Arvio Viinivaaran pohjavedenottohankkeen vaikutuksesta Olvassuon Natura 2000 -alueen luontoon. 2001.

METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA 799, 2001

Arvio Viinivaaran

pohjavedenottohankkeen

vaikutuksesta Olvassuon Natura 2000 -alueen luontoon

Hanna Heikkilä, ^Kari

Kukko-oja,

Tapani

MUHOKSEN TUTKIMUSASEMA

METSÄNTUTKIMUSLAITOKSENTIEDONANTOJA 799, 2001

Arvio Viinivaaran

pohjavedenottohankkeen

vaikutuksesta Olvassuon Natura 2000 -alueen luontoon

Hanna Heikkilä, ^Kari

Kukko-oja,

Tapani

MUHOKSEN TUTKIMUSASEMA

Heikkilä, H., Kukko-oja, K., Laitinen, J., Rehell, ^{S &} Sallantaus, ^{T. 2001. Arvio} Viinivaaran pohjavedenottohankkeen vaikutuksestaOlvassuonNatura2000-alueenluon toon.55_s. ISBN 951-40-1769-2, ISSN0358-4283.

Oulun kaupunki suunnittelee pohjaveden ^ottoaViinivaaran pohjavesialueelta, josta ^{osa on} OlvassuonNatura2000-alueella.MetlanMuhoksentutkimusasematoteuttiOulun kaupun gin tilauksestavuonna1999 luonnonsuojelulain ^mukaanvaadittavanvaikutusten arvioinnin, jossa ^tutkittiinsuunnitellun pohjaveden ^{otonvaikutusta} erityisesti suojelualueen kasvillisuu teen.Vaikutukset arvioitiin erillisen pohjavesimallin ^{mukaanolettaen}vedenotoksi 11 500 m

3

/vrk Utajärven ^{kunnanalueella}sijaitsevan Kälväsvaaran^{osalta.Muualta}pohjavesitiedot olivat vähäisempiä, ja ^arvio jäi ^siellä epävarmaksi.

Tutkimusalueeltatavattiinuseita Euroopan ^Unioninluontodirektiivissä mainittuja ^luon totyyppejä, joihin pohjavedenotto ^{voi suoraan vaikuttaa.Vaikutusarvioitiin selväksi lähes} kaikissa lähteiköissä ja tihkupinnoissa, aapasoiden lettopinnoilla, ^karulla ja kirkasvetisellä Kirkaslammella ja myös ^monissa ruskopiirtoheinäpainanteissa. Suojelluilla Olvassuolla ja Leväsuollamuutoksetvesitaloudessa ja kasvillisuudessaarvioitiinniin laajoiksi, ^{ettänäitäei} voitaisienää pitää kokonaisuudessaan luonnontilaisina, ^vaikka jossain ^{määrinvesientulo} kankailtasoille jatkuisikin.

Lajiston ^kannalta erityisen merkittäviäkohtia ovatluhtaiset ja ^lähteiset rimpipintajuotit soiden keskiosissa, joilla ^{tavattiinkaksi EU:n} direktiivikasvilajia ^sekä yli kymmenen ^muuta valtakunnallisesti^taialueellisestiuhanalaista ja silmälläpidettävää lajia.

Julkaisija: Metsäntutkimuslaitos, ^Muhoksentutkimusasema.

Hanke7031. Hyväksynyt tutkimusjohtaja ^KariMielikäinen29.1.2001 Taitto: IreneMurtovaara

Kansikuva: LähteikkösuonlaidassaOlvassuon luonnonpuistossa.

ValokuvaKauko Holappa.

Painopaikka: ^{A.J. Mattilan} kirjapaino Ky, Kempele

Tilaukset: Metsäntutkimuslaitos, Kirjasto, ^PL 18, ^01301Vantaa.

Puh. (09) ⁸⁵⁷⁰ 5580, ^faksi: (09) ^{85705582.Teleksi: 121298metlafi.}

Sähköposti: kirjasto@metla.fi Hinta: 50 mk

Kirjoittajien yhteystiedot:

HannaHeikkilä.Riihimäentie 11, ^88900Kuhmo.

Sähköposti: hanna.heikkila@saunalahti.fi

Kari Kukko-oja. Metsäntutkimuslaitos, ^Muhoksen tutkimusasema, Kirkkosaarenne 7, ^{91500Muhos.Puh.} (08) ⁵³¹ 2200, ^faksi: (08) ^5312211.

Sähköposti: kari.kukko-oja@metla.fi

JarmoLaitinen.Kvartsitie2A 1, ^90200Oulu. Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi Sakari Rehell.Ruuhitie 9, ^90560Oulu.

Tapani sallantaus.Pirkanmaan ympäristökeskus, ^PL 297, ³³¹⁰¹ Tampere.

Sähköposti: tapani .sallantaus@vyf22.vyh . fi

Copyright: Metsäntutkimuslaitos

Sisällys

1 Johdanto 5

1.1 Vedenottohanke 5

1.2 Luonnonsuojelulain ^Natura2000-verkostoon liittyvät velvoitteet 5 1.3 HankkeenvaikutusalueellaolevienNatura2000 -luontotyyppien ^{kuvaus 6}

1.3.1 Karut kirkasvetiset järvet (3110) ⁶

1.3.2 Aapasuot (7310, luontodirektiivinliitteessä1 mainittu ensisijainen

luontotyyppi) ⁶

1.3.3 Fennoskandianlähteet ja ^lähdesuot (7160) ⁷

1.3.4 Letot (7230) ⁷

1.3.5 Piirtoheinäpainanteet (7150) ⁷

1.3.6 Pikkujoet ja purot ⁸

1.3.7 AlueenmuutNatura2000 -luontotyypit ⁸

1.4 Selvityksen toteutus 8

2 Olvassuon Natura 2000 -alue 9

2.1 Olvassuonalueen suojelun ^{historia 9}

2.2 Natura2000-alue ja sen perustelut ⁹

2.3 Olvassuon alueelta tehdyt selvitykset ja tutkimukset 10

2.3.1 Kasvillisuus 10

2.3.2 Linnusto 10

3 Selvityksen ekologiset perusteet ¹²

3.1 Hydrologinen ^{tausta 12}

3.1.1 Vedenvirtaus ja vedenpinnan säätely ^{suolla 12}

3.1.2 Suovesien kemia 13

3.1.3 Lähteisyyden ilmeneminensuolla 14

3.2 Suokasvillisuuden^suhde ekologisiin vaihtelusuuntiin 15

4 Alueen luonnon yleispiirteet ¹⁷

4.1 Kallioperä ¹⁷

4.2 Maaperä ¹⁸

4.2.1 Olvassuon Natura-alueen maaperän yleiskuvaus ¹⁸ 4.2.2 Kälväsvaaran ja ^sen reunojen ^{rakenne 19}

4.3 Tutkimusalueen pohjavesien hydrologia ¹⁹

4.4 Alueenkasvimaantieteellinenasema ja lähdekasvillisuus 20

5 Tutkimusmenetelmät 20

5.1 Hydrologiset tutkimusmenetelmät 20

5.2 Suoveden kemian tutkimusmenetelmät 20

5.3 Kasvillisuuden ja ^kasviston tutkimusmenetelmät 22 6 Selvitysalueen hydrologia, kasvillisuus ja ^{kasvisto 22} 6.1 Natura2000-alueen aapasoiden yleispiirteet ²²

