Seura.
MANDELBAUM, JENNY 1989: Interpersonal activities in conversational story- telling. – Western journal of speech communication 53 s. 114–126.
–––– 1991/1992: Conversational non- cooperation: An exploration of dis- attended complaints. – Research on language and social interaction 25 s. 97–138.
NORRICK, NEAL R. 1981: Semiotic principles in semantic theory. Amsterdam: Ben- jamins.
–––– 1985: How proverbs mean: Semantic studies in English proverbs. Berlin:
Mouton.
–––– 1993: Conversational joking: Humor in everyday talk. Bloomington: India- na University Press.
OCHS, ELINOR – CAPPS, LISA 1997: Narrative
authenticity. – Journal of narrative and life history 7 s. 83–89.
ROUTARINNE, SARA 2003: Tytöt äänessä. Pa- renteesit ja nouseva sävelkulku ker- tojan vuorovaikutuskeinoina. Helsin- ki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- ra.
SACKS, HARVEY 1992a: Lectures on conver- sation I. Toim. Gail Jefferson. Cam- bridge: Blackwell.
–––– 1992b: Lectures on conversation II.
Toim. Gail Jefferson. Cambridge:
Blackwell.
TANNEN, DEBORAH 1987: Repetition in con- versation: Towards a poetics of talk.
– Language 63 s. 574–605.
–––– 1989: Talking voices: Repetition, dia- logue, and imagery in conversational discourse. Cambridge: Cambridge University Press.
ielentutkijoiden ja sosiologian piiris- sä kehittyneen keskustelunanalyysin edustajien vuorovaikutuksen tuloksena on viime vuosina syntynyt uusi tutkimussuun- taus, jonka piirissä selvitetään kielen vuo- rovaikutuksellista luonnetta ja kielen raken- teiden vaikutusta vuorovaikutuksen jäsen- tymiseen. Puhutaan jopa uudesta interaktio- naalisen lingvistiikan tai vuorovaikutus- lingvistiikan paradigmasta, joka yhdistää keskustelunanalyysin, amerikkalaisen dis- kurssifunktionaalisen kielitieteen ja antro- pologisen kielitieteen teoriaa ja metodeja.
Suuntauksen lähtökohtia ja tutkimusta on
esitelty kolmessa artikkelikokoelmassa (Ford ja Wagner 1996; Ochs, Schegloff ja Thompson 1996 sekä Couper-Kuhlen ja Selting 1996).
Studies in interactional linguistics -teok- sella on kunnianhimoinen tehtävä: siinä hahmotellaan vuorovaikutuslingvistiikan tutkimusohjelma, esitellään alan uusinta empiiristä tutkimusta ja luodaan suuntaa jatkotutkimukselle. Teos on jaettu kahteen osaan sen mukaan, miltä suunnalta artikke- lit lähestyvät kielen ja vuorovaikutuksen leikkauskohtia. Ensimmäisen osan artikke- leissa kysytään, miten vuorovaikutus muo- Margret Selting ja Elizabeth Couper-Kuhlen (toim.) Studies in interactional linguis- tics. Amsterdam: John Benjamins 2001. 438 s. ISBN 90-272-2620-2.
KUNNIANHIMOINEN KOKOOMATEOS VUOROVAIKUTUSLINGVISTIIKASTA
K
vaa lingvistisiä rakenteita ja merkityksiä.
Kirjan toisessa osassa keskipisteessä on vuorovaikutuksen rakentuminen kielen keinoin. Tavoitteena on selvittää, miten tut- kittavan kielen rakenne vaikuttaa vuorovai- kutuksen rakentumiseen. Tutkimuksen koh- teena on kiehtova joukko kieliä: englannin lisäksi edustettuina ovat suomen, saksan, japanin, hollannin, tanskan, turkin ja korean kielet. Suomalainen lingvistinen keskuste- luntutkimus on ilahduttavan vahvasti esil- lä: artikkeleista kolme on suomalaisten tut- kijoiden (Marja-Liisa Helasvuo, Auli Ha- kulinen ja Marja-Leena Sorjonen) kirjoit- tamia.
Teoksen johdanto esittelee vuorovaiku- tuslingvistiikan lähtökohtia, kysymyksen- asetteluja ja tutkimuskohteita. Alan keskei- set taustaoletukset, tutkimuskysymykset ja metodiset ratkaisut kytketään amerikkalai- sen diskurssifunktionaalisen lingvistiikan, keskustelunanalyysin ja antropologisen kie- litieteen saavutuksiin. Keskeistä on funktio- naalinen ja vuorovaikutuksellinen näkemys kielestä sekä metodinen ote, jossa yhdisty- vät kielitieteen täsmällinen tekninen kä- sitteistö, keskustelunanalyysin empiiriset menetelmät ja analyysistrategiat sekä ant- ropologisen kielitieteen keinot analysoida kulttuuritietoa ja verrata puhekäyttäytymis- tä eri kulttuureissa.
