Puolisonsa kanssa yhdessä asuvien naisten ja miesten kokemuksia kotitaloutensa kotitöiden jakaantumisesta
Eeva Aronoja
Kotitalousopettajakoulutus Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto 23.5.2021
Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Kotitalousopettajakoulutus
Aronoja, Eeva S.: Puolisonsa kanssa yhdessä asuvien naisten ja miesten kokemuksia kotitaloutensa kotitöiden jakaantumisesta
Opinnäytetutkielma, 55 sivua, 1 liite (4 sivua) Tutkielman ohjaajat, Sanna Talvia, FT, ETM, KM Toukokuu 2021
Asiasanat: kotitalous, kotityöt, parisuhde
Kotityöt kuuluvat ihmisen arkeen ja niiden jakaantumisessa on nähtävissä sukupuolittunei- suutta. Perinteisesti naistapaisiksi töiksi ollaan luettu esimerkiksi vaatehuolto, siivous ja ruuan- laitto, ja miestapaisiksi töiksi erilaiset kodin rakennus- ja huoltotyöt. Naisten on todettu käyttä- vän miehiä enemmän aikaa kotitöihin ja kokevan olevansa päävastuussa arjen organisoinnista.
Tässä pro gradu -tutkielmassa kuvattiin puolisonsa kanssa yhdessä elävien henkilöiden koke- muksia kotitöiden jakaantumisesta. Tarkoituksena oli selvittää syitä jakaantumisen takana ja kar- toittaa, onko jaoissa havaittavissa kotitaloustöihin usein liitettäviä sukupuolirooleja. Lisäksi selvi- tettiin, miten kotitöiden organisointiin liittyvä työ näyttäytyy kotitöiden jakamisessa ja miten omaa tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä näihin jakoihin perustellaan.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköi- sellä kyselylomakkeella, johon vastaajilla oli mahdollisuus vapaamuotoisesti kertoa omista koke- muksistaan kotitöiden jakaantumisesta. Tutkimukseen vastasi 37 henkilöä ja kerätyt kuvaukset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että syyt kotitöiden jakaantumiseen olivat moninaiset. Syyt vaihtelivat fyysi- sistä ominaisuuksista omiin ja kumppanin mieltymyksiin. Perinteiset sukupuoliroolit kotitöiden jaossa oli havaittavissa vain vähemmistössä vastauksia. Kuvaukset, joissa perinteiset sukupuoli- roolit olivat havaittavissa selkeästi, kertoivat naisvastaajat tekevänsä enemmän kotitöitä kuin miehensä. Osassa vastauksista, joissa perinteiset roolit eivät näkyneet, oli pariskunta pyrkinyt toimimaan näin tietoisesti välttääkseen kotitöiden sukupuolittaista jakoa.
Useat naisvastaajat kokivat olevansa vastuussa kodissa tapahtuvasta metatyöstä. He tunsivat olevansa päävastuussa arjen toimimisesta ja siitä, että tarvittavat kodin työt tulevat tehdyiksi.
Miehiltä nähtiin puuttuvan aloitekykyä tehdä kotitöitä ilman naisen erillistä pyyntöä. Miesten hei- kompi osallistuminen kotitöihin olikin yksi merkittävimmistä syistä naisten tyytymättömyyteen kotitöiden jakaantumisessa. Tästä huolimatta pääosa vastaajista koki olevansa tyytyväinen tai
melko tyytyväinen kotitaloutensa kotitöiden jakaantumiseen. Tyytyväisyyttä perusteltiin muun muassa kotitöiden tasa-arvoisella jakaantumisella ja arvostuksen kokemisella tehdystä työstä.
University of Eastern Finland, Philosophical Faculty
School of Applied Educational Science and Teacher Education Home Economics
Aronoja, Eeva S.: The experiences of the division of household chores between men and women living with their spouses
Master’s Thesis, 55 pages, 1 appendix (4 pages) Supervisors: Sanna Talvia, FT, ETM, KM
May 2021
Keywords: home economics, housework, household duties, relationship
Household chores are a part of humans’ everyday life, and there is evident gender-specific divi- sion in the distribution of the household chores. Traditionally cleaning, cooking and clothes care is seen as female-like chores, and different building and maintenance work is seen as male-like chores. Females have been proved to spend more time in household chores than males, and they’re proven to feel mainly responsible of the organisation of everyday life.
This Masters’ thesis described experiences of respondents living with their spouses and the divi- sion of household chores. The aim of this thesis was to establish reasons behind the division and survey if the divisions involved the gender roles often associated with household chores. In addi- tion, the work involving organising household chores and the way it appeared in the division of those chores was surveyed. The questionnaire surveyed how the respondents explain their con- tentment and discontent in these divisions.
This study was done in qualitative research methods. The data was collected via electronic ques- tionnaire, where the respondents had an opportunity to freely describe their own experiences in the division of household chores. 37 people responded to the survey, and the collected data was analysed with content analysis.
The results showed that the reasons for the division of the household chores varied profusely.
The causes varied from physical qualities to the respondents’ own and their partners’ liking.
Minority of the results showed the traditional gender roles as a reason for the division of the household chores. In the descriptions where the traditional gender roles were more visible, the female respondents told that they did more household chores than their male partners. In some of the responses where the traditional roles were not visible, the couple had knowingly acted and aimed to avoid the gender-specific division of household chores.
Several of the female respondents felt that they were responsible of the homes’ invisible chores.
The respondents felt responsible of the daily life functions and ensuring that the necessary cho- res got done. Male partners were seen to lack initiative to do household chores without separate request from the female. The weaker participation in chores was a main reason in the dissatis- faction of the division in the household chores between the female respondents. Despite these results, majority of the respondents felt content or mainly content in the way their household chores were divided. The contentment was justified by equal division of the chores and the ap- preciation gained from of the work done.
Sisältö
1 Johdanto ... 6
2 Teoreettinen ja käsitteellinen tausta ... 8
2.1 Kotitöiden määritelmä ... 8
2.2 Metatyö, töiden suunnittelu ja tehokas ajankäyttö ... 9
2.3 Kotitöiden ja arjen organisoinnin sukupuolittunut jakautuminen ... 10
2.4 Lahjojen antaminen ja rakkaudenosoitukset kotitöiden kontekstissa ... 15
2.5 Pariskuntien tyytyväisyys kotitöiden jakaantumiseen ... 16
3 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset ... 19
4 Tutkimuksen toteutus ... 20
4.1 Tutkimusstrategia, kohderyhmä ja aineiston hankinta ... 20
4.2 Aineiston analyysi ... 21
5 Tulokset ... 23
5.1 Vastaajien taustatiedot ... 23
5.2 Syyt kotitöiden jakaantumisen taustalla ... 25
5.3 Perinteiset sukupuoliroolit kotitöiden jaossa ... 34
5.4 Arjen organisointi, näkymätön työ ja miesten osallistumisen ongelmakohdat ... 36
5.5 Tyytyväisyys kotitöiden jakaantumiseen ... 38
6 Pohdinta ... 41
6.1 Johtopäätökset ... 41
6.2 Tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelua ... 44
6.3 Jatkotutkimusideoita ... 47
1 Johdanto
Kotitöiden tekeminen on osa jokapäiväistä elämää. Osa askareista on itselle varmasti mieluisem- pia kuin osa. Yksin asuessa on selvää, että kaikki kodin työt joutuu tekemään itse, jos niitä ei päätä ulkoistaa jollekin kodin ulkopuoliselle taholle, kuten siivoojalle. Kun rinnalle löytyy kump- pani, jonka kanssa jakaa arki ja kotitalous, miten käy kotitöille? Miten kotityöt jaetaan, kun talou- dessa onkin kaksi ihmistä niitä hoitamassa? Meneekö jako tasan ja millä perusteella töiden jako suoritetaan? Jos molemmilla on samat epämieluisat kotityöt, miten päätetään kumpi ne joutuu hoitamaan? Kotityöt ovatkin asia, jotka usein aiheuttavat eripuraa parisuhteessa elävillä (Kontula 2013).
Kotityöt ovatkin asia, joka puhututtaa ihmisiä: oman kokemukseni mukaan erityisesti naisia. Ei ole olemassa takarajaa sille, kuinka kauan tyttökavereiden kanssa jaksaisi kotitöiden tekemisestä puhua. Usein puheet keskittyvät siihen, kuinka naiset tekevät suurimman osan kodin töistä ja miesten toivottaisiin osallistuvan enemmän. Keskusteluissa on usein negatiivinen sävy, paitsi sil- loin, jos joku kertoo, kuinka hänen puolisonsa yllättänyt tämän taidoillaan kotitöiden tekemi- sessä tai oma-aloitteisuudellaan. Miesten en ole juurikaan kuullut keskustelevan kotitaloutensa kotitöistä tai puolison osallistumisesta niihin. Tietynlaisessa suhtautumisessa kotitöihin voidaan- kin olettaa olevan miesten ja naisten välillä eroja.
Kodin töiden jakaantumiseen liittyy ja on aina liittynyt vahvasti sukupuoli. Tästä syystä kotityöt ovat jakaantuneet niin sanottuihin ”naisten töihin” ja ”miesten töihin”. Naiset ovat perinteisesti aina huolehtineet siivoamisesta, ruuanlaitosta, vaatehuollosta ja lasten hoitamisesta. Nykyään miesten töiksi taas mielletään erilaiset kodin ja auton huolto- ja korjaustyöt. (Pietiläinen & Attila 2018, 97–104.) Kun vielä suurin osa suomalaisista asui maaseudulla, miehet huolehtivat kodin ulkotöistä, joita siihen aikaan oli paljon, kuten maanviljely ja karjanhoito. (Nieminen 1993.) Nyky- asuminen on muuttunut huomattavasti tästä ajasta, koska yhä useampi asuu kaupungissa tai sen lähellä, joten peltoja ja karjaa on yhä harvemmalla. Tämän myötä myös kodin ulkopuoliset työt ovat muuttuneet erilaisiksi ajan saatossa. Tästä huolimatta kotitöiden jakautuminen tuntuu muuttuvan paljon hitaammin ja periteisiksi naisten töiksi mielletään yhä edelleen samat kotityöt
kuin 100 vuotta sitten. Miesten töiksi mielletyt ulkotyöt ovat supistuneet tai jääneet pois koko- naan, koska kaikilla ei ole omaa autoa tai pihaa, joka tarvitsisi huoltoa.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on kartoittaa millaisia ovat parisuhteessa elävien koke- mukset kotitöiden tekemisestä. Tarkoituksena on myös selvittää, näkyvätkö perinteiset sukupuo- liroolit yhä kotitöissä vai jakaantuvatko kotityöt jollakin muulla perusteella. Tarkasteltavana on myös parisuhteessa elävien tyytyväisyys tähän jakoon. Oman kokemukseni ja kandidaatin tut- kielmassani saamieni tulosten myötä olen havainnut, että erityisesti naisilta löytyy tyytymättö- myyttä kotitöiden jakaantumiseen.