6.2 Selvitysalueen aapasoiden hydrologia ²⁴

6.3 Suovedet ²⁴

6.4 Pohjavesivaikutteiset ^{suot 30}

6.4.1 Lähteiset lettonevat ³⁰

6.4.2 Mesotrofiset lähdesuot 30

6.4.3 Lähteiköt 30

6.4.4 Soidenkeskiosien meso-eutrofiset ja ^{eutrofisetalueet 31}

6.4.5 Kumparemaiset ^{lähteiköt 31}

6.5 Orsivesivaikutteiset suot 32

6.6 Kausikuivatalat 32

6.7 Lähteikköjen ympäristöjen ^kuivat turvepinnat ³³

6.8 Kirkaslammenkasvillisuus 33

6.9 Suojeltavat ja uhanalaiset kasvilajit ³³

7 Vedenotonodotettavissa olevat vaikutukset 34

7.1 Pohjaveden ja ^{suovedensuhde 34}

7.2 Pohjavedenoton ^vaikutus pohjaveden virtauskuvioon 35

7.3 Havaintoja ^muutamiltavertailualueilta 37

7.4 Arviovedenotonvaikutuksistaeri kasvillisuustyyppeihin ³⁹ 7.4.1 Pohjavesilähteet ja tihkupinnat ^sekä lähdepurot ³⁹ 7.4.2 Soiden keskiosien lähdevaikutteiset rehevät ^{osat 41} 7.4.3 Kausikuivatalueet ja läpäiseväpohjaiset rimpiset ^{suot 41} 7.4.4 Orsivesiin liittyvät tihkuvaikutteisetalueet ⁴³ 7.5 Vaikutukset Olvassuon ja ^Leväsuon aapasuokokonaisuuksiin ⁴³

7.6 Vaikutus muuhun eliöstöön 44

8 Yhteenveto 45

Kirjallisuus 48

Liite 1 52

Liite ^{2 54}

1 Johdanto

1.1 Vedenottohanke

Oulun kaupunki suunnittelee pohjaveden ottoaViinivaaran pohjavesialueelta, josta

osa sijaitsee ^{OlvassuonNatura2000-alu} eella. Tässä selvityksessä tarkastellaan hankkeen vaikutuksia alueen suoluontoon.

Tarkastelun piirissä ^{ovatneNatura2000-} alueen suot, joihin pohjaveden ^ottovaikut taisi. Myös rajauksen ulkopuolelle jääviä ar

vokkaita luontokohteita on mukana.

Viinivaaranpohjavesialue ^onn.45km2 laajuinen ^useista harjuista (Viinivaara, ^Käl väsvaara, Kokkomaa, Pitääminmaa) ^koos tuva alue, joka sijoittuu Utajärven ja ^Pu dasjärven ^{kuntien alueelle.} Tutkimusten mukaan pohjaveden ^{saatavuusalueeltaon}

n. 40 000 m 3 vuorokaudessa. Vedenotto hankkeeseen liittyen ^alueen geologiaa ja hydrologiaa ^{on tutkittu useaanotteeseen.}

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ^on tutkinutalueen pohjavesivaroja ¹ 970-luvulta alkaen (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes kus 1998). ^Lisäksi Viinivaaranhankealu eelta_on tehty ^alustava selvitys pohjavesi

en ja maa-ainesten käytön ympäristövai kutuksista (Kemiläinen 1995).

Keskeisin Olvassuon Natura-alueen pohjavesialue ^onKälväsvaara.Tämänosal taonollut käytössä yksityiskohtaiset ^otto suunnitelmatsekä pohjaveden ^tason ja _pur kautumismäärienmuutoksiasimuloiva poh javesimalli (Ikäheimoja Hintikainen 1999).

Tässä julkaisussa onvaikutusarviot tehty olettaenKälväsvaaralta pumpattavaksi ^ve

simääräksi ¹¹ 500m3

/vrk.Tätä suppeam pia vaihtoehtoja on tarkasteltu erillisessä raportissa (Rehell ym. 2000).

Kälväsvaaranlisäksi tutkittuja, ^Olvas

suon Natura-alueeseen mahdollisesti vai kuttavia vedenottopaikkoja ^onKokkomaan ja Pitääminmaan haljuilla. ^{NäistäPitäämin} maalla_on neljä ^tutkittuapumppaamon paik

kaa, joiden ^{arvioiduttuototovat1} 000,900, 1 200 ja ^{1 200} m

3/vrk. Kokkomaalla _on yksi ^tutkittu vedenottopaikka, josta ^{on ar} vioitusaatavan1000m3/vrk.Tarkkoja^ot tosuunnitelmia näiltä harjuilta ei kuiten kaanoleollut käytettävissä.

1.2 Luonnonsuojelulain Natura 2000 -verkostoon liittyvät velvoitteet

Osasuunnitelluistavedenottamoistasijait

seeKälväsvaaran, ^Kokkomaan ja ^Pitämin

maan harjualueilla. ^NeovatOlvassuoneh dotetun Natura 2000 -alueen valuma-alu eella. Siten vedenotolla voi olla vaikutusta Natura 2000 -alueen luontoon. Kälväs vaara on itsekin osaNatura 2000 -aluetta. ^Luon nonsuojelulain ⁶⁵ § ^{:nmukaanvaaditaanvai} kutusten arviointi, ^mikäli jokin hanketai suunnitelmatodennäköisesti merkitykselli sesti heikentää Natura 2000 -verkostoon ehdotetuntai sisällytetyn ^{alueenluonnon} arvoja. ^{Samakoskee sellaistahankettatai} suunnitelmaaalueen ulkopuolella, jolla ^to dennäköisesti _on alueelle ulottuvia merki tyksellisiä haitallisiavaikutuksia.Arvioinnis taon pyydettävä ^lausuntoalueelliselta_ym päristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnas sa luonnonsuojelualue ^on (Luonnonsuoje lulaki 1996).

Luonnonsuojelulain mukaan viran omainenei saa myöntää lupaa ^hankkeen toteuttamiseentai hyväksyä ^{tai vahvistaa} suunnitelmaa, jos arviointi-ja ^lausuntome nettely ^{osoittaa hankkeen} heikentävän Natura 2000 -verkostoon ehdotetun alueen luonnonarvoja. Valtioneuvostovoitällöin kuitenkin yleisistunnossa päättää, ^ettähan ke on toteutettavaerittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä, jos vaihtoehtoistaratkaisuaeiole. Jos alueel la on luontodirektiivin liitteessä ¹ tarkoi tettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi

tailiitteessä2tarkoitettu ensisijaisesti ^suo jeltava laji (Council ^Directive 92/43/ EEC), vaaditaan, ^{että ihmisten} terveyteen, ylei

seenturvallisuuteentai ympäristölle ^muu alla koituviin erittäin merkittäviin suotui siinvaikutuksiin liittyvä syy tai muuerit täin tärkeän yleisen ^edunkannalta pakot tavasyyvaatiiluvan myöntämistä ^taisuun nitelman hyväksymistä ^tai vahvistamista.

Tällöin asiasta on hankittava komission lausunto (Luonnonsuojelulaki 1996).

1.3 Hankkeen vaikutusalueella olevien Natura 2000 ^-

luontotyyppien ^kuvaus

1.3.1 Karutkirkasvetiset järvet (3110) Tähän luontotyyppiin ^{kuuluvatniukkara} vinteiset ja kirkasvetiset järvet, joita Suo

messakutsutaan Lobelia-järviksi. ^Niitäon lähinnä harju- ja deltamuodostumien yh teydessä hiekkamailla. Pohjaversoiset ^kas vit ovat erityisen luonteenomaisiatälle luontotyypille. Ilmaversoisten ja uposleh tisten ve-sikasvien kasvustot _ovat harvo ja.

Järvet ja ^lammetovat matalia, ^lievästi happamia ^tai neutraaleja. ^Neovat hyvin alt tiita happamoitumiselle. ^{Toisaaltaeritahoilta} tulevatravinteetvoivat rehevöittää karuja vesiä. Kolmas veden laatuun vaikuttava tekijä ^on humus-ja kiintoainekuormitus, joka muuttaa vesistöjä dystrofisiksi. Rantavyö hyke ^katsotaan luonnontilaiseksi, jos ^siellä ei ole rakennuksia ja rantapuusto ^{on hak} kaamatonta.

