Puhekuviot ja konditionaali näkymä

(1)

1<1 RJAj EInSUUTTA

PUHEKUVIOT _|A KONDITIONAALI

Anneli KauPPinen Punekuviot, tilanteen 'a rakenteen liitto. Tutkimus kielen omaksurnisestaJ ja suomen konditionaalista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 7l 3. SKS. Helsinki

l998. 278 s. ISBN 95 l -746-078-3.

n

nneli Kauppinen tutkii väitöskirjas- saan suomen konditionaalia, kieli- opillista kategoriaa, jonka luonne ja alku- perä on askarruttanut tutkijoita ennenkin.

Näkökulma on kuitenkin kokonaan uusi.

Kauppinen katselee muotokategoriaansa ennen muuta puhumaan opettelevan lapsen kannaltaja väittää, että konditionaali omak- sutaan osana kokonaisia konstruktioita, joita morfologisen ja syntaktisen rakenteen lisäksi luonnehtii pragmaattinen käyttö- yhteys ja muun muassa siihen liittyvät af- fektit. Sama lähtökohta selittää Kauppisen mielestä myös kielensä täysin hallitsevien aikuisten konditionaalin käyttöä.

Teoreettisena viitekehyksenä Kauppi- sella on lingvistiikan kentille hiljan ilmaan- tunut ns. konstruktiokielioppi. Nimensä tämä kielioppimalli on saanut suunnitelmis- ta tai malleista, joita tässä kielioppimallis- sa nimitetään konstruktioiksi ja joiden varassa kielenkäyttäjä yhdistelee sanoja laa- jemmiksi kokonaisuuksiksi (ks. Fillmore ja Kay 1995 s. l:l5). Konstruktiot pohjaavat kokemusperäisiinja vuorovaikutuksellisiin kielenkäyttötilanteisiin, joiden hallinta on kielitaidon kannalta olennaisen tärkeää:

ihminen,joka ei tunne tiettyihin tilanteisiin liittyviä muotoja, ei voi puhua sujuvasti.

Konstruktiokielioppi ottaa kuvauksen koh- teeksi myös idiomin tyyppiset ilmauksetja väittää, että lauseen pelkkä muotokin voi kantaa semanttis-pragmaattisia merkityk- siä. Tällaisia konstruktioita Kauppinen kut-

VIRITTÄIÄ l/l999

suu puhekuvioiksi. Puhekuvion selvin tun- tomerkki on rakenteen tunnistettava toistu- vuus. Tällainen toistuva puhekuvio voi olla vaikkapa nıirii-sitä-rakenne, esim. Mitä enemmän, sitä parempi tai Mitä uudempi.

sitä kalliimpi. Ollakseen puhekuvio ilmauksen ei siis tarvitse toistua identtisenä; sa- manlaisuus voi perustua pelkkään hah- moon tai jopa rytmiin. Puhekuvioiden omi- naisuuksiaja asemaa lapsen kielenoppimi- sessa Kauppinen tarkastelee johdantoluvun jälkeisissä luvuissa 2 ja 3.

Kauppinen perustaa esityksensä pää- asiassa itse keräämäänsä aineistoon. Perus- aineistona on useita satoja kontekstissaan kirjattuja konditionaaliesiintymiä, joista useimmat ovat peräisin kirjoittajan oman lapsen (››T:n››) kielenkäytöstä. Kirjoittajan suhde lapseen täytyy lukijan kuitenkin itse päätellä; jostain syystä Kauppinen ei sitä eksplisiittisesti ilmaise, vaikka tieto olisi hyvinkin tarpeen jo sen arvioimiseksi, miten tiiviisti hän on voinut lapsen puhetta

tarkata. Äiti on siinä suhteessa paljon pa-

remmassa asemassa kuin joku ulkopuoli- nen. Kirjaukset perustuvat päiväkirjoihin ja nauhoitteisiin. Päiväkirjamuistiinpanoja Kauppinen on alkanut tehdä lapsen synnyt- tyäjajatkanut niitä säännöllisesti, kunnes lapsi on tullut neljän ja puolen vuoden ikään. Lapsen täytettyä kaksi vuotta hän on lisäksi nauhoittanut erilaisia lapsen kanssa käytyjä arkikeskustelujaja leikkitilanteita.