Tutkielma on merkityksellinen kotitaloustieteelle, koska se tuottaa päivitettyä tietoa kotitalouk- sissa vallitsevasta tasa-arvosta sekä kotitöiden sukupuolittuneisuuden nykytilasta. Aihetta on jonkin verran tutkittu, mutta se ansaitsee lisähuomiota, koska muutos on ollut valitettavan hi- dasta, ja naiset tekevät yhä tänä päivänä miehiä enemmän kotitöitä (Pääkkönen 2019). Myös- kään syitä kotitöiden jakaantumiseen ei ole juurikaan aiemmin tutkittu, joten tämä tutkimus tuottaa asiasta kaivattua lisätietoa. Lisäksi kotitaloudessa oppiaineena on asetettu tavoitteeksi kasvattaa nuorista lähimmäisistään huolehtivia kanssaeläjiä sekä itsenäisiä, omissa kotitalouksis- saan selviäviä yksilöitä. Myös suurin osa kodin kotitöiksi luettavista askareista on asioita, joita ko- titalouden tunnilla opetellaan ja opitaan, kuten ruuanlaitto, siivous ja vaatehuolto. (Opetushalli- tus 2014.)
2 Teoreettinen ja käsitteellinen tausta
Tässä luvussa käsitellään tutkimuksen aihetta koskevaa tieteellistä tietoa sekä aikaisempia tutki- muksia aiheesta. Luvussa tullaan avaamaan kotityön käsitettä ja niihin perinteisesti liitettyjä su- kupuolirooleja. Lisäksi tullaan tarkastelemaan metatyön ja arjen organisoinnin määritteitä ja nii- hin liittyvä töiden jakautumista. Viimeiseksi tutustutaan aikaisempiin tutkimuksiin kotitöiden ja- kaantumiseen liittyvästä tyytyväisyydestä.
2.1 Kotitöiden määritelmä
Kotitöistä tulee usein monelle mieleen ensimmäisenä ajatus tylsistä ja joka päivä toistuvista teh- tävistä, jotka kuuluvat tavalla tai toisella kaikkien meidän arkeen. Kotitöiden ei mielletä tarvitse- van erityistä erityisosaamista eikä niitä mielletä samalla tavalla työksi, kuten esimerkiksi ansio- työtä. Kotityöt koetaan usein rasitteena, ja niiden tekemistä pyritään kaikin keinoin helpotta- maan sekä niiden määrää minimoimaan. Toisaalta ne voivat antaa tietynlaista tyydytystä, kun jokin keskeneräinen asia saadaan tehdyksi tai jos tekemisen koetaan olevan hyödyksi omalle puolisolle tai perheelle. (Miettinen 2008, 117.)
Kaikki kotona tehtävä palkaton työ voidaan käsittää kotityöksi. Nämä työt voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin tehtäviin. Taloudellisia tehtäviä ovat esi- merkiksi talouden varojen hallinnointi, kotitalouden toiminnan suunnittelu ja erilaisten palvelui- den hankkiminen. Perheenjäsenten keskinäisten sekä kodin ulkopuolisten suhteiden hoitaminen kuuluu sosiaalisiin tehtäviin, kuten myös lasten sosiaalistaminen. Kulttuurisina toimina ovat esi- merkiksi arvomaailmojen muodostus, tietojen ja taitojen välittäminen sekä kaikkien kotitalouden jäsenten kehityksen ja kasvun edistäminen. Kotitöitä on monenlaisia, eikä niitä kaikkia pysty luo- kittelemaan selkeästi eri tehtäväalueisiin. Tässä tutkimuksessa, kuten useimmissa kotityötä kos- kevissa tutkimuksissa, kotityöksi määritellään ne työt, joita kotona tehdään ja joista syntyy jokin valmis tuote tai palvelu, jonka perhe voisi periaatteessa ostaa kotitalouden ulkopuolelta valmiina
tuotteena tai tuotettuna palveluna. Esimerkkejä tällaisesta työstä ovat siivous, ruuanlaitto, vaate- huolto, auton huolto ja kodin remontointi. Myös lastenhoito lasketaan kotityöksi siinä määrin kuin sitä samaista työtä olisi mahdollista ostaa palveluna, eli tällöin esimerkiksi lasten kasvatus ei sisälly näihin kotitöihin. (Miettinen 2008, 19–20.)
2.2 Metatyö, töiden suunnittelu ja tehokas ajankäyttö
Arjen ja kodin toimiminen vaatii näkyvän työn lisäksi paljon näkymätöntä työtä eli metatyötä.
Metatyö pitää sisällään kaiken suunnittelutyön ja organisoinnin, jota kotitalouden eri toimintojen ja sen asukkaiden hyvinvoinnin ylläpitämiseksi vaaditaan. Täytyy pohtia mitä pitää tehdä, kuka tekee, milloin ja miten tehdään. Metatyö vaatii siis paljon ajattelua, delegointia, kilpailutusta ja tiedonhakua. Metatyötä hoitavan tulee kartoittaa jatkuvasti, mitä asioita olisi kotitaloudessa tar- peellista hoitaa, mahdollisesti tehdä sitä varten valmisteluita sekä ennen kaikkea hoitaa päätök- senteko eli päättää kaikesta edellä mainitusta. Arkensa toisen kanssa jakavilla metatyö vaatii pal- jon myös kommunikointia. Puolison kanssa kommunikointi sisältää kotitöiden delegointia, vaa- dittavista töistä ilmoittamista ja niistä muistuttamista. Arki voi usein olla kiireistä eikä kaikkia tar- vittavia töitä keretäkään hoitamaan annetussa ajassa. Tällöin vaaditaan eri töiden priorisointia ja mahdollisten päällekkäisyyksien aiheuttamien ongelmien ratkaisemista. (Luukkinen 2017.)
Kotitöiden suunnittelu lisää itse toiminnan tehokkuutta, turvallisuutta ja taloudellisuutta. Välita- voitteita asettamalla, on työn tekeminen jäsennellympää ja mielekkäämpää. Suunnittelu on kai- kessa yksinkertaisuudessaan tulevien asioiden ennakoivaa harkintaa. Tottumattomalle suunnit- telutyö voi tuntua turhan työläältä ja rasittavalta, mutta sen rutinoituessa ja muuttuessa osaksi arkea, ennaltaehkäisee se hallitsemattoman kaaoksen syntymistä kotona. Hyvän suunnitelmalli- suuden etuna on myös se, ettei arjessa vastaan tulevat yllättävät hetketkään aiheuta katastrofia.
Suunnittelu auttaa myös muistamaan mitä työtehtäviä tulisi muistaa tehdä ja milloin. Asioiden organisoinnilla pyritään järjestämään ja järkeistämään ajankäyttöä ja työntekoa. Organisointia
voidaan hyödyntää suuremmissa projektikokonaisuuksissa, mutta myös yksittäisissä työtehtä- vissä. (Aulanko, Huovinen, Kiikka & Lehtinen 2010, 72–77.)
Näihin kahteen termiin liittyy vahvasti ajan hallitseminen, jolloin pyritään suoriutumaan halu- tusta työtehtävästä olemassa olevassa ajassa. Ajan hallinta sisältää usein arjen, omien ja per- heen jäsenten menojen ja tekemisten aikatauluttamista. Tehokas ajankäyttö vaatii itsensä johta- mista ja lisää hyvin onnistuessaan tyytyväisyyttä sekä motivaatiota. Aikataulun suunnittelussa tarvitaan arvio siitä, kauanko eri töihin ja toimintoihin tulee kulumaan aikaa. Usein epämieluisiin töihin kuluvaa aikaa yliarvioidaan ja mielekkäisiin töihin kuluvaa aikaa aliarvioidaan. Ajankäytön hallinta ja arjen suunnittelu vaatii myös asioiden priorisointia. Jos aika tuntuu riittämättömältä kaikkeen, on ihmisen hyvä osata valita toiminnot, jotka ovat tärkeintä saada hoidetuksi sillä het- kellä. Arki onkin usein hektistä ja vastaan voi tulla yllättäviä tilanteita. Tällöin on hyvä, jos asioita on osattu ennakoida ja varautua niihin etukäteen. Tehokkaan ajankäytön hallinta sisältää myös järjestyksen ylläpitämisen. Asioiden systemaattinen järjestyksessä pitäminen voi viedä hieman ylimääräistä aikaa, mutta esimerkiksi hukassa olevien tavaroiden etsiminen vie todennäköisesti huomattavasti enemmän aikaa. On myös tehokkaampaa tehdä asiat kerralla huolellisesti, ettei aikaa mene työn korjaamiseen. (Aulanko, Huovinen, Kiikka & Lehtinen 2010, 72–77.)
2.3 Kotitöiden ja arjen organisoinnin sukupuolittunut jakautuminen
Kielitoimisto (2021) määrittelee parisuhteen kahden henkilön väliseksi suhteeksi, joka perustuu kiintymykseen ja seksuaalisuuteen. Kun parisuhteessa elävät asuvat vakiintuneesti samassa koti- taloudessa, katsotaan heidän olevan avoliitossa. Avoliitossa ei voida katsoa olevan henkilöitä, joi- den välillä on avioeste. Tällöin esimerkiksi samassa taloudessa asuvia lähisukulaisia, kuten sisa- ruksia ei voida määrittää olevan avoliitossa. (Minilex 2021.) Avioliitossa ovat ne henkilöt, jotka ovat keskenään solmineet avioliiton Suomen avioliittolain määrittämien pykälien mukaan ja ovat näin ollen naimisissa (Tilastokeskus 2021).