1.3.2 Aapasuot (7310, luontodirektii vin liitteessä 1 mainittu ensisi jainen luontotyyppi)

Aapasuo ^onkeski- ja pohjoisboreaalisten kasvillisuusvyöhykkeiden suoyhdistymä

tyyppi. Ilmastollisista syistä ^näissä vyö hykkeissä ^ei tavallisissa tilanteissa muo

dostu keidassuota, jonka ^{kasvit saavatra} vinteensavain sadevedestä ja turpeeseen sitoutuneistaravinteista. Aapasoilla ympä röiviltäkivennäismailtatulevavesi pääsee

suon keskiosiin asti. Tämän vuoksi kasvil lisuus on erilaista kuin keidassoiden kas villisuus. Aapasuoalueellakin ^muodostuu keidassoitaetenkin vedenjakajille ^sekäsel laisille paikoille, joista ^vesivaluunopeas tiesimerkiksi ympäröiviin vesistöihin.

Aapasuot ovat yleensä laajoja soita, joilla ^{kuitenkin on suon} pinta-alaan ^näh den laaja valuma-alue. Merkittävä tekijä aapasoiden ekologiassa ovat lumensula misvedet, jotka aiheuttavat pitkään ^suolla pysyvän kevättulvan. Hydrologia, topogra fia, ^ilmasto ja maaperän ravinteisuus vai kuttavat aapasoiden kasvillisuuteen. Ilmas ton mukaan on erotettu päävyöhykkeet, jotka ^{ovatetelästä} pohjoiseen: Pohjanmaan aapasuot, Perä-Pohjolan aapasuot ja ^Met sä-Lapin aapasuot. Kasvillisuudessa on

runsaastinäideneri tekijöiden aiheuttamaa vaihtelua.

Natura 2000 -alueen arvioinnissa ote taanhuomioon_suonedustavuus ja ^luonnon tila.Erinomaiseksiluokitellaan_aapasuo, jon ka suoyhdistymä ^on hyvin kehittynyt, ehjä ja yleensä laaja. ^Kaikki yhdistymälle tyy pilliset piirteet ^ovat nähtävillä, tyypilliset pin nanmuodotovatselvästi kehittyneet, ^eikä niitäolemuutettu ojituksin ^{taimuullatavoin.}

Luonnontilaa arvioitaessa otetaan soiden osaltahuomioon sekä ojitukset ^ettämuut suolla näkyvät muutokset, esimerkiksi tal vitien pohjat. Myös puuston luonnontilaisuus huomioidaan (Airaksinen ja Karttunen

1998).

Aapasoita ^on Euroopan ^{Unioninalueella} vain Suomessa ja ^{Ruotsissa. Suomen}aa

pasuot ^{ovat erittäin} hyvin kehittyneitä ja edustavia.Suomellaonkin erityinen ^vastuu aapasoiden suojelusta.

1.3.3 Fennoskandianlähteet ja lähdesuot (7160)

Lähteiden ja lähdesoidenkasvillisuus on

jatkuvasta pohjaveden virtauksesta riippu vaista.Vesi_on kylmää, jatkuvasti ^tasaläm pöistä, ^{virtauksenvuoksi} hapekasta ja ^mi neraalipitoista. Luontotyyppiin ^kuuluvat avolähteiköt, hetteiköt, tihkupinnat ja ^lähde suot (Toivonen ja ^Leivo 1993, ^Eurolaym.

1994). Cratoneuron-lähteikötovatkuiten kin_omana luontotyyppinään.

Lähteissä on purkautumisallas, johon pohjavesi kerääntyy. Jyrkkärajaiset ^avoläh teet voivat olla lähes kasvittomia. Niiden planktonlajisto ^{voikuitenkinolla} hyvin ^oma leimaista. Lähteestä mahdollisesti lähtevä puroluetaanmukaan luontotyyppiin. ^Het teiköissä_onuseita lähdepintoja, jotka ^ovat sammalten peittämiä, ^{sekä niistälähteviä} puroja. Lähdesoilla pohjavesi ^tihkuu pintaan laajalla alueella, jolla ^kasvaalähteiköille ja tihkupinnoille ^ominaistakasvillisuutta.Läh desoiden ja hetteikköjen kasvillisuusvaihet tuuuseinvähittäinmuihin kasvillisuustyyp peihin. ^{Lähteikötvoivatolla} puustoisia ^tai avoimia.Avolähteiden ympärillä ^onusein voimakkaasti varjostava metsä, jonka ^vai kutus lähdelajistolle ^{onsuuri.Lähteiden} ja lähteikköjen kasvillisuusluokitellaansuoma

laisessa suotyyppijärjestelmässä ^ravintei suudenmukaan mesotrofiseen, ^meso-eut rofiseen ja eutrofiseen. Ilmentäjälajit ^ovat sammalia, jotka ^{osoittavatlähteidenekolo} gisia eroja paremmin ^kuin putkilokasvit.

Lähteiden ja lähdesoidenedustavuutta ilmentää lähteisyyttä ^{kuvastavankasvilli} suuden määrä suhteessa muihin kasveihin.

Tärkeääon myös purkautuvan pohjaveden määrä ja ^kohteenkoko (Airaksinen ja ^Kart tunen 1998).

Luonnontilaisetlähteet ja ^{lähdesuotovat} harvinaistuneetmetsätalouden ja ^vedenoton vuoksi. Suomen eteläpuoliskossa yli ^90% lähteistä _on tuhoutunut.

1.3.4 Letot (7230)

TähänNatura2000 -luontotyyppiin ^sisäl tyvät ^kaikki Pohjois-Suomessa ^tavattavat

lettotyypit. Myös puustoiset lettopintoja ^si sältävät yhdistelmätyypit: lettorämeet ja lettokorvet, ^{sekäkoivuletotkuuluvattähän} luontotyyppiin (Airaksinen ja ^Karttunen

1998).

Lettotyyppejä on runsaasti, ja ^ainoanii tä yhdistävä tekijä ^onkorkea pH ja yleen

säalkaliniteetti.Eri lettotyyppien ^kasvilli suuskinonsiksi hyvin erilaista, ^eikäole laje ja, jotka kasvaisivatkaikillaletoilla.Useim millaletoillaon runsaasti myös ^muitaeko logisia tekijöitä, lähteisyyttä, luhtaisuutta, korpisuutta, nevaisuuttatai rämeisyyttä ^il mentäviä kasveja.

Lettojen edustavuuttailmentäälettokas villisuuden vallitsevuus suhteessa muita suo

tyyppejä ^kuvaaviin piirteisiin. Lettojen ^luon nontilaaarvioidaan sekä letonettä ympä röivien alueiden perusteella, ^koska ympä ristössä tapahtuneet ^muutoksetvaikuttavat usein leton kasvillisuuteen.

Letotovat vähentyneet alkuperäisestä.

Suomessaletotovat alunperinkin ^olleetsuh teellisen harvinaisia, ja Lapin ^{lääninetelä} puolella ^on jäljellä ^muutama prosentti ^alku peräisestä lettoalasta. Kaikki lettotyypit ovatSuomessauhanalaisia (Airaksinen ja Karttunen 1998).

1.3.5 Piirtoheinäpainanteet (7150) Suojeltavien luontotyyppien luettelossaon

mainittu piirtoheinävaltaiset painanteet (Rhynchosporion, European... 1996). ^Näi täonkuvattu Keski-Euroopan länsiosista, missä neovat uhanalaisia. Suomalaisissa tutkimuksissa kausikuivia tyyppejä ^eiole yleensä ^{kuvattu eikä erotettu} ja ^{näin tätä} tyyppiä ^{eiolemainittu} esiintyvän ^Suomes

sa.Tässä selvityksessä ^kuvatut "ruskopiir toheinäarot" ja "kausikuivat mesotrofiset

ruskopiirtoheinäruopparimpinevat" ^täs määvättämän luontotyypin ^{kanssa.Alusta} vien selvitysten ^mukaantätä tyyppiä ^tava taan pienialaisina esiintyminä ^{siellätäällä} suurten harjumuodostumien yhteydessä.

