I T ET E E S
SÄ
T
APAHT UU
77
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5/2005
tiivistelmää, johtopäätösten erottamista yksi- tyiskohdista.
Kirjan liitteenä (Appendix) julkaistu teksti henkilökohtaisista, kirjoittajan mukaan tieteel- lisestä kateudesta syntyneistä nurjamielisyyk- sistä tutkijayhteisöissä ei mitenkään liity lintu- jen elämän esittelyyn, ja sen olisi suonut jäädä julkaisematta tässä yhteydessä.
Rajatun aiheen yhteenvedot ovat entistä tär- keämpiä tiedon pirstoutuessa ja lisääntyessä kiihtyvää vauhtia. Peiposen kirja täyttää paik- kansa lintujen horrostutkimuksen keskeisenä yhteenvetona pitkään. Kirjassa on valokuvia esitellyistä lajeista sekä runsaasti tekstiä valai- sevia, osittain alkuperäisistä tutkimuksista ko- pioituja diagrammeja.
Lukiessani tervapääskyistä muistin kuin ei- lispäivän Peiposen luennot Helsingin yliopis- ton eläintieteen laitoksella 30 vuoden takaa, hänen äänenpainonsa ja paperipinonsa rapi- nan! Peiposen luennot kuuluivat niihin harvoi- hin ornitologian erikoiskursseihin, joita ennen Olli Järvisen professuuria oli laitoksella tarjolla.
Erikoinen ja nuorelle lintuharrastajalle ja biolo- gianopiskelijalle uppo-outo aihe sekä Peiposen persoonallinen kerronta ovat pysyneet muistis-
sa hyvin! On hienoa, että Peiponen on jaksanut koota samoista aihepiireistä tuoreimmatkin tut- kimukset tähän kirjaan.
Ornitologiaa yliopistomaailman ulkopuolella
Lintuja koskevan tietokirjan julkaiseminen omakustanteena Suomessa on harvinainen ja kunnioitettava kulttuuriteko, josta nostan hat- tua entiselle yliopisto-opettajalleni. Toivon kir- jan päätyvän tutkijoiden lisäksi myös luonnon- harrastajien käsiin osoituksena ja innoitukseksi siitä, miten jännittäviä löytöjä harrastajatutkija- kin voisi tehdä lintumaailmassa paneutumalla johonkin lajiin tai kysymykseen.
Suomi on itse asiassa lintutieteen ehdo- ton suurvalta, ja huiman valtaosan ornitologi- sesta ja erityisesti pitkäaikaisesta huippututki- muksesta ovat tehneet yliopistojen ulkopuolel- la työskennelleet ornitologit, kuten Valto Peipo- nenkin.
Kirjoittaja on fi losofi an lisensiaatti ja tutkija Helsin- gin yliopistossa sekä tietokirjailija.
Kurt Fagerstedt, Kerttu Pellinen, Pekka Saran- pää ja Tuuli Timonen: Mikä puu – mistä puus- ta. Yliopistopaino 2004, 184 s., uudistettu 2.
painos
Mikä puu – mistä puusta -opaskirjan kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston tutkijoita ja puulajien monipuolisia asiantuntijoita. He ovat suunnan- neet kirjansa laajalle käyttäjäkunnalle ja otta- neet sen kiitettävästi huomioon sekä ulkoasus- sa, kirjoitustyylissä että asiasisällössä.
Kirjan 40 ensimmäistä sivua käsittelee yleis- tä puuanatomiaa. Tämä osuus soveltuukin hy- vin puuvartisten kasvien sisärakenteiden ope- tukseen niin yliopistoissa kuin ammatillisis- sa oppilaitoksissa. Kirjoittajat ovat onnistuneet ihailtavan hyvin anatomisen tekstin kirjoittami- sessa ja muokanneet sen sopivaksi myös aihee- seen aiemmin perehtymättömälle. Tekstin ym-
märrettävyyttä parantaa suomenkielisen käsit- teistön käyttö, mikä poikkeaa myönteisesti ylei- sestä yliopistojen opetustavasta. Solujen raken- neosien tarkka esitystapa saattaa kuitenkin tun- tua lukijasta vaikealta, vaikka tutkijaa se miel- lyttääkin.
Monipuolisuus etuna
Pääosan kirjasta muodostavat yksittäisten puu- lajien kuvaukset. Parhaiten kirja soveltuukin puulajien tunnistuksen apuvälineeksi, aivan te- kijöiden alkuperäisen päätavoitteen mukaisesti.
Aihetta on käsitelty poikkeuksellisen monipuo- lisesti. Lukijoita miellyttänee, että kirjaan on koottu yksiin kansiin sellaistakin puulajitieto- utta, jota aiemmin olisi pitänyt etsiä useista eri lähteistä. Opas sisältää tarkat kuvaukset Suo-
Opaskirja puulajien tunnistukseen
Anneli Kauppi – Eila Tillman-Sutela
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
78
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5/2005
messa yleisesti esiintyvien luonnonvaraisten ja eräiden tuotujen ulkomaisten puulajien levin- neisyydestä, ulkoasusta, eri kasviosien raken- teista, puuaineen anatomiasta ja ominaisuuk- sista käyttötapoja silti unohtamatta.
Kustakin lajista on esitetty erinomaiset kuvi- tetut tuntomerkit sekä maastossa tapahtuvaan että mikroskooppiseen tunnistamiseen. Mikro- skooppisen rakenteen liittäminen lajikuvausten yhteyteen on huomattava parannus aiempiin vastaaviin oppaisiin verrattuna. Niinikään vai- keasti erotettavien lajiparien tuntomerkkien ko- rostaminen lajikuvauksissa on erityisen ansio- kasta. Tällaisenakin kattavaa lajivalikoimaa oli- si voinut vielä täydentää viherrakentamisessa paljon käytetyillä poppeleilla ja viime vuosina yleistyneillä kirsikkapuilla.
Sujuva tyyli, onnistunut kuvitus
Oppaassa käytetty kirjoitustyyli on sujuvaa ja helppotajuista ja samalla myös tieteellisesti pä- tevää. Asiavirheitä ei silmiin sattunut, joskin si- vulla 20 oleva maininta havupuiden kuitutra- keideista hieman oudoksutti, sillä tämä termi on yleensä rajoitettu vain lehtipuihin.
Kirjan kuvitus on onnistunut: kuvia on run- saasti ja niiden laatu on hyvä, jopa erinomai- nen. Uuteen painokseen lisätyt mikroskooppi- set valokuvat puukuiduista ovat tarpeellinen
lisä tekstin tueksi.
Kuvatekstien ja varsinaisen tekstin erilainen painoväri lisää oppaan selkeyttä. Kirjallisuuden käyttö poikkeaa puhtaasta tieteellisestä kirjoit- tamisesta, kun viitteet on jätetty tekstistä pää- osin pois, mikä sopii tällaiseen laajalle lukija- kunnalle tarkoitettuun kirjaan. Johdanto-osan viitteet tuntuvat hyvin harkituilta. Valitettavas- ti kaikkia viitteitä ei löytynyt kirjallisuusluette- losta. Puuanatomisen osuuden huomioon otta- minen hakemistossa olisi myös helpottanut kä- sitteiden tarkistamista paremmin kuin nyt liit- teenä oleva sinänsä erittäin tarpeellinen termi- luettelo.
Erinomainen hakuopas
Kirjan nimi on naseva ja kuvaa sisältöä tarkasti.
Ulkoasu on kaunis, aiheeseen hyvin sovitettu ja myös takakannen seloste kuvineen on sisällöl- lisesti kattava ja kiinnostusta herättävä. Koko- naisuudessaan kirja on erinomainen, puulajien monikäyttöinen hakuopas, joka sopii niin luon- toharrastajien kuin tutkijoidenkin käyttöön.
Kirjoittajista Anneli Kauppi on Oulun yliopiston kasvitieteen dosentti ja Eila Tillman-Sutela Metsän- tutkimuslaitoksen Muhoksen tutkimusaseman tut- kija.
VTT Prosessit: Energia Suomessa – tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset. Edita, 2004.
396 sivua
Energia-alan merkitys talouselämän ja yhteis- kunnan osana on kasvanut jatkuvasti. VTT:ssa koostettu kirja Energia Suomessa kuvaa energia- alan nykytilanteen ja kehitysnäkymät Suomes- sa. Kirjan tarpeellisuutta osoittaa, että kyseessä on jo kolmas laitos kirjasta, jonka tuottamistyö aloitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995.
Kirjan teksti on korkealaatuista, siitä on vaikea löytää asiavirheitä, eikä se sorru politikointiin.
Kirja on hyödyllinen oppikirjana sekä yleissi-
vistyksen kannalta. Teknisemmissä kohdissa lukijan lähtötietojen taso on kuitenkin oletettu varsin korkeaksi, joten ihan tavallisen kadun- naisen tai -miehen iltalukemiseksi teoksesta ei ole.
Kirja onkin nykymuodossaan varsin tekno- kraattinen. Se ei juurikaan sisällä konsensusta haastavia näkökulmia, vaikka niitäkin energia- kentässä on runsaasti tarjolla. Kirjan kirjoitta- ja on anonyymi ”VTT Prosessit” mikä korostaa kirjan ja sen tarkoituksen konsensusluonnetta.
Seuraavassa nostan esille joitakin aiheita, jotka ainakin osittain rikkovat hymistelyn.