On tavallista, että yhteisten tapojen muodostuminen ja kodin töiden jakaantuminen tietyllä ta- paa vaatii aikaa parisuhteen alussa. Entisaikoina oli tavallista, että Suomessa työnjaosta sovittiin jo ennen yhteiseloa. Aviosopimukset olivat hyvin kauppakirjojen tapaisia ja niissä määriteltiin kummankin asianomaisen tulevat velvollisuudet eli mitkä talon työt tulisi kenenkin hoitaa. Kun rikkaiden naimakaupat perustuivat puolisoehdokkaan varallisuuden tarkasteluun, köyhemmän väestön puolisovalinta keskittyi tämän fyysisen kuntoon ja hyvään työkykyyn. Talonpoikaisväes- tön naimisiinmeno olikin usein elintärkeää, koska taloon tarvittiin lisää työväkeä. Tästä syystä myös lesket pyrkivät usein avioitumaan uudestaan, jotta kotitalous pyörisi. Naista tarvittiin hoita- maan talon sisällä olevia töitä, kuten siivoamaan, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan lapsista;
naisten ajateltiin olevan miestä sopivampi hoivatehtäviin ja kodinhoitoon. Miehen tehtävänä taas oli huolehtia metsänhoidosta, maanviljelystä ja karjanhoidosta. Jako on syntynyt osaltaan myös siihen perusten, että miesten on katsottu olevan fyysisesti voimakkaampia kuin naiset, ja siksi sopivampia tekemään raskaampia kotitöitä. Näin voidaan katsoa saaneen alkunsa sukupuoleen perustuvan perinteisen kotitöiden jaon. (Nieminen 1993, 7–8.) Naisten voitiin myös nähdä saa- van kunnioitusta suorittamalla myös miesten töitä, kun taas miesten maineen nähtiin olevan vaarassa, mikäli hän ryhtyi tekemään naisille kuuluneita töitä (Korhonen 2004, 259).
Vuosikymmenien kuluessa ovat sukupuolittaiset erot kotitöiden tekemisessä hieman tasoittuneet.
Tähän on johtanut se, että naiset ovat vähentäneet kotitöihin käyttämäänsä aikaa ja miehet lisän- neet. Tästä huolimatta on kotitalouden töiden jakautumisessa sukupuolten välillä havaittavissa samantyyppisiä painotuksia kuin sata vuotta sitten. Naiset hoitavat 68 prosenttia kotitaloustöistä ja miehet 63 prosenttia huoltotöistä. (Pääkkönen 2013.) Vuoden 2017 tasa-arvobarometrin (n=1071) mukaan naiset kertoivat olevansa pääasiallisesti vastuussa vaatehuollosta, siivouksesta ja ruuan valmistuksesta. Miehet taas kokivat vastuualueekseen kodin sekä ajoneuvojen kunnos- tus-, korjaus-, ja huoltotyöt. Pihamaan hoito ja päivittäisostosten tekeminen jakaantuivat tasaisim- min sukupuolten kesken. Lasten kanssa leikkimiseen ja toimimiseen miehet osallistuvat naisen kanssa tasaisemmin, mutta ”huoltopuoli” kuten vaatetuksesta ja ruokkimisesta huolehtiminen jää pääsääntöisesti naisen hoidettavaksi. Lasten syntyminen näyttääkin olevan kohta, jolloin kotitöi- den sukupuolittuneisuus vahvistuu entisestään. Tällöin kodin päivittäisiin ja usein toistuviin koti- töihin käytetty aika kasvaa ja myös naisten niihin käyttämä aika kasvaa voimakkaasti. (Pietiläinen
& Attila 2018, 97–104; Miettinen 2008, 91.) Tilastokeskuksen Ajankäyttötutkimuksen 2009–2010 (n=3795) mukaan suomalaiset miehet tekevät keskimäärin kotitöitä päivässä noin 2,5 tuntia, kun taas naiset runsaat 3,5 tuntia. Kahdenkymmenen vuoden aika naisten kotitöihin käyttämä aika on vähentynyt kymmenellä minuutilla ja miesten lisääntynyt noin 20 minuutilla. Tämän myötä myös naisten osuus kaikesta tehdystä kotityöstä on laskenut 59 prosenttiin aikaisemmasta 63 prosen- tista. Yksittäisenä kotityönä voidaan esiin nostaa vaatehuolto, jonka tekemiseen miehet kuluttivat päivässä keskimäärin 3 minuuttia, kun taas naisilla vaatehuollon hoitamiseen kului päivässä 13 minuuttia. Tällöin viikossa vaatehuoltoon käytetty aika kasvaa naisilla noin puoleentoista tuntiin, miehillä saman ajan jäädessä 21 minuuttiin. (Pääkkönen 2013.) Vaikka kotityöt ovat edelleen melko sukupuolityypilliset, on pientä muutosta havaittavissa. Tästä kertoo nuorten miesten hie- man suurempi osallistuminen perinteisten naisten töiden tekoon kotitalouksissa verrattuna van- hempien miesten tekemään osuuteen. Tulokseen voi myös vaikuttaa se, että nuoremmat naiset ovat vähentäneet kotitöihin käyttämäänsä aikaa. Toisaalta nuoremmat naiset osallistuivat perin- teisesti miesten töiksi miellettyihin askareisiin, kuten remontointiin ja huoltotöihin, jossain määrin enemmän kuin vanhemmat naiset. (Miettinen 2008, 113.) Jos erot eri kotitaloustöiden tekemisessä tasoittuisivat sukupuolten välillä, olisi se askel kohti tasa-arvoisempaa kotitöiden jakaantumista.
Tällöin kotitöitä ei miellettäisi mies- tai naistapaisiksi, vaan ne olisivat sukupuolineutraaleja ja täl- löin kenen tahansa hoidettavissa kotitalouksissa.
Naiset kokevat kotityöt kuormittavampina kuin miehet, joka voi johtua siitä, että perinteisesti nais- ten töiksi koetut työt ovat toistuvampia ja säännöllisempiä kuin miesten töiksi koetut askareet.
Esimerkiksi ruuanlaittoa, siivousta ja vaatehuoltoa joutuu tekemään lähes päivittäin toisin kuin renkaiden vaihtoa, ruohonleikkuutta ja remontointia, jotka ovat huomattavasti harvemmin tehtä- viä kodin töitä. Tästä syystä usein naisten vapaa-aika on rikkonaisempaa kuin miesten, koska nais- ten useammin suorittamia kotitöitä tehdään usein päällekkäisesti, mutta myös useasti päivässä.
Miehille kuuluvat työt ovat usein yksittäisiä ja harvemmin toistuvia, jonka vuoksi miesten vapaa- aikakin on usein yhtenäisempää ja pidempikestoista (Miettinen 2008, 117.) Samanlaista jakoa on havaittavissa myös metakotitöiden jaossa. Miestapaisia metakotitöitä ovat huoltotöihin, autoon,
tekniikkaan ja usein myös talouteen liittyvät työt. Naistapaisia kodin metatöitä ovat lasten tarpei- siin, vaatehuoltoon, tavaroiden mukaan ottamiseen sekä matka- ja juhlajärjestelyihin liittyvät työt.
(Luukinen 2017.)
Korhosen (2004) mukaan naiset kokevat kantavansa kodista ja kotitöistä kokonaisvastuuta. He pitävät mielessään kokonaisuutta, minkä takia heillä usein aina jokin kesken. Miehet käsittävät erilaiset kodin työt irrallisina työprojekteina, joilla on selkeä alku ja loppu (Tigerstedt 1994, 77).
Naisilla on usein päässään eräänlainen ”häkkyrä”, joka tarkastelee ympäristöä ja poimii sieltä asi- oita, jotka hän sitten tallentaa mieleensä. Tämän häkkyrän ansiosta, naiset ovat usein kartalla siitä, mitä asioita olisi hyvä hankkia esimerkiksi ruokakaupasta. (Korhonen 2004, 259–260.) Nai- set tekevät usein paljon näkymätöntä työtä, johon sisältyy asioiden hoitamista, koordinointia ja järjestämistä. Yleinen ajatus tuntuu olevan, että tämä on naiselle ”luonnollista” ja luontainen tapa toimia (Jokinen 2005, 80). Näitä samoja asioita nousee esiin myös Luukisen (2017) tutkimuk- sessa metatyöstä. Miesten vähäinen osallistuminen metakotitöihin nähtiin johtuvan joko siitä, että he eivät pitäneet niitä tärkeinä tai sitten niihin osallistuminen nähtiin tarpeettomana, koska puolison koettiin taitavan niiden tekemisen ”luonnostaan”. Naiset kokivat usein myös hankalaksi metatöiden jakamisen miehen kanssa, koska tämän ei koettu osaavan tehdä niitä yhtä hyvin kuin naisen tai niiden jaosta sopiminen oli vaivallisempaa kuin tehdä työ itse. (Luukinen 2017.) Jokinen (2005) kiteyttääkin asian: ”Naiset tekevät kotitöitä, koska heidän on pakko, he osaavat ja he huomaavat.”
Coltranen vuonna 1996 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että vaikka kodin askareet jaettai- siinkin näennäisesti pariskunnan kesken tasan, oli järjestämis- ja arviointivastuu loppu viimein naisen vastuulla. Erityisesti perheiden äidit näyttivät organisoivan perheen logistiikkaa, ennakoi- van kaikkien perheensä jäsenten tarpeet ja ohjailevan eri toimintojen suorittamista. Eli vaikka mies olisikin tehnyt itse kotityön ja näin ollen työt näennäisesti jakautuisivatkin puolisoiden vä- lillä tasan, oli nainen huolehtinut, että kyseinen työ tulee tehdyksi. (Coltrane 1996, viitattu läh- teessä Miettinen 2008, 92–93.)
Tigerstedtin (1994) haastattelemat miehet kertovat omista pohdinnoistaan kotitaloutensa kotitöi- hin liittyen. Haastatteluissa nousee esille se, että mies kokee naisen tekevän lähes mahdottomaksi kotitöihin osallistumisen. Mies ei välttämättä ole halunnut tai osannut ottaa vastuuta, mutta myös naisen on koettu olleen haluton luopumaan siitä. Naisen koetaan myös syyttäneen vastuusta ve- täytymisestä. Mies taas on väittänyt vaimolleen, ettei osaa pestä pyykkiä tai toteuttaa muuta kodin työtä ja nainen on kulkenut miehen perässä korjaamassa tämän tekemiä töitä esimerkiksi siirtä- mässä liinavaatteita oikeille paikoilleen kaapissa. Eräs haastateltava koki ongelmalliseksi tilanteet, joissa äidit kasvattavat pojistaan passattavia ja näyttävät, että kotityöt kuuluvat naisille. Tällä voi- daan selittää toisen miehen kokemusta siitä, että hän uurastaa vaimonsa puolesta tehdessään oman kotitaloutensa kotitöitä (Tigerstedt 1994, 73–75.)