Ne esiintyvät ^soidenkausikuivissa_reunao sissa, ^{missäsuovesiä} pääsee suotautumaan alaspäin. Tyypillistä ^on esiintyminen ^veti sempien, ^saraisten tyyppien ja kuivempien, siniheinä-taikarhunsammalvaltaisten tyyp pien ^{välisessäsaumassavarsin} selväpiirtei sinä ja yhtenäisinä ^{aloina.Nämäovat} tyy pillisesti pohjavesistä riippuvaisia. ^Mittauk sissa on todettu, ettei näidenkohdallave

denpinta ^maahan tehdyssä ^{kaivossaolelas} kenut kuivimpinakaan kesäkausinamerkit tävästikasvien juuristokerroksen alapuolel le.

1.3.6 Pikkujoet ja purot

Olvassuon Natura2000 -alue _on hyvin merkittävä pikkuj ^okien ja purojen suojele misessa. Lisäksi alueen vesistöt kuuluvat Kiiminkijoen vesistöalueeseen, joka ^onNa tura 2000 -ohjelmassa Fenno-Skandian luonnontilaisena jokireittinä. Tutkimusalue rajoittuu ^{soidenkeskellä} luonnontilaisena virtaavaan Piltuanjokeen. Myös Leväojal la _on Olvassuon Natura 2000 -alueella edustavaa joenvarsiluontoa. ^Nämä joet saavat melko huomattavan osan vedestään tutkimusalueen harjujen pohjavesistä ja tämävaikuttaasuurestiniiden hydrologiaan ja lajistoon.

1.3.7 Alueen muut Natura 2000 -

luontotyypit

Suojeltavista luontotyypeistä tutkimusalu eellaonedellistenlisäksikeidassuota, van

haaluonnonmetsää ja ruskeavetisiä lam pia. Pohjavedenoton vaikutukset näihin jäänevät ^kuitenkin merkityksettömiksi.

Tutkimusalueellaon laaja ^keidassuoPik ku-Olvasjärven pohjoispuolella ja pienem piä Siliäsuollasekä Hongansuolla. ^Jälkim mäinenon kausikuivana ja hyvin ^ohuttur peisena poikkeuksellinen kokonaisuus.

Edustavia aarniometsiä tavataan ainakin Ison Leväniemen etelälaidalla, ^Leväsuon saarissa ja ^{itälaidankaarroillasekäOlvas}

suon saarekkeissa ja paikoin Piltuanjoki

varressa. Tyypillisiä ruskeavetisiä lampia ovat mm. Ruunalampi ja ^eräät pienemmät

lammet Kälväsvaaralla.

1.4 Selvityksen ^toteutus

Selvitys ^on tehty Metsäntutkimuslaitoksen Muhoksen tutkimusasemalla Oulun kau pungin toimeksiannosta (Heikkilä ym.

1999). Geologisesta asiantuntemuksesta vastaaFL SakariRehell. Hydrologiset ^sel vitykset ^{ovattehneetSakariRehell} ja ^MML Tapani Sallantaus.Kausikuiviensoidenkas villisuusinventoinnit ovatFL Jarmo Laitisen tekemiä.Lähteiden ja lähdesoidenkasvilli suuden tutkimukset suorittivat FL Hanna Heikkilä ja ^FKKari Kukko-oja. ^Hankkeen vastuullisena johtajana ^{ontoiminutHanna} Heikkilä.Kaikki tutkijat ovatosallistuneet raportin kirjoittamiseen.

Selvityksen ^{eri vaiheissaolemmesaa} neet apuamonilta eri tahoilta. Kiitämme Muhoksen tutkimusaseman johtajaa ^FT EeroKubinia hyvistä työskentelymahdolli suuksista.Pertti ja ^Elina Palojärvi ^ovataut taneet kasvillisuuskarttojen hankinnassa ja tulkinnoissa.Ari Rajasärkkä ^antoi käyttööm

me lintulaskentatietoja tutkimusalueelta.

EsaHintikainenMaa ja ^Vesi Oy:stä ^onan tanut tietoja pohjavesimallinnuksesta ja kommentoinut vaikutusarviota. Timo Viita

saari, ^{AarneMiettunen} ja ^{OlaviMalilaovat}

antaneet käyttöömme Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta löytyvän ^asiaanliit tyvän materiaalin. MetsähallituksenPoh

janmaan-Kainuun luontopalvelut ^antoipro jektin käyttöön vääräväri-ilmakuvatmitta kaavassa 1:10 000 tutkimusalueelta. Kari Väisänen Vapo Oy:stä ^antoi käyttöömme turvepaksuustietoja Olvassuolta ja ^Levä

suolta. Professori Kimmo Tolonen onanta nut käyttöön julkaisemattomia ^tutkimustu

loksia Ilomantsin Puohtiinsuolta. Tauno Ul vinenon antanutmerkittäviä lajistotietoja ja tarkistanut näytteitämme. ^Antti Huttunen on määrittänyt ^eräitä rahkasammallajeja.

RikuPaavola ja ^{JaniHeinoOulun} yliopis ton biologian laitokseltaovatantaneettie toa lähteideneliöstöstä. Esitämme lämpi mätkiitoksetkaikille työtämme edistäneille.

2 Olvassuon Natura 2000

-alue

2.1 Olvassuon alueen suojelun historia

Olvassuon tienoiden luonnonarvot ontun nettu jo pitkään. ^{Aluetta onkinehdotettu}

suojeltavaksi ^monissa esityksissä. Häyrisen ja Ruuhijärven (1969) Pohjois-Suomen ^val tionmaita koskevassa listassa ehdotettiin

suojeltavaksi ^{3760hehtaarin}kokonaisuus Olvassuota ja ^{Leväsuota.Perusteinamai} nittiin, ^että kyseiset ^{suotkuuluvatsuurim} piin ja ^{monessa suhteessa} edustavimpiin

aapasuoyhdistymiin Pohj ois-Pohj ^anmaalla.

Erityisen merkittävinä seikkoinaontuotu esillearvokas linnusto, rimpisyys, laaja-alai

nen rehevyys ja lajistoltaan merkittävätkoi vuletot sekä sijoittuminen Kälväsvaaran arvokkaankokonaisuuden yhteyteen. Tämä esitys toteutettiin jonkin ^verran supistettu

na perustamalla ^Olvassuon ja ^Leväsuon aarnialueet 1970-luvun alkupuolella.

Kansallispuistokomitean mietinnössä (1976) ^{alueelleesitettiin} laajaa ^Olvassuon luonnonpuistoa (28 ⁹²⁰ ha). Perusteluissa

todettiin, ^että kyseessä ^{oliainoaaluePoh} jois-Pohjanmaalla, jossa ^{olivielämahdol} lista saada suojelun piiriin ^{mittaviavesis} töistä, ^kankaista ja ^soistamuodostuviako konaisuuksia. 1980-luvunalussa perustet tiinOlvassuon luonnonpuisto ^6000hehtaa rin suuruisena. Samoihin aikoihin luonnon puiston länsi-ja pohjoispuolinen laaja ^alue hyväksyttiin soidensuojeluohjelmaan. ^Val tionmaista perustettiin ^{täälläOravisuon -} Näätäsuon- Sammakkosuon soidensuoje lualue. Leväsuonaarnialueotettiin myös valtakunnalliseen soidensuojelun perusoh jelmaan (1977). ^{Leväsuon -} Kärppäsuon

soidensuojelualue perustettiin ^1988luon nonsuojelualueiden perustamistoimikunnan mietinnönmukaisesti (Luonnonsuojelualu eiden... 1983).

