• Ei tuloksia

Lakivaliokunnalle PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 10/2000 vpHallituksen esitys rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen säätämisestä rangaistavaksi

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Lakivaliokunnalle PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 10/2000 vpHallituksen esitys rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen säätämisestä rangaistavaksi"

Copied!
4
0
0

Kokoteksti

(1)

Versio 2.0 HE 183/1999 vp

PeVL 10/2000 vp — HE 183/1999 vp

PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 10/2000 vp

Hallituksen esitys rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen säätämisestä rangaistavaksi

Lakivaliokunnalle

JOHDANTO Vireilletulo

Eduskunta on 8 päivänä helmikuuta 2000 lähet- täessään hallituksen esityksen rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen säätämisestä rangais- tavaksi (HE 183/1999 vp) valmistelevasti käsi- teltäväksi lakivaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asias- ta lausunto lakivaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen, oikeus- ministeriö

- ylikomisario Risto Karhunen, sisäasiainmi- nisteriö

- valtionsyyttäjä Jukka Rappe, Valtakunnan- syyttäjänvirasto

- rikosylitarkastaja Jari Liukku, keskusrikospo- liisi

- asianajaja Matti Nurmela, Suomen Asianaja- jaliitto

- oikeustieteen lisensiaatti Klaus Helminen - professori Mikael Hidén

- professori Raimo Lahti

- oikeustieteen lisensiaatti Kirsi Piispanen - professori Teuvo Pohjolainen

- professori Martin Scheinin - professori Kaarlo Tuori

- professori Veli-Pekka Viljanen.

HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan, että rikollisjärjestön toi-

mintaan osallistuminen säädetään rikoslaissa rangaistavaksi. Osallistuminen on ehdotuksen mukaan rangaistavaa vain silloin, kun se on aktiivista ja toiminnan tavoitteena on tehdä sel- laisia rikoksia, joista säädetty enimmäisrangais- tus on vähintään neljä vuotta vankeutta, tai kii- hottaminen kansanryhmää vastaan. Osallistumi- sen rangaistavuuden edellytyksenä on, että toi- minnan tavoitteena ollut pääteko tehdään.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voi- maan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa to- detaan, että ehdotettu kriminalisointi on poik- keuksellinen Suomen lainsäädännössä. Ehdotus- ta on arvioitava rikosoikeudellisen laillisuuspe- riaatteen ja yhdistymisvapauden kannalta. Halli- tuksen käsityksen mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Hallitus on kuitenkin katsonut, että asiasta on syytä pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto.

(2)

PeVL 10/2000 vp — HE 183/1999 vp

2

VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut

Esityksessä rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä toteutet- tavaksi ehdotettu uusi kriminalisointi rikollisjär- jestön toimintaan osallistumisesta on valtiosään- töoikeudellisesti merkityksellinen ennen muuta perustuslain 8 §:ssä säädetyn rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja myös 13 §:ssä turvatun yhdistymisvapauden kannalta. Esitys perustuu pääosin Euroopan unionin neuvoston joulukuus- sa 1998 hyväksymään yhteiseen toimintaan. Sii- hen verrattuna lakiehdotuksen kattamien pää- rikosten joukkoon on lisäksi sisällytetty kiihot- taminen kansanryhmää vastaan. Lisäyksen aiheena on esityksessä viitattu YK:n rotusyrjin- täsopimukseen. Tiedossa ei kuitenkaan ole, että rotusyrjinnän poistamista käsittelevä YK:n ko- mitea olisi lausunut jotakin järjestön toimintaan osallistumisen rangaistavuudesta.

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistuk- seen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohet- kellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikok- sesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Tämä sään- tely vastaa pitkälti Euroopan ihmisoikeussopi- muksen 7 artiklan 1 kappaletta.

Perustuslaissa säädetystä rikosoikeudellises- ta laillisuusperiaatteesta ja Euroopan ihmis- oikeussopimuksesta on johdettavissa rikossään- nösten täsmällisyysvaatimus (vrt. PeVL 4/1997 vp, s. 2/II). Kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa soveltajan kannalta riittävällä täsmällisyydellä (HE 309/1993 vp, s. 50/I).

Tämä merkitsee sitä, että säännöksen sanamuo- don perusteella on kyettävä ennakoimaan, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa.

Tämän vaatimuksen kannalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että ehdotuksen mukaan ran- gaistusvastuu ulottuu avunantoa laajemmalle.