Tigerstedt (2004, 76–78) pohtii tutkimuksensa tulosten perusteella erilaisia selityksiä miesten toi- minnalle ja tavalle hoitaa kotitöitä. Kävi ilmi, että miehet haluavat uskotella itselleen, että he osaa- vat yhtä sujuvasti ja itsenäisesti tehdä naistapaisia töitä kuin naisetkin. Mies voi lisäksi vakuuttaa itselleen, että hän tekee näitä töitä omaehtoisesti, eikä siksi, että puoliso olisi sitä pyytänyt tai kat- soisi perään, jotta työ tulisi tehdyksi. Mies voi myös yrittää torjua ajatuksen siitä, että vaimo hal- linnoi heidän kotiaan paljon paremmin ja selkeämmällä rutiinilla kuin hän itse. Tällöin hän tiedos- taa asian olevan näin, mutta samalla ajattelee kotitöiden jaossa kuitenkin vallitsevan tasajaon ja keskittyy lähinnä omien yksittäisten projektien hoitoon. Joskus voi käydä myös niin, että mies ve- täytyy suosiolla, koska pelkää nolaavansa itsensä, koska ei koe olevansa tarpeeksi pätevä joidenkin kotitöiden hoitamiseen. Tällaisten ajatusten lopputuloksena voi helposti olla ”laiskuutena” näh- tävä käytös, kun mies ei halua näyttää omaa epävarmuuttaan joidenkin asioiden hoidossa. (Tiger- stedt 2004, 76–78.)
Luukisen (2017) tutkimuksessa löydettiin useampia syitä metakotitöiden jakaantumiseen. Puoli- soiden luonteenpiirteet, mieltymykset sekä osaaminen vaikuttivat siihen, miten metatyöt paris- kunnan kesken jaettiin. Osan töistä parit jakoivat miesten ja naisten töihin eli sukupuolen perus- teella. Myös käytännölliset syyt näkyivät jakamisen taustalla. Tällöin työt teki se, jolta se kävi hel- pommin, koska se on ajankäytöllisesti nopeampaa ja sujuvoitti näin arkea. Metatöiden jakaminen
uudella ja erilaisella, esimerkiksi tasaisemmin puolisoiden välillä, koettiin mahdollisena, mutta työ- läänä. Tällainen roolien uudelleenjako vaatisi opettelua, eikä siihen nähty tarvetta ilman pakkoa.
(Luukinen 2017.)
2.4 Lahjojen antaminen ja rakkaudenosoitukset kotitöiden kontekstissa
Jokinen (2005, 51–54) on kuvannut amerikkalaisen Arlie Hochchildin (1994) tutkimusta, jossa koti- töiden tekeminen parisuhteessa näyttäytyy lahjojen antamisena ja kiitollisuutena. Tällöin kummal- lakin osapuolella on usein selkeä kulttuurinen käsitys siitä, mikä on miestapaista ja mikä on nais- tapaista. Tähän liittyy usein myös hyvin vahvasti heterotapaisuus, jossa miesten ja naisten roolit täydentävät toisiaan. Tästä johtuen myös puolisolle annetut lahjat ovat usein sukupuolesta riip- puvia. Naiset antavat kotityölahjoja eli esimerkiksi siivoavat, johon vastalahjaksi mies leikkii paris- kunnan yhteisten lasten kanssa, antaen näin äidille mahdollisuuden hetkeen omaa aikaa, vaikkapa kirjan lukemiseksi. (Hochchild, 1994; 2003, viitattu lähteessä Jokinen 2005, 52–53.)
Jokisen (2005, 53–54) mukaan norjalaisen Tove Thaagaardin (1997) tutkimuksessa ei asia ole kui- tenkaan näyttäytynyt näin yksinkertaisena. Aina lahjan antaja ei tiedä antavansa lahjaa, vaikka toi- nen osapuoli tulkitsisikin sen lahjaksi. Norjalaistutkimuksessa tutkittiin oslolaisia aviopareja ja ha- vaittiin, että nainen usein piti miehen tekemiä kotitöitä lahjoina. Esimerkiksi miehen tiskatessa as- tiat, nainen koki sen mieheltään itselleen osoitettuna rakkaudenosoituksena ja lahjana. Tämän tulkinnan hän saattoi perustella esimerkiksi sillä, että tiskaaminen ei ole miestapaista eikä kukaan muu hänen tuttavapiirissään olevista miehistä tiskaa. Miesten tulkinta taas vaimojensa tekemistä kotitöistä oli erilainen. Miehet pitivät puolisoidensa rakkaudenosoituksia ja lahjoja itsestään sel- vinä, vaikka vaimo olisi kokenut antavansa ne lahjana miehelleen. Tästä syystä, kun asia on ollut miehillä itsestäänselvyys, he eivät ole myöskään vastanneet näihin tekoihin ja antaneet puolisoil- leen ns. vastalahjaa. (Thaagaard 1997, viitattu lähteessä Jokinen 2005, 53–54.) Täysin vastakkaisia tuloksia sai Tigerstedt (2004, 75) haastatteluissaan, joissa naiset kokivat miesten tarjoaman avun asiaksi, joka yksinkertaisesti ”pitää vain tehdä”. Tällöin kokiessaan sen välttämättömänä asiana,
joka ilman muuta on tehtävä, ei nainen kokenut sitä myöskään lahjana, eikä tällöin tarjonnut siitä vastalahjaa, joka tässä tapauksessa olisi ollut arvostusta. Tässä nousee esille miesten ja naisten erot kokemuksessaan tehdä kotitöitä. Miehille ne näyttäytyvät huomionarvoisina suorituksina ja aika, jonka he kotitöihin käyttävät, on uhrattu jostakin muusta tekemisestä ja ajasta. (Tigerstedt 2004, 75–77.)
Naisilla voi olla tiedostamattaan tapana vahvistaa mallia, jossa he ovat kotitöiden ja arjen pyörit- tämisen päävastuullisia tekijöitä ja miesten teot koetaan rakkaudenosoituksiksi, vaikka kyseessä on myös miesten koti. Esimerkkinä tällaisesta vahvistavasta tilanteesta on se, kun nainen kiittää miestään tehdystä kotityöstä. Näin syntyy kuvitelma, että mies auttaa naista tekemällä asioita, jotka oikeasti kuuluisivat naiselle ja näin ollen tavallaan vierailee naisen ”osa-alueella” tai ”valta- kunnassa”, josta naisen on syytäkin kiittää. Näin menettelemällä tullaan kotitöitä liittäneeksi nai- sen vastuualueisiin. (Korhonen 2004, 260–261.) Yksi Tigerstedtin (1994, 74) haastattelema mies kuvaakin, että hänellä meni pitkään ennen kuin oivalsi, että hän ei ”auta” vaimoaan tiskaamalla tiskit, vaan yksinkertaisesti taloudessa oli kertynyt tiskejä, jotka täytyy tiskata. Kiittäminen voi olla huomaavainen ele, mutta sen tulisi vastavuoroista ja molemminpuolista. Samoin kiitollisuus yli- päätään tehdystä työstö, eikä niinkään kiitollisuus tiettyyn sukupuoleen liitetyn kotityön tekemi- sestä. On kuitenkin todettu, että naiset kokevat saavansa vähemmän arvotusta perheiltään teke- mistään kotitöistä. Tätä mieltä oli noin puolet kyselyyn vastanneista naisista, kun taas miehistä 70
% koki saavansa kotona tekemistään askareista. Viidesosa naisista oli puolestaan sitä mieltä, ettei hänen perheensä pitänyt tämän kotona tekemäänsä työtä tärkeänä (Miettinen, 2008,123.)
2.5 Pariskuntien tyytyväisyys kotitöiden jakaantumiseen
Pariskunnan olisi hyvä käydä yhteisen kodin töitä yhdessä lävitse ja sopia jonkinlaisesta työnja- osta. Hyvällä ja tasapuolisella työjaolla kumpikaan osapuolista ei tunne olevansa yksin vastuussa kodin askareista. Jakoa on hyvä päivittää elämäntilanteen muuttuessa ja ajan kuluessa. Suhteen
alussa nainen voi ottaa suhteessa hoivaajan roolin, koska parisuhde on vielä miellyttämisvai- heessa. Usein myös mies mielellään suostuu hellittäväksi ja nämä roolit voivat jäädä puolisoilla päälle. Tilanne voi pidempään jatkuessaan aiheuttaa suhteessa eripuraa ja tällöin viimeistään olisi hyvä päivittää parisuhteen pelisääntöjä kummankin tarpeita vastaaviksi. (Mattila 2002, 161–
162.) Tasa-arvobarometrin 2017 mukaan ne vastaajista, jotka jakoivat kotityöt tasaisemmin, il- maisivat muita useammin suhteensa puolisoon olevan hyvä (Närvi & Salmi 2018). Joskus parin käytännöllinen yhteistyö ei toimi ja näin voi aiheutua ristiriitoja. Eronneiden yksi tavallisimmista riitojen ja eripuran aiheuttajista oli kotityöt (Kontula 2013, 223). Monella voikin ajankäyttöön liit- tyä tunne ajan riittämättömyydestä. Näin on useilla työssäkäyvillä ihmisillä, mutta ennen kaikkea ruuhkavuosia elävillä perheellisillä. (Ylikännö 2011, 24.)
Kotitöiden tasa-arvoista jakaantumista koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että puolet vastaa- jista oli sitä mieltä, että kotitöitä kerääntyi naisen hoidettavaksi enemmän kuin miehen. 45 pro- senttia taas oli sitä mieltä, että kotitaloudessa vallitseva työnjako oli melko tasainen puolisoiden välillä. Ainoastaan kuudessa prosentissa vastauksista miehen ajateltiin suorittavan enemmän ko- titöitä kuin naisen. Mies- ja naisvastaajien näkemyksissä löydettiin varsin paljon eroja. Yli kolmas- osa naisista piti kotinsa töiden jakaantumista epätasapainoisena, kun taas tätä mieltä miehistä oli vain viidennes. Selkeimmät näkemyserot painottuivat perheisiin, joissa oli pieniä lapsia. Tasa- arvoisimmaksi kotitöidensä jakaantumisen kokivat yli 40-vuotiaat, joilla ei taloudessa ollut lapsia.
Työssäkäynnin havaittiin lisäävän naisten tyytymättömyyttä jakoon, poikkeuksena korkeasti kou- lutetut naiset. Koulutetut ei-työssäkäyvät naiset olivat selvästi tyytymättömiä kotitöiden jakaan- tumiseen puolisonsa kanssa. Naiset kokivat kotitöiden jakaantuvan tasa-arvoisemmin, kun mies- ten panos naisten töiksi miellettyihin kotitöihin kasvoi. Naisilla kotitöihin liittyvät negatiiviset tun- temukset olivat miehiä selkeämmin kytköksissä epätasa-arvon kokemukseen ja arvostuksen puutteeseen. (Miettinen 2008, 127–128, 134.) Voikin olla, että perheeltä koettu vähäinen arvos- tus tehdystä työstä, saa kotitöiden tekemisen tuntumaan entistäkin epätasa-arvoisemmalta, kun kukaan ei tunnu huomaavan siihen käytettyä työ- ja aikapanosta. Tichenor (1999) tutkiessaan yh- dysvaltalaisia naiselättäjäperheitä havaitsi, että vaikka naiset olisivat kokonaan tai pääosin vas- tanneet perheensä taloudellisesta elättämisestä, pitivät he omaa osallistumistaan kotitöihin riit- tämättömänä, vaikka olisivat tehneet kodin töistä vähintään puolet (viitattu lähteessä Miettinen
2008, 127). Suomalaisissa kodeissa suhtautuminen kotitöiden jakamiseen tasapuolisesti puolisoi- den välillä on huomattavasti tasa-arvoisempaa kuin itse käytännössä toteutunut tasa-arvo (Miet- tinen 2008, 135).
