Sub- ject, topic, setting, poszsessor. and referen- ce point: an integratecl account of almost everything. Tätä yhtenäismallia voisi kut- sua viitepistemalliksi. Kun Givón oli tie- teenfilosofisesti huolestunut siitä, että Langackerjoutuu yhtenäisen perspektiivin saavuttaakseen abstrahoimaan liikaa, tote- si tämä, ettei unifıoivakuvaus ole ristiriidas- sa alaryhmien yksityiskohtaisemman ku- vauksen kanssa. Myös Croft yritti saada Langackerin kiinni laajan skaalan redukti- onismista. Kun Langackerilta kysyttiin, mitä heijastaıninen tarkoittaa väitteessä
››kieliopillinen representaatio heijastaa konseptuaalista representaatiota››, hän myönsi, ettei väitettä voi (ainakaan vielä) todistaa mutta se on kielellisen analyysin valossa koherentti. _ Mutta huomattakoon, että tämä Langacker-kritiikki ilmeni FA- konferenssissa, ei ICLA:ssa.
Brugmanin plenaarista oli jo puhe. ja olisi toivottavaa, että hän nimekkyytensä turvin voisijatkaa kognitiivisen kielitieteen perusoletusten kriittistä tarkastelua.
Fauconnier`n uusin muotikäsite on bleıtıd,joka on jo levinnyt ahkeraan käyt- töön amerikkalaisten kannattajien parissa:
mm. Fauconnier`n oppilaat Adele Gold- berg, Seana Coulson ja Nili Mandelblit käyttivät sanaa esitelmissään aivan kuin kyseessä olisi yhtä vakiintunut käsite kuin subjekti, mutta myös Adrienne Lehrer, Mark Turnerja Suzanne Kemmer syyllis- tyivät samaan. Blend liittyy joka tapaukses- sa Fauconnier°n versioon metaforasta men- taalisten tilojen funktiona: metaforassa ei pelkästään kohdistamalla siirrytä (nıap- ping) lähdealueen (source doınaiıı )seman- tiikasta kohdealueen (target (loınaiıı) se- mantiikkaan mahdollisen yleistyksen (gen- eralizcıtion) kautta, vaan sen käytön seu- rauksena syntyy aivan uutta neljännen la- jin semantiikkaa. Blend on mentaalinen tila,
joka syntyy metaforafunktion seurauksena niin, että kahden alueen osat yhdistyvät uudeksi kokonaisuudeksi.
ICLA-konferenssi sai hienostuneen ja täyteläisen päätöksen. kun viimeisen ple- naarin piti Sydney Lamb. joka osoittautui todelliseksi kognitiivisen kielitieteen pio- neeriksija grand old maniksi. Hän puhui ni- mittäin jo vuonna 1965 Linguistic Institu- tessa syntaksin verkkomallista ja korosti kognitiivisen mielekkyyden merkitystä kie- len kuvauksessa: hän myös käytti ensim- mäisenä nimitystä kognitiivinen kielitiede.
Nyttemmin Lamb on keskittynyt mm. ko- nekääntämiseenja konnektionistiseen mal- linnukseen: häneltä ilmestyy pian uusi kir- ja. Towards a Cognitive Theory ofLaıigi ı-
age. Lamb testaa mm. Langackerin kuvaus- ta komputationaalisella mallinnuksella.
Lamb tähdensi plenaarissaan sitä, ettei kieli ole kovinjärkevä käsite. koska sellaista oliota ei oikein ole. Konnektionismiltakaan ei kannata vaatia realismia: ei kielellisen mallin tarvitse jäljitellä hermoston raken- netta. Mutta ideatasolla kognition ja seman- tiikan konnektionistisuuden rinnastukset ovat tärkeitä: kielenpuhuja ei ajattele ››syö- jää›› ja >›syötävää›› atomistisesti ››syömises- tä›› irrallaan. ja kognition kannalta yleistä- misen kyky on niin keskeinen ilmiö. ettei sitä voi kognitiivisessa semantiikassa kyl- lin korostaa. Irrallista syntaksimodulia ei voi olla. eikä edes itsenäisiä lekseemejä.
vaan semanttis-kielellinen tieto on distri- buoitunut koko kognitioon itsenäisten kä- sitteiden verkoksi.
Mutta merkitsevätkö Lambin optimis- tiset kokonaisvisiot sitä, että kognitiivises- ta kielitieteestä voi todella tulla uusi huma- nistis-hermeneuttinen kielitieteen valta- suuntaus,jo1le mikään inhimillinenja kult- tuurinen ei ole vierasta? Vai jatkuuko kog-
nitiivisen kielitieteen sisäinenjakautuminen psykolingvistiporukkaan. konnektionisti- porukkaan, diskurssiporukkaan, politiikka- porukkaan. blendiporukkaan...? Ja onko mahdollista. että Ray Jackendoff voisi ensi kerralla kelvata plenaaripuhujaksi, vaikka hän onkin autonomisen syntaksin ystävä?
Amsterdamissa 1997 nähdään* I JARNO RAUKKO
Englannin kielen laitos", PL 4 (Yliopiston- katu 3). 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: jarno. raukko@lielsinkkfi LÄHTEET
HERLIN. ILoNA 1994: Muistoja Leuvenistä.
- Virittäjä 98 273.
LAkoFF, GEoRoE 1990: The Invariance Hy- pothesis: is abstract reason based on image-schemas? - Cognitive Lin- guistics 1 s. 39-74.
LAKoFF, GEORGE - JoHNsoN. MARk 1980:
Metaphors we live by. University of Chicago Press, Chicago.
REDDY. Mı cHAEL1979: The conduit meta- phor. A case of frame conflict in our language about language. - Andrew Ortony (toim). Metaphor and thought s. 284-324. Cambridge University Press. Cambridge.
REGIER. TERRY 1995: A model ofthe human capacity for categorizing spatial rela- tions. - Cognitive Linguistics 6 s. 63-
ÖsTMAN. JAN-OLA 1991: Warning! Con-
88.struction sight. Speech acts refıgured.
- Lea Laitinen, Pirkko Nuolijärvi &
Mirja Saari (toim.), Leikkauspiste.
Kirjoituksia kielestä ja ihmisestä s.
294-306. Suomalaisen Kirjallisuu- den Seura, Helsinki.
“Monet tämän jutun sarkastiset heitot on tarkoitettu kritisoimaan sellaisia tiedeyhteisöjen piirteitä. joihin kognitiivinen kielitiede ei varmastikaan syyllisty ainakaan enempää kuin monet muut ihmis-. kieli-ja mieli- tieteet (muista tieteistä puhumattakaan).