Näin on karttunut ns. T-aineisto, puhtaaksi

QQ

(2)

kirjoitettuna noin 550 liuskaa päiväkirja- muistiinpanoja ja noin 130 liuskaa nauha- litteraatteja.

Materiaali näyttää todistusvoimaiselta.

Tehdessään muistiinpanoja Tzn kielenkäy- töstä Kauppisella ei vielä ollut ajatusta käyt- tää niitä nimenomaan konditionaalin tutki- mukseen; ei siis ole syytä olettaa, että muis- tiinpanot antaisivat lapsen konditionaalin käytöstä vääristyneemmän kuvan kuin tä- mäntapainen tutkimusmateriaali yleensä- kään. Lisäaineistona kirjoittajalla on ollut erilaisia Oulun ja Helsingin yliopistossa tehtyjä lapsen kielen tallenteita.

Lapsen varhaiset puhekuviot liittyvät Kauppisen mukaan yleensä luvallisuuteen ja käsitteiden määrittelyyn. ››Luvallisuus ja esineiden potentiaaliset ominaisuudet ovat elämässä keskeisiä, joten on odotuksen- mukaista, että lapsi tawitsee juuri niihin liit- tyviä ilmauksia››, kirjoittaa Kauppinen sivulla 76. Kuvioita Kauppinen tyypittelee lukuisia. Yksi luvallisuuteen liittyvä varhai- nen kuviolaji ovat ns. alistumiskuviot,joissa lapsi toruu itseään aikuisilta oppimallaan tavalla: li, íkkonu. yi, inuja (= Hyi rikko- nut, hyi sinua). Selkeähahmoinen on myös ns. lohdutuskuvio, jossa lapsi lohduttaa it- seään: Joo, kyllä se vähitellen paranee.

Olennaista on se, että kuviot liittyvät kiin- teästi puhetilanteisiin ja niiden affekteihin:

››Puhekuvioiden ilmenemismuodot osoittavat, että lapsi kykenee arvioimaan puhe- tilanteen ja ilmauksen suhteen ennen kuin hänellä on tietoa sanojen tarkoista merki- tyksistäja ennen kuin rakenne on joustava ja luonteva osa hänen kielellistä kompetens- siaan››, kirjoittaa Kauppinen (s. 76). Näin puhekuviot osoittavat, miten kiinteästi muoto ja sosiaalinen tilanne kietoutuvat toisiinsajo kielen omaksumisen varhaisvai- heista lähtien.

Olennaisena lapsen kielenoppimisen strategiana Kauppinen pitää toistoa. Erityi- sen selvästi toiston merkitystä kuvastavat

ns. viivetoistot, joissa lapsi voi toistaa pit- känkin ajanjälkeen mieleen jäänyttä sanon- taa eri tilanteissa. Hän voi siirtää toistaman- sa kuviot myös sellaiseen uuteen käyttöön, jokajotenkin muistuttaa niiden alkuperäistä käyttöfunktiota. Näin puhekuviot palvele- vat kielenoppimista lainauksenja yleistämi- sen kautta.

Konditionaaliesiintymiä sisältäviä puhekuvioita Kauppinen käsittelee luvuissa 4-9. Konditionaalin Kauppinen on ottanut tarkasteltavakseen siksi, että sillä on hänen mukaansa T-aineistossa taipumus hakeutua puhekuvioihin ja tulla omaksutuksi niissä.

