Koiton Naisosaston
Helsingin PalvcHjataryhdistylescn
J O U L U A L B U M I
v. 1902
26 Voi vanhempia.
Voi vanhempia!
O len usein ollut sellaisissa p id o issa, m issä k an n etaan sisään su u ret ta rjo ttim e t tä y n n ä lasia ja p u llo ja. A lk o h o o li- h ö y r y t tä y ttä v ä t ilm an, lasia k ilistellään , veri n ousee po skiin , k ie le t jo u tu v a t v a llalle e n ja te rv e jä rk i p a k en ee. T ä tä jo on raittiin ihm isen sa n g e n v a ik e a k atsella, m u tta vie lä k in en em m än h än e en k o sk e e n äh d essään , että n äitä ju o m ia ty r k y te tä ä n p id o issa o lev ille p ien ille lap sillekin .
V a n h e m m a t itse sen useim m iten te k e v ä t. H e an ta va t n o id en , k a ik k e a p a h a a a avista m atto m ien p ie n o k a isten m aistaa laseistaan ja n äm ä kun p ä ä se v ä t m akuun, p y y t ä v ä t enem m än.
M inä näin k erra n p ienen ty tö n , jo k a ty h je n n e tty ä ä n olutlasin, h eti p y y s i toista, eik ä äiti en sinkään k ie ltä n y t. S an o i v a a n :
»Juo lapseni».
T ä s s ä va n h em p ie n m en ettely ssä p iilee jo k o suuri tie tä m ä ttö m y y s, tai k e v y tm ie lis y y s . T a h i e h k ä m o lem p iak in . R a a m atu ssa san o taan , että sellaiselle ihm iselle, jo k a p ah en taa p ie n o kaisen olisi p arem p i, että m y lly n k iv i rip u stettaisiin hänen k au laan sa ja hän u p o tettaisiin m eren s y v y y te e n .
N iin an k ara t ku n n äm ä san at o v atk in , so v e ltu v a t ne k u iten kin van h em piin , jo tk a n y k y a ik a n a v ie lä ju o tta v a t la p siin sa a lk o h o o lia.
O n h an lää k etie d e , o v ath an n y k y a ja n k a ik k e in etevim m ät lä ä k ä rit san o n eet, että viin it ja olu et o v a t lap sen h ennolle ruum iille k erra ssa an m y rk k y ä . N e e stä v ä t sen k a sv a m is ta ja k e h itty m istä , te k e v ä t sen va sta a n o tta v a ise k si tau d eille. — Ja tä m ä ku iten kin va a n on osa alk o h o o lin tu o ttam ista tuhoista.
M inä olen k u u llu t lasten , m aistellessaan va n h em p a in sa lasista, sa n o v a n : » V o i k u in k a on h y v ä ä » . N äin h eissä jo v a r
hain h erätetään ju o m a h im o . S a a d a k se e n sen t y y d y t e t t y ä , h ii
p iv ä t he salaa ty h je n tä m ää n n iitä viin ilo p p u ja, jo ita laseihin on vie ra id en m e n ty ä sattu n u t jää m ä än . Ja sitten vä h ä n v a n h em m a k si tultua m ennään to v erien k era k ap a k k a a n .
Koiton Lausujaliitto. 27
K y llä äiti sitten itk e e ja va ik ero i ja isä m oittii, kun p o ik a tulee p ä ih ty n e e n ä k o tiin , m utta o ik e a sta an h e tässä vaan n iittä v ä t m itä itse o v a t k y lv ä n e e t. — V ie lä tu lee sellainen kin h etk i, jo llo in lap si so im aa van h em p ia, jo tk a en sim m äisin ä an to iv a t lasin hänen k äteen sä , sen, sijaan e ttä o lisiv a t v a ro itta n eet. —
S in ä äiti, sinä isä, jo k a luet n äm ät rivit, m u ista että si
nun esim erk istäsi pienen ty ttö si, pienen p o ik a si tu levaisu u s riippuu. S itä hän tä y s ik a s v a n e e n a jo k o siun aa tai kiroo.
L.
Koiton Lausujaliitto.