Esillä on uuden tyyppinen kriminalisointitilan- ne, joka ei rajaudu yllytyksen tai avunannon sääntelemiseen tai pohjaudu muutoin jo vakiin- tuneisiin rikosoikeudellisiin käsitteisiin. Kysy-

myksessä on eräänlainen organisaatiorikos, jo- hon ei ilman muuta voida soveltaa rikosoikeu- dellisen osallisuusopin aksessorisuusoppia eli osallisuusteon liitännäisyyttä rangaistavan pää- teon tapahtumiseen. Pyrittäessä esityksen mu- kaisesti kriminalisoimaan osallistumista tavalla, joka menee rikosoikeudessa vakiintuneiden osallistumiskäsitysten ulkopuolelle, sääntelyn täsmällisyysvaatimus korostuu tavanomaista enemmän.

Rikoslain 17 luvun 1 a §:n 1 momentti. Ehdo- tuksen mukaan kriminalisoinnin edellytyksenä osallistumisen osalta on, että se on aktiivista.

Osallistumisen tulee kohdentua rikollisjärjestön toiminnan siihen osaan, jossa tavoitteena on teh- dä lainkohdan tarkoittamia rikoksia. Pääteoiksi katsottavat rikokset on rajattu ehdotuksessa ran- gaistusasteikon perusteella vain erityisen törkei- siin rikoksiin. Tätä rajausta on täydennetty ri- kosnimikkeen perusteella ulottamalla kriminali- sointi sellaiseen toimintaan osallistumiseen, jos- sa on tavoitteena tehdä kiihottaminen kansan- ryhmää vastaan -niminen rikos. Osallistumisen kriminalisoinnin edellytyksenä kaikilta osin on, että päätekona oleva rikos todella tehdään. Li- säksi rikollisjärjestön toimintaan osallistuminen on rangaistavaa pelkästään tahallisena. Nämä kaikki rajaukset merkitsevät valiokunnan mie- lestä sitä, että kyseinen 1 momentti on ongelma- ton perustuslain 8 §:stä johtuvan rikossäännök- sen täsmällisyysvaatimuksen kannalta.

Ehdotettu tunnusmerkistö muodostuu yksi- tyiskohtaisuudessaan kokonaisuutena varsin mutkikkaaksi ja vaikeasti tulkittavaksi. Tämä vaikeuttaa sen arvioimista, missä rangaistavan ja muunlaisen säännöksessä tarkoitetun rikollisjär- jestön toimintaan osallistumisen raja kulkee.

Valiokunta pitää rangaistussääntelyn sisältöön kohdistettavan ennakoitavuusnäkökohdan takia tarpeellisena, että sääntelyn muotoiluja pysty- tään vielä kehittämään.

Rikoslain 17 luvun 1 a §:n 2 momentti. Täsmäl- lisyysvaatimukseen nähden 1 momenttia merkit-

(3)

PeVL 10/2000 vp — HE 183/1999 vp

3 tävästi ongelmallisempi on 2 momenttiin sisälty-

vä rikollisjärjestön määritelmä. Esityksen perus- teluissakin (s. 10/II) viitataan vaikeuksiin, joita liittyy määritelmään sisältyviin pysyvyys- ja jär- jestäytyneisyysvaatimuksiin. Perusteluissa myös todetaan, ettei "säännöksen soveltamis- alan ydintä ole ennen käytännön soveltamista helppo hahmottaa" (s. 8/I).

Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen mukaista valiokunnan käsityksen mukaan on, että rikos- säännöksen tulee antaa selkeä kuva säännöksen soveltamisalan ytimestä. Tämän määrittämistä ei saa liiaksi siirtää lain soveltajan vastuulle. Ri- kollisjärjestön käsitteen kannalta keskeinen määre koskee tällaisen yhteenliittymän järjes- täytyneisyyttä. Oleellista on, että järjestäytymi- seen viittaavat organisaatiota ja toimintatapoja koskevat piirteet ovat tavalla tai toisella havait- tavissa. Valiokunnan mielestä järjestäytynei- syys-edellytystä on tarpeen täsmentää säännök- sen sanamuodossa, jolloin mallia voidaan ottaa yhdistyslain 3 §:ssä omaksutusta kirjoitustavas- ta.

Yhdistymisvapaus

Hallituksen esityksessä (s. 11/I) on viitattu sii- hen perusoikeusuudistuksen yhteydessä omak- suttuun käsitykseen, että yhdistymisvapauden piiriin kuuluu myös toiminta rekisteröimättö- mien yhdistysten muodossa (HE 309/1993 vp, s. 60/II). Valiokunta pitää kuitenkin selvänä, että ehdotuksessa kriminalisoidussa toiminnas- sa ei yleensä ole kysymys perustuslain 13 §:ssä turvatun yhdistymisvapauden käyttämisestä.