Tekijät esittelevät lyhyesti myös aiem- paa tutkimusta. Lingvistisesti suuntautu- neen keskustelunanalyysin ja kielitieteen piirissä on jo pitkään kyseenalaistettu pe- rinteisiä lingvistisiä kategorioita ja etsitty uusia näkökulmia vuorovaikutusaineiston analyysin pohjalta. Lingvistinen keskuste- luntutkimus on avartanut kielen rakenteiden kuvausta lähestymällä niitä toiminnan nä- kökulmasta. Alun perin sosiologiaan kuu- luneen keskustelunanalyysin kentässä taas lingvistisesti suuntautunut tutkimus on ri- kastanut vuorovaikutusrakenteiden kuvaus- ta ja tuonut lisätietoa erityisesti vuorojen
rakentumisesta ja vuoronvaihdon mekanis- meista. Lisäksi eri kieliin kohdistuva tutki- mus on jo antanut viitteitä siitä, miten ty- pologiset erot kielten välillä vaikuttavat vuorovaikutuksen rakentumiseen. Vertaile- va tutkimus onkin yksi tulevaisuuden kiin- nostavimmista haasteista.
Kaikkiaan johdanto johdattaa lukijan hyvin artikkelien teemoihin ja osoittaa osu- vasti joukon uusia innostavia kysymyksiä, joihin tutkijoiden on syytä pureutua jatkos- sa. Kirjoittajat eivät kuitenkaan esitä uusia argumentteja vuorovaikutuslingvistisen lä- hestymistavan puolesta. Kieliopin ja vuo- rovaikutuksen tutkimuksen suhdetta ja teo- reettista antia onkin eritelty ja perusteltu kattavammin Ochsin, Schegloffin ja Thomp- sonin (1996) kokoomateoksen johdannos- sa. Jos tavoitteena on ollut vaikuttaa vuo- rovaikutuslingvistiikan paradigman kehi- tykseen, olisi ollut paikallaan käsitellä teo- reettisia ja metodisia ratkaisuja laajemmin ja pohtia niitä myös suhteessa muihin kie- litieteen nykysuuntiin. Se, että lähestymis- tapa esitetään vaihtoehtona »chomskylai- selle paradigmalle», tuskin edistää dialogia erilaisia näkemyksiä edustavien tutkijoiden kanssa.
Lukijaa hämmentää myös harmittava virhe teoksen sisällön ja artikkelien esitte- lyssä. Esittely on jäsennetty kahteen osaan sen mukaan, miltä suunnalta artikkelit lä- hestyvät kielen ja vuorovaikutuksen suhdet- ta. Osien alaotsikot ovat kuitenkin identti- set (5.1 Language structure in interaction, s. 9 ja s. 11).
VUOROVAIKUTUS KIELEN RAKENTEISSA
Ensimmäisen osan artikkeleista useimmat lähtevät liikkeelle kielen rakenteista ja tar- kastelevat erilaisten sanastollisten ja syn- taktisten ilmiöiden vuorovaikutustehtäviä.
MARJA-LIISA HELASVUO analysoi diskurssi-
funktionaalisen kielitieteen ja keskustelun- analyysin keinoin lauseiden ja nominilau- sekkeiden käyttöä eri tehtävissä suomenkie- lisessä ja englanninkielisessä keskusteluai- neistossa (ks. myös Helasvuo 2001). Vaik- ka kielten vertailu ei ole artikkelin päätavoi- te, se nostaa esiin kiinnostavia yhtäläisyyk- siä lauseiden ja nominilausekkeiden raken- tumisessa ja tehtävissä. Helasvuo kyseen- alaistaa perinteisen lauseen määritelmän (predikaatti ja sen argumentit). Keskustelu- aineistossa lause näyttäytyy emergenttinä, vuorovaikutusprosessissa muotoutuvana ilmiönä. Yksityiskohtainen syntaktinen ja prosodinen analyysi osoittaa, että diskurs- sin kannalta keskeinen yksikkö on predi- kaatista ja sen ydinargumenteista (subjekti ja objekti) koostuva lauseen ydin. Helasvuo argumentoi myös joustavamman konsti- tuenttikäsityksen puolesta: intonaation ana- lyysi osoittaa, että molemmissa kielissä subjektin ja predikaatin välillä voi olla kiin- teämpi suhde kuin predikaatin ja objektin välillä. Nominilausekkeiden syntaktinen ja prosodinen tarkastelu puolestaan osoittaa, että lausekkeiden kiinteä sisäinen rakenne helpottaa syntaktisten kokonaisuuksien ennustamista ja siten myös vuoronvaihdon ennakointia. Lausekkeilla on myös tärkei- tä vuorovaikutustehtäviä: ne ovat keskeinen resurssi esimerkiksi vuoroa rakentavissa lisäyksissä ja luettelorakenteissa sekä toi- sen puhujan vuoroa täydentävissä lausu- missa.