K u n r. y . K o ito n jäse n lu k u 3— 4 vu o tta sitten y h ä lisää n ty m istä ä n lisä ä n ty i, tu o tti se se ik k a y h d is ty k s e n esim iehelle p aljo n h u olta, m iten k ä v iih d y ttä ä ja ed es jo ssa in m äärin k o o ssa p itä ä tä tä jäse n -p aljo u tta. P arh aiten se h än en ' m ieles
tä än onnistuisi siten, e ttä niin usein kuin m ah d o llista om ia jä se n iä varten to im een p an taisiin illan vietto ja. M u tta siitä tuli ta asen uusi huoli, m istä sa ad a niihin o h jelm aa, sillä k o k e m u k sesta tied ettiin m iten v a ik e a ta oli sa ad a o h jelm an su orittajia.
T ä m ä n k in huolen poisti pian uusi ajatu s: » y h d isty k se n jä se n e t itse su o ritta k o o t oh jelm an iltam issaan!» S a a d a k se e n täm än ro h k ean tuum an k ä y tä n n ö ss ä toteu tetu k si, oli h eitä ensin k e h i
te ttä v ä siihen. S e n vu o k si p erustettiin K o itto o n erilaisin kurs- seja, jo issa täm m öinen k e h ity s oli m ah d ollista. Y k s i näistä ku rsseista o li » L ausujaliitto.»
Jo n im estä p ää ttä en vo i h u om ata m ik ä on L a u su ja liito n tarkd itu s. K e h ittä ä jä se n iä n sä itse y m m ärtä m ää n ja y m m är
re ttä vä llä ta v a lla esittäm ään n iitä a ja tu k sia , jo ita ru noilijat ja k irja ilija t o v a t ilm ituon eet. M utta L a u su ja liito ssa ei ole o p e tettu a in o a sta a n lausum aan, ja tark asti seu raam aan lausunto- o p etu k sen tä rk e itä sä än tö jä, vaan on k o e te ttu s y v e n ty ä niihin aatteisiin , jo tk a o v a t sa an ee t runoilijoiden k an telo n k ielet h eläh täm ään , ja k irjailijo id en sy d ä m m e t sy k äh täm ä än .
S e on m y ö sk in k o ettan u t h erättää jäse n issää n rak k au tta siihen k ieleen , jo n k a viljelem in en ja keh ittäm in en on saan u t ru noilijam m e innostum aan. — M o nesta eh k ä tuntuu jo u ta v a lta täm m öinen o p e tu s; onhan y h d e n te k e v ä tä k u in k a luem m e tai lausum m e. N iin ei k u iten k a a n ole. S illä jo ihm isen v a is to m ainen k au n eu d en aisti y m m ärtä ä jo ssa k in m äärin ero ittaa rum an kauniista, ja niinkuin h arjo ittam a tto m a n lau lu äänen rin
nalla ihailem m e h a rjo ite ttu a ään tä sen p e h m ey d en , värikk äi- s y y d e n ja tun teellisuuden ta k ia , niin m y ö sk in lausuja vo i h ar
jo itu k se n avu lla esilletu o d a a ja tu k se t h avain n ollisem m in ja ym m ärre ttävim m in .
S e m on ip u olinen op etu s, jo ta L a u su ja liito n jäse n illä on ollut onni sa a d a n auttia, on ollut m ah d ollin en ain o astaan sellaisen innostuneen ja ta rm o k k a an o p e tta jan jo h d o lla kun p rofessorin ro u va M aila M ik k o la on.
— K u n L au su ja liitto perustettiin oli sen jäse n ik si ilm oittau tu n u t n e ljä n ä k y m m e n tä h en k eä. V a a n m uutam ien k o k o u k sie n jä le s tä oli jo u k k o h u v en nut niin, ettei p u o lia k aa n ollut jälellä . M ikä oli siihen s y y n ä ? S e se ik k a , että s iv is ty n y t nain en, k irjailija, p ro fessorin ro u va oli o ttan u t to im e kse en lau su n n ossa jo h ta a ja o p astaa t y ö läisn aisia ja m ieh iä, oli niin uusi ja outo, että tä y t y i m en nä k a ts o m aan! M utta ku n uteliaisu u s oli t y y d y t e t t y , ei m uusta v ä litetty. M oni eh k ä m y ö sk in huom asi, m iten va ik e a ta se oli ja m iten p aljo n lu o n n o n o m aisia ta ip u m u k sia lausum inen vaatii, ja e iv ä t sen vu o ksi ja k s a n e e t ja tk a a . M utta jä le lle jä ä n y t jo u k k o , noin to is ta k y m m e n tä h en k eä, h u om asi pian, m iten k ä h a v a in nollisesti ja selv ästi o p e tta ja selitti runot, ja m iten kä lausu
m inen tällä ta v a lla tuli h elp o m m ak si. P aljo n k ä r s iv ä llis y y ttä on täm ä op etu s k y s y n y t, m utta sitä ei o le o p e tta ja lta p u u t
tunut, ja h artaasti o v a t o p p ila a t hänen y stä v ä llis iä n eu vo jan sa k u u n n elleet ja n iitä k o itta n e e t seurata.