Joiltakin osin yhdistymisvapausnäkökulmalla voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa krimi- nalisoinnin sallittavuutta. Tällöin on olennaista, että säännöksen tarkoituksena on estää vakavaa rikollisuutta. Tätä on pidettävä hyväksyttävänä rajoitusperusteena, erityisesti kun kysymys on enintään yhdistymisvapauden eräänlaisista reu- na-alueista. Suhteellisuusvaatimuksen näkökul- masta on tärkeää, että pääteot on joko rajattu korkean rangaistusmaksimin perusteella tai täs- mennetty koskemaan kiihottamista kansanryh- mää vastaan, jossa on kysymys yhteiskunnalli-

sesti painavasta rasismin torjumistarkoitukses- ta. Valiokunta ei pidä lakiehdotusta ongelmalli- sena yhdistymisvapauden kannalta.

Muita seikkoja

Ehdotuksen asiallinen perusteltavuus riippuu etenkin siitä, kuinka merkittävänä turvallisuus- uhkana rikollisjärjestöjen toimintaa Suomessa pidetään ja kuinka tehokkaana tällaista krimina- lisointia pidetään sekä kuinka täsmällisesti ri- kostunnusmerkistö kyetään kuvaamaan. Koke- mukset vastaavan kaltaisen lainsäädännön so- veltamisesta Saksasta viittaavat siihen, että täl- laisen rangaistussäännöksen rikkomisesta noste- taan mm. näyttövaikeuksien vuoksi syyte hyvin harvoin mutta rikosprosessuaalisten pakkokei- nojen käyttö rikoksesta epäiltyyn on tavallisem- paa.

Esityksessä ehdotettu kriminalisoinnin ran- gaistusasteikko on sinänsä verraten alhainen.

Rangaistusasteikko täyttää kuitenkin pakkokei- nolain 5 luvussa säädetyt kotietsinnän ja tekni- sen katselun edellytykset sekä teknisen katselun ja teknisen seurannan poliisilain 31 §:n mukai- set edellytykset. Pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan ja vastaavasti 8 §:n 1 mo- mentin tapauksissa myös pidättämisen ja vangit- semisen edellytykset ovat käsillä. Perusoikeus- suojan kannalta on vaarana, että tällaisesta ri- kosoikeudessa vakiintuneen osallisuusopin yli menevästä kriminalisoinnista yhdessä muun lainsäädännön kanssa seuraa poliisin tiedonhan- kintavaltuuksien ja rikosprosessuaalisten pakko- keinojen kohdistaminen rutiinimaisesti itse pää- rikosten kannalta etäistenkin sivullisten asemas- sa oleviin henkilöihin. Valiokunnan mielestä la- kiehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee varmistua keinoista, joilla tällaiset perusoikeussuojan mahdolliset heikennykset voidaan estää.

Lausunto

Lausuntonaan perustuslakivaliokunta kunnioit- tavasti esittää,

että lakiehdotus voidaan käsitellä taval- lisen lain säätämisjärjestyksessä.

(4)

PeVL 10/2000 vp — HE 183/1999 vp

4

Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2000

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Ville Itälä /kok

jäs. Jouko Jääskeläinen /skl Jouni Lehtimäki /kok Johannes Leppänen /kesk Hannes Manninen /kesk Pekka Nousiainen /kesk

Heli Paasio /sd Osmo Puhakka /kesk Petri Salo /kok Arto Seppälä /sd Ilkka Taipale /sd vjäs. Veijo Puhjo /vas.

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Jarmo Vuorinen.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Ottaen huomioon perustus- lain 7, 10 ja 22 §:n säännökset perustuslakivalio- kunta pitää perusteltuna, että yksilöä suojataan säännösehdotuksessa tarkoitettua seksuaalista

Työryhmä ehdottaa, että terroristiryhmän toiminnan edistämisen rangaistavaksi säätävän rikoslain 34 a luvun 4 §:n sisältämään nykyisin suppeahkoon tekotapaluetteloon

Yleissopimuksen ja pöytäkirjojen eräiden määräysten on katsottu edellyttävän rikoslain 1 luvun 2 §:n täydentämistä niin, että siihen lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan

Yleissopimuksen ja pöytäkirjojen eräiden määräysten on katsottu edellyttävän rikoslain 1 luvun 2 §:n täydentämistä niin, että siihen lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan

vaan seksuaalisen tekoon, vaikka hän on ollut selvillä siitä, että henkilö on tällaisen rikoksen kohteena, tai hänellä on ollut syytä epäillä sitä, on tuomittava, jollei teko

Omaisuus voidaan lakiehdotuksen 10 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomita valtiolle menetetyksi myös pykälän 1 momentissa mainit- tuun henkilöön laissa tarkemmin määritellyllä

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 2 §:n 1 momentin mukaan päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisin- hallintaan ja osallistumisen

Eduskunta on 8 päivänä helmikuuta 2000 lähet- täessään hallituksen esityksen rikollisjärjestö- jen toimintaan osallistumisen säätämisestä ran- gaistavaksi (HE 183/1999