CECILIA FORDIN tutkimuksen kohteena ovat kieltoa ilmaisevat vuorot (amerikan-) englanniksi käydyissä keskusteluissa. Ford lähestyy kohdettaan keskustelunanalyysin näkökulmasta. Hän kytkee tutkimuskoh- teensa uusimpaan vuoron rakentumista (eri- tyisesti ennakoitavuutta eli projektiota) koskevaan tutkimukseen ja rajaa tutkiman- sa ilmiön yhteen vuoroa rakentavaan lau- sumatyyppiin, nimittäin kieltoa täydentä- viin lausumiin, jotka jatkavat vuoroa, vaik-
ka saman puhujan edeltävä lausuma voisi jo saattaa sen loppuun. Tällaisissa vuorois- sa ennakoitavuus perustuu Fordin mukaan pikemmin pragmaattisiin seikkoihin kuin syntaksiin tai prosodisiin piirteisiin. Kiel- toa täydentävät lausumat osoittautuvat tois- tuviksi ja ongelmattomiksi vuoron rakenne- yksiköiksi, joita esiintyy erilaisissa ympä- ristöissä eri tehtävissä. Yhteistä niille on, että niitä edeltävä lausuma (kieltoa ilmai- seva osa) hylkää tai kohdistaa uudelleen aiemman vuoron esittämän proposition ja että täydentävä lausuma puolestaan esittää ratkaisun tälle ongelmalle tarjoamalla hy- lätylle elementille vaihtoehdon, ilmaise- malla (osittaista) samanmielisyyttä tai toi- mimalla siirtymänä uuteen puheenaihee- seen tai toimintaan. Ympäristössä, jossa puhujien välillä on erimielisyyttä tai muu- toin erilainen tapa asettua puhekontekstiin, kieltoa ilmaiseva lausuma näyttäisi siis pragmaattisista syistä vaativan täydentävän ilmauksen. Tätä tukee havainto, että täyden- nyksen puuttumista kohdellaan ongelmal- lisena toimintana.
HIROKO TANAKA käsittelee tapauksia, joissa japanin kielen to-partikkelia käyte- tään muuttamaan tai muokkaamaan vuoron alkuperäistä suuntaa. Tutkimusaineisto koostuu puhelinkeskusteluista ja monen- keskisistä kasvokkaiskeskusteluista. Tana- kan tutkimuksessa to-elementin käyttö osoittautuu puhujan keinoksi tehdä täys- käännös omassa puheenvuorossaan: kun omaa, edeltävää vuoroa jatkavaksi merkit- ty vuoro aloitetaan to-partikkelilla, sen avulla voidaan muuttaa vuoron ilmaisema toiminta toiseksi ja siten korjata vuoroa interaktion tasolla ilman kieliopillista kor- jausta. Tanaka havainnollistaa partikkelin merkitystä hauskalla vertauksella: puhuja, joka kytkee lausuman aiempaan to-elemen- tin avulla, valmistaa kuulijaa suunnanmuu- tokseen samalla tavalla kuin trapetsitaitei- lija, joka tarttuu ilmassa kumppaninsa kä-
siin ennen kuin vie tämän mukanaan liik- keeseen. Havainto avaa mahdollisuuksia myös kielten vertailuun. Esimerkiksi eng- lannissa, jonka sanajärjestys on kiinteäm- pi ja mahdollistaa vuoron varhaisen enna- koinnin, samantyyppinen jälkikäteen tapah- tuva suunnanmuutos lienee Tanakan mu- kaan vaikeampi tehtävä.
Kahden seuraavan artikkelin aiheena ovat lauseita tai vuoroja yhdistävät kon- junktiot. HANNES SCHEUTZ tarkastelee sak- san weil-alistuskonjunktion käyttöä yhdys- lauseiden muodostamisessa. HARRIE MAZE-
LAND ja MIKE HUISKES puolestaan analysoi- vat hollannin maar (’mutta’) -sanan käyt- töä sekventiaalisena eli vuoroja yhdistävä- nä konjunktiona. Lähtökohdiltaan ja mene- telmiltään artikkelit ovat hyvin erilaiset.
Scheutz selvittää lähinnä lingvistisin me- netelmin weil-konjunktion semanttisia ja pragmaattisia piirteitä. Analyysi kyseen- alaistaa aiemmat tutkimukset, joissa weil- lauseiden muoto ja funktio on kytketty ver- bin asemaan lauseessa ja lauseen ilmaise- man kausaalisuhteen luonteeseen. Vuoro- vaikutuksen tarkastelu osoittaa, että lauseen funktio määräytyy kontekstin mukaan: ver- biloppuisia weil-lauseita käytetään usein sekvenssien loppuunsaattamisessa, kun taas lauseissa, joissa verbi on toisena element- tinä, weil voi esiintyä topiikkia aloittavissa ja edistävissä vuoroissa.
Mazeland ja Huiskes lähestyvät maar- konjunktiota keskustelunanalyysin tapaan sekventiaalisena, diskurssia jäsentävänä il- miönä. He analysoivat sitä puhujan keino- na ottaa uudelleen esiin aiempi puheenai- he tai puhetoiminta, joka on keskeytynyt kilpailevaan toimintaan. Tässä tehtävässä maar ilmaisee heidän mukaansa kontrastia diskurssin tasolla. Konjunktion käyttöä tar- kastellaan kahdessa prototyyppisessä ym- päristössä: korjausjaksoja laajentavien sek- venssien jälkeen sekä kilpailevaa puheen- aihetta edistävän jakson jälkeen. Kirjoitta-
jat kritisoivat yrityksiä luonnehtia maar- konjunktion merkitystä kaikenkattavasti.