Kälväsvaara otettiin mukaan valtakun nalliseen harjujensuojeluohjelmaan (1984) tieteellisestierittäinmerkittävänä ja ^maise mallisesti arvokkaana, laajaan ^luonnonko konaisuuteen liittyvänä harjualueena (vrt.

Lyytikäinen 1978). ^{IsonPalovaaranluon} nonpuiston ulkopuolella ^{olevaosaliitettiin} myös harjujensuojeluohjelmaan. ^Näilläalu eilla ontätenmaa-ainestenotto kielletty.

Olvassuon luonnonpuistoa ja ^alueensoi densuojelualueita on pyritty täydentämään ostamalla ja vaihtamalla yksityismailla ^ole via osia. Alueen luontoa on hoidettu ennal listamallaOlvassuoneteläreunanvanha oji tusalue (n. ⁷⁰ hehtaaria).

2.2 Natura 2000 -alue ja ^sen perustelut

Olvassuon ehdotettuun Natura 2000 -alu

eeseen (kuva 1) ^{kuuluvatOlvassuonluon} nonpuisto, Oravisuon-Näätäsuon-Sammak kosuon soidensuojelualue, Leväsuon-Kärp päsuon soidensuojelualue, Kälväsvaara ja Iso Palovaara. Lisäksi Natura 2000 -aluee

seen on sisällytetty ^aiemmin suojelemat

tornia osia, joiden ^osuusalueen pinta-alasta

on 41 %. Osatästäkin on jo ^{hankittu val} tiolle luonnonsuojelutarkoituksia ^varten.

Alueen suojelu perustuu luonnonsuojelu-, maa-aines-ja metsälakiin.

Alueella on runsaasti Natura 2000 -luon totyyppejä. Luontotyyppejä, joihin ^veden otto mahdollisesti huomattavasti vaikuttai

si, ^ovatkirkasvetiset järvet, aapasuot, ^letot sekä lähteet ja ^lähdesuot (Airaksinen ja Karttunen 1998). Aapasoiden ^{osuus Natu}

ra2000-alueen pinta-alasta ^on60%.Let tojen, ^lähteiden ja lähdesoiden_osuus alu

een pinta-alasta on pieni, yhteensä ^niitäon ilmoitettu olevan 3 %.

Olvassuon Natura 2000 -alueen kuva uksessa todetaan, ^{että Olvassuo on} laaja, erämainen ja hyvin kehittynyt aapasuoalue.

Se_on Suomen edustavimpia suurlinnuston pesimäalueita, ja ^{sielläonrunsaastiharvi} naisia ja uhanalaisia lajeja. Lettoja ^alueella

on Natura 2000 -arvioinnissa ilmoitettu ole

van 542 hehtaaria. Olvassuon alueen arvo

myös ^metsien suojelun kannaltaon suuri.

Alueen laajuus ja ^{erämaisuuslisäävät} yh distymän ^arvoa.

Olvassuon alueelta _on ilmoitettu _seuraa vat Euroopan ^Unioninluontodirektiivinluon totyypit: hiekkamaiden niukkaravinteiset vedet, humuspitoiset ^lammet ja järvet, ^ta sankojoet, keidassuot, ^lähteet ja lähdesuot, letot, aapasuot, boreaaliset luonnonmetsät, boreaaliset lehdot sekä puustoiset ^suot.

Näistä keidassuot, aapasuot ja ^luonnonmet sätovat luontodirektiivin liitteessä 1 mai nittuja ensisijaisia luontotyyppejä.

Luontodirektiivin liitteen 2 mukaisia la jeja ^OlvassuonNatura2000-ehdotukses

sa ovat karhu, ilves, ^saukko ja ^lettorikko (Saxifraga hirculus). Euroopan ^Unionin lintudirektiivinliitteen1 mukaisia lintuja ^alu eellaovat helmipöllö, hiiripöllö, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kuikka, kurki, ^lau lujoutsen, liro, mehiläishaukka, metso, _pa lokärki, pikkulepinkäinen, pikkusieppo,

pohjantikka, pyy, sinisuohaukka, ^suokuk ko, suopöllö ja vesipääsky. ^{Lisäksi alueel} la ontavattukolmeuhanalaista lintulajia, joiden ^nimet ja pesimäalueet pidetään ^suo jelusyistä ^salaisina.

2.3 Olvassuon alueelta tehdyt selvitykset ja tutkimukset

2.3.1 Kasvillisuus

Kasvillisuuskartoituksia on tehty ^kokoOl

vassuon Natura-alueelta. Kartoitukset teki Elina Palojärvi ^{vuosina 1995-96.Olvas}

suon luonnonpuiston ja Oravisuon-Näätä suon-Sammakkosuon soidensuojelualuei den kuvioselostukset ovat Metsähallituk

senOulun toimipisteessä. ^{Muillaosillakar} toituson tehty nopeammin ja ^tiedotonmer kitty ^{vainmaastossa} käytettyihin ^karttoi hin ja ilmakuviin.Suuresta pinta-alasta joh

tuenkartoitus antaa esim.monista laajois ta rimpisuoalueista ^{vain melko} yleisluon toisen kuvan. Kuitenkin kartoitus oli tär keänä pohjamateriaalina ^tässä selvitykses sä.

2.3.2 Linnusto

Metsähallitus _on teettänyt maalinnuston linjalaskentoja ^{Olvassuon Natura2000 -} alueelta ja ^{antanut tulokset tämäntutki} muksen käyttöön. Linjalaskennoilla ^eike rätätietoa vesi-ja lokkilinnuista. Lasken talinjojen yhteispituus ^on 154,7 ^{km. Lin} jalaskennoissa ^{on havaittumm.seuraavat} Euroopan ^Unioninlintudirektiivin liitteen lsuolintulajit: kurki, kapustarinta, liro, ^si nisuohaukka, suokukko, suopöllö ja ^vesi pääsky ^Alueella pesivät myös laulujout sen, kaakkuri ja metsähanhi.

Lisäksi Natura 2000 -alueelta on ha vaintoja ^kolmestauhanalaisesta petolintu lajista. ^{Yksi näistä} lajeista pesii ^{vain soil} la, ja ^{senohellatoisenkin} lajin pääasiallis

ta saalistusaluetta ovat suot.

Kuva

Yksityiskohtaiset 1.

tutkimuskohteet

1

-90

Kälväsvaaran

suunnitellun

vedenoton

vaikutusalueella,

pohjaveden

muodostumis

alueiden

rajat

katkoviivalla

sekä

Natura

2000

-alueen

raja

yhtenäisellä

viivalla.

Aluetta on esitetty myös kansainväli sestitärkeäksilintualueeksi (IBA), ja seon saanutNatura-aluekoodikseenSPA (Spe cialProtection Area) ^eli linnustonsuojelu alueena erityisesti suojeltava. ^IBA-kritee reihin sisältyviä lajeja ^{tälläalueellaonedellä} mainittujen ^{lisäksi seitsemän:} jänkäsirriäi nen, kanahaukka, kitjosiipikäpylintu, ^kuuk keli, piekana, ^tilhi ja varpushaukka.

VesilinnuistaIsollaKirkaslammellape siikuikka. Pienellä Olvasjärvellä pesivät

mm. lapasorsa, ^heinätavi ja härkälintu.

Kiiskiojalla ^ontalvehtinut1-2 koskikaraa (Kirkkomäki 1996).

3

Selvityksen ekologiset perusteet

3.1 Hydrologinen ^tausta

3.1.1 Vedenvirtaus ja vedenpinnan säätely ^suolla

Suonvesilähteet voidaankarkeasti jaotel la kolmeen luokkaan: sadanta suoraan

suolle, pintavalunta ja pintakerrosvalunta suolleympäröivältä valuma-alueeltasekä pohjavesivalunta ^suolle. Sadanta, pintava

luntasekä pintakerrosvalunta vaihtelevat ajallisesti hyvin ^{suuresti - sen} sijaan poh javesivalunta ^saattaaollahuomattavanta

saista.