Tätä tendenssiä havainnollistaakseen Kaup- pinen on ryhmitellyt kaikki T-aineiston konditionaaliesiintymät puhekuvioihin, jotka hän on esittänyt yksityiskohtaisesti kirjansa liitteenä. Niitä on kaikkiaan 35. Usei- hin kuuluu kymmeniä aineiston konditio- naaliesiintymiä, mutta muutamiin vain yksi tai kaksi. Tyypit, joihin aineistossa on tullut vain yksi tai jokunen harva esiintymä, ovat tietenkin asemaltaan hämäriä: miten toistuvia ne lopulta ovat? Yksityiskohdis- saan konditionaaliesiintymien ryhmittely puhekuvioiksi ei voinekaan olla yksiselit- teistä, mutta päätelmiin, joita Kauppinen ryhmittelynsä perusteella esittää, useimmat kuviot tuntuisivat olevan riittävän selkeä- hahmoisia. Väitöstilaisuudessa Kauppinen arvioi, että ryhmittelyn kannalta ongelmal- lisia on esiintymistä ehkä noin 20 %. Arvio on realistinen. Aineisto näyttää siis todella olevan ainakin pääosin ryhmiteltävissä Kauppisen esittämään tapaan.

Konditionaalimuotoja esiintyy erityisesti suunnittelua, kuvittelua, pyyntöäja toivetta ilmaisevissa kuvioissa. Varhaisin Tzn konditionaalikuvio on tyyppiä Mi- PRON olis? (esim. mitä täällä olis?). Se ilmaantuu kaksivuotiaana, mutta jää funk- tioltaan jossain määrin epämääräiseksi.

Taustana näyttäisi Kauppisen mukaan olevan se, että aikuisilla on taipumus käyttää l>

GD

(3)

tämäntyyppisiä kysymyksiä lapsia puhutel- lessaan, kun he vaikkapa koettavat saada lapsia nimeämään kuvakirjassa olevia koh- teita. Siinä konditionaali ››asettaa vaihtoeh- toja, joista kysyjä kyllä tietää mikä on oi- kea. Toisaalta aikuinen myös jättää avoi- meksi lapsen mahdollisesti esittämän oman vaihtoehdon ja vetoaa näin hänen mieliku- vitukseensa.›› (S. 82.) Vaihtoehtojen ja ku- vittelun ilmaiseminen ovat konditionaalin keskeisiä käyttötapoja aikuisenkin täysin kehittyneessä kielenkäytössä.

Muita varhaisia konditionaalin sisältä- viä puhekuvioita ovat tyyppi X TEKIS, jota Kauppinen kutsuu leikinsuunnitteluraken- teeksi, ja tyyppi Oisit ostanu juustoa, ns.

paheksuntarakenne. Sen sijaan ehtoraken- teet tyyppiäjos - niin ilmaantuvat T:n pu- heeseen myöhään ja jäävätkin suhteellisen harvinaisiksi, vaikka modus on saanut ni- mensä juuri tällaisen käyttötapansa perusteella.

Leikinsuunnittelurakenne X TEKIS (esim. Nää lähtis avaruuteen, - - siel tulis liskoja, luvussa 6) on erityisesti lasten kie- lelle ominainen konditionaalin käyttötapa, jota varmaan monet pienten suomalaislas- ten vanhemmat ovat ihmetelleet. Useissa kielissä vastaavanlaisessa leikkikäytössä on siihen tarkoitukseen erikoistunut verbin- muoto, Kauppisen mukaan joko aspektil- taan imperfektiivinen menneen ajan muo- to (siis erilainen kuin suomen imperfektik- si kutsuttu tempus, joka ei ilmaise nimen- omaisesti imperfektiivistä aspektia); myös konjunktiivin preteritiä käytetään (s. 1 17).

Teoksensa lopulla (luvussa 7 s. 209-217) kirjoittaja selvittää tarkemmin, miksi esi- merkiksi italialaislapset käyttävät juuri imperfektiivistä menneen ajan muotoa, ja löytää italian imperfettosta samat semant- tiset lähtökohdat, joista käsin suomenkin konditionaalin merkitys on selitetty.

