549 Erkki Koskela Kansantaloudellinen aikakauskirja – 95. vsk. – 3/1999
Katsauksia ja keskustelua
Kansantaloustieteen Yrjö Jahnsson palkinto 1999
ERKKI KOSKELA Professori
Helsingin yliopisto
Kansantaloustieteen Yrjö Jahnsson palkinto pe- rustettiin vuonna 1992 ja ensimmäinen palkinto jaettiin vuonna 1993 HelsingissäEuropeanEco- nomicAssociationin (EEA) vuosikokouksessa.
Yrjö Jahnssonin säätiön jaEEAn välisen sopi- muksen mukaan EEA valitsee palkintoehdok- kaat yhteistyössä säätiön kanssa. Sopimuksen mukaan kelvollinen palkintoon on »eurooppa- lainen ekonomisti, joka on kontribuoinut teo- reettiseen tai empiiriseen tutkimukseen kansan- taloustieteelle merkittävällä tavalla Euroopas- sa». Palkinto, suuruudeltaan verovapaa 12!000 euroa, on tarkoitettu korkeintaan 45-vuotiaalle eurooppalaiselle ekonomistille.
Ehdotuksen palkinnonsaajaksi Yrjö Jahnsson säätiön hallitukselle tekee viisijäseninen valin- takomitea, jonka 4 jäsentä nimittääEEAja yh- den jäsenen Yrjö Jahnssonin säätiö. Vuoden 1999 kansantaloustieteen Yrjö Jahnsson-pal- kinnon valintakomiteaan kuuluivat professori Martin Hellwig puheenjohtajana ja professorit Erkki Koskela, Torsten Persson, Richard Portes ja Jean Tirole muina jäseninä. Tänä vuonna palkinto jaettiin 4.9. EEAn vuosikokouksessa, Santiago De Compostelassa, Espanjassa, nel-
jännen kerran. Palkinnon saivat London School ofEconomicsissa,Englannissa, työskentelevät kansantaloustieteen professorit Nobuhiro Kiyo- taki jaJohn Moore. Palkinto myönnettiin tun- nustuksena Kyiotakin ja Mooren uraauurtavas- ta työstä – sekä yhdessä että erikseen – koskien taloudenpitäjien sopimustoiminnan ja vaihdon puitteita ja rajoja, kun ainakin yhden osapuolen kontribuutio tulee tulevaisuudessa ja sellaisen sopimustoiminnan seuraamuksista talouksille kokonaisuutena.
Nobuhiro Kiyotaki on tehnyt merkittäviä tut- kimuksia makrotalousteorian ja rahateorian pe- ruskysymyksistä. Yhdessä professori Olivier Blanchardin kanssa (Blanchard ja Kiyotaki (1987)) hän on esittänyt perusteita »uudelle keynesiläiselle» makrotalousteorialle ja lisännyt ekonomistien ymmärrystä makrotaloudellisten tulovaikutusten roolista epätäydellisestä kilpai- lusta johtuvien mikrotaloudellisten vääristy- mien suurentamisessa. Yhdessä Randall Wrigh- tin kanssa (Kiyotaki ja Wright (1989), (1991)) Kiyotaki on myös avannut rahateoriassa uuden tutkimusalueen, joka käsittelee desentralisoidun vaihdon toimintaa ja mekanismeja, jotka myö-
550
Katsauksia ja keskustelua – KAK 3/1999
tävaikuttavat vaihdon välineen hyväksyttävyy- teen. Tärkeä tämän työn innovaatio on mm.
eksplisiittinen peliteoreettinen analyysi asiaan liittyvistä kysymyksistä. Lisäämällä ymmärtä- mystämme rahan merkityksestä vaihdon väli- neenä hän on tuonut lisän puhtaaseen rahateo- riaan.
John Moore on eräs johtavia »epätäydellisten sopimusten» teorian kehittäjiä. Lähestymistapa pyrkii selittämään havaittuja sopimuksellisia ja institutionaalisia järjestelyjä ottamalla huomi- oon sopimuksenteon rajoituksia, jotka seuraavat mahdollisuudesta uudelleenneuvotella sopi- muksia sekä toimenpanoviranomaisten rajoite- tusta mahdollisuudesta verifioida taloudenpitä- jien välisiä sopimuksia. Yhdessä Oliver Hartin kanssa (Hart ja Moore (1990), (1998)) Moore on osoittanut, miten huomioimalla edellä mai- nittujen tekijöiden aiheuttamia rajoituksia sopi- muksenteolle opitaan ymmärtämään mm. yri- tyksen piiriin markkinoiden ulkopuolelle jätet- tyjä toimintoja sekä tiettyjä rahoitussopimusten piirteitä. Yhdessä Rafael Repullon kanssa (Moore ja Repullo (1988)) Moore on myös tuo- nut merkittävän lisän ns. implementaatioteo- riaan, jossa tutkitaan ehtoja, joiden vallitessa voidaan suunnitella mekanismeja, joiden tasa- painot erilaisille datan muodostelmille imple- mentoivat jonkin sosiaalisen valintasäännön osoittamia tuloksia.
Lopuksi, ja mikä tärkeätä, Kiyotaki ja Moo- re ovat yhdessä yhdistäneet makrotaloudellisia ja sopimusteoreettisia näkökohtia pyrkimykse- nä kehittää teoreettisia suhdannevaihtelujen malleja, jotka perustuvat kokonaiskysynnän, varallisuusarvojen ja rahoitussopimusten väli- seen toisistaan riippuvuuteen (Kiyotaki ja Moo- re (1997)). Kiyotaki ja Moore ovat kehittäneet lähestymistavan, jossa rahoitussopimusten rajat
johdetaan täsmällisesti informaatioon, sopimus- ten verifikaatioon ja täytäntöönpanoon liittyvis- tä rajoituksista. Lähestymistavan avulla he ovat kyenneet erittelemään vakuuksien ja vakuuksi- na käytettyjen varallisuusesineiden merkitystä kokonaistaloudellisten suhdannevaihtelujen synnyssä ja leviämisessä. Heidän analyysinsa on merkinnyt edistysaskelta aikaisempiin yri- tyksiin lähtien ainaFisherin 1930-luvulla esit- tämästä velkadeflaatioteoriasta luottolaman syynä ja on näin lisännyt merkittävästi ekono- mistien ymmärrystä eri puolilla maailmaa vii- meisen 15 vuoden aikana koettujen rahoituskrii- sien synnystä ja leviämismekanismeista.
Kirjallisuus
Blanchard, O. ja Kiyotaki, N. (1987): »Monop- olisticCompetition and theEffects ofAggre- gateDemand»,AmericanEconomic Review, 77, 647–666.
Hart, O. ja Moore, J. (1990): »Property Rights and the Nature of theFirm»,Journal of Po- liticalEconomy,98, 1119–1158.
Hart, O. ja Moore, J. (1998): »Default and Re- negotiation: A Dynamic Model of Debt», Quarterly Journal ofEconomics,113, 1–41.
Kiyotaki, N. ja Moore, J. (1997): »Credit Cy- cles», Journal of Political Economy, 105, 211–248.
Kiyotaki, N. ja Wright, R. (1989): »On Money as a Medium ofExchange», Journal of Po- liticalEconomy,97, 927–954.
Kiyotaki, N. ja Wright, R. (1991): »A Contri- bution to the Pure Theory of Money»,Jour- nal ofEconomic Theory,53-2, 215–235.
Moore, J. ja Repullo, R. (1990): »Nash Imple- mentation: A Complete Characterization», Econometrica,58, 1083–1099.