3 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa puolisonsa kanssa yhdessä elävien henkilöiden koke- muksia kotitaloutensa kotitöiden jakaantumisesta. Tarkoituksena oli selvittää, miten töiden ja- kaantumista perustellaan ja miten jaossa ja perusteissa mahdollisesti näkyvät perinteiset kotitöi- hin liitetyt sukupuoliroolit. Tutkimuksessa ollaan myös kiinnostuttu tutkittavien kokemuksesta kotitöiden organisoinnin jakaantumisesta. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan syitä, joilla vastaa- jat perustelevat omaa tyytyväisyyttään tai tyytymättömyyttään kotitaloutensa kotitöiden jakaan- tumiseen.
Päätutkimuskysymys:
Millaisia kokemuksia puolisonsa kanssa yhdessä elävillä henkilöillä on kotitöiden jakaantumi- sesta?
Alatutkimuskysymykset:
Miten parisuhteessa elävät kuvaavat syitä kotitaloutensa kotitöiden jakaantumisen taustalla?
Näkyykö kotitöiden jakaantumisessa perinteiset sukupuoliroolit?
Miten kotitöiden organisointiin liittyvä työ näyttäytyy kokemuksessa kotitöiden jakamisesta?
Miten omaa tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä perustellaan?
4 Tutkimuksen toteutus
Tässä luvussa esitellään tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä ja sen peruspiirteet. Lisäksi kuvataan tutkimuksen kohderyhmää sekä aineiston hankinnan prosessia. Lopuksi esitellään si- sällönanalyysia analysointimenetelmänä ja kuvaillaan tässä tutkimuksessa tehtyjä analysoinnin vaiheita.
4.1 Tutkimusstrategia, kohderyhmä ja aineiston hankinta
Tämä tutkielma toteutettiin kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Laadullisen tutkimuksen koh- teena ovat usein abstraktit asiat, jotka ovat monitulkintaisia ja ihmisten vuorovaikutuksessa syn- tyneitä. Tutkitut ilmiöt muuttuvat ajan myötä ihmisten vuorovaikutuksen seurauksena ja niitä voidaan tarkastella useista näkökulmista, jolloin myös tulkinnat ilmiöstä muuttuvat. Tarkoituk- sena on tarkastella ja tutkia ihmisten kokemuksia tavalla, johon ei kvantitatiivisin menetelmin pystyttäisi. Tavoitteena on ymmärtää asioita samalla tavoin kuin tutkittavat itse ne ymmärtävät ja kokevat. (Puusa & Juuti 2020.) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei pyritä luomaan yleistyksiä tut- kittavasta asiasta, vaan kuvailemaan tarkastelun kohteena olevaa ilmiötä ja ymmärtämään siihen liittyvää toimintaa (Eskola & Suoranta 2014, 61). Narratiivisuutta voidaan pitää laadullisen tutki- mukseen kuuluvana piirteenä, mikä näkyi tässä tutkimuksessa erityisesti, koska oltiin kiinnos- tuttu ihmisten kertomuksista omasta arjestaan (Eskola & Suoranta 1998, 13–24). Tutkielman tie- teenfilosofinen suuntaus oli fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimuksessa oltiin tällöin kiin- nostuttu ihmisen kokemuksesta ja tämän suhteesta omaan elämismaailmaansa. Tutkittavasta ilmiöstä pyrittiin tekemään uusia oivalluksia ja luomaan merkityksiä luovia tulkintoja. (Tuomi &
Sarajärvi 2018, 33–35.)
Tutkielman kohderyhmänä oli yhdessä puolisonsa kanssa asuvat henkilöt. Kohderyhmänä oli kaikki yli 18 vuotta olevat henkilöt. Tutkielman aineiston keräsin kertomusten muodossa. Kerto- musten keräämistä varten loin sähköisen kyselylomakkeen (liite 1), Webropol 3.0-ohjelmalla. Vas- taajien tehtävänä oli kertoa vapaamuotoisesti omista kokemuksistaan kotitaloutensa kotitöiden tekemisestä ja arjen organisoinnista. Avuksi oli kirjattu muutamia apukysymyksiä, mutta vastaaja sai itse päättää mitä tahtoi aiheesta kirjoittaa. Lisäksi kysymyksessä määriteltiin, mitä kaikkia kodin
töitä luettiin kotitöiksi tässä tutkimuksessa. Vastaajien vastauksien pituutta ei oltu rajoitettu. Ky- selylomakkeen alussa kerättiin lisäksi vastaajien taustatietoja esimerkiksi ikä, siviilisääty ja elämän- tilanne. Taustatietojen keräämiseksi oli esitetty yhdeksän kysymystä, joissa kaikissa oli monivalin- tavaihtoehdot kysymyksiin vastaamiseksi. Vastaajan omaa ja puolison työllisyys/elämäntilannetta kysyttäessä oli vastaajilla käytettävissä myös joku muu, mikä- vastausvaihto, johon pystyi kirjoitta- maan haluamansa vastauksen. Tutkimuksen pääkysymys löytyi vastauslomakkeen toiselta sivulta ja sisälsi avoimen vastauslaatikon.
Ennen kyselyn julkaisua kävin sen läpi vertaisopiskelijoideni kanssa, varmistaakseni sen ymmär- rettävyyden ja toimivuuden. Tämän jälkeen suoritin joitakin muokkauksia ja avasin kyselyn. Kysely avattiin ja julkaistiin 24.2.2021 ja suljettiin 2.3.2021. Jaoin sen omalla Facebook-tililläni, josta yksi sukulainen jakoi sen omalle sivulleen. Lisäksi jaoin kyselyä Whatsapp-sovelluksella henkilöille, joilla ei ollut omaa Facebook-tiliä. Ystävät ja tutut olivat lisäksi jakaneet kyselyä omille tuttavilleen, jolloin aineiston hankinnassa syntyi niin sanottu lumipalloefekti. Tavoitteenani oli saavuttaa eri- ikäisiä ihmisiä ja saada noin 20–25 vastaajaa.
Kyselyyn vastasi ja kertomuksensa jätti yhteensä 37 vastaajaa. Vastaajien sukupuolijakauma ei ollut tasainen, vaan naisia oli selkeästi enemmän, yhteensä 28 kappaletta. Näin ollen vastaajista vain yhdeksän oli miehiä. Kaikki vastaajista elivät heterosuhteessa, yhtä vastaajaa lukuun otta- matta, joka kertoi olevansa polyamorisessa suhteessa naisen ja muunsukupuolisen henkilön kanssa. Hänen vastauksistaan hyödynnettiin lähinnä hänen omia tuntemuksiaan koskevat osat, eikä niinkään puolisoihin liittyviä yksityiskohtia, kuten mitä kotitöitä kukin tekee.
4.2 Aineiston analyysi
Aineiston analysointimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Analyysin tukena on käytetty Laineen (2010) laatimaa runkoa laadullisen tutkimuksen analyysin etenemisestä. Ensin tulee tehdä pää- tös siitä, mistä tiedosta ollaan aineistossa kiinnostuttu ja tämän jälkeen käydään aineisto läpi ja
erotellaan ja merkitään nämä asiat. Muun tieto voidaan jättää tutkimuksen ulkopuolelle ja tutki- jan mielestä kiinnostavat asiat kootaan yhteen ja erilleen muusta kertyneestä aineistosta. Tämän jälkeen valittua aineistoa voidaan alkaa teemoitella ja tyypitellä. Viimeiseksi analysoidusta aineis- toista kirjoitetaan yhteenveto. (Laine 2010, viitattu lähteessä Tuomi & Sarajärvi 2018, 104.)
Seuraavaksi käyn lävitse omaa analysointiani tässä tutkimuksessa, johon olen soveltanut edellä mainittua Laineen kuvausta. Ensimmäisenä luin saadut vastaukset useampaan kertaan lävitse.
Tämän jälkeen tulostin kaikki vastaukset, koska työskentelen mieluummin käsin perinteisten ky- nien ja paperien kanssa. Analysoitavaa materiaalia kertyi noin 55 sivua. Tulostetut vastaukset oli- vat aina säilytyksessä lukollisessa laatikossa, johon muilla kuin minulla ei ollut pääsyä. Itse ana- lyysin aloitin luomalla karkeita luokkia, joita halusin vastauksista löytää. Luokat loin sen perus- teella, mitä tiesin lukeneeni vastauksista ja mitkä asiat tiesin oleellisiksi tutkimukseni kannalta.
Tässä vaiheessa syntyneet luokat olivat: kotityöt, jotka nainen tekee, kotityöt, jotka mies tekee, yhdessä tehdyt kotityöt, ulkoistetut kotityöt, syyt kotitöiden jakaantumiseen, tyytyväisyys kotitöi- den jakaantumiseen ja arjen organisointi. Tämän jälkeen päätin kaikille luokille värin ja lähdin käymään vastauksia läpi, samalla niitä värikoodaten. Merkitsin myös nuolin erityisen kiinnostavia ja tutkimuksen kannalta antoisia kohtia ja vastauksia. Värikoodaamisen jälkeen loin uudet luokat pohdittuani jälleen, mistä tiedosta olen todella kiinnostunut. Nyt luokiksi muodostuivat perintei- set sukupuoliroolit kotitöiden jakamisessa, tyytyväisyys kotitöiden jakaantumiseen, syyt kotitöi- den jakamisen taustalla ja muut huomiot, joka sisälsi muun muassa arjen organisoinnin, suun- nittelutyön, toisen auttamisen ja miesten oma-aloitteisuuden kotitöiden hoitamisessa. Tämän jälkeen aloin jälleen käymään lävitse vastauksia ja luomaan alaluokkia tekemistäni pelkistyksistä.
Jokaisen alaluokan alle merkkasin, jos samanlainen vastaus löytyi myös muista vastauksista eli kirjasin ylös, kuinka monessa vastauksessa eri huomiot toistuivat. Tukkimiehenkirjanpidon myös värikoodasin, jotta pystyin näkemään, oliko vastaus ollut mies- vai naisvastaajan kertomuksessa.
Saatuani alaluokat valmiiksi, aloin niputtamaan niitä enemmän yhteen ja luomaan näille yhden yhteisen yläluokan.
5 Tulokset
Tässä luvussa käsittelen tutkimuksessani keräämääni aineistoa ja sisällönanalyysillä analysoi- miani tuloksia. Ensin esittelen lyhyesti vastaajien taustatietoja. Tämän jälkeen käyn lävitse vas- taajien kuvaamia syitä ja perusteluita kotitaloutensa kotitöiden jakaantumiseen ja näkyikö tari- noissa kuvatuissa jaoissa perinteiset sukupuoliroolit. Seuraavaksi käyn lävitse tuloksia, jotka ovat liitettävissä arjen organisoimiseen ja näkymättömien töiden jakaantumiseen sekä esiin nousseita ongelmakohtia miesten kotitöihin osallistumisessa. Viimeisenä tarkastellaan kertomuksissa esiin noussutta tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä ja perusteluita niiden takana.
5.1 Vastaajien taustatiedot
Kuten aiemmin mainittiin, oli tutkimukseen vastanneista 75,7 % naisia ja 24,3 % miehiä. Vastaa- jien ikähaarukka (taulukko 1) oli tasaisemmin jakautunut. Noin puolet vastaajista oli 21–30-vuoti- aita, mutta muiden vastaajien iät oli melko tasaisesti jakautuneet vanhempiin ikähaarukoihin.
Alle 20-vuotiaita vastaajia ei ollut tutkimukseen osallistujissa ollenkaan. Vastaajien siviilisääty (taulukko 2) oli jakautunut lähes täydellisesti puoliksi avo- ja avioliitossa elävien kesken.
TAULUKKO 1. Vastaajien ikäjakauma
Ikähaarukka n Prosentti
alle 20 0 0,0 %
21–30 19 51,4 %
31–40 3 8,1 %
41–50 6 16,2 %
51–60 6 16,2 %
yli 60 3 8,1 %
TAULUKKO 2. Vastaajien siviilisääty
Siviilisääty n Prosentti
Avoliitossa 20 54 %
Avioliitossa 17 46 %
Vastaajista noin puolet oli kokoaikatyössä (taulukko 3). Seuraavaksi eniten (13,5 %) vastaajista oli eläkkeellä ja neljä henkilöä kertoi olevansa kotivanhempi. Muihin vastausvaihtoihin vastaajia tuli tasaisesti. Yhtenä vaihtoehtona oli vastata Joku muu, mikä ja siihen tuli kaksi vastausta. Vastaa- jien puolisoiden elämäntilanteissa oli huomattavasti vähemmän hajontaa (taulukko 4). Lähes 60
% vastaajien puolisoista oli kokopäivätyössä. Tämän lisäksi heistä 10,8 % oli yrittäjiä eli todennä- köisesti vielä enemmänkin työllistettyjä. Opiskelijoita puolisoista oli kuusi henkilöä ja loput viisi erinäisistä syistä ”kotona olevia”. Koska suurin osa vastaajista oli naisia, oli puolisoista suurin osa tällöin miehiä, ja se voikin olla yksi syistä, miksei yhdenkään puolison elämäntilanteena ollut ”ko- tivanhempi”. Tätä sukupuolittuneisuutta vahvistaa se, että kaikki vastaajat, jotka ilmoittivat ole- vansa kotivanhempia, olivat naisia.
TAULUKKO 3. Vastaajan elämäntilanne
Tilanne n Prosentti
Opiskelija 2 5,4 %
Osa-aikatyössä 2 5,4 %
Kokoaikatyössä 19 51,4 %
Työtön 1 2,7 %
Kotivanhempi 4 10,8 %
Yrittäjä 2 5,4 %
Eläkkeellä 5 13,5 %
Freelancer jolla töitä vain harvassa
1 2,7 %
Opiskelija ja kokoaikatyössä 1 2,7 %
TAULUKKO 4. Vastaajien puolisoiden elämäntilanne
Tilanne n Prosentti
Opiskelija 6 16,2 %
Osa-aikatyössä 0 0,0 %
Kokoaikatyössä 22 59,5 %
Työtön 1 2,7 %
Kotivanhempi 0 0,0 %
Yrittäjä 4 10,8 %
Eläkkeellä 3 8,1 %
Sairaslomalla 1 2,7 %
Suurin osa vastaajista (64,9 %) ilmoitti, että joko heillä ollut ollenkaan lapsia tai heistä yksikään ei asunut kotona (taulukko 5). Kolmellatoista vastaajalla kotona asui ainakin yksi lapsi.
TAULUKKO 5. Asuuko vastaajien kotona ainakin yksi lapsi
Ainakin yksi lapsi asuu kotona n Prosentti
Kyllä 13 35,1 %
Ei 9 24,3 %
Meillä ei ole lapsia 15 40,6 %
5.2 Syyt kotitöiden jakaantumisen taustalla
Syyt ja perustelut kotitöiden jakaantumiseen olivat erittäin moninaisia. Yleensä vastaajat ilmoitti- vat useampia syitä kuin vain yhden. Eri töiden jakamiseen saattoi olla eri perusteita. Olen analy- soinnin seurauksena luonut kolmetoista yläluokkaa, jotka esitän tässä numeroituna. Lisäksi olen luonut jakaantumisen syistä taulukon (taulukko 6), josta niiden toistuvuus vastauksissa on selke- ästi tarkasteltavissa. Luomieni yläluokkien alla kerron tarkemmin millaisia asioita ne tarkemmin pitävät sisällään sekä esitän lainauksia vastaajien kertomuksista tulkintojeni tueksi.
TAULUKKO 6. Syyt kotitöiden jakaantumiseen ja niiden toistuvuus vastauksissa
Syy kotitöiden jakaantumiseen Kuinka monessa vastauksessa syy toistui
Kummankin puolison henkilökohtaiset mieltymykset eri kotitöihin
12
Jommankumman tai molempien puolisoiden työt/työvuorot
8
Toisistaan eroavat siisteyskäsitykset 8
Toisen oleminen enemmän kotona 5
Toinen kokee tekevänsä asiat paremmin tai nopeammin
5
Luonnollinen jakaantuminen 4
Se tekee, kumpi ehtii 4
Jonkin hyödyn tai huvin saavuttaminen samalla
3
Kätevyys 3
Fyysiset ominaisuudet 2
Yhdessä tekemisen hauskuus 2
Halu jakaa kotityöt tasa-arvoisesti 2
Omais- tai omahoitajana toimiminen 2
1. Kummankin puolison henkilökohtaiset mieltymykset eri kotitöihin
Kaikista suosituin peruste kotitöiden jakamiselle oli kummankin henkilökohtaiset mieltymykset, joka löytyi kahdentoista vastaajan kertomuksesta. Työt voitiin jakaa sen perusteella, mikä oli kummallekin mielekkäintä tai sitten tehtiin ristiin toisen eniten inhoama kotityö, ettei toinen joudu sitä tekemään. Moni kertoi itsensä tai puolison nauttivan ja tykkäävän erityisesti jostakin kotityöstä, kuten esimerkiksi ruuanlaitosta, ja siksi tekevänsä sen oikein mielellään. Yhdestä vas- tauksesta jopa löytyi ilmaus siitä, että lumen kolaamisesta jouduttiin melkein tappelemaan, kumpi sen sai tehdä.
”Vihaan imurointia, joten mies imuroi –– Mies vihaa pyykkien laittoa joten se on mun homma.” (Nainen, 21–30 vuotta)
”––Jotkut työt jaoimme sillä perusteella, kenen mielestä mikäkin on vähiten ikävää––
” (Nainen, 31–40 vuotta)
”––Olen itse innostunut ruuanlaitosta ja teen sekä suunnittelu- että valmistustyön pääosin, johon puolisoni osallistuu joskus––” (Nainen, 21–30 vuotta)
”––Pyykkien viikkaaminen on meidän molempien inhokkityö, johon usein ryhdymme yhdessä, jotta urakka olisi mieluisampi––” (Nainen, 21–30 vuotta)
”Itse pidän henkilökohtaisesti erittäin paljon siivoamisesta––” (Nainen, 21–30 vuotta)
2. Jommankumman tai molempien puolisoiden työt/työvuorot
Kahdeksan vastaajan vastauksista löytyi kotitöiden jakaantumista ohjaavaksi tekijäksi oma, toi- sen tai molempien työt ja työvuorot. Vuorotyö vaikeutti imurointia esimerkiksi päiväaikaan, jos toinen nukkui yövuoron jälkeen. Työnteko saattoi olla myös niin uuvuttavaa, ettei töiden jälkeen enää juurikaan jaksanut tarttua kotitöihin. Osa kertoi kuitenkin, että työssäkäyvä osallistui enem- män kotitöiden tekemiseen vapaapäivinään kuten esimerkiksi viikonloppuisin.
”––Pääsääntöisesti yritämme jakaa kotityöt tasaisesti poikaystäväni kansaa, esimer- kiksi ruuanlaitossa me vuorotellaan ja järjestely on toiminut hyvin. Kaikessa muussa minä olen aktiivisempi osapuoli kaikessa arjen pyörittämisessä. Toisaalta poikaystä- vällä on vakaa työpaikka ja tekee pitkiä (10 h) päiviä ja vapaapäivät vaihtelee, joskus niitä ei ole ollenkaan. Hän valittaa useimmin väsymyksestä töiden jälkeen––”
(Nainen, 21–30 vuotta)
”––Asiaan vaikuttaa hyvin pitkälti meidän työtunnit. Toinen tekee huomattavasti enemmän töitä ja tietysti enemmän kotona oleva hoitaa suurimman osan koti- töistä–– (Nainen, 21–30 vuotta)
3. Toisistaan eroavat siisteyskäsitykset
Eroavat siisteyskäsitykset nousivat esiin vastauksissa esimerkiksi siten, että toinen puolisoista haluaisi siivota useammin kuin toinen ja toista häiritsi enemmän tietyt epäkohdat kodissa. Täl- löin useimmiten työhön tarttui herkemmin niistä ärsyyntynyt, joka yleensä oli talouden nais- osapuoli, mutta tässäkin oli poikkeuksia, kuten alla olevasta esimerkistä voi huomata. Miehiä saattoi häiritä hyvin spesifit asiat, kuten likaisten astioiden lojuminen tiskipöydällä. Eroavat siis- teyskäsitykset ovat syitä, jotka voitaisiin myös osaksi lukea kohtaan, jossa toisen tekemään työn jälkeen ei olla tyytyväisiä. Kuitenkin tämän yläluokan alle oli selkeästi eroteltavista kaikista vas- tauksista kahdeksan vastaajan vastaus.
”––Kummallakin on suunnilleen samat siisteysodotukset, vaikka esim. puolisoni pi- tää tärkeänä hoitaa tiskit pois ja itse voisin nukkua hyvin vaikka kattila likoaisi viikon.
Pyrimme kuitenkin täyttämään paitsi omat siisteysodotuksemme niin myös toisen, vastavuoroisesti –– Toinen siivoaa suurpiirteisesti mutta suht usein, toinen pitää suurtalkoista jolloin voi tuntitolkulla hinkata nurkkia––” (Nainen, 31–40 vuotta)
4. Toisen oleminen enemmän kotona
Viisi vastaajaa nosti esiin syyksi, erityisesti töiden epätasaiselle jaolle, toisen olemisen enemmän kotona. Syinä kotona olemiseen olivat työttömyys, eläkkeellä oleminen, etäopiskelu ja kotivan- hempana oleminen. Kotona olijoita löytyi yhtä paljon miehistä kuin naisistakin, mutta yhteisenä tekijänä heillä oli se, että kotona oleva huolehti huomattavasti enemmin kotitöistä kuin puoli- sonsa. Usein tämä nähtiin luonnollisena ja oikeudenmukaisena, riippumatta siitä oliko vastaaja itse kotona olija vai työssäkäyvä. Yhdessä tapauksessa vastaaja tunsi huonoa omaa tuntoa siitä, ettei osallistunut tarpeeksi kotitöihin arkisin.
”––Avopuolisoni opiskelee etänä, joten hän on paljon kotona. Minulla on paljon töitä ja harrastuksia, joten usein ruuanlaitto, järjestely, astianpesukoneen täyttö ja tyh- jennys sekä pyykinpesu ovat arkena enemmän hänen vastuullaan––” (Nainen, 21–30 vuotta)
”Meillä minä teen selkeästi enemmän kotitöitä kuin mieheni. Tämä johtuu pääosin siitä, että olen lapsen kanssa kotona, joten luonnollisesti teen enemmän kotitöitä––”
(Nainen, 31–40 vuotta)
”––Tällä hetkellä miehen ollessa työttömänä hän tekee kotona enemmän kuin minä–
–” (Nainen, 21–30 vuotta)
5. Toinen kokee tekevänsä asiat paremmin tai nopeammin
Neljä naista ja yksi mies koki, että kotitalouden nainen osaa tehdä osan kotitöistä paremmin ja nopeammin kuin mies. Miehen vastauksessa asia tiivistyi ilmaisuun: ”autan minkä osaan ja eh- din”. Myös naisten vastaukissa näkyi selvästi epäilys tai kokemus siitä, ettei miehen taidot riitä kaikkien kotitöiden hoitamiseen. Yksi naisista kertoi jopa kieltäneensä mieheltään pyykinpesun tämän taitamattomuuden takia. Epäiltiin myös, että miehen siivoamisen jälkeen nainen joutuisi tekemään saman työn itse uudestaan perässä. Yleisesti koettiin helpompana hoitaa asia itse, koska omat taidot, nopeus ja rutinoinut ote oli parempi kuin puolisolla. Tigerstedtin (1994) haas- tattelemat miehet toivat esille, että naiset ovat tehneet lähes mahdottomaksi osallistua kotitöi- hin, jota puoltaa nyt saadut vastaukset naisten kielloista osallistua joihinkin kotitöihin.
”––Pyykinpesu on osin kielletty jopa mieheltä koska ei osaa, ei tiedä mitä pitää pestä missäkin asteessa eikä pesuaineen käytössä ole mitään kohtuutta, mies vie kaappiin vain omat viikatut vaatteensa koska ei osaa järjestellä muiden vaatteita oikeille pai- koille––Välillä olisi helpompaa jos mies osallistuis kodin siivoukseen, mutta koska miesten siivous on ihan eri levelillä niin pitäis hänen siivouksen jälkeen siivota uu- delleen.” (Nainen, 21–30 vuotta)
”––Hän tekee harvemmin oma-aloitteisesti ruokaa ja paremmin sen hallitsevana koen helpommaksi tehdä ruuan itse––”
(Nainen, 21–30 vuotta)
6. Luonnollinen jakaantuminen
Yllättävänkin suosittuna syynä oli tietynlainen luonnollisesti ja luontaisesti syntynyt työjako. Osa kuvasi tilanteen niin, että jako oli muotoutunut näin yhteisien vuosien karttuessa. Yhteisenä teki- jänä näytti olevan se, ettei jaosta ollut ilmeisesti käyty erityistä keskustelua, vaan asiat olivat lut- viutuneet molemmille sopiville urille kuin itsestään.
”––Kotitöiden jako on muotoutunut vuosien varrella näin. Työnjaosta ei tarvitse kes- kustella––” (Mies, 51–60 vuotta)
”––Ovat vaan jotenkin luonnikkaasti niin jakautuneet––”
(Nainen, 51–60 vuotta)
”Kotityöt jakautuvat taloudessamme tasaisesti ja olemme löytäneet itsellemme it- sestään ”vastuualueet” sopimatta niistä erikseen––” (Mies, 21–30 vuotta)
7. Se tekee, kumpi ehtii
Lähes klassinen vastaus ”se tekee, kumpi ehtii” löytyi neljän vastaajan perusteluista. Vaikka ensin saattaisi ajatella, että arjessa se ehtiväisempi osapuoli voisi olla usein sama, vaikuttivat useim- mat vastaajista olevan tyytyväisiä jakoon tai kertoivat suoraan, että töiden jako menee puolisoi- den välillä tasan.
”Meillä työt tehdään tasapuolisesti ja kuka ehtii ensin.”
(Mies, 51–60 vuotta)
”––Siivoamme, kun ehdimme, mutta yleistä siisteyttä ylläpidämme useimmiten yh- dessä, tai kun toisella menee hermo sotkuisuuteen. Tällöin aloite siivoukseen tulee hermostuneemmalta––”
(Nainen, 21–30 vuotta)
8. Jonkin hyödyn tai huvin saavuttaminen samalla
Kolme kertoi joko itse saavansa tai puolison saavan, jonkin hyödyn tai huvin tehdessään jonkin tietyn kotityön. Muutamalla se oli hyötyliikunnan saavuttaminen esimerkiksi nurmikkoa leikkaa- malla tai auraamalla ja kolmas nautti imuroidessaan äänikirjojen kuuntelusta. Näissä tapauk- sissa vaikutti siltä, että hyödyn saaville osapuolille oli nämä kotityöt aina varattu ja mielellään he, sanavalinnoista päätellen, niitä myös suorittivat.
”––mies imuroi (tykkää siitä kun saa kuunnella samalla ääni kirjoja) ––”
(Nainen, 21–30 vuotta)
”––Vaimoni ajaa nurmikon (vaimoni haluaa kuntoilla) ––”
(Mies, 51–60 vuotta)
9. Kätevyys
Kätevyyteen laskin tilanteet, joissa toinen puolisoista kävi työmatkallaan samalla kaupassa. Tämä on ymmärrettävästi arjen sujuvuuden kannalta helpointa, koska tällöin erillistä kauppareissua ei ole välttämätöntä tehdä. Otin mukaan myös tilanteen, jossa ruuan valmistava henkilö kertoi os- tavansa myös tarvitsemansa ruoka-aineet. Vastauksesta välittyi myös ratkaisun kätevyys ja suju- vuus.
”––Ruokakaupassa asiointi: hoidan työmatkojen yhteydessä. Koska laitan ruoan tie- dän mitä ostan––” (Mies, 51–60 vuotta)
10. Fyysiset ominaisuudet
Muutamassa vastauksessa kuvattiin fyysisten ominaisuuksien auttavan tietyissä kotitöissä ja täl- löin tämän fyysisen ominaisuuden omaava hoiti kyseiset työt. Mainitut ominaisuudet olivat pi- tuus, josta oli hyötyä esimerkiksi lakanoiden ripustamisessa, ja voima, jolloin painavien mattojen tamppaaminen ja kauppakassien kanto onnistui paremmin. Kaikissa vastauksissa nämä fyysiset edut ja ominaisuudet olivat pariskuntien miehillä.
”––Saan pidempänä paremmin laitettua esim. pitkät lakanat kuivumaan––Painavien kauppakassien kantaminen onnistuu minulta paremmin––” (Mies, 51–60 vuotta)
11. Yhdessä tekemisen hauskuus
Vastauksissa useimmin esiintyneitä yhdessä tehtäviä kotitöitä olivat kaupassakäynti ja asiointi, pihatyöt ja lasten hoito. Kuitenkin vain kahdessa vastauksessa kerrottiin, tietyt kotityöt tehdään yhdessä, koska se on silloin hauskempaa ja mielekkäämpää. Molemmissa esimerkki työt olivat kummallekin puolisoista epämieluisia, mutta yhdessä tehdessä siedettävämpiä. Koettiin, että on reilumpaa kohdata ikävä kotityö yhdessä kuin sälyttää sitä jommankumman tehtäväksi. Kotitöi- den koettiin myös jakautuvan selkeämmin tasan, kun niitä tehtiin yhdessä yhtä aikaa.
”Pidän kuitenkin siitä, että me puolisoni kanssa teemme kotitöitä yhdessä ja samaan aikaan, koska näin työn määrä tuntuu jakautuvan reilusti molemmille. Se tuo meitä myös pariskuntana lähemmäksi toisiamme, sillä yhdessä tekeminen on paljon mu- kavampaa kuin yksin. Näin voi yhdessä purnata kotitöistä tai tehdä siitä kivempaa vaikkapa kuuntelemalla molempien lempimusiikkia.” (Nainen, 21–30 vuotta)
12. Halu jakaa kotityöt tasa-arvoisesti
Kahdessa vastauksessa nostettiin yhdeksi, jopa kantavaksi ajatukseksi, se, että kotityöt haluttiin tietoisesti jakaa tasa-arvoisesti. Tämä oltiin koettu jo suhteen alusta alkaen tärkeänä asiana, ja siitä oltiin heti alussa sovittu yhdessä.
”––Kantavana ajatuksena on ollut jo alun perin rakentaa tasa-arvoista suhdetta–– ” (Nainen, 31–40 vuotta)
13. Omais- tai omahoitajana toimiminen
Yksi vastaajista oli puolisonsa omaishoitaja ja hoiti siksi hyvin yksiselitteisesti kaikki kodin aska- reet. Toinen vastaajista kertoi olevansa kotona eläkkeellä ja toimivansa myös omahoitajana (il- meisesti lapsen), vaimon käydessä kokopäivätyössä. Tässäkin tapauksessa vastaaja hoiti suurim- man osan kotitalouden kotitöistä.
”Minä teen meidän kaikki kotityöt, olen puolisoni omaishoitaja.”
(Nainen, yli 60 vuotta)
5.3 Perinteiset sukupuoliroolit kotitöiden jaossa
Suurin osa vastaajista (n=37) luetteli selkeästi, mitä kotitöitä hän itse ja mitä hänen puolisonsa tekevät. Joidenkin vastaajien kertomukset eivät kuitenkaan sisältäneet informaatiota, jonka pe- rusteella olisi voinut arvioida kotitöiden jakautumista perinteisten sukupuoliroolien mukaan.
Jako siten, että jos naisen tekemiksi töiksi lueteltiin kotityöt, jotka perinteisesti luetaan naisten töiksi (esimerkiksi vaatehuolto ja ruuanlaitto) tai miesten töiksi (esimerkiksi korjaus- ja huolto- työt), tämä vastaajan vastaus luokiteltiin ryhmään, jossa perinteiset sukupuoliroolit näkyivät. Tä- hän ryhmään päätyi yhdeksän vastauksista, joista yksi oli miesvastaajan ja loput naisvastaajien.
Näissä vastauksissa naiset hoitivat yleensä ruuanlaiton, siivoamisen ja vaatehuollon. Lasten hoito oli joko naisen vastuulla tai sitä tehtiin yhdessä. Mies vastasi useimmiten auton huollosta, lumen kolaamisesta, nurmikon leikkaamisesta ja kodin rakennus- ja remonttitöistä. Näissä vas- tauksissa on nähtävissä samansuuntaisia tuloksia kuin vuoden 2017 tasa-arvobarometrissä, jossa useat kodin sisätyöt ovat naisen vastuulla ja rakennus- ja huoltotyöt miehen vastuulla (Pie- tiläinen & Attila, 2018).
”Meillä on hyvin perinteinen asetelma. Mies hoitaa autot ja remontit, minä kodin hoidolliset asiat, sekä pihatyöt –– Yhdessä olemme päätyneet tähän ratkaisuun ja se toimii meillä.” (Nainen, 21–30 vuotta)
Vastauksissa, jossa nämä perinteiset sukupuoliroolit kotitöiden jakaantumisessa oli selvästi nä- kyvillä, koki nainen tekevänsä enemmän kotitöitä kuin puolisonsa. Tämä näkyi myös vastaajien tyytyväisyyden kokemuksessa. Poikkeuksena oli tähän ryhmään ainoana kuuluva miesvastaaja, jonka mielestä puoliso teki suurimman osan kodin töistä, mutta hän kertoi olevansa tyytyväinen tähän jakoon.
”––Minä (nainen) hoidan kaikki kotitöihin liittyvät. Eli ruoanlaitto, vaatehuolto, kau- passa käynti, lastenhoito –– Mies tekee raskaat pihatyöt. En ole tyytyväinen kotitöi- den hoitoon, saisi mieskin osansa tehdä. Haenhan minäkin polttopuita ja leikkaan nurmikkoa––” (Nainen, 41–50 vuotta)
”Puoliso hoitaa suurimman osan kotitöistä –– Vastaan enemmän auton huoltami- sesta ja talouden tuloista. Olen tyytyväinen.” (Mies, 21–30 vuotta)
Ryhmään, jossa kotityöt eivät jakautuneet perinteisesti, tuli 17 vastausta. Näistä vastauksista 11 naisvastaajien ja kuusi miesvastaajien. Näiden vastaajien ollessa enemmistöä, voidaan todeta, että tulokset ovat saman suuntaisia kuin Ajankäyttötutkimuksessa 2009–2010, jossa havaittiin sukupuoliroolien olevan tasoittumassa (Pääkkönen 2013). Nyt saaduissa vastauksissa kotitöiden tekeminen ei ollut selkeästi sukupuoleen sidottu, vaan perustelut kotitöiden jakaantumiseen pai- nottuivat muihin syihin. Huomionarvoista on, että myöskään ryhmässä, jossa perinteiset suku- puoliroolit näkyivät työnjaossa, ei kukaan kertonut suoraan syyksi jakoon sukupuolta; erinäiset muut syyt olivat yleensä johtaneet tilanteeseen, jossa mies- ja naistapaisuus näkyi selkeämmin.
Kahdessa vastauksessa, joissa kotityöt eivät jakautuneet perinteisten sukupuoliroolien mukai- sesti tuotiin selkeästi esiin, että kotitaloudessa on pyritty tietoisesti toimimaan niin, että koti- töissä ei ole perinteistä sukupuolijakoa.
”Meillä ei ole ns. miesten ja naisten töitä –– Tarkoitus on ettei kellään olisi liikaa koti- töitä ja niitä tehdään kykyjen mukaan.” (Mies, 51–60 vuotta)
”––Haluamme antaa lapsillemme kotoa mallin, jossa molemmat vanhemmat tekevät ihan kaikkia kotihommia, ettei olisi vain ”miesten ja naisten hommia.”
(Nainen, 31–40 vuotta)
”––Olen aina osallistunut kotitöihin, enkä pidä sitä rasitteena.” (Mies, 51–60 vuotta)
5.4 Arjen organisointi, näkymätön työ ja miesten osallistumisen ongelmakohdat
Arjen yleinen organisointi ja näkymätön työ olivat asioita, jotka eivät nousseet esille yhdenkään miesvastaajan vastauksessa. Sen sijaan aihe näyttäytyi usean naisen vastauksessa ja lähes aina negatiivisessa valossa. Naiset kokivat olevansa selkeästi päävastuussa kodin töistä ja aktiivisempi osapuoli siinä, että kotitalouden arki toimii. He kertoivat hoitavansa yleensä kaiken suunnittelu- työn, mitä elämän ja arjen pyöriminen vaatii. Tällaisia näkymättömiä töitä oli esimerkiksi ruokien suunnittelu, kauppalistojen laatiminen, asioiden aikatauluttaminen ja lasten tarpeiden huolehti- minen jo etukäteen. Naisvastaajat kokivat, että miehet eivät edes huomaa tämän kaiken toimin- nan taustalla olevan ”metatyön” olemassaoloa. Samat asiat nousivat esille myös Luukisen (2017) pro gradu -tutkielman tuloksissa, joissa miesten nähtiin pitävän metakotitöitä turhina tai he eivät olleet halukkaita itse tarttumaan toimeen, koska niiden hoitaminen näytti onnistuvan puolisolta
”luonnostaan”. Nyt saatujen tulosten perusteella naiset kokivat vastuun kaikesta raskaana ja uu- vuttavana. Osa toivoi miehen osallistuvan enemmän, osa taas halusi kuitenkin itse ”pitää langat omissa käsissään”. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Korhosen (2004) saamissa tuloksissa, joi- den mukaan naiset kokivat olevansa kodistaan ja kotitöiden hoitamisesta päävastuussa. Myös Coltranen (1996, viitattu lähteessä Miettinen 2008, 92–93) havaintojen mukaan perheen tarpei- den ennakointi ja organisointivastuu on loppu viimein naisella, vaikka kotityöt muuten jaettaisiin- kin näennäisesti tasan.
”Koen olevani kotitalouteni arjen pyörittämisestä ja kotitöiden tekemisestä vas- tuussa, eivätkä kotityöt jakaudu kaikilta osin tasaisesti. Avopuolisoni kyllä osallistuu kotitöihin kun hänelle asiaa ehdotan tai ryhdyn itse esimerkiksi pyykinpesuun, mutta hän ei oma-aloitteisesti juuri koskaan tartu toimeen––Olen ”vahvempi” koti- töiden tekemisessä ja ylipäätään kotitaloutemme monien asioiden hoitamisessa, ja se tuntuu aika ajoin raskaalta, vaikka syytän myös omapäisyyttäni tilanteesta. Se myös aiheuttaa riitoja parisuhteessamme, kun koen ettei hän tajua kuinka paljon sekä näkyvää että näkymätöntä teen, eikä hän monia asioita ole edes ajatellut––”
(Nainen, 21–30 vuotta)
”––Haluan pitää langat käsissäni–– Ruuanlaittoon mieheni pyydettäessä osallistuu aina, mutta kauppalistan luonti ja ruokien suunnittelu jää minun vastuulleni aina ja tähän olen koittanut saada muutosta––”
(Nainen, 21–30)
”––Suurempina siivouspäivinä saan kyllä helposti puolisoltani apua, kun pystyn sa- nomaan selkeät pyynnöt siitä, millaista siivousapua tarvitsen. Yleisesti kotitöistä olen huomannut, että mieheni on todella tekeväinen konkreettisissa kotitöissä, mutta koen omalle vastuulleni pääosin kaiken ajatustyön kotitöihin liittyen. Olen enimmäkseen se joka suunnittelee meille arjen ruuat, pyykinpesun tarpeen ja oike- ankokoisten vaatteiden hankinnan lapselle. Mies hoitaa tasapuolisesti esim. kau- passa käyntiä, mutta minun täytyy olla tehnyt valmiiksi kauppalista, jotta hänen kau- passakäyntinsä sujuisi parhaiten––” (Nainen, 21–30 vuotta)
Myös näkyvään työhön osallistumisessa nähtiin miesten kohdalla ongelmia. Monesta naisten vastauksesta kävi ilmi, ettei miehillä ollut ollenkaan tai vaan tiettyjen kotitöiden kohdalla, oma- aloitteisuutta. Naiset kokivat, että saadakseen miehet osallistumaan kotitöihin, täytyi heitä erik- seen pyytää tekemään niin. Muutama nainen mainitsi, etteivät haluaisi ”mäkättää” tai olla ”nal- kuttajia”, ja aiheuttaa näin ehkä miehelleen riittämättömyyden tunteita, mutta joutuvansa teke- mään niin saadakseen miehet toimimaan. Luukisen (2017) saamien tuloksissa ilmeni, että naiset kokivat metatöiden jaossa helpommaksi tehdä asiat itse kuin yrittää sopia niiden jaosta miehen kanssa. Nyt selvisi, että pyyntöjen tulisi olla myös mahdollisimman selkeitä ja annettu työtehtävä osoittaa selvästi, jotta se tulisi tehdyksi ja mieluiten pyytäjän haluamalla tavalla. Myös yhden miesvastaajan vastauksesta voidaan havaita samat asiat. Kotitöitä kyllä tehdään, kunhan hänelle on ensin osoitettu, että niitä pitää tehdä. Myös asioiden ennakoimisen taito on selkeästi löydet- tävistä miehen kertomuksesta. Asioita ryhdytään hoitamaan siinä vaiheessa, kun ne tavallaan pitäisi olla jo tehtynä, kuten astioita tai vaatteita puhtaana käyttöä varten. Hän kertoo, ettei vain kykene huomaamaan asioita samalla tavalla kuin avovaimo huomaa.