Kauppinen kyseenalaistaa perinnäisen käsityksen, jonka mukaan kieliopillinen

merkitys voidaan jakaa ensisijaiseen perus- merkitykseen ja tulkintaan perustuvaan toissijaiseen merkitykseen. Tässä hän saa tukea konstruktiokieliopista. Yleensähän ajatellaan, että kieliopillisen kategorian primaari merkitys on se rationaalinen, epä- affektinen merkitys, jonka kieliopit yleen- sä mainitsevat ja jotka ovat usein varsin abstrakteja. Konditionaalin yhteydessä on tässä hengessä puhuttu yleensä siitä, miten se vaikuttaa lausuman totuusarvoon, sen kontra- ja nonfaktuaalisuuteen (s. 159): to- tuusarvomerkitystä on pidetty primaarina, muita sekundaareina. Mutta ››jos primaari ja sekundaari merkitys määritellään kielen omaksumisen perusteella, ensisijaisia ovat usein affektiiviset ja muut pragmaattiset merkitykset, sillä ennen kuin lapsi omaksuu rakenteen joustavaksi ja luontevaksi osak- si kielenkäyttöä, hän voi tapailla siihen liit- tyvää sävyä ja hahmoa, kuten esim. rakenne- ja paheksunta-esimerkit Mitä minä ot- taisin osoittavat» (s. 149). Kielen oppimi- sen näkökulmasta ajatukselle näyttäisikin olevan hyvät perusteet, mutta vaille ekspli- siittistä käsittelyäjää kysymys, mitä tapah- tuu, kun lapsen kieli kypsyy aikuisen kie- leksi. Ovatko merkitykset samalla lailla ti- lanteittain eıiytyneitäsiinäkin? Vai restruk- turoituuko kieli yksilön kehityksen muka- na niin, että kieliopilliset merkitykset muut- tuvat ainakin jossakin määrin abstraktim- miksi?

Väitöskirja jakautuu kahteen osaan, joilla kummallakin on oma otsikkonsa. Osa I on nimeltään Puhekuviot, tilanteen ja rakenteen liitto (s. 1-153), osa II Konjunk- tiivin uudet vaatteet (s. 154-236). Alkuosa käsittelee konditionaalin käyttöä lasten.

jälkiosa aikuisten kielessä. Systemaattisia vertailuja näiden kielimuotojen kesken Kauppinen ei esitä, mutta yrittää teoksen- sajälkiosassa kuitenkin valaista ››aikuiskie- len›› eräitä keskeisiä konditionaalin käyttö- tapoja puhekuvioiden valossa. Jälkiosan

(4)

empiirinen aineisto on epäsystemaattisem- paa kuin alkuosan, mutta se antaa nähdäk- seni kyllä riittävän kuvan suomen konditionaalin käytöstä. Lähtöoletus on. että myös aikuisten kielessä konditionaalimuodot hakeutuvat puhekuvioihin ja että lapsen puhekuviot säilyvät jossain muodossa ai- kuisikään.

Jo E. N. Setälä (1887) tulkitsee kon- tekstittoman konditionaalilauseen Minä söisin lähinnä haluamista ilmaisevaksi: ”Ich will essen' (urspr. 'Ich wollte essen” ). `Ha- luamisen” merkitys perustuu siinä pelkkään konditionaaliin. ei mihinkään leksikaali- seen ainekseen. Kauppisen luonnehdinnan mukaan esimerkkilause ilmaisee intentio- naalista toimintaa ja edustaa puhekuviota.

Tällaisen konditionaalin saksannoksessa, ruotsinnoksessa ja jopa vironnoksessa tar- vitaan `haluamisen` ilmaisuun leksikaalis- ta vahvistusta. kuten ilmenee sivulla 171 esitetystä vertailusta, jossa materiaalina ovat Huovisen Havukka-ahon ajattelijan erikieliset käännökset:

Minä tuota teiltä kysyisin varsin iliman vain. että onko siinä perrää. kun ne pu- huvat ihmiset että - -.