S u u rta h u olta on L a u su ja liito lle tu o ttan u t kokou sh u o- neuston puute. E n si a ik o in a k o k o o n tu i liitto N a isy h d isty k se n huon eustossa, vaan ku n tä tä ei en ää vo itu lu o vu tta a, tuli k o k o u s h u on eeksi V e r k o n koulu. S e u ra a v a n a vu o n n a sai liitto k o ko o n tu a o p e tta jan sa v ie ra an va raise ssa k o d issa. Joka toin en
M aila M ikkola
L au su jaliito n jo htaja
Osoita rakkautta milloin voit. 29
tu o rstai oli 12 hen kinen jo u k k o tä y ttä n y t hänen ruokasalinsa p ö y d ä n y m p ä ry stä n . V ä s y n e itä p ä ivä n ty ö s tä o liv a t o p p ilaat, o p e tta ja v ä s y n y t h e n k ise stä ty ö stä ä n , m u tta y h d e s s ä olo, ih an teisiin sy v e n ty m in e n p o isti v ä s y m y k s e n . L ä m m in toverillisu u s o n vallinn u t liiton jäse n ie n k esk u u d essa. H e o v a t y h ä p arem m in o p p in e e t tu n tem aan to isen sa ja p a ljo n to isiltan sa o p p i
n eet. — K o lm a n te n a vu o nn a, kun liiton jä se n lu k u lisään tyi 2o:neen, valittiin k o k o u sh u o n e e k si »N uoren S u o m en klubi», v a ik k a se jo k alleu ten sa vu o ksi ei o ik ein sop in u t tähän tar
k o itu k see n .
T ä n ä s y k s y n ä a lo itti L au su ja liitto n eljän n en työ k a u ten sa.
N y t ei sillä ole h u o n eu sto sta huolta, sillä liitto saa k o k o o n tu a K a n sa llis te a a tte rin ala rav in to la ssa . R a v in to la n p a lv e lija t o v a t m y ö s k in y h ty n e e t liittoo n, sillä onhan ta rp e e llista että täm än ih ann e-ravin tolan p a lv e lu s v ä k ik in tutustuu niihin aatteisiin, jo tk a o v a t sa an ee t K a n sa lliste a a tte rin eh d o tto m an raittiu d en kan nalle asettu m aan. T ä m ä n k a u tta on m y ö sk in liiton o h jelm a en tises
tä ä n väh äsen m uuttunut. L au su n n o n o h e ssa m y ö sk in k e sk u s
te lla an ja annetaan sijaa va p a a lle seu rustelulle.
L au su ja liitto on m y ö sk in pari k e rta a to im een p an n u t o n n istu n eita iltam ia Y lio p p ila s ta lo lla .
K u n L au su ja liitto kerran kiitti ru n o ilija E rk k o a eräästä hänen sep ittä m ästää n k au n iista isän m aallisesta runosta, lähetti h än h eille va stau k sen , jo s s a m. m. san o i: » V arsin k in lausun- n o n h arjo itu s on h en kinen a m p u m ah arjoitu s, jo s s a o p itaan o sa a v a s ti san o illa sy d äm m iin täh tääm ään . S a n a t o v a t ainoastaan va sa m ia, m utta lau su n n o n o p ettajan n e on osan nu t jän n ittää T e id ä n sy d äm m e n n e — sieltä vo im a lähtee.» S e on täm ä ajatu s, jo k a on L a u su ja liito n jä se n iä h eid än ty ö h ö n s ä innostanut.
Osoita rakkautta silloin kun voit.
Jos m e läh im m äistem m e eläm än tielle tu h laisim m e niin p a ljo k u k k ia kuin k asa a m m e h eid än ruu m isarku illen sa, kuinka on nellisiksi h eid ä t usein sa attaisim m e k a a n ja k u in k a m onta k e rta a p ääsisim m ek ään k u u lem asta om an tu n to m m e n u h te ita !
3h Koiton naisosaston toiminnasta.
Koiton naisosaston toiminnasta,
Miksi naisosasto perustettiin?
K e n liikkuu raittius-seuroissa, hän tietää , e ttä n iissä on p aljon naisjäsen iä, y h tä p aljo n kuin m ieh iäkin . M u tta v a ik k a tieten kin innostus asiaan h eid ä t niihin on sa an u t liittym ää n , on h eid än toim in tansa jo te n k in hiljaista. H e k y llä ta rv itta e ssa ta rjo ile v a t teetä, sito va t sep p e le itä , ja k a v a t lip p u ja ja te k e v ä t
m uita p ien iä p a lve lu k sia , m utta siellä m issä aatteesta k esk u ste llaan , m issä eri m ie
lip ite et tö rm ä ä v ä t y h tee n , m issä pitäisi rik a stu ttaa m ui
den k o k e m u k sia ja m ietteitä om illaan, siellä h e o v a t ääneti j a hiljaa, istu v a t niin tu p p i
suisina, kuin ei Jum ala heille p u h een lah ja a o lisik aan su o nut.
M ik ä p ä tä h ä n s y y n ä ? O n k o h a n v ä lin p itä m ä ttö m y y s va i ajatu sten p u u te? E i k u m p ik aan . M u tta tuo vanha, niin usein to istettu lause
»nainen v a ie tk o o n seu ra
kunnassa» p a in o sta a naista vieläk in . H ä n tietää, että h änen ju lk isu u d e ssa lausuttua sanaansa a rv o ste lla m p a ljo a an karam m in kuin m iesten puh etta, siksi että hänen esiin tym isen sä v ie lä on niin h a rvin a ista . Ja v a ik k a h ä n e llä siis m o n ta k e rta a on niin p a ljo n sy d äm m e llä än , e ttä on o ik ein v a ik e a istua n u rkassaan h iljaa m uiden k e sk u ste l
lessa, ei h än ku iten kaan ro h k en e sano a »pu h een jo h taja» , sillä jo s hän ei sitten saisikaan a ja tu k sia an selv ää n lau su tu ksi ja ään tään h allitu ksi, seuraisi siitä m o ite tta ja p eräp u h eita. H än ei o lisi ainoastaan h ä v ä is s y t itseään va a n k o k o nais-sukua. Ja nim on m oni nainen, va ik k a k in v a sta h a k o ise sti, o ttan u t te h tä vä k see n »m ykän» osan esittelem isen.
M u tta sitten tapah tuu, että he v ä listä k y llä s ty v ä t tähän osaan, liitty v ä t pienem p iin ryh m iin ja p ä ä ttä v ä t p o n n istella vo im iaan, kunn es o sa a va t selv ää n esittää m itä h eid än m ieles
M andl G ra n fe lt
Koiton naisosaston toiminnasta. 37
sään liikkuu, o lip a sitten v a ik k a k u in ka m o n ta k o rv a p a ria ta h a n sa sitä kuulem assa. — N äin ju u ri k äv i K o ito n naistenkin ja täm ä oli N aiso sasto n sy n tym ise n p ä ä s y y . T o tu u d e n nim essä on k u iten kin heti m yö n täm in en , ettei su in kaan k a ik k i K o ito n n aiset, ei ed es suurin o sa heistä, ole vie lä täm än asian tä rk e y ttä k äsittän eet. P eru stavaan k o k o u k se e n tam m iku u ssa v. 1901 saap u i ain o astaan 80 n aista, m u tta näm ä o liv a t sen in n o k k aam m at. V ilk k a a n
k esk u stelu n jä lk e e n a se
tettiin k o m itea sä än tö eh d o tu sta laatim aan , jo h o n m uun m uassa tuli toh to rin -ro u va M an di G ran felt.
T ä m ä sä än tö e h d o tu s, jo k a sitten seu ra avassa k o k o u k se ssa h y v ä k s y t
tiin, san o o n aiso sasto n ta rk o itu k s e s ta :
a) Sen tulee olla yh
dysside Koiton naisjä
senten kesken.
b) käsitellä raittius- asiaa naisten kannalta.
c) kehittää jäsenten siveellistä luonnetta.
d) totuttaa heitä itse- toimintaan.
e) edistää raittius- harrastusta yhdistyksen ulkopuolelle, etenkin
naisiin.
Alli Reim anN aisosaston entinen puheenjohtaja
Mitä naisosasto on saanut aikaani
K a k s i vu o tta on N aiso sasto ollut toim im assa, eik ä niin ly h y e n ajan ku lu essa v o i sa ad a su u riakaan aikaan , kun paitsi sitä m uistaa, että u siam m at jä se n e t o v a t k o k o p ä iv ä n k o v a ssa ty ö s s ä ja va sta 8 jä lk e e n tu le v at v a p a ik si ja että usiam m at h eistä k u u lu va t m uihinkin ryh m iin . M itk ä o v a t m u k an a L au- su jaliito ssa, m itk ä lau lu kööreissä, m itk ä vo im istelu seu ro issa ja vie lä on jo k a in e n p a k o itettu kuulum aan jo h o n k u h u n K o ito n piiriin.
38 Koiton naisosaston toiminnasta.
E n si vuonn a toim i n aisosaston p u h een jo h ta ja n a rouva A lli R e im an ja to im ik u n taan ku u lu ivat paitsi sitä rou vat M.
G ran felt, A . S im o la ja H . V a in io sek ä neidit H . H ellm an ja I. Salm in en.
T o is e n a vu o nn a on to im ik u n taan kuulunut toh tori M aik ki F rib e r g p u h een jo h tajan a sek ä ro u va t A . R eim an , A . S im ola, A lk u n e n ja K a rlsso n se k ä neiti N o ra L a n g .
K o k o u k s ia on jo te n kin sään nö llisesti p i
d e tty jo k a toin en viik k o ja on niissä aina ollut esitelm ä, y k s iä ä n istä laulua, v ä listä köörilau- lua ja runolausuntoa- kin sek ä ennen k a ik k ia k esku stelu a. E sitelm iin on jo s k u s saatu apua u lk o ap äin k in , m utta k esku stelu n p o h ju sta ja t on aina saatu om asta k esku u d esta.
K e s k u s t e lu k y s y m y k sistä m ain ittak o o n seu raa va t:
Mitä etua on liitty
misestä erityiseen nais- osastoon ?
Mitä nainen voi teh
dä ralttius asian edistä
miseksi?
Mikä on parempi ,
ehdottomuuden vai koh
tuuden kanta?
Miten naisen on käy
tettävä lomahetkensä ? Miten lapsia on kasvatettava totuudessa pysyviksi?
Miksi naiset niin turhamaisesti vaatettavat itsensä?
Miten saataisiin naiset enemmän ottamaan osaa kokouk-
s iim m e ?
M itä varten naisilla on pienemmät p a lkat kuin m iehillä ?
Siveellisyyskysymyksestä.
Ammattikoulujen järjestämisestä.
Joulualbumin julkaisemisesta.
M aikki F rib e rg
N aisosaston puheenjohtaja
Koiton naisosaston toiminnasta. 39
K e s k u ste lu on y le e n s ä aina ollut h y v in vilk asta ja m oni jäse n , jo k a ei alussa ro h jen n u t niin m itään sano m aan, on v ä hitellen saan u t u skallu sta p e ittele m ättä esittäm ään k an tan sa ja sitä puo lu stam aan. K o s k a m on et y llä o le v ista k y s y m y k s is tä o v a t a n tan eet a ih etta h y v in k in vilk k aa see n a jatu sten vaih to on , ei niitä aina y h te n ä iltan a o le saatu suoritettua, vaan on k e s k u stelu a sam asta asiasta ku ten esim . s iv e e llis y y s k y s y m y k s e s tä y . m, ja tk e ttu m on essa k o k o u k sessa .
E n si vu o n n a rajoitti n aiso sasto toim in tan sa va a n om aan kesk u u teen sa, n y t to isen a vu o n n a on se jo tuntenut sen v e r
ran vo im istu va n sa, että se on u skaltan u t astu a u lk o p u o le lle o m aa piiriän sä. N iin p ä se s e k ä kevät- että sy y slu k u k a u d e lla on to im een p an n u t v a p a a n iltam an naisia varten , jo ih in m olem p iin k e r ä y ty i niin p a ljo n v ä k e ä , e ttä K o ito n h uon eusto osot- tautui aivan riittäm ättö m äk si. N äissä tilaisu u ksissa o v a t K o i to n n aiset itse su o rittan e et m iltei k o k o oh jelm an : terveh d ys- p uh eet, esitelm ät, laulut, lausunnot, v u o ro k e sk u stelu t j. n. e.
P ää ttä en siitä in n ostu ksesta m ik ä n äissä iltam issa on vallinnut, ei niiden va ik u tu s suinkaan o le aivan m itättö m äk si arv o ste ltav a.
N iin ik ään läh etti n aiso sasto N o rjan suurelle runoilijalle B jö rn stjern e B jö rn so n ille o n n e n to ivo tu sad ressin hänen tä y ttä e s sään 70 vu o tta. A d re s s i, jo k a p iirrettiin suurelle, v a lk ea lle tu o h e n k a p p a le e lle ja k o ristettiin k an ervan ja k ataja n oksilla, kuuluu su om enn ettu na näin:
Björnstjerne Björnsonille, pienten ja sorrettujen puoltajalle, naisvapautuksen edistäjälle, Suomen ystävälle lähettää Raittiusyhdistys K oiton naiset lämpimimmät onnentoivotuksensa.
»On aate pyhä ja kallis Sen puolesta taistellaan.»
* *
*
Jo tta n aiso sasto n jä s e n e t m y ö sk in to ttu isiv a t p u h etta jo h ta m a a n ja p ö y tä k irja a laatim aan , on tullut ta va k si jo k a k o k o u sta va rten va lita e rity in e n p u h een jo h ta ja ja sihteeri.
N äissä toim issa, varsin k in p ö y tä k irja n k o k o o n k y h ä ä m ise ssä , o v atk in n aiset o so itta n ee t k o k o lailla taitoa.
H u o len k o k o u k sien o h jelm ista piti alu ksi toim iku nta, m utta to tu tta ak se e n m uitakin jä se n iä toim in taan ja aikaan saa- d akseen , jo s m ah d o llista su u rem p aa vaih te lu a o h jelm assa, on v iim e aiko in a valittu kuhunkin e rityin e n toim iku n ta, jo k a on v a p a a sti sa an u t laatia o h jelm an m ielen sä m ukaan.
Me takaamme.
Me tahdomme.
Me tah d om m e voittoa totuuden, Me tah d om m e ihan n em a ata , Ja v a ik k a p a m ää rä on k a u k a in en , Me siit’ em m e lu o p u a saata.
K u n lo u k o t k a ik k i on valaistu, Ja v irta avi raittiit tuulet, K u n voim a t k a ik k i on nostettu, Ja so p u a so iv a t huulet.
K u n k a sv a v i la ih o ja takeita, J a tam m et siim estä suovat, M aa a n ta v i ru nsa ita la h joja , E lo n o n n ea ihm iset ju o v a t.
N iin sillo in voitto on totuuden. — Me siitä j o riem uitsem m e,
S ik s ’ lietä m e ja lo je n aatteiden N yt työllä m m e aukaisem m e.
jtilja Oiinamaa.
Sisältö luettelo.
Lukijalle, kirj. Joulualbumin toimitus. — Mitä yhteenliittyminen saa aikaan. — Alkäät pettäkö itseänne. — Eräs joukosta, kirj. — a .- a , — Vuok- kosten vaiheet, kirj Vuokkonen. — Mitä olisi tehtävä, jotta naiset rauhassa saisivat kulkea kadulla? kirj. E , M. — H elsingin Palvelljataryhdistys ja sen vaikutus, — Kauniit kädet. — Voi vanhempia! kirj, L , —. Koiton Lausuja- liitto, kirj. S. L , — Osoita rakkautta silloin kun voit, kirj. A , —- Björnstjerne Björnsonin puhe naisille. — . Tehtaassa, suomennos Ada N egrin runosta. •—
Koiton naisosaston toiminnasta. — Naisten mietelmiä. — Korista joulupöytä.
— Palvelijatarliikkeestä ja sen seurauksista. — Joulun odotus, kirj, O. A . — Me tahdomme, kirj. H ilja Liinamaa.
K u v i a : Pyhä neitsyt, N eljä kuvaa Guisen familisteristä, Anna Sarli- nin, Paula af Heurlinin, Miina Sillanpään, Maila Talvion, Björnstjerne B jörn
sonin, Mandi Granfeltin, A lli Reim an’ in ja Maikki Fribergin muotokuvat. K o ristettu joulupöytä ja kynttiläjalka.