Turvekerrosten vedenjohtavuus riippuu voimakkaasti turpeen rakenteesta.Suuris

sahuokosissa vesi pääsee ^liikkumaanpa remminkuin pienissä. Tyypillinen ^tilanne turveprofiilissa on,ettäheikostimaatunees

sa,huokoisessa pintaturpeessa vedenjoh tavuus on satoja ^{tai tuhansia} kertoja ^suu rempi ^kuin tiiviimmässä pohjaturpeessa.

Suollavesi virtaanäinvallitsevasti pinta kerroksessaeliakrotelmassa (Ivanov 1975, Ingram 1983). ^Tällainen turpeen ^rakenne

saa aikaan vedenpinnan ^{voimakkaanitse} säätelyn. ^Sateen jälkeen ^suoveden pinta

nousee pohjakerroksesta, katotelmasta, johtavampaanakrotelmaan.Tällöinvirtaa

ma lisääntyy voimakkaasti. Vastaavasti kuivuuskausina vedenpinnan ^aleneminen katotelmaanlaskeevirtauksen nopeasti hy vin pieneksi. ^Täten vedenpinta ^vaihtelee useillasoillakasvukaudenaikana hyvin sup pealla^{välillä.Vaihteluon}paljon^vähäisem pää^kuinkivennäismaanpohjavedenpinnas

sa.Suoveden pinnan ^{vaihtelutovatsitä suu} rempia, ^mitäsuppeampi^onpaikan^valuma alue (esim. ^Maimer 1985). ^Valuma ja ^ve denkorkeuspysyvät^tasaisinaerityisesti ^siel lä, ^{missäsuolletuleevesiä} laajoista ^kiven näismaiden pohjavesivarastoista. Myös

suon kokoon nähden suuri valuma-alue ta kaayleensä sen, että valuntasuollekom pensoi ^haihdunnan pohjavesipintaa ^alenta

vanvaikutuksen.Näintälläisille soillemuo

dostuvat selvät vedenkorkeuden määrää mättasot: mätäspinta, välipintajarimpipin taeli märkäpinta. ^{Näillätasoillaonomatiet} tyynvedenpinnan ^tasoonsopeutunutlajis

tonsa.

Vedenvirtaus suolla on selvässä suh teessa suoveden pinnan ^{tasoon.Voimak} kain virtaus suolla_onmahdollista märkä pintaisella suolla, ^kuntaas yhtenäisellä ^mä täspinnalla ^{vettävoiliikkuavain}hyvin^vä häisiämääriä (esim. ^Rehell 1989). ^Kuiten kinsoillaon hyvin ^vaihteleva pintatopogra fia, joka on riippuvainen ^{vedenvirtausku} viosta. Jänteiden muodostuminen aina koh tisuoraan veden virtausta vastaan mahdol listaa^märän rimpipinnan esiintymisen ^suh teellisen heikostikinvirtaavassa ympäris tössä. Toisaaltavirtauksen keskittyminen esimerkiksi puroonmahdollistaamätäs-tai välipinnan kehittymisen puronvarrelle.

Vedenpinnan itsesäätelystä poikkeukse

naovatkausikuivat suoalat.Ne^ovat yleen sä ohutturpeisia ja pohjamaa turpeen ^alla

on vettä hyvin läpäisevää ^{hiekkaa. Usein} pinnan ^{tuntumassaontiivis} kerros, joka pi dättää helposti ^vettä lammikoiksi. Veden

pinnan ^{laskettua tiiviinkerroksen} alapuo lelle mikääneienää pidätäkään ^{sitä. Vesi} laskee nopeasti syvälle ja pinta ^voikuivua kokonaan.Pinnanläheinentiiviskerros ja

sen alapuolinen ^{karkeakerrosestävät} myös veden kapillaarista kulkeutumista, joten sammalkerrosvoikuivua täysin, ^vaikkavesi eiolisikaankovin syvällä.

Myös voimakkaasti lähteisten paikko jen kyky ^säädellä vedenpintaa on heikko.

Niillä vedenpinta ^onlähes pohjaveden pin

nantasossa ja ^virtaus pitää yllä ^suoraa hyd raulista yhteyttä pohjavesi ^varaston ja pin

nan välillä.

3.1.2 Suovesien kemia

Suovesien laatu määräytyy ^suonvesiläh teiden kemian, ^niidenkeskinäisten suhtei

den sekä ajallisen ^vaihtelun perusteella.

Suon biologiset, kemialliset ja fysikaali set prosessit ^{edelleenmuokkaavatveden} laatua.

Sadevesi suon vesilähteenä onhuomat tavan ravinneköyhää. Vetyionikorjattu joh tokyky onalle 10 |iS/cm ja kalsiumpitoi

suus syrjäisillä ^{seuduillaetäällä} päästöläh teistävuodenkeskiarvona yleensä ^alle 0,2 mg/l. ^Vesi on lievästi hapanta ^eikäalkali niteettia yleensä ^{ole lainkaan.}

Pintavalunnan ja pintakerrosvalunnan ominaisuudet riippuvat maan viljavuudes

ta. Ajallisesti pinta-valuntaa ^sekä pintaker rosvaluntaa esiintyy ^vain lyhyen aikaa, jo tenvedenkontakti maaperään jää lyhyeksi.

Rehevillä kangasmailla kasvillisuus kierrät tää maaperän rapautumistuotteita ^kuitenkin tehokkaasti pintakerrokseen, humuskerros

on hyvin kehittynyt ja ravinnekationien vaihtoreaktiot tuottavat valumavesiin esim.

kalsiumia. Karuilla alueilla humuskerros _on ohut ja ^{senvähäiset}ravinnekationitovattiu kasti sitoutuneita. Valumavedet ovat vähä ravinteisia ja humusaineksenansiosta jopa selvästi happamampia ^{kuinsadevesi.}

Pohjavesivalunnalla onuseitaominais piirteitä, jotka ^erottavatsen pinta- ja pin takerrosvalunnasta.Erottavia tekijöitä ^ovat

mm. tasaisempi, vuodenajoista riippumat tomampi virtaama, tasaisempi lämpötila, korkeampi happipitoisuus, ^{alhainenhumus} ainesten pitoisuus ja ^tästä johtua ^korkea pH sekäeräidenravinteiden (esim. ^Ca ja Mg) lisääntynyt pitoisuus. ^{Kuitenkinkaikkinämä} tekijät vaihtelevatsuuresti pohjavesissä sen

mukaan, minkälaisessa ympäristössä ja miten pitkän ^matkanvesionkulkeutunut ja kuinka kauan _{se on} ollut kivennäismaan kanssa kosketuksissa. Esimerkiksi kaikki en pohjavettä käyttävien vesilaitostenraa

kaveden alkaliniteetin mediaani _v. 1996 oli

n. 0,5 mekv/1, ^mutta tehtyjen määritysten 10 % ja ^90% fraktiilialkaliniteettiarvojen

eroolin.seitsemänkertainen (Kujala-Räty ym. 1998). Voimakkaasti lajittuneiden, ^kar kearakeisten pohjavesiesiintymien ^alkalini teettivoi jäädä ^alle 0,1 ^mekv/1 ja kalsiumpi toisuusalle2 mg/l. ^Puhtaankalkkikiven ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ^kanssa tasapainossa ^olevanvedenalkaliniteetti_on

n. 1 mekv/1 ja kalsiumpitoisuus ^n.20 mg/l.

Tärkeä suonoma vedenlaatuun vaikut tava prosessi ^on kasvillisuudenaktiivinen ravinteidenotto.Suokasveillaon pulaa ^esim.

kaliumista, ^fosforista ja typestä, joten ^näi denaineiden pitoisuudet ^ovatkasvukaudella hyvin ^{alhaisia.Kaikkianäitäaineitakasvil} lisuuskierrättää tehokkaasti; kaliumiava

pautuu ^kuitenkinkasvukauden ulkopuolel la pinta- ja valumavesiin. Sen sijaan typ peä ja ^fosforia poistuu ^{kierrosta merkittä} västi myös kerrostuvan turpeen ^mukana.