Ich möchte bloss mal fragen, ob da was Wahres dran ist.

Ma tahaks teie käest ainult päris niisa- ma küsida. et kas - -.

Jag sku barajustsom villa fråga. om det har - -.

lntention - halun, aikomuksen ym. _ merkitys on kirjoittajan mukaan erityisen luonteva 1. persoonan konditionaalimuo- doissa. mutta myös monet 3. persoonan tapaukset ilmaisevat intentiota (Sammaan hinkaloon ne aina panis maata [lehmät], s.

173). Monesti haluttua tekemistä ilmaise- van konditionaalilauseen jatkoksi tulee ad- versatiivinen lause osoittamaan, miksi te- keminen sitten ei toteudukaan: ››No min antasin sullet talonkin», sano isä sittem,

››mutta mitäs sinä sillä teek kun et sinä tyä- ta' tees›› (s. 169, esimerkki Kannistolta 1901). Tästä ja muista vastaavista esimer- keistä ››nousee esiin puhekuvio, sillä esi- merkeillä on tunnistettava hahmo ja sama funktio: ihmisen tarve selittää, miksi halu ei toteudu tai ole toteutunut» (s. 175).

lntentionaalisuuden pohjalta kirjoittaja etsii myös selitystä siihen, miten konditionaali on saanut nykyisen syntaktisen käyt- tönsä. Jaakko Hintikkaan ja Lea Laitiseen viitaten hän toteaa, että intention merkitykset vihjaavat sellaiseen vaihtoehtoisuuteen, jossa tulee tarve asettaa intention toteutu- miselle ehtojaja rajoituksia; näitä rajoituksia voidaan sitten ilmaista erilaisin syntak- tisin, tekstuaalisin, pragmaattisin ym. kei- noin. Mutta-lauseella ilmaistavasta adver- satiivirajoituksesta oli jo edellä puhe. Sille näyttäisi löytyvän motivaatio jo konditio- naalimorfeemin temporaalisista merkityk- sistä käsin, kuten väitöstilaisuudessa käy- dystä keskustelusta ilmeni. Konditionaalin motivaatiojos-niin-virkkeissä ei selity yhtä yksinkertaisesti, ja Kauppinen osoittaakin, miten lukuisin eri tavoin - myös eri kes- kustelijoiden vuorovaikutuksena - voidaan ilmaista merkitys, jotajos-niin-raken- teissa ilmaisee jos-alkuinen protasis.

Sellaiset sivuilla 188-189 käsitellyt (jos-partikkelittomat) hämäläistapaukset kuin Joutus Paavola siittä kulkeen, nii oi- tis sanos että ››joko ol loppunu ?›› voivat ensi katsomalta kyllä näyttää relevan- teiltajos-niin-rakenteiden kehityksen kannalta. Kirjoittajan mukaan tällaisten virk- keiden protasislauseet ilmaisevat lähinnä toivomusta, joten tapaukset voisivat viita- ta siihen, että jos-niin-konstruktioissakin protasis olisi alkujaan intentionaalinen.

Kauppinen ei kuitenkaan ota selvää kantaa näiden optatiivisiksi luonnehtimiensa ta- paustenjajos-niin-rakenteen historiallisiin suhteisiin, vaan tulkitsee optatiivilauseet apodosiksessa ilmaistun ennusteen tilan-

D

Qã

(5)

rakentajiksi: kun puhuja on esittänyt toivo- muksen, hän voi siirtyä pohtimaan sen to- teutumisen seurauksia (s. 189). Tämäntyyp- piset rakenteet olisivat kuitenkin ansainneet tarkempaa tutkimusta. Se olisi voinut pal- jastaa ne vaikkapa lainaksi ruotsista, missä jos-niin-rakenteen vastineet voivat olla il-

man om-konjunktiota.