Heidän mukaansa ratkaisevaa on se, miten konjunktiota käytetään erilaisissa vuorovai- kutusta rakentavissa lausumatyypeissä.
Tässä valossa konjunktio näyttäytyy osana toiminnan kielioppia ja sen tarkat merkityk- set ovat sidoksissa vuoron tehtäviin tietyis- sä ympäristöissä.
AULI HAKULINEN erittelee kyllä-sanan käyttöä diskurssipartikkelina suomalaisessa keskustelussa. Artikkeli on ilmestynyt suo- meksi teoksessa Lukemisto: kirjoituksia kolmelta vuosikymmeneltä (toim. Laitinen ym. 2001). Tarkemmin tutkimuksen koh- teena ovat vaihtoehtokysymyksiin annetta- vat myönteiset lausevastaukset. Lausevas- tauksissa partikkeli näyttää osoittavan pu- hujan asettumista myönteisen vastauksen kannalle ja vastauksen esittämistä puhujan omana mielipiteenä. Artikkelissa verrataan myös partikkelin käyttöä lausevastauksis- sa ja muuntyyppisissä puheenvuoroissa.
Vertailu osoittaa, että partikkelin myöntei- nen sävy liittyy sen käyttöympäristöön: sitä käytetään usein vuoroissa, joissa käsitellään ongelmallisia toimintoja, kuten epäilyä tai erimielisyyttä. Hakulinen esittää myös kiin- toisan havainnon siitä, miten partikkelin asema lausumassa vaikuttaa sen merkityk- seen. Mitä lähemmäksi lausuman alkua partikkeli sijoittuu, sitä selkeämmin se osoittaa samanmielisyyttä tai liittoutumis- ta edeltävän puhujan kanssa.
Kirjan ensimmäisen osan viimeinen artikkeli lähestyy syntaksin ja vuorovaiku- tuksen yhteyksiä kielen omaksumisen nä- kökulmasta. JULIETTE CORRIN, CLARE TAR-
PLEE ja BILL WELLS tarkastelevat peräkkäis- ten lausumien — lapsen ensimmäisten lau- seiden — tuottamista englanninkielisen lap- sen ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Toisin kuin kielen omaksumisen tutkimuksissa yleensä, tutkimuskohteena ei ole kehittyvä syntaksi sellaisenaan, vaan lausumat osana
vuorottelujäsennystä. Kun syntaksi on vasta kehittymässä, vuoron ylläpitäminen on en- simmäinen edellytys sille, että lapsen tuo- tos tulkitaan irrallisia sanoja tai lausumia laajempana kokonaisuutena. Keskustelun- analyysin välinein kirjoittajat osoittavat, että lapsi käyttää vuoron ylläpitämiseen nonverbaaleja keinoja, kuten katsetta, elei- tä, laajempaa toimintasekvenssiä ja ennen kaikkea prosodiaa. Vuoron vastaanotosta il- menee, että äiti kohtelee lapsen tuotosta kompleksisena vuorona. Tuloksissa koros- tuu prosodian merkitys vuorottelulle ja ke- hittyvälle syntaksille. Prosodian keinoin lapsi voi ensin tuottaa erillisistä elementeis- tä koostuvan kokonaisuuden yhtenä pu- heenvuorona. Myöhemmin, kun leksikaa- listen ja syntaktisten ainesten hallinta kehit- tyy, kompleksien vuoronrakenneyksikkö- jen tuottamiseen on käytössä enemmän kei- noja.
KIELI OSANA TOIMINNAN KIELIOPPIA
Teoksen toisessa osassa ovat keskiössä vuorovaikutuksen rakenteet ja toiminnot sekä se, miten nämä rakentuvat kielen va- raan. Kaikkiaan seitsemästä artikkelista kolme keskittyy vuoron rakentumiseen ja kaksi pureutuu korjausjäsennykseen. Yh- den aiheena ovat vastauspartikkelit, ja yksi käsittelee erästä epäkieliopillisena pidettyä lausumatyyppiä, jolla on erityisiä tehtäviä vuorovaikutuksen rakentumisessa.
MARGRET SELTINGIN artikkeli on jatkoa hänen aiemmille tutkimuksilleen, joissa on selvitetty syntaksin ja prosodian merkitys- tä vuoron rakenneyksikön tuottamisessa ja tulkinnassa (Selting 1996; 2000). Nyt huo- mio kohdistuu prototyyppisistä rakenne- yksiköistä poikkeaviin fragmentaarisiin lausumiin. Keskeinen kysymys on, millä keinoin puhujat tuottavat, tunnistavat ja tul- kitsevat vuoroa rakentavia yksikköjä tai
fragmentaarisia elementtejä. Aineistona on saksankielisiä keskusteluja ja menetelmä- nä lingvististä ja foneettista analyysia hyö- dyntävä vuorovaikutuksen mikroanalyysi.