Tärkeitäkasvinravinteitaovat myös ^esim.

kalsium ja magnesium. ^{Niideneikuitenkaan} katsotaolevanvarsinaisestikasvua rajoit tavia ravinteita, joten ^niiden pitoisuudessa ei yleensä ^ole raportoitu vuodenaikaisia ravinteidenottoon liittyviä vaihteluita.Esi merkiksi kalsiumin tärkeys ^{suon trofiaa} määräävänä tekijänä liittyy pikemminkin

sen yhteyteen pH-säätelyn ^{kanssa.Korkea} pH mahdollistaaesim. tehokkaanilmake hän typen ^sidonnan (Waughman ja ^Bella my 1980). Myös ^kalsiumia ja magnesiumia hautautuu kertyvän turpeen mukana; ^vaih tuvinakationeinaniilläontärkeä merkitys vedenkemiaa ja pH:n vaihteluita tasaavi

na komponentteina.

Suoveden pH:ta ^alentava tekijä ^verrat

tunasen vesilähteisiin _on humusainesten _va pautuminen. ^Yksi milligramma orgaanista hiiltäalentaaalkaliniteettian. 0,005 mekv/1.

Lisäksi suovesissä avorimpiä ^lukuunotta mattahiilidioksidin osapaine ^onuseinko honnut orgaanisen ^aineksen hajoamisreak tioidenvuoksi. Varsinaisessa fotosynteet tisessä kerroksessa esim. sammalten pin nalla pH ^voi alkaliniteettiasisältävissäve

sissä olla huomattavasti korkeampi ^kuin pintaturpeessa liikkuvissa vesissä.

3.1.3 Lähteisyyden ilmeneminen suolla

Kankaista ja ^{soistakoostuva maastovoi} daan jakaa pohjaveden muodostumis- ja purkautumisalueisiin. ^{Näidenvälissävoiolla} vaihtelevan levyinen välivyöhyke (Laher

moym. 1977). MinerotrofisetsuotovatSuo

messakeskeisiä pohjavesien purkautumis alueita, joskin osaminerotrofisistakinsois tavoidaanlaskea välivyöhykkeeseen, jos

sa pohjavettä ajoittain ^muodostuu ja ajoit tain purkautuu. Pohjaveden purkautumista suollevoi tapahtua erilaisista lähteistä, ^tih kupinnoista ^tai epäselvistä tihkuvyöhykkeis tä. Purkautumispaikkojen sijainti määräy tyy topografian ja maakerrostenrakenteen perusteella. Myös kallioperän rakenteet, ^lä hinnämurrokset ja ruhjeet, ^voivatvaikut

taa purkautumiseen (Lahermo 1973). ^Eri tyisesti paksuista, kerroksellisista muodos tumista pohjavettä ^voi purkautua ^monelta tasolta. Tällöinlähellä pintaa lyhyemmän matkankulkeva pohjavesi ja syvemmällä

pitemmän ^{matkankulkeva} pohjavesi ^muo dostavat erityyppisiä ^lähteitä ja tihkupinto ja (esim. Englund 1986). ^Lisäksi pintaosas

sasaattaaolla erilaisia, pohjavesistä ^enem mäntaivähemmän riippumattomia ^orsive siä.Ne voivat myös ^muodostaa pieniä ^läh teitätai tihkupintoja.

Selviä pistemäisiä lähteikköjä ^muodos tuu tyypillisesti ^{kankaanreunalle} siellä, ^mis sä pohjaveden muodostumis- ja purkautu misalueen rajalla ^on jyrkkä ^muutosmaan vedenjohtavuudessa. ^{Tällöinvirtaus kana} voituu alempana puroksi ^tai piilopuroksi.

Jos vedenjohtavuus ^{eimuututaimuutos}

on vähittäinen, syntyy vaihtelevia purkau tumiskohtiakankaanreunan ja ^suonkeski

osanvälille (Lahermo 1973). ^Jos maaon

suhteellisen homogeenista, purkautuminen tapahtuu ^{diffuusinatihkuna.Tällöintihku} vyöhyke paksumman maapeitteen ^alueella sijoittuu ^{kauemmassuolle.}Vastaavanlaisen tilanteenvoidaanolettaavallitsevan silloin, jos maakerroksetovat paksut ja epäselvästi kerrokselliset. Jos maassaon selvä kerros rakenne, ja tiiviimpien ^{kerrostenalla}on yh tenäinen, hyvin johtava kerros, ^ovatlähtei köt ja tihkupinnat yleensä ^{selvästierottu} via.Ne sijoittuvat suonkeskiosissa kohtiin, joissa pohja ^on paikallisesti läpäisevämpi.

Tällaiset purkautumiskohdat ^{erottuvatusein} suolla puustoisina saarekkeina, jotka ^voi vatkohotahiukan ympäröivää ^suota ylem mäs. Lähde tai tihku voi olla tällaisen saa

rekkeen keskiosissa. Tällaiset "kumpu hetteet"ovat erityisen tyypillisiä ^Keski-La pin ^alueella (Lahermo _ym. 1977), missä maapeitteet jäänjakajan ympärillä ^ovatusein hyvin paksuja ja voimakkaastikerrokselli sia.Emäksisen kallioperän ^{alueellanäihin} lähteisiin liittyy ^usein koivulettoja.

Yleensävarsinaisen pohjavesikerroksen pistemäiset purkautumispaikat ^ovatominai suuksiltaan hyvin ^selvästi ympäristöstään erottuvia. Pohjaveden ^{diffuusiatihkuasuol}

leon sitävastoin vaikeampi suoraanhavai

ta. Tällöinkin yleensä ^esim. tasaisemman virtauksen ja ^kohonneen emäskationipitoi suuden vuoksi kasvillisuudessa on nähtävis sä selviälähdevaikutukseenviittaavia piir teitä.

Suolla olevat lähteet muuttuvatsuon kasvaessa. Jos turpeen ^{kasvaessa lähteen} pinta ^nousee mukana, ^{voi virtaus} pysyä muuttumattomanavain jos pohjavesi ^muo dostumisalueella kohoaa _samassa tahdis

sa. Jos pohjavesi löytää helpomman pur kautumisreitin muualta, väheneevirtaama vanhassalähteessä. Myös muodostumis alueella tapahtuva ^metsämaansoistuminen voi vähentää pohjaveden muodostumista ja ^{näin heikentää} lähteisyyttä ^hitaasti.

Merkkejä lähteisyyden muuttumisestavoi löytää täysin luonnontilaisistakin lähtei köistä. Esim. soiden ympäröimissä ^kum puhetteissä ^{onvarsinusein} tilanteita, jois

sa lähteisyys ^{on selvästi} vähentynyt. ^Sel laiset lähteet, joista ^{lähteevoimakashete} puro, pysyvät ^{ilmeisesti samalla tasolla}

suon yleisestä ^kasvusta huolimatta. Puro, etenkin ulottuessaan hiekkaiseen pohja maahan, ^kuluttaa pohjaansa ja ^lähteenvir tausreittipysyyauki. Joskuslähteet ja ^läh depurot jäävät ^varsin syvän ja jyrkkärin teisenuoman pohjalle. Ympäröivät ^räme mättäätvoivat suorastaan peittää puron, josta ^tulee piilopuro.

3.2 Suokasvillisuuden suhde ekologisiin vaihtelusuuntiin

Suokasvienvastettasoilla esiintyviin ^eko logisiin vaihtelusuuntiin _on tarkasteltu Suomessarunsaasti. Ekologista ^tietoala jien kasvuedellytyksistä ^eri tyyppisessä suokasvillisuudessa_on kertynyt runsaasti, ja ^{sen mukaan kasvit on} ryhmitelty ^eri tekijöiden ^{suhteen.Eurola}ym. (1995) ^esit tävät suokasvitaulukossaan lähinnä Eu rolan (1962) ja Ruuhijärven (1960) ^aineis

töihin perustuvan ^kasvienluokituksenkos teustason, reuna-ja keskustavaikutuksen ja trofiatason suhteen.