Optatiivirakenteiden yhteydessä tulee ilmi teoksen jälkiosan dialektologisen aineiston vähyys ja fragmentaarisuus. Saman kritiikin voi esittää aineistosta, jonka varassa on käsitelty sivujen 206-207 virkkeitä, joissajos-aikuinen protasis on indikatiivin imperfektissä ja apodosis konditionaalin perfektissä (Jos se kuunteli ['olisi kuunnel- lut'] minua, olis päästy venheshen). Kirjoit- tajan puolustukseksi on kuitenkin sanotta- va, että heikon materiaalipohjan varassa liikkuessaan hän ei pyrikään pitkälle mene- viin päätelmiin vaan rajoittuu mieluummin vain avaamaan tulkintamahdollisuuksia.

Bybeen, Perkinsin ja Pagliucan (1994) esittämän modaliteettien yleisen kieliopil- listumiskaavion yhteydessä (s. 163-) kirjoittaja käsittelee modaliteetti- ja futuuri- grammien kieliopillistumista eri kielissä tavalla, jokajättää ainakin allekirjoittaneen ymmälle. Suomen konditionaalinja eri kielten futuuri-ilmausten merkityksissä on kyl- lä Kauppisen mainitsemaa yhtenevyyttä:

monien kielten futuurikategorioissa kuvas- tuvat intentionja prediktion merkitykset eli samat, jotka Kauppinen löytää suomen kon- ditionaalistakin. Mutta noudattavatko konditionaali ja eri kielten futuurit kirjoittajan mielestä samoja kieliopillistumisreittejä, kuten tekstin voisi uumoilla ehdottelevan, ei tule perustelluksi. Olennainen ero on jo se, että tekijäkeskeisistä verbeistä kehitty- neiden futuurien kieliopillistumisessa episteemisyys seuraa futuuri- eli prediktiomer- kityksiä (ks. Bybee. Pagliuca ja Perkins 1991: 29; vrt. Bybee. Perkins ja Pagliuca 1994: 256), mutta suomen konditionaalis-

sa episteemisyys tietysti edeltää niitä. Kie- lissä on tosin esimerkkejä siitäkin, että fu- tuureja kehittyy episteemisistä kategoriois- ta (Lyons 1977: 817), mutta niitä Kauppi- nen ei mainitse.

Anneli Kauppisen väitöskirjastajää siis kyllä keskustelun juurta. Mutta tämän teoksen yhteydessä se on syytä tulkita hyvän kirjan ominaisuudeksi. Puutteet ovat pieniä verrattuina teoksen suuriin ansioihin. Kä- sissämme on yksityiskohtainen kuvaus suomen konditionaalista niin puhumaan opettelevan lapsen kuin kielensä täysin hallit- sevan aikuisenkin kielessä. Erityisesti on aihetta korostaa teoksen painoarvoa tuorei- den teoreettisten näkökulmien tarjoajana merkityksen, kielenkäytön ja kieliopin suhteisiin. Kirjasta paljastuu itsenäinen ja hui- mapäinenkin tutkija, jonka tulokset sopivat kyllä hyvin nykyaikaisiin lingvistisiin ajat- telutapoihin muttajotka ilmiselvästi perustuvat ennen muuta omaan, rohkeaan oival- lukseen. Teos hämmentää ja kirvoittaa aja- tuksia harvoin koetulla tavalla. I

TAPANI LEl-lTlNEN Suomen kielen laitos, PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto

Sähköposti: tapanilehtinen@helsinki,ﬁ

LÄHTEET

BYBEE, JoAN - PAGLı ucA,Wı LLı AM- PER- ı<ıNs, REvr-:RE 1991: Back to the future.

- Elizabeth Closs Traugott & Bemdt Heine (toim.), Approaches to gram- maticalization Il. John Benjamins, Amsterdam.