Fragmentaarisia ilmauksia Selting lähestyy keskustelunanalyysin poikkeavien tapaus- ten analyysistrategian (deviant case analy- sis) avulla: fragmentaaristen ainesten tar- kastelun avulla pyritään osoittamaan, mil- lainen merkitys prototyyppisillä kokonaisil- la rakenneyksiköillä on keskustelun osallis- tujille. Selting huomauttaa (s. 232), että koska osallistujat itse orientoituvat keskus- telutoimintaan ja merkityksiin, vuoron vas- taanottaminen ei kerro rakenneyksikön tai sen osien merkityksellisyydestä koko to- tuutta. Pyrkimyksenä onkin mikroanalyy- sin keinoin »dekonstruoida ja rekonstruoi- da» niitä resursseja, joilla osallistujat osoit- tavat sekä yksikköjen ja niiden fragment- tien tuottamista että niiden tulkintaa (s. 232, 254). Tulokset tukevat ja tarkentavat aiem- pia tutkimuksia: prosodisilla (varsinkin sä- velkorkeustasolla) ja syntaktisilla vihjeillä näyttää olevan vuoron rakenneyksikön tuot- tamisessa osin erilaisia tehtäviä. Jos nämä vihjeet antavat vastakkaista informaatiota, syntaksi voi kumota prosodian, mutta pro- sodisia vihjeitä ei käytetä syntaksia vastaan.
Kumpikaan ei kuitenkaan yksin riitä erot- tamaan fragmentaarisia ilmauksia kokonai- sista rakenneyksiköistä, vaan ratkaisevaa on prosodisten ja syntaktisten vihjeiden vuorovaikutus lausuman semanttisten, pragmaattisten ja sekventiaalisten ominai- suuksien kanssa.
JAKOB STEENSIGIN aiheena ovat vuoron rakentumisen keinot tanskan- ja turkinkie- lisissä keskusteluissa. Vaikka muutamissa muissakin artikkeleissa otetaan kantaa kiel- ten välisiin eroihin (esim. Helasvuo, Tana- ka), Steensig on kirjoittajista ainoa, jonka keskeisenä tavoitteena on verrata kahden kielen vuorovaikutuskäytänteitä. Vertailun lähtökohtana on vuoron ennakoitavuus
molemmissa kielissä. Koska kielet ovat kuitenkin tyypiltään erilaiset, ennakoita- vuuden täytyy perustua erilaisiin vihjeisiin.
Selvittääkseen, miten vuoron etenemis- tä ja loppuunsaattamista ennakoidaan, Steensig erittelee pragmaattisia, kieliopil- lisia (syntaktisia ja morfologisia) sekä pro- sodisia vuoronrakennuskeinoja kummassa- kin kielessä. Tanskankielisessä aineistossa vuoron etenemistä voidaan ennakoida jo varhaisessa vaiheessa kieliopillisten ja pragmaattisten vihjeiden perusteella. Tämä havainto kyseenalaistaa aiemmin englan- ninkielisen aineiston analyysin pohjalta esitetyn oletuksen, että vuoron pragmaatti- nen loppuunsaattaminen edellyttää myös prosodista loppuunsaattamista. Myös tans- kassa prosodiset keinot (erityisesti »aksent- ti») kuitenkin tukevat muita vuoron loppua ennakoivia vihjeitä. Turkinkielisessä aineis- tossa prosodiset seikat voivat sen sijaan auttaa ennakoimaan vuoron kieliopillista muotoa ja sen tuottamaa toimintaa jo ennen kuin tämä käy ilmi lausuman muista piir- teistä. Turkin kielessä kieliopillinen muo- to ja monet pragmaattiset merkinnät käy- vät ilmi vasta lausuman lopussa. Vaikka ra- kenteelliset vihjeet puuttuvat, keskustelu- kumppanit voivat ennakoida vuoron päät- tymistä lausuman prosodian ja tilannekon- tekstiin liittyvän pragmaattisen tiedon pe- rusteella.
Kolmannessa vuoron rakentumista kä- sittelevässä artikkelissa BARBARA FOX ana- lysoi vuoron ennakoinnin prosodisia vihjei- tä englanninkielisissä keskusteluissa. Yhte- nä lähtökohtana on Schegloffin (1987; ks.
myös Schegloff 1996) esittämä huomio sii- tä, että sävelkorkeushuippu (pitch peak) voi tietyissä tapauksissa ennakoida vuoron päättymistä seuraavan kieliopillisesti lop- puunsaatetun yksikön lopussa.
Tutkimuksen kohteena on joukko lau- sumia, joissa esiintyy kaksi sävelkorkeus- huippua. Fox pyrkii selvittämään huippu-
jen osuutta vuoron ennakoitavuuteen fo- neettisen analyysin avulla. Menettelytapa- na on verrata vuoron lopussa esiintyvien (ja loppuunsaattamista ennakoivien) huippu- jen ja aiemmin vuorossa esiintyvien huip- pujen foneettisia ominaisuuksia. Artikkeli tarttuu kysymykseen, jossa lingvistisellä prosodiantutkimuksella on selvästi annet- tavaa keskusteluntutkimukselle, ja tuo sa- malla esiin vaikeuksia, joita erilaisten me- netelmien yhteensovittamisesta seuraa.
Vaikka Fox kiinnittää paljon huomiota kes- keisten käsitteiden määrittelyyn, hypotee- sien muotoiluun ja analyysimenetelmien kuvaukseen, artikkelista jää vaikutelma, että kirjoittaja ei itsekään ole aivan varma lähestymistapansa toimivuudesta. Foneet- tisten erojen kvantitatiivinen tarkastelu ei tuota selkeitä tuloksia: se ei tue eikä kumoa hypoteesia vuoronloppuisen »aksentin»
ennakoivasta tehtävästä. Artikkeli avaa kuitenkin näkymiä jatkotutkimukseen. Esi- merkiksi foneettisten yksityiskohtien tar- kastelun yhdistäminen vuorovaikutuksen mikroanalyysiin voisi tuoda enemmän tie- toa niiden yhteyksistä vuoronlopun enna- kointiin.
MAKOTO HAYASHI tutkii postpositiolla alkavia lausumia (postposition-initiated utterances) japaninkielisessä keskustelus- sa. Lausumatyyppi poikkeaa perinteisen japanin kieliopin mukaisesta normista:
postpositiorakenteiden odotuksenmukai- nen paikka lauseen rakenteessa on jonkin toisen elementin jälkeen. Keskustelunana- lyysin näkökulmasta kyse on vuoron aloit- tamisesta sellaisella rakenteella, joka on merkitty aiempaa vuoroa jatkavaksi. Ha- yashin tarkoitus on selvittää tämän kieli- opillisen käytänteen tehtäviä niissä ympä- ristöissä, joissa se esiintyy. Lausuman tar- kastelu kolmessa eri tehtävässä osoittaa, että sitä käytetään usein muuttamaan käyn- nissä olevan toiminnan suuntaa. Se voi en- sinnäkin olla keino tuottaa ennakoiva vas-
taus kysymykseen tai tarkistuspyyntöön (pre-emptive answering): puhuja voi vasta- ta jo ennen kuin kysymys on saatettu lop- puun. Toiseksi postpostioalkuisilla lausu- milla voi myös täydentää toisen puhujan vastausta. Tässä kontekstissa täydentävä vuoro voi myös hienovaraisesti ohjata vas- tauksen suuntaa. Kolmanneksi lausuma voi ilmaista kysymyksen, jolla haetaan vastaus- ta aiemmin esitettyyn kysymykseen. Tällä tavoin esitetty jatkokysymys ei hylkää edel- tävää vastausta, mutta kohtelee sitä tavalla tai toisella epätäydellisenä ja odottaa, että se muotoillaan uudelleen. Analyysi osoit- taa, että postpositioalkuisilla lausumilla on japaninkielisen keskustelun kieliopissa oma erityinen tehtävänsä.
Kaksi seuraavaa artikkelia käsittelee korjauskäytänteitä. KYU-HYUN KIM valaisee keskustelunanalyysin keinoin lauseketason lisäyksiä intersubjektiivisuuden rakentami- sen keinona koreankielisissä korjausjak- soissa. Hän analysoi toisen puhujan aloit- tamia korjausjaksoja, joihin sisältyy usein elliptisiä lausumia ja näihin tuotettuja li- säyksiä, jotka koostuvat lauseketason yksi- köistä. Kimin mukaan korean kielessä tyy- pilliset elliptiset muodot, joita esiintyy to- pikaalisten jaksojen alussa, antavat usein aiheen korjausjaksoihin. Koreankieliset puhujat reagoivat toisen puhujan korjaus- aloitteisiin usein lausekkeista koostuvilla ilmauksilla siten, että lausuma ei tuota var- sinaista korjausta, vaan antaa lisävihjeitä, joilla haetaan puhujien yhteistä tietoa. Si- ten lausuma kutsuu edeltävää puhujaa tuot- tamaan itse korjauksen. Lausekkeen muo- toinen ilmaus ei siten ole vastaus korjaus- aloitteeseen vaan keino laajentaa alkupe- räistä ongelmallista vuoroa.
SUSANNE UHMANNIN tutkimuskohteena ovat itsekorjausten syntaktiset rajoitteet saksankielisessä keskustelussa. Tarkemmin hän analysoi samassa lauseessa ilmeneviä itsekorjauksia (same-sentence self-repair),
jotka eivät muuta lauseen rakennetta. Lau- seessa esiintyvissä korjauksissa puhuja tyy- pillisesti toistaa ongelmakohtaa edeltävän osan lauseesta. Yhdistämällä x-bar-teoriaan pohjautuvaa syntaktista analyysia keskus- telunanalyysin välineistöön Uhmann pyrkii osoittamaan, että saksan kielen syntaksi asettaa rajoitteita korjauksissa esiintyvälle toistolle. Hänen mukaansa keskeinen itse- korjausten rakentumista rajoittava tekijä on ongelmakohdan syntaktinen pääsana (func- tional head of the repairable). Artikkeli herättää kysymyksen siitä, miten x-bar-teo- rian ajattelutapa on yhdistettävissä vuoro- vaikuslingvistiikan lähtökohtiin ja tavoittei- siin. Ainakin teoriaa tuntematon lukija jää ymmälle siitä, miten valittu näkökulma ot- taa huomioon kielen vuorovaikutuksellisen luonteen syntaksin ja vuorovaikutuksen suhteen tarkastelussa.
MARJA-LEENA SORJOSEN aiheena ovat suomen kielen joo- ja niin-partikkelit sekä toisto vastauksina vaihtoehtokysymyksiin.
Kaikki kolme vastaustyyppiä tuottavat vas- tauksen edeltävään kysymykseen sellaises- sa muodossa, että se mukautuu kysymyk- sen muotoon. Sorjonen erittelee vastaus- tyyppien vaihtelua ja tehtäviä analysoimalla tyyppien suhdetta kysymysten rakentee- seen, kysymysten sisältämiin episteemisiin oletuksiin sekä kysymyksen sekventiaali- seen kontekstiin, toisin sanoen sen paikkaan laajemmassa toimintakokonaisuudessa. Hän sijoittaa tutkimuksen kielitypologian kent- tään ja osoittaa, että suomen kielen vastaus- järjestelmä on yhdistelmä erilaisia käytän- teitä. Kysymystyypin mukainen tarkastelu kertoo, että vastauskäytänteet ovat eriyty- neet kysymyksen muodon ja sekventiaali- sen aseman mukaan. Analyysi osoittaa vas- tauspartikkelien käytössä, merkityksessä ja sävyssä hienovaraisia eroja, joita ei tässä ole mahdollista kuvata muuten kuin muutaman pääpiirteen osalta.
Jos kysymys on muotoiltu finiittiverbiin
liitetyn kysymyspartikkelin avulla ja se kohdistuu koko kysymyksen sisältämään propositioon, siihen vastataan tyypillisesti toistamalla verbi. Myös joo-partikkelia käytetään, mutta hieman eri ympäristössä ja tehtävissä: joo esiintyy vastauksissa ky- symyksiin, jotka rakentuvat edeltävän pu- heen varaan ja sisältävät siten oletuksen yhteisestä tiedosta. Partikkelin tehtävä on vahvistaa jo syntynyttä yhteisymmärrystä.
Muilla tavoin muotoiltujen kysymysten yhteydessä sekä niin-partikkelilla että tois- tolla on kysymyksen sisältämää oletusta vahvistava tehtävä, toistolla partikkelia vahvemmin. Joo eroaa näistä siinä suhtees- sa, että se kohtelee edeltävän lausuman si- sältöä käynnissä olevan toiminnan kannal- ta toissijaisena ja implikoi tällaisen jakson lopettamista.
Sorjosen artikkeli tiivistää ja tarkentaa hänen aiempien tutkimustensa tuomaa uutta tietoa suomen vastauspartikkeleista (Sorjo- nen 1996; 1997; 2001). Se myös osoittaa vakuuttavasti, miten vuorovaikutuksen ra- kenteiden vertailu tuo lisätietoa kielten ty- pologisista eroista.
Kokonaisuutena teos tarjoaa kiintoisia näkökulmia kielen ja vuorovaikutuksen ris- teyskohtiin. Artikkelit tarttuvat kunnian- himoisesti niihin haasteisiin, joita johdan- nossa hahmotellaan, ja tuovat kaivattua uutta tietoa kielten rakenteiden yhteyksis- tä vuorovaikutuksen jäsentymiseen. Kovin yhtenäistä tai tasapainoista kuvaa vuorovai- kutuslingvistiikan keskeisistä kysymyksistä niistä ei kuitenkaan synny. Ennemminkin päällimmäiseksi jää vaikutelma tutkijoiden erilaisista taustakytkennöistä ja tavoista si- joittaa tutkimuksensa monitieteiseen kent- tään. Artikkelien jäsentäminen sen mukaan, mistä suunnasta ne lähestyvät tutkimuskoh- dettaan, ei ole aivan ongelmaton ratkaisu.
Kaikki artikkelit eivät asetu selkeästi jom- paankumpaan ryhmään. Esimerkiksi Foxin ja Uhmannin artikkeleissa painopiste on
lingvististen seikkojen kuvauksessa, vaik- ka ne on sijoitettu teoksen jälkimmäiseen osaan, jossa lähtökohtana on vuorovaiku- tustoiminta.
Myös yksittäisten artikkelien välillä on suuria eroja sen suhteen, millaisiin metodi- siin ratkaisuihin tutkimus perustuu ja miten valintoja on esitetty ja perusteltu lukijalle.
Suurin osa artikkeleista yhdistää tavalla tai toisella lingvistisiä käsitteitä ja menetelmiä keskustelunanalyysin keinoihin. Yhdistä- misen tavat ja näkökulma saattavat kuiten- kin olla hyvinkin erilaisia. Osa kirjoittajis- ta nojaa ensisijaisesti keskustelunanalyysin metodiin ja päättelyyn, kun taas jotkut lä- hestyvät tutkimuskohdettaan lingvistin sil- min ja hyödyntävät keskustelunanalyysin käsitteitä ja menetelmiä valikoiden. Jotkut kirjoittajat tekevät huolellisesti selkoa omista valinnoistaan, mutta joukossa on myös artikkeleita, joissa metodisia ratkai- suja ei käytännössä perustella lainkaan.
Erilaisia työvälineitä käytetään kuitenkin eri tavoin. Jo perusratkaisuissa, esimerkik- si litteroinnin merkintätavoissa ja lingvis- tistä analyysia tukevien glossien käytössä, on suuriakin eroja, jotka saattavat vaikeut- taa erikielisten aineistojen analyysin seu- raamista ja heikentää mahdollisuuksia tu- losten vertailuun. Jäin kaipaamaan metodis- ten ongelmien ja ratkaisujen tietoista poh- dintaa paitsi joissakin artikkeleissa myös teoksen johdannossa.
Kaiken kaikkiaan teos jatkaa kuitenkin ansiokkaasti lingvistisen vuorovaikutuksen tutkimuksen ja keskustelunanalyysin vuo- ropuhelua ja osoittaa jännittäviä haasteita alan tulevalle tutkimukselle. Arvokasta on, että yksiin kansiin on saatu koottua erikie- listen keskusteluaineistojen analyysiin pe- rustuvia tutkimuksia, jotka avaavat mahdol- lisuuksia vertailuun.
ARJA PIIRAINEN-MARSH Sähköposti: apiirain@cc.jyu.fi
LÄHTEET
COUPER-KUHLEN, ELIZABETH – SELTING, MARGRET (toim.) 1996: Prosody in conversation: Interactional studies.
Cambridge: Cambridge University Press.
FORD, CECILIA – WAGNER, JOHANNES (toim.) 1996: Interaction-based studies of Language. – Pragmatics 6 (3).
HELASVUO, MARJA-LIISA 2001: Syntax in the making: The emergence of syntactic units in Finnish conversation. Am- sterdam: John Benjamins.
LAITINEN, LEA – NUOLIJÄRVI, PIRKKO – SOR-
JONEN, MARJA-LEENA – VILKUNA, MA-
RIA (toim.) 2001: Auli Hakulinen. Lu- kemisto: kirjoituksia kolmelta vuosi- kymmeneltä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
OCHS, ELINOR – SCHEGLOFF, EMANUEL A. – THOMPSON, SANDRA A. (toim.) 1996:
Interaction and grammar. Cam- bridge: Cambridge University Press.
SCHEGLOFF, EMANUEL 1987: Analyzing sin- gle episodes of interaction: An exer- cise in conversation analysis. – Social psychology quarterly 50 s. 101–114.
–––– 1996: Turn organization. – Elinor Ochs, Emanuel A. Schegloff & San- dra A. Thompson (toim.), Interaction and grammar s. 52–133. Cambridge:
Cambridge University Press.
SELTING, MARGRET 1996: On the interplay of syntax and prosody in the constitution of turn-constructional units and turns in conversation. – Pragmatics 6 (3) s.
357–388.
–––– 2000. The construction of units in conversational talk. – Language in society 29 s. 477–517.
SORJONEN, MARJA-LEENA 1996: On repeats and responses in Finnish conver- sations. – Elinor Ochs, Emanuel A.
Schegloff & Sandra A. Thompson (toim.), Interaction and grammar s.
277–327. Cambridge: Cambridge University Press.
–––– 1997: Recipient activities: Particles nii(n) and joo as responses in Finn- ish conversations. Julkaisematon väi- töskirja. University of California, Los Angeles.
–––– 2001: Responding in conversation: A study of response particles in Finnish.
Amsterdam: John Benjamins.
Ritva Laury Demonstratives in interaction: The emergence of a definite article in Finnish. Studies in discourse and grammar. Volume 7. Amsterdam: John Benjamins 1997. 294 s. ISBN 90- 272-2617-2.
SUOMEN SE JA MUUT DEMONSTRATIIVIT
R
itva Lauryn kirja käsittelee sitä, miten demonstratiivipronomineja käytetään tarkoitteiden esittelyyn ja kuljettamiseen puhutussa suomessa. Kirja pohjautuu hänen Kalifornian Santa Barbaran yliopiston väi- töskirjaansa (1995) ja edustaa diskurssi-funktionaalista ajattelua, jonka keskeisiin vaikuttajiin kuuluvat Wallace Chafe, San- dra Thompson ja John Du Bois. Taustansa mukaisesti Laury tekee tiukan empirististä analyysia luonnollisista kielenkäyttötilan- teista kerätyn aineiston pohjalta.