Suokasvien menestymisen erilaisilla suopinnoilla ^ratkaisee pääasiassa se,mil laisellaalustallane pystyvät ^ottamaante hokkaastiravinteita ja pystyvät kilpaile

maan elintilastaan. Jos suovesi on valta

osankasvukaudesta yli ^20cm suopinnan alapuolella, paikalla vallitsevat mätäspin

nan lajit. Normaalikesinä5 - 20 cmsuo

veden pintaa ylempänä ^on välipinnan ^kas villisuutta. Rimpipinnalla ^{suovesi ulot} tuulähes pysyvästi ^suon pinnalle ^{tai on} vain muutaman senttimetrin sen alla.

Suoveden pinnan tason ja turpeen ^kos teustason indikaattoreina sammalet ovat usein putkilokasveja luotettavampia, ^kos ka_suon putkilokasvien juuret voivatulot tua hyvinkin syvälle (esim. Metsävainio

1931, ^Saarinen 1999). ^Etenkin märkäpin

nansammalet_ovatvaatimuksiltaan yleen sä hyvin tarkkarajaisia vedenkorkeuden suhteen (Lumiala 1944, Tahvanainen 1999). Mätäspinnan ja välipinnan ^sam mallajit ^{voivat tässä suhteessaolla vaa} timuksiltaan väljempiä (esim. Rydin 1986,

1993, 1997). ^Useimmat tyypilliset ^läh delajit ^ovat märkäpintalajeja, jotka vaa

tivat hyvin ^tasaisena pysyvää vedenpin

taa. Mittaustietojen ^{mukaannäihinkuu} luvat ainakin _seuraavat tavalliset lähde lajit: Warnstorjia exannulata, ^Rhizomnium pseudopunctatum, ^R. magnifolium, Plagiomnium ellipticum, Bryum weigelii ja Philonotis fontana. ^{Vastaavia lienevät}

monet muutkin lähdelajit. Tasaisenapy syvää vedenpintaa edellyttäviin ^märkä pintalajeihin ^kuuluututkimustenmukaan myös ^esim.reunavaikutteisillaletoillakas

vava Calliergon richardsonii. Lähteisyyttä osoittavista sammalista hiukan kuivem malla pinnalla ^kasvavia lajeja ^{ovat mm.}

Paludella_squarrosa, Sphagnum warnstorfii ja Tomentypnum ^nitens.

Vedenpinnan ^{tasonlisäksi} pintaturpeen rakenne vaikuttaa ratkaisevasti sammalten kosteuteen. Etenkin rahkasammalkasvus toissavoi pintasammal kapillaarisen ^nou

sunvuoksikuivinakin kausina pysyä ^kos teana,mikäliturve_onhuokoista ja ^heikosti maatunuttakoko vedenpinnan yläpuolises

sa kerroksessa. ^Jos sammalten ja ^veden pinnan ^välissäon tiivis, ^{maatunutturveker} ros,eivesi pääse kapillaarisesti ^nousemaan riittävän nopeasti, ^{vaansammaletkuivuvat} poudalla (Jarmo ^Laitinen ja ^Sakari Rehell, julkaisematon aineisto).

Suoveden pinnan ^aletessa rimpipinnan lajit ^häviävät ensimmäisinä ja ^vähenevät voimakkaimmin. Mätäspinnan lajit säilyvät pisimpään, ja ^osasuokasveistakasvaavie läturvekankaallakin.Märässäkin viihtyvä kasvivoi säilyä ^varsin pitkään ^vedentason alenemisen jälkeen, jos ^sen juuristo yltää syvälle ^maahan (Aapala ja ^Kokko 1988).

Keskeinen merkitys ^{onkuitenkin kasvien} keskinäisellä kilpailulla. ^{Paremminuusiin} oloihin sopeutunut laji ^voi syrjäyttää muita, vaikkanämävesitilanteen puolesta pystyi sivätkin kasvamaan.

Suontrofiataso_on vaihtelusuunta, joka korreloi erityisesti ^suoveden pH:n ^kanssa.

Tätäkautta emäskationien pitoisuudet ja vedenvaihtuvuus heijastuvat trofiatasossa.

Suomalaisessaluokituksessa trofiatasoja ^on erotettu neljä: ombrotrofia, oligotrofia, mesotrofia ja ^{eutrofia.Näistä}ombrotrofia

onkaruintaso ja tyypillinen ^sadevedenva

rassa eläville keidassoille.

Suokasvien suhdetta trofiaan _on tutkit tu paljon ja ^trofiatasomääritelläänkin ta vallisesti kasvillisuudessa esiintyvien in dikaattorilajien perusteella (esim. ^Eurola ym. 1994). Lähdelajit ^vaativat tyypillises ti vähintään mesotrofista tasoa. Edellä lue teltujen lähdelajien esiintymispaikkojen pH ^on Tahvanaisen (1999) ^{mukaan ollut} välillä 5,3-6,4. ^{Näinvirtauksenvähenemi}

seen liittyvä pH:n ^laskuvaikeuttaisiniiden

elinmahdollisuuksia.

Suon reunavaikutuksen katsotaan ku vastavan lisäravinteidentuloasuolle (Eu rolaym. 1994). ^{Virtaavavesivoituodara} vinteita pintavesien ^mukana (luhtaisuus) tai pohjavesien ^mukana (lähteisyys).

Etäännyttäessä pohjaveden purkautumis kohdasta lähteisyys ^muuttuuluhtaisuudek si. Lisäksi ravinteinen pohjamaa ^{voi olla} lisäravinteidenlähteenä (korpisuus). ^Peri aatteessa suokuvio, johon ^{vesi virtaa laa} jalta alalta, ^saa käyttöönsä laajalta alalta peräisin ^olevan ravinteiden varaston, ja samalla vedenpinnan ^vaihteluttasoittuvat.

Tällaisten paikkojen ravinnemuutokset tunnetaankuitenkin puutteellisesti.

Virtauksen suhdetta trofiatasoon ontut kittu hyvin puutteellisesti, ^lähinnäehkäsik

si, ^{ettävirtaaman} mittaaminenluonnolli

sessa kasvillisuuskuviossa on hyvin työ lästä ja ^tulokset jäävät ^melko epätarkoik si. Kuitenkin yleisesti tiedetään, ^että ve

den virtaus on tärkeä trofiatasoa määräävä tekijä (esim. ^Maimer 1985). ^{Se vaikuttaa} monellatavoinkasvienelinoloihin ja myös suoveden kemiallisiin ominaisuuksiin. Vir tauksen vaikutus _suon trofiaan _on sidok sissa samalla tapahtuvaan reunavaikutuk

sen lisääntymiseen.

Suolla virtaavan veden ^määrän lisäksi trofiaan vaikuttavat veden kemiallinen koostumus sekä turpeeseen sitoutuneet emäskationit, ^{etenkin kalsium. Yleensä} suoveden pH ^{vaihteleevirtauksenmukaan.}

Suuren virtauksen alueella emäskationei ta tulee vedenmukana jatkuvasti ja ^vesi huuhtoo humusaineet mukanaan. Tällöin humusaineiden pitoisuus jää ^alhaiseksi ja pH pysyykorkeana.Pienivedenvaihtuvuus ja rahkasammalvaltaisuus johtavat happa miinvesiin. Pohjaveden emäskationipitoi

suusonnormaalisti korkeampi ^kuin pinta vesien ja ^tästä syystä pohjavesivaikuttei silla kohdilla trofia voi nousta korkeam maksi kuin muualla.