BYBEE, JoAN - PERKıNs, REvERE - PAGLıu- CA. Wı LLı AM1994: The evolution of

(6)

grammar. Tense, aspect, and modal- ity in the languages of the world. Uni- versity of Chicago Press, Chicago.

FıLLMoRE, CHARLEs - KAY, PAUL 1995:

Construction grammar. CSLI Publi- cations, Stanford.

KANNISTO, ARrruRı 1901: Lauseopillisia havaintoja läntisen Etelä-Hämeen kielimurteesta. Suomalaisen Kirjalli-

POHDISKELUN

suuden Seura, Helsinki.

LYoNs, JoHN 1977: Semantics 2. Cambridge University Press, Cambridge.

SETALA, E. N. 1886 [1887]: Zur Geschich- te der Tempus- und Modusstamm- bildung in den finnisch-ugrischen Sprachen. Suomalais-ugrilaisen Seu- ran Aikakauskirja II. Helsinki.

POTENTIAALI

Hannele Forsberg Suomen murteiden potentiaali. Muoto jo merkitys. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seuran Toimituksia 720. SKS. Helsinki 1998434 s. ISBN 95 I -746-084-8.

uomen kielen modaalisista ilmauksis- s ta on kirjoitettu aika paljon tutkimusta, muun muassa kymmenkunta väitöskir- jaa. Moduksia on silti tutkittu vain vähän.

ainakin jos asiaa tarkastelee puhutun kielen kannalta. Heikki Leskisen tutkimus impe- ratiivin morfologisesta variaatiosta itäme- rensuomessa ilmestyi yli neljännesvuosisa- ta sitten. Konditionaalista ja potentiaalista ei monografiaa ole ollut lainkaan käytettä- vissä. Viime syksynä tilanne korjautui rat- kaisevasti Anneli Kauppisen ja Hannele Forsbergin odotettujen väitöskirjojen an- siosta.

Tuntemattomin moduksemme lienee ollut juuri potentiaali. Hannele Forsberg onkin koonnut kirjansa aluksi hyödyllisen kuvauksen siitä, mitä tutkijat ovat tähän mennessä saaneet selville suomen murteiden, kirjakielen ja sukukielten potentiaalista. Samalla paljastuu aika dramaattisesti sekin, miten huolettomasti toistelemme löy- hää, jopa virheellistä perimätietoa tutkimat- tomista kielen ilmiöistä. Forsberg osoittaa, ettei suomen potentiaali ole vain kirjakie- lessä elävä, häviämäisillään oleva modus,

@D

kuten on oletettu _ ei ainakaan, jos tilan- netta tarkastellaan itäsuomalaisesta näkö- kulmasta. Jo hänen lisensiaatintyöstään (1993) kävi ilmi, että potentiaali on tälläkin hetkellä olennainen osa itäsuomalaista puhekulttuuria, johon kuuluu runsas epis- teemisten ilmausten käyttö. Myös lännes- sä potentiaalia toki käytetään, harvinaisem- pana ja kapea-alaisempana episteemi-il- mauksena. Väitöskirjan mukaan se oli aiem- min koko maassa monipuolinen, produktii- vinen, funktioiltaan ei-episteeminen modus. jolla oli paikkansa etenkin kysymys- ja ehtorakenteissa.

Hannele Forsbergin väitöskirja täyttää suomalaisessa modustutkimuksessa ilmi- selvän aukon jajatkaa myös monin tavoin murteentutkimuksemme kunniakasta perin- nettä. Samalla se osallistuu lingvistiseen keskusteluun modaalisuudesta ja modaali- ilmausten kehityksestä kieliopillistumisteo- rioiden valossa. Yhdistelmä on rankka ja vaativa. mikäli sen tulkitsee vaativan pait- si ajantasaista teoreettista asiantuntemusta -tässä tapauksessa tietoa yhtä hyvin mo- daalisemantiikan ja pragmatiikan kuin

l>

VIRITTÄIÄ 1/